Tangokuningattaren kilot!

Ensimmäisellä viikolla Suurin pudottaja -kilpailusta kotiin äänestetty tangokuningatar Arja Sipola on MTV3:n nettisivujen mukaan löytänyt vierelleen uuden rakkauden. Hänelle elämä siis hymyilee, mutta tänään paljastetaan myös Suurin Pudottaja-ohjelmassa (MTV3 klo 20), miten paljon hän on pystynyt kotonaan pudottamaan painoaan.
Avioeron ja muiden rankkojen elämänvaiheiden; auto-onnettomuuksien ja niiden aiheuttaman pakkolevon jälkeen Arjan paino nousi 89 kiloon. Oli muutoksen aika ja hän lähti mukaan Suurin Pudottaja-kisaan.

Syksyllä Porvoossa kuvatusta kilpailusta Arja on kertonut jääneen käteen jonkin verran elämäntapamuutoksia, jotka näkyvät arjessa. Urheilutaustastaan hän arvelee olleen apua myös kunnon kohotuksessa.
Tällä hetkellä arpelalainen elättää itsensä tekemällä hoitoalan töitä Oulussa. Laulurintamalla hän jatkaa myös edelleen ja suunnitteilla on toinen albumi, joka ilmestyy mahdollisesti jo tulevana kesänä.(Kuvat: MTV3)

PS. Suurimmassa Pudottajassa kuultiin Arjan ensiesityksenä laulu Elämänmuutos, joka on Veikko Juntusen kynästä. Sanoja tekemässä ovat olleet myös Arja ja tytär Pia. Sovittaja on Rauno Pelkonen.

Jari, mistä olet kotoisin?

- Juureni ovat aina siellä, missä rakkaat ihmisetkin, vastaa viihdetaiteilija Jari Sillanpää.
- Seittenkarissa asuvat vanhemmat ja serkut.Luulajasta taas, jossa olen asunut pisimpään en löydä enää itseäni. Siskoni on ainoa side kaupunkiin, sillä kaikki kaverit ovat muuttaneet muualle.
Suomalaistangoja Jari muistaa kuulleensa ensi kertaa poikasena juuri Luulajassa. Hän jopa lauleskeli niitä yksitoistavuotiaana salaa kavereiltaan ennenkuin hurahti Abbaan. 8-vuotiaasta asti hän lauloi myös kuoroissa muun muassa Luulajan tuomiokirkon nuorisokuorossa.

- Muistan myös Midskogin koulusta esityksen, jossa lauloin ja Norrbottens-Kurirenin kriitikko Rolf Nilsen kirjoitti että "den här mannen kommer att gå långt om han satsar på musiken"...

Musikaalisuutensa hän kertoo perineen vanhemmiltaan. Äiti laulaa ja isällä Jari sanoo olevan hyvän rytmitajun. Ennen Luulajaa Sillanpäät ehtivät asua eri puolilla Ruotsia, joten Jari on jo pienestä pitäen tottunut vaihtamaan paikkakuntaa.

- Vanhemmat muuttivat ensin Kemistä Ruotsin Smedjebackeniin, jossa synnyin. Isä-Veikko ostettiin Veitsiluodon Vastuksesta sikäläiseen jääpalloseura Herokseen. 1970-luvulla asuttiin myös muutama vuosi Smoolannissa. Äitini oli siellä sotalapsena neljävuotiaasta yksitoistavuotiaaksi ja asuttiin lähellä hänen kasvattivanhempiaan, Jari kertoo.

Luulajaan muutettuaan Sillanpäät pääsivät lähemmäksi sukuaan ja erityisesti Jari Kemin mummuaan. Hänen luonaan hän näki teeveestä ensi kertaa ohjelman Seinäjoen Tangokuningas-kisasta.

- Muistan, että olin hyvin vaikuttunut, kun näin ohjelman. Mitä tämä on? Se oli aivan mahtavaa. Iso orkesteri ja lauletaan smokit päällä. Siinä vaiheessa parikymppisensä en osannut edes haaveilla osallistumisesta. Mulla oli silloin niin huono itsetuntokin.
Luulajassa Jari toimi tarjoilijana ja baarmikkona, kunnes lähti kokeilemaan siipiään maailmalla. Hän kokeili valokuvamallin hommia Barcelonassa. Hän esiintyi muun muassa Mallorcan matkailuvideolla, mutta työ ei elättänyt. Hän otti pestejä myös eri laivoille.

