Mika päivitti klassikkovalssin!

Mika Jefremoff: Hetki Lyö Sydän Lyö (CD)

”Jo oli aikakin!”, huudahdin kun sain käteeni torniolaisen Mika Jefremoffin Hetki Lyö Sydän Lyö-esikoisalbumin ja silmäilin kappaleluetteloa.
Syy oli, että 16 laulun joukossa oli Ilta Tornionjoella. Sen levyttivät 1980-luvun alussa Esko Rahkonen ja Tornion pelimannit & kuoro.
Pikkuhiljaa unohtumassa ollut Lauri Pyynyn sävellys ja Rytmipoikien solistin Viljo Eskelisen mestariteos on näin päivitetty ja sitä paitsi Souvarit-levyjen kultasormen, studiovelho Pauli Ruuskasen sovitus on kuin raikas tuulahdus hellepäivänä. Aiempiin versioihin verraten, valssi on saanut sopivasti lisätempoa ja -väriä.
Kun Mika esitteli uutta levyään, useimmiten puheessa toistuivat kuninkaitten Olavi Virran ja Elviksen nimet ja levyä kuunnellessa juuri Jefremoffin tulkitessa heidän kappaleitaan, hän onnistuu. Laulajana hän on parhaimmillaan lauluissa Hän poistukoon ja Köyhyydestä rikkauteen. Hänelle tuntuvat sopivan myös laulut, joissa on countryvaikutteita. Hyvänä esimerkkinä hänen suuren suosikin Kari Tapion Olet häikäisevin.
Vaikka perinteistä tanssimusiikkia; tangoa ja valssia Mikan levyllä on luonnollisesti runsaasti, monipuolisena
nykyiskelmän takuumiehenä on kuusamolaislähtöinen Reijo Määttä. Häneltä on levyllä puolisentusinaa sävellystä ja homma toimii varsinkin sanoittaja Helge Kokkoniemen kanssa.
Parivaljakon yhteistyö tunnetaan parhaiten Anne Mattilan suurmenestyksestä Unihiekkaa. Se syntyi miesten sessioissa Sallan Naruskassa, samoin kuin Mikan laulama, Lappi-romantiikkaa tihkuva Tunturiunelmiakin. Myös nimilaulu Hetki lyö sydän lyö ja Lapin kuume ovat heidän yhteistyön hedelmiä.
Mika kertoo levyn kansilehdellä, että hän on halunnut juhlistaa levyllään 20-vuotista uraansa kynäruiskutaiteilijana. Hän on alan piireissä arvostettu ja palkittu, sekä Suomessa että Ruotsissa. Itse hän ajaa paketti-Hiacea, jonka tunnistaa auton kylkeä koristavasta Olavi Virran kuvasta.

Huomattavasti lyhyempi kuvataitelijan taivalta on hänen laulajanuransa. Nyt esikoislevyn myötä hän on vasta kokoamassa omaa yhtyettä ja Seinäjoen Tango-kisassa hän on hivuttautunut pikkuhiljaa lähemmäksi kärkeä ja aikoo tangokruunua tavoitella taas vuonna 2013.

Seuraavan albumin teemakin on jo selvillä. Se on mestari Olavi Virta ja kitaraan hän haluaa Jari ”Heinä” Niemisen, joka on mukana esikoisellakin.

4/5 Väylän Pyörrettä

Keikoilla Mikaa kuulee seuraavan kerran Sääskisafari-turneella 16.-23.7.

CD-levyä voi tilata muun muassa osoitteesta. info@mikajefremoff.fi

Taiska ohjaa Kuusamossa kesäteatteria! Huomenna perjantaina 8.7. klo 19.00 saa ensi-iltansa Kuusamossa Hannele "Taiska" Kauppisen ohjaama jännityskomedia Kuin Tuhka Tuuleen. Sen ovat kirjoittaneet Rauli Jokelin ja Panu Raipia.

Kepeän kesäfarssin tarina rakentuu hautaustoimiston ympärillä, jolla pyyhkii aluksi huonosti. Pelastus saapuu

kuitenkin rapakon takaa, kun suomalaismaisemaan ilmaantuu gangsteriporukka ja hautausbisnes alkaa luistaa.

Jo neljännesvuosisadan Kauppisen päätyö on ollut teatteri ja hän on toiminut Kemistä käsin.

Paremmin kansa tuntee hänet kuitenkin edelleen Taiskana, sillä hänen hittinsä 1970-luvulta soivat edelleen taajaan radioaalloilla ja tekeepä hän edelleen jonkin verran keikkojakin.

