Iiro ja Ari irti Lapissa!

Iiro on taas irti! Musiikin monitoimimies Iiro Rantala pakkaa kimpsut ja kampsut keikkabussiin ja lähtee tien päälle. Ensimmäisenä kohteena on LEVI ja matkassa mukana Frederik, junttidiscon kruunaamaton kuningas. Uusintojen jälkeen on vihdoin vuorossa tuoretta Iiroa. Levi-jakso nähdään YLE Teemalla sunnuntaina 31.7. klo 21.00.

Frederik on tanssittanut kansaa vuosikymmeniä ja tietää mikä saa juhlakansan tanssijalat liikkumaan ja bileet käyntiin. Lumi pöllyää ja pikkuhousut lentelevät, kun kenraali Reetu opastaa Iiroa junttiuden ytimeen. Apokalyptisella matkalla Lapin ytimessä Iiro käy sisäistä pimeää kamppailuaan oman junttiuden löytämiseksi.

Eikö kukaan muistanut kertoa Iirolle, että artisti roudaa itse kamansa ahkiossa?

10-vuotiaan Sub-teeveen kesän toiveuusintana netissä on tästä päivästä lähtien nähtävissä Paskareissun TORNIO-jakso. Matkailuohjelman mukaan kaupungin isoin nähtävyys on Haaparannan Ikea ja sehän juontaja Ari "Paska" Peltosen on pakko tsekata. Paskareissu suuntaa myös Peräpohjolan markkinoille ja Kukkolankoskelle siikaa lippoamaan. Tiesittekö, että raavas mies voi liikuttua lähes kyyneliin hyvän ruoan äärellä? Jos ette, katsokaa kun Ari kohtaa torniolaisen varrassiian. Jossain välissä ohjelmaa vilahtaa myös raikulipoika Vallu Valpio, joka puuhasteli jakson kuvausten aikoihin, pari vuotta sitten Tornion Rock-festivaalin kanssa.

Yöelämässä Ari testaa onko poikkinainti yhä voimissaan ja kohtaa Suomen suurimman triplajuustohampurilaisen. http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/sub_10_vuotta/video?72376

Twin City-festivaali yli odotusten!Viikonlopun Twin City-kaupunkifestivaali ylitti yleisötavoitteensa.
Tapahtuman pääpäivät perjantai ja lauantai vetivät yhteensä 12 000 kuulijaa,
kun varovainen ennakkoarvio oli kymmenessätuhannessa.
Festivaalijärjestäjä Reijo Angerian mukaan yleisö jakautui tasaisesti
molemmille päiville.
- Perjantain vetonaula oli ehdottomasti Jenni Vartiainen ja lauantaina
Popeda ja Kaija Koo, joiden esitysten aikana yleisömeri oli valtaisa.
Angeria uskoo, että huippuartistien lisäksi myös hyvä sää molempina päivinä
siivitti kävijämäärää. Hän sanoo myös, että viimevuoden virheistä otettiin
opiksi ja palvelu pelasi.
- Ei tässä voi muuta, kuin olla tyytyväinen organisaatiomme. Järjestelyt
menivät kaikin puolin nappiin ja yleisö oli tyytyväistä.
- Ainoan negatiivinen palaute, jonka sain, tuli perjantailta. Jenni
Vartiaisen ja Antti Tuiskun keikat menivät aikataulullisesti puoli tuntia
ristiin, jolloin Antin keikalta väki pakeni Jennin keikalle. Sehän ei ollut
tietenkään kiva homma kenestäkään, joten aina jotain pientä opittavaa jää,
Reijo tunnustaa.
Jo Twin City-festivaalien varaslähtö Mikko Alatalon vetämä Suuri Lauluilta
keskiviikkona veti tuhatkunta laulajaa ja Sääskisafari torstaina
puolisentuhatta tanssijaa, joten Reijo Angeria tähyää ensi vuoteen
luottavaisesti, Ruotsiakin kauemmaksi.
- Ensivuoden esiintyjiä jo katsastetaan kovaa vauhtia, muun muassa
neuvottelut Englantiin päin ovat käynnissä, Reijo paljastaa, joten ensi
kesänä on luvassa taas Bonnie Tylerin, Uriah Heepin ja Dr Feelgoodin jälkeen
kansainvälistäkin väriä.

Artistien Facebook-kuvia: Jenni piipahti Haaparannalla ja Antti valmistautui Twinkkari-keikkaan Rovaniemen mökillä.