- Koko elämän olin laulanut ja ottanut laulutunteja. Mitta tuli täyteen ja tuli ajanjakso, jolloin en halunnut olla missään tekemisissä musiikin kanssa. Tietysti bailasin diskoissa, mutta vuodet 1989-92 kiersin maailmaa ja etsin itseäni.

Karaoken kautta Jari löysi taas musiikin ja yleisön kannustus sai hänet heräämään. 1995 Jari palkittiin täysin kympein Tangokuningas-kisassa. Kolmas kerta sanoi toden ja enteellistä tai ei, finaaliin hän oli ostanut smokin samasta tukholmalaisliikkeestä kuin Frans Emil Sillanpää mennessään vastaanottamaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa.

Kuninkuutensa jälkeen Jarin suosio ei ole laantunut. Hänen karismansa puree yhä. Suomessa hän on saavuttanut laulajana lähes kaiken, mutta suomalaisyleisö saa hänet yhä syttymään uudelleen ja uudelleen ja hän haluaa laulaa heille niin kauan, kun he jaksavat häntä kuunnella, eivätkä ulkomaat väiky päällimmäisenä mielessä.

- Kai Hyttinenhän heittäytyi nelikymppisenä eräoppaaksi ja näyttelijäksi. Laulamisen lisäksi elokuvassa näytteleminen kiinnostaisi minuakin. Viisikymppisenä voisi ajatella sitten eräoppaan hommaa, sillä tykkään telttailusta, vitsailee Sillanpää, jolle on tarjottu useita elokuvarooleja. Jarin mukaan kuitenkaan "oikeaa nappijuttua" ei ole vielä tullut vastaan. Pisimmällä neuvottelut olivat edesmenneen Spede Pasasen kanssa.

Jari Sillanpään Kuin Elokuvissa-konsertti Haaparannan Aspen-hallilla 12.3 klo 19 (Ruotsin aikaa)

Magnus från the Lonesome Whistle Boys!
Music From Torne Valley, part 1!















The Lonesome Whistle Boys är ett superband från Kiruna, som kunde vara nästa BIG THING! efter Willy Clay Band och Anton Björkevall. Bandets ledare och låtskrivare Magnus Edalen avslöjer, hur läget är med the Lonesome Whistle Boys. Han berättar lite också om sin egen och sin hemstads musikhistoria.

Kan du berätta, hur the Lonesome Whistle Boys föddes?

- Jag hade spelat ihop med Jonas Pietikäinen, när jag flyttade tillbaka till Kiruna 2005. Sen kom jag med förslaget, att vi skulle sätta ihop ett studioprojekt. Det blev the Lonesome Whistle Boys. Vi spelade in låten San Antonio strax efter det. Jonas sång på den låten är fantastisk. Daniel Raitio la på en bas. Själv spelar kompgitarren på låten. När vi behövde solot så ringde jag min gode vän Mattias Kenttä. Han är en av Sveriges bästa gitarrister och låtskrivare om du frågar mig. Hans band The Rock United hade inte varit aktiva på länge, så han var ganska spelsugen. Jag ringde upp Mattias Pääjärvi. Han blev också genast intresserade.Vi bestämde direkt att vi i första hand skulle satsa på att spela in låtar i studio och sen fick det bli som det ville efter det.

Hur kom Örjan Mäki med?

- Willy Clay Band hade precis avslutat sin turné så Örjan var ledig och intresserad av att göra något nytt. Vi spelade in låten Need a friend . Örjan Mäkis sång och slidespel är inspelade i en tagning. Den mannen är en riktig naturkraft. Jag höll på att ramla baklänges när han drog igång. Örjan gjorde en helt egen grej av den låten. Matti Pääjärvis basspel är också väldigt bra. Han hittade rätt "feel" direkt. Matti lyfte den. Efter det blev the Lonesome Whistle Boys till och vi gjorde några inspelningar till. Vi har ett par låtar som ligger mer eller mindre klara. Några av dem är riktigt bra.
- Need a friend tillägnade vi Hogge som låg i koma efter att ha blivit misshandlad i Kiruna. Den mannen gör inte en fluga illa. När han blev misshandlad var det många som reagerade kraftigt. Hogge låg i koma i flera månader. Han är nu på bättringsvägen, men går fortfarande med rullator som stöd.

