Kommentti: Tähtihetkiä Lappian Tornio 400-spektaakkelista!

Jenny Mulenga

Torniolaisen Popmusiikin Tarina oli hieno ja viihdyttävä kokonaisuus. Pop & Jazz Konservatorio Lappian nuoret olivat tehneet suuren työn kapellimestari Tuomas Lampelan johdolla. Yllättäviä leikkauksia ja käänteitä tunnelmasta toiseen riitti, eikä ikävystymään päässyt.

Juontajapari Essi Turunen ja  Mikko Koivulehto

Tekstihän oli minulle suurimmaksi osaksi tuttua omien Poppi-kirjojeni sivuilta, kuvia oli mukana arkistostani ja muutenkin oli ilo olla pienesti avuksi aina, jos tarvittiin.

Vähän tunnen olevani jäävi sanomaan mitään, mutta muutaman huippuhetken haluan nostaa esiin, kun Lapin Kansa-jutussani se oli rajallista.

Laulajista ylitse muiden oli sielukasääninen Jenny Mulenga, niin Harmony Sisters-Raijan ohjelmistosta napattu Rififi kuin Nina Myan Deep in the water olivat silkkaa tähtipölyä. Swingin ja soulin kutsuihin vastasi ilolla ja on ihme, jos tästä laulajattaresta ei kuulla pian laajemminkin. 

Jenny ja mustan rytmimusiikin pyörteissä myös Tuomas Lampela viulussa

Missään vaiheessa illan aikana ei päässyt liikaa vaipumaan nuoruusmuistoihin. Toki Tonicsin Hei Herra Hetkinen hienoine laulustemmoineen muutaman kyyneleen irrotti, mutta pian nurkan takaa rymistelivät nuoret miehet TK-sikermällä. Heitä tuhat kertaa paremmaksi pani kyllä tyttöbändi, jonka versio Zacharius Carls Groupin Big River-rokista oli uskomaton liveveto! Kaksi naislaulajaa ja mikä nuoruuden energia koko bändissä!

Tonics: Hei Herra Hetkinen

Zacharius Carls Group: Big River

Upeaa kuultavaa oli myös Tuomas Lampelan sovitus CMX:n Ruosteesta ja ennen kaikkea Jukka Pojan Älä tyri nyt-laulu sovitettuna kuorolle toi siihen aivan uuden syvällisemmän tason ja alleviivasi tekstiä.

Yllätys oli myös Tornio 400-laulukisan voittajabiisin Kotikaupunkini esitys. Elina Haapaniemen äänestä olen aina pitänyt, Mikin Vintin näytelmistä lähtien, mutta nettikuuntelussa kappale häipyi äkkiä mielestä, mutta nyt se hiveli ja sai kuoroineen ja bändeineen arvoisensa täyteläisen esillepanon. Oi jospa hetken olisi saanut napattua purkkiin ja jos lupa olisi annettu, sellaisenaan olisin sen julkaissut Väylän Pyörre-levyjen kautta.

Koronapölön vuoksi Tornio 400-spektaakkeli jäi varmasti monelta näkemättä, mutta mikä estää joskus ottamasta esityksiä vaikka uusiksi. Onneksi kevään kuluessa suurproduktiosta on tulossa ainakin nettitaltiointi, vaikkei se live-elämystä korvaakkaan.

Tuomaksen tiimi yhteistsempissä ennen esitystä

PANIMOMESTARI-dokumentille Visione Globale-pääpalkinto Italiassa

Panimomestari Leo Andelin ja ohjaaja-käsikirjoittaja Antti Haase juurilla eli x-Lapin Kullan tiloissa

Antti Haasen käsikirjoittama ja ohjaama Panimomestari (The Master Brewer) on voittanut Italiassa Mente Locale-elokuvafestivaalin Visione Globale pääpalkinnon. Palkinnon arvo on € 2,000.

Panimomestari-dokumenttielokuva on taianomainen comeback-tarina Leo Andelinista, joka vuonna 1963 kehitti Suomen kansainvälisesti tunnetuimman elintarvikkeen – Lapin Kulta-oluen.

Mente Locale-elokuvafestivaalin juryn perustelut palkinnolle: 

“The director Antti Haase portrays the master brewer Leo Andelin with great dignity. His film has a charming style that combines effortlessly archival footage and present-day scenes of decay. The Master Brewer tells about “Godardian” cultural warfare against the state of things. Leo Andelin appears as reborn agent Lemmy Caution, complete with a trench coat and noir glasses, engaged in an amazing multigenerational struggle against the dark side of globalization. The intimate quality of this documentary film creates a wave of poetic justice and shows in an exemplary way how it was possible to give a new life to an important local tradition.”

