Väylän  Pyörre 
Musiikkiuutiset 
on muuttanut/har flyttat
osoitteeseen/ till adress

http://www.vaylanpyorre.com/

Tervetuloa!

Ps. VP-blogia käytetään käynnistysvaiheessa ja hätätapauksissa! 

Sara Sieppi ja julkisuuden nurja puoli!

Sara Sieppi emännöimässä Esteettisen Hammashoidon Klinikan osastolla Kauneus & Terveys-messuilla Helsingissä

Aikanaan Suomen rakastetuin ja menestynein missi Armi Kuusela karkasi Gil Hilarionsa kanssa Filippiineille ja hänen vanhempansa saivat lukea siitä seuraavan päivän lehdestä.

Ei siitä revitty sensaatiojuttuja, vaan rakennettiin satu prinsessasta, joka sai prinssinsä. Nyt elämme raadollisempia aikoja ja sen on saanut kokea myös vuoden 2011 Miss Suomi, torniolaislähtöinen Sara Sieppi.

Nykyään maskeerajaksi opiskeleva ja siinä ohessa malli- ja pr-keikkoja tekevä Sara yrittää elää normaalin 21-vuotiaan nuoren elämää, mutta se on mahdotonta. Jos ei keltainen lehdistö ole kintereillä, kulman takana vaanivat ihmiset vihjepalkkion toivossa.

Hymy maksaa vihjeestä jopa 5000 euroa ja se oli saanut haltuunsa valokuvan, jossa Sara Sieppi poseeraa SaiPassa jääkiekkoilevan Mark Leen kanssa. Lehti halusi kaunottaren lausunnon, oliko kyseessä romanssi, mutta Sara ei halunnut kommentoida.

Hän kertoo facebookissaan;

- Vastasin kuudenteen puheluun lyömällä luurin korvaan, ja laittamalla viestiä perään, etten kommentoi lehdellenne enää yhtään mitään mihinkään, ja pyysin ystävällisesti lopettamaan häiriköinnin sunnuntaina, ja takaisin sain tekstiviestin: "Haista paska Sieppi nyt oikeasti. Teen työtäni ja soitan sunnuntaina siinä missä muulloinkin. Vai kymmenillä soitoilla? Sähän hysteerikko olet. Mulle ei kande pikkutyttöjen v-lla. Morjes."

Kun Sara nosti tekstiviestin naamakirjaan, tuli lisää lunta tupaan: "No niin Sara, kuulinkin jo missipiireistä, että levittelet sontaa fb:ssä. Se on rikosilmoitus, jos puhut sontaa, nyt saat julkisuutta. Mä taisin varoittaa, että pelaat sairasta peliä. Tapaamisiin."

Hymyn juttu tuli ulos marraskuun alussa ilman Siepin kommentteja. Toimittaja kertoo siinä oman näkemyksensä yhteydenotostaan:

” Hymy yritti tavoittaa Saraa kommentoimaan asiaa, mutta missi ryhtyi leikkimään tekstiviestikuurupiiloa. Kun Sara vihdoin saatiin langan päähän, hän totesi, ettei halua kommentoida asiaa sanallakaan. Hän ei kiistänyt, eikä myöntänyt mahdollista suhdetta. Sitten Sara sulki puhelimen.

Myöhemmin Saralle tuli kuitenkin halu kommentoida asiaa, mutta sen hän teki helpoimman kautta, tekstiviestin saattelemana. Hän ei yhtynyt toimittajan käsitykseen suhteesta."

Hymy-lehti otsikoi jutun: Sara Sieppi iski taas kiekkotähden!

Tuomas Lampela, 30 vuotta muusikkona!

Kantaesityksenä Pekka Pohjolan Bialoipokku-albumi sovitettuna jousille!

TUOMAS LAMPELA on musiikin tulisielu ja huippuammattilainen; kapellimestari, kuoronjohtaja, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja sekä opettaja.

Hänen 30-vuotista muusikon taivalta juhlitaan Tornion Musiikkitalolla 24. marraskuuta klo 18.00 alkaen.

Konsertin kantaesityksenä kuullaan Pekka Pohjolan vuoden 1974 mestariteos Harakka Bialoipokku, jonka musiikin Lampela on sovittanut Länsi-Pohjan jousikvartetille.

- Ainakin itselleni tämä on huippujuttu. Olen tehnyt sovitustyötä pikkuhiljaa viimeiset kolme vuotta, Tuomas kertoo ja toivoo, että yleisökin pitää kuulemastaan.

Pekka Pohjolahan (1952-2008) oli tunnettua klassista musiikkisukua, jonka kauhuksi Pekka innostui popista Beatlesin Twist and shoutin myötä. Hän sukelsi kuitenkin piankin syvempiin vesiin ja loi maineensa basistina Wigwamissa ja ennen muuta soolourallaan, kirjoittaen ja esittäen omaperäistä sibeliaanista metsämusiikkia, jossa yhdistyi niin klassinen kuin kevytkin.

Harakka Bialoipokku, kertomus hullusta harakasta, oli hänen toinen albuminsa ja sen myötä

Pohjola tuli huomatuksi myös ulkomailla. Englantilainen progelevymerkki Virgin julkaisi sen nimellä B the Magpie.

TUOMAS LAMPELA  tutustui fuusio- ja progemusaan ja myös Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokkuun 1980-luvulla muutettuaan kotikaupungistaan Rovaniemeltä Turkuun.

Alunperinhän Harakka Bialoipokun pääinstrumentit ovat Pohjolan soittama piano ja Pekka Pöryn, Eero Koivistoisen ja Paroni Paakkunaisen saksofonit, joten jousisoittimille sovittaminen ei ollut mikään helppo juttu.

- Tämän tyyppinen sovittaminen, joka on oikeastaan instrumentointia vaatii niin paljon aikaa, että täytyy olla vähän hullu tehdäkseen sitä. Harakka Bialoipokku kuulosti kuitenkin minun korvaani niin klassiselta musiikilta, että se piti mielestäni siirtää klassiselle kokoonpanolle. Sen voisin siirtää kyllä myös sinfoniaorkesterille, jos joku maksaisi siitä, Lampela huomauttaa.

Niin Pohjolalle kuin Lampelallekin on luonteenomaista monellakin tasolla rajojen rikkominen , mutta nämä sukulaissielut eivät kuitenkaan koskaan tavanneet.

- En valitettavasti päässyt koskaan soittamaan Pohjolan kanssa, mutta olen tuurannut häntä. Hänen serkullaan Olli Pohjolalla oli keikka, johon Pekan piti tulla basistiksi, mutta kuinkas ollakaan, Pekka oli ”kadonnut” ja Olli pyysi minut tilalle, Lampela muistelee.

Paitsi puolituntisen musiikkimatkan  Harakka Bialoipokun maailmaan , Tuomas Lampelan 30-vuotistaiteilijajuhla tarjoaa paljon muutakin.

- Tenori Aki Alamikkotervo on tulossa. Hänen kanssa olen tehnyt yhteistyötä pidemmän aikaa. Hän oli solistina kun tein Pohjan Mieslaulajien kanssa Eino Leino –levyn, mutta nyt hän laulaa Tornion Mieskuoron solistina. Melodonnat, jolle olen vuosien varrella tehnyt useamman sovituksen, esiintyy myös, samoin kuin Musatalon Sekakuoro, jonka olen koonnut konservatoriomme opiskelijoista. Konsertin juontaa Soiva Siili -kaksikko Markus Lampela ja Kyösti Salmijärvi, jotka varmastin jotain laulavatkin, Tuomas lupailee.

