X-Factorissa tuttuja Väylän varresta!

Viime viikonloppuna järjestettiin X-Factorin viimeiset koelaulut Rovaniemen kaupungintalolla. Jos edellinen kansainvälinen tv-formaatti Talent sai napapiirillä liikkeelle vain yhden yrittäjän, ensi keväänä televisiossa nähtävään X-Factoriin oli tyrkyllä toistasataa laulajaa 16-vuotiaasta ylöspäin.

Mukana oli tuttujakin kasvoja. Mtv3 kertoo nettisivuillaan, että yhtä matkaa karsintoihin tulivat Suomen Idolsissakin pitkälle päässeet Daniel Sandström Pajalasta ja Emma Medström Haaparannalta. Aiemmin Emma on osallistunut myös useamman kerran Ruotsin Idoliin ja Daniel Seinäjoen Tangokuninkuus- kisaan, joten turnauskestävyyttä tällä parilla ainakin riittää.

Emman lauluvalinta X-Factorin koelauluissa oli Duffyn Warwick avenue ja Danielilla I surrender Samantha Foxilta, jonka suuri fani hän on tatuointia myöten . Molemmat odottivat jännityksellä erityisesti tähtituomari Linda Lampeniuksen kohtaamista.

X-Factor alkaa 24.1. klo 20 MTV3:lla!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Kari Väänänen & Martti Syrjä http://www.youtube.com/watch?v=q8Zca5vsUFE

Markus nominerad till Årets Artist!

Markus Krunegårds stora hit Hela livet var ett disco kan bli Årets Låt på Sverige Radio P3 Guldgalan. Singeln är producerad av Mauro Scocco och är en höstens mest spelade låtar. Krunegård är också P3 Guld-nominerad till Årets Artist och i Grammisgalan (15.1.) till Årets Manliga Artist.
Markus som är aktuell med de två helt nya album Prinsen Av Peking och Lev Som En Gris Dö Som En Hund gjorde 2 exklusiva spelningar på Södra Teatern i Stockholm den 23e och 24:e november. Läs SvDs Kristin Lundells fina recension här .
2008 debuterade Markus Krunegård som soloartist - och detta med besked. Under året blev hans första singel Jag är en vampyr det årets mest spelade svenska låt på P3 och han vann dessutom en statyett för Årets Låt på P3 Guld-galan tidigare i år.
Debutalbumet Markusevangeliet fick en hel drös med nomineringar från alla tänkbara musikprisers olika jurygrupper, och den svenska presskåren var odelat positiva till Markus säregna uttryckssätt och produktionen som doftade 80-tal - snarare Reeperbahn än Kylie Minogue.
Som frontfigur i bandet Laakso har den flitige Markus släppt skivor sedan tidigt 2000-tal men då på engelska eller på finska! På svenska var han med och orkestrerade kultbandet Hets! Han har även gästat en lång rad olika artisters skivor - såsom Säkert, Frida Hyvonen, Shout Out Louds, Johnossi m.fl.
I vår åker Markus Krunegård ut på en lång turné till ett trettiotal städer i Sverige och Norge. Han kommer till Luleå den 20:e mars.
Hela livet var ett disco http://www.youtube.com/watch?v=v5gD5Y3JjKE

Annikki Tähti 80 vuotta!

Iskelmän grand old lady Annikki Tähti täyttää huomenna 80 vuotta.Onnittelut!

Uuden sukupolven tietoon Annikki tuli, kun hän näytteli ja lauloi Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä(2002). Siinä hän esitti Pelastusarmeijan johtajaa ja lauloi laulut Pieni sydän ja Muistatko Monrepos`n Potahaukkojen säestyksellä. Sen jälkimainingeissa syntyi uusi levy 50 Vuotta Tähtenä Suomessa ja menestyksekäs kiertue.
Levyn tuottaja ja Fifty-Fifty recordsin pomo Ari Hakulinen kertoo tänään, että enää Annikki Tähti ei keikkaile.

- Halu Annikilla olisi edelleenkin kova tien päälle. Pää toimii kuin partaveitsi ja liikkumaan pystyy, mutta lievä halvaus estää toimintaa.