Vilken slags feedback har ni fått?

- En vecka efter att projektet hade bildats hamnade vi på en samlingsskiva med låten San Antonio. När våra låtar hamnade på nätet så började folk höra av sig från USA mest folk från Florida och Texas. Vad som var kul var att det mest var andra artister, som tyckte att vi måste skicka vår musik till radiostatiner o.s.v. Sen började internet baserade radiostationer att höra av sig och ville ha vår skiva. Problemet var ju bara att vi inte hade någon skiva att skicka ut för promotion. Vi hade ju inga planer på att göra någon skiva heller.
- Vi har t.o.m. haft 2-3 stycken som gett sig fan på att the Lonesome Whistle Boys ska bli stora som på eget initiativ har jobbat för att marknadsföra oss i USA. Helt otroligt egentligen. En tjej som heter Reneé har kört på sedan vi startade projektet. Jag ska också nämna Lynyrd Skynyrds tidigare körtjej Jo Jo Billingsley, som har varit otroligt stöttande och gett oss mycket beröm "Ronnie Van Zant would have loved it" brukar hon säga. Vi har blivit mycket goda vänner via internet.

Har ni spelat live ofta?

- Många som har hört the Lonesome Whistle Boys vill ju höra låtarna live också, men vi har aldrig ens varit i samma rum under samma tidpunkt. Grejen är att vi aldrig har repat ihop. Men jag ska ärligt säga att det hade varit otroligt roligt att spela och höra det här projektet live. Det finns en hel del energi i pojkarna.

Hur mår the Lonesome Whistle Boys idag?

- Alla är upptagna med sina egna projekt. Så jag vet inte hur the Lonesome Whistle Boys framtid kommer att se ut. Men att det blir mer. Det är jag övertygad om. Frågan är bara när och hur.
- Själv så har jag satt ihop ett mer komersiellt låtskrivarprojekt med tre gamla vänner. Vi har precis börjat med detta och det känns som att det kommer att bli mycket bra. Jag har haft brevkontakt också med en mycket talangfull låtskrivare i Nashville, som heter Haven Quint senast i veckan faktiskt. Men då i första hand för att få lite tips till mitt nya projekt.

Vad är din egen musikhistoria?

- Det började väl med Sweet för min del. Sedan blev det mycket 1950-talsmusik i och med att The Boppers vara stora i Sverige. Under början av 1980-talet lyssnade jag mycket på gruppen Noice. Under högstadiet blev det sedan mycket hårdrock. När jag var 16 upptäckte jag Muddy Waters och John Lee Hooker. Min morbror Anders Heldebro är munspelare och en riktig bluesman så han introducerade mig i bluesen redan tidigare, men innan jag var kring 16 var jag inte mogen att lyssna. Jag tror ändå att jag tog till mig mycket av det där från det att jag var riktigt liten. Det var ju liksom svårt att undvika när det spelades runt en hela tiden. Muddy Waters, John Lee Hooker, Deep Purple, Led Zeppelin och Lynyrd Skynyrd har nog ändå betytt mest för mig personligen.
- Grabbarna i de gamla Kirunabanden No Chanse Bluesband och Illbatta Boogie Band från 70-talet har visat också vägen, när jag började spela. Min morbror var förresten med och startade upp NCB innan han flyttade söderut. Örjan Mäkis gamla band Brickyard från Pajala var också viktig.

När började du skriva låtar?