Blues virvoitti Roissa ja Kemissä!
Viime viikonloppuna Lapissa oli Twinkkareiden ohella kaksi pienempääkin laadukasta musiikkitapahtumaa, Summertimeblues Rovaniemen Valdemarissa ja Kesäkissablues Kemin Puistopaviljongilla. Molemmat sujuivat aurinkoisissa tunnelmissa ja jättivät sekä yleisölle, että järjestäjille hyvän jälkimaun.
Bluespromoottori Jarmo Puhakan mukaan Summertimebluesissa oli yleisöä edellisvuosien tapaan. Hieman vähemmän kuitenkin kuin viime vuonna, jolloin paikallinen suuruus Arcticus 1970-luvulta teki comeback-keikan.
- Perstuntumalta sanoisin, että perjantaina oli noin 400 ja lauantaina 500.
Puhakka on tyytyväinen yleisömäärään, mutta myös artistivalintoihinsa, jotka hoitivat leiviskänsä enemmän kuin hyvin.
- Andrew Black (kuvassa) oli aivan loistava laulaja. Kitaristinakin kova luu. Blues- ja soul-hommissa hän on aivan maailmanluokkaa ja hän osasi myös pelata yleisön kanssa Amerikan tyyliin.
- Komppaava Robin Bibin bändi oli myös selkeästi oivaltanut, mistä miehen musassa oli kyse.
Puhakka sai Andrew Blackin myös studioon. Siinä hötäkässä unohtuivat joulupukin ja tuntureiden esittelyt, mutta vieras näytti Jarmon mukaan silti viihtyvän. Puhakkahan valmistelee parhaillaan sooloalbumia, jonka tuottaa blueslegenda Otis Grand.
- Andrew lauloi kuusi minun biisiäni nauhalle ja jälki on rautaa! Joka ralli meni purkkiin eka otolla. Se oli todellista pro-meininkiä!, Jarmo hehkuttaa.
Moninkertaisen Lapin kävijän Robin Bibin keikkaa Puhakka piti myös tiukkana.
- Hieman oli mennyt Stevie Ray Vaughan- ja Henkka-osastolle meno,mutta hyvä niinkin.
Tämän kesän uutuus Summertimebluesissa oli risteily Kemijoella, joka aiheutti ryysiksen ja helteisessä säässä oli luonnollisesti menestys.
- Paatti oli täynnä. Vajaa sata mahtu mukaan ja kaikilla
oli hauskaa. Andrew ja Robin olivat vedossa akustisestikin, Jarmo kertoo ja lupaa risteilyn myös ensi vuodeksi. (Aiheesta on juttua lauantain Lapin Kansassa!)
Kemin Kesäkissabluesin varaslähtö oli Tuomas Laajoen vetämä "pikkukollien" musaleiri, jossa opettajina toimi Grooving High Allstars-bändin ydinjoukko.
- Se oli napakymppi. Viikonmittainen Rymyn musiikkileiri vakiinnutti kerralla paikkansa ja ensi vuonna musaleirin hedelmiä hyödynnetään varmasti entistä enemmän Kesäkissabluesissa, Laajoki uskoo.
Muutenkin muotoaan etsivä Kemin Rytmimusiikin Ystävien-yhdistyksen talkoilema Kesäkissablues täytti järjestäjien odotukset ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Jo ensi kuussa yhdistys järjestää kaikille merilappilaisille kaksipäiväisen Juicerockin.
- Kauttalinjan fiilikset Kesäkissassa olivat hyvät ja kävijämäärä jatkoi kasvua ja mikä parasta pystyttiin tarjoamaan jokaiselle jotain, sinisen eri sävyjä, Tuomas summaa tapahtumaa, jonka vetonaulat olivat tänä vuonna Wentus Blues Band (kuvassa), Mariska ja kitaristi Black River Bluesman. (Kuva: Johanna Laajoki)

Jukka Poika tuulettaa!

+ elämä ilman Tornio-angstia!