TUOMAS LAMPELAn pääsoitin on alttoviulu. Hän on opiskellut Lapin musiikkiopistossa ja soittanut Rovaniemen

kaupunginorkesterissa. Hän oli perustamassa myös aikansa yhtä Suomen parhaista isoista orkestereista Rovaniemi Big Bandiä, ennen kuin sai viran Turun kaupunginorkesterista 1980-luvun alussa. Päätyön ohella hän soitti Vilperin Perikunnassa ja Down By the Laituri-festivaaleilla, hän johti jousiorkesteria muun muassa Juliet Jonesin Sydämen ja Kolmannen Naisen taustalla. Hän veti myös Turun tuomiokirkon täyteen rockväkeä soittamalla orkesterinsa kanssa Albinonin Adagiota ja muita hitaita hittejä.

Levyllä Lampelan jousisovituksia voi kuulla muun muassa tangokuningas Kari Piiroisen ja Kolmannen Naisen levyillä, mutta parhaiten Tuomas muistetaan albumista Juicinfonia vuodelta 1991, jossa hän toimi sovittajana ja The New Generation Orchestran kapellimestarina.

- Idea oli Juice-diggari Jukka Helttulan. Heti kättelyssä sovittiin Atte Blomin kanssa, että konsertista tehdään levy ja haalin huippusoittajat Turun, Tampereen, Helsingin ja Radion sinfoniaorkestereista. Se äänitettiin Tampere-talossa ja se on edelleenkin ainut suomalaisesta musiikista tehty classic rock-levytys, Lampela kertoo.

Juice lauloi levylle Norjalaisen villapaidan, mutta ennen kaikkea levy osoittaa, että Juicen musiikki toimii ilman sanojakin. Muun muassa Pyhä toimitus on jopa alkuperäistä parempi.

- Heti tuon Juicinfonian jälkeen sain mahdollisuuden sovittaa Pave Maijasta. Sovitin hänen hittibiisit sinfoniaorkesterille ja kierrettiin sen kanssa muutamassa kaupungissa. Pave lauloi ja minä johdin sinfoniaorkestereita. Se oli hieno homma ja sen voisi toteuttaa hyvin täälläkin.

Viidentoista Turun vuoden jälkeen Tuomas siirtyi pikkuhiljaa pohjoisemmaksi, Meri-Lappiin ja täälläkin hän on ehtinyt olla jo monessa mukana.

Tuomaan on voinut vuosien mittaan bongata vaikkapa Kemin kaupunginorkesterin, Tornionlaakson Musiikkiklubin tai Lohijärven Kuohun keikoilta, mutta näkyvimmin tämä musiikin moniottelija on ollut Meri-Lapissa parrasvaloissa Pop & Jazz Konservatorio Lappian suurten menestyksekkäiden spektaakkelien isänä. Muun muassa proggikset Ultra Bra, My Name is Bond, Night on Disco Mountain, Santana, Finnhitit, Blues Brothers & Soul Sisters & Elossa saavat ensi vuonna myös jatkoa.

- Vuoden 2013 suurtuotanto on nimeltään Ranskalaiset Korot. Se on katsaus suomalaiseen jazziskelmään tai svengaavaan iskelmään vuosilta 1956-1963. Erik Lindströmin ikivihreiden ohella kuullaan Kärki-Helismaa- klassikkoita ja muita käännösiskelmiä, Lampela paljastaa.

Bluesvientiä itärajan taakse!

OLLI ONTRONEN & MS

R O O T S Suomalainen bluesdelegaatio Olli Ontronen & Mighty Shitty ja Jussi "Jo`Buddy" Raulamo kotiutuivat eilen onnistuneelta Venäjän reissultaan. Vaikka ulkona arktinen meriviima hiukan puraisikin, valkoiseen lumivaippaan pukeutunut Murmansk otti Suomi-pojat lämpimästi vastaan.

Mighty Shitty-kitaristi Tuomas Laajoki kertoo, että bluestapahtuman lisäksi Murmanskissa Suomi näkyi muutenkin viikonloppuna, sillä siellä oli meneillään suomalaisen elokuvan viikko.

JO`BUDDY

Bluesin päätapahtuma oli perjantaina Ledokal-clubilla.

- Erityisesti Jo'Buddyn yhdenmiehenorkesteri-formaatti herätti huomiota. Venäläiset ihmettelivät  Jussin "polkulautaa" sekä ihastelivat hänen primitiivistä soundiaan.

- Myös meidän uusittu bluesohjelmisto toimi hyvin ja yleisöstä  musa toi mieleen niin Rollarit kuin King Crimsoninkin!

Klubikeikalla paikalla oli myös Murmanskin pitkänlinjan musiikkiaktiiveja kuten Sergei Filippov, jonka kanssa Laajoen mukaan hierottiin yhteistyökuvioita. Mies soittaa muun muassa Back to USSR-yhtyeessä yhdessä Suomen konsuli Martti Ruokosken kanssa.

Lauantaina bluespoppoo piti sitten parituntisen klinikan musiikkiopiskelijoille paikallisessa collegessa.

- Jussi esitteli omaa tyyliään sekä kertoili biisiensä tarinoita, sisältöä ja hänen musiikin tärkeintä sanomaa, Everythings gonna be allright. Venäläinen yleisö palkitsikin Jussin spontaaneilla  aplodeilla.

- Ollin osuus taas  sisälsi samankaltaisesti erityyppisiä bluesbiisejä joissa hän esitteli huuliharpun soittoa ja sen kikkoja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja eniten ihmettelyä herätti Ollin käyttämä huuliharppumikrofoni.

- Kaikkinensa huippureissu  ja oli tosi hienoa huomata jälleen kerran kuinka yhdistävä musiikki voi olla, Tuomas Laajoki toteaa tyytyväisenä. 

Levylautakunta: Juha Alvari kuulostaa Kake Randelinilta!

Tarja Närjen juontaman Radio Suomen Levylautakunnan arvosteltavana oli taas kuusi erilaista laulua. Mukana oli myös keminmaalaisen iskelmälaulaja Juha Alvarin uusi sinkku Liian paljon liian lujaa (sanat Jari Vesa/ sävel Anders Skott),jolla hän mollivoittoisten laulujen jälkeen panee rokkivaihteen päälle. Tässä Levylautakunnan kommentit:
Musiikkituottaja Juha Pekka Sillanpää: " Alusta tuli jostain mieleen Kake Randelin.   Tuossa oli otettu käyttöön paljon hyväksitodettuja tehokeinoja. Iskelmän rautalankapuolueen edustaja. Radiokuuntelua varten paljon knoppeja. Paljon tehty perinteisen oikein. Saas`nähdä kuinka tää tarttuu.
Laulaja ei erottunut millään lailla. Ihan basic. Annan 7, koska tässä oli varmoja elementtejä, jotka toimii."
Tangokuningas Pekka Mikkola: "Tuli mieleen hetken Randelin ja jonkinlainen Yölintu-poljento. En nähnyt mitään erilaista uutta. Laulaja massaanuppoava vakio. Käytetty paljon varmasti toimivaa. Komppaan JiiPeetä, mutta annan 6."
Juontaja Juha Blomberg:" Mä putosin vielä kauemmaksi Irwiniin asti, mutta kyllä se Kake Randelin oli siellä...Yölintu, Marko Haavisto & Poutahaukat. Kaikki helmet ja knopit mukana. Menee Fiksut pärjää aina-muottiin ja kouluarvosanaosastossa 4:een...Vaikka kuinka yritän, tyrin tän-osastoa."
Tulokset: 1.Eve’s: Jumalainen näytelmä  24p / 2.Anneli Saaristo: Kaksi kultarengasta  22p / 2.Don Johnson Big Band: What time it is ? 22p / 4.Seppo Alvari: Liian paljon, liian lujaa  18p / 5.Koskelainen: Ohitustie  16p  / 6.Jukka Ässä: Radanvarsikaupunki  15p. 

