21 syyskuuta 2021

Arvio: WAO tarjosi illan, josta ei mitään puuttunut!


Laulussa Susanne ja taustamausteita Arton bensakanisterista ja Janin luudan varresta

WAOn sydän sykki Wilho Akseli Ollikaiselle. Yhtye teki kunniaa monipuoliselle kansantaiteilijalle Haaparannan Säivisin kylätalolla ja se tuntui.

Kuultiin pakahduttava kokonaisuus, ei vain Wilhon ilakoivia, humoristisia ralleja, vaan myös sydänverellä kirjoitettuja rakkauslauluja.

WAO ei ollut myöskään vain laulua, vaan myös  tanssia, herkkää runonlausuntaa ja hyvin Wilhon tunteneiden muusikoiden muistoja.

WAO: Arto (vas.), Jan, Susanne, Göran & Markus
WAO, Jan Johansson ja ja Susanne Rantatalo Jordista, Markus Falck ja Göran Eriksson JP Nyströmsistä ja suomalainen Arto Järvelä, tuttu mm. JPP:stä ja Pinnin Pojista hurahtivat Wilhon musiikkituotantoon kukin tahollaan, mutta vasta vuonna 2014 Tjära Människa, musiikkinäytelmä Wilhosta toi heidät ensi kertaa yhteen ja kolme vuotta myöhemmin ilmestyi albumi Maailma On Hullu.

Wilho  jätti jälkeensä kaksi banaani-laatikollista kasetteja kaiken muun taiteilun lisäksi ja mitä WAO:lta vielä kuulemmekaan, sillä vasta toinen banaani-laatikko on läpikäyty.

Göran muistelee Wilhoa
Savossa syntynyt Wilho vietti elämänsä 15 ensimmäistä vuotta isovanhempiensa huomassa Rautavaaran sivukylällä, kunnes muutti äitinsä Fannyn luokse Ruotsin Hakkakseen.

Parhaiten hänet tunnetaan laulustaan Kuppari, jonka ruotsintornionlaaksolaisten tietoon nosti kansanmusiikkiyhtye JP Nyströms. Samana vuonna 1977, kun yhtye perustettiin Göran ja Markus tapasivat Wilhon ensimmäisen kerran. Hasse Alatalon konserttiäänitys Kupparista päätyi Pekka Arton suosittuun radio-ohjelmaan ja hittihän siitä tuli Tornionlaaksossa.

Wilho kokeili maanviljeilijän ammattia, kaivosmiehenäkin hän toimi Malmivaarassa, mutta taide veti puoleensa. Hän kärsi myös psyykkisistä ongelmista. Harhat vaivasivat ja mielialat vaihtelivat masennuksesta maniaan. 

Konsti oli Wilhon paras medisiini ja pelastus, niinkuin monen isommankin mestarin, Mika Waltarin tai Beethovenin.

Arto kertoo Wilhon matkasta Kalevala-mitassa
“ Elämää sen yksinkertaisuudessa ja sen loputtomassa monimutkaisuudessa.”, tiivisti Norrbottens Kurirenin kulttuuritoimittaja Eva Åström osuvasti Wilhon perinnön jossain jutussaan.

Viiden tähden ilta Säivissä. Toivottavasti jatkoa seuraa!

Arto Junttila

09 syyskuuta 2021

LÄJÄ siellä, Läjä täällä: Kovapanosammuntaa albumillinen Reverend Bizarre-Albertin kanssa ja Tornion Aineella omaelämänkerrallinen dokkari Koneiden ja Kissojen Orja

Centuries of Youth on kahden avantgardistisen kuvainriistäjän projekti. Minimalistinen lähestymistapa on albumin kulmakivi, jossa Terveet Kädet -yhtyeen Läjä Äijälä ja muun muassa Reverend Bizarresta tuttu Albert Witchfinder ovat yhdistäneet voimansa.

Kaksikon debyyttilevy Centuries of Youth sisältää seitsemän kappaletta, joiden tunnelmat vaihtelevat voimaelektrohulluudesta levottomiin ja avantgardistisiin ambient-tykityksiin.

Svart Records julkaisee albumin 15. lokakuuta  350 kappaleen rajoitettuna mustana vinyylipainoksena sekä digitaalisesti kaikissa olennaisissa suoratoistopalveluissa, mutta tässä ennakkomaistiaisena  paljonpuhuva  Crush Down.

 Läjä Äijälä on luonut pahaenteisesti sykkivän analogisen äänivallin, jonka päälle Witchfinder lataa vokaalimyrskyn, josta välittyy tulkitsijan nuoruuden kokemuksia värittävä epävarmuuden tunne sekä siihen liittyvä väkivaltaiselta tuntuva katkeruus. 