Harmi, kukaan ei hoksannut varata Jukka Poikaa Meri-Lapin festien tähdeksi, sillä hän on nyt hot ja tämän suven todellinen kesähitti on Silkkii.
Jukka Pojan biisi nousi tällä viikolla Suomen Virallisen Latauslistan kärkipaikalle! (2.Lord Est: Reggaerekka, 3. Arttu Wiskari: Tuntematon Potilas,4. Poju: Poika(saunoo))
Jukka Pojan ohella tänä vuonna Palefacen menestys on ilahduttanut. Molempien eksoottiset maailmanmusarytmit ovat uponneet ja puhutelleet suomalaisia yli sukupolvirajojen.
Jukka Pojan Silkii on klassikko, tehty lavilaisittain tyyliin ota löysin rantein, älä jännitä tai elämä se on kuin silkkiä vaan. Arjen vilosofeerausta, jota on helppo laulaa ja keinutella vauvasta vaariin.
Jamaikalainen reggae ja miten se tuli Jukka Pojan elämään, siitä kertoo hyvin hänen tuore elämänkertansa. Se ei tapahtunut vielä Torniossa, jossa hän eli 13-vuotiaaksi. Tai oikeammin Jukka syntyi Haukiputaalla, josta Rousun perhe muutti rajakaupunkiin hänen ollessa alle vuoden.Kotona Kivirannalla ei soinut musa, vaikka molempien vanhempien suku on musiikaalista.
Alussa häntä kiinnosti musikkia enemmän lukeminen. Hän ahmi kauhua, fantasiaa ja runoja, kunnes tykästyi puutarhakirjoihin.Koulun ala-asteella musiikkia viljeltiin ja huomattiin Jukan musikaalisuus ja kuinka helposti hän oppi soittamaan eri instrumentteja.
Yksittäisistä biiseistä Jukkaan iski Funky Town. Kymmenvuotiaana tulivat Eput ja CCR, 12-vuotiaana Iron Maiden ja Megadeth ja 13-vuotiaana Nirvana. Bad Religion soi skeittaillessa ja ZZ Topkin oli murrosikää lähestyvästä pojasta sairaan kova.
Jukan isällä oli menestyvä puutavara-alan yritys Torniossa, kunnes lama iski ja Rousun perhe muutti töiden perässä Espooseen 1994.
- Laman mainingeissa kaatui vanhempieni yritys. Konkurssi vei talommekin pakkomyyntiin.Maisemien vaihto tuntui hyvältä, vaikka se pelottikin. Ajattelin, että Helsingissä saan turpaan. Itse en koskaan saanut, Espalla vappuna 1995 läheltä piti., Jukka kertoo.
Espoossa hänellä murrosikä alkoi painaa päälle. Jukka alkoi kapinoida omaa perhettäkin vastaan, jolta vaati henkistä syvyyttä.Pakkaa sekoitti vielä vanhempien avioero. Isä ajautui töiden perässä Viroon ja jäi sille tielleen.Hän arvelee, että Torniossa angsti olisi voinut viedä pienen piirin pähteisiin, mutta etelässä Jukka löysi reggaen ja rastafarismin, johon kuului vapaa pilven polttelu. Se aiheutti murhetta ja huolta varsinkin Jukan äidille, mutta onneksi Suomi-reggaen kunkku luopui paheesta ja "kotiviljely" loppui ja hän aloitti puhtaalta pöydältä ja löysi uuden maailmankatsomuksen.

Palsan Getsemane avataan yleisölle!

Kauko Sorjosen säätiö on ostanut vuonna 1987 edesmenneen kuvataiteilija Kalervo Palsan ateljeemökin Kittilässä. Palsan Getsemaneksi ristimä mökki on ollut yli 20 vuotta heitteillä.Mökin kunnostustyöt aloitetaan tulevana syksynä. Asiasta kertoo YLE nettisivuillaan.
Kauko Sorjosen säätiö on perustettu vuonna 1998. Sen tarkoituksena on edistää kulttuurityötä ja kulttuuriperinteen säilymistä sekä tutkimusta ja koulutusta.
Kalervo Palsan Getsemane-ateljeemökki Kittilässä avataan kunnostuksen jälkeen yleisölle. Mökki on ostajan, jyväskyläläisen kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen mukaan melko huonossa kunnossa. Hän ei osaa arvioida kunnostusaikataulun etenemistä.
Kalervo Palsa syntyi vuonna 1947 ja kuoli vain 40-vuotiaana vuonna 1987. Hän eli suurimman osan elämästään Getsemaneksi nimeämässään ateljeemökissä Kittilässä. Siellä hän tuotti elämänsä aikana tuhansia töitä. Suuri yleisö vierasti Palsan surrealistisen oloista taidetta. Sitä pidettiin pornografisena ja luotaantyöntävänä.
Palsa oli myös sarjakuvapiirtäjä ja varsinkin rocksukupolven suosiossa ja on edelleenkin.
6.4. 2010 Kalervo Palsalle perustettiin hänen elämäntyötään varjeleva Getsemania-nimikkoyhdistys, jonka päätavoite on kerätä varoja Getsemanen kunnostamiseen, rahankeräyksillä, taidearpajaisilla sekä tukijoiden avulla.

- Ateljeemökin osto ei tullut meille yllätyksenä. Itse asiassa yhdistys on tätä kuviota ajanut. Nyt vain meidän rooli muuttuu, kertoo Getsemania-yhdistyksen hallituksen jäsen Katriina Pietilä-Juntura.

Toistaiseksi yhdistys on järjestänyt muun muassa Palsa-seminaarin Aineen taidemuseossa Torniossa. Tilaisuudessa esiteltiin Jyri Siukosen kolme tutkielmaa nuoren Palsan elämästä 1960-luvun Kittilässä. Äskettäin päättyi myös Palsan näyttely Aineella.

Popeda, hurmos päällä Tornioon!
Uusi albumi lokakuussa! Popeda tuntuu elävän elämänsä kesää. Kotikaupunkinsa Tammerfestissä yhtye oli ehdoton kassamagneetti ja kiinnostuksen kohde. Heidän keikka myytiin pikavauhtia loppuun.

- Vanha antiikki menee aina hyvin kaupaksi. Popeda on jo museorekisterissä, mutta hyvä Suomirock juovuttaa kuin Koskenkorva, yhtyeen kitaristi Costello Hautamäki leukaili ennen keikkaa Radio 957:n haastattelussa.
Yli 30 vuotta tahkonnut Popeda on saanut uutta virtaa nuorista soittajista. Yhtyeen nykykokoonpanoon kuuluvat Costellon, laulaja Pate Mustajärven ja basisti Jyrki Melartinin lisäksi muun muassa Hanoi Rocksissa soittaneet rumpali Lacu Lahtinen ja kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen.
Uudella ryhmällä kuitenkin on tehty vasta yksi albumi, vuonna 2008 ilmestynyt Täydelliset Miehet. Uutta levyä on kuitenkin äänitetty keväästä asti ja se ilmestyy loppuvuodesta.
Tammerfestissä Popeda oli timmissä vedossa. Hongat humisi ja metsää kaatui ja raitistunut Ikurin turbiini Pate Mustajärvi oli isäntä talossa. Näin ainakin musiikkilehti Rumban mukaan:
”Keskustorin teltta oli ääriään myöten täyteen ahdettu. Popeda iski tiskiin sen, mitä siltä odotettiinkin, eli häpeilemättömän hittikimaran. Kyynärpäitä ja joraavia takamuksia sai väistellä ihan tosissaan.
Yleishurmos teltassa oli järjetön. Sain esimerkiksi todistaa Kersantti Karoliinan aikana hetken, jollaista harvoin näkee: kaksi parikymppistä miehenalkua kaulailivat toisiaan kiihkeästi ja lauloivat mukana täyttä kurkkua. Pahiten yleisön tolaltaan suistivat kuitenkin Juicen sanoittama Mää ja Tapparan mies ja encorena kuultu Sukset. Ja tietty se Kuuma kesä.”
Tampereen keikalla lavalla Popedan kanssa nähtiin myös polttareita juhliva MM-sankari Tuomo Ruutu, joka soitti saksofonia. Yhtyeellä on tapana yllättää yleisö silloin tällöin erikoisvieraalla. Oulussa se oli Yön Olli Lindholm, Kuopiossa Paula Koivuniemi. Kuka hän on Tornion Twinkkareilla, sen näkee ja kokee ensi lauantaina 23.7. Popedan showtime on noin 21.30-23.00.

Mikko Alatalo avaa Twin City-kaupunkifestivaalin!