Countryrokkari Ted Russell Kamp Ylläkselle!

Syvän etelän maustein countryrockia paiskova Ted Russell Kamp saapuu tammikuussa Kalifornian lämmöstä Lapin pakkasiin ja esiintyy Ylläs Jazz Bluesissa.

Keikkaa ei kannata missata, sillä Ted esiintyy suomalaisten huippumuusikoiden kanssa. Hänen taustallaan kitaroita soittavat ja stemmoja laulavat Tokela ja Tommi Viksten ja rummuissa on Janne Haavisto.

Ted Russell Kamp on multi-instrumentalisti ja laulaja-lauluntekijä. Ylläkselle hän saapuu uunituore seitsemäs albumi Night Owl takataskussaan. 

Lauluissa hänelle tärkeintä on tarinankerronta ja esikuvinaan hän pitää muun muassa Kris Kristoffersonia, Jackson Brownea, Doug Sahmia ja Buddy Milleriä

Musiikille Ted omistautui collegen jälkeen. Syntymäkaupungissaan New Yorkissa hänellä oli trio Ponticello, joka levytti neljä albumia. Muutettuaan Los Angelesiin 2001 hän toimi sessiomuusikkona ja soitti musiikkia laidasta laitaan, kunnes tapasi Shooter "Waylonin poika" Jenningsin. Hänen 357`s-yhtyeen  basistina Ted viihtyi neljä vuotta kirjoittaen muun muassa Jenningsin esimmäisen isomman menestyshitin Steady at the wheel, kunnes keskittyi enemmän omaan soolouraansa.

Suomalaissoittajat tapasivat Tedin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun hän kiersi kitaransa kanssa soolokeikoilla pitkin Eurooppaa ja päätyi Helsinkiin.

- Yhteinen frendi kehoitti minua ja Tokelaa hankkiutumaan the Munsonsin kanssa saman katon alle Sir Einoon konsertoimaan. Omien settiemme lisäksi päädyttiin esittämään myös muutama numero kolmeen pekkaan  ja lopputulos miellytti meitä kaikkia suuresti.

- Sen jälkeen pyörittiin  pari päivää yhdessä ja eron hetkellä Ted lausui sanat: "guitar - I do OK. Bass - I'm a motherfucker! " Tulen takaisin loppukesästä basson kanssa, hoitakaa jostain rumpali ja aletaan rokkaamaan. Sitten otin puhelimen kouraan ja soitin Jannelle ja ekat yhteiskeikat tehtiin elokuussa 2011, Tommi Viksten muistelee.

Muusikoista vielä. Tommihan on soittanut kitaraa muun muassa Kauko Röyhkän, Tuomari Nurmion, J. Karjalaisen ja Värttinän kanssa.  Tuottajana hän on saattanut Karjalaisen, Nurmion, Topi Sorsakosken ja Vesa-Matti Loirin levyjä maailmaan.Tokelan kanssa, Munsons-duon ohella, heitä yhdistää The Slippers.(Viksten on tavannut Lady Gagan henkilökohtaisesti.)
Tokela muistetaan parhaiten Melrose-yhtyeen nokkamiehenä. 1990-luvulla hän kierteli maailmaa Leningrad Cowboysin riveissä. The Slippersin lisäksi hän soittaa pubirockia Homers-kokoonpanossa.(Tokela on todistettavasti keskustellut Mark Messierin kanssa.)
Janne Haavisto on piessyt rumpuja 8-vuotiaasta asti muun muassa J. Karjalaisen, Laika & The Cosmonautsin, Eero Raittisen, Mikko Kuustosen ja The Latebirdsin
kanssa. Hän on tuottanut lukuisia albumeita, tähtiniminä J. Karjalainen, Värttinä, Tuomari Nurmio, Jukka Poika, Jorma Kääriäinen, Irina Björklund ja the Munsons. (James Brown on halannut Haavistoa.)

BLUES NEWS:Greedy Pig on kuin hyvä viski, joka paranee vanhetessaan!

Roots-musiikin laatulehti, yksi maailman vanhimmista blueslehdistä Blues News on tehnyt napakan jutun Greedy Pigistä ja kyytipoikana on toimittaja Riku Metelisen asiantunteva levyarvostelu  Boogiedrilleristä. Hän kirjoittaa pitkäsoitosta muun muassa: 
” Me kaikki tiedämme kuinka suuri merkitys aloituskappaleella on levyllä. Mikäli se ei kolahda, saattaa koko albumi jäädä vähäiselle kuuntelulle tai kenties kokonaan kuuntelematta.
Greedy Pig ei ole riskejä ottanut, vaan on laittanut levyn alkuun kunnon rykäisyn. Dr. Feelgood- ja Inmates-tyylinen harpulla ryyditetty Bad Voodoo tuskin jättää ketään kylmäksi. Eikä jatkossakaan armoa anneta tai kuvia kumarreta.

NYT MYYNNISSÄ!

ZZ Topin La Grangen, eikun siis tietenkin John Lee Hookerin Boogie Chillunin teemaa lainaava Secondhand Blues on Billy Gibbons-kitaroineen tietenkin kunnianosoitus menneelle mestarille.
Akustisvoittoinen High Wide And Handsome menee Lynyrd Skynyrdin tontille. Päätösraidat, hiukan perinteisemmällä soundipolitiikalla toteutunut Perusräkä Boogiedriller sekä Neighbourhood, täydentävät kokonaisuutta mukavasti. 
Nimikappale edustaa levyn parasta antia ja Neighbourhood on kuin Tuomari Nurmio ja Dave Lindholmin linnanjuhlien jälkeinen autotallijami.
Tällä levyllä Greedy Pig soittaa itsensä näköistä musiikkia ja vahvistaa sitä kuvaa, että he ovat rouhean meiningin sanansaattajia. Näyttämisen tarvetta tai kuninkaana kukkoilua ei ole. Tämä on sitä rehellistä perusduunarin juurihoitoa, jollaista on hetken jo odotettukin. Hannu Leiden on onnistunut tuotannossaan vähintäänkin kiitettävästi. Soundit ovat asiaan kuuluvasti sopivan raa`at ja meno messevää. 
Levy huokuu herrojen vilpittömästä rakkaudesta rock`n`rollin esittämiseen. Kyllä tämän parissa viihtyy vielä pitkään.”

Salkkaritähti loistaa Satumaa-musikaalissa Rovaniemellä!

Timo-Pekka Luoma, Salkkareiden poliisista rakastetuksi tangosäveltäjäksi

Eilen sai ensi-iltansa Rovaniemen Teatterissa Heikki Salon ja Heikki Paavilaisen kirjoittama Satumaa-musikaali.

Se on koskettava tarina tangosäveltäjä Unto Monosesta ja hänen intohimoisesta suhteestaan musiikkiin ja elämään.

Liput ovat menneet esityksiin ennakkoon kuin kuumille kiville. Osin siihen on varmasti syynä se, että pääosaa näyttelee Timo-Pekka Luoma, suositusta Salatut elämät-tv-sarjasta tuttu poliisi Antti Polvijärvi. Osansa myös sillä, että Mononen asui Rovaniemellä vuodet 1962-1966.