Sanoitukset perustuvat Witchfinderin päiväkirjamerkintöihin, joista varhaisimmat juontuvat nuoruusvuosilta ja loppuvat edesmenneen vuosituhannen viimeisiin hetkiin. 

Janne Leimolan ohjaama lyhytdokumentti Läjä, koneiden ja kissojen orja, saa vihdoin ensi-iltansa Aineen taidemuseolla 30. syyskuuta klo 18.00. Kiireinen ohjaaja on saanut kuvausapua myös Noora Räätäriltä  ja Kilian Hänniseltä. Kaikki ovat kirjoilla Lapin yliopistossa.

Vanha uutinenhttp://www.vaylanpyorre.com/tornio400-janne-leimolan-laja-dokumentti-ensi-iltaan-helmikuussa-2021/

22 elokuuta 2021

Gordon Ramsey, Kukkolankoski ja miljoonan taalan matkailumainos!

Maailman kuuluisin kokki  Gordon Ramsey piipahti viime kesänä Torniossa. Hän kävi grillailemassa Uiton rannassa ja pizzalla Virpi ja Henry Saloniemen omistamassa Hevi`s Pizza & Bar-ravintolassa.

- Kaikkea yllätyksellistä voi tapahtua, kun ollaan Torniossa, Saloniemet kuittasivat  iltapäivälehdille ja paljastivat hymyssä suin sen verran, että ravintola sai  tiukkana tunnetulta  Gordonilta tarjoilustaan puhtaat paperit.  
    
                       

Kuitenkin seurueen pääkohde oli Kukkolankoski
, joka näytti parhaat puolensa. Se nähdään, kun 
maailmantähden tv-sarjan uusi kausi starttaa Pohjois-Suomi-jaksolla suomeksi tekstitettynä ensi sunnuntaina 29. elokuuta klo 21.00 National Geographic-kanavalla. Englanninkielinen versiohan on jo nähtävissä YouTubessa.

Paljon puhutaan Robinson-ja Selviytyjät Pohjola-tv-sarjojen tuomista turistivirroista Haaparannan saaristoon, mutta Gordon Ramseyn sarjan katsojamäärät liikkuvat aivan eri sfääreissä, sillä hänen ohjelmiaan katsotaan ympäri maailman. 

Onnittelut Kukkolankoskelle  miljoonan taalan matkailumainoksesta!

Markku, Gordon ja Kimmo

Risto Kantola vie Ramseyn seurueen vauhdikkaalle koskenlaskulle, jonka jälkeen  Vilho Auniolan saunassa, kylpemisen lisäksi pyöräytetään porolihapullat, oppaana oululaiskirjailija Katariina Vuori, joka on kirjoittanut Janne Pekkalan kanssa Saunakeittokirjan. Perinteiseen lippoukseen Ramseyn perehdyttää Markku Vaaraniemi ja varrassiian valmistusta hän opettelee tietysti Kimmo Aunon johdolla.

Gordon Ramsayn makuseikkailut -sarjassa tutustutaan eri maiden keittiöiden erikoisuuksiin myös paikallisten ruoka-ammattilaisten johdolla. Keskiyön auringon maan ruokakulttuurin saloja hänelle avaa Michelin-keittiömestari ja ravintoloitsija Kim Mikkola. 

Heti ohjelman alussa parivaljakko joutuu päistikkää  mukaan suopotkupallon naisten peliin ja ryvettyy perinpohjaisesti, mutta pääsee "pohjanmaan kautta" makujen ytimeen eli tutustumaan sujuvasti luonnonmarjojen puhtaisiin aromeihin ja  maistelemaan jopa muurahaiskeon antimia. Jakso huipentuu Ramsayn ja Mikkolan, väliseen leikkimieliseen kokkaustaistoon, makutuomareina Vuennonkosken törmällä Pekanpäässä jakson päätähdet.

21 elokuuta 2021

Canned Heat ja muut Turun Ruissalossa tasan 50 vuotta sitten

Pikkumuistelon myötä Väylän Pyörre Musiikkiuutiset palaa "pikkupuolelle" jatkuvien teknisten ongelmien vuoksi...T. Arto


Vuonna 1971 tieto Canned Heatin tulosta Ruisrockiin tiesi elämäni ensimmäistä festivaalireissua. Canned Heat oli saanut tuolloin meikäläisen liekkeihin ja boogieveturi oli pakko nähdä, joten ei muuta kuin punaisen kuplan kokka Torniosta kohti Turkua, kuskina isoveli Kari. Yhtyeen mukana piti tulla myös jalkaa lyövä blueslegenda John Lee Hooker, mutta hän joutui perumaan keikkansa lehtitietojen mukaan sydänvaivojen takia. Mutta se ei haitannut, sillä reissusta tuli musiikillisesti ja muut
enkin ikimuistoinen.

