Tähkäläiset Torniossa!
-Viimeinen keikka soitettiin riemulla. Umpitunnelin yleisö oli rentoa. Hyvä pore kuohui porukasta. Torniolaista meininkiä ei turhaan kehuta. Hyvä keikka!
Näin Lauri Tähkä & Elonkerjuu hehkuttaa kotisivuillaan eilistä Tornion vetoa, joka oli kymmenen keikan Lappi haltuhun 2010-kiertueen päätös. Ylistävät ovat myös Lauri Tähkän tosifanien kommentit keikasta yhtyeen
keskustelufoorumissa.
Päätöskeikallaan yhtye juhlisti Tornion Suurpilkkejä ja massatapahtuma sai tunturikeskusten pisteytyksen jälkeen pohjalaisen mielikuvituksen liikkeelle:
- Kun saavuttiin Tornioon eilen iltapäivällä oli koko kaupunki umpitunnelissa. Väki istuskeli teiden varsilla pilkkijakkaroilla ja sopersi kalajuttuja. Kairat kolahteli toisiinsa. Terasseilla ja ravintoloissa tanssittiin pöydillä. Hillitöön meininki. 8000 Tornionjoen pilkkiää saa aikaan armottomat bileet.
- Miksi ei yksi Suomen kaupungeista voisi olla ainaisessa humalassa? Valitaan humalan pääkaupungiksi Tornio. Pehmustetaan kadunkulmia ja laitetaan autoihin kunnon vaahtomuovipuskurit. Tänne voit tulla rennosti huppelissa. Juopotella aamusta iltaan. Yöstä aamuun. Täällä ei kukaan tuijota, kukaan ei pahastu, kukaan ei moralisoi. Joka jannu on jurrissa. Suomalaisten ykköslomanviettopaikka on syntynyt!

Twin City-festivaali tiivistää pakettia!

Rajat ylittävä Twin City- festivaali järjestetään kolmatta kertaa Torniossa 16.-17. heinäkuuta. Tapahtuma etsii muotoaan ja tänä vuonna se on tiivistetty yhteen viikonloppuun normaalien festivaalien tapaan.
Tapahtuman järjestäjä Reijo Angeria paljastaa, että tulevana kesänä ollaan liikkeellä kolmanneksella viimevuotisesta festivaalibudjetista, mutta edelleenkin puitteet ovat näyttävät ja rock ja iskelmä soivat kahdelta lavalta.
- Tulossa on tusinan verran ykkösnimiä, parasta A-luokkaa, joten laadusta ei tingitä, Angeria lupaa.
Twin City-festivaali rynni heti ensimmäisenä vuonnaan Rovaniemen Simerockin jälkeen Lapin toiseksi suurimmaksi musiikkijuhlaksi. Silloin se kohdisti ohjelmistonsa Bonnie Tyleristä lähtien voittopuolisesti aikuiselle väelle. Viime vuonna Reijo vastasi sitten nuorten huutoon ja kaikkiaan kymmenen keikkaa oli alle 18-vuotiaille sallittuja. Myös ruotsalaiset on huomioitu hyvin molempina vuosina, mutta nyt on hommaa analysoitu ja löydetty heikkoja kohtia.
- Olen päättänyt, että ensi kesänä en hae enää alle 18- vuotiaita kävijöitä, enkä ruotsalaisiakaan. Ikävä kyllä eivät toimineet kumpainenkaan.
Lopulliset esiintyjänimet Angeria lupaa julkistaa 9. huhtikuuta. Vaikka pienempien kulujen vuoksi, suuria yleisömääräpaineita ei ole, hän ei usko myöskään Simerockin samanaikaisuuden vaikuttavan kielteisesti kävijämäärään.
- Simerockin tuottaja Jaska Puolakan kanssa on keskustelu aiheesta. Ollaan Lappiassa samassa Festivaalituottaja-koulutuksessa ja molemmat ollaan samaa mieltä eli meidän asiakaskuntamme on ihan eri.