 Satumaa on kertomus sota-ajan lapsesta, josta kasvaa vähitellen suuri suomalaisten rakastama säveltäjä. Menestyksen hinta on kuitenkin kova ja legendaarinen kansan suosikki joutuu kohtamaan elämän 

varjopuolet. Monosta niin musiikissa kuin rakkaudessakin ajanut intohimo kuljettaa häntä väistämättä kohti surullista, vaiettua loppua.
Satumaa on myös nostalginen matka aikaan, jolloin suomalainen tango syntyi. Esityksessä kuullaan lukuisia Monosen ikivihreitä tangoja; Kohtalon tango, Tähdet meren yllä, Erottamattomat, Syvä kuin meri, Vanhan myllyn taru, mutta yksi on ylitse muiden Satumaa.

Kaikkien aikojen tangon Satumaan historiaa kuitenkin harva tietää. Unto Mononen kertoi sen vuonna 1963 rovaniemeläiselle toimittaja Leo Zimmermannille. Tangossa hän kaipasi aavan meren tuolle puolen. Maa ei ollut Ruotsi, ei Amerikka... vaan Kanada.

Kanadansuomalainen porukka oli pyytänyt ravintolassa, silloin vielä nuorta ja tuntematonta Monosta esiintymään rapakon taakse, mistä hän innostui. 

- Ne lupasi mulle ulkomaanmatkan ja siltä istumalta menin kotiin ja kymmenessä minuutissa Satumaa- laulu oli valmis, Mononen kertoi .

Ulkomaanreissu "haavemaahan" jäi kuitenkin toteutumatta, mutta 13 vuotta myöhemmin Satumaasta tuli kaikkien aikojen tango Reijo Taipaleen laulamana.

 Rovaniemen Teatterissa Satumaa ja muut tangot kuullaan Minna Siitosen (kapellimestari, piano & laulu), Hannu Mikkolan (saksofoni, huilu &laulu) ja Tatu Kantomaan (haitari, bandoneon & piano) soittamina. Musikaalin on ohjannut tervolalaislähtöinen Miikka Muranen, joka muistetaan aiemmin muun muassa ohjauksestaan The Sound Of Music Kemin kaupunginteatterille. (Kuva: Timo Lindholm) Lippuvaraukset:
Myyntipalvelu, p. 0400 282 485 ja 0400 282 486, ark 9-15
Sahköposti teatteri(at)rovaniemi.fi 
Lippupiste, p. 0600 900 900, ma-su 7-22 (1,97 €/min + pvm)

Jukka Voutilainen on poissa!
1948 - 2012

Jukka vierailijana Lauran konsertissa 2003

Niin nopeasti ilouutinen voi muuttua suruviestiksi. Kuukausi sitten Väylän Pyörre uutisoi Tonicsin laulaja-kitaristin Jukka Voutilaisen paluusta studioon 44 vuoden tauon jälkeen.Kesällä hän purkitti  veljensä Jaken kotistudiossa kaksi vanhaa rokkiklassikkoa Hello Josephine ja Don`t make my baby blue.

Tänä aamuna tuli tieto Jukan kuolemasta. Hän siirtyi pitkällisen sairauden jälkeen taivaalliseen soittokuntaan. 

Tonicsin ekat comebacktreenit 2004

Viime vuosina Jukan laulua on kuultu livenä muun muassa Tonicsin 2000-luvun alun comeback-keikoilla ja Lauran kiertueella. 

Jukka oli ensimmäinen torniolainen, joka osoitti todeksi, että rock on rajaton riemu, kun vuonna 1963 liittyi haaparantalaiseen Tonicsiin (alunperin Stratocasters). Myöhemmin hän teki "rajayhteistyötä" myös toiseen suuntaan ja meni naimisiin kemiläisen Irene Louerannan kanssa. 

Vuonna 1966 Jukka osallistui Tonicsin mukana Ruotsin radion popbändikisan finaaliin Tukholman Skansenilla. Voittoa ei tullut, mutta hänen laulamansa laulut California dreamin` ja Too many people kuullaan lähitulevaisuudessa julkaistavalla kokoelmalevyllä. Pienenä detaljina kerrottakoon, että tuolloin Tonics-fan clubia veti Haaparannalla eräs Gunnel Simu, joka nykyään istuu kaupungin korkeimmalla pallilla. 

Jukka & Sture 1964

Tonicsin sulauduttua torniolaiseen Falconsiin, yhtyeen suomalaisuusaste kasvoi Esko Kirjavaisella ja Pekka Lepällä. Anki Lindqvistin bongattua yhtyeen, sitä vietiin vauhdilla pääkaupunkiin. Vuonna 1968 Tonics esiintyi TV2:n suositussa musikkiohjelmassa Club -68, teki yhteiskeikan Natsalla Topmostin kanssa ja kaiken kruununa yhtye pääsi levyttämään Pohjoismaiden Sähkö Oy:lle.

16.4.1968. Helsingin Pitäjänmäen Finnvox-studiolla äänitettiin popsingle Hei herra Hetkinen/ Päätäni. Päävokalistina toimi Jukka ja kappaleet levytettiin sekä suomeksi, että englanniksi.

 Ylioppilaaksi pääsyn ja armeijan jälkeen Tonics jäi ja  vuonna 1970 Jukka muutti Jyväskylään opiskelemaan. Hän säesti vielä muun muassa Impivaara Bandissa D-tuotannon artisteja, mutta valmistuttuaan, musiikista tuli rakas harrastus ja  päivätyönsä hän teki toimimalla historian opettajana muun muassa Hollolassa. 

Kerrottakoon vielä, että ennen Lauran kansallista läpimurtoa, Jukka  ehti säestää 15-vuotiasta tytärtään ja kuutta hänen kaveriaan lauluyhtye Kevytlinjassa. 

Viime torstaina kuultiin Dance-tv-ohjelman erään tanssiesityksen musiikkina Lauran tulkinta ikivihreästä Mun sydämeni tänne jää. Sen hän halusi omistaa Nelosen nettiuutisten mukaan isälleen Jukalle, jolta sai innostuksen musiikkiin "alunperin ja pysyvästi". 

R.I. P. Jukka!

Tonics - Too many people (1966)  

Tonics-Hei herra Hetkinen: http://www.youtube.com/watch?v=4cQonr01iEo (1968) 

Tonics-Hey Mister Flowerman: http://www.youtube.com/watch?v=Q8diQO4UcSo (1968)

Jukka & Jake-Hello Josephine  (2012)

Jukka & Jake-Don`t make my baby blue  (2012)

Jesse Kaikuranta kiinnitetty ensi kesän Tornion Öölifestivaaleille!

Nyt kaikki luvat ovat kunnossa ja Tornion Pikisaaressa järjestettävien Öölifestivaalien (5.-6.7.2013) valmistelut täydessä käynnissä ja ensimmäiset artistibuukkaukset tehty.
Tulonsa ovat varmistaneet jo The Voice Of Finland-kisassa neljän parhaan joukkoon sijoittunut, persoonallisen äänen omaava Jesse Kaikuranta ja "veteraanibändi" Menneisyyden Vangit.
Jesse Kaikurannan teeveen laulukilpailussa esittämä Vie mut kotiin oli menneen kesän kovimpia hittejä ja kakkossinkku Järjetön rakkaus on kasvamassa vähintäänkin samoihin mittoihin!
Kaikurannann levollinen ja aidosti koskettava ääni on valloittanut suomalaisten sydämet ja myös marraskuun 2.päivä ilmestyvälle esikoisalbumille Vie mut kotiin povataan joulumarkkinoilla suurta menestystä. Levyä on valmisteltu huolella ja Jesselle lauluja ovat olleet tekemässä muun muassa Paula Vesala, Freeman, Matti Mikkola, Hector ja Aki Tykki.
Nimiartistien lisäksi Tornion Öölifestivaaleille esiintyy  molempina iltoina myös "Twinkkareista tuttu" Steve´n´Seagulls ja  luvassa on myös paljon paikallisväriä, sillä alustavan suunnitelman mukaan yksi kolmesta lavasta on varattu torniolaiselle rockille ja yksi tanssimusiikille.