Canned Heat 
Ruisrock vuonna 1971 keräsi yli 100 000 ihmistä, mikä on yhä festivaalien Suomen ennätys. Eläissäni en ole ennen tai sen jälkeenkään ollut niin suuressa ihmisjoukossa. Sitä ei kuitenkaan huomannut, koska kaikki sujui henkilökohtasesti onnellisten tähtien alla.

Rumpali Adolfo Fito De La Parran maratonimaisen kymmenminuuttisen soolon muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Kitaroissa olivat Henry Vestine ja Joel Scott Hill ja bassossa Antonio De La Barreda, mutta liideri oli 140-kiloinen vokalisti-huuliharpisti Bob "the Bear" Hite, jonka tamppaus Let`s work together-biisissä tehosi ja silloin taputettiin ja tömisteltiin ja tunnelma oli uskomaton. Canned Heat ei pettänyt.

Musiikillisesti monia muitakin yksittäisiä huippuhetkiä kolmeen päivään mahtui. Muun muassa kitaristi Jeff Beck herkisteli Love is blue-biisin kaiken varhaishevimyrskyn keskellä ja Fairport Convention jos mikä toi kukkaisfiilikset. Samaa henkeä oli myös Woodoo-yhtyeen öisissä nuotiojameissa, joita vauhdittivat kitaroiden lisäksi puhuvat rummut.

Mieslaulajista säväyttivät ehdottomasti Juicy Lucyn Roger Chapman ja tsekki Niemen. Aivan selkeästi myös muistan, kun kävelin halki festivaalialueen ja ämyreistä kajahti yhtäkkiä Kinksien You really got me. Tuntui kuin Ray Davies olisi lyönyt puukolla selkään ja putosin polvilleni. Uskomaton biisi ja sitä se on yhä!

Suomalaisista tietenkin Tasavallan Presidentti ja Karelia olivat eniten mieleen.

Jos edellisenä vuonna Woodstock-leffan näkeminen ensi-illassa Porissa oli järisyttävä kokemus, Ruisrock oli sille loistavaa jatkoa. Karungin nuorisoseurantalon äänentoiston jälkeen Porissa elokuvateatterissa istuessa oli kuin uudessa maailmassa ja kaikkihan tietävät leffan musiikilliset huippusuoritukset. Itselle ne olivat Ten Years After, Sly Stone ja Santana. - Ruisrock 1971 oli  tavallaan meidän Woodstock ja oli ilo olla mukana ihan livenä.

10 marraskuuta 2012


Väylän  Pyörre 
Musiikkiuutiset 
on muuttanut/har flyttat
osoitteeseen/ till adress

http://www.vaylanpyorre.com/

Tervetuloa!

Ps. VP-blogia käytetään käynnistysvaiheessa ja hätätapauksissa! 

Sara Sieppi ja julkisuuden nurja puoli!


Sara Sieppi emännöimässä Esteettisen Hammashoidon Klinikan osastolla Kauneus & Terveys-messuilla Helsingissä

Aikanaan Suomen rakastetuin ja menestynein missi Armi Kuusela karkasi Gil Hilarionsa kanssa Filippiineille ja hänen vanhempansa saivat lukea siitä seuraavan päivän lehdestä.

Ei siitä revitty sensaatiojuttuja, vaan rakennettiin satu prinsessasta, joka sai prinssinsä. Nyt elämme raadollisempia aikoja ja sen on saanut kokea myös vuoden 2011 Miss Suomi, torniolaislähtöinen Sara Sieppi.

Nykyään maskeerajaksi opiskeleva ja siinä ohessa malli- ja pr-keikkoja tekevä Sara yrittää elää normaalin 21-vuotiaan nuoren elämää, mutta se on mahdotonta. Jos ei keltainen lehdistö ole kintereillä, kulman takana vaanivat ihmiset vihjepalkkion toivossa.

Hymy maksaa vihjeestä jopa 5000 euroa ja se oli saanut haltuunsa valokuvan, jossa Sara Sieppi poseeraa SaiPassa jääkiekkoilevan Mark Leen kanssa. Lehti halusi kaunottaren lausunnon, oliko kyseessä romanssi, mutta Sara ei halunnut kommentoida.