Suomen ensimmäinen bluesalbumi!
Albert eka kertaa levyllä!
KLASSIKKO Eero Raittisen juttu on aina ollut musta rytmimusiikki, niin laulajana kuin hänen isännöimässä Saariselän Tunturibluesissakin.
Eero teki ensimmäisen oikean keikkansa vappuaattona 1960 veljensä Jussin kanssa ja vuosikymmentä myöhemmin esikoisalbuminsa Eeron Elpee, jota Suomen rajojen ulkopuolella myytiin nimellä Blues From The North. Muutamaa vuotta myöhemmin levystä otettiin vielä pieni lisäpainos, mutta koskaan se ei ole ilmestynyt CD:nä, vaikka syytä olisi.
Kun 1990-luvulla jututin Raittista Blues Newsiin, hän kertoi, että Vanha holvikirkko-hitin jälkeen RCA-pomo Johan "Mosse"Vikstedt antoi hänelle vapaat kädet tehdä oma sooloalbumi, valita biisit ja muusikot.
Vokalistina Raittinen halusi tarjota uuden näkökulman tuttuihin lauluihin ja Blues From The North-levyä pidetäänkin ensimmäisenä vakavasti otettavana mustan musiikin levynä Suomessa. Sillä soittavat maamme eturivin muusikot muun muassa puhaltajista Paroni Paakkunainen, Junnu Aaltonen ja Eero Koivistoinen. Viimeksimainittu vastasi pitkälti levyn sovituksista. Hän toi mukanaan oman jazzbändinsä ja kaksi Peddlers-biisiä.

- Peddlers oli sen ajan brittiläistä acidia. Siinä oli hiton hyvä urkuri, joka lauloi ja jonka laulut Who can I turn to ja Empty club blues olivat loistavia, Eero kertoi.

Puolella levyn biiseistä soittaa Eeron Help; Jukka Tolonen, Häkä Virtanen, Vesa Aaltonen ja Hillell Tokazier.

- Helpissä meillä oli tosi nasta porukka. Soitettiin keikoillakin rhythm`n`bluesia, mutta se jäi lyhyeksi, koska elämäntilanteet vaihtuivat nopeasti. Kun seuraava sivu kääntyi, Vesa ja Jukka olivat jo Tasavallan Presidentissä.

Levyllä luonnollisesti Jukka Tolonen dominoi. Eeron vauhdikkaissa Van Morrison-tyylisessä Caldonia-tulkinnassa ja Yardbirdsien Pretty Womanissa Tolosen kitarointi on upeaa, mutta hitaassa bluesissa Spoonful se ei toimi. Jukan soitosta puuttuu särmä. Biisi olisi kaivannut vastapainoksi esimerkiksi huuliharpun karheutta kuten Creamillä.

Levyn kahdella perinteisellä dixillä Basin street blues ja St. Louis blues soittaa maineikas DDT Jazz Band ja jälkimmäisen kitarasoolon hoitaa Albert Järvinen.

- Albert oli eka kertaa studiossa ja soitti kerralla soolon sisään. Onhan se loistava soolo. Mä muistan ne äänet vieläkin. Hällä ei ollut pienintäkään vaikeutta muodostaa saundia kitaran ja styrkkarin kanssa. Albert soitti St. Louis bluesin soolon Gibson 335:llä, Eero muisteli.

Blues From The North-levyltä löytyy myös upea balladi Peace in the valley. Sinä Eeroa säestää pianisti Tokazier ja tulkinta pääsee lähelle hänen bravuuriaan That lucky old sun.

Kuuntele Eeron tuore haastattelu Satumaasta!

Simerock luottaa kotimaiseen!
Pohjois-Suomen suurin musiikkitapahtuma, Rovaniemen Simerock järjestetään 16. -18. heinäkuuta eli samana viikonloppuna kuin Tornion Twin City Festival. Järkee vai ei, jää nähtäväksi.

Simerock on julkistanut tänään ensimmäiset kiinnityksensä. Ounaspaviljongin lavalla nähdään tulevana suvena Hanoi Rocks-legenda Michael Monroe uuden kokoonpanonsa kanssa, Maj Karma-solistin soolo Herra Ylppö & Ihmiset, legendaarinen Dingo, jousikvartetilla kruunattu Uniklubi ja Romantiikan rippeet sekä kesäkuussa uuden Neon-albumin julkaiseva Negative.

Festivaalin raskaampaa osastoa edustavat muun muassa listaykköseksi kultalevymyynnillä singahtanut Stam1na, Nightwishistä tutun Marco Hietalan Tarot, kulttisuosiota nauttiva industrial metal-yhtye Turmion Kätilöt, death metallin pioneeri Sotajumala sekä black metal-jyrä Enochian Crescent.