SOUVARIT 2012: Joki Tornion soittolistalle, kirja ja kaksi albumia!

2010 Souvarit saivat oman muistolaatan Rovaniemelle

Jos Lapin kultakimpaleille, yli miljoona levyä myyneille Souvareilla jotain tapahtuu, ei siitä suuresti ääntä pidetä.

Eikä tarvitsekkaan, sillä niikuin Jouko "Jokkeri" Elevaara sanoo yhtyeen 30-vuotiskirjassa: "Souvarit tuntevat tansseissa kaikki ja kaikki tuntevat heidät." Ja tunnetusti siellä, missä bändi esiintyy, keikkapaikka pullistelee aina yleisöä ja siellähän on hyvä myydä myös levyjä.

Viimeisimmältä albumilta Meitä Enkelit Koskettaa kovaan suosioon on noussut, Aapo I. Piipon puoli vuotta ennen poismenoaan kynäilemän nimilaulun lisäksi, Joki Tornion.

- Mulla on ollut jo pitkään idea mielessä. Olen hautonut sitä, sillä olen laulanut Kemijoesta, Ounasjoesta ja Tenojoesta, mutten Tornionjoesta. Se on Kemijoen jälkeen hienoimpia jokia, tunnustaa Souvareiden Lasse Hoikka Radio Musan Pentti Teräväisen haastattelussa.

-  Tornionjokivartta olen ajellut paljonkin. Se on komeata seutua. Rajajoki ja kalajoki varsinkin, vaikka aika vähän on kalareissut sinne suuntautuneet, mutta ehkä tulevaisuudessa.

Joki Tornion-laulun on sanoittanut kainuulainen Heikki Kesti ja säveltänyt P. Vanhamäki. Iskelmän puolella Tornionjoki ei ole kovinkaan yleinen aihe, sillä klassikko-osastoon on luettava ainoastaan täysin torniolaisvoimin tehty Esko Rahkosen laulama Ilta Tornionjoella, josta Mika Jefremoff teki myös äskettäin oivan tulkintansa.

Souvareista on ilmestynyt myös kattava elämänkerta Kai tiedät Souvarit..., joka kuvaa yhtyeen musiikillista matkaa aina vuodesta 1978 lähtien. Sen on kirjoittanut kemijärveläistoimittaja Unto Viitamäki ja kirjan mukana on lähes kaksi tuntia kestävä DVD, jonka on koostanut legendaarinen radioääni Pekka Lintula.

Lisäksi tänä vuonna Souvareilta on julkaistu kimppalevy Pekkaniskan Poikien kanssa. Samalla lailla Souvarit antoivat myös pari vuotta sitten nostetta toiselle enemmän huomiota ansaitsevalle tanssiyhtyeelle, nimittäin Channel Fourille.
Parhaiten Souvarit-tuotteita on saatavissa os. http://www.kuukkeli.org

Syrjäytyneiden oopperaa Oulussa!

Raunio-ooppera sai kantaesityksensä Oulun juhlaviikoilla elokuussa ja sen jälkeen sitä esitettiin neljä kertaa Kulttuuritalo Valveen isossa salissa. 
Kovasta kysynnästä johtuen Raunio-oopperasta on tulossa marraskuun 28.- 30.päivä lisänäytöksiä, joiden ympärillä järjestetään Syrjäytyneiden Oopperajuhlat  paikkoina Kulttuuritalo Valveen lisäksi  Kulttuuribingo, 45 Special ja Nuclear Nightclub.
Raunio-ooppera on puolitoistatuntinen rock-musiikin, laulun ja tanssin varaan rakentuva esitys, jonka keskiössä on kamppailu Äiti Raunion antimista. Työttömät kaverukset Roni ja Renki löytävät harhaillessaan rauniot ja joutuvat miettimään siellä elämänsä suuntaa; ryhtyäkö raunioiden kaupallistamista suunnittelevan innovaattorin työvoimaksi vai liittyäkö vapaana vellovien hörhöjen värikkääseen joukkoon?
Oopperan työryhmä on kokonaisuudessaan oululaisissa rockympyröissä marinoitunut. Taustalta löytyvät muun muassa yhtyeet Moses Hazy, Ruotomieli, Matalat Majat, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Hebosagil, Lasane!, Viisikko, Siistit Jätkät ja Tunguska Press. 
Teoksen sävellys ja käsikirjoitus on Antti Rekilän, Riku Rousun ja Tuomo Vuolteenahon käsialaa.

Moses Hazy ei ole hajonnut!

Viimeiset elonmerkit Moses Hazystä  saatiin alkuvuodesta, jolloin he äänittivät livelevyä Oulun 45 Specialissa ja Nuclear Nightclubissa ja kiersivät hiukka myöhemmin Balttiaa. 
Sen jälkeen  yhtyeen muusikoita on nähty ja kuultu toki soittamassa erinäisissä sessioissa ja bändiviritelmissä ja muun muassa Miss Farkku Suomi-leffassa  ja  Raunio-oopperassa, muttei kimpassa.
Kun tarpeeksi pitkään on poissa, huhut lähtevät liikkeelle. Yhtyeen laulaja Riku Rousu kuitenkin kieltää  jyrkästi, että Moses Hazy olisi hajonnut.
- Moseksia herätellään parhaillaan kesän yli venyneestä talvihorkasta, mies toteaa ja vakuuttaa, että isompi keikkavaihde pannaan päälle viimeistään keväällä, kun livelevy tulee ulos.
Sanoille antaa myös painoarvoa se, että Moses Hazy on siirtynyt  Fullsteam Agencyn palkkalistoille, joten keikkamyyntiin, niin kotimaahan kuin ulkomaillekin, tulee varmasti ammattimainen ote.

Tornionlaakso festaa Luulajassa!
Tornedalsfesten kokoaa neljättä kertaa Ruotsin Tornionlaakson kuumimmat musiikkinimet Luulajaan 9.-10. marraskuuta.

Yksi mielenkiintoisimmista on duo Fagervall Björkenvall, jonka ensiesiintyyminen on tapahtumassa. 
Kesällä Mataringin Idol-voittaja Markus Fagervall ja Kiirunan ykkösyhtyeen Willy Clay Bandin päävokalisti Tony Björkenvall löivät hynttyyt yhteen. Julkisuuteen tihkuneiden pirttiäänitysten perusteella tulossa on hienoa stemmalaulua ja omista tornionlaaksolaisista juurista kumpuavaa musiikkia unplugged-pohjalta. 
Luulajan konsertti on myös alku  kolmiosaiselle Ruotsin television kuvaamalle road movielle, jossa oppaina toimivat Markus ja Tony halki meänkielisen Tornionlaakson. Luvassa on kohtaamisia ja musisointia ihmisten kanssa pitkin Väylän vartta. Kun Markus puhuu meänkieltä, Tony ruotsia ja laulut ovat englanniksi, miksaus vaikuttaa varsin kiintoisalta.

