 |
| Parhaat kaverit Nick ja Lemmy |
Kun Helsingin Sanomien toimittaja soitti Lemmyn kuoleman jälkeen ja kysyi minulta, kävikö rocklegenda Suomessa 1960-luvulla, vastasin : No comments. Ensimmäiseen Poppi-kirjaani olin kirjoittanut, Rockradion Klaus Flamingin sanaan luottaen, että kävi. Itse en ollut koskaan asiaa tutkinut, mutta kiinnostus heräsi. Pitkällisen taivuttelun jälkeen Nick Gribbon oli valmis kertomaan totuuden. Hän oli mukana molemmilla Rockin`Vickers-keikoilla, joista jommallakummalla Lemmynkin piti olla. Alla koko haastattelu, joka löytyy kirjastani Musa-Lappi, jossa on myös koko totuus Motörheadin vuoden 1985-visiitistä Pelloon, jonka likapyykkiä pestiin Ylitornion käräjillä. (Tilaukset: arto.junttila@pp.inet.fi) ROCKIN` VICKER-NICK GRIBBON: ”OLTIIN LEMMYN KANSSA PUTKASSA SUOMESSA, MUTTA ERI VUOSIKYMMENELLÄ.” Lemmyä diggailevat suomalaiset rocktoimittajat ovat vuosikymmeniä kertoneet tarinaa, että rocklegenda vieraili Suomessa jo 1960-luvulla, joko papinasuissa kiertäneen Rev. Black & the Rockin` Vickers-kokoonpanon tai myöhemmin sen siistimmän painoksen Rockin` Vickersin mukana. Rocklegendan kuoltua virisi taas vilkas keskustelu hänen Suomen vierailuistaan ja totuuden tiesi parhaiten kitaristi-laulaja Nick Gribbon, joka kuului molempiin yhtyeisiin niin vuonna 1965 kuin 1967, jolloin ne kiersivät maatamme Lappia myöten. -Lemmy ei ollut mukana Suomessa kummallakaan kertaa, Nick napauttaa ja jatkaa: -Jouduttiin kyllä molemmat Suomessa putkaan, mutta eri vuosikymmenellä ja eri syystä. Minut pidätettiin epäiltynä huumeista, mutta vapautettiin syyttömänä ja Lemmy taas muista syistä. Motörheadhän tunnetusti aiheutti Suomen visiitillään 1979 Punkarockissa aikamoista täystuhoa ja Lemmy kumppaneineen istui putkassa ja sai poistua maasta vasta kun vahingot oli korvattu. Silloin oli myös Remu Aaltosella mahdollisuus tavata Lemmy ensimmäisen kerran. Mick Wallin kirjoittamassa elämänkerrassa Ace Of Spades Lemmy Härmässä-otsikon alla toimittaja Petri Silas yrittää hakea vahvistusta 60-luvun käynneille Remulta, joka kuitenkin satuilee: ”Sen miehen kanssa on törmätty monta kertaa, ja aina on tultu juttuun-vaikka eihän meillä edes ole muuta yhteistä kieltä kuin viittomakieli. Heinosen Leksa pyysi joskus 1965 minua Natsalle, kun oli luvassa tosi spesiaalikeikka. Ja siellähän oli lauteilla bändi papin kaavuissa! Se oli tämä Rockin` Vicers, ja siellä tavattiin ekan kerran Lemmyn kanssa. Myös Kirka oli kuvioissa.” Ace Of Spades-kirja muutenkin toistaa vanhat valheet, ”suusta suuhun” vuosikymmeniä siirtyneet 1960-luvun Suomi-tarinat liittyen Lemmyyn ja Rockin´ Vickersiin. Jokainen vähänkin Suomen kevyen musiikin historiaa tunteva tietää, ettei Rev. Black & the Rockin` Vickers 1965 kerännyt Helsingin olympiastadionille 10 000 ihmistä ja vielä marraskuussa tai ollut Suomen listaykkösenä, kuten kirja väittää. Kun tarinat ovat uponneet suomalaisiin, niin mikäpä siinä. Lemmy oli jutunkertoja parhaasta päästä, mutta rockjournalismimme uskottavuudesta, se ei anna hyvää kuvaa. Esimerkiksi viimeisessä haastattelussaan Soundi-lehdessä, Lemmy paaluttaa vuotta 1965 ja koko kommentti on pelkkää fiktiota: ” Ensimmäinen menestys – missäpä muuallakaan kuin Suomessa! The Rockin`Vickersin single Stella nousi teillä listaykköseksi. Unohtumattominta oli tietenkin se, että eräs silloisista taustahahmoistamme katosi yllättäen rahojen kanssa ja meidän piti myydä kaikenlaista saadaksemme hankittua paluuliput Britanniaan. NICK: LEMMY OLI HAUSKA HERRASMIES Kun kirjoja ja haastatteluja Lemmystä lukee, saa kuvan paitsi hyvästä