31 joulukuuta 2011

30 joulukuuta 2011

Arja Sipola, tangon kohtalokas toinen nainen!
Oulun Tangon Juhlaviikolla Arja Sipola julkaisee virallisesti uusimman singlensä Sä toiselle kuulut. Hän tanssittaa juhlakansaa Kuusisaaren paviljongilla loppiaisaattona 5.1. klo 20-02.
Arjan viimeaikaisista tangolevytyksistä Taas lasken tiilten päät ja Rakkauden kaipuu ovat olleet hänen uransa ehdotonta huippua.
Hänen uusin tango Sä toiselle kuulut on syntynyt Veikko Juntusen ja Pauli Haapalaisen yhteistyönä, niin kuin edellinen Kaupunki valvoo-laulukin. Arjan tumma ääni soi siinä täyteläisenä, niin kuin aina. Tangon tarinassa hän on se kohtalokas toinen nainen ja hänen taustallaan soittaa muun muassa Lapin kamariorkesterin muusikoita.Viulujen ei anneta kuitenkaan vapaasti soida Arjan ääntä tukien,vaan luotetaan tuttuun ja turvalliseen hanuripoljentoon. Sovittajana on toiminut tunnettu rovaniemeläismuusikko Seppo Leino, joka vanhan tanssimusiikin ystävänä kunnioittaa perinteitä liikaakin.
Varmaan Arjan Sä toiselle kuulut-laulusta moni pitääkin, mutta edellinen Finlandersin Aku Toivasen sovittama Kaupunki valvoo edusti vielä Sipolan "new tango"-linjaa, jonka ainakin allekirjoittanut olisi halunnut jatkuvan.
Ehdotus! Miten olisi seuraavan sinkun sovittajaksi "pienellä ja hennolla otteella" Henrik-Otto Donner?
(3/5 Väylän Pyörrettä)

29 joulukuuta 2011

Arlo Guthrie Kiirunaan ja Piittimeen!
City of New Orleans eli meikäläisittäin Hyvää huomenta, Suomi on Arlo Guthrien suurin menestys. Varsinaisia hittejä hänellä ei ole ollut, koska hänen laulunsa ovat olleet aina liian poliittisia ja pitkiä radiosoittoon. Ne kaksi muuta laulua, joista hänen parhaiten tunnetaan ovat Woodstock-leffasta tuttu Coming into Los Angeles ja 18-minuuttinen Alice´s restaurant massacree, josta ohjaaja Arthur Penn loihti arvostetun elokuvan ja antoi sen pääosan Arlolle.
Arlo on tunnetun protesti- ja kansanlaulaja Woody Guthrien poika. Hän kertoo kotisivullaan, että hän syntyi kitara toisessa ja huuliharppu toisessa kädessä. Kotona vierailivat kaikki suuret muusikot kuten Pete Seeger, Leadbelly, Ramblin´Jack Elliott ja niin edelleen. Hän kuunteli ja oppi artisteilta kuten Bob Dylan, Joan Baez ja Phil Ochs. Kitaransoitossa hän sai vinkkejä Bill Monroelta ja hän kuunteli runoilijoita kuten Allen Ginsberg.
Arlo antoi ensimmäisen oman konserttinsa vuonna 1961 ja siitä lähtien hän on kiertänyt maailmaa. Hänen esiintymisensä ovat häppeningejä, jossa on musiikin lisäksi mukana paljon huumoria ja hyviä tarinoita.

Pohjolaan Arlo saapuu ruotsalaisen Rootsy-firman järjestämänä. Hänen toivomuksesta Winter Adventure-kiertue sisältää pieniä intiimejä esiintymispaikkoja Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Keikoilla hän muistelee myös isäänsä, jonka syntymästä tulee kuluneeksi ensi vuonna 100 vuotta.
Arlo Guthrie esiintyy pohjoisessa 28. tammikuuta Mean Bastard Day-tapahtumassa Kiirunan Folkets Husissä yhdessä Chip Taylorin kanssa ja 30. tammikuuta Piittimen Krokodil-klubilla.
Wilko Johnson Luulajaan!
Aito Dr Feelgood & Mick Greenin manttelinperijä!
Svartöns Blues-yhdistys aloittaa uuden vuoden 2012 räväkästi. 2. maaliskuuta Luulajan kulttuuritalon ravintolan estradilla nimittäin nähdään ja kuullaan kitaran Don Quijotea, tiukkakatseista brittilegenda Wilko Johnsonia.
Sitä ennen jo tammikuussa yhdistys tarjoilee parasta ruotsalaisbluesia: Loppiaisena 5.1. vierailee samassa paikassa T-Bear & The Dukes of Rhythm ja 28.1. Sven Zetterberg & The Rockarounds.
YLE Teemalla jo useampaankin kertaan nähty Dr. Feelgood-dokumentti Oil City Confidential on nostanut kitaristi Wilko Johnsonin taas vahvasti parrasvaloihin.
1970-luvulla yhdessä edesmenneen huuliharpisti-laulaja Lee Brilleauxin kanssa hän loi Dr Feelgoodissa lavashown, joka sai tulevan punkpolven haukkomaan henkeä. Mallia ottivat niin Sex Pistols kuin Clashkin. Samoin tekivät monet bändit Suomessakin, kiitos ikimuistoisen Kuusrock-keikan vuonna 1975, jonka parhaita paloja nähdään Julien Templen koostamassa dokumentissakin.
Dr Feelgood perustettiin 1971 ja Johnson jätti yhtyeen vuonna 1977 ja lähti soolouralle. Nyt noista neljästä Johnson-kauden albumeista Down by the Jetty, Malpractice, Stupidity ja Sneakin' Suspicion on tulossa boxi, jota ryyditetään bonusraidoilla ja DVD:llä.
Paketin on määrä ilmestyä ensi huhtikuussa, samoin kuin Wilko Johnsonista kertova elämänkerta Looking Back At Me, jonka Wilko on kirjoittanut yhteistyössä Zoe Howen kanssa. Julkaisuja vauhditetaan luonnollisesti laajalla Brittein kiertueella.
Soolouransa ohella Wilko kuului 1980-luvulla Ian Duryn the Blockheads-bändiin ja sieltä ovat perua hänen nykyiset soittokumppaninsa, basisti Norman Watt-Roy ja rumpali Dylan Howe.
Molemmat arvostettuja pitkänlinjan ammattilaisia. Watt-Royn energinen ja ilmeikäs bassottelu Ian Duryn biiseissä Hit me with your rhythm stick ja Sex & drugs & rock & roll ovat jo klassikkoja. Yes-kitaristi Steve Howen poika Dylan taas kuuluu brittirumpalien nuorempaan kärkikaartiin. Hänellä on oma jazzbändi, mutta hän nauttii myös isänsä kanssa progea ja Wilkon kanssa rhythm & bluesia soittaessaan.

27 joulukuuta 2011

Lauri Tähkä teeveessä ja Torniossa 30.12!
- Tässä ei haukuta eikä halveerata ketään. Ohjelma perustuu musiikkiin, emmekä me ole tuomareita, vaan enemmän valmentajia, sanoo Lauri Tähkä, joka on yksi tähtituomareista 30.12 Nelosella klo 20.00 alkavassa The Voice Of Finland-laulukilpailussa.
Samaan aikaan perjantaina Tähkä virittelee bändiään illan keikkaa varten Tornion Umpitunnelissa, mutta tokihan tv-ohjelma on nauhoitettu.
The Voice Of Finlandissa nähdään vain lahjakkaita, kokeneita ja hyviä laulajia, joista jokainen valmentaja, Tähkän lisäksi Michael Monroe, Elastinen ja Paula Koivuniemi, kokoaa oman tiiminsä.
The Voice Of Finlandin kuudessa ensimmäisessä jaksossa tuomarit valitsevat lahjakkuuksia tiimeihinsä pelkän äänen perusteella, selin laulajiin. Jos laulu vakuuttaa jonkun valmentajista, hän painaa nappia ja kääntää tuolinsa kohti laulajaa. Jos useampi tuomari kääntyy, laulaja saa valita, kenen valmennettavaksi lähtee.
Alkujaksoja nähneiden mukaan jatkosta putoaa jopa laulajia, joilla olisi milloin tahansa mahdollisuus jo aikansa eläneen Idols-kisan voittoon.
Kun jokainen tähtiartisti on koonnut itselleen laulajista 12 hengen tiimin, alkaa Kaksintaistelu -vaihe. Valmentajat tukevat, auttavat ja neuvovat tässä vaiheessa tiiminsä laulajia. Hän valitsee omistaan parit, jotka laulavat samaa laulua yleisön edessä ja hän valitsee sitten, kumpi hänen tiimiläisistään jatkaa kisassa.
Lopulta kilpailu huipentuu seitsemään suoraan lähetykseen, joista viimeisessä selviää kuka on Suomen ensimmäinen The Voice of Finland.

26 joulukuuta 2011

Rare Exports-DVD joulun hitti!
4. marraskuuta julkaistu Rare Exports -DVD ja Blu-ray ovat ylittäneet timanttirajan eli 50 000 kappaleen myynnin. Tähän mennessä Rare Exports -tallenteita on myyty jo yli 55 000 kappaletta. Jouluaiheinen jännitysfantasia Rare Exports sai ensi-iltansa joulukuussa 2010 ja keräsi teattereissa yli 250 000 katsojaa. Suomen lisäksi Rare Exports DVD ja Blu-ray julkaistiin myös USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. www.mesta.net
Pakkasukko & the Dirty Robbers...are coming to Kemi!

