30 tammikuuta 2010

Eläkeläisten salaisen aseen ura alkoi Kemistä!
Euroviisuja varten Eläkeläisten oli pakko keksiä jotain omasta päästä. Hehän ovat tähän asti esittäneet jenkka- ja humppaversioita rockklassikoista.
Monta monituista iltaa miehet odottivat inspiraatiota oluttuopin ääressä, mutta turhaan.
Humppaveikkoja lainaten sitten laulettiin kimpassa ; "Puuseppää aina tarvitaan..." ja kutsuttiin hätiin ammattimies Ensio Hienonen.
Yhdessä hänen kanssa, muutamasta laulun riekaleesta kyhättiin Hulluna humpasta. Ensio myös sovitti ja tuotti
kappaleen.
Kuka on tämä salaperäinen Ensio Hienonen? Hän on oikealta nimeltään Jari "Yari" Knuutinen. Kemiläisen huippuhanuristi Joken poika, joka asustaa nykyään Pohjois-Karjalan Polvijärvellä.
Yari aloitti uransa 1970-luvulla osana punk-aaltoa. Taustalta löytyy myös vahva klassisen musiikin vaikutus: Yari on opiskellut musiikin teoriaa ja soittanut sinfoniaorkesterissa selloa. Hän on julkaissut kymmenen albumia, joista viisi Se-yhtyeen kanssa. Vuodesta 1987 lähtien Yari on tehnyt musiikin 42 elokuvaan.
Hän syntyi Jyväskylässä, mutta kymmenvuotiaana muuti perheensä mukana Kemiin, jossa aloitti musiikkiuransa.Yari kertoo:
- 1970-luvulla Kemi oli oikein kultturelli paikka. Jo ennen varsinaista musiikin tekemistä nuorisodisko Huvikummun musadiggaripiirissä tutustuin muun muassa Lou Reediin, josta muuten en olisi tiennyt mitään. Myös lukiossa kannustettiin luovuuteen. Samalla luokalla oli muun muassa kirjailija-pahkasikailija Juha Ruusuvuori, jonka kanssa toimitin luokkalehteä Rauhaton Atomi.
- Ensimmäiset kasetit, jotka olin tehnyt itsekseni, lähetin Love recordsiin jo vuonna 1974. Sieltä tuli demovastaava Kim Kuuselta kehotus, että kokeileppa biisejä bändin kanssa.
- Pian perustinkin Kemissä yhtyeen Pohjolan Voima yhdessä Erkki Okkosen, Jukka Peurasaaren ja Pekka Ulmasen kanssa. Soiteltiin, pidettiin hauskaa ja osallistuttiin muun muassa Meripuiston bändikisaan ja jäätiin viimeiseksi. Kisan voitti yhtye, jonka solistina oli Einari eli Eila Torvela.
- Kun osa bändistä lähti opiskelemaan Jyväskylään, minä ja Ulmanen keskeytettiin lukio ja mentiin perässä. Muutaman demon jälkeen päästiin sitten levyttämään 1978 Lovelle. Jos ei oltaisi sinne päästy, muualle ei olisi edes yritetty. Love oli silloin ainoa ja paras ja siitä ura sitten urkeni.
Oslon Euroviisufinaaliin lähtijä selviää tänään klo 20.00-21.50 TV2:ssa ( ja voittaja = Kuunkuiskaajat.)
Tuomas: Pakkasukon alku lupaava!