- När jag flyttade till Uppsala 1995, jag provspelade med några band, men inget av de banden kändes rätt för mig alls, så började jag skriva musik. I Uppsala är jazzen viktig. Och är det någonting som jag inte förstår mig på så är det. På den tiden var det bandspelare som gällde. Vilket elände. Det lät förjävligt.
- 1997 upptäckte jag countryn. Plötsligt fattade jag varifrån Lynyrd Skynyrd hade fått sitt sound och sina influenser. Det är ju mycket blues i country och bluegrass också. Och så hela cajungrejjen med uråldriga franska influenser. Jag tog countryn till mitt hjärta direkt. Alla skrattade åt mig då. Den enda av alla mina vänner som lyssnade på country på den tiden var Björn Pettersson i Willy Clay Band.
- Countryn kom egentligen till Sverige långt, långt senare. I Uppsala stötte jag på en amerikan som hette Larry Harp. Larry var 55 år då och hade turnerat sedan tidigt 60-tal i USA och Europa. Larry är från Texas och har sett allt som går att se under sina år på vägarna. Han är så genuin som en countryartist kan vara. En riktig anhängare av George Bush också. Larry höll på att jobba med en ny skiva och undrade om jag kunde spela lite bas på den. När jag spelade upp låten Open road som jag skrivit åt honom några dagar senare blev han eld och lågor och ville ha med den på plattan. Han anlitade mig också som gitarrist för hela inspelningen trots att jag protesterade och förklarade att jag inte ens kunde spela gitarr. "Du har feeling, och det räcker" förklarade Larry. Den där inspelningen måste ha kostat Larry flera hundra tusen kronor. Vi var i studion tre dagar i veckan och han betalade kontant för varje session.
- Så en dag la Larry av med musik helt. Han blev helt enkelt trött på att spela i barer. Jag hade skrivit några låtar som var tänkta till honom. Jag pratade faktiskt med Larry på telefon under veckan och vi bestämde att vi måste göra någonting ihop igen. Det kanske blir något under sommaren. Vore otroligt roligt att arbeta med Larry Harp....utan producent.

Kiruna som musikstad. Jag vet er americana-våg, men var är era rötter?

- Vi har en bluesgrund i Kiruna, som inte finns i någon annan stad i Sverige. Förutom möjligtvis någon eller några orter i Dalarna och också i Bergslagen, t.ex. Lindesberg. Jag tycker i alla fall, att även om mycket bra bluesbaserad musik finns i andra orter så är det i allmänhet någonting som fattas.
- Det är nog en råhet och ett vemod som finns hos oss här uppe som är skillnaden. Det vi gör här uppe låter äkta eftersom det helt enkelt är äkta. Vi har det där i oss. Den enda förklaringen jag har, och det är nog också den som är mest sann, är att vi har vårt tornedalska blod.

Vad menar du med det tornedalska blod?

- Vi är i grunden vemodiga. I grunden fattiga och vi har på något sätt också alltid haft en känsla av, att vi inte riktigt räknas till det svenska samhället. Inte heller till det finska. Jag kan t.ex. inte prata tornedalsfinska även fast jag har min rötter i Övertorneå, Juoksengi och Vittangi, därför att det under 70-talet ansågs vara fult och lite sämre att tala det språket eller att bryta på det i Sverige. Idag är det ju modernt och man håller kvällskurser till höger och vänster i tornedalsfinska. Men om man går 20-25 år tillbaka i tiden var det annorlunda.
- Samtidigt har de flesta här fått i oss tornedalsk och finsk musik med modersmjölken.
- Tornedalen har betytt mycket. Man märker också på band från finska delen av Tornedalen, att de har samma äkta känsla för blues. När Greedy Pig spelade i Kiruna under 80-talet höll vi på att ramla baklänges. Fan vilket bra band det var. Stenhårda och coola. Matti Kenttä är ett riktigt Greedy Pig fan. Han gillar Hurriganes också väldigt mycket. Där har vi också ett band med äkthetsstämpel. Vet inte om någon av de grabbarna har sina rötter här uppe, men jag skulle gissa det?
- Man hör ju också på grabbarna i Willy Clay Band att deras rötter är viktiga och att de avspeglar sig i deras musik. Nå...vi ska ju inte slå oss för bröstet och skrika att vi är bättre än någon annan och att ingen som är född utanför Tornedalen inte kan spela blues. Det är inte det jag menar. Vad jag vill säga är att fattigdom och utanförskap är vad vi har gemensamt med sydstaterna i USA. Det avspeglar sig i musiken. Och musik ljuger inte. Jag tror nog grabbarna i Greedy Pig, Willy Clay Band och Hurriganes håller med. Förmodligen Mr Lordi också.
http://www.myspace.com/thelonesomewhistleboys