24 joulukuuta 2011

Paul McCartney toteutti Jiri Nikkisen toiveen!
" Olin yksi kolmesta, joille Paul omisti biisin. Ne kaksi muuta olivat John Lennnon ja George Harrison!"

Jokainenhan tietää, että Jiri Nikkinen on viimeisen päälle Beatles-entusiasti ja muusikkonahan hänet muistetaan juuri Cliftersistä, joka esitti yhtyeen musiikkia ansiokkaasti suomeksi.
Kun Jirille tärkein Beatle Paul McCartney saapui On The Run-kiertuellaan hänen kotikulmille, luonnollisesti mies oli paikan päällä. Ensin Tukholma, sitten Helsinki ja lopuksi lennettiin vaimon kanssa Brittein saarille kiertueen päätöskonsertteihin Manchesteriin ja Liverpooliin.
- Manchester oli samaa huipputasoa kuin Suomenkin keikka. Meillä oli hyvät permantopaikat riviltä 6 ja vaimo pääsi livahtamaan alkuhässäkässä vielä etukaiteeseen kiinni ohi järjestysmiehen.
- Suomen keikalla mun takana oli banderolli jossa pyydettiin Ram Onia ja hän soitti ex-tempore kyseisen biisin ukulelellaan.
- Päätin käyttää samaa kikkaa, eli heitin kehiin ennen Somethingiä kyltin, jossa luki PLEASE PAUL, PLAY RAM ON (FANS FROM FINLAND) KIITOS!!
- Macca tarttui täkyyn ja sain kaipaamani huomion. Hän ihmetteli ääneen, että kuka hullu tulee
Suomesta asti tänne keikalle ja sanoi: ”Okei I play it. Next song it´s for you” ja osoitti mua sormellaan!
- Sitten hän kertoi vielä manchesteriläisyleisölle, mitä KIITOS tarkoittaa englanniksi ja soitti biisin, josta kaikki tuntuivat yllättyvän positiivisesti.
- Olin yksi kolmesta ihmisestä joille Paul omisti biisin illan aikana. Ne kaksi muuta olivat John Lennnon ja George Harrison, eli aika kovassa sarjassa painittiin.
- Jengi tuli kiskomaan hihasta ja heittämään yläfemmoja tapahtuman johdosta ja kyselemään että olenko mä se kundi, joka pyysi Ram Onia. Kaikkein ikimuistoisin oli Nikkisen pariskunnalle kuitenkin Maccan esiintyminen miehen kotikentällä Liverpoolissa loppuunmyydyllä Echo Areenalla.
- Rundin päätös keikka viime tiistaina oli odotetusti kaikista kovin. Jälleen erittäin hyvät permantopaikat. Tällä kertaa riviltä 7. Maccaa kuunnellessa ei tullut kertaakaan mieleen että kestääköhän ääni nyt vai ei. Hän itse asiassa kyykyttää nuorempia artisteja olan takaa jaksamalla vain lopputtomasti laulaa juomatta pisaraakaan nestettä koko illan aikana.
- Paul lauloi kuin enke...li, soitti hyvin, liikkui hyvin, näytti hyvältä ja oli rento sekä hauska. Koko katsomo permanolta istumapaikoille seisoi lähes koko kolmetuntisen keikan ajan haltioissaan.
- Penny Lanen alkaessa paikka oli revetä liitoksistaan. Liverpoolilaiset ovat nimittäin kovia yhteislaulajia. Keikan kohokohdat olivat silti vielä edessäpäin, sillä lopussa kuulimme A Wonderful Christmas Timen Lipan lapsikuoron säestämänä tekolumen leijaillessa katosta. Sekä Mull Of Kintyren, jonka aikana Paul marssitti lavalle 20 henkisen säkkipilliorkesterin. Liverpool Echo paikallislehti antoi konsertista 10/10 aivan ansaitusti.

(teksti & kuva: Jiri Nikkinen)

23 joulukuuta 2011

MERRY XMAS EVERYBODY!
nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn
Sladen joulutoivotus Merry Xmas everybody kuuluu satavarmasti radioistanne tänäkin jouluna. Vaikka se onkin yhtyeen suurin hitti, yhtä varmasti sitä ei kuulla Sladen keikalla Tornion Twin City-festivaaleilla, sillä silloin eletään hehkeintä kesäaikaa eli tarkka päivä on 21. heinäkuuta.
Merry Xmas everybody ilmestyi joulumarkkinoille vuonna 1973 ja kun juhlakausi oli ohi, sitä oli myyty yli miljoona kappaletta. Ennakkoon sinkkua varattiin 500 000 ja kun se tuli kauppoihin, pikavauhtia meni heti 350 000 kappaletta. Siihen mennessä, moista ryntäystä levykauppoihin, Brittein saarilla ei oltu aiemmin koettu ja kotimaan lisäksi Polydor painoi levyä myös Ranskassa. Muualla maailmassa biisiin lämmittiin hitaammin.
Sladen voimakaksikko, laulaja Noddy Holder ja viulisti-basisti Jimmy Lea, oli takonut yhtyeelle jo viisi listaykköstä. Merry Xmas everybody-lauluu idean antoi miehille Lean anoppi, joka ehdotti joko onnittelu- tai joululaulun tekemistä, jonka saattoi kaivaa naftaliinista joka vuosi.
Syntyi Merry Xmas everybody, joka runsaan radiosoiton lisäksi, nousee myös harva se vuosi joulun aikaan myös singlelistoille. Parhaat noteeraukset tältä vuodelta ovat Englannin 33.
ja Skotlannin 37. sija.
Noddy Holder onkin vitsaillut, että laulu on hänen eläkepäiviensä taloudellinen turva, sillä Merry Xmas everybody tuntuu purevan sukupolvesta toiseen ja sille löydetään aina uusia käyttötarkoituksia muun muassa elokuvissa ja mainoksissa.
Kun Noddy kirjoitti laulua, Brittein saarilla elettiin vaikeita aikoja. Kaivosmiehet, sähkömiehet, leipomotyöläiset ja monet muut lakkoilivat paremman palkan puolesta. Työläistaustainen Holder halusi valaa ihmisten uskoa tulevaisuuteen (Look to the future/ Now it`s only just begun) ja perheyhteisön voimaan (Does your granny always tell you that the old ones are the best).
Koko bändillä manageri Chas Chandleria myöten oli kutina, että laulusta tulee hitti. Mutta ennen kun päästiin studioon, Sladeä kohtasi onnettomuus. Rumpali Don Powell joutui pahaan liikenneonnettomuuteen ja uskottiin Sladen tarinan tulleen tiensä päähän. Donin tyttöystävä menehtyi ja hän itse vaipui koomaan. Kuitenkin Powell heräsi viikon päästä ja muutaman leikkauksen jälkeen kymmenen viikon päästä hän oli jo muiden bändiläisten kanssa Record Plantissä New Yorkissa levyttämässä Merry Xmas everybody-laulua.

21 joulukuuta 2011

Bourbon Boys tulee vihdoinkin, jihaaa!
Kuuntele tästä tulevan sinkun alkuperäisversio:
H i l l i b i l l y heart
Haaparantalainen Bourbon Boys teki levydebyyttinsä kappaleellaan Rock N`Roll Man kokoelmalla Music From Torne Valley-Rock`N`Roll, Blues & Jazz pari vuotta sitten.
Nyt metallibändi Raubtierin kitaristi-laulaja-lauluntekijä Per Hulkoffin sivuprojektista on kasvanut keikkaileva bändi, jossa hänen lisäksi ovat mukana Mattias "Buffeln" Lind, Jonas Kjellgren ja Kenneth Seil ja tähtäimessä ovat Haparandabladetin mukaan markkinat Pohjoismaiden ulkopuolella.
Bourbon Boys soittaa country-ja rockabillypoljentoista musiikkia. Ensimmäisen sinkkunsa Hillibilly heart yhtye julkaisee tammikuussa ja pitkäsoitto tulee ulos ennen kesää. Sinkkua markkinoidaan videolla, joka on kuvattu Per Hulkoffin kantapaikassa Haaparannan Stadshotellin Kafe Gulasch Baronenissä eli tuttavallisemmin KGB:ssä.

20 joulukuuta 2011

Kai Hyttinen teki Vuoden Joululevyn!