JANNES FRICKEBODA = Jan Johansson, Fredrik Isaksson & Rolf Digervall

Pari vuotta sitten kaksi tappajahanuristia Fredrik Isaksson ja  Jan Johansson julkaisivat mainion albumin Made In Pajala. Kun mandoliininsa soppaan laittaa vielä laulaja- humoristi Rolf Digervall, luvassa on taatusti loistava show. 
Trio kulkee nimellä Jannes Frickeboda. Miehet on loistaneet  paitsi muusikkoina Jordissa ja Raj-Raj Bandissä, myös teatterirooleissa, joten sketsejäkään ei pidä puuttuman. 
Musiikkia kuullaan humpasta rockiin ja valsseista balladeihin. Mukana muun muassa Matkamies-tyyppisiä kansanlauluja, Ronny Erikssonia ja Wilmer X:ää eli kaikkea taivaan ja maan väliltä. 

Carina Henriksson on ennakkoluuloton sopraano, joka mielellään ylittää musiikillisia rajoja. Kolme vuotta sitten Tornedalsfesteillä hän esitti Jordin Gunin ja Susannen kanssa kansanlaulun Miks´ sinuun mä rakastuin. 
Ooppera kohtaa tangon tulevissa juhlissa otsikolla Con Amore, joten rakkaudesta on kysymys ja liikkeellä ovat suuret tunteet.
Partnerina Carinalla on Seinäjoen tangolaulukisassakin hyvin pärjännyt Pajalan kultakurkku Daniel Sandström, josta on moneksi. Nimittäin ensi sunnuntaina hänellä on suuri päivä näyttelijänä, kun hän esittää toista pääroolia Mikael Niemen näytelmässä Tukkipojat, joka käsittelee  tulenarkaa aihetta, machomiesmallin muuttumista Tornionlaaksossa.
Muista Tornedalfestin esiintyjistä kannattaa mainita  myös ensisinglensä Paper cut juuri julkaissut lahjakas poppiduo the Magnettes ja Siionin lauluja esittävät  Viktor Fors Mäntyranta (Surunmaa) & Markus Forsberg (Pajala Truck  Company). http://www.lapplandkulturbyra.se/

Muistoja vuodelta 2009: http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2009/11/kruuvamiehet-ruotsin-televisiossa.html

Edu Kettusen maailma ilman Lissua!

Laulaja-lauluntekijä Edu Kettunen oli viime sunnuntain Arto Nybergin vieraana, joka luki laulun Maailma ilman sua tekstin ja pyysi Edua kertomaan, miten se on syntynyt. Kettunen sanoi sen olevan kuviteltu tarina siitä, jos hänen rinnallaan 25 vuotta elänyttä naista ei enää olisi.
Edun aviosiipasta rovaniemeläislähtöisestä Liisa Vähänikkilästä puhuttiin viimeksi Jari "Päne" Pänttäjän haastattelun yhteydessä. 1980-luvulla Liisalla oli suuri vaikutus Greedy Pigin musiikkikuvioihin. 
Hän oli yhtyeen manageri, hommasi keikkoja, Alman baari-biisin Rockradioon ja kun tutustui Eduun, niin Greedy Pigillä syntyi yhteistyö Kettusen kanssa. Edu tuotti yhtyeen kaksi albumia, Päne pääsi töihin hänen studioonsa ja kuullaanpa Pänen kitarointia muun muassa Kettusen Elävien Maaassa-albumin raidalla Talvet Pariisissa.
Rovaniemi-vuosinaan Liisa hääräsi myös Lapin Radiossa ja järjesti kaupungissa kuuluja Rotko-karnevaaleja yhdessä Jukka Tarkiaisen kanssa.
Erään häppeningin tiimoilta syntyi myös kuulu Greedy Pig-logo, joka koristaa muun muassa yhtyeen viimeisen albumin Boogiedrillerin kantta. Päne näki Tarkiaisen piirrustuslehtiön ja nappasi kuvan sieltä ja lupasi Jukalle kiitokseksi viskipullon.
Edun Maailma ilman sua-laulu on toinen sinkkulohkaisu 19.10. julkaistavalta Pommipurkajan maanantai-albumilta. Greedy Pigistä ja Boogiedriller-levystä taas löytyy juttua ensi viikolla kioskeihin tulevasta Blues News-lehdestä, joten olkaapa valppaana!

VPK:n alkutahdeissa soivat ooppera ja kupletit!

1900-luvun alussa torniolainen musiikkielämä sai piristysruiskeen, kun Tornion Vapaaehtoinen Palonsammutuskunta rakennutti VPK:n talon, jossa oli 300 henkeä vetävä juhlasali.Samoihin aikoihin kaupunkiin saatiin rautatie, mikä mahdollisti kaukaisempienkin artistien vierailut. 
Aiemmin torniolaisten käytössä oli ollut raatihuoneen tila, johon mahtui vain satakunta ihmistä. Sen jälkeen kun VPK:n teatteriryhmän esityksessä tapetit olivat hiukan tuhriutuneet, sitäkään eivät saaneet käyttää enää kuin ”todelliset taiteilijat”. 
”Posetiivi ja viuluraja vikisi, sävel sotkuinen sointui, pojat se pani pyörimään ja hemppuiskansan hyörimään. ”
Näin kirjoitti pilkalliseen sävyynsä Perä Pohja-lehti  kolmipäiväisistä Tornion markkinatansseista, vaikka ne toivat VPK:n kassaan yli tuhannen markan voiton, kun normaalisti iltamien tuotto jäi alle sadan markan.
Parempi väki, eikä torniolaislehdistö pitänyt kansan huvituksia missään arvossa. Perä Pohjan ohella Tornion Lehti raportoi musiikkitapahtumista valikoiden, sillä tuolloin Tornion sivistyneistö oli ottanut tehtäväkseen katajaisen kansan musiikillisen kasvattamisen ja luonnollisesti musiikkikriitikot edustivat parempaa väkeä.
Aseenteellisuudestakin arvostelijoita voidaan syyttää, sillä kun Haaparannan Stadshotellissa järjestettiin harmonikkakilpailu, arvostelija valitti, että väkeä oli enemmän kuin, mitä musiikki ansaitsisi, vaikka voiton vei torniolaishaitaristi. Kun urkuri Mikkosen konsertissa Tornion kirkon penkit eivät täyttyneet, yleisön vähyyden syyksi, arvostelija taas selitti, että ns. korkeamman musiikin nauttimiseen vaaditaan kehittyneempää musiikkiaistia kuin mitä näin pienessä kaupungissa on.

AINO ACKTE

Oli kuitenkin musiikkia, mistä kaikki torniolaiset tuntuivat pitävän, nimittäin ooppera. Merkittävin vierailu oli  ensimmäisen kansainvälisen oopperadiivamme   Aino Acktén vierailu VPK:lla vuonna 1914. Palokunnantalo täyttyi ääriään myöten ja konsertin jälkeen ulkopuolella häntä odotti hurraava kansanjoukko. Kun ajattelee, että silloin Torniossa asui alle 2000 ihmistä, voi melkein sanoa, että koko Tornio oli paikalla. 
Tornion konsertti oli osa hänen kotiinpaluukiertuettaan. Klassisen ohjelmiston lisäksi, Ackte esitti kaikille tuttuja kansanlauluja. Hän oli valloittanut maailman ooppera-areenat muun muassa New Yorkin Metropolitanin ja Lontoon Covent Gardenin ja Suomessa hän ehti olla perustamassa muun muassa Suomen Kansallisoopperaa ja Savonlinnan oopperajuhlia.

HELGE LINDBERG

Toinen oopperalaulaja, joka oli torniolaisten mieleen oli   Helge Lindberg .
Hän menestyi etenkin Keski-Euroopassa ja tunnettiin hiotusta hengitystekniikastaan ja vibratostaan.Tornion VPK:n konsertti myytiin ennakkoon loppuun 1922 ja sama tapahtui kaksi vuotta myöhemmin. 