Hän kertoo facebookissaan;
- Vastasin kuudenteen puheluun lyömällä luurin korvaan, ja laittamalla viestiä perään, etten kommentoi lehdellenne enää yhtään mitään mihinkään, ja pyysin ystävällisesti lopettamaan häiriköinnin sunnuntaina, ja takaisin sain tekstiviestin: "Haista paska Sieppi nyt oikeasti. Teen työtäni ja soitan sunnuntaina siinä missä muulloinkin. Vai kymmenillä soitoilla? Sähän hysteerikko olet. Mulle ei kande pikkutyttöjen v-lla. Morjes."

Kun Sara nosti tekstiviestin naamakirjaan, tuli lisää lunta tupaan: "No niin Sara, kuulinkin jo missipiireistä, että levittelet sontaa fb:ssä. Se on rikosilmoitus, jos puhut sontaa, nyt saat julkisuutta. Mä taisin varoittaa, että pelaat sairasta peliä. Tapaamisiin."

Hymyn juttu tuli ulos marraskuun alussa ilman Siepin kommentteja. Toimittaja kertoo siinä oman näkemyksensä yhteydenotostaan:

” Hymy yritti tavoittaa Saraa kommentoimaan asiaa, mutta missi ryhtyi leikkimään tekstiviestikuurupiiloa. Kun Sara vihdoin saatiin langan päähän, hän totesi, ettei halua kommentoida asiaa sanallakaan. Hän ei kiistänyt, eikä myöntänyt mahdollista suhdetta. Sitten Sara sulki puhelimen.
Myöhemmin Saralle tuli kuitenkin halu kommentoida asiaa, mutta sen hän teki helpoimman kautta, tekstiviestin saattelemana. Hän ei yhtynyt toimittajan käsitykseen suhteesta."

Hymy-lehti otsikoi jutun: Sara Sieppi iski taas kiekkotähden!

09 marraskuuta 2012

Tuomas Lampela, 30 vuotta muusikkona!

Kantaesityksenä Pekka Pohjolan Bialoipokku-albumi sovitettuna jousille!