Kai Hyttinen on voittanut radioiden Vuoden 2011 Joululevy–äänestyksen uudella albumillaan On Joulu Tullut Lappiin. Valinnan tekivät radiotoimittajat ympäri Suomen ja äänestystulokset kokosi rovaniemeläislähtöisen toimittaja Pentti Teräväisen Discopress-yhtiö.
Kakkoseksi äänestyksessä tuli Arja Korisevan albumi Rakkaudesta jouluun ja kolmanneksi lauluyhtye Rajattoman albumi Jouluyö.
Albumin 12 laulusta kahdeksan on Hyttisen omia sävellyksiä, joista kahteen hän on tehnyt myös tekstin. Kahdeksan laulua on sanoittanut Vexi Salmi, jonka kanssa Kai on tehnyt yhteistyötä 1960-luvulta lähtien. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että levyn tuottanutta Turenki Recordsia johtaa Vexin poika Topi Salmi.
Tiedotteessaan Pentti Teräväinen kirjoittaa: "Kilpisjärvellä asuva laulava eräopas on oikea mies laulamaan joulunvietosta ja elämästä Lapissa. Joulun odotus ja joulun aika on Lapissa jotain muuta kuin loskaisessa Etelä-Suomessa. Vaikka työt vievät Kai Hyttisen myös etelämmäksi, koti on ollut jo vuosikausia Kilpisjärvellä. Siellä elämä on toisenlaista, kun eletään luonnon ehdoilla kaukana ns.maalikylistä. Sana "kiire" on lähes tuntematon tunturissa."
Myös Pasi Hiihtola, YLE Radio Suomen musiikkitoimittaja on samoilla linjoilla, levyä arvioidessaan:
"Kai Hyttinen opiskeli noin kymmenen vuotta sitten eräoppaaksi ja muutti Kilpisjärvelle asumaan. Moinen elämänmuutos on tietysti myös jättänyt jälkensä musiikkiin, josta huokuu pohjoisen henki ja kiireettömyys. Joulu Haltilla vie kuulijan Suomen korkeimman tunturin laelle josta avautuu jylhät näkymät.Karhun joulu-nimisessä laulussa karhu nukkuu talviunta, näkee unta joulusta ja vaipuu pesässänsä juhlatunnelmaan. Laulussa On joulu tullut Lappiin kuuluu noitarumpu ja joiku - luonnon koskemattomuus, revontulet, tunturit ja tuulen hiljainen humina vaivuttavat kuulijan pohjoisen rauhalliseen joulutunnelmaan. Tällaisia joululevyjen pitäisikin olla, tekijänsä näköisiä ja oloisia."
Kai Hyttinen on vieraana Radio Suomen Lähikuvassa-ohjelmassa torstaina 22.12. klo 22.10
LTW 2012: Sparzanza, Doom Unit, Dave Lindholm, Grammers...

Viimevuotisen loppuunmyydyn Mustasch-keikan innoittamana Lapland Tattoo Weekend jatkaa entistä järeämmin asein. Helmikuun 11. päivä Umpitunnelissa kuullaan nimittäin muskelirockia tuplaten, kun lavalla meuhkaavat ruotsalainen Sparzanza ja suomalainen Doom Unit.
Yhtyeiden Tour of the Red-Eyed Pig-paketti on tahkonnut viime kuukaudet ruuhka-Suomen pikiteitä ja ensi vuoden alussa uhmataan lumimyrskyjä ja kammetaan kaamosta ensin Levillä ja sitten Torniossa.
Ruotsalainen metalliairue Sparzanza perustettiin vuonna 1991. Se julkaisi viidennen Folie à Cinq-studioalbuminsa vuoden alussa Spinefarm recordsin kautta. Levyltä lohkaistut sinkut Temple of the red-eyed pigs ja Follow me ovat saaneet hyvän vastaanoton radioaalloilla. Ensin mainittua biisiä on käyty myös fiilistelemässä You Tubessa jo lähes 290 000 katselijan voimin ja jälkimmäinen kohosi ilmestyttyään Ruotsissa Itunesin ykköseksi ja pääsi voimasoittoon Bandit-radiokanavalla.
Tamperelainen Doom Unit nousi parrasvaloihin vuonna 2009 Radio Rock Starba-kilpailun kautta, jonka se voitti biisillään Killing time. Sen myötä yhtye pääsi vuoden tulokas-ehdokkaaksi Emma-gaalassa, eikä hittiä seurannut Cross The Line -pitkäsoittokaan huonosti pärjännyt. Parhaimmillaan levy oli Suomen albumilistan sijalla 2 viihtyen listalla kahdeksan viikkoa. Albumin biisit ovat soineet radioiden lisäksi myös ahkeraan eri TV-ohjelmapuffeissa. Yhtyeen toinen albumi The Burden Of Bloom julkaistiin viime keväänä ja sekin nousi TOP 20:en.

Lapland Tattoo Weekendin lauantain huipennuksen lisäksi viimevuotiseen tapaan tarjotaan kovia esiintyjiä Hallituskadun toisellakin puolen Tornion kaupunginhotellissa. Nimekkäin on Dave Lindholm, joka on mukana kitaransa kanssa. Alustavan tiedon mukaan hän esittää lauantaina päivällä ja illalla niin Suomi-ikivihreitään kuin bluesstandardejakin. Muut esiintyjät ovat the Grammers, Freezer,Cool Operator ja Kingmen Combo, joista viimemainitusta löytyvät muun muassa legendaariset pohjoisen muusikot Keba Härkönen ja Ami Suomela.
Perjantai 10.2./ klo 17.00 - 20.00 vapaa pääsy, klo 20.00 jälkeen 10e.
Hotellilla the Grammers ja Kingmen Combo.

Lauantai 11.2./ klo 12.00-20.00 vapaa pääsy, klo 20.00 jälkeen liput hotelliin 10e, Umpitunneliin 30e (ennakko 25e). Hotellilla Freezer, Dave Lindholm ja Cool Operator.
Umpitunnelissa Doom Unit ja Sparzanza.
Taiska päivitti hittinsä!

Taiska on laulanut uusiksi suuret 1970-luvun hittinsä.
- Osin soundi on aika erilainen kuin alkuperäisissä, mutta kyllä niistä minut tunnistaa. Viime keväänä lauloin koko levyn purkkiin yhdessä iltapäivässä, että itsekin äimistyin, Taiska kertoo.
Albumi on osa Poptorin suosittua HITIT-julkaisusarjaa, jonka levyt ovat myyneet järkeään kultaa. Esimerkiksi vuonna 2000 Einiltä ilmestyi vastaava HITIT-levy ja se aiheutti sen, että hän joutui palaamaan perinteisestä iskelmästä diskohittiensä pariin, kun kysyntä keikoilla nousi roimasti. Taiskan levyltä löytyvät kappaleet:: Haltin häät/ Moi moi vain/ Miksi näin/ Mombasa/ Rannalla/ Hiroshima/ Kielletyt käskyt/Aamulla yksin/ Prätkä ja tie/ Tuli ja jää/ Milloin etsit lastasi/ Marenkiranta/ Lähellä jokainen sydän/ Saat saattaa mua.
Taiskan levyä myydään 5 euron kuluttajaystävälliseen hintaan.

19 joulukuuta 2011

Kalottjazz & Blues lisäsi lippumyyntiään!
Finland Festivals (FF) on koonnut jäsenfestivaaliensa käyntitilastot vuodelta 2011. Myytyjen lippujen osalta tilanne on lähes identtinen vuoden 2010 kanssa. Koko maan tarkka tilastoluku on 710 107 myytyä lippua.
Lappilaisista Finland Festivals-ketjuun kuuluvista tapahtumista lipunmyyntiään lisäsivät vain Kalottjazz & Blues ja Sodankylän Elokuvajuhlat.
Piakkoin 30 vuotta täyttävälle Kalottjazzille myytiin 1812 lippua, mikä on kuuden vuoden FF-tilastojen mukaan paras tulos. Viime vuodesta lisäystä oli 453. Kokonaiskäyntimääräksi on arvioitu 4710.
Lapin suosituimpaan kesätapahtumaan Sodankylän elokuvajuhlille myytiin 21780 lippua, käyntejä oli kaikkiaan 27 000 ja viime vuonna vastaavat luvut olivat 20 073 ja 25000.
LuostoClassic ja Jutajaiset menettivät maksavia asiakkaitaan. Laskua oli viime vuodesta -6% ja -10%. Arvioituja käyntejä LuostoClassicissä oli 2706 ja Jutajaisissa 15 000.
Festivaalialalla on tyypillistä, että samat kulttuurin suurkuluttajat osallistuvat useisiin tilaisuuksiin. Siksi tilastoissa puhutaan nyt johdonmukaisesti ”käyntimääristä” kävijämäärien sijaan, jotta väärinymmärryksiä ei tapahtuisi.

17 joulukuuta 2011

Märkiä Säpikkäitä
ja tositeeveetä Leviltä ja Ylläkseltä!