Festivaalin herkemmästä puolesta huolehtivat Emmapatsaiden haalijanaiset Anna Puu ja Chisu plus iki-ihana Jenni Vartiainen. Listahittikoneista lauteilla kuullaan lisäksi Egotrippiä ja vuoden miessolistia, Zen Cafen nokkamiestä Samuli Putroa.

Rovaniemelle tulonsa ovat vahvistaneet myös Doom Unit, Reckless Love, Petri Nygård, Francine, Ville Leinonen & Majakan soittokunta, Stalingrad Cowgirls, Hannibal & Joku Roti Mafia ja Stepa.

Lipunmyynti on käynnistynyt osoitteessa www.tiketti.fi ja 3 päivän lipun hinta on 70€. Lisätiedot www.simerock.fi

Nine Lives Slap That Bass!-boksilla!
Slap That Bass! on komea sadanviiden kappaleen boksi, joka kertoo suomalaisen rockabillyn tarinan Teddy & the Tigersin hurjista vuosista aina tähän päivään asti eli se kattaa ajanjakson 1979-2009.

Boksi tulee hyvään saumaan, sillä saksalaisen Baseballsin kovan Suomi-sukseen myötä rockabillyn menneisyyskin varmasti kiinnostaa. Sen koostaja on rocktoimittaja Mikko Aaltonen, joka kirjoitti myös 60-sivuisen bookletin. Suurena apuna tietoineen ja valokuvineen hänelle on ollut torniolaisille tuttu Jari Eklund. Hänhän on käynyt Länsi-Lapin ammatti-instituutissa viitisen vuotta opettamassa valokuvausta ja on kuvannut ja kirjoittanut genrestä useammankin kirjan.

Slap That Bass!-boksin nimilistassa törmään kemiläiseen Nine Livesiin ja heidän biisiinsä Shake it up´n´go. Kitaristi ja lauluntekijä Jarno Tiihonen, onko kokoelmalla muita lappilaisia?

- Nine Lives on ainoa täältäpäin. Minusta kokoelmalla ei ole yhtään bändiä Oulustakaan. Wagtails on sitten Vaasasta. Satavarma en ole, sillä jokaista bändiä en kyllä tunne, sillä olin vasta kymmenvuotias, kun Tigers-villitys oli kuumimmillaan.

Oman innostuksensa vanhaan rockkiin Tiihonen sanoo saaneensa ensikädessä isän levyhyllystä.

- Isällä oli Cliffiä & Shadowsia, Elvistä, Chuck Berryä, Rollareita... Taisi olla yksi Buddy Hollyn sinkkukin...

Kemille, Lapin rockabillykeskuksena, Jarno ei löydä selitystä.

- Jotenkin rockabilly on täällä säilynyt ja uusia bändejäkin on ilmestynyt aina silloin tällöin. Mä luulen, että sitä kautta Kemissä on tullut aina uutta rockabilly-nuorisoa. Pakkasukossa on toki Antti Pasasen ansiosta vähän perinteistäkin rockabillyä tarjolla, mutta enimmäkseen bluesia ja jazzia.

Nykyiseen Baseballs-kuumeeseen Tiihonen suhtautuu maltilla, ei mitään uutta auringon alla-asenteella.

- Onhan noita hittejä väännetty rockabillyksi ennenkin. Mekin Nine Livesissa ollaan levytetty Banglesin `Walk Like an Egyptian-biisi ... Rockabilly-jutut on ollut mediassa esillä enenevässä määrin jo ennen Baseballsia. En mä usko, et bändin framilla olo jatkuu kauhean pitkään.

Taitavana kitaristina Jarno Tiihosta on kuultu monessa muussakin yhteydessä, mutta useimmiten hänet liitetään rockabillyyn. Sitä paitsi hän soittaa myös Pohjois-Ruotsin parhaassa alan bändissä Sun Catsissä, jota pyörittää piittimeläinen Christer Dahlbäck.

- Kerran kävin Christerin kanssa soittamassa Norjassa. Tuurasin bändin silloista rumpalia, mutta Ruotsi-juttu lähti oikeasti rullaamaan vasta seitsemän vuotta sitten, kun Dahlbäck tarvitsi kitaristin.

- Christer on rockabilly-veteraani. Ihan kiva heppu ja hyvä laulaja. Sun Catsin se perusti jo 1981.