Taiskan laulajan ura lähti liikkeelle keväällä 1975. Päivää ennen kuin hänen vaaleille kutreilleen painettiin valkolakki, hän osallistui laulukilpailuun, jonka voitti. Palkintona oli singlen teko Finnlevylle. Hän sai levyttää jo klassikoksi muodostuneen Mombasan, jonka menestys ei tullut hetkessä.

- Sen julkaisusta oli mennyt jo yli vuosi. Olin unohtanut jo koko Mombasan, enkä ollut tehnyt edes keikkoja, kun se yhtäkkiä pamahti Listan ykköseksi. Oltiin tyttökaverin kanssa viettämässä Heinolan leirintäalueella juhannusta ja istuttiin laiturilla. Meillä oli pieni matkaradio ja sieltä tuli Lista. Kuunneltiin ohjelmaa ja sitten tuli ykkösbiisi. Sanottiin, että se oli Mombasa. Säikähdin ja olin pyörtyä siihen paikkaan, Taiska muistelee.

Elettiin parasta kasettibuumia ja iskelmä myi hyvin. Mombasan jälkeen alkoi Taiskan keikkaruljanssi. Ensimmäisen albumin kannen kuvaukset veivät Taiskan Afrikan kuumalle hiekalle ja media piiritti häntä kotimaassa.

- Mombasan suosion salaisuutta on vaikea sanoa, mutta ehkä sen polveilevuus ja ei niin yksinkertainen melodia vetoavat yhä ihmisiin, Taiska arvelee.

Kaikkein parhaimpana levytyksenään hän pitää kuitenkin Hiroshimaa, mutta sitä ennen hän menestyi myös lauluilla Haltin häät, Moi moi vain, Miksi näin ja Tahdon rakastella sinua.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin hän myöntää, että iskelmää hän ei ole halunnut painaa koskaan täysillä, vaikka laulaminen onkin hänelle kutsumus.

- Silloin kuuntelin kaikenlaista progea: Pink Floydia, Genesistä ja Frank Zappaa ja samaan aikaan lauloin Moi moi vain. Se oli hirveä se ristiriita. Koskaan en tuntenut olevani kotona iskelmälaulajan kengissä. Iskelmä on yhtä tärkeä alue kuin kaikki muutkin, mutta minun kenttäni on rock ja pop, ja toisaalta teatterimusiikki. Ne hallitsen, Taiska tietää tänään.

1980-luvun puolivälissä Taiskan ura loppui kuin seinään. Syiksi hän sanoo lapsen syntymän ja teatterikärpäsenpureman, jonka hän sai asuessaan Viitasaarella.

- Risto Kaskilahden kanssa aloitettiin siellä harrastajateatterin teko ja huomattiin, että se on meidän ala. Kun Risto pyrki teatterikouluun, niin minä pyrin perässä ohjaajalinjalle ja molemmat päästiin.

Valmistuttuaan Taiska sai kiinnityksen Kemin kaupunginteatteriin ja viiden vuoden jakson jälkeen hän siirtyi freelanceriksi. Hänen pääasiallinen työmaa on Meri-Lappi, muun muassa nuorten ja lasten kanssa hän tekee teatteria ja varttuneemmille hän opettaa laulamista. Kuin tuhka tuuleen on hänen ensimmäinen ohjaus Kuusamossa ja näytösajat löydät osoitteesta: http://www.xn--kuusamonnyttm-jfbd30a.fi/ohjelmisto

Ensi-illan jälkeen jatkot Hotelli Kuusamon Hotku-klubilla, jossa esiintyvät Taiska ja solistiyhtye Ketola & Witikainen!

Tänään klo 14: Pikisaari Jazz, Tornio!
Historian havinaa: Nina Höynälä Kalottjazzin päänäyttämölle!

Kalottjazz & Blues-festivaaleilla, Torniossa koetaan sunnuntaina 3.7. historiallinen hetki, kun Pikisaaren lavalle nousee paikallinen huippulahjakkuus Nina Höynälä. Torniolainen jazzlaulaja on harvinaisuus ja festivaalin liki 30-vuotisessa historiassa ensimmäinen.

Yleisössä Nina on ollut useammankin kerran ja nimenomaan Pikisaaressa.

- Varmaan joskus 15-vuotiaana olin eka kertaa. Sieltä on jäänyt mieleen montakin hienoa esitystä. Viime vuosilta erityisesti Iiro Rantala ja Felix Zenger olivat ihan huippuja. Ruotsalainen Blacknuss oli loistavan monipuolinen, Lenni-Kalle Taipale ja paljon, paljon muita.

Nyt Ninan Pikisaaren ensivisiitistä on kulunut seitsemän vuotta ja on hänen vuoronsa valloittaa yleisö lavalta käsin

Vuonna 2007 uutisoitiin Ninan pääsystä kansainväliseen Lady Summertime-laulukilpailuun Aulangolla. Silloin kilpailujohtaja, pohjoisen poika, Osku Rajala puhui vielä ”ei-valmiista, 17-vuotiaasta lupauksesta”. Seuraavana vuonna tämä jazzin monitoimimies, muun muassa JazzRytmit-lehden päätoimittaja, sanoi Ninasta jo, että ”nuoressa naisessa on kansainvälistä tasoa”.

Lyhyessä ajassa Ninan kohdalla alkoi tapahtua ja allekirjoittaneelle antamassaan ensimmäisessä musiikkihaastattelussaan suuren kiitoksen nuori laulajatar antoi juuri Rajalalle.

- Jos minun täytyy nimetä joku löytäjä, se on juuri Osku. Hän on nostanut minua esille ja ollut koko ajan hirveän kannustava. Kritiikkiäkin olen saanut, mutta hyvin rakentavaa.

Kun Nina oli juuri ehtinyt laskea ylioppilaslakin päähänsä, hän yllätti pääsemällä ensimmäisellä yrittämällä Sibelius-Akatemian jazzosastolle. Rima opinahjossa on tunnetusti kansainvälisestikin korkealla. Nina pääsi mukaan ainoana laulajana koulun pitkään ohjelmaan, johon viimeksi oli otettu Susanna Hietala Club For Fivesta.

Arvovaltainen Sibelius-Akatemian valintaraatikin oli Ninan laulajan lahjoista haltioissaan. Muun muassa Jukkis Uotila hehkutti: ” Todellinen valopilkku. Hänen esiintymisensä oli vahvan heittäytyvää ja tulkinnan rytminen käsittely osoitti poikkeuksellista näkemystä. Soundi, fraseeraus ja kappaleiden sisäistäminen myös tekstin osalta todisti jo tässä kehitysvaiheessa harvinaista kypsyyttä.

Nyt Höynälällä opintoja on takana kolmisen vuotta ja maisterin papereihin on matkaa saman verran.

Ninan kohdalla on poikkeuksellista, että hän valitsi ykkösjutukseen jazzin iskelmän ja rockin sijaan, mutta siihenkin löytyy vastaus.

- Aivan pienenä kyllä lauloin kaikkea mitä radiosta tuli, erityisen paljon Katri-Helenaa ja Souvareita, mutta musiikkiluokilla sitten laulunopettaja Elina Kakko sanoi, että mulla on jazziin sopiva ääni. Kiinnostuin ja aloin kuunnella jazzia ja minua alkoi viehättää hirveästi vanha jazz, Ella Fitzgerald ja Louis Armstrong, heidän aikakausi.

- Nykyään minun omiin livesuosikkeihin kuuluvat esimerkiksi I`m a fool to want you. Se on jazzballadiversio Tuhon tietä kuljen-tangosta. Yleensä perussetissä ovat myös Annie Rossin Twisted ja Peggy Leen Black coffee.

Kalottjazzissa jazzstandardien lisäksi Ninalta on luvassa melodista jazzia, lattaria ja hänen omia sävellyksiä. Hän esiintyy Sibelius-Akatemiasta kootun yhtyeensä kanssa, jossa soittavat Tuomas Juhani Turunen pianoa, Sampo Hiukkanen tenorisaksofonia, Teemu Åkerblom bassoa ja Mikko Arlin rumpuja. (Kuva Fred Sten/JazzRytmit)

Ruisrock-dokkari ja oma muisto!

YLE Teemalla maanantaina 4. heinäkuuta klo 22.35.esitettävä "Ruisrock - 40 vuotta rokkia ja rakkautta" on dokumentti Suomen vanhimman rockfestivaalin synnystä ja kasvusta, ja samalla myös matka maailman ja nuorisokulttuurin muutoksin Kekkosen Suomesta tähän päivään. Värikkään ja nostalgisen arkistomateriaalin rytmittämässä dokumentissa äänessä ovat niin artistit vuosien varsilta,

järjestäjät Rainer Koskesta Juhani Merimaahan kuin yleisökin eri vuosikymmeniltä. Mukana on myös mm.ennennäkemätön Chuck Berryn haastattelu vuodelta 1976.

Ensimmäinen Ruisrock elokuussa 1970 veti paikalle noin 38 000 juhlijaa kolmen päivän aikana; Suomessa ei ollut aiemmin koettu yhtä mittavaa artistikattausta samalla kertaa. Maine kiiri kauas; seuraava kesänä Ruisrock oli yksi Euroopan suurimmista musiikkitapahtumista ja rikkoi 100 000 kävijän rajan.
Suuria alkuvuosia seurasi 70-luvun yksipäiväiset puistokonsertit. Ruisrock vakiinnutti asemansa nuorison tärkeimpänä kesätapahtumana.

Canned Heat ja vuosi 1971!
Eilinen uutinen Canned Heatin Ruisrockin keikasta ei hetkauttanut. Muistot se kyllä nosti pintaan. Nimittäin vuonna 1971 tieto yhtyeen tulosta ensi kertaa Ruisrockiin tiesi elämäni ensimmäistä festivaalireissua. Canned Heat oli saanut tuolloin meikäläisen liekkeihin ja boogieveturi oli pakko nähdä, joten ei muuta kuin punaisen kuplan kokka kohti Turkua, kuskina isoveli Kari. Yhtyeen mukana piti tulla myös jalkaa lyövä blueslegenda John Lee Hooker, mutta hän joutui perumaan keikkansa lehtitietojen mukaan sydänvaivojen takia. Mutta se ei haitannut, sillä reissusta tuli musiikillisesti ja muutenkin ikimuistoinen.
Ruisrock vuonna 1971 keräsi yli 100 000 ihmistä, mikä on yhä festivaalien Suomen ennätys. Eläissäni en ole ennen tai sen jälkeenkään ollut niin suuressa ihmisjoukossa. Sitä ei kuitenkaan huomannut, koska kaikki sujui henkilökohtasesti onnellisten tähtien alla.
Ensi kesänä ainoana alkuperäisestä Canned Heatistä Turkuun saapuu rumpali Adolfo Fito De La Parra, jonka maratonimaisen kymmenminuuttisen soolon muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Kitaroissa olivat Henry Vestine ja Joel Scott Hill ja bassossa Antonio De La Barreda, mutta liideri oli 140-kiloinen vokalisti-huuliharpisti Bob "the Bear" Hite, jonka tsemmaus Let`s work together-biisissä tehosi ja silloin taputettiin ja tömisteltiin ja tunnelma oli uskomaton. Canned Heat ei pettänyt.
Musiikillisesti monia muitakin yksittäisiä huippuhetkiä kolmeen päivään mahtui. Muun muassa kitaristi Jeff Beck herkisteli Love is blue-biisin kaiken varhaishevimyrskyn keskellä ja Fairport Convention jos mikä toi kukkaisfiilikset. Samaa henkeä oli myös öisissä nuotiojameissa, joita vauhdittivat kitaroiden lisäksi rummut.
Mieslaulajista säväyttivät ehdottomasti Juicy Lucyn Roger Chapman ja tsekki Niemen. Aivan selkeästi myös muistan, kun kävelin halki festivaalialueen ja ämyreistä kajahti yhtäkkiä Kinksien You really got me. Tuntui kuin Ray Davies olisi lyönyt puukolla selkään ja putosin polvilleni. Uskomaton biisi ja sitä se on yhä!
Jos edellisenä vuonna Woodstock-leffan näkeminen ensi-illassa Porissa oli järisyttävä kokemus, Ruisrock oli sille loistavaa jatkoa. Karungin nuorisoseurantalon äänentoiston jälkeen Porissa elokuvateatterissa istuessa oli kuin uudessa maailmassa ja kaikkihan tietävät leffan musiikilliset huippusuoritukset. Itselle ne olivat Ten Years After, Sly Stone ja Santana. - Ruisrock 1971oli tavallaan meidän Woodstock ja oli ilo olla mukana ihan livenä. ( julkaistu 16.3.2010)

Teuvo Oinas, Kaikkien aikojen
tangokuninkaallinen-äänestyksessä kolmas!

