Gordon Ramsey, Kukkolankoski ja miljoonan taalan matkailumainos!

Maailman kuuluisin kokki  Gordon Ramsey piipahti viime kesänä Torniossa. Hän kävi grillailemassa Uiton rannassa ja pizzalla Virpi ja Henry Saloniemen omistamassa Hevi`s Pizza & Bar-ravintolassa.

- Kaikkea yllätyksellistä voi tapahtua, kun ollaan Torniossa, Saloniemet kuittasivat  iltapäivälehdille ja paljastivat hymyssä suin sen verran, että ravintola sai  tiukkana tunnetulta  Gordonilta tarjoilustaan puhtaat paperit.  

    

                       

Kuitenkin seurueen pääkohde oli Kukkolankoski, joka näytti parhaat puolensa. Se nähdään, kun maailmantähden tv-sarjan uusi kausi starttaa Pohjois-Suomi-jaksolla suomeksi tekstitettynä ensi sunnuntaina 29. elokuuta klo 21.00 National Geographic-kanavalla. Englanninkielinen versiohan on jo nähtävissä YouTubessa.

Paljon puhutaan Robinson-ja Selviytyjät Pohjola-tv-sarjojen tuomista turistivirroista Haaparannan saaristoon, mutta Gordon Ramseyn sarjan katsojamäärät liikkuvat aivan eri sfääreissä, sillä hänen ohjelmiaan katsotaan ympäri maailman. 

Onnittelut Kukkolankoskelle  miljoonan taalan matkailumainoksesta!

Markku, Gordon ja Kimmo

Risto Kantola vie Ramseyn seurueen vauhdikkaalle koskenlaskulle, jonka jälkeen  Vilho Auniolan saunassa, kylpemisen lisäksi pyöräytetään porolihapullat, oppaana oululaiskirjailija Katariina Vuori, joka on kirjoittanut Janne Pekkalan kanssa Saunakeittokirjan. Perinteiseen lippoukseen Ramseyn perehdyttää Markku Vaaraniemi ja varrassiian valmistusta hän opettelee tietysti Kimmo Aunon johdolla.

Gordon Ramsayn makuseikkailut -sarjassa tutustutaan eri maiden keittiöiden erikoisuuksiin myös paikallisten ruoka-ammattilaisten johdolla. Keskiyön auringon maan ruokakulttuurin saloja hänelle avaa Michelin-keittiömestari ja ravintoloitsija Kim Mikkola. 

Heti ohjelman alussa parivaljakko joutuu päistikkää  mukaan suopotkupallon naisten peliin ja ryvettyy perinpohjaisesti, mutta pääsee "pohjanmaan kautta" makujen ytimeen eli tutustumaan sujuvasti luonnonmarjojen puhtaisiin aromeihin ja  maistelemaan jopa muurahaiskeon antimia. Jakso huipentuu Ramsayn ja Mikkolan, väliseen leikkimieliseen kokkaustaistoon, makutuomareina Vuennonkosken törmällä Pekanpäässä jakson päätähdet.

https://www.youtube.com/watch?v=mfuo8XIco5s&t=187s

Canned Heat ja muut Turun Ruissalossa tasan 50 vuotta sitten

Pikkumuistelon myötä Väylän Pyörre Musiikkiuutiset palaa "pikkupuolelle" jatkuvien teknisten ongelmien vuoksi...T. Arto

Vuonna 1971 tieto Canned Heatin tulosta Ruisrockiin tiesi elämäni ensimmäistä festivaalireissua. Canned Heat oli saanut tuolloin meikäläisen liekkeihin ja boogieveturi oli pakko nähdä, joten ei muuta kuin punaisen kuplan kokka Torniosta kohti Turkua, kuskina isoveli Kari. Yhtyeen mukana piti tulla myös jalkaa lyövä blueslegenda John Lee Hooker, mutta hän joutui perumaan keikkansa lehtitietojen mukaan sydänvaivojen takia. Mutta se ei haitannut, sillä reissusta tuli musiikillisesti ja muutenkin ikimuistoinen.

Canned Heat 

Ruisrock vuonna 1971 keräsi yli 100 000 ihmistä, mikä on yhä festivaalien Suomen ennätys. Eläissäni en ole ennen tai sen jälkeenkään ollut niin suuressa ihmisjoukossa. Sitä ei kuitenkaan huomannut, koska kaikki sujui henkilökohtasesti onnellisten tähtien alla.

Rumpali Adolfo Fito De La Parran maratonimaisen kymmenminuuttisen soolon muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Kitaroissa olivat Henry Vestine ja Joel Scott Hill ja bassossa Antonio De La Barreda, mutta liideri oli 140-kiloinen vokalisti-huuliharpisti Bob "the Bear" Hite, jonka tamppaus Let`s work together-biisissä tehosi ja silloin taputettiin ja tömisteltiin ja tunnelma oli uskomaton. Canned Heat ei pettänyt.

Musiikillisesti monia muitakin yksittäisiä huippuhetkiä kolmeen päivään mahtui. Muun muassa kitaristi Jeff Beck herkisteli Love is blue-biisin kaiken varhaishevimyrskyn keskellä ja Fairport Convention jos mikä toi kukkaisfiilikset. Samaa henkeä oli myös Woodoo-yhtyeen öisissä nuotiojameissa, joita vauhdittivat kitaroiden lisäksi puhuvat rummut.

Mieslaulajista säväyttivät ehdottomasti Juicy Lucyn Roger Chapman ja tsekki Niemen. Aivan selkeästi myös muistan, kun kävelin halki festivaalialueen ja ämyreistä kajahti yhtäkkiä Kinksien You really got me. Tuntui kuin Ray Davies olisi lyönyt puukolla selkään ja putosin polvilleni. Uskomaton biisi ja sitä se on yhä!

Suomalaisista tietenkin Tasavallan Presidentti ja Karelia olivat eniten mieleen.

Jos edellisenä vuonna Woodstock-leffan näkeminen ensi-illassa Porissa oli järisyttävä kokemus, Ruisrock oli sille loistavaa jatkoa. Karungin nuorisoseurantalon äänentoiston jälkeen Porissa elokuvateatterissa istuessa oli kuin uudessa maailmassa ja kaikkihan tietävät leffan musiikilliset huippusuoritukset. Itselle ne olivat Ten Years After, Sly Stone ja Santana. - Ruisrock 1971 oli  tavallaan meidän Woodstock ja oli ilo olla mukana ihan livenä.