Seskarössä mökkeilevä Jari: Baseballs ei ole rockabillyä! Jari Eklund oli tapahtumien ytimessä, kun rockabillyaalto pyyhkäisi halki Suomen 1970-luvun lopulla. Hän on nimittäin lähtöisin Keravalta niin kuin Teddy & the Tigerskin.
Aluksi hän järjesteli konsertteja, mutta aika pian hänestä tuli tarkkailija. Dokumentointi valokuvin ja sanoin luonnistui paremmin.
Tähän mennessä hän on kirjoittanut aiheesta seitsemän kirjaa, joista tunnetuin ja perinpohjaisin on Tiger Twist. Sen Jari on omistanut Jussi Raittiselle, jota hän pitää genren suomalaisena esitaistelijana.
Parhaillaan hän valmistelee kiertävää valokuvanäyttelyä, jossa on esillä hänen rokkikuviaan neljältä vuosikymmeneltä. Hänen otoksiaan on mukana myös äskettäin julkaistun Slap That Bass!-boxilla.
Jari, luin äskettäin Hesarista Ilkka Mattilan kommentin Raju rockabilly paukkuu-otsikon alla, jossa hän kirjoittaa, että Suomen musiikkialan kuumin juttu juuri nyt on Baseballs ja heidän satatuhatta myytyä levyään. Kuinka iso juttu Baseballs on todellisille rockabillyfaneille?
- Asiaan vihkiytynyt rockabillyväki karsastaa Baseballsia. Yhtyeen musiikki ei ole rocakabillya. Ei ole, vaikka Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja niin kirjoittaa. Alan harrastajat ovat huomanneet bändin ja aika moni on sen käynyt katsomassakin, mutta yhtyeellä on vähän yhteistä rockabillyn alakulttuurin kanssa. Alan harrastajia eivät nämä trendibändit hetkauta suuntaan, eikä toiseen: "Alakulttuuri oli olemassa jo kauan ennen Baseballsia ja on olemassa kauan sen jälkeenkin, kun Baseballs on hajonnut" olen kuullut sanottavan.
- Bändin kokeminen rockabillynä toimittajien taholla johtunee bändin soittajien ulkoisiin tyyliseikkoihin kuuluvista jutuista. Baseballs saattaa nostaa trendiyleisön joukossa jonkinlaisen"kammataan-tukka-taakse" - aallon, ei muuta.

Onko toimittajilla menneet sitten puurot ja vellit sekaisin?
Kyllä. Rockabilly ja 50-luvun perusrock'n'roll sotketaan, aivan kuten muotibuumien aikaan 30 vuotta sitten. Silloin sekaannuksen syyn ehkä ymmärsi: aluetta käsittelevä tietokirjallisuus ja levystö puuttui tästä maasta. Silloin ainoa tietosanakirja, -jos saan luvan niin sanoa-, oli muusikko Jussi Raittinen, jolta Tigersitkin levynsä lainasivat. Toisin on nyt.
- Toinen kysymys on sitten, tarvitseeko musiikkia yleensä lokeroida kovin vahvasti tai onko mitään syytä sulkea itseään yhden musiikin alalajin seinien sisään. Henkilökohtaisesti en lokeroi, sillä kuuntelen aivan kaikkea musiikkia, tyylisuuntiin katsomatta.

Ei siis voida puhua rockabillyn paluusta?
- Eihän musiikkityyli ole mihinkään kadonnut missään vaiheessa. Rockabilly on syntynsä jälkeen ollut aina kuunneltua musiikkia, toisina aikoina enemmän, toisina vähemmän. Hiljaisinta oli 1960-luvulla, jolloin juuri mikään musiikki ei ollut niin epäsuosittua kuin rockabilly. Tälle ajalle vastakohtaisesti se oli 70-luvulla hetken valtavirtaa, samoin 80-luvun puolessavälissä.
-Ajan saatossa olen huomannut, että aina kun mainstream-yleisö huomaa rockabillyn jonkin mediaseksikkään bändin tai biisin kautta, silloin aletaan puhua rockabillyn paluusta. Rockabillya koko ajan kuunnelleet kritisoivat tätä lähestymistapaa. Rockabillyn ympärille on syntynyt alakulttuurin omainen sukupolvirajat- ryhmä, josta on kymmenien vuosien ajan noussut uusia bändejä, biisejä, tapahtumia ja muita aktiviteetteja.