Panimomestari kertoo, miten syrjäisen Tornion työläisperheen Leo-pojasta kasvaa oluen herrasmies, joka intohimoisesti varjelee pohjoisen maaperästä syntynyttä ”olutkukkaa”. Leon vuosikymmenien elämäntyö tuhoutuu vuonna 2010, kun olutjätti Heineken lakkauttaa Lapin perinteikkään panimon. Apuun rientää nuori torniolainen paluumuuttaja Kaj Kostiander, jolle vanha olutvelho siirtää ammattisalaisuutensa. Seuraa ennätyksiä rikkova joukkorahoituskampanja ja alkuperäisen oluthiivan metsästys. Ja kuten oikeassa sadussa, lopussa seisoo kultainen kiitos.

Haase toteaa: 

- Elokuvalle oli kotimaassa haastavaa hankkia rahoitusta ja levityskanavaa, koska aihe sattuu sijoittumaan yritysmaailmaan ja siinä maistellaan alkoholipitoista juomaa. Italialaisen juryn kaunopuheinen palaute lämmittää siksikin mieltä - ja torniolaisen katsojan ohjaajalle kiitokseksi kutomat villasukat jalkoja.

Panimomestari on valittu kesäkuun 2021 ensi-illan jälkeen 20:lle elokuvafestivaalille ja se on palkittu aikaisemmin muun muassa Yhdysvalloissa DOCUTAH International Documentary Film Festivaalilla parhaan ulkomaisen lyhyen dokumenttielokuvan palkinnolla.

Viime viikon esityksissä Torniossa elokuvan näki 600 katsojaa. 

Antti Haasen ohjaamia viimeaikaisia dokumenttielokuvia ovat Monsterimies (2014) ja Valontuojat (2017).

Panimomestari elokuvan nettisivut: www.panimomestari.fi

Mitä olet aina halunnut tietää kaakamolaisesta rumpalilegendasta KAUKO RAPAKOSTA, sen kertoo VIIDAKKORUMPU-lehti

Kauko Rapakosta (1949-2001) riittää mehukkaita tarinoita, mutta hän oli myös maineensa veroinen, huippulahjakas rumpali, jota kollegat kunnioittivat. Sen osoittaa selkeästi kokkolalaisrumpali Esa Tarvainen, joka on kirjoittanut hienon jutun Suomen rumpaleiden ja lyömäsoittajien äänenkannattajaan Viidakkorumpuun (tilaus: info@dafry.fi)

Esa  oli ihmetellyt tarinoiden määrää Rapakosta ja päätti ottaa härkää sarvista ja haastatella Ei ehkä suuri, mutta varmasti tuntematon-sarjaansa Kaukon tunteneita muusikoita. Suurin osa on tietysti rumpaleita, jotka tuovat mielenkiintoisesti esiin erityisesti Rapakon soittotekniikkaa, joka teki hänestä spesiaalin.                                                                                                                                                     "Rapakko oli ensimmäinen suomalaisrumpali, jonka näin soittavan kahdella bassorummulla. Minulle hän oli myös ensimmäinen heavy-rumpali maassamme." (Vesa Aaltonen)                                                                                                                                                                             " Kauko Rapakko veti sellaista kertomusta, etten pysty sitä vertaamaan keneenkään suomalaisrumpaliin. Mieleen hänen tyylistään tuli lähinnä Ginger Baker. Olin hänen taitotasostaan täysin äimänä." (Aikka Hakala)                                                                                                                        

Esa tekee perinpohjaista työtä. Pari kuukautta sitten hän otti allekirjoittaneeseen yhteyttä, että voisiko hän käyttää myös ensimmäisen Poppi-kirjani Rapakko-materiaalia. Kun sain luettavaksi hänen kirjoituksensa Wigwamin Ronnie Österbergistä, ei epäilyksen sanaa.

Lukekaa. Tässä skannattuna hänen juttunsa. Toivottavasti saatte selvän.

Rovaniemen progeylpeys JACQUES DANIELS PROJECT siirtyy arvostettuun Eclipse Musicin talliin

 Tyylillinen monitaituri rovaniemeläinen Jacques Daniels Project julkaisi tämän vuoden kesäkuussa omakustanteena toisen kokopitkän albuminsa nimeltä Distance. Pian tähän saakka ainoastaan Spotifyssa kuunneltavissa ollut levy julkaistaan kuulijoiden iloksi myös CD:nä. 

Laulaja-lauluntekijä Jari Karjalaisen luotsaaman Jacques Daniels Projectin aiempaa tuotantoa on verrattu muun muassa Queenin, Led Zeppelinin ja Beatlesin kaltaisiin musiikin suurnimiin, mutta Distance on tyylillisesti niin omaleimainen yhdistelmä erilaisia aineksia, että sitä on vaikea verrata mihinkään muuhun.