Kello on vähää vaille 15 lauantaina. Nappaan Pakkasukko Bluesin puuhamiehen Tuomas Laajoen lennosta kiin! Hän heittää muutamat hätäiset, mutta tyytyväiset väliaikakommentit.
- Hhuhuhuhuhuhuhuu...Pikkusen puhalluttaa. Tiistaista asti on juostu taukoamatta, mutta kyllä kannattaa.
- Heti Django Reinhardt-konsertissa torstaina tuli sellainen olo, että tässä se nyt on, pitkän odotuksen tulos. Kaikki alkoi hyvin. Konsertti meni hienosti ja tunnelma oli loistava. Porukkaakin oli mukavasti, parisensataa, mikä on ihan hyvä torstai-illalle Kemissä.
Edessä on vielä Pakkasukko Blues & Jazzin tärkein ilta lauantai. Vaikka Tuomaksen kielen päällä ovat vahvoina viime yön maut, hän tohtii veikata, että ruotsalainen Jump4Joy panee illalla Cumuluksen sekaisin.
- Tänään katto saattaa räjähtää ilmaan! Bändillä on niin hyvä esiintymisaika ja show, mutta kyllä Linda Gail Lewiskin esitti eilen sata nolla paremman setin, minkä näin muutama vuosi takaperin.
- Yleisö oli ajoittain yhtä vellovaa tanssimerta ja Cumuluksessa oli todella hyvin yleisöä. Kovan nimen tuonti perjantaille siis kantoi hedelmää.
- Billy Bremnerkin veti aivan äärettömän tyylikkäästi ja Mark Harman osoitti olevansa Telecaster-liigan kärkipelaajia. Eikä suomalaisiakaan sovi unohtaa. T. Leino Blues Band oli aivan huikea! Tinhau-kvartetin nuori energia vetosi myös!!
Enempää Tuomas Laajoki ei kerkiä. Mies huikkaa: - Tänne vaan kaikki, täällä on hyvä fiilis! ja kiirehtää kitaransa kanssa Hemingwayn iltapäiväjameihin, jossa rytmipataa hämmentävät Mike Westhues ja Wentus Blues Band Duo (Niko Riippa ja Juho Kinaret).

29 tammikuuta 2010

Markku tänään Tornion kaupunginhotellissa!
Talentti-kolmonen lauloi suoraan kansan sydämeen
Teksti: VEIKKO T. TIITTO, iskelmäkirjailija ja -tietäjä Kempeleestä.
Markku Laamasesta jos kenestä voidaan täydellä syyllä käyttää nimitystä "musiikin pitkän linjan" ammattilainen. 1960-luvun puolivälissä nuorisobändissä soittajana aloittaneella Laamasella olisi jo nuorena ollut kaikki edellytykset menestyksekkääseen soolouraan, mutta kohtalo päätti toisin. Yritteliäs ja huippulahjakas Laamanen ei kuitenkaan antanut periksi. Niinpä nyt, yli neljä vuosikymmentä musiikin parissa kestäneen taipaleensa jälkeen, 60-vuotiaana hän on viimeinkin lunastanut hänelle kuin luonnostaan kuuluvan paikan artistiemme tähtikaartissa.

Uran alku - Raine Sainion kvintetistä Gulliveriin "Synnyin Pyhäselän kunnassa Mulon kylässä (nyk. Reijola) 28. joulukuuta 1949. Ensimmäinen kosketus tositoimiin oli kun isä osti minulle huuliharpun. Opin nopeasti soittamaan sitä korvakuulolta jo ennen kouluikää noin 5-6 vuotiaana. Soittelu jatkui sitten koulussa, jossa myös aloitin osoittamaan laulun lahjoja", kertoo Markku Laamanen kotisivullaan. Soitto- ja laulutaitoinen Markku joutuikin sitten omien sanojensa mukaan "esiintymään kaikkiin juhliin ja kissanristiäisiin sekä tietysti tiernapoikiin".

Kahdeksan vuoden iässä Markku sai kotiväeltään kitaran, josta siitäkin rupesivat äänet hänen mukaansa "irtoamaan". Niinpä teini-ikään tultaessa seurasivat jo ikään kuin luonnostaan ensimmäiset bändikokoonpanot, joista merkittävimpinä mainittakoon Raine Sainion Kvintetti vuonna 1965 sekä sitäseurannut ensimmäinen oma bändi The Swallows. Kesällä 1968 Markku yhtyeineen pääsi mukaan säestämään Jukka Kuoppamäkeä. Sama tahti jatkui myös seuraavana kesänä ja väliin mahtui keikkoja Reijo Hirvelän ja Irwinin kanssa.