Jarno kertoo, että Dahlbäck oli innokas 1950-luvun tavaran kerääjä, kunnes kaikki tuhoutui tulipalossa muutama vuosi sitten.

- Sillähän meni kaikki Elvis-levyt, Rock around the clock -savikiekko, Jan Rohdelta ostettu Elvis-asu, ja kaikenlaista muuta arvokasta.

Keikkailun Ruotsissa Jarno ei sano paljon poikkeavan täkäläisestä. Yleisöä keikoilla käy enemmän, mutta muuten erot ovat pienet.

- Ehkä juomakulttuurissa. Ruotsissa porukka käy ensin syömässä ja sitten vasta biletetään sivistyneesti. Heille tehdään aika paljon kolmen bändin Rockabilly Party-paketteja, joissa ollaan mukana.

Alkuvuoden Jarno keikkailee, minkä päivätyöltään Radio Perämeren uutisankkurina ehtii, enimmäkseen Ruotsissa Sun Catsin kanssa. Ohjelmassa on muun muassa pikku rundi hollywoodilaisen Elviksen kanssa. Kesällä hän matkaa Nine Livesin kanssa rapakon taakse Teksasiin ja Kaliforniaan ja heinäkussa yhtye kiertää Suomea hollantilaisen Sue Morenon kanssa. Kiertämisen lisäksi uutta levyäkin aletaan äänittää.

Pophjälte från Mämmilä & unika tankar " Minns inte vad ja sa senast, jag minns sällan vad jag sagt, det är svårt att hålla isär vilka man imponerat på med vilken fras / anekdot. I tidningen skrev någon idag om anekdotiskt skrivande som någonting dåligt, den personen gillar nog inte samma som jag men störst av allt är Katarina Frostenson o annan obegriplig text som för tankarna bortom där jag redan varit. Merparten av det jag vet har andra berättat för mig, Joel som kör min buss läser mycket o har en exeptionellt stor hjärna, nästan på gränsen till det som är en last, han berättar saker för mig som jag sedan refererar till som ”nånting jag läst”.
”nånting jag läst” är att Stig Larsson, inte Stieg, har satt fingret på konstnärens uppgift, nämligen, ”at tänka unika tankar”. Jag håller med Stig, han satte ordet på varför jag inte klarar av alltför tydliga förlagor.
I Stockholm är ju bostadsmarknaden het, folk tittar på en moneyshot av en balkong, besöker lägenheten under 3 minuter, konstaterar att badrummet är fuktskadat o budar sedan hem skiten för 5 miljoner, inget konstigt med detta.
Det konstiga är att folk inte undersöker om det spökar. Jag har sovit i en ny lägenhet i en vecka eller legat vaken o lyssnat efter ljud o tittat efter, inte vet jag, jag tror verkligen inte bostaden är hemsökt men för att lugna mig själv frågade jag en rationell i min omgivning om han trodde på spöken o hoppades givetvis på ett nej;
”jag tror på andar o då måste jag även tro på spöken men dom vill aldrig någon nåt ont”.
Efter det beskedet var det svårt att tänka på spöken som inbillning, återstod bara att göra spökena begripliga.
Jag tror att anden är enormt platskrävande, kanske en oformlig sak som i avslappnat tillstånd upptar sisådär 5 kubikmeter luft, det skulle förklara varför man får förnimmelsen av ”nåntin annat” på natten, då är det lugnt o stilla, ingen trafik o lite trängsel för dessa enorma saker. Spöken är alltså klumpiga, försynta o alldeles ofarliga.
Eskilstuna o Helsingborg. Konsten vinner sällan nånting på att klagomål framförs från scenen men såhär i efterhand kan jag berätta att jag höll på att ställa in båda på grund av sjukdom, jag var rädd för att göra en Orup men det gick bra. Båda konserterna blev minnesvärda.Imorgon är det Norrköping, enligt utsago utsålt, coolt, vad som är ännu större är att jag på lördag kommer få se det poppiga 1349 i Luleå. (Markus Krunegård)
Gomorron Sverige/Markus-http://svtplay.se/v/1916294/markus_krunegard

Wiikon Wideo!

Kevät keikkuen tulevi. Tässä vinkki kaikille pilkkimiehille. (Ei suositella pilkkikisoihin osallistujille!) Musiikkina hiljaisuuden äänet ja Elämältä kaiken sain(utan Pepe Willberg)-http://www.youtube.com/watch?v=kUOZmwt_2SU