”Ihmisten suosionosoitukset kasvoivat kasvamistaan muodostuen lopulta myrskyisiksi”, kirjoitti arvostelija, joka huomioi myös Jussi Björlingin pianistinakin tunnetun Harry Ebertin nyrpistyksen VPK:n pianolle: ”Huomasiko muuten kukaan kaupunkimme isistä sitä kädenliikettä, jolla hra Ebert syytti kelvotonta pianoa. Kunpa se monelle heistä olisi ollut pisto sydämeen! Sellainen vehe on häpeäpilkku kaupungissa, joka on Ruotsin rajalla”.
Tornion naisliitto pani töpinäksi ja arpajaistuotoilla kaupunkiin saatiin nopeasti entistä ehompi piano. Sitä tosin sai käyttää vain ”tosi jaloon musiikin viljelyyn”. Kaupungin isät nimittäin olivat kuulleet sitä käytetyn tanssien säestyksessä, jonka jälkeen kaupungin kamreeri otti pianon avaimen haltuunsa.

J. ALFRED TANNER

Kansan todellisia suosikkeja olivat kuitenkin kupletistit. Yksi ylitse muiden oli   J. Alfred Tanner  (1884-1927), joka esiintyi Tornion VPK:lla muutamaa kuukautta myöhemmin kuin Aino Ackte.
Rakennusmestari Tannerin suunnittelema ensimmäinen rakennus Helsingin Kaivopuistossa sortui ennen harjannostajaisia, joten oli keksittävä äkkiä uusi ammatti.
Raponen laulajahan Tanner ei ollut, mutta showmies. Hän poikkesi muista suomalaiskupletisteista siinä, että hänen lauluista suurin osa meni duurissa, sillä hän suosi käännöskappaleita. Muuthan tekivät mukaelmia vanhoista reki-ja kansanlauluista. 
Hän oli ajankohtainen ja hauska. Hän sekoitti showhunsa varieteeta. Hän tanssi käsillään, hän imitoi ja ironisoi. Vuosina 1911-1926 hän levytti savikiekoille 65 kappaletta.
Toinen kupletisti, joka vieraili Torniossa useammankin kerran ja veti VPK:lle aina väkeä, oli Pasi Jääskeläinen (1869-1920). Hän oli kotoisin Haapavedeltä. Kannel oli tietenkin mukana, joten tuttuja kansanlaulujakin kuultiin, mutta maailmaakin oli kierretty; kaksi kertaa Amerikassa käyty ja myös Pohjoismaissa esiinnytty, joten kupletit kertoivat uutisia myös ulkomailta. Jääskeläinen oli erityisen ihastunut operetteihin, mutta hänen esityksessä oli aina myös koomisen revyyn aineksia.

VPK: n alkuvuosikymmeninä VPK:lla nähtiin runsaasti myös näytelmiä. Sotavuosina talo oli kansakouluna ja pakolaisten majoituspaikkana. 
Ensimmäinen elokuvaesitys VPK:lla oli jo toukokuussa 1904, mutta elokuvateatteri siitä tuli vasta 1923. 
Ensimmäinen leffa oli ylitorniolaisen Väinö Katajan kirjan pohjalta tehty Erkki Karun ohjaama mykkäfilmi Koskenlaskijan Morsian. (Lähteet: Ilkka Teerijoki: Tornion Historia 2-3(+ykköskuva) ja omat muistiinpanot)

Lue myös VPK-sarjan ensimmäinen osa: http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2012/09/tornion-vpk-palaa-entista-ehompana.html?spref=fb...... Tulossa vielä VPK ja jazzin tulo Tornioon ja mahdollisesti VPK ja elokuvat...

Huojuvan ladon Suonnalla pohjoisia "juuriakin"!

Pohjoiskarjalainen Huojuva lato on tämän hetken suosituin suomalainen kantribändi. Yhtyeen syyskuussa ilmestynyt kakkosalbumi Rakkaus ja Juuret sai hyvän lähdön jo ennen julkaisuaan, kun Lieksan tyttö ja albumin nimikappale nousivat kesällä Radio Suomen soitetuimpien  listalle. Rakkaus ja juuret on soinut myös syksyn TV2:n Paluumuuttajat-ohjelman tunnusmusiikkina.
Huojuvaa latoa johtaa kitaristi-laulaja & lauluntekijä Suonna Kononen, jonka suuret esikuvat yhtyeelleen ovat Freud Marx Engels & Jung ja Neil Young & Crazy Horse.
Suonna syntyi Ruotsin Trollhättanissa. Harvinaisen etunimensä hän sai Posion Suonnankylästä, josta hänen äitinsä Leena on kotoisin. Samaan sukuun kuuluu myös kuulu kuusamolaiskirjailija  Reino Rinne.

Suonnan ensimmäinen Flying V ja pahvi-Hiwatt (Kemi 1976 tai -77) 

Suonnan ollessa vuoden vanha, Leena ja Seppo Kononen muuttivat poikansa kanssa Kemiin, sillä toimittajaisä oli saanut töitä Pohjolan Sanomista.
- Pohjoisen vuosina, jo alakouluiässä, ihastuin Neil Youngiin, mutta hyvä oli myös Wigwam. Kemissä asuttiin vuodet 1972- 1980, jonka jälkeen muutettiin isän työn takia sitten Kuopioon., Suonna kertoo.
Laulussa Rakkaus ja juuret Suonna  ei myönnä olevan paljoa  omasta elämästä, vaikka kotipaikkakunta vaihtuikin taajaan. Lappikin tulee esille vain laulussa Rakkaus on sotaa, jossa mennään yöbussilla Helsingistä Rovaniemelle.
Paitsi muusikko Kononen on myös toimittaja kolmannessa polvessa. Hänen päivätyö on joensuulaisessa Karjalainen-lehdessä, mutta hän on ansioitunut myös pienmusiikkilehtirintamalla. Hän on avustanut levynkeräilylehtiä Vinylmaniaa (mm. ansiokas Pekka Streng-juttu) ja Rarea  plus ollut julkaisemassa  1970-luvun progeen ja folkkiin keskittynyttä  Usva-pienlehteä (1996-1998,  jonka avustajakuntaan lukeutui muiden muassa Tommi Liimatta.

Kaamosjazzia tähdittävät M. A. Numminen, Mariska ja Niko Ahvonen!

EU: n pohjoisin ja yksi Suomen vanhimmista jazztapahtumista Kaamojazz järjestetään 22.–25.marraskuuta Saariselällä ja Tankavaarassa jo 32.kertaa. 
Tänä vuonna Kaamosjazzeilla tullaan kuulemaan, näkemään ja kokemaan Uusrahvaanomainen Jazzorkesteri (M.A. Numminen, Pedro Hietanen, Jani Uhlenius ja Pekka Sarmanto), Mariska & Pahat Sudet (Jaakko Jakku, Klaus Suominen ja Luis Herrero), Swingstett (Jaana Raivio, Kari Veisterä, Taisto Kangas, Aaro Niemelä, Esko Granroth ja Nappi Oksa), Jarkko Niiranen & Terho Keskitapio sekä Kaamosjazz House Bandin (Lasse Sirkko, Antti Ikola, Tuomo Dahlblom ja Topi Kurki) kanssa esiintyvät Johanna Iivanainen ja Niko Ahvonen.
Kaamosjazzin historia on pitkä ja vaiherikas. Se on kasvanut ja kehittynyt vuosien varrella innokkaiden talkoolaisten suosiollisella avustuksella. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kauko Launoselle, tapahtuman Grand Old Manille, jonka vahvan panoksen ja tinkimättömän asenteen ansiosta Kaamosjazzit järjestettiin 30 kertaa. Vuonna 2011 tapahtuman vetovastuu siirtyi Kaamosjazz ry:ltä Pohjois-Lapin Matkailu Oy:lle, joka jatkaa historiankirjoitusta yhteistyössä Saariselän ja Tankavaaran alueen yritysten kanssa hyvässä jazz-hengessä.
Ski Saariselkä avaa laskettelukauden Kaamosjazzien tahtiin. After Ski:ssä 24.11. klo 15 alkaen esiintyy Uusrahvaanomainen Jazzorkesteri. Konserttiin on vapaa pääsy. Lisätietoja: www.skisaariselka.fi

Andy McCoy 50 vuotta!
Arkistojuttu vuodelta 2008: Andyn kitarakaupantekoa ja suvun jälkiä  Torniosta!