Liperin tanssilavalla kesällä 1968 Laamaselle tarjoutui tilaisuus antaa laulunäyte Vexi Salmelle ja Irwinille, jotka olivat etsimässä kiertueryhmäänsä uutta solistia. "Irwinillä ja Vexillä oli 1968 kiertueella haku päällä. Haettiin laulajaa Irwinin talliin, ympäri Suomen. Bändimme säesti Irwiniä jälleen heinäkuussa Liperin lavalla ja sain Irwinin houkuteltua ottamaan kuulemansa laulunäytteen perusteella minut loppukilpailuun Helsinkiin, Finnvoxin-studiolle. Niin sitten kävi että voitin kisan ja tie levylaulajaksi alkoi", kertoo Laamanen levylaulajan uransa alkuajoista. Aikakauden yleisen käytännön mukaan omalla nimellä esiintyminen ei ollut kaupallisesti järkevää. Dannyn, Kirkan, Johnnyn ja monen muun artistin jälkiä seuraten Vexi Salmi keksi Markulle taiteilijanimen Gulliver. Markku Laamanen kertoo aluksi hieman arastelleensa tuota, hänen mielestään hieman kaksimieliseltä vaikuttavaa nimeä. Lavoilla Gulliveria markkinoitiin "sensaationa". Nimitys "sensaatio" ei ainakaan jälkeenpäin ajateltuna ollut kovin kaukaa haettu, sillä olihan Markku Laamanen osoittanut nuoresta iästään huolimatta huomattavaa musikaalista lahjakkuutta. Persoonallisen lauluäänensä ohella tällä säestystaitoisella basisti-kitaristilla olivat myös alalla välttämättömät ulkoiset avut. Hänellä oli sopivasti lavakarismaa, eikä luonnonkiharatukkainen "vaalea viikinki" voinut olla vaikuttamatta yleisöön myös ulkoisella olemuksellaan. Vuonna 1969 Vexi Salmen, Markku Veijalaisen ja Irwinin lanseeraama, Musiikki Fazerin alainen levymerkki Shokki julkaisi vasta 19-vuotiaan Gulliverin ensimmäisen singlen, joka sisälsi kappaleet Sai varakkaan ja On mennyt eilinen. Kappaleet sävelsi Antti Hammarberg nimimerkillä Bob Mersey, sanoitti Vexi Salmi nimimerkillä Leo Länsi ja sovitti Rauno Lehtinen. Vuosina 1972-74 Gulliver julkaisi EMI-yhtiön julkaisemana kolme singleä ilman mainittavaa menestystä. 1974-75 hän siirtyi jälleen levyttämään Fazerille, joka julkaisi niin häneltä niin ikään kolme singleä Polydor-levymerkillä. Sopivaa hittiä ei lahjakkaan solistin
uraa siivittämään kuitenkaan yrityksistä huolimatta löytynyt, joten sooloura vähitellen tyrehtyi. Niinpä nimi Gulliver siirtyi vuonna 1974 hänen kolmen muusikkokollegansa kanssa perustamalleen samannimiselle yhtyeelle. Laamasen ohella yhtye Gulliverin alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat tuolloin Keijo Minerva (s. 1951), Esko Rämänen (s. 1952) ja Erkki Sipila (s. 1952). Seuraavat neljä vuotta Laamanen soitti Gulliverin riveissä. Yhtyeeltä ilmestyi tuona aikana kolme albumia, kaksi ensimmäistä Gulliver (1976) ja Paraisilla ollaan (1977) Finnlevyn julkaisemana sekä kolmas albumi Ou jee Levytuottajat Oy:n GoldDisc-levymerkillä vuotta 1978. Gulliver-yhtyeen kolmas albumi koostui pääasiassa käännöskappaleista. Ensimmäinen ja toinen albumi ovat siitä merkittäviä, että suurin osa levyillä olevista kappaleista olivat yhtyeen jäsenten yhdessä tekemiä omia sävellyksiä. Vielä siihen aikaan levy-yhtiöillä oli tapana koota pitkäsoittoalbumeille materiaali suureksi osaksi ulkomaista alkuperää olevista käännöskappaleista ja vain harvat solistit sävelsivät itse.