Suomen virallinen laulattaja Mikko Alatalo vetää suuren lauluillan Tornionjoen rannalla keskiviikkona 20.7. klo 19.30-21.30. Samalla hän käynnistää koko pitkän viikonlopun kestävän Twin City-festivaalin Torniossa, joka sisältää monenlaista kansanhuvia. On sählyturnausta, naisten pinkasua, Tarja Ylitalon tähdittämät lavatanssit ja valtakunnallisia supertähtiä Jenni Vartiaisesta Popedaan. Ja kun lohijoen äärellä ollaan, herkkusuille on tarjolla myös kalojen kuningasta monessa muodossa.
Torniossa Mikko on laulattanut aiemminkin ja muutenkin Tornionlaakso on hänelle tuttua seutua.
- Aikanaan harrastin melontaa ja olen käynyt läpi kaikki Tornionjoen kosket. Kukkolankosken olen melonut parikin kertaa, Mikko kehaisee ja paljastaa omaavan myös tornionlaaksolaisia juuria.
Hänen isoäitinsä on lähtöisin Ruotsin Jällivaarasta, josta Wahlbergin sukua aikanaan siirtyi lasinpuhaltajiksi Iin Olhavaan.
Lauluja Mikko ei muista Tornionjoen kanoottireissuilla syntyneen. Yleisesti Lapista hän on kyllä laulanut Kairan kulkija-tyyppisiä tekstejä, joissa huoli on luonnon säilymisestä.
- Erään pohjoisen miehen suusta nappasin myös Vesilasi, vessanavain, heiniä paali-riimin ja siitä syntyi ralli, mutta Lapin laulu, jos mikä on Leuhkat eväät. Se kertoo pohjoisen ihmisen oikeuksista. Siinähän sanotaan, että viekää te veet ja viekää te maat, mutta itsetuntoa eli leuhkoja eväitä, ette voi viedä, Alatalo alleviivaa.
Toukokuussa Mikko täytti 60 vuotta ja häntä juhlittiin Tampere-talolla näyttävällä konsertilla, jossa esiintyivät muun muassa Laura Voutilainen, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Mariska, Pentti Hietanen, Juha Tapio, Jani Wickholm ja Joel Hallikainen. Syyskuun lopussa konsertti nähdään kahdessa osassa YLE TV2:ssa ja samaan aikaan konsertista julkaistaan myös tribuutti-levy.
Vuosikymmenten kuluessa Suomi-rockin veteraanista on kypsynyt varma viihdyttäjä, vaikka hän sanookin olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään.
- Henkisessä mielessä kumiteräsaappaat ovat yhä jalassa, vaikka kravatti onkin kaulassa. Mutta kun kravatti kiristää, se pannaan naulaan ja lähdetään keikalle, Mikko vakuuttaa.
Hän jatkaa menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Takana Mikolla on jo miljoonia keikkakilometrejä ja hän on kuin kotonaan lavalla. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi.
60-vuotispäivän kunniaksi Mikolta ilmestyi juhlalevy. Sen kansilehdillä Tommi Liuhala kirjoittaa, että Alatalon laulut koskettavat päätä, sydäntä ja selkäydintä ja niiden ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä.
Kaikkiaan Mikko on levyttänyt nelisenkymmentä albumia ja 600 laulua, johon joukkoon mahtuu uskomaton määrä ikivihreitä. Mikko laulaa tarinoita, jotka ovat kaukana keskivertoiskelmän pinnallisesta tyhjänpäiväisyydestä. Ne ovat syntyneet yksin ja yhdessä tamperelaisen Harri Rinteen kanssa. Tietenkin joukossa on hutejakin, mutta paljon koskettavia, kantaaottavia ja rempseitä lauluja, jotka ovat liikuttaneet pienen ihmisen tuntoja.
Mikko, määrällisesti olet levyttänyt huikeasti, mutta mistä lauluista haluaisit itsesi muistettavan?
- Toivon tietysti, että Ihmisen ikävä toisen luo jää elämään, mutta myös itselle läheisimmät ja omakohtaisimmat Yhdentoista virran maa ja Kiiminkijoki. Ne onnistuivat hyvin ja ovat minusta lauluja, joita ei elämässä monta synny.
Merkittävin työsi tähän mennessä on albumitrilogia Lauluja Siirtomaasuomesta. Levyt Yhdetoista Virran Maa, Kun Iso Joki Tulvii ja III Tasavallan Vieraana. Ne julkaistiin vuosina 1978-1982. Miten arvotat niitä tänään?
- Muuttoliikehän jatkuu yhä eli maaseutu tyhjenee, joten laulut ovat edelleen ajankohtaisia. Kun minut valittiin kansanedustajaksi, takkia ei ole tarvinnut kääntää, vaan olen voinut puhua asioista, joista näilläkin levyillä laulan.
Laulujasi ovat laulaneet myös muut, onko joku jonka tulkintaan olet erityisen tyytyväinen?
- Sanoituspuolellahan minun kaikkien aikojen suosituin teksti on Maaritin Jäätelökesä, joka saa edelleen paljon radiosoittoa. Se on hienoa, mutta erityisen ylpeä olen, että Vesa-Matti Loiri valitsi Ivalo-levylleen juuri tuon lauluni Ihmisen ikävä toisen luo. Se sai uuden elämän.
- Muistan kun muutama vuosi sitten MTV:n 50-vuotisjuhlissa, Vesku kömpi lavalle, ei kovin hyväkuntoisena, mutta kumminkin ja lauloi; On silti hyvä, ettet näe minua nyt/ En tahdo, et vuokseni sä järkytyt, niin kyllä siellä yleisöstä aika moni itki.