ANDY McCOY (maalaus Antti Hulkko)

Kun Andy McCoy alias Antti Hulkko osti kitaran Torniosta vuonna 1999 hänen takataskussaan oli seitsemäntuhatta markkaa.
Koko kansan tietoon Andy tuli TV1:n A-studiosta tammikuussa 1985, jolloin hän leväytti lompakkonsa auki. Silloin sieltä löytyi hiukan enemmän, 30 tonnia. Sen jälkeen lehdistöä on  kiinnostanut aina, paljonko miehellä on käteistä takataskussa. 
Toinen asia, joka sai median mielenkiinnon heräämään, oli hänen ilmoituksensa, että hänessä on mustalaisverta. 1990-luvun lopulla joukoittain sopuleita vaelsi selvittämään asiaa Andyn syntymäkuntaan Pelkosenniemelle. He tolvasivat tunturissa ja löysivät lopulta Andyn isän, entisen pankkimies Riston syrjäiseltä mökiltä hoitamassa loppuunpalamistaan.  Hän kielsi mustalaisuuden. 

Pappeja ja pankkimiehiä

EERO HULKKO

- Olen ajatellut, että Andy halusi olla elämäntapamustalainen, kaalo,  jolla oli halu kulkea ja laulaa. Muistan kuitenkin, että Andyn isovanhempia Oivaa ja Esteriä hänen puheet harmittivat silloin kun elivät, kertoo Riston serkku Eero Hulkko, Andyn jälkeen toiseksi tunnetuin suvun musiikkimies.
Nykyisin Ulvilassa asuva Eero on ollut useammankin kerran Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellyskisassa palkinnoilla. Hänen lauluistaan yli 60 on levytetty, tunnetuin niistä Rannalla tuulee. Musiikki-innoituksensa hän sai Tornio-vuosinaan (1950-63 ) soittaen muun muassa tanssiyhtyeissä Domino ja Sway.  
- Andy on lahjakas poika. Riston mielestä hän olisi pärjännyt paremmin taiteilijana kuin muusikkona, mutta kitaristinakin hän on tosi hyvä, eikä päästele yli kielien niin kuin muut rokkarit. Hän osaa sen homman ja on rauhoittunutkin viime aikoina. 
- Antin musikaalisuus tulee varmasti ukilta, joka soitti haitaria. Tosin hänen vaimonsa vaati hengellisempää menoa  ja soitin vaihtui pian harmoniin. Myös Andyn setä Pertti oli hyvä laulaja ja voitti aikanaan kaikki Kemijärven laulukilpailut, Eero selventää.
Pääosin pohjoisen Hulkot asuvat Pelkosenniemen lisäksi Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Eeron mukaan, hänen lisäkseen Torniossa, tarkemmin Karungissa vaikutti myös kirkkoherra Ilmari Hulkko, joka oli samaa sukua.
- Tällä hetkellä Torniosta löytyvät enää Andyn pikkuserkut Joni ja Jutta Palmgren. Niin ja tietysti Ilmarin pojanpoika pastori Markku Hulkko, Eero lisää.

Taulu kitarasta 

Torniossa kitarataituri Andy McCoy kävi viimeksi Hanoi Rocksin mukana tammikuussa 2007. Sen jälkeen Suomen parhaan livebändin glooriaa on lisännyt entisestään onnistunut albumi Street Poetry. Ansaittu tunnustus vuoden alussa oli myös Erikois-Emma, jonka yhtye sai pioneerityöstä suomalaisen rockviennin hyväksi.
Rajakaupungit  tulivat Andylle tutuiksi jo pääsiäisenä 1999, jolloin hän  viihtyi täällä useamman päivän.  Hän kortteerasi  Haaparannalla Green Line-ravintolan vetäjän luona ja teki keikkaa sieltä käsin. 
Andy on innokas kitaroiden kerääjä. Niitä hänellä on useita kymmeniä. Kun kuume iskee, uusi kitara on hankittava. 

Sheriffi McCoy- kirjan mukaan ainoa kitara, jonka hän missasi oli Jimi Hendrixin maalattu Flying V.  Kitara huudettiin Lontoossa 50 000 punnalla! Torniossa Andyn kiikarissa oli kuitenkin hiukan halvempi soittopeli. Ensimmäinen käyntikohde oli Toni Ylianuntin ensimmäinen Rebel Music.

TONI YLIANUNTI

- Se oli lauantaita. Olin  pannut ovet jo kiinni ja lakaisin enimpiä hiekkoja pois, kun Andy tuli koputtelemaan ovea. Hän oli liikenteessä Green Linen senaikaisen omistajan kanssa ja päästin heidät sisään.
- Andylla oli taulu matkassa, itsemaalattu kukka-asetelma, jonka hän olisi halunnut vaihtaa elektroakustiseen Landolaan. Hän olisi tarvinnut sen varakitaraksi. Kauppoja ei syntynyt. Muistaakseni Andy osti kuitenkin Cheryl Crown levyn. Vitsailin, että sen voin vaihtaa tauluun, mutta siihen hän ei tietenkään suostunut.

Selkäpiitä pitkin

Vaikka Andyllä oli kaksi kitaraa mukanaan, häntä harmitti, ettei ”oravannahkakauppa” Rebelissä onnistunut. Hän kävi keikalla Rovaniemellä ja nyt hänellä oli rahaa ja  uusintakierroksella Torniossa, Soitin Törmälässä hän näki etsimänsä.
Pekka Törmälä: - Pyhäpäivänä mulle soitetaan. Andy oli nähnyt ikkunasta meidän Landola-rivistön ja halusi kokeilla kitaroita. Ne olivat viimeisiä Landolan tehtaalta. Sehän meni sitten konkurssiin. Kun tulin avaamaan, hän oli tosi kiitollinen, että tullaan palvelemaan sunnuntaipäivänä. 
- Asiallinen tyyppi. Ei mitään maailmanomistajan elkeitä tai ylimielisyyttä ollenkaan, mitä mediasta olin saanut lukea. Juteltiin niitä näitä, pääasiassa illan keikasta Green Linella. 
- Parasta oli kuitenkin, kun  hän otti kitaran hyppysiinsä. Täytyy myöntää, että kylmät väreet menivät selkärankaa pitkin, kun hän soitti. Todella huippusoittaja. Aivan mahtava. 
- Sitten Andy vaan sanoi; tosi hyvä ja kitara pantiin laukkuun. Hän latoi maksun käteeni setelinipusta ja lähtiessä hän kirjaili vielä nimmarinsa paperille ja tekstin: Thanx for the great service!
 Illalla Andy esiintyi sitten parillesadalle innokkaalle kuulijalle Green Linella. Uusi muutaman tonnin Landola oli käytössä. Keikka myös äänitettiin ja ehkäpä joskus saamme kuulla Antti Hulkkoa livelevyltä Andy McCoy Unplugged  At Green Line, Tornio 3.4. 1999.