Markku Laamanen oli kuitenkin debytoinut säveltäjänä jo vuonna 1974. Hän sävelsi silloin yhdessä Irwin Goodman - Antti Hammarbergin kanssa Irwinin LP-levylle Si si si päätyneen kappaleen Ampu tulee, Wolde Valdemar Punnalalle kappaleet Naulaan ja naputan ja Luihin ja ytimiin, sekä itse levyttämänsä kappaleet Tänään on se päivä ja Taskussa reikä. Ensimmäisessä kappaleessa Irwinin levyllä esiintyy Markun kohdalla salaperäinen nimimerkki G, Muut kappaleet on merkitty sävellyksinä parivaljakko Bill Blackin (Antti Hammarberg) ja Gary Goldin (Markku Laamanen) nimiin. Sanoitukset kaikkiin näihin laati Emil von Retee alias Vexi Salmi. Tuolloin pääasiassa artistien autonkuljettajana toimineen Wolde Valdemar Punnalan laulama kappale Naulaan ja naputan viivähti jopa hittilistoilla elokuussa 1974. Vexi Salmi halusi tuolloin tuottajan ominaisuudessa näyttää toteen, että kyseisille listoille on mahdollista päästä vaikka ei olisi laulajana erikoisemmin kunnostautunut.

Markku Laamanen toimi 70-luvulla vuosikausia Irwinin kiertueilla autonkuljettajana sekä henkilökohtaisena avustajana. Vuosina 1978 ja 1980, yhtye Gulliverin hajottua Markku Laamanen levytti vielä kaksi singleä, Nousevan auringon talo / Et kai ymmärrä minua väärin (1978) ja Päiviin eilisiin käänny en / Oon hurjanlainen (1980). Tämän jälkeen Markku Laamasen ääni levylaulajana vaikeni neljännesvuosisadan ajaksi. Markku Laamanen teki mukavat keikkarupeamat vielä Kirkan ja brittiläisen rock-a-billy pianistin Dave Taylorin kanssa, kunnes seurasi yli vuosikymmenen kestänyt ravintolakeikkojen putki.

Uusi tuleminen veteraanilaulajana - Gulliver Travellers Vuonna 2004 Markku Laamanen osallistui yli 50-vuotiaille tarkoitettuun seniorilaulajien kilpailuun ja voitti seniorilaulajien Suomen mestaruuden. Tästä alkoi laulajan uusi tuleminen julkisuuteen. Heti seuraavana vuonna ilmestyi Musiikki Laihon julkaisemana hänen ensimmäinen pitkäsoittolevynsä Irwin - Tribuutti Irwin Goodmanille, jossa Laamanen kunnioittaa edesmenneen muusikkotoverinsa muistoa tulkiten hänen tunnetuimpia laulujaan. Samalla myös Irwinin hitti vuodelta 1971 Lievestuoreen Liisa sai uuden, Vexi Salmen päivittämän tekstiversion Lievestuoreen Liisa 2005. Sovitukset levylle laati Lucjan Czaplicki. Vuonna 2006 Laamanen levytti singlen Saat miehen kyyneliin / Tuokaa havuja. Levyllä on 60-luvun iskelmäklassikosta kaksi eri versiota, nopea ja hidas. Tuokaa havuja sen sijaan edustaa uutta tuotantoa. Tämä Jussi Rasinkankaan sävellys ja Vexi Salmen teksti edustaa Irwin-tyyppistä protestilaulujen linjaa ja on eräänlainen pienen ihmisen hätähuuto. Sitä seurasi vuonna 2007 Markun toinen pitkäsoitto Saat miehen kyyneliin, jossa on mukana vanhojen iskelmäklassikkojen ohella myös Irwinin tunnetuksi tekemää ohjelmistoa. Uuden päivityksen Vexi Salmen kynästä saivat nyt vuorostaan Irwinin neljän vuosikymmenen takainen hitti Ryysyranta nimellä Ryysyranta 2007 ja Vuoden 1970 Dyksyn Sävelen voittaja St. Pauli ja Reeperbahn vastaavasti nimellä St. Pauli ja Reeperbahn 2007.

Musiikkiliikkeessään Jämsässä tekemänsä päivätyön ohella Markku Laamanen on viime vuosina keikkaillut myös Gulliver Travellers-yhtyeensä kanssa.