Greedy Pig livenä kotikonnuilla!Greedy Pig heittää kesken levytyssessioiden kaksi keikkaa Meri-Lapissa. Livevedoista haetaan lisäpotkua studioon, vaikka yhtyeellä tuntuu olevan hyvä draivi päällä muutenkin. Perjantaina Greedy Pig tykittää Kemin Koodissa ja lauantaina Tornion musiikkibaari Blues Stationissa.
Yhtyeen levytyshomma alkoi edistyä, kun liideri, kitaristi-laulaja Jari "Päne" Pänttäjä muutti etelästä talvehtimaan Ouluun. Itse levyä on purkitettu pikkuhiljaa Tornionjokivarressa Ruotsin Vojakkalassa äänittäjä Antti Lindholmin johdolla. Aiemmin samaisesta Boat Island-pajasta on sadellut tykinkuulia myös torniolaisten Lambsin ja Free Riden toimesta. Elokuussa 2008 oli puhetta Kemissä myös Pirates-kitaristi Mick Greenin mukaantulosta levylle, mutta kuolema ehti ennen.
Tulevalta Greedy Pigin albumilta saatiin maistiaisia muutama päivä sitten julkaistulla North Will Rise Again -kokoelmalla. Herkkupalat Holler ja Idle Motion ennakoivat karheaa ja tanakkaa rock`n`roll-pakettia.
Yhtyeen viikonlopun Kemin ja Tornion keikoilla kuullaan uutta materiaalia yleisösuosikkien Junkfoodin, Medicine Manin ja Sweet Little Darlingin rinnalla. Livenä yhtye nähdään Torniossa toistamiseen Twin City-festivaaleilla 16. heinäkuuta muun muassa yhdessä CMX:n kanssa.
Idle motion www.myspace.com/greedypigfinland
Holler www.myspace.com/northwillriseagain
Etelä-Suomen Sanomat haastatteli brittikitaristi Mick Greeniä GREENgreedy.pdf , kun hän kiersi Suomea Greedy Pigin kanssa v.1999. (Juttu on lappilaislähtöisen Pirates-tietäjä Esa Seppäsen arkistosta! Suurkiitokset!)

Dancekuningatar Kapustasta!

Kohuttu muusikkopari Virpi Kätkä ja Tauski Peltonen ovat taas yhdessä. Tappelut on tapeltu, ainakin toistaiseksi.
Tällä hetkellä heitä yhdistää ainakin Virpin debyyttikiekko Reloaded, jolle Tauski on tehnyt uusia biisejä kiitettävän ahkerasti.
MTV3:n haastattelussa Peltonen uhoaa leipovansa Ylitornion kapustalaisesta Suomen dancekuningattaren. Apuna hänellä on alan guru tuottaja Antti Turpeinen, tuttu muun muassa Cheekin taustalta.Levyn lauluista Marraskuu, Tyttö peilissä, Jäätynyt enkeli ja Kylmä ovat Tauskin kynästä. Osasta niistä, dancelevylle tyypilliseen tapaan, löytyy sekä hidas että nopea versio.
Mukana on myös käännöshittejä. Kuuma kesä on alunperin Gyllene Tiderin Sommartider, Muistatko sä discon sen Alcazarin Crying at the discoteque ja Rakkaus on hulluu Alexian Summer Is Crazy. Lisäksi vanhoja aikoja muistellaan uudelleenmiksauksilla CatCat-helmistä Yksin sateeseen, Piirtelet mun sydämeen ja tietenkin euroviisusta Bye Bye Baby.
Marraskuu http://www.youtube.com/watch?v=3z0MODE3JWE

Tornion markkinoilla!