TUOMAS LAMPELA on musiikin tulisielu ja huippuammattilainen; kapellimestari, kuoronjohtaja, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja sekä opettaja.
Hänen 30-vuotista muusikon taivalta juhlitaan Tornion Musiikkitalolla 24. marraskuuta klo 18.00 alkaen.
Konsertin kantaesityksenä kuullaan Pekka Pohjolan vuoden 1974 mestariteos Harakka Bialoipokku, jonka musiikin Lampela on sovittanut Länsi-Pohjan jousikvartetille.
- Ainakin itselleni tämä on huippujuttu. Olen tehnyt sovitustyötä pikkuhiljaa viimeiset kolme vuotta, Tuomas kertoo ja toivoo, että yleisökin pitää kuulemastaan.
Pekka Pohjolahan (1952-2008) oli tunnettua klassista musiikkisukua, jonka kauhuksi Pekka innostui popista Beatlesin Twist and shoutin myötä. Hän sukelsi kuitenkin piankin syvempiin vesiin ja loi maineensa basistina Wigwamissa ja ennen muuta soolourallaan, kirjoittaen ja esittäen omaperäistä sibeliaanista metsämusiikkia, jossa yhdistyi niin klassinen kuin kevytkin.
Harakka Bialoipokku, kertomus hullusta harakasta, oli hänen toinen albuminsa ja sen myötä
Pohjola tuli huomatuksi myös ulkomailla. Englantilainen progelevymerkki Virgin julkaisi sen nimellä B the Magpie.
TUOMAS LAMPELA  tutustui fuusio- ja progemusaan ja myös Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokkuun 1980-luvulla muutettuaan kotikaupungistaan Rovaniemeltä Turkuun.
Alunperinhän Harakka Bialoipokun pääinstrumentit ovat Pohjolan soittama piano ja Pekka Pöryn, Eero Koivistoisen ja Paroni Paakkunaisen saksofonit, joten jousisoittimille sovittaminen ei ollut mikään helppo juttu.
- Tämän tyyppinen sovittaminen, joka on oikeastaan instrumentointia vaatii niin paljon aikaa, että täytyy olla vähän hullu tehdäkseen sitä. Harakka Bialoipokku kuulosti kuitenkin minun korvaani niin klassiselta musiikilta, että se piti mielestäni siirtää klassiselle kokoonpanolle. Sen voisin siirtää kyllä myös sinfoniaorkesterille, jos joku maksaisi siitä, Lampela huomauttaa.
Niin Pohjolalle kuin Lampelallekin on luonteenomaista monellakin tasolla rajojen rikkominen , mutta nämä sukulaissielut eivät kuitenkaan koskaan tavanneet.
- En valitettavasti päässyt koskaan soittamaan Pohjolan kanssa, mutta olen tuurannut häntä. Hänen serkullaan Olli Pohjolalla oli keikka, johon Pekan piti tulla basistiksi, mutta kuinkas ollakaan, Pekka oli ”kadonnut” ja Olli pyysi minut tilalle, Lampela muistelee.
Paitsi puolituntisen musiikkimatkan  Harakka Bialoipokun maailmaan , Tuomas Lampelan 30-vuotistaiteilijajuhla tarjoaa paljon muutakin.
- Tenori Aki Alamikkotervo on tulossa. Hänen kanssa olen tehnyt yhteistyötä pidemmän aikaa. Hän oli solistina kun tein Pohjan Mieslaulajien kanssa Eino Leino –levyn, mutta nyt hän laulaa Tornion Mieskuoron solistina. Melodonnat, jolle olen vuosien varrella tehnyt useamman sovituksen, esiintyy myös, samoin kuin Musatalon Sekakuoro, jonka olen koonnut konservatoriomme opiskelijoista. Konsertin juontaa Soiva Siili -kaksikko Markus Lampela ja Kyösti Salmijärvi, jotka varmastin jotain laulavatkin, Tuomas lupailee.
TUOMAS LAMPELAn pääsoitin on alttoviulu. Hän on opiskellut Lapin musiikkiopistossa ja soittanut Rovaniemen
kaupunginorkesterissa. Hän oli perustamassa myös aikansa yhtä Suomen parhaista isoista orkestereista Rovaniemi Big Bandiä, ennen kuin sai viran Turun kaupunginorkesterista 1980-luvun alussa. Päätyön ohella hän soitti Vilperin Perikunnassa ja Down By the Laituri-festivaaleilla, hän johti jousiorkesteria muun muassa Juliet Jonesin Sydämen ja Kolmannen Naisen taustalla. Hän veti myös Turun tuomiokirkon täyteen rockväkeä soittamalla orkesterinsa kanssa Albinonin Adagiota ja muita hitaita hittejä.
Levyllä Lampelan jousisovituksia voi kuulla muun muassa tangokuningas Kari Piiroisen ja Kolmannen Naisen levyillä, mutta parhaiten Tuomas muistetaan albumista Juicinfonia vuodelta 1991, jossa hän toimi sovittajana ja The New Generation Orchestran kapellimestarina.
- Idea oli Juice-diggari Jukka Helttulan. Heti kättelyssä sovittiin Atte Blomin kanssa, että konsertista tehdään levy ja haalin huippusoittajat Turun, Tampereen, Helsingin ja Radion sinfoniaorkestereista. Se äänitettiin Tampere-talossa ja se on edelleenkin ainut suomalaisesta musiikista tehty classic rock-levytys, Lampela kertoo.
Juice lauloi levylle Norjalaisen villapaidan, mutta ennen kaikkea levy osoittaa, että Juicen musiikki toimii ilman sanojakin. Muun muassa Pyhä toimitus on jopa alkuperäistä parempi.
- Heti tuon Juicinfonian jälkeen sain mahdollisuuden sovittaa Pave Maijasta. Sovitin hänen hittibiisit sinfoniaorkesterille ja kierrettiin sen kanssa muutamassa kaupungissa. Pave lauloi ja minä johdin sinfoniaorkestereita. Se oli hieno homma ja sen voisi toteuttaa hyvin täälläkin.
Viidentoista Turun vuoden jälkeen Tuomas siirtyi pikkuhiljaa pohjoisemmaksi, Meri-Lappiin ja täälläkin hän on ehtinyt olla jo monessa mukana.
Tuomaan on voinut vuosien mittaan bongata vaikkapa Kemin kaupunginorkesterin, Tornionlaakson Musiikkiklubin tai Lohijärven Kuohun keikoilta, mutta näkyvimmin tämä musiikin moniottelija on ollut Meri-Lapissa parrasvaloissa Pop & Jazz Konservatorio Lappian suurten menestyksekkäiden spektaakkelien isänä. Muun muassa proggikset Ultra Bra, My Name is Bond, Night on Disco Mountain, Santana, Finnhitit, Blues Brothers & Soul Sisters & Elossa saavat ensi vuonna myös jatkoa.
- Vuoden 2013 suurtuotanto on nimeltään Ranskalaiset Korot. Se on katsaus suomalaiseen jazziskelmään tai svengaavaan iskelmään vuosilta 1956-1963. Erik Lindströmin ikivihreiden ohella kuullaan Kärki-Helismaa- klassikkoita ja muita käännösiskelmiä, Lampela paljastaa.