Joku on laskenut, että vuosien varrella olet tehnyt liki 10 000 keikkaa, mitkä ovat olleet tiukimmat paikat?
- Kaikkein erikoisin oli varmasti vuosi sitten, kun lauloin Venäjän duuman 100-vuotisjuhlissa Vladimir Putinille. Kuulijoina olivat myös Suomen syöjä Vladimir Zhirinovski ja Siperian karhu Aleksandr Karelin. Esitin sikermän venäläisperäisiä lauluja muun muassa Tuulella ei ole ystävää, Moskovan illat ja Mantsurian kukkuloilla. Lisäksi lauloin Lennä Juri Gagarinin venäjäksi.
- Toinen ainutlaatuinen juttu oli kun lauloin eduskunnan puhujapöntössä. Tietääkseni olen ainoa kansanedustaja, joka on sen tehnyt. Silloin iltaistunnossa kiisteltiin, kumpi on sopivampi kansallislauluksi Maamme-laulu vai Finlandia. Minuun iski sarvipää pirulainen ja kiipesin pönttöön ja kajautin kumpaakin pätkän. Sanoin vielä edustajille, jos kumpikaan ei kelpaa, voimme Juicen kanssa tehdä uuden kansallislaulun.
- Jälkeenpäin eduskunnan puhemies Markku Koski sanoi, että jos olisin laulanut vielä sekunninkaan pitempään, minut olisi poistettu pöntöstä ja olisin saanut varoituksen eduskunnan halventamisesta.
Laulajan urasi alkoi Juice Leskisen kanssa ja teit mestari Juicen kanssa myös hänen viimeiseksi jääneet levytykset vuonna 2004?
- Juice oli vieraillut kolmella minun sooloalbumilla vuosien mittaan, mutta ehti kulua lähes 30 vuotta, kun lähdettiin tekemään taas yhteistä pitkäsoittoa. Senaattori ja Boheemi jäi Juicen viimeiseksi studiolevyksi ja Tampere-talossa äänitettiin myös livetupla Klassikoiden ilta.
- Lisäksi tehtiin nauhoitus opiskelija-asuntola Domuksessa. Samassa huoneessa, missä äänitettiin ensimmäiset demot Juicen kanssa vuonna 1972, taltioitiin laulu Viimeinen cowboy, mikä kertoo nykyihmisen elämysriippuvuudesta. Se on mukana Juicen jättiboksilla.
Viimeisen levytyksen teit myös torniolaisen Esko Rahkosen kanssa. Lauloit duettona hänen kanssa Kotiseutu Pohjolassa-klassikon?
- Totta, mutta tottakai Eskon alkuperäinen Kotiseutu Pohjolassa -esitys on hienoin ja aikanaan se teki minuunkin suuren vaikutuksen.
- Eskoa kunnioitin suuresti. Hänellä oli Luojan antama hyvä ääni. Esko osasi laulaa hiljaa ja luonnollisen kauniisti.
- Tutustuin häneen 1970-luvulla ja levylle hänet sain ensi kertaa vuonna 1978, kun minä, Juice, Veltto Virtanen ja Harri Rinne olimme perustaneet Välikausitakki-orkesterin. Olimme tekemässä hulvatonta anarkistilevyä ja tarvittiin mukaan hyvä tyyppi, joka edusti vanhempaa polvea ja täysin eri genreä kuin me. Pyydettiin Rahkonen ja hän lauloi Pikajenkan hauskasti ja hienosti.
www. twincityfestivals.com