Viime torstaina päättyi YLE TV2:n Mansikkapaikka elokuvaohjaaja Matti Ijäksen hienoon haastatteluun ja Tuomari Nurmion toivotuslauluun Pahaa joulua. Suosittu ohjelma lopetettiin, ei katselijoiden puutteen vuoksi, vaan siksi että haluttiin tehdä nuorennusleikkaus.
Katsovatko nuoret sitten teeveetä, nähdään 12.tammikuuta, kun Mansikkapaikan esitysajan torstaina klo 21 kaappaa 8-osainen Märät Säpikkäät, jota juontaa "Saamenmaan PMMP-duo" Suvi West ja Anne Kirste Aikio.
Ennakkoon ohjelma on saanut runsaasti mediajulkisuutta ja heidän "pilaversionsa" Missä leivänmuruseni on, Jenni Vartiaisen hitistä on saanut YouTubessa kymmeniätuhansia katselijoita. Ilman suomeksi käännettyä hauskaa tekstiähän kappale olisi ohitettu olankohautuksella, vaikka laulavatkin hyvin.
Ohjelman ensisijainen tarkoitus on muuttaa etelän ihmisten käsitystä saamelaisista harvahampaisina nunnukahahmoina. Kellähän tuollainen käsitys on?
Ideahan on sama kuin muutaman vuoden takaisessa Santeri Ahlgrenin isännöimässä Manne-teeveessä, joka teki pilaa valtaväestön ennakkoluuloista mustalaisia kohtaan. Loppujen lopuksi sehän sai romaanit takajaloilleen.
Märät Säpikkäät poikkeaa valtavirran sirpaleviihteestä vain siinä, että se on kuvattu Helsingin lisäksi ylhäällä Lapissa. Muuten se sisältää sketsejä, julkkisvieraita katugalluppeja, bilettämistä ja ripauksen seksiä.
Utsjoen Ailigastunturilla kuvatun Missä leivänmuruseni on-videon lisäksi joka jaksossa kuuullaan ja nähdään Suvin ja Anne Kirstenin saamicover jostain klassikkobiisistä.
Vaikka luvassa on hulvatonta meininkiä ja Oula Mälkättäjä ja Luostolla lustia pitävät saavat kyytiä, nuorten saamelaisnaisten show on vain yksi heidän projekteistaan. Kyse ei ole mistään pissiksistä. Suvi on monipuolinen mediatyöläinen. Elokuvallinen ilmaisu on lähellä hänen sydäntään. Hän leikkaa, käsikirjoittaa ja kehittelee omaa dokumenttia. Hän on toiminut myös muun muassa Inarin Skabmagovat-elokuvatapahtuman johtajana ja emännöinyt Oulun Poroferia-tapahtumaa. Anne Kirsten taas on valmis filosofian maisteri. Pääaine Oulun yliopistossa oli saamelainen kulttuuri.

(Märät säpikkäät=kielikuva on joiusta, jossa mies haukkuu petollista naisystävää:sinäkin oot sellanen märkä säpikäs,lumppu!)

Levi ja kausityöntekijän elämä on TV2:n kuusiosaisen tositeeveesarjan Rintheessä aiheena. Se nähdään tammikuussa joka ilta klo 19.30-20.00 aikavälillä 9.-14.1.
Siinä päähenkilöinä nähdään ensikertalaiset, kolme kaksikymppistä Hullu Poron työntekijää Joni Salminen, Katariina Heikkilä ja Rosanna Kulju, joista vain viimemainittu haaparantalaistyttö on suuntautumassa ravintola-alalle. Ohjelmassa tulevat tutuiksi tietysti myös Hullu Poro-radion dj:t Jaba ja Ride ja tietysti Levillä vierailevat artistit Petri Nygårdista Palefaceen, jotka tuovat lisäsykettä hektiseen kevätsesonkiin.
Ylläksen elämä, sen henki ja aidot ihmiset ovat taas lähtökohtana Nordisk Film TV- yhtiön reality-sarjalle, jota aletaan kuvata keväällä ja teeveessä se nähdään sitten syksyllä. Aiemmin firma teki onnistuneen Kylä Ilman Naisia-sarjan, joten on lupa odottaa maalaishenkistä, hauskaa ja mukaansatempaavaa tositeeveetä.
Valkokankaan Lappi-hitit vuonna 2012!Viime vuonna suomalaista elokuvaa katseli ennätysyleisö, kiitos Lapissa kuvattujen ja aiheensa sieltä saaneiden filmien, komeana kärkenä Napapiirin Sankarit ja Rare Exports.
Ensi vuonna valkokankaalla nähdään taas ainakin kaksi takuuvarmaa menestystarinaa, joissa Lappi on vahvasti mukana.
24. elokuuta elokuvateattereihin tulee Mika Kaurismäen ohjaama Tie Pohjoiseen, jota tähdittävät Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Todennäköinen pohjoisen ensi-ilta on jo kesäkuussa Sodankylän Filmifestivaaleilla.
Kyseessä on roadmovie isästä ja pojasta, jotka setvivät kadotettua yhteyttään ja menneisyyden solmujaan. He tekevät matkaa Suomen halki ja päätyvät Lappiin.
Tornionlaaksossa kuvatusta kulttiklassikosta Katsastus parhaiten tunnettu Matti Ijäs tuo joulukuussa 2012 teattereihin elokuvansa Kaikella Rakkaudella.
Se on kertomus postikorttivalokuvaajasta, joka pohjoisella kuvausreissullaan törmää elämänsä naiseen. Pian vie rakkaus miestä kuin litran mittaa, eikä mies huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Naisen äkkipikainen ex-mies on juuri ilmestynyt paikkakunnalle, ja lähistöllä vaikuttaa myös uskovainen lanko, joka haaveilee tästä naisesta salaa. Tätä kaikki miehet pauloihinsa saavaa kaunotarta näyttelee Krista Kosonen.
Elokuvaa kuvataan ensi keväänä ja kesällä Lapissa (Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Enontekiöllä) ja Pohjois-Norjassa.

16 joulukuuta 2011

Lähde riemulomalle lappilaismuusikoiden kanssa!
Wannabe Tours järjestää elämysmatkoja, joilla ei mennä kalaan eikä kohdata eksoottisia eläimiä. Näillä reissuilla rallataan bändin kera bussilla Viron ja Latvian mestoihin ja pidetään hauskaa.
Miltä tuntuisi Baltian kierros lappilaislähtöisten, rokkenrollretkue Moses Hazyn tai balkankuumeenpureman Jaakko Laitisen & Väärän Rahan matkassa ?
Kyllä hoituu. Wannabe Toursin junailema Moses Hazyn Baltian valloitus Tartu – Jelgava – Riga järjestetään jo 26.-29.1.2012.
Se joka matkaan lyöttäytyy, näkee mitä tapahtuu, kun lauma hippeja ja rokkiurpoja matkaa neljän päivän ajan samalla bussilla pitkin Baltiaa ottaen keikkamestat ja kuppilat haltuun?...Ainakin sanomista. Puuduttavat määrät naurua. Kerrottavaa jälkipolville. Huonoja ja vielä huonompia läppiä. Uusia lentäviä lauseita. Hikisiä keikkoja. Kulttuurivaihtoa. Virvokkeita. Pahoinvointia. Uusia ystäviä.

Jotain ainutkertaista ja ikimuistoista ja elämisen arvoisia hetkiä elämään. Siitäpä tässä on kysymys.
Matkapaketin hintaan sisältyy kaikki tarvittava: Laivamatkat, bussi, keikat ja hostellit. Ei paha.
Mukana on myös LestaTV dokumentoimassa reissua, toivoen taltioivansa jotain julkaisukelpoista materiaalia.

Jaakko Laitisen & Väärän Rahan tanssiva bussi vie taas matkalaiset Balkkanille 22.-25.3.2012! Pistetään lappilais-balkanilaiset tanssit pystyyn ja koukataan sivutieltä ilolientä mukaan ja matkan varrella pysähdytään juhlimaan Tartussa, Jelgavassa sekä Riiassa jo legendaarisen Café Leningradin synttärijuhlissa.
Tsekkaa matkakohtaiset tarkemmat infot.os.
www.wannabetours.fi

15 joulukuuta 2011

Pohjoisen Jukka arvioi:
Hectorin Aikamatka päättyi Rovaniemelle!

Suomirockin eläviin legendoihin lukeutuva Hector päätti lauantaina 10.11. Aikamatka 1966-2011 kiertueensa Rovaniemelle. Miehen laajasta tuotannosta läpileikkauksen sisältäneen konsertin pitopaikkana toimi Ounasrinteellä sijaitseva Lappi Areena.
Konsertti oli jaettu kahteen, reilun tunnin mittaiseen näytökseen. Heti aluksi tuli selväksi, että valokuvata ei saanut ja matkalipun lunastaneiden tuli pysytellä istumapaikoillaan. Onneksi koulun musiikkinumeroa ei sentään kyselty, vaan jokaisella oli lupa osallistua kuultaviin Hector-klassikoihin syntymässä saaduilla laululahjoillaan.
Pääsylipussa konsertin aloitusajankohdaksi ilmoitettiin 20.00. Matkanjohtaja, orkestereineen asteli estradille puolisen tuntia myöhässä ja muistutti konsertin kestävän sen verran kauan, että toivottavasti runsaslukuinen yleisö oli järjestänyt lasten lapsilleen riittävän pitkän hoitopestin.

Joulupukki... eikun Hector matkaan nyt käy. Konsertti alkoi Hectorin ensimmäisellä, loppuvuodesta 1965 ilmestyneellä Palkkasoturi-singlellä. Aloitusta seurasivat Nuku Idiootti-albumin Jossain jysähtää, Sam the Sham and the Pharaohsin Wooly Bully, Paul Simonin The Sound of Silence ja Beatlesin Strawberry Fields Forever.

Lainabiisit esitettiin tyylillä ja tunteella, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska taustabändi oli koottu kovatasoisista ammattimuusikoista. Kiertueen kapellimestarina toimi Okko Laru (rummut ja laulu) ja muut Powerbändiksi nimetyn yhtyeen jäsenet olivat Masa Maijanen (basso), Jarmo Nikku (kitara), Timo Kämäräinen (kitara), Matti Kallio (irlanninhuilu, koskettimet ja laulu), Esa Kotilainen (koskettimet), Panu Syrjänen (saksofonit) ja Janne Toivonen (trumpetti). Kiertueen erikoisvieras oli vastikään uuden albumin julkaissut Freeman.
Covereita seurasi syksyllä ilmestynyt Hector uutuus
Tähän vuoden aikaan. Kappale on maestron itsensä tekemä suomennos Gordon Lightfootin laulusta Pussywillows, Cat-Tails.
Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle saapunut Freeman esitti omassa osuudessaan kolme kappaletta. Vanha hittikipale Ajetaan tandemilla poljettiin läpi sen verran kovaa vauhtia, että Aikamatkalle lähtö alkoi viimeistään tässä vaikuttaa kerrassaan loistavalta valinnalta. Koska reissunpäällä tahtoo itse kullekin tulla aina nälkä ja jano, niin Hector ilmoitti Olen hautausmaa-biisin jälkeen seuraavan väliajan. Halukkaat pääsivät näin ollen sammuttamaan janoaan baarin puolelle ja muut saivat hengähtää ennen seuraavaa näytöstä.