YLE Satumaan äänestyksessä Jari Sillanpää ja Arja Koriseva olivat jo ennakkoon arvattava kärkikaksikko, mutta Ylitornion Raanujärveltä kotoisin olevan, vuoden 1986 tangokuninkaan Teuvo Oinaan sijoittuminen kolmanneksi yllätti. Hän ei ole saanut julkisuuden mukanaan tuomaa lisäbonusta, vaan arvostus on tullut puhtaasti keikkailemalla Souvarit-tyyliin.
Nykysin Oinas asuu Haukiputaalla. Vuosien etelässä asumisen jälkeen hän halusi lähemmäksi juuriaan ja kun vaimokin on Torniosta, veto pohjoiseen oli kova.
Oinasta Satumaassa äänestäneet kommentoivat muun muassa: ”Paras ääni ja upea esiintyjä.”, ”Tulkitsee tangot ah niin sydämeen käyvästi.” ja ”Jokainen viikonloppu ja välillä viikollakin riennän Teuvon keikalle. Arki unohtuu ja voi liidellä pilvissä. Hänestä saa niin paljon voimaa.”
1954 syntynyt entinen metsuri on käynyt pitkän tien rivilaulajasta yhdeksi Suomen suosituimmaksi lavaesiintyjäksi. 16-vuotiaana Teuvo voitti ruotsinsuomalaisten laulukilpailun ja ura laulavana basistina alkoi siis Ruotsista.
1972 Teuvo sai kiinnityksen Pasi Kauniston yhtyeeseen ja suosittu Kaunisto vei Teuvon legendaarisen Toivo Kärjen kuultavaksi. Kärki piti Teuvon laulusta, mutta kehotti ottamaan vielä laulutunteja.
Vuodet vierivät ja ollessaan keikalla Sallan Revontuli -ravintolassa Teuvo näki televisiosta ensimmäisten Tangomarkkinoiden lähetyksen ja lappilaisen Kauko Simosen voittavan. Innostuneena näkemästään hän päätti, että jos kisat vielä järjestetään niin hän on mukana.
Seuraavana vuonna 1986 Teuvo oli Tangomarkkinoiden finaalissa ja korjasi koko potin. Kisan kakkoseksi lauloi nuori romanilaulaja Rainer Friman. Ennen kisaa Finnlevyn Jaakko Salo ja Kaj Westerlund lupasivat, että jos hän sijoittuu kolmen parhaan joukkoon, hän pääsee tekemään levyä. Nyt Teuvolla on takana jo 10 pitkäsoittoa.

Archien varmat Kalottjazz & Blues-tärpit!
Perjantai 1.7. Klo 19.00 Pikisaaressa pidettävän ikärajattoman Bumble Beat-konsertin helmet ovat ranualaispohjainen Kotoisat Sävyt (kuvassa), joka kierrättää tuoreesti rockin 1970-lukua ja Raappana, joka esittää räppiä Jukka Pojan hengessä.
Klo 21 alkavan Haaparannan Blues Nightin jatkot ovat paikallisessa kaupunginhotellissa, jossa soittaa kemiläinen Qbee & the Bluetails (kuvassa oikealla) kitaristimeedioiden Tuomas Laajoen ja Jari Raution johdolla. Vokalistina on Mirkka
Paajanen, joka on rutinoitunut etelässä muun muassa kysyttynä taustalaulajana kuten Johanna Försti uransa alussa.
Lauantai 2.7. Klo 16.00 Pikisaaren ykkösnimi on Maarit, joka esiintyy
kaksin miehensä kitaristi Samin kanssa.
Klo 21.00 Night Music- konsertissa Alatornion kirkossa Johanna Kurkelan eteerinen enkeliääni hiljentää varmasti kirkkokansan.
Klo 22.00 valittavana on joko General Privaten bluesia Tornion Blues Stationilla tai Haaparannan kaupunginhotellilla Charlie
Parkeria Håkan Broströmin ja Johan Hörlenin tyyliin ja Cornelis Vreeswijkin lauluja, hänen poikansa Jackin esittämänä.
Sunnuntai 3.7. Klo 14.00 Pikisaaren pääkonsertin aloittaa torniolaisen Nina Höynälän bändi. Sitten kuullaan torven täydeltä heviklassikoita Oulu All Stars Big Bandin esittämänä. Solistina on Teräsbetonin Jarkko Ahola. Iltapäivän ulkosalla päättää tiukka soulpoppoo Jo Stance, mutta festivaalin varsinainen loppuhuipennus on klo 21.00 Kerhoravintolassa, jossa esiintyy Misters. Jos tykkäsitte Voodoo Beefistä, tämäkin uppoaa varmasti. Sen takaa Moses Hazyn jazzdynamo, superlahjakas Joonas Karjalainen.