tarinaniskijästä, myös miehestä, joka tervaa jokaisen vastarannankiisken ja pyörittää höyhenissä, mutta 50 vuotta hänet tunteneen Nick Gribbonin käsitys on toinen. -Lemmy oli hyvin jalat maassa oleva kaveri. Hän pysyi samanlaisena niin kauan, kun minä hänet tunsin. Hän oli hyvin älykäs, aina kunnioittava. Meillä oli aina hauskaa yhdessä. Naurettiin paljon ja laskettiin leikkiä toisistamme. Nick ja hänen elämänkumppaninsa Lisa Hosie kävivät paljon myös Motörheadin keikoilla. -Kun menimme Lisan kanssa Motörheadin ensimmäiselle keikalle Manchesteriin, hän tervehti meitä iloisesti ja vei meidät suoraan pukuhuoneeseen. Lisa aina muistelee, kuinka Lemmy veti esiin akustisen kitaran ja lauloi Buddy Hollyn lauluja ja meikäläinen veti stemmoja. Hän oli aina täydellinen isäntä meille ja ystävillemme. Häntä todella kaipaa. Sanotaanko, että meidän kohtaamiset olivat maagisia, kun saimme olla vain kolmistaan. Lemmyn lahjoittamat bootsit Lemmy muisti pariskuntaa aina myös lahjoilla. Nickin ja Lisan kodin yksi seinä onkin pyhitetty Lemmylle. -Yhtenä aamuna varhain hän soitti Lisalle, että muistakaa olla kotona, hän lähettää teille jotakin. Kun ovikello soi, oven takana meitä odotti upea Inferno-kitara, joka nykään on meillä paraatipaikalla. Minulle hän antoi myös parit bootsit, jotka merkitsevät minulle tosi paljon. Nick on ainoa Rockin` Vicker, joka vielä soittaa ja laulaa julkisesti. Nuoruusaikojen jälkeenkin hän on esiintynyt Lemmyn kanssa. -Kun minä ja Lisa vierailimme hänen luonaan Los Angelesissa, pääsin keikalle hänen kanssaan The House of Bluesissa Anaheimissa. Se oli Head Cat-keikka Danny B Harvey liidissä ja Slim Jim Phantom rummuissa. Yksi kallisarvoinen muisto. SINKKU SUOMESSA Suomea Nick Gribbon muistaa lämmöllä. 1960-luvun kiertueiden jälkeen hän on käynyt maassamme kavereidensa kanssa kaksi kertaa. – Täytyy sanoa, että rakastan Suomea ja opin rakastamaan myös pikkujouluja, hän nauraa. Hän oli 17-vuotias, kun saapui maahamme ensi kertaa marraskuussa vuonna 1965. -Olin jäsenenä ensin bändissä nimeltä the Wild Ones. Kerran oltiin Rockin` Vickersin lämppärinä ja meistä tuli erittäin hyvät ystävät. Vähää ennen ensimmäistä Suomen kiertuetta Vickarsin miehistö vaihtui ja pääsin mukaan. Yhtye oli silloin melkein yhtä tunnettu Pohjois-Englannissa kuin the Kinks etelässä. – Oi niitä aikoja. Tytöt yrittivät repiä meidät palasiksi, kaikkialla missä soitimme. Suomeen yhtye saapui nimellä Rev. Black and The Rockin’ Vickers ja kokoonpanoon kuuluivat Nickin lisäksi Harry Feeney, Ian Holbrook, Ciggy Shaw ja Steve Morris. -Me olimme villejä rämäpäitä lavalla ja sen ulkopuolella. Kierrettiin ja riehuttiin ympäri Suomea papin puvuissa ja muuallakin Euroopassa. Yhtye levytti Suomen reissulla Fazerille myös yhden sinkun Zing! Went the strings of my heart/ Stella. Nick sanoo, että se oli Finnshown promoottori Leo Heinosen idea, eikä heillä ollut ennakkoon tietoa mistään singlen teosta. Kun saavuimme Helsinkiin yhtenä päivänä, me vain asteltiin studioon. Levytyskappaleita me ei kauaa mietitty. Ciggy oli kuullut P.J. Probyn esittävän Zing-biisiä ja valittiin se a-puolelle. Stellan olin tehnyt yhdessä yhden blackpoolilaisen the Wheels-bändin jäsenen kanssa ja laitettiin se b-puolelle. Esitettiin Zing-biisi myös playbackinä Suomen Top Of the Popsissa (Nuorten tanssihetki). Kun oli nuori, kaikki oli uutta ja tuntui jännittävältä. Sinkku julkaistiin myös Irlannissa, en tiedä vain miksi. MITEN LAPINASU PÄÄTYI LEMMYLLE? Yhtye esiintyi kuukauden kiertueella Lappia myöten Vojakkalassa, Kemissä sekä Rovaniemellä, jossa syntyi ajatus