"Peace ei yhtä miestä kaipaa"


Konsertin lippu maksoi 43 euroa. Ennakkoon oli myös mahdollisuus hankkia pääsylipun ja ruokailun sisältävän 121 euron VIP-paketin. Liekö konsertin suurta enemmistöä ajatellen Hector aloittikin Aikamatkan toisen näytöksen Mulla ei oo rahaa- biisillä. Keväällä 1978 ilmestyi Hectorin lp Kadonneet Lapset. Levyn suurimmaksi hitiksi kohosi käännös Nothing -nimisestä amerikkalaisesta kansanlaulusta. Työttömän tuntemuksia kuvaava Ei mittään kuultiin Aikamatkalla mainiona -2011 remix versiona, eli räpiksi sovitettuna. Yhä valitettavan ajankohtainen teksti oli yhtä puolueen nimeä lukuun ottamatta alkuperäinen.
Hector huuteli, Susanna Haaviston tunnetuksi tekemän Nuorallatanssija- laulun alussa lavalta poistuneiden Larun ja Maijasen perään, että "Kaverit hei, sivaria ei jätetä", jonka jälkeen hän totesi, että "Menköön, peace ei yhtä miestä kaipaa". Valitettavasti Hectorin Nuorallatanssija ei yltänyt Susanna Haaviston version tasolle. Biisistä jäi puuttumaan Haaviston tulkinnan dramaattisuus.
Hyvistä kappalevalikoimista huolimatta toisessa näytöksessä ei päästy tunnelmansa osalta ensimmäisen setin tasolle. Latistunutta fiilistä ei auttanut Piironginjalka- hassuttelu eikä edes vuodelta 1974 oleva nuoruuden kuvaus Ake, Make, Pera ja mä.


Paluumatkan mietteitä


Kaikkiaan neljätoista konserttia käsittänyt Aikamatka 1966-2011 päättyi Hectorin ja Powerbändin osalta encoreina kuultuihin Kaikki tahtoo rakastaa- ja Lumi teki enkelin eteiseen- klassikoihin, joita seurasi kotimatkalle siirtyminen. Itse maestro ei palannut konsertin jälkeen moikkaamaan fanejaan eikä suostunut signeeraamaan muutamilla mukana olleita levyjä. Ennen koti oven aukeamista oli aikaa pohtia illan kokemusta. Kylmäksi kokemus tuskin jätti ketään. Äänentoiston ollessa huippuluokkaa sai kuulutuksista ja musiikista hyvin selvää ja yleisö kuuli odotettuja klassikoita. Toisaalta paljon jäi myös kuulematta, mikä Hectorin kohdalla on enemmän kuin ymmärrettävää. Yhtenä kysymyksenä konsertista nousi, että olisiko alun hieno tunnelma säilynyt matkan loppuun saakka jos yleisö olisi voinut liikkua permannolla ja ottaa vaikka parin ensimmäisen kappaleen aikana muistoksi muutamia valokuvia? Nyt kaikki jäi lähempänä eläkeikää kuin rippikoulua olleen yleisön muistinvaraan, mikä voi olla mukana olijoiden kannalta hieman arveluttavaa.
Summa summarum: syksyn odotetuimpiin konsertteihin kuuluneelle Hectorin Aikamatkalle kannatti lähteä vaikka aivan täyden kympin kulttuurikokemuksesta ei ollutkaan kysymys! ( J u k k a R a j a l a )

I Näytös: Palkkasoturi/ Jossain jysähtää/ Wooly Bully/ The Sound of Silence/ Strawberry Fields Forever/ Vanhan kirkon puisto/ Tähän vuodenaikaan/ Kuningatar/ Länsituuli/ Herra Mirandos/ Kaksi lensi yli käenpesän/ Mattolaituri/ Ajetaan tandemilla/ Mandoliinimies/ Olen hautausmaa
II Näytös: Mulla ei oo rahaa/ Kissojen yö/ Ei mittään -2011 Remix/ Nuorallatanssija/ Halleluja/ Jos sä tahdot niin/ Kuunnellaan vaan taivasta/ Lähes onnellinen mies/ Piironginjalka/ Oi Laura/ Yhtenä iltana/ Koko hela maailma/ Ake, Make, Pera ja mä/ Kaikki tahtoo rakastaa/ Lumi teki enkelin eteiseen
Tero Liete ruotii Jopetusministeriä!
Tänään torstaina klo 22.10 Yle Radio Suomen Lähikuvassa-ohjelman vieraana on Jope Ruonansuu, jota haastattelee Jake Nyman. Hänen kollegansa pitkän linjan musiikkitoimittaja hänkin Tero Liete on kuunnellut Ruonansuun viimeisimmän albumin Jopetusministeri ja kirjoittaa YLE:n Satumaa-sivustolla muun muassa:
" Levyllä Jope sutkauttelee vuosien rutiinilla, mutta kurkistelee uusillekin laduille. Silkka imitointi tai välijutut ovat jääneet vähemmälle ja verbaalisen ajankohtaistamiskikkailun pohjana ovat kotimaiset iskelmän ja popmusiikin pikku- tai vähän isommatkin klassikot. Tuo on tuttua edellisiltäkin levyiltä, mutta nyt ylöspano on huolellisempi. Menneisyyden Vankinakin tunnetun Kuja Salmen tuotanto on monista vanhoista, muovisen synteettisesti ja halvanoloisesti soineista Jopelevyistä poiketen lämmin. Alan ammattilaisista koostuva bändi ei kuulosta leipääntyneeltä studiosuorittajalta, vaan svengaa paikoin vimmatusti.
Sanoituksissa on pyritty kertakäyttövitseistä, seiskapäivänperhosista kestävämpiin aiheisiin. Juice Leskisen Pilvee pilvee –kappaleesta ideoitu Hirvee hirvee hirvee haluaisi selvästi Pertti Metsärinteen Hirvenmetsästyksen rinnalle jokasyksyiseksi jahtistandardiksi. Jostain syystä Juice - toisin kuin muut lainatut säveltäjät ja sanoittajat - ei saa krediittejä inspiroimansa kappaleen sanojen ja vain hieman muunnellun melodian lainasta. Toisaalta Leskinen varasti riffinsä Leiber-Stoller –kaksikon klassikosta, joten Jopehan itse asiassa jatkaa kierrätystä ja vaalii popmusiikin perinnettä sitaattitaiteena. Mutta kolmaalta: Ruonansuu kuohahti, kun hänen ”vai-mikä-se-oli” –hokemansa ”lainattiin luvatta” mainokseen. Oispa pannu omalle kohalleen!
Hienovaraisista uusista tuulahduksista huolimatta Jopetusministeri on jopemaisen epätasainen. Pave Maijasen itsensä esittämän Lähtisitkö-kappaleen päälle Mauno Koiviston äänellä hoettu ”ai-minä-vai” ei kannusta edes kertahörähdykseen.

Dave Lindholmin laulussa kitaran sijasta laulaa hanuri laulajan kuulostamatta Davelta. Vai yrittääkö Jope edes imitoida?
Lopputulos ei kuitenkaan naurata edes pieruhuumorin ystävää, eikä imitaattorina tunnetun taiteilijan levyä kuunnellessa imitoiko-vai-ei -ajatuksen pitäisi edes tulla mieleen.
Kun Ruotsi putos puusta –oivalluksessa olisi ollut ainekset paljon terävämpään kommentointiin. Jukka Kuoppamäen Pienestä miehestä väännettyä Ihimemiestä jää ihmettelemään. Ja niin edelleen.
Mutta kyllä tälle seuraavaa odotellessa hymähtelee, sillä eihän meillä ole tällä saralla muutakaan. Aatteleppa vaikka ite!"
Politikko hermostui, kun lätkä jyräsi musiikin!

Tunnettu pellolainen Keskustan kunnanvaltuutettu ja Tarja Ylitalon rumpali Eero Ylitalo suivaantui viime lauantaina, kun urheilu katkaisi hänen Entisten nuorten sävellahjan (ENS) kuuntelun. Hän kirjoittaa Facebookissaan.
- Hienon tunnelma pilattiin taas jääkiekkokierroksella! Ei tämä voi olla oikein että koko kansaa terrorisoidaan tällä tavalla.Kyllä radiosta pitäisi tulla muutakin kuin urheilua. En ole urheilun vastainen, mutta tiedän että isompi osa kansasta haluaisi kuulla musiikkia ja muuta viihdettä sen sijaan että huudetaan kurkku suorana jotakin liigakierrosta.
Ylitalo toivookin, että uusi YLE:n hallintoneuvosto toteuttaa suunnitelmansa ja siirtää nämä fanaattiset urheluohjelmat toiselle
kanavalle.