Aawastock ei juhli!
Aawastockia ei järjestetä tulevana kesänä. Festivaali on toiminut pitkälti Ylitornion kulttuuritoimen rahoittamana. Nyt kiristyvän kuntatalouden vuoksi se on vetäytynyt tapahtuman taustavoimista, eikä riittävän isoja yhteistyökumppaneita ole löytynyt paikkaamaan syntynyttä aukkoa.
Suomen korkeimman rokkijuhlan jatko on siis tulevaisuudessakin epävarmaa. Se järjestetään taas promoottori Tommi Lanton mukaan, jos riittävän hyvät lähtökohdat onnistuneen festivaalin rakentamiseen ovat olemassa.

Toissa vuonna Aawastock veti henkeä ja viime kesänä se yritti perinteisellä Aavasaksan juhannusjuhlien paikalla ja onnistui keräämään Aurinkovaaran laelle 500 kuulijaa.

Vuodesta 2002 lähtien järjestetty festivaali on pidetty ja monipuolinen tapahtuma. Se ei ole tavoitellut massoja, vaan tarjonnut koko olemassaolonsa ajan enemmän elämyksiä ja yllätyksiä kuin kovia listanimiä. Toivotaan, että Aawastock tekee comebackin taas ensi vuonna.

Stam1na -yhtyeen keikkakertomus 2005 lue juttu

Tuhma-lehden festivaaliraportti 2007 lue juttu

Peter Franzénista kirjailija!

Suosikkinäyttelijä Peter Franzénilta tilattiin kirja näyttelemisestä, mutta syntyikin tarinoita pikku-Petestä. Pikkuhiljaa, runsaassa kuudessa vuodessa, niistä syntyi miehen esikoisromaani Tumman veden päällä.

Kirja on suurelta osin kuvaus Franzénin omista lapsuusvuosista Keminmmaalla. Pete viettää huoletonta pienen pojan elämää, kunnes perheen isän alkoholismi karkaa käsistä ja se muuttuu painajaiseksi.

Romaani valmistui Los Angelesissa Franzénin odotellessa elokuvarooleja. Taustalla soi melankolinen Cold Mountain-elokuvan soundtrack, joka viritti hänet kirjoitustunnelmaan ja palautti lapsuusmuistoihin.

Teosta on pidetty tärkeänä puheenvuorona perheväkivallasta ja erityisesti lapsen näkökulmasta. Se on otettu hyvin vastaan kriitikoiden keskuudessa. Muun muassa Keskisuomalainen kirjoittaa: "Peter Franzénin esikoisromaanissa näkyy vahva draaman imu. Kuvat ovat kirkkaita ja täsmällisiä. Pienen pojan matka läpi kauhun ja ilon, pelon ja turvan, rakkauden ja vihan on henkeäsalpaavan koskettava."

METROn haastattelu - http://www.metrolive.fi/viihde/artikkeli/peter-franzn-rankasta-lapsuudestaan-olin-onnellinen/3395/

Cold Mountain: Natalie Merchant-My skin-http://www.youtube.com/watch?v=POom3BqFwb0

Merilappilaiset Peter & Puntti Emmauksen tiellä -http://www.youtube.com/watch?v=MMUOF3CAUxU

Äänestä suosikkisi jatkoon!
Tangokarsintojen laulunäytteitä on annettu yhteensä 286 kappaletta. Nämä laulut ovat nyt kuunneltavissa, nähtävissä ja äänestettävissä Satumaa-sivustolla. Nettiäänestys alkoi tänään takerrellen klo 14 ja kestää neljä viikkoa päättyen 26.4. klo 12, jolloin jatkoon päässeet julkaistaan.
Lapista ovat mukana Sami Keskitalo, Asko Karjalainen, Kauko Määttä ja Samuel Karjala Rovaniemeltä, Eero Kuosmanen ja Virpi Uusinarkaus Ranualta, Maj-Lis Erola ja Petri Salmela Rautiosaaresta, Mika Jefremoff Torniosta, Jukka Patokoski Kemistä, Minna Kankaanpää Enontekiöltä, Susanna Kunnari Keminmaasta, Timo Tapaninen Posiolta, Sulo Pajuniemi Aavasaksalta ja Hannu Huumonen Ivalosta.
Äänestys netissä tapahtuu klikkaamalla videon ohessa olevaa Äänestä-nappulaa.
Yhdeltä tietokoneelta voi äänestää kutakin ehdokasta vain kerran päivässä.
Ensimmäisen esikarsinnan yleisöäänestyksestä pääsee jatkoon 50 kilpailijaa. Lisäksi tuomaristo valitsee jatkoon 50 kilpailijaa. Nämä 100 laulajaa pääsevät osallistumaan toukokuun seuraavaan karsintavaiheeseen.
Kaikki laulajat löytyvät täältä http://satumaa.yle.fi/tangomarkkinat/tangomarkkinakilpailijat-2010

Tähkäläiset Torniossa!
-Viimeinen keikka soitettiin riemulla. Umpitunnelin yleisö oli rentoa. Hyvä pore kuohui porukasta. Torniolaista meininkiä ei turhaan kehuta. Hyvä keikka!
Näin Lauri Tähkä & Elonkerjuu hehkuttaa kotisivuillaan eilistä Tornion vetoa, joka oli kymmenen keikan Lappi haltuhun 2010-kiertueen päätös. Ylistävät ovat myös Lauri Tähkän tosifanien kommentit keikasta yhtyeen
keskustelufoorumissa.
Päätöskeikallaan yhtye juhlisti Tornion Suurpilkkejä ja massatapahtuma sai tunturikeskusten pisteytyksen jälkeen pohjalaisen mielikuvituksen liikkeelle:
- Kun saavuttiin Tornioon eilen iltapäivällä oli koko kaupunki umpitunnelissa. Väki istuskeli teiden varsilla pilkkijakkaroilla ja sopersi kalajuttuja. Kairat kolahteli toisiinsa. Terasseilla ja ravintoloissa tanssittiin pöydillä. Hillitöön meininki. 8000 Tornionjoen pilkkiää saa aikaan armottomat bileet.
- Miksi ei yksi Suomen kaupungeista voisi olla ainaisessa humalassa? Valitaan humalan pääkaupungiksi Tornio. Pehmustetaan kadunkulmia ja laitetaan autoihin kunnon vaahtomuovipuskurit. Tänne voit tulla rennosti huppelissa. Juopotella aamusta iltaan. Yöstä aamuun. Täällä ei kukaan tuijota, kukaan ei pahastu, kukaan ei moralisoi. Joka jannu on jurrissa. Suomalaisten ykköslomanviettopaikka on syntynyt!

Twin City-festivaali tiivistää pakettia!

Rajat ylittävä Twin City- festivaali järjestetään kolmatta kertaa Torniossa 16.-17. heinäkuuta. Tapahtuma etsii muotoaan ja tänä vuonna se on tiivistetty yhteen viikonloppuun normaalien festivaalien tapaan.
Tapahtuman järjestäjä Reijo Angeria paljastaa, että tulevana kesänä ollaan liikkeellä kolmanneksella viimevuotisesta festivaalibudjetista, mutta edelleenkin puitteet ovat näyttävät ja rock ja iskelmä soivat kahdelta lavalta.
- Tulossa on tusinan verran ykkösnimiä, parasta A-luokkaa, joten laadusta ei tingitä, Angeria lupaa.
Twin City-festivaali rynni heti ensimmäisenä vuonnaan Rovaniemen Simerockin jälkeen Lapin toiseksi suurimmaksi musiikkijuhlaksi. Silloin se kohdisti ohjelmistonsa Bonnie Tyleristä lähtien voittopuolisesti aikuiselle väelle. Viime vuonna Reijo vastasi sitten nuorten huutoon ja kaikkiaan kymmenen keikkaa oli alle 18-vuotiaille sallittuja. Myös ruotsalaiset on huomioitu hyvin molempina vuosina, mutta nyt on hommaa analysoitu ja löydetty heikkoja kohtia.
- Olen päättänyt, että ensi kesänä en hae enää alle 18- vuotiaita kävijöitä, enkä ruotsalaisiakaan. Ikävä kyllä eivät toimineet kumpainenkaan.
Lopulliset esiintyjänimet Angeria lupaa julkistaa 9. huhtikuuta. Vaikka pienempien kulujen vuoksi, suuria yleisömääräpaineita ei ole, hän ei usko myöskään Simerockin samanaikaisuuden vaikuttavan kielteisesti kävijämäärään.
- Simerockin tuottaja Jaska Puolakan kanssa on keskustelu aiheesta. Ollaan Lappiassa samassa Festivaalituottaja-koulutuksessa ja molemmat ollaan samaa mieltä eli meidän asiakaskuntamme on ihan eri.

Suomen ensimmäinen bluesalbumi!
Albert eka kertaa levyllä!
KLASSIKKO Eero Raittisen juttu on aina ollut musta rytmimusiikki, niin laulajana kuin hänen isännöimässä Saariselän Tunturibluesissakin.
Eero teki ensimmäisen oikean keikkansa vappuaattona 1960 veljensä Jussin kanssa ja vuosikymmentä myöhemmin esikoisalbuminsa Eeron Elpee, jota Suomen rajojen ulkopuolella myytiin nimellä Blues From The North. Muutamaa vuotta myöhemmin levystä otettiin vielä pieni lisäpainos, mutta koskaan se ei ole ilmestynyt CD:nä, vaikka syytä olisi.
Kun 1990-luvulla jututin Raittista Blues Newsiin, hän kertoi, että Vanha holvikirkko-hitin jälkeen RCA-pomo Johan "Mosse"Vikstedt antoi hänelle vapaat kädet tehdä oma sooloalbumi, valita biisit ja muusikot.
Vokalistina Raittinen halusi tarjota uuden näkökulman tuttuihin lauluihin ja Blues From The North-levyä pidetäänkin ensimmäisenä vakavasti otettavana mustan musiikin levynä Suomessa. Sillä soittavat maamme eturivin muusikot muun muassa puhaltajista Paroni Paakkunainen, Junnu Aaltonen ja Eero Koivistoinen. Viimeksimainittu vastasi pitkälti levyn sovituksista. Hän toi mukanaan oman jazzbändinsä ja kaksi Peddlers-biisiä.

- Peddlers oli sen ajan brittiläistä acidia. Siinä oli hiton hyvä urkuri, joka lauloi ja jonka laulut Who can I turn to ja Empty club blues olivat loistavia, Eero kertoi.

Puolella levyn biiseistä soittaa Eeron Help; Jukka Tolonen, Häkä Virtanen, Vesa Aaltonen ja Hillell Tokazier.

- Helpissä meillä oli tosi nasta porukka. Soitettiin keikoillakin rhythm`n`bluesia, mutta se jäi lyhyeksi, koska elämäntilanteet vaihtuivat nopeasti. Kun seuraava sivu kääntyi, Vesa ja Jukka olivat jo Tasavallan Presidentissä.

Levyllä luonnollisesti Jukka Tolonen dominoi. Eeron vauhdikkaissa Van Morrison-tyylisessä Caldonia-tulkinnassa ja Yardbirdsien Pretty Womanissa Tolosen kitarointi on upeaa, mutta hitaassa bluesissa Spoonful se ei toimi. Jukan soitosta puuttuu särmä. Biisi olisi kaivannut vastapainoksi esimerkiksi huuliharpun karheutta kuten Creamillä.

Levyn kahdella perinteisellä dixillä Basin street blues ja St. Louis blues soittaa maineikas DDT Jazz Band ja jälkimmäisen kitarasoolon hoitaa Albert Järvinen.

- Albert oli eka kertaa studiossa ja soitti kerralla soolon sisään. Onhan se loistava soolo. Mä muistan ne äänet vieläkin. Hällä ei ollut pienintäkään vaikeutta muodostaa saundia kitaran ja styrkkarin kanssa. Albert soitti St. Louis bluesin soolon Gibson 335:llä, Eero muisteli.

Blues From The North-levyltä löytyy myös upea balladi Peace in the valley. Sinä Eeroa säestää pianisti Tokazier ja tulkinta pääsee lähelle hänen bravuuriaan That lucky old sun.

Kuuntele Eeron tuore haastattelu Satumaasta!