Pohjoisessa hän vieraili viiimeksi kolme vuotta sitten. Silloin tuli kuluneeksi puoli vuosisataa hänen ensimmäisistä Lapin keikoista.
- Kierrettiin Repe Helismaan kanssa Sodankylää ja Kolaria myöten. Painettiin kinosten keskellä Repen vaneri-IFAlla. Muuta en nähnyt kuin pimeää ja männyn latvoja, mutta aina kuitenkin päästiin perille, muisteli Annikki, jonka Helismaa oli napannut heti parin viikon turneelle, kun laulusta Muistatko Monrepos`n tuli jättimenestys.

Monessa suhteessa Annikki on uranuurtaja. Naisena hän oli ensimmäinen, joka valitsi iskelmäuran. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen, joka sai kultalevyn laulustaan Muistatko Monrepos`n. Se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä sinkuista.
- Sehän pölyttyi vuosia Topi Kärjen pöytälaatikossa. Hän luuli, etteivät Karjala-aiheiset laulut enää pure. Topi myönsikin myöhemmin tehneensä arviointivirheen. Onneksi Scandian pomo Harri Orvomaa taisteli sen mulle, kertoi Annikki, joka oli 1950-luvulla levy-yhtiölleen oikea kultakaivos. Pian seurasivat myös hitit Balladi Olavinlinnasta ja Kuningaskobra, jotka myivät myös kultaa.
- Ensimmäinen kultalevy annettiin minulle suorassa tv-lähetyksessä Tuplassa ja kuitissa. Tosin se ojennettiin vähän niin kuin tiskin alta, eikä sitä lehdissä hehkutettu.
Kolmannen kultalevynsä Kuningaskobrasta Tähti sai postilähetin tuomana ruskeassa paketissa, mutta kaksi viimeisintä Lauantain Toivotut-kokoelmista arvokkaasti Finlandia-talossa.

Annikki on totuttu tuntemaan aina tunteellisten iskelmien tulkkina. Hän on kokeillut myös kolikon toista puolta.
- Rupesin protestoimaan, kun Scandiassa kaikki kevyet laulut annettiin Brita Koivuselle. Levytin humoristisen tangon Augustin, mutta eihän se toiminut. Sen jälkeen sanoin kiitos riitti tätä sorttia ja palasin ruotuun.
Omista tulkinnoistaan Tähden ehdottomia suosikkeja ovat Muistatko Monrepos`n ja Mustalainen.
- Sitten mä olen tehnyt levyllisen slaavilaisia kansanlauluja. Olen vähän romantikko, ja pitkälinjaiset melodiset kappaleet ovat lähellä sydäntä. Esimerkiksi Stenka rasin, Valkoakaasiat ja Baikalin kulkuri ovat myös mieleen.
Niin kuin Annikki Tähti itsekin, myös hänen laulajasuosikitkin, voidaan panna tittelin Suuret tulkitsijat-alle. Hän sanoi löytävänsä aina jotain uutta Billie Holidayn ja Edith Piafin laulusta. Aina hän on pitänyt myös rautarouva Tina Turnerin energisyydestä ja Frank Sinatrasta.
- Frankie-boy osasi tekstata tekstin. Lauseisiin tuli aina merkitys, ja hän painotti laulussa aina oikeita asioita, suosikkinsa livenäkin nähnyt Annikki tarinoi.
Annikki Tähti: Muistatko Monrepos`n http://www.youtube.com/watch?v=s4Q-iB36FJo

Jazz koukkasi Kaakamon kautta!

LEVY Dallape-orkesteri Vol. 5 - Levytyksiä vuodelta 1939 (Artie Music)

Riihimäkeläisen Dallapé -tuntijan Toivo Tammisen koostaman Dallapé-sarjan viides osa on omistettu amerikansuomalaiselle Bruno Laakolle.
Monen musiikin ammattilaisen muun muassa Erik Lindströmin, Olli Hämeen ja Jukka Haaviston, mielestä Laakko toi jazzin Suomeen vuonna 1938.
Kun hän saapui ensimmäistä kertaa Tornion Kaakamosta 1900-luvun alussa Amerikkaan muuttaneen isänsä Eliaksen synnyinseudulle, hänellä oli laukku täynnä puhaltimia. Brunon äiti oli lähtöisin myös pohjoisesta Oulusta ja nimeltään Suoma Rahko.
Vaikka sota sotki kuvioita, parivuotisen Suomen käyntinsä aikana Laakko ehti toteuttaa haaveitaan; tutustua sukulaisiinsa, opiskella ja tavata Jean Sibeliuksen.
Virallinen Suomi asettaa jazz-rajapyykin vuoteen 1926, jolloin höyrylaiva Andania rantautui Helsinkiin ja toi mukanaan amerikkalaisorkesterin. Toki termiä viljeltiin meillä jo paljon aiemmin. Se oli venyvä käsite, sillä jopa pohjoisessa Torniossa paikallisella palokunnantalolla järjestettiin jazznaamiaisia. Musiikillisesti sillä tarkoitettiin vapautta sotkea eri tyylejä. Tuotettiin ns. melujazzia.
1930-luvun alussa puhuttiin jazzin suomettamisesta, mitä myös Dallapé teki.
- Musiikissa oli jazzin piirteitä, mutta lähinnä se oli foxtrottia ja meillä se oli aivan oma lajinsa. Siinä sekoittui saksalainen marssimusiikki ragtimeen ja swingiin ja vielä mollivoittoisesti, Toivo Tamminen valistaa.
Kaikki muuttui, kun Bruno hyppäsi Kemissä 3. elokuuta 1938 Dallapén kyytiin.Bussi vei hänet Kemin, Tornion, Haaparannan ja Veitsiluodon keikkojen kautta etelään.
- Dallapé alkoi hänen vaikutuksestaan soittaa yhä enemmän swingiä ja kansainvälisesti tunnettuja tangoja. Niillä pärjättiin hyvin Helsingissä, mutta maalla pidettiin enemmän perinteisemmästä, Tamminen kertoo.
Dallapén johtaja Matti Jäppilä, joka oli vanhan liiton miehiä, pitikin kiinni turvallisesta linjasta, joka oli tuonut yhtyeelle ministerin palkat. Kun Bruno ehdotti hänelle Dallapén keikkasuosikin Alexander Ragtime Bandin levytystä, hän ei suostunut.
Myöhemmin tammikuussa 1939 Laakon kootessa Dallapen miehistä Lepakot-orkesterin, sen ensimmäinen levytys oli juuri kyseinen kappale.
26. heinäkuuta Bruno kirjoitti muistikirjassaan: " Laulan Alexander Ragtime Bandin ensi kertaa suomeksi. – Olavi Virta kauppaa uutta Rolexia. Tehdään ehkä kaupat."
Viikon kuluttua tuosta Laakko purkitti suomea murtaen Aleksanderin Jazz-yhtyeen lisäksi Kissa Vieköön-kappaleen. Lepakkojen levytyssessiossa Käpylän työväentalolla äänessä oli myös Olavi Virta, joka sai loistaa ensi kertaa levyllä lauluissa Teetä kahdelle ja Ruusuhuone.
Jos Lepakoissa Bruno sai toteuttaa täysillä itseään, Dallapéssakin alkuvastustelusta huolimatta hänen oppinsa meni perille ja orkesteri alkoi soida aivan uudelle kansainvälisellä tasolla.
Levyllä joku Harmony Sistersin O Josef Josef tai Georg Malmstenin laulama La Paloma ovat silkaa mannaa korville. Mainion musiikin lisäksi, levyn lopussa on myös katkelma Bruno Laakon radiohaastattelusta, jonka on tehnyt Kauko Käyhkö vuonna 1974. Siitä välittyy hyvin Brunon kiintymys Suomeen ja ennen muuta Meri-Lappiin.
Toivo Tammisen kirjoittama levyvihko on myös täynnä asiaa.Tietoa hän on kerännyt muun muassa jututtamalla Brunon siskoa Lula Lawrencea Amerikassa.

Presidentinlinnan kutsu innosti kiertueelle!

Laulaja Timo Kotipelto (Stratovarius, Cain`s Offering, Kotipelto) ja kemiläislähtöinen kitaristi Jani Liimatainen (Cain`s Offering) ovat parhaillaan akustisella kiertueella. Tulevat keikkapaikat ovat 4.12. Kauhajoki, 5.12.Viitasaari, 11.12. Karjalohja, 12.12. Paimio, 1.1.2010 Seinäjoki ja 2.1.Kankaanpää.

- Nyt kun Stratovarius on tauolla ja palaa kehiin vasta tammikuussa, halusin tehdä joitain unplugged-keikkoja Janin kanssa. Soitin yhden keikan viime keväänä hänen kanssaan ja meillä oli sen verran kivaa, että päätettiin tehdä muutama lisää.