- Ärsyynnyin jopa niin, että pohdin mielipiteeni muuttamista Pellon 400 000 euron tekojään investoinnin suhteen. Ajatteleimisen aihetta antoi myös kokemus, kun käytin yhtä kunniakansalaistamme vessassa ja autoin vaihtamaan vaipat. Onkohan se tekojää sittenkään tärkein investointi Pellossa, Eero Ylitalo pohdiskelee fb-sivullaan.

14 joulukuuta 2011

Pakkasukon ladyt ehdolla Blues Gaalassa!

Amerikkalaiset arvostetut "blues-Oscarit" jaetaan 33.kerran. Blues Music Awards-gaala pidetään Memphisissä 10. toukokuuta 2012 ja sen järjestää perinteisesti The Blues Foundation.
Ana Popovic ja Candye Kane, jotka saapuvat Kemin Pakkasukko Blues N`Jazziin tammikuun lopussa, ovat ehdolla useammassakin kategoriassa.
Molemmat Ana ja Candye ovat ehdokkaina Nykybluesin naisartisti-kategoriassa yhdessä Bettye LaVetten, Janiva Magnessin ja Susan Tedeschin
kanssa. Kane kisaa myös Vuoden Viihdyttäjän BB King-palkinnosta Lil’ Edin, Ruthie Fosterin, Tab Benoit´in ja Tommy Castron kanssa.
Popovicin DVD An Evening at Trasimeno Lake, joka kuvattiin italialaisessa keskiaikaisessa linnassa 5000 ihmisen edessä ja 8-miehisen bändin kanssa, ehti voittaa jo Blues Matters-lehden äänestyksen ja nyt se kisaa myös Blues Music Award-palkinnosta. Muut nominantit ovat Play the Blues - Wynton Marsalis & Eric Clapton, Live at Montreux 2010 - Gary Moore, Live At Antone’s - Ruthie Foster, The Emporium to the Orpheum - Trampled Under Foot ja All Jams on Deck - VA.
Lisäksi Anan CD Unconditional on mukana Nykybluesin albumi-kisassa. Muut ovat Don’t Explain - Beth Hart & Joe Bonamassa, The Skinny - Ian Siegal & the Youngest Sons, The Lord is Waiting and the Devil is Too - Johnny Sansone, Medicine - Tab Benoit, Tommy Castro Presents The Legendary Rhythm & Blues Revue-Live!
Uuden polven superbändi pohjoiseen!Jo kansallista mainettakin niittäneet Tornion konservatorio Lappian kasvatit Antti Karjalainen (Kotoisat Sävyt), Mikko Heikkinen (Kotoisat Sävyt), Sami Heikkilä (Suomen Tulli) ja Riku Rousu (Moses Hazy) ovat perustaneet bändin Boys From The North Country.
- Koko homma lähti siitä, kun pojat muuttivat yksi kerrallaan Torniosta Tampereelle. He halusivat tehä asiasta numeron ja mie änkesin mukaan kun olin Oulusta Tampereella käymässä, kertoo Riku Rousu.
- Tämän piti olla vain yhen yön juttu, mutta kun eka kerralla oli niin kliffaa, aateltiin tarjota neljän ruokalajin pitkä illallinen pohjoisessakin.
Rousun mukaan mihinkään pysyvään suhteeseen ei tähdätä. Moses Hazykin aktivoituu taas ensi vuoden puolella.
Pohjoisen keikoilla Boys From The North Countrya kuullaan Tornion Jetsetissä 16.12., Kemin Chilloutissa 17.12. ja Äkäslompolon Selvässä Pyyssä 19.12.
- Esitetään ainakin Suomen Tullin, Kotoisten Sävyjen ja ehkä myös Mooseksen materiaalia ja eiköhän väliin mahu pari letkeää Neil Youngiakin, Riku lupailee.

13 joulukuuta 2011

Battaglia Nobilityn SM-voitosta tänään 40 vuotta!

...On joulukuu vuonna 1971. Yöjunassa kaikaa hieno stemmalaulu ja soivat kitarat.

Pojat Pohjan Torniosta matkaavat Helsinkiin. Jake Voutilainen, Hannu Turunen, Esa Joensuu, Raimo Ahokas ja Olli Tikkala.
Battaglia Nobility on menossa Kulttuuritalolle popyhtyeiden SM-kisoihin. He aikovat voittaa omilla kappaleillaan, vaikka takana on vasta puolenkymmentä keikkaa.
Kun makuuvaunussa laulu ei ala tauota kellon kulkiessa hyvän matkaa yli puolenyön, konnari kolkuttaa ja huomauttaa: "Pojat kyllä te osaatte jo laulaa!" ja valot sammuvat...
Kuuntele Battaglia Nobility:Love Maker.mp3 livenä Vojakkalan nuorisoseuralta 1972)
Suomalaiset ovat kilpailukansaa. Se on kai tullut todetuksi moneen otteeseen. Eikä popmusiikkikaan tee poikkeusta. Kun kilpaillaan wigwamien ja pressojen rohkaisemana, kuulijoita riittää. Eilinen Popmuusikot ry:n järjestämä kitarayhtyeiden popmestaruuskilpailu oli houkutellut jälleen Kulttuuritalon salin miltei täyteen. Kilpailtiin poptaitajan ylevästä kruunusta.
Ei liene aiheetonta huomauttaa, että ilmassa oli jälleen aimo annos suuren urheilujuhlan tuntua. Hermostunutta
odotusta lavan takana. Soittajien sormet kävivät läpi sovitusten yksityiskohtia. Katseet kohdistuivat kateellisina naapurin kiiltävämpään kitaraan. Kärsimätöntä odotusta yleisön joukossa. Kilpailun myötä oli paikalle saapunut joukko vakinaisia kannattajia. Puuttui vain, että ilmaan olisivat kajahtaneet yhteiset kannustuslauseet.
Mutta toisaalta kilpailuhan on vakava asia. Vakavat ilmeet kertovat, että monelle osanottajalle tilaisuus esiintyä näinkin merkittävissä ympyröissä oli ensimmäinen mahdollisuus maineen markkinoilla. Kireyden häivä soittajien hymyissä ei ollut hymyn aihe.
Viisi yhtyettä, viisi kruunun tavoittelijaa. Hienoa listassa oli, että porukat edustivat yhtyetasoa eri puolilta Suomea: Tornio, Oulu, Ähtäri, Pori ja tietysti HelsinkiSiinä kavereiden kotiseudut. Pari edustajaa pohjoisesta todistivat, että popkuviot ovat levinneet vahvasti viileämmillekin leveysasteille.
Raittisen Jussi johdatteli luontevasti asioiden kulkua kuuluttamatta kilpailevat bändit vuorollaan sisään. Järjestäjien ansioksi on sanottava, että kaikki osanottajat pääsivät esittämään parikymmenminuuttisensa ilman kohtuuttomia
odottamisia.
Yleisö ja arvovaltainen raati saivat valita omansa suhteellisen nopeasti. Arvotussa esiintymisjärjestyksessä ryhtyivät toimeen vuorollaan Kalle Kiwes Blues Band Ähtäristä, Nautilus Porista, Battaglia Nobility Torniosta, Zoo Helsingistä ja lopuksi Timjam Oulusta.

Bändi bändiltä

Kalle Kiwes Blues Bandin huumoripitoisien jytänumeroiden parhaimpia puolia olivat omat sävellykset ja suomalaiset sanat, jotka muuten jäivät kilpailun ainoiksi. Porukan komppi pelasi hyvällä taidolla ja muutenkaan henki ei ollut hullumpi. Laulussa ja kitarasooloilussa olisi ollut toivomisen varaa.
Porilainen Nautilus seuraili monessa mielessä viime vuotisen edeltäjänsä Elonkorjuun jälkiä. Omia sävellyksiä, nopeita rytmejä, jota höystivät kitarasolistin näppärät, mutta selvästi harkitsemattomat soolot. Laulupuolella oli paljon turhia heikkouksia. Sävellyksissä sen sijaan mieltyi tavanomaisista blueskuluista poikkeavaan ilmeeseen.
Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja. Pahoja puolia torniolaisten suorituksessa oli soittopanoksen keskinkertaisuus ja esityksissä tapahtuneet haksahdukset. Ne kuitenkin korvasi yhtyeen viimeinen numero, loistavasti laulettu, vivahderikas mestarisävellys, joka teki yhtyeen
päälaulusolistista Jarmo Voutilaisesta illan tähden.
Zoolla oli kotikenttäetu ja se näkyi. Äänekäs kannattajajoukko antoi salista rohkaisuhuutoja ja kohotti kavereiden itsevarmuutta. Whon touhuista intoa saaneet lavaeleet siivittivät yhtyeen musiikin melko päteviin tuloksiin.
Kokonaisuutena Zoon osuus oli illan paras. Varmuutta riittämiin. Tyylin hallintaa aina esikuvan innoittamia omia sävellyksiä myöten. Vahingollista oli kuitenkin persoonattomuus. Pisteet katosivat liian pian sinänsä hyvin jäljiteltyihin, mutta liian harkittuihin lavaeleisiin.
Oululaisen Timjamin esitys taisi olla illan värittömin. Ei omia sävellyksiä, ei omaa ilmaisua. Kunnianhimoton bluesjammailu ei tehnyt erityistä vaikutusta.

Kuudes koetus

Raadin pisteistä kilpailivat hetken torniolainen Battaglia Nobility ja helsinkiläinen Zoo. Kilpa ratkesi lopuksi
selvästi omaperäisempien torniolaisten eduksi.Pienet haksahdukset annettiin voittajille anteeksi. Haksahduksille löytyi pian selitystä kun jutteli kavereiden kanssa kilpailun jälkeen. Battaglia on soitellut yhdessä vasta puolisen vuotta ja eilinen esiintyminen oli vasta kuudes keikka. Kavereiden vaikean ohjelmiston viimeistely vaatisi kokeneemmiltakin soittajilta pitkän ajan.
Tieto voitosta oli pojille tymistävä.Odotukset olivat huvenneet esityksen aikana. Enää ei edes jaksettu toivoa. Ilo oli sitäkin suurempi.
- Aluksi jännitti kovasti. Sitten harmitti.Lopulta odotimme Zoon varmaa voittoa.Nyt tuntuu hienolta.
Tornion bändejä ei etelässä paljon tunneta. Kaverit vakuuttivat kaupunkia kuitenkin oivalliseksi asuinpaikaksi popmusiikin harrastajalle. Tällä hetkellä siellä toimii kolme varteenotettavaa bändiä. Eikä Battaglia ole sen jäsenten mielestä edes kaupungin paras. Suurta kiitosta saa jo pitkän aikaa soitellut Tonics.
- Helsingissä katsotaan, ettei pohjoisessa osata mitään tällä alalla. Kuitenkin Tonics on maan parhaita bändejä.
Battaglia Nobilityn musiikkia eivät tavanomaiset jytäkuviot paljon haitanneet. Se oli myös heidän suuri ansionsa.
- Me pyrimme parempaan. Jytä on liian helppoa. lähinnä kai jonkinlaisia esikuviamme ovat Moody Blues ja Guess Who. Molemmat pikemminkin laulubändejä.
Tommi Liuhala (14.12.1971)

EXTRA! Battaglia Nobilityn SM-voitto 13.12.1971 oli lappilaisen nuorisomusiikin suuri virstanpylväs. Edelliset etapit olivat ollet Falconsin tv-esiintyminen vuonna 1965 Lasse Liemolan Me Nuoret-ohjelmassa ja Tonicsin sinkku vuonna 1968, molemmat nekin länsirajalaisten aikaansaannoksia.
Kulttuuritalon arvovaltaisessa raadissa istuivat Jyrki Hämäläinen (Suosikki), Erkki Pälli (Finnlevy), Tommi Liuhala (Ilta~Sanomat) ja muusikot Pekka Pohjola, Ilpo Saatamoinen, Eero Lupari ja Harri Saksala.
Battaglia Nobilityn kivijalalle rakentui yhtye, joka läpikävi vuosikymmenten aikana lukuisia tyylimuutoksia ja jonka läpikävi puolisensataa merilappilaista soittajaa.
Myöhemmin SM-kisaan osallistuneiden bändien jäsenistä kansalliseen tietoisuuteen nousivat Zoon vokalisti Riki Sorsa, Kalle Kiwes Blues Bandin kitaristi Antti Tammilehto alias Topi Sorsakoski, Timjamin Henry Ojutkangas ja Nautiluksen kitaristi Seppo Tyni. (Poppia Väylän Pyörtheistä-kirja 2003)

11 joulukuuta 2011

Huippukitaristit Ana ja Laura Pakkasukkoon!
1960-luvulla1960-luvulla 1960-luvulla brittiläisen bluesbuumin velloessa kuumimmillaan, kysyttiin usein, voiko valkoinen mies soittaa bluesia. Onneksi tuota kysymystä en ole kuullut naisten kohdalla, jotka viime vuosina Bonnie Raittin menestyksen innoittamana ovat lähteneet kivikkoiselle bluespolulle ja ovat ponnahtaneet julkisuuteen, paljolti kiitos Ruf recordsin järjestämien Blues Caravan-kiertueiden.
Tulevassa Kemin Pakkasukko Blues N` Jazzissa kuullaan kahta kitaristia Ana Popovicia ja Candye Kanen bändissä soittavaa Laura Chavezia. He eivät täytä vain lainmukaista bluesin naiskiintiötä, vaan he vakuuttavat varmasti myös omilla taidoillaan.
Viikko sitten kitaristi-laulaja Ana Popovic päätti vuotensa loppuumyydylle The Harmonie-klubille Bonniin. Vuoteen mahtui 125 soolokeikkaa ja 38 festivaalia, tähtihetkinä jammailu Buddy Guyn kanssa ja lämppäröinti BB Kingille.
Seuraavat esiintymiset hänellä ovat sitten tammikuun lopulla Suomessa (Ice Melting Blues Cruise ja Pakkasukko Blues N´ Jazz), jota ennen hän työstää livelevyä ja valmistelee uutta pitkäsoittoa jenkeissä.
Serbialainen, Belgradissa syntynyt Ana on noussut pikkuhiljaa bluesin vihreälle oksalle kovalla työllä ja kiertämisellä, ensin Euroopassa ja nyt myös Amerikassa. Hän on päässyt toteuttamaan unelmiaan, joista hän vain haaveili, napattuaan ensi kerran isä-Milutinin kitaran käteensä ja aloittaessaan soittajan taipaleensa. Isällä oli monipuolinen levykokoelma ja yölliset jamit kuuluivat viikonloppuihin, joten musiikki soi heillä paljon kotona.
Balkan kuuluu myös Anan viime syyskuussa ilmestyneellä Unconditional-levyllä, sillä bluesiaan hän maustaa rockin ja soulin lisäksi mielellään jazzillisilla irtiotoilla. Myös englanninkielen aksentti kuuluu, mutta molemmat persoonalliset piirteet ovat hänen vahvuuksiaan ja erottavat hänet muista.
Anan kuudes albumi Unconditional viihtyi amerikkalaisen Billboardin blueslistalle 10 viikkoa ja sen takaa löytyy bluesin kultasormi, tuottaja John Porter. Vaikka hän loikin maineensa pitämällä ohjia käsissä muun muassa popbändien Roxy Musicin ja the Smithsin levyillä, 12 Grammy-palkintoaan hän on saanut bluesartisteille, BB Kingille, Buddy Guylle, Taj Mahalille, Keb`Mo`lle ja Los Lonely Boysille, tuottamistaan levyistä.
Unconditional äänitettiin New Orleansissa ja luonnollisesti Porter haali studioon soittajia laajasta tuttavapiiristään. Joukossa on tekijämiehiä muun muassa Bonnie Raittin ja Taj Mahalin levyiltä. Ana itse halusi mukaan levylleen ehdottomasti slidemestari Sonny Landrethin ja levyn liukas oksat pois-asenteella soitettu Slideshow, saakin kysymään, kumpi on kumpi, niin hyvin he soittavat yhteen putkeen.
Albumi sisältää kaikkiaan 12 biisiä, joista 8 on Anan kynästä ja loput on napattu hänen suosikkiensa Nina Simonen, Koko Taylorin, Otis Spanin ja Buddy Guyn ohjelmistosta.
Ana Popovic perusti ensimmäisen bändinsä Hush 1995 silloisessa Jugoslaviassa soittaen satoja keikkoja ja tullen suosituksi tv-esiintyjäksikin. Levoton poliittinen ilmapiiri sai hänet jättämään kuitenkin kotimaansa ja hän lähti opiskelemaan graaffiseksi muotoilijaksi Utrechtiin Hollantiin. Soittoa hän ei jättänyt ja vuotta myöhemmin saksalainen Ruf records nappasi Anan talliinsa ja yhtiölle hän teki neljä arvostettua albumia, joista viimeisestä hänet nimettiin W.C. Handy-ehdokkaaksi Best New Artist Debut-kategoriassa ja se sai Anan kokeilemaan siipiään myös Amerikassa.
Kitaristina Anassa on kaksi puolta. Kun hän tulkitsee jazzia, hän soittaa kuin enkeli. Jotkut ovat kuvanneet, että hän tuudittaa kuin vastasyntynyttä lasta, mutta hänessä on myös päinvastainen puoli. Kun hän päästää slaavilaisen tempperamenttinsa irti, hän on kuin tunteen palonsa näyttävä bluesin tulivuori, joka kiusaa Stratocasteriaan ja laulaa Janis Joplin-tyylisellä paatoksella.
Blues for M , My man , One Room Country Shack (feat. Buddy Guy) & Wrong woman
Vuonna 2006 Kemissä iloisella esiintymisellään yleisöä ihastuttanut amerikkalaislaulaja Candye Kane on saanut sitten viime vierailun rinnalleen nuoren kitaristin Laura Chavezin.
Vaikka Candye ei vielä olekkaan päästänyt Lauraa ratin taakse, vaan hän saa istua pelkääjän paikalla tiukasti kitarasta kiinni pitäen, hänen tuoreimmalla levyllään Sister Vagabond Laura ei jää enää tippaakaan tämän entisen XL-pornomallin varjoon.
Aiemmin heitä on kuultu yhdessä levyillä Blues Caravan with Dani Wilde and Deborah Coleman (2008) ja Candyen edellisellä soololla Superhero (2009), mutta vasta nyt Sister Vagabond-levyn myötä Laura on lopullisesti lyönyt itsensä läpi bluespiireissä. Kitaransoiton lisäksi hän on tuottanut ja tehnyt albumille biisejä yhdessä Candyen kanssa.
Kane palkkasi Lauran aikanaan blueskitaristi Sue Foleyn suosituksesta, edes hänen soittoaan kuulematta, ja nyt Chavezista on tullut hänen oikea kätensä Niin lavalla kuin levylläkin Lauran säkenöivä ja maaginen kitarointi täydentää Candyen laulua.
Kitaristina 27-vuotiaasta Chavesista on kohistu uutena naispuolisena Stevie Ray Vaughanina. Johtuneeko lippalakista, jota Laura mielellään käyttää, mutta allekirjoittaneesta ensikuulemalta hänen soittonsa kuulostaa paremminkin SRV:in veljeltä Jimmieltä.
Itse hän kuitenkin haluaa esiintyä aivan omana itsenään, vaikka onkin myöntänyt kuunnelleensa bluesista innostuttuaan paljon Freddie Kingiä, Hubert Sumlinia, T-Bone Walkeria ja juuri Jimmie Vaughania.
Kitaristin uransa Laura aloitti 18-vuotiaana San Josessa, Kaliforniassa Lara Price Bandissä, joka levytti kolme CD-levyä. Siinä hän viihtyi 8 vuotta, kunnes lähti Sue Foleyn ja sitten Candye Kanen matkaan.
Laura on nostanut Kanen uran aivan uudelle tasolle. Laulaja on myös tajunnut yhteistökumppaninsa arvon, ja laittanut Chavezin nimen omansa rinnalle myös uuden Sister Vagabond-levynsä kanteen.
- Minulla on ollut etuoikeus työskennellä monien mahtavien soittajien kanssa, mutta tässä tytössä on kaikki- syvyyttä, älyä, lahjakkuutta, itsekuria, raakaa tunnetta ja sydäntä kokeilla rajoja.
- Allekirjoitan Vintage Guitar Magazinen luonnehdinnan, että Laura on matkalla tähtiin ja olen onnekas saadessani reissata hänen rinnallaan, Candye Kane hehkuttaa kotisivullaan.

Candye Kane: Superhero , Down With The Blues , Whole lotta love & Walkin', Talkin' Haunted House
Lara Price: Summertime & Laura`s Monday Blues Jam

09 joulukuuta 2011

Nina Höynälä huippubändin solistiksi!
Upeaääninen jazzlady Nina Höynälä esiintyy huomenna lauantaina 10.12. Helsingin Koko Jazz Clubilla Suomen ykkösrivin muusikoiden kanssa. Hän pääsee vetämään Aretha Frankliniä ja muita mustan rytmimusiikin klassikkoja rumpali Jukkis Uotilan yhtyeen kanssa, jossa soittavat Mikko Helevä koskettimia, Joonatan Rautio saksofonia, Risto Toppola kitaraa ja Bongo Bob lyömäsoittimia.
- Olen käynyt nyt syksyn ajan Jukkis Uotilan yksityistunneilla ja täytyy sanoa että hän on kyllä tähänastisista Sibiksen jazzopettajista ihan lemppari. Mahtava hahmo ja muusikko!
- Kerran hän sitten pyysi minua vierailevaksi solistiksi Jukkis plays R&B -keikalle ja olin tietysti otettu ja suostuin heti.
- Hienoa ja suuri kunnia päästä vetämään omien idolien kanssa...JEAH!, Nina iloitsee ja pyytää kaikkia pohjoisesta pääkaupunkiseudulle muuttaneita tuttuja ja tuntemattomia viettämään hauskaa iltaa Koko Jazz Clubille.(Sisäänkäynti Siltavuorenkatu 18)
Nina Höynälä keikkailee ahkerasti myös oman bändinsä kanssa, joka nähtiin viime kesänä myös ensi kertaa Kalottjazz & Bluesissa.
- Keikkoja meillä on laidasta laitaan, firmakeikkoja, bilekeikkoja ja jazzkeikkoja ja joskus heitän duokeikkojakin. Tilanne on toistaiseksi hyvä ja hienoja tarjouksia on tullut keväälle ja ensi kesälle, mutta niistä en saa enempää kertoa, kun eivät ole vielä varmistuneet, Nina kertoo.
Opiskelut Sibelius- Akatemiassa hänellä ovat tällä hetkellä suunnilleen puolessa välissä, eessä on kolme vuotta ja takana saman verran.
- Opiskelen nyt maisterivaiheessa Sibiksen jazzosastolla ja olen tänä syksynä aloittanut myös instrumenttipedagogiset opinnot.
- New York on tietysti suurena haaveena, mutta ei ajankohtainen just nyt. Mutta enköhän viimeistään parin vuoden päästä mene sinne muutamaksi kuukaudeksi näkemään ja kokemaan, Nina Höynälä arvelee.
V I I K O N BIISI!
Klikkaa ja kuuntele tästä: Dec 6, 2011 12:58pm
The Meänland(Haaparanta): S`ole mikhään!
Radio Norrbottenin taltioima Meänlandin luomu maalaisreggae S`ole mikhään on saanut kuuntelijat sankoin joukoin liikkeelle. Jokapojan slogan tuntuu uppoavan molemmin puolin rajaa ja klikkaajia VPU-sivulla on riittänyt kiitettävästi. Puoliakustinen äänitys tehtiin Luulajan Tornedalsfestin yhteydessä.,
Yhtyeeltä on hartaasti odotettu ensilevyä ja yhtyeen liideri Adam"Aatu" Huuva kertookin, että he ovat parhaillaan studiossa Tornion Pirkkiössä.
- Kahta piisiä olema värkänheet. Toinen on S´ole mikhään, selvästi sähkösempänä versiona kuin radionauha ja toinen on balladi Heilani. Molemmat on meän basistin Janin käsiallaa.
Levyprojektin myötä the Meänland on saanut riveihinsä myös viidennen jäsenen, miksaaja-kitaristi Toni Väisäsen, joka toimii keikoilla äänimiehenä ja on studiossa pitänyt ohjia.
- Toivothaan, että saahaan sinkku ulos viimistään ensi vuoen alkupuolela, lupailee laulaja Huuva, jonka lisäksi the Meänlandissa soittavat Sami Bergman (kitara), Jani Nikula (basso) ja Ville Vuoti (rummut)
Ylläksellä jazzia, bluesia ja filmitähtiä!
Tunturin laelta tunnetusti näkee kauas ja Pirkko Hietaniemen pikkutonttuineen kasaama Ylläs Jazz Blues (26.-29.1.2012) on taas monipuolinen ja kirjava koko maan kattava sekoitus rytmimusiikin helmiä ja muuta yllättävää, josta saa nauttia mitä erikoisimmissa paikoissa.
Lokakuussa Yrjö-palkitun saksofonisti Manuel Dunkelin kvartetti on ehdottomasti tulevan Ylläs Jazz Bluesin kovin jazzkiinnitys. Yhtyeen viime vuonna julkaisema albumi A Step Forward (Texicalli) oli suomalaisittain tapaus. Levy nimettiin Emma-ehdokkaaksi ja se oli lopullinen läpimurto Manuel Dunkelin (yläkuvassa) vahvan rytmiselle ja juurevan persoonalliselle musiikille, jonka luomisessa häntä avittavat Alexi Tuomarila (Rhodes), Antti Lötjönen (basso) ja Teppo Mäkynen (rummut).
Mielenkiintoista jazzia monin maustein on varmasti tulossa myös, kun Yrjänä Sauros ja kitaristi Marzi Nyman valloittavat lavan. Vielä kun he saavat seuraansa vahvan naiskaksikon Maija Ruuskasen ja Veera Railion, takeena on rento ja pitelemätön konsertti ripauksella teatterin taikaa. Eräskin lehti kirjoitti heistä:
"Hienoimmat keikat eivät ole jättispektaakkeleja vaan pienen porukan juttuja, joissa energia on tiivistynyt juuri oikealla tavalla."
Bluesin puolella ehdottomasti vetovoimaisin tähti on kitaristi-laulaja Erja Lyytinen, joka tätä nykyä on ehdottomasti kansainvälisesti menestynein bluesartistimme.
Muutaman piirun hänestä jää persoonallinen Micke & Lefty, feat. Chef , joka saa vieraakseen raspikurkku Eero Raittisen. Unohtaa ei sovi myöskään Suomi-legendaa Dave Lindholmia, joka esiintyy legendaarisen Äkäslompolo Traditional Bandin kanssa.
Ylläksen ohjelmasta poimittakoon vielä, rapakon takana isojen nimien kanssa levyttänyt the Latebirds, Suomen paras Wes Montgomery-kitaristi Tuomo J. Autio, Vares-tähti Antti Reinin Retque ja festivaalin päättävä, ihastuttava chanson-tulkki, näyttelijä Irina Björklund.
Mielenkiintoinen on varmasti myös Toivo Kärki (1915-1992)-kokonaisuus. Hänen poikansa Kalervo luennoi isästään jazz-säveltäjänä ja sen päälle kuullaan pianisti Mika Pohjolan yhtyeen esittämänä hänen Kärki-tribuuttilevynsä Leivonen lumimyrskyssä-
materiaalia.
Muita Ylläs Jazz Blues-esiintyjiä: Juha Söder Group feat. Inga Söder ja Pepe Petranen, Jarkka Rissanen, Blue Stone, Pekka Helin & Kustaa Kantelinen, Jyrki Tomminen & Tomi Leino, Joonas Haavisto Trio ja Jussi Kannaste.
(Muutokset vielä mahdollisia)