Jacques Daniels Project on 15-vuotisen taipaleensa aikana julkaissut omakustanteena useita singlejä, yhden EP:n ja kaksi albumia. Genreillä leikittely on alusta saakka ollut keskeinen osa JDP:n musiikkia, ja niinpä uusimmallakin levyllä kuullaan tyylejä laidasta laitaan eikä yksikään kappale ole samanlainen kuin toinen. Myös lyriikoiden osalta Distance on herkullisen monipuolinen kokonaisuus. Kappaleiden aiheet vaihtelevat ihmissuhteista ja laulujen kirjoittamisesta aina 20-lukulaisiin murhamysteereihin saakka. Distance toisin sanoen kieltäytyy asettumasta valmiisiin lokeroihin, minkä vuoksi se onnistuukin juuri siinä, mihin Jacques Daniels Project ennen kaikkea musiikissaan pyrkii eli tarjoamaan ihmisille aidosti uutta kuunneltavaa.

Jari Karjalaisen lisäksi Jacques Daniels Projectin uusimmalla levyllä soittaa ja laulaa kaikkiaan kymmenen muutakin muusikkoa. Perinteisten instrumenttien ohella yhtye hyödyntää levyllään kekseliäästi muun muassa kuppien, lasien ja kahvinkeittimen ääniä.

Tässä Distance-albumilla mukana olevat soittajat ja laulajat:

Jari Karjalainen – laulut, akustinen kitara, kosketinsoittimet, perkussiot, ohjelmointi
Timo Rehtonen – akustinen kitara, busuki (4), sähkökitara, basso (1, 2), ohjelmointi
Jaakko Niemi – basso (2, 3, 5, 6, 7) ja rummut (2, 3)
Hannu Mikkola – poikkihuilu (5), tinapilli (6) ja saksofonit (7)
Jaana Isokangas – taustalaulut (3, 6, 7) ja soololaulu (5)
Katja Auvinen – taustalaulut (3, 7)
Sami Enbuska – rummut (7)
Kennedy Pupe – laulut (6)
Jarmo Saitajoki – kontrabasso (4)
Minna Siitonen – kurkkulaulu (1)
Pekka Laine – miksaus ja masterointi

Vuoden 2021 KEKSI-ehdokkaina muun muassa Jarkko Honkanen, Satama Open Air, Tapani Ollonen, Kaamosjazz ja Revontulet-kuoro

Jarkko Honkanen

Pohjoisen oma K E K S I- musiikkipalkinto jaetaan jo kahdeksannen kerran ja voittaja julkistetaan tämän vuoden loppuun mennessä! Tänä vuonna ehdokkaita on täysi tusina ja musiikkikirjo laaja.

Rovaniemeltä ehdolla on laulaja Jarkko Honkanen, joka tuoreella Sydän-albumillaan on kääntänyt uuden lehden urallaan ja sanoittanut kaikki laulunsa itse ja aisaparikseen säveltäjäksi hän on saanut oululaisen Esa Elorannan ja taustalle muitakin nimimiehiä. Alkuvuodesta heidän yhteistyön hedelmänä julkaistiin myös lappilaistarina  Balladi kadonneelle, jonka lauloivat levylle Pate Mustajärvi ja Nina Tapio. Toinen Lapin pääkaupungin Keksi-ehdokas on The Bilebändi, taitava coveryhtye ja väsymätön lappilainen viihdyttäjä,  yksityisjuhlista ravintoloihin ja erilaisiin tapahtumiin.

Meri-Lapin ykkösfestivaali Satama Open Air Kemistä on vakiinnuttanut asemansa. Se on Markku Könkään Eventworksin kruununjalokivi, jonka menestys on synnyttänyt ympärilleen tapahtumaperheen, viimeisimpänä torniolaisen Twin City-festivaalin paluun.

Meri-Lapista löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta. Paljon aikaansaava on pitkään jo omaa musiikkia tehnyt persoonallinen laulaja-lauluntekijä Teemu Ylinikka, joka muistetaan myös muun muassa rokkibändeistä Slap Betty! ja Roisto. Pitkä soittotaival on myös takana torniolaisella Tapani Ollosella. Yli kaksikymmentä vuotta hän on  kulkenut roots-musiikin kivikkoista tietä ja pyörittänyt omaa Free Ride-bändiään  ja sille biisejä tehnyt. Viimeisin tymäkkä rocksinkku on nimeltään Damage done. Keikoilla häntä on kuultu myös Duo Medicine Menin kanssa ja kitaristina useammallakin torniolaisella levyjulkaisulla.

Tänä vuonna Väylän Pyörre onnittelee ja muistaa myös nimeämisellä pyöreitä vuosia juhlineita. Muoniossa 70-vuotta täytti taidemaalari Veli Koljonen, josta olisi voinut tulla myös menestyvä muusikko, mutta hän valitsi toisin. Pohjoisen radioaalloilta hänet tunnetaan parhaiten isänsä Vilhon luontohenkisten laulujen esittäjänä. Maailman pimeimmällä festivaalilla Saariselän Kaamosjazzilla on tullut 40 vuotta täyteen ja 60-vuotias Jukka Tarkiainen järjