Zacharius Carls Group paussille! Zacharius Carls Group soittaa telakoitumisensa tiimoilta kolme keikkaa: 6.1. Tampereen Telakalla, 7.1.Oulun Nuclear Nightclubilla (+ New Rising Suns) ja 8.1. Helsingin Bar Loosessa.
Sekä Suomen virallisella sinkku-, että albumilistalla vieraillut Zacharius Carls Group julkaisi ensimmäisen EP-levynsä 10. lokakuuta 2003 ja sen jälkeen on ilmestynyt neljä hienoa albumia, viimeisin niistä Range In Your Heart vuonna 2009.
Alkunsa yhtye sai Tornion Kivirannalla 1990-luvun alussa. Se poikkesi silloisesta mustiin pukeutuvasta Tornio-trendistä ja Marttalan autotalli täyttyikin Neil Youngin säröisistä etelän pyörteistä ja huuruisesta Pink Floyd-leijunnasta.

Pääkaupunkiseudulle yhtye muutti vuosituhannen alussa, mutta kotikonnuillaan yhtye ehti nauttia jo kulttimaineesta. Entinen Cafe Nina pursusi väkeä yhtyeen keikoilla ja Haaparannalla esiinnyttiin muun muassa ruotsalaisen tyttöbändi Sahara Hotnightsin kanssa.
Lehdistöiedotteen mukaan Zacharius Carls Group jää tauolle "määrittelemättömäksi ajaksi", onko syytä huoleen, laulaja Ossian "The Boss"Marttala?
- Keskitytään nyt muihin juttuihin välillä. Pitkään ei olla poissa. Ajateltiin, että tauko voisi tehdä terää ainakin osalle meistä. Väkisin vääntäminen kun on erittäin ankeata ja uskotaan, että uusi into löytyy taas ja palataan entistä kiihkeämpänä takaisin.
Jo viimeisen albuminne Range In Your Heart jälkeen Soundin haastattelussa kaipasit treenehin sosiaalista hölmöilyä ja koko bändin osallistumista biisien rakenteluun. Onko kiire ja bändin jäsenten muu toiminta vaikuttanut levytystahtiinne tai jopa hajottamassa bändin?
- Ei nuo sooloprojetkit ja muut bändit ole kuin toisiaan täydentäviä juttuja. Eihän ne ole muilta pois, jos ajankäytön saa kohilleen. Levytystahdin hidastumisen selittää taas se, että joka kerran ollaan käytetty levyjen valmistelemiseen entistä pidempiä aikoja vai olisko niin, että me ollaan vaan vuosi vuodelta laiskempia? - Ehkä niin, sillä tunnetustihan ittensä perseelle potkiminen on lonkkavikaisille aika haastelliinen akrobaattinen liike.

Itse häärit Leo Franzina yhden miehen orkesterissa The Orphan. Millaisia virityksiä sulla on sen suhteen?

- Pentti Amoren kanssa on suunniteltu äänityksiä, palloteltu demoja ja kummasteltu mualiman menoa. Levy Yhtiön Arskallekin piisejä olen laittanut. Hän on kumminkin sellainen Don Tiainen,kuninkaallinen ukkeli, jonka ansiosta ollaan saatu taiteilla koko Zachariuksen historia ihan vapaasti.
- Tässä vaiheessa ei ole tuota lafka-hommaa ajatellut sen syvemmin. Kunhan nyt väsää ralleja ja katsoo innostuuko niistä joku tarpeeksi.The Orphanin lisäksi mulla on suunnitelmissa myös Kurjat-yhtyeen ensidemo.
Minkälaisia syrjähyppyjä muilla ZCG:in jäsenillä on?
- Tommi Södö soittaa ainakin Bouvier- yhtyeessä, jossa on muun muassa entisiä Branded Women / Thee Ultra Bimboos- leidejä. Janne Mathlin rummuttaa Morleyssa, Boris The Conductorissa ja vaikka missä. Se on semmoinen jokamies. Jussista en tiä. Ainakin jossain vaiheessa se renkutti kantria Morleyn Viina-Jaken kanssa, joka äänittää parhaillaan keikkakiipparistimme Kati Salon soololevyä. Kuulin juuri raakaversiota hapislaisen yhestä piisitä ja fy fan soli hyä.
Telakoitumiskaronkkanne tammikuussa on vain kolmen keikan mittainen, käykö niinkuin maailmanluokan bändeille, että Lapin läänin raja jää ylittämättä eli Oulua pohjoisemmaksi ette tule?

- Juu näin on, mutta onneksi Ouluun on valunut aika iso liuta rollolaisia ja varsinkin torniolaisia ja ollaanhan me myös 1/4 osaa oululainen bändi.

- Tuo rundipyrähdys istahti tuohon oikeastaan, ennenkuin tätä telakoitumista edes tuumailtiin.
Lue myös http://vaylanpyorre.blogspot.com/2009/11/zacharius-carls-group-muistaa.html

Kari Tapio rakasti countrya!Olipa kerran ääni, joka kiiri tanssilavojen puisissa rakenteissa ja sekottui muihin ääniin. Vähitellen se alkoi erottua. Vuodet kuluivat, ääni kiersi maata ja syveni. Siihen tarttui eletyn elämän nukka ja kuljetun tien hiekka. Alettiin pikkuhiljaa puhua siitä erityisestä äänestä. Tähän päivään mennessä tuo ääni on kiertänyt maan kaikki majatalot, kuppilat, tanssilavat, hotellit ja konserttisalit. Jos on vielä joku paikka missä se ei ole käynyt, se tulee sinne huomenna. Nyt äänen tietävät kaikki.

Kirjailija Kari Hotakainen kirjoitti nuo saatesanat kaksi vuotta sitten Kari Tapion (1945-2010) pitkäsoitolle Viimeiseen Pisaraan, jolla iskelmätähti pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja levyttämään albumillisen rakastamaansa country & western-musiikkia, höystettynä vanhalla gospelilla ja rock`n`rollilla. Kari sai ympärilleen amerikkalaiseen roots-musiikkiin vihkiytynyttä väkeä pedal-steelkitaristi Olli Haaviston johdolla ja lopputulos oli onnistunut, sillä monet ovat valmiita nimeämään albumin hänen taiteelliseksi päätyöksi.
Karin countrylevy valmistui siis melkein kalkkiviivoilla. Vielä ennen poismenoaan häneltä ehti ilmestyä albumi Vieras Paratiisissa, josta hän vastaanotti 21. kultalevynsä viime kesän Provinssirockissa. Suunnitelmia hänellä oli eteenkinpäin, joista hengellinen gospel-levy ensimmäisenä. Vuoden alussa hän piipahti myös Nashvillessä, jossa hän lomailun ohessa haisteli ilmaa, kävi konserteissa ja fiilistelemässä legendaarisilla Sun-studioilla , mukana muun muassa kitaroiva tangokuningas Saska Helmikallio!
Kari Tapiosta on tehty vähän musiikkiaiheisia juttuja.Sen ymmärtää, koska iskelmätähdessä suurta yleisöä kiinnostavat enemmän arkiset asiat. Kari puhuikin avoimesti ylä-ja alamäistään. Kaikki tietävät myös hänen piipputupakkamerkkinsä ja että hän oli ennen laulajan uraansa mäkihyppääjä, toimi käsilatojana ja Dannyn käärmeenhoitajana. Että hän piti kalastamisesta ja suurin saalis oli 8.8 kiloinen lohi, jonka hän pyydysti Tornionjoesta, jolla hän souti viimeksi viime kesänä.Että hän omisti jopa seitsemät parit Reinoja ja kävi tossut jalassa Kalastajatorpalla ja niin edelleen.
Iltalehdessä Andy McCoy sanoo, että Kari Tapio toi countryn Suomeen. Sen allekirjoittaa myös Esa Kuloniemi viimevuotisessa Soundissa, jonka musiikkijuttu on yksi parhaista laulajasta vastaantulleista. Tosin Esan mukaan "Kari salakuljetti countrya maamme tanssiyleisön tietoisuuteen ujuttamalla sitä muun materiaalin sekaan."
Karin kaikkien aikojen biisisuosikki oli Keskyön Cowboy-leffasta tuttu Harry Nilssonin Everybody talkin´ , mutta Esan jutussa hänen Top5:een kuuluvat Charley Priden I`m just me, Kris Kristoffersonin Sunday morning coming down, Jim Reevesin I love you because, Emmylou Harrisin Together again ja Willie Nelsonin Crazy.
Soundin jutussa Kari Tapio kaivelee musiikillisia juuriaan tähän tapaan.
- Mulle asennettiin ääneen Suomen ensimmäinen kompressori vuonna 1945 Suonenjoella.Siis synnytyslaitoksella.Äiti kertoi kätilöidenkin tuumanneen että onpas möreä-ääninen poika.
- Alkusysäyksen maa-ja ilmansuuntamusiikkiin sain jo koulupoikana. Kuulin rusettiluistelussa kaiuttimista Onni Gideon-vainaan soittavan havaijikitaralla Tiikerihaita ja Kuningaskobraa, ja se stilikan soundi antoi ihmeellistä potkua hokkareihin. Sitten vuonna 1973 sytyin countryyn toden teolla Liikasen Ekin bändissä. Kokonpanossa ei ollut pianistia vaan sen korvaava pedal-steelkitara, jota soitti Roy Rabb, Suomen ensimmäinen stilikan soittaja. Menin siitä soitosta ihan sekaisin ja velat muuttui saataviksi. Mutta countryn esittäminen siihen aikaan oli taistelua tuulimyllyjä vastaan. Suomen tanssikansa ei ollut vielä valmis. Nyt se on.

Englantilainen New Yorkissa!

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun John Lennon ammuttiin kotinsa eteen New Yorkissa. Ex-Beatle ehti asua kaupungissa kymmenisen vuotta, josta ajasta nähdään YLE Teemalla ensi lauantaina klo 21 alkaen uunituore dokumentti LENNONYC.
Lennonin surmasi mielenterveysongelmista kärsinyt David Mark Chapman.

John oli päässyt juuri viiden vuoden paussin jälkeen taas musiikinteon makuun.Double Fantasy-albumi oli rikkonut hiljaisuuden hänen ympäriltään ja se viestitti harmonian ja tasapainon löytymisestä. Perheonni kukoisti ja John ja Yoko lauloivat toisilleen ja Sean-pojalleen. Pieni elinpiiri oli ehkä vieraannuttanut, mutta samalla vapauttanut Johnin olemaan perheenisä ja luopumaan pakkomielteisestä sankarin viitan kantamisesta.
Double Fantasy-levyn oli hankkinut myös Chapman. Hän oli asettunut John Lennonin asuntoa vastapäätä kadun toisella puolen sijaitsevaan yömajaan. Mukanaan hänellä oli Johnin uuden albumin lisäksi Salingerin Sieppari Ruispellossa-kirja, Beatles-kasetteja ja kolmenkymmenenkahdeksan kaliiperin revolveri. Päivällä 8. joulukuuta Chapman näki Johnin ja Yokon poistuvan asunnoltaan ja hän riensi Lennonin luo pyytäen hänen signeerausta Double Fantasy-levyyn. Hän kirjoitti "John Lennon 1980" ja painui vaimonsa kanssa limousineen. Illalla pariskunnan palatessa studiolta, jossa he olivat äänittämässä Yokon laulua Walking on thin ice, Chapman oli taas vastassa, nyt aseen kanssa. Hän ampui Lennonin kylmäverisesti 22.45 ja puolta tuntia myöhemmin John menehtyi matkalla sairaalaan.
Johnille muutto New Yorkiin vuonna 1971 merkitsi sitä, että hän sai lopulta hengittää vapaasti, käydä rauhassa jopa syömässä ja ostoksilla ja kävelyllä puistossa brittilehdistön nälvimän Yoko Onon kanssa. Toisaalta alkuvuodet merkitsivät myös aktiivista ja värikästä osallistumista rauhanliikkeeseen, monia vuosia Nixonin hallinnon karkotusuhan ja pelottelun alla elämistä.
Michael Epsteinin dokumentti LENNONYC sisältää paljon ennennäkemätöntä arkistomateriaalia Lennonin elämästä, myös Double Fantasy-levyn valmistumisesta ja muistakin levyistä saadaan uutta tietoa. Lisäksi dokumentissa haastatellaan muun muassa Yoko Onoa, Elton Johnia, Dick Cavettia, David Geffeniä, Klaus Voormania, Earl Slickiä ja taustabändi Elephant's Memoryn jäseniä .

Ensimmäisiä kertoja LENNONYC esitettiin ilmaisnäytöksenä New Yorkin Central Parkissa 9. lokakuuta, jolloin Lennon olisi täyttänyt 70 vuotta.

John Lennonin ajatus kuolemasta! (Kuvassa John antaa nimmarin murhaajalleen.)

TIS-51 palasi Ylläkselle!

Bar Kaappi ja Yllakselle. com hankkivat yhden Dome Karukosken elokuvan Napapiirin Sankarit kirkkaimmista tähdistä, elokuvassa esiintyvän huippuunsa tuunatun Sierran rekisterinumerolla TIS-51.
Suurin osa elokuvasta on kuvattu Ylläksen maisemissa, joten auto on palannut sananmukaisesti kotiinsa. Napapiirin Sankarit, jota on verrattu entisaikojen klassikkoon Aku Korhosen tähdittämään Tulitikkuja Lainaamassa-leffaan on nähnyt tähän mennessä jo komeat 300 ooo suomalaista.
Auto tulee viihtymään tunturissa nyt pysyvästi ja se osallistuun näkyvästi erilaisiin tapahtumiin. Varmimmin sen voi bongata Bar Kaapin edestä Sport Resort Ylläksellä.
- Kun näette auton tulkaa rohkeasti juttelemaan ja ottamaan kuvia, Jari Ikkelä Bar Kaapista kehoittaa ja lupaa, että auton huomioimisesta tunturissa voi kauden aikana saada joitakin mukavia etuja.
Auton ajoi Lahdesta yön yli Ylläkselle Antti Suvanto, joka haki pelin Joona Mäkelältä, joka voitti Sierran elokuvan yhteydessä järjestetystä kilpailusta.
Bar Kaappi on viihtyisä juomien anniskeluun erikoistunut paikka Sport Resort Ylläksen ytimessä.

Joulupukki filmitähtenä! Elokuva tuntuu kiinnostavan yhä enemmän ihmisiä. Suomalaista leffaa katsotaan meillä enemmän kuin vuosikymmeniin ja ulkomaidenkin kiinnostus tällä hetkellä on suurempaa kuin täällä tehtyä musiikkia kohtaan.
Tänä viikonloppuna kotimaisen elokuvan katselussa särkyy 1 800 000 raja ja samalla rikkoutuu edellinen Suomen ennätys, joka on vuodelta 1978.
Perjantaina ensi-iltansa saaneen Rare Exportsin näki heti ensimmäisenä viikonloppuna ennätykselliset 47 000 katselijaa, millä se löi komeasti tähän mennessä katsotuimmat kotimaiset Mari Rantasilan Risto Räppääjä ja polkupyörävaras- ja Dome Karukosken Napapiirin Sankarit-leffat.
Lappilaisjuuret omaavan Jalmari Helanderin ohjaamasta Rare Exportsista on tulossa hitti myös ulkomailla, sillä se on saanut ylistäviä arvioita maailman merkkilehdissä ja palkintoja oman fantasiagenrensä tärkeimmillä festivaaleilla, kun taas esimerkiksi dokumentti Miesten Vuoroa ei ole palkittu tyylinsä merkittävimmillä juhlilla.
Rare Exports haastaa varmasti pian suurelta osin Utsjoella ja Levillä kuvatun Juha Vuolijoen ohjaaman ja maailmalla katsotuimman Suomi-filmin Joulutarinan (kuva), joka on saanut jo yli miljoona katsojaa.
Suomessa neljättä kertaa teatterilevitykseen lähtevän Joulutarina- filmin DVD-julkaisua on myyty ulkomailla yli 700 000 kappaletta, josta yli 100 000 pelkästään Yhdysvalloissa.
Suomi saakin kiittää Joulutarinaa ja Rare Exportsia, sillä nämä kaksi erilaista, hyvin tehtyä tarinaelokuvaa tekevät Korvatunturin joulupukkia tunnetummaksi kuin tuhat matkailumainosta.

Kalottjazz & Blues piti pintansa!
Finland Festivals on jälleen koonnut jäsenfestivaaliensa kävijätilastot. Valtakunnallisesti myytyjen lippujen määrä kasvoi 3,8 % verrattuna viime vuotiseen myyntiin.
Lapissa selvä voittaja oli Sodankylän elokuvajuhlat, jonka kävijämäärä oli 25 000 (20073 lippua). Lisäystä oli edellisvuoteen yli kuusituhatta, kun taas suurin hävijä Jutajaiset menetti neljätuhatta kävijää.
Musiikkifestivaalit yleensäkin vetivät aiempia vuosia vähemmän väkeä koko maassa. Rajakaupunkien Kalottjazz & Bluesin kävijämäärä pysyi kuitenkin 6100:ssa. Tapahtumaan myytiin lippuja jopa 9 enemmän kuin viime vuonna, kaikkiaan 1359. Samaan kokoluokkaan kuuluva Raahen Rantajatsit esimerkiksi romahti ja menetti lähes tuhat maksanutta jazzin ystävää.
Klassisen musiikin puolelta Luosto Classic onnistui lisäämällä konsertteja nostamaan parilla sadalla edellisvuodesta yleisömääräänsä eli vieraita kävi 3162.

Vilho, lempeä kommunisti!

Kun jututin Ivalon tätiäni Hiljaa, hän kertoi, että hänen ensimmäiset hiihtohousunsa teki Vilho Suonvieri (1919-2006). Hämmästykseni oli suuri ja päivittelin maailman pienuutta, sillä niin monet läheisistäni tunsivat Vilhon.
Minulle Vilho oli mestaripelimanni, joka asui viimeiset vuotensa Haaparannalla. Hän kuului kaikkien aikojen miellyttävimpiin haastateltaviin, joihin lasken myös Annikki Tähden ja Nils-Aslak Valkeapään.

Tapasin Vilhon useita kertoja ja olen kuullut jälkeenpäin hänen ihmetelleen, että miten mulla aina riitti tuntitolkulla kysyttävää hänelle. Täytyy myöntää, että Vilholla oli tapana kertoa elämästään tavalla, joka vei mukanaan. Minulla oli myös kunnia kuulla hänen soittoaan.
Tälläkin hetkellä taustalla soi Vilhon kantelelevy. Parasta suomalaista roots-musaa tähän hetkeen, omina ehdottomina suosikkeinani Inarinjärvi ja Sininen ja valkoinen.
Alavieskalaislähtöinen Vilho oli alunperin vaatturi ja hän vaikutti sotien jälkeen Tornionlaaksossa. Hän oli huomannut, että Ruotsista sai tavaraa, josta Suomessa oli pula.

Vilho asettui Ylitornion Kaulinrannalle ja äitini kodissa, Arvo Syväniemen talossa hänellä oli työhuone, jossa hällä oli parhaimmillaan kuusi työntekijää.
1940-luvun lopulla hän kuuli, että pohjoisen ensimmäisillä voimalatyömailla raha liikkui ja tarvittiin vaatteiden tekijöitä ja hän siirtyi Ivaloon.

Kun itänaapurissa työt loppuivat, kylää kohtasi suurtyöttömyys, mutta Vilho ei jäänyt toimettomaksi. Hän matkasi Helsinkiin ja marssi Urho Kekkosen luo, joka oli silloin pääministeri ja Ivaloon saatiin heti hätäaputöitä, poroaidan laittoa ja muuta.
Vilholla ihmisten asioiden hoito ja poliittinen aktiivisuus kasvoi vielä, kun hän muutti punaiseen Kemiin vakuutusasiamieheksi. Valmisvaateteollisuus alkoi kukoistaa, eikä vaattureita enää tarvittu, joten hän oli pakko vaihtaa alaa. Urho Kekkosen hän tapasi vielä useita kertoja, toi Juri Gagarinin Suomeen, muutti Ruotsiin ja musisoi ympäri maailman. Vilho oli lempeä kommunisti ja hieno mies!

http://kantele.net/vilho-suonvieri-1919%E2%80%932006/832