Marraskuussa 2009 Markku Laamanen osallistui TV Nelosen Talent-kilpailuun esittäen semifinaalissa kappaleen My Way. Loppukilpailussa hän sijoittui kolmanneksi kappaleella You Raise Me Up. Sen jälkeen ilmestyi Warnerin julkaisema Gulliverin ja Markku Laamasen kappaleita sisältämä tupla-CD Tähtisarja 30 suosikkia -sarjassa. Samoihin aikoihin näkivät päivänvalon myös Sony BMG:n julkaisema albumi Minun tieni ja Edel Recordsin julkaisemana niin ikään uutuusalbumi Ei kotiin kaipaa yksinäinen. Pitkän linjan läpikäynyt laulajaveteraani on siis viimein, yli neljä vuosikymmentä kestäneen uransa jälkeen vakiinnuttanut paikkansa iskelmälaulajiemme tähtikaartissa.

28 tammikuuta 2010

Wiikon Wideo!
Rumpali Tapio "HAUTSI" Hautalammen (mm.x-Greedy Pig, x-Lambs, x-Real Vacation) vinkki: Maylene & Sons Of Disaster: Step Up (I'm On It) http://www.youtube.com/watch?v=UQX57tL4Y-Y

26 tammikuuta 2010

Mark Harmanin pohjoinen Hot Rod-poljento!
Brittiläinen kitaristi-laulaja Mark Harman saa rockabillyn ystävällä heti kellot soimaan, mutta tavalliselle musiikin kuuntelijalle nimi ei sano mitään, vaikka syytä olisi.
Markista tuli genrensä kitarasankari maineikkaassa psykobillytriossa Restless, jonka kanssa hän ehti kiertää maailmaa lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Kun yhtye pani pillit pussiin, Harman löysi itsensä yllättäen Tervolasta.
- Pyydettiin Mark Termusaan kitaransoiton opettajaksi ja hän tuli. Se oli kesää 2007 ja hän vietti täällä melkein kaksi viikkoa perheensä kanssa, muistelee tervolalaiskitaristi Jari Rautio, rehellisen rockin ystävä, joka tunnetaan parhaiten yhtyeistä Wee Wee Hours, Qbee & Bluetails ja Drills.
- Tuolloin tutustuimme Markin kanssa, jammailimme ja teimme yhden keikankin paikallisessa kuppilassa. Yhteinen sävel löytyi vaivattomasti ja siitä lähtien on pidetty yhteyttä.

Jari Rautio myöntää, että soiton nälkä kasvaa soittaessa ja yhteisen bändin perustaminen Harmanin kanssa olikin vain järjestelykysymys. Kun kitaristien taakse saatiin seudun rullaavin rytmipari, Nine Livesista tutut Lauri Valkonen (basso) ja Tommi Hänninen (rummut), niin Hot Rod Rhythm Boys oli paketissa.
Samalla kun viime keväänä yhtye heitti muutaman keikan pohjoisessa, järjestettiin Kemin Eldorado-studiolle soittosessiot, joista on nyt koottu neljän biisin EP.
- Annettiin vanhoille klassikoille kyytiä ja oma Hot Rod-poljento. Homma sujui studiossa kuin leikki ja lätylle laitettiin mukaan Chuck Berryn Let it rock, Eddie Cochranin Twenty-flight rock, Jerry Reedin Guitar man ja Markin Ghost town,
Jari luettelee ja toivoo EP:n olevan myynnissä jo Pakkasukko Bluesin keikalla Cumuluksessa ensi perjantaina.
Mark Harman vauhdissa Hot Rod Rhythm Boysin http://www.youtube.com/watch?v=tlf9FOY7l8g , Restlessin http://www.youtube.com/watch?v=pe43LSyHyIQ
ja Space Cadetsin http://www.youtube.com/watch?v=aVsOImy0JIE kanssa.

25 tammikuuta 2010

Maria Kizirian Armenian viisufinaalissa!
- Tämä tuli aivan puun takaa. Sain ilmoituksen muutama päivä sitten, että jos kiinnostaa, tervetuloa Armeniaan!, kertoo Maria Kizirian viisukutsusta rapakon takaa Los Angelesista.
Torniolaissyntyinen Maria "Jaken tyttö" Voutilainen on nimittäin ehdolla Armenian euroviisuedustajaksi Osloon!

- Kohta lähdetään! Armenia ei muuten ole koskaan ollut Top 10:n ulkopuolella nelivuotisen viisuhistoriansa aikana, laulajatar hehkuttaa ja lupaa, jos pääsee edustamaan maata, voittaa ainakin Ruotsin.
Viisuidean takana on Marian mies Paul, jonka suku on lähtöisin Armeniasta, vaikkei hän ole itse siellä koskaan käynytkään.
- Syksyllä Paul otti yhteytta sikäläisen YLEn viisuvastaavaan ja jutteli, kun oli epäselvyyttä, että voinko osallistua karsintoihin, kun en ole armenialainen.
- Siella oli pidetty iso parin tunnin palaveri ja tultu siihen lopputulokseen, etta koska olen naimisissa armenialaisen kanssa ja minulla on "armenialaisia" lapsia, voin edustaa maata, jos voitto tulee.
Eikä tässä kaikki. Raati oli valinnut Marian suoraan finaaliin, kun muut paljastetaan vasta 10. helmikuuta. Hänen kappaleesta oli pidetty. Loppukisassa Maria esittää laulun Little red riding hood
www.littleredridinghoodsong.com, joka on hänen tekemä alusta loppuun.
- Itse olen sen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut. Lisäksi soitan kaikki instrumentit. Apua olen saanut vain tyttäreltäni ja Paulin serkun tyttäreltä, jotka ovat lapsikuorona, kertoo Voutilaisen musiikkisuvun paras laulaja.
Uraansa Maria aloitteli jo Suomessa vuonna 1999 tekemällä EMI:lle albumin Olipa Kerran, mutta rakkaus vei merten taa. Vaikka viimeisimmälle On The Rocks-levylleen hän sai vielä taustatukea kitaristi-isältään Jakelta, hänestä on kasvanut jenkeissä pikkuhiljaa omillaan toimeentuleva muusikko. On The Rocks-albuminsa Maria omisti edesmenneelle Tornion mummolleen Elma Marikaiselle, joka pyöritti vuosikymmeniä VPK:n elokuvia. Muuten kuunnelkaapa levyn paras raita Rebel Heart .Siinä bluesissa on kaikki! Kappale löytyy myös Music From Torne Valley-kakkoselta.

24 tammikuuta 2010

Hulluna humpasta Osloon!
Tekevätkö Eläkeläiset loordit vai jammajammat? Kommentoi!

Kaikki Eläkeläisten puolesta ry lähestyy ressitiotteella! Mikäpä siinä. Kyllä myö muut eläkeläiset äänestetään teijät lauantaina Oslon euroviisuihin, sillä vihdoin saahan asiamme kuuluville. Norjaan lähetettään meijän eusmiehiksi miehenretaleet Joensuusta, jotka esittävät sanomansa hulluna humpaten. Viesti mennöö 100 miljoonalle eurokansalaiselle!
Äijäporukka on ossaava ja kielitaitonenkin. Saksa on juotu jo ajat sitten pöyän alle ja nyt huasteena on muu Eurooppa. Hulluna humpasta-piisihän on ihan kiva. Kyllä sillä pärjää, sillä komeasti jatketaan Leningrad Cowboysin hengessä ja mitä hullutuksia niitä nyt onkaan, jolla on vallotettu Eurooppaa; Aki Kaurismäki, M.A. Numminen, Huutajat, eukonkanto, sääskentappo... Tässä alkulämmittelynä Porohumppaa ja muuta juutuubaa! Pannaan suu makiaksi!
Humppaleka (Viva Las Vegas) http://www.youtube.com/watch?v=LRZ3S_gHlTQ
Savua Laatokalla (Smoke on the water) http://www.youtube.com/watch?v=aMgBrkVbuVM
Hotelli Helpotus (Hotel California) http://www.youtube.com/watch?v=tHzNRuaQNxs