KANSAN KUVALEHTI vuonna 1931

Länsi ja itä, etelä ja pohjoinen kohtasivat toisensa vuosisatoja sitten Tornion markkinoilla. Harvoin siihen aikaan kokoontui tuhansittain miehiä yhteen ainoaan paikkaan, mutta Tornioon sanotaan kokoontuneen, sillä silloin osti Pohjola ne elämänsä tarvikkeet, joita se ei itse pystynyt tuottamaan koko vuodeksi varastoon. Se maksoi tarvikkeensa jaloilla turkiksilla, joita mitattiin kokonaisin kiihtelyksin.

Aikakirjat kertovat, että silloin hengitti Tornio oikein syvin vedoin. Sen elämä aivan kuin riehaantui muutamaksi viikoksi patoutuakseen sen jälkeen taas tasaiseen uneliaisuuteensa.

Kerran vuodessa Tornio vieläkin riehaantuu, sillä oikein almanakkaan on merkitty sen talvimarkkinat. Kai entinen maine kantaa vielä näihin päiviin asti sen verran, että Tornionjokivarren asukkaat rajan molemmin puolin saapuvat joukolla katsomaan, mitä torilla on myytäväksi pantu.

Elämä sykkii torilla nopein lyönnein. Telttarivien välit ovat ihmisvirtana, joka hiljalleen soluu uomasta toiseen. Katsellaanhan tavaroita. Yrittävätpä jotkut kauppoihinkin ryhtyä. Kauppiaat pitävät huolen, että tavara tulee ainakin tarjotuksi. Kehoituksia satelee. Kehaistaan tavaraa ensiluokkaiseksi ja hintaa satumaisen halvaksi. Mutta markkinoilla ei niin vain ostetakaan. Tingitään vaikka markka soikeaksi ennenkuin sen annetaan kukkarosta pyörähtää.

Monet monethan ovat tulleet markkinoille vain huvitellakseen ja siihenkin on tilaisuus. Että markkinoilla tempo nousisi korkealle, seudun hevosmiehet panevat toimeen Pohjois-Suomen komeimmat kilpa-ajot. Jäälle on tehty jäärata. Päiväkauden hyrrää myös elokuvakone.

On TUURITANSSEJA, jotka kestävät kolmisen tuntia kerrallaan ja taas tyhjenetään sali. Aloitetaan uudelleen ja myydään uudet pääsyliput. On tulijoita riittävästi. Seinät ulos tahtovat pullistua. Kattoon kohoaa höyrynä liika lämmin ja kiiltävät pisarat tanssivien kasvoilla kertovat, että huvitellaan.

Huvitellaan koko rahan edestä. Haitari rämähtää soimaan ja poikarintama liikahtaa yhtenä seinänä tyttöin seinää kohden. Mutta tuleepa toinen tanssi. Silloin saavat pojat seisoa rintamassa ja odottaa, sillä tytöt tulevat "hakemaan takaisin" ja jos tyttö hakee takaisin äskeistä kavaljeeriaan, on se merkkinä siitä, että kelpoinen oli ja sopii jatkaa vielä vaikka muitakin tansseja. AINA SOI JA LIUKAS ON LATTIA! kertoo mainosplakaattikin työväentalon ulkoseinämissä ja uskottavahan tuo on. Sopii koettaa ja koetetaankin. Vihaisesti iskee lapikkaan pohja tai pyhäkengän antura lattiaan.

Tanssisalin ovi lennätetään tuurin muuttuessa selälleen ja silloin sotkeutuvat yhteen posetiivin ja haitarin sävelet. Vanha ja kulunut on posetiivarin laatikko ja särähdellen kantautuvat siitä vain lyhyen matkan päähän sävelet. "Suomalainen" on vinoon tekstattu posetiivin kyljessä.

On muitakin markkinoiden taiteilijoita. On eläintelttakin, jossa olevat aarnioiden asukkaat eivät eläissään ole saaneet maistaa vapauden hurmaa, vaan joiden katseeseen on ruoska ja vankeus painaneet nöyrän leiman. Saattaa olla mukana suomalainen karhukin. Sokeripala houkuttelee sen ajamaan kierroksen pokupyörällä. Karhu on saanut nuhan ja silmät vuotavat vettä.

Viereisen teltan edustalla aisakello kuuluttaa esityksen alkamista. Siellä on hypnotisoija ja hänen meedionsa. Mies huutaa teltan ihmeitä aisakellon äänen sekaan ja lippuluukulle jono syntyykin.