lapinasujen hankkimisesta esiintymiskäyttöön ja ne ostettiinkin sitten Helsingin Stockmannilta. Rockin` Vickersin palattua Suomesta kotikaupunkiinsa Blackpooliin yhtye esiintyi kotimaassaan lapinpuvut päällä, nutukkaat jalassa ja liperit kaulassa. Pian yhtyeeseen liittyi myös Lemmy. – Manchesterissa törmäsimme Lemmyyn ensi kertaa. Silloin hänet tunnettiin nimellä Ian Willis. Tapasimme hänet Barratsin musiikkiliikkeessä rämpyttämässä kitaraa. En ollut koskaan nähnyt niin pitkätukkaista kaveria ja meistä tuli välittömästi ystävät. Lemmy päätyi nukkumaan äitini sohvalle, mitä mamma ei ole koskaan unohtanut. Alussa Lemmyllä oli tapana seurata meitä aina keikoille, roudata ja auttaa laitteiden kanssa, mutta kun Ian Holbrook lähti yhtyeestä muutaman kuukaiden päästä, Lemmy otti hänen paikkansa ja hän peri myös Ianin käyttämän lapinpuvun. Neljän tuulen lakkeja yhtye ei Suomesta ostanut, mutta tossuista Rev. Black alias Harry Feeney kertoi tarinaa, että eräällä keikalla takahuoneesta hävisi salaperäisesti yksi pari nutukkaita ja hänen mukaan syyllinen oli joko Eric Clapton tai Joe Cocker. Lemmy ehti vielä poseerata promokuvissa Rockin` Vickersin kanssa lapinpuku päällä, ennen kuin yhtye siistiytyi ja muutti imagonsa yleisöystävällisemmäksi. Lemmy kitaristina Lemmy toi uutta eloa bändiin, kokoonpano oli pienessä käymistilassa ja nimellä Rockin’ Vickers levytettiin vuonna 1966 Whon Pete Townshendin laulu It`s alright ja Kinksien Ray Daviesin Dandy. Tuottajina olivat kovat nimet Glyn Johns ja Shel Talmy mutta listamenestystä ei tullut. Edellinen biisi oli ensilevytys Lemmylle ja jälkimmäinen nousi parhaimmillaan amerikkalaisen musiikkilehti Billboardin listalla sijalla 93. – Kun menestystä ei tullut, Lemmy jätti meidät, muutti Lontooseen ja toimi ensinnä jonkin aikaa Jimi Hendrixin roudarina. Minä taas kasasin Blackpoolissa uuden Vickersin, joka päätyi Suomen turneelle. Steve Wilkes oli rummuissa ja Steve Morris bassossa. TANGO ROVANIEMELLÄ Silloin elettiin vuotta 1967 ja nyt oltiin liikkeellä joulukuussa, ja järjestäjänä oli edelleen Leksa Heinonen, joka kutsui bändiä hauskasti nimellä ”Roskiin Viskoos”. Vaikka ainainen pimeys jäi Nickinkin mieleen ja pakkanen kiusasi trioa erityisesti Lapissa ja Tornion keikan jälkeen ennen Sodankylää Askassa suistuttiin umpihankeen, lämmöllä Gribbon muistaa erityisesti yöpymisen Rovaniemellä. –Eksyttiin kuuntelemaan paikallista bändiä. Se soitti suomalaisia tangoja ja täytyy sanoa, että siitä jäi hieno muisto, joka ei haihdu koskaan mielestä. Etelä-Suomesta Nickille on jäänyt mieleen erityisesti yhteiskeikka maanmiestensä the Moven kanssa Helsingissä. – Käytimme yhtyeen Marshall-vahvistimia ja basistimme mielestä olin ainoa tyyppi, joka sai ne kuulostamaan Voxin AC30:ltä, mies naurahtaa. – Tänään ottaisin sen kohteliaisuutena, jota se ei siihen aikaan ollut. Muistan, että soitettiin ainakin Creamiä, Sunshine of your love ja Political man, plus tanakkaa triokamaa Hendrixiltä. Vietettiin myös Moven kavereiden kanssa jatkoja. Mulle illan kohokohta oli, kun juhlissa ollut äärettömän kaunis suomalaistyttö valitsi minut Moven Trevor Burtonin sijaan, nyt 72-vuotias, kitaristi-laulaja Nick Gribbon kehaisee. Lapin Keikat 1965: Kemin Työväentalo (+Hulkkosen kvintetti) 9.11.,Rovaniemen Valistustalo 10.11. ja Vojakkalan Nuorisoseura (+Erkki Annalan yhtye) 11.11. 1967: Tornio Työväentalo 2.12. Sodankylän Kansantalo 3.12., Rovaniemen valistustalo 4.12. ja Kemin Työväentalo (+Timo Autereen yhtye) 5.12. Nick ja Lemmy livenä House of Bluesissa Los Angelesissa 2008(+Danny B Harvey & Slim Jim) |