Tuosta kevään onnistuneesta keikasta laulaja Timo Kotipelto antaa tarkempaa tietoa Soundi-lehdessä.
- Olin tuolloin Pohjanmaalla tekemässä Jani Liimataisen uuden bändin Cain' s Offeringin albumin lauluosuuksia, kun sain erikoisen pyynnön. Tasavallan presidentin kansliasta soitettiin, olisiko laulajalla kiinnostusta esiintyä Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin Suomen-vierailun kunniaksi järjestettävässä iltatilaisuudessa. Kysyin Janilta, että miten olisi tällainen tilaisuus ja tulimme siihen tulokseen, että tässä on nyt kysymys sen verran erikoisesta jutusta, ettei hommaa parane missata.
- Ja toki meillä oli mielessä, että Medvedev on kertonut pitävänsä esimerkiksi Deep Purplesta, joten meidän meininkimme saattaisi jopa toimia hänelle.

Linnan kutsuilla 24. huhtikuuta Timo ja Jani vahvistettuna kitaristi Matias Kupiaisella soittivat akustiset versiot Stratovariuksen Hunting High And Lowsta sekä Black Diamondista. Deep Purplelta lainattiin Burn ja encorena Rainbowlta I Surrender.
- Ihan täysillä vedettiin, tukat heiluen. Ja kyllä porukka näytti meidän meiningistä diggailevankin.Yllättävän leppoisa tunnelmahan siellä oli, noinkin arvovaltaiseksi tilaisuudeksi.

- Propsit myös Tarja Haloselle. Yleensähän tällaisissa tapahtumissa kuullaan jotakin jazzia tai klassista. Tarja uskalsi lähteä vähän toisille linjoille. Hieno juttu, saatiin vissiinkin tehtyä hevistä lopullisesti salonkikelpoista, Kotipelto sanoo.
Samalla sapluunalla ollaan liikkeellä nytkin. Timon ja Janin keikoilla kuullaan Stratovariusta ja Kotipeltoa höystettynä raskaan rockin ikivihreillä. Toivottavasti duo ehtii myös pohjoiseen!

SomByn voitokas laulu nyt levyllä!

Sieltä mistä oikea Lappi alkaa eli Vuotsosta ja Inarista ponnistaa lahjakas SomBy-yhtye, joka voitti kuukausi sitten vähemmistökielten Euroviisut (Liet International) Hollannissa laulullaan Ii idit vel ( Ei vielä aamu). Kaikkiaan mukana finaalissa oli yksitoista eri Euroopan vähemmistöä.
Nyt tuon voittolaulun on julkaissut levyllä ruukkilainen Tuupa Records, joka on ansioitunut saamelaismusiikin tuottaja. Sen artisteja ovat myös koltankielellä laulava Tiina Sanila ja inarinsaameksi räppäävä Amoc.
Tälle vuodelle SomBy on saanut osakseen enemmänkin menestystä ja gloriaa kuin tuon "viisuvoiton", sillä keväällä se voitti Norjan Kautokeinossa järjestetyn Sámi Grand Prix-kilpailun. Lokakuussa viisikko sai myös Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnon, jonka luovutti kulttuuriministeri Stefan Wallin.

Kun Nils-Aslak Valkeapää vapautti 1960-luvulla saamelaismusiikin perinteisen joiun kahleista, mikään ei ole ollut enää entisensä. Hän nappasi kitaran, hyppäsi estradille ja jammasi vapaasti suomalaisten jazz- ja rockmuusikoiden kanssa. Toki klassinen joiku säilyi, mutta alkoi kokeilujen aika. Osa kuoli, osa jäi elämään.

SomBy laulaa pohjoissaameksi. Yhtye on jännä sekoitus saamelaisperinnettä, vanhaa kieltä ja pukeutumista, Oula Guttormin heavykitaraa ja laulaja Miira Suomen tiktakmaista pirteyttä. Mieleen pulpahtaa viime vuosilta Shamaani Duo tai Angelien ja Waltarin yhteistyö, tosin SomByllä on mukana keventävä pop-elementti.
SomBy tekee juttunsa omalle sukupolvelleen ja sen keski-ikä on alle kahdenkymmenen, joten heistä on iloa vielä pitkään. Oulan ja Miiran lisäksi yhtyeessä soittavat Juho Kiviniemi bassoa, Milla Pulska koskettimia ja Unna-Maari Pulska rumpuja.

SomBy: Ii idit vel http://www.youtube.com/watch?v=Oa64CsYprjA