Tänään: Blues Night, Folkets Hus, Haaparanta!
Clas Yngström & Wolfman Jack

Ruotsalaisen rootsmusiikin pitkän linjan kehäkettu, kitaristi-laulaja Clas Yngström esiintyy yhdessä Wolfman Jack-bändin kanssa perjantaina 1. heinäkuuta Kalottjazz & Bluesissa.

Ennen, klo 21 (Suomen aikaa) alkavan Blues Nightin, pääaktia kuullaan Kangasalan Claptonia Heikki Silvennoista bändeineen ja luulajalaista the Musical Expressiä.
Clasin ja puolta nuoremmat Wolfman Jackin uumajalaissoittajat toi yhteen englantilainen bluestraditio ja ennenmuuta Fleetwood Mac, jonka biisien esittäjänä Wolfman Jack on ansioitunut. Sen todistivat yhtyeen keikat Tornion vanhalla Blues Stationilla muutama kuukausi sitten.

Clas ja Wolfman Jack ovat ehtineet soittaa yhdessä vasta puolisentoista vuotta, mutta jo kuukausi sitten yhteistyön hedelmänä ilmestyi albumi, Together (Garageland records). Sillä kuullaan bändin omien biisien lisäksi muun muassa versiot B.B. Kingin Be careful with a foolista ja Fleetwood Macin Gotta movesta ja Like it this waystä.
Rehevistä Jimi Hendrix-tulkinnoistaan tunnettu Borlängessä vuonna 1952 syntynyt Clas Yngström aloitti soittajan taipaleensa 1960-luvulla kellaribändeissä. Niissä luotiin pohja tulevalle ja vielä tänäänkin, Clas luottaa "vanhassa vara parempi"-listaan Top5-albumeita valitessaan: 1.The Shadows: Greatest Hits, 2. John Mayall`s Bluesbreakers With Eric Clapton 3.Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced 4. Albert King: Born Under A Bad Sign ja 5. Chuck Berry Collection. Parhaiten Clas tunnetaan edelleen toimivasta yhtyeestään Sky High, jonka hän perusti vuona 1978. Yhtye on soittanut ja kiertänyt keskeytyksettä ja tehnyt yli 3500 keikkaa ympäri maailman, Los Angelesista Calcuttaan. Sen musiikkia voisi tänään luonnehtia Hendrix-vaikutteiseksi bluesrockiksi, jossa on mausteita Texas-bluesista, funkista ja jazzistakin, sillä näitä kaikkia kitaristi Yngströmin uralle mahtuu.Sky Highta ennen hän soitti jo jonkin verran nimeä saaneissa bändeissä Röda Ropet ja Soffgruppen.
Kaikkiaan Sky High on ehtinyt julkaista 16 albumia. Yhtyeen suurin hitti on vuodelta 1983 I Ain´t Beggin´, joka nousi Ruotsin Top 10:een ja päätyi lopulta Dennis Hopperin tähdittämään undergroundleffaan The American Way. Elokuvaan kappaleen järjesti ZZ Topin lähipiirin kuuluva Sam Taylor, todennäköisesti kitaristi Billy Gibbonsin vinkistä, sillä hänet Clas on tuntenut jo 30 vuotta.
Kaikki alkoi yhteiskeikalta Norjasta, jossa hän tyrkkäsi ZZ Top-kitaristin kainaloon vanhoja Sky High-levyjä ja muutaman päivän päästä tuli kannustava puhelinsoitto. Billy yritti yhdessä vaiheessa saada myös Clasin bändiä heidän Euroopan kiertueensa lämppäriksi, mutta manageriporras pisti hanttiin, koska piti ZZ-parroille Yngströmiä liian pahana kilpailijana.
Bändilevyjen lisäksi Clas on tehnyt myös soololevyjä, tunnetuin niistä Fat Guitar, jolla vierailevat muun muassa Mary Wilson (x-Supremes), Norton Buffalo (x- Steve Miller Band) ja Dick Heckstall-Smith (x-Colosseum). Tuottajana levyllä hääri Pete Brown, jota pidettiin aikanaan neljäntenä Creaminä.
Wolfman Jack & Clas Yngström: Like it this way
WJ & CY: Hey Joe
WJ & CY: Watch out
Sky High:I ain`t beggin`
SH: In my chair
SH: Fat guitar
SH: Power of soul