Kuuluu huutoa joka suunnalta. Helppo-Heikitkin pitävät huolen siitä, ettei ääni markkinoilla liian vähäksi häviä.

Eletään markkinatunnelmassa. Saa haukata keskellä toria vehnäleetasta ja Viipurin rinkilästä. Saa sylkäistä roiskauttaa makkarankuoren keskelle katua ilman, että kukaan kummana pitäisi. Paukautetaan tuttua ja tuntematonta markkinapallolla selkään että naru vinkuu. Pompitaan ilmapalloilla. Vastaantuleva saattaa töykäistä aivan pahki ja hyväntahtoinen naurun toljaus saa käydä anteeksi pyynnöstä.

Vain pari, kolme päivää sykähtelee elämä torilla kiihkeänä palatakseen jälleen vuodeksi entiseen tyyneen nukuttavaan uomaansa.( teksti A. Rivinoja/ kuvat R.Kainulainen)

TORNION MARKKINAT tämän viikon TORSTAINA, PERJANTAINA & LAUANTAINA samalla paikalla kuin vuonna

1931!

Taivaan tulista Datsunin kyytiin!

Kemijärveläislähtöinen, nykyään Rovaniemellä asuva laulaja Jarkko Honkanen on noussut Tätä Suomi Tanssii-listalle tuoreella radiosinglellä Vanha 100A. Se on lohkaisu Jarkon keväällä ilmestyvältä toiselta pitkäsoitolta Illaksi Kotiin.

- Lähtökohtana levyä tehdessä oli että kappaleisiin sisällytetään jokin mieleen jäävä tarina. Niitä lillukanvarsia ja tähtivöitä kun kuuluu tuolla radioaalloilla olevan ihan nokko.
- Vanha 100A-laulukin on nostalgiapläjäys suomalaisesta arkielämästä, joka vie kuulijansa maalaistunnelmiin sekä legendaariseksi muodostuneen ajopelin kyytiin, Jarkko kertoo.

Datsun-rallissaan Honkanen laulaa muun muassa: "Se ei jätä mua milloinkaan/ Hiljalleen kimpassa ruostutaan/ Ja kilometrejä muistellaan..."

Sanat ovat hänen omat ja sävellys Pellon Orajärveltä kotoisin olevan Tero Ylisirkan niinkuin tulevan albumin monilla muillakin raidoilla. Sovituksista ja miksauksista vastaa puolestaan Juha "Lauran exä" Heikkilä.

Jarkon esikoisalbumi Hetken kestää onni kerrallaan julkaistiin vuosi sitten hotelli Pohjanhovissa Arctic Lapland Rally -kisan yhteydessä, mutta Taiga-yhtyeensä kanssa hän on kiertänyt jo vuodesta 2005. Yhtyeessä soittavat pellolaisen Teron lisäksi Arto Mäntyjärvi Posiolta, Reijo Väliranta Savukoskelta ja Jari Nyyssönen Kemijärveltä.

- Keikkailun ohessa ollaan julkaistu pitkin matkaa useampikin sinkku, joista on mainittava erityisesti Vuoden jokaisen -kappale. Sen esitin Taigan kanssa Taivaan tulet -tv-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella.
Jarkon ja hänen yhtyeensä keikkaohjelmisto on sekoitus omia kappaleita, vanhaa tanssimusiikkia, sekä parhaimpia iskelmä- ja bilehittejä kautta aikojen ja samaa monipuolista menoa hän lupaa tulevalta pitkäsoitoltakin.

- Kun olen noita miksauksia kuunnellut, niin kieltämättä hymy tahtoo mennä naurun remakaksi. Niin makialta nuo kuulostaa. Tuskin maltan odottaa, että levy saadaan julkaistua. Tuntuu todella hyvältä, laulaja hehkuttaa.

Lapin keikkoja: 6.3. Hotelli Posio, 2. - 7.4. Saariselän tunturihotelli (Inari), 9. - 11.4. Hotelli Rukahovi (Kuusamo), 24.4. Hotelli Pohjanhovi (Rovaniemi) ja 1.5. Folkets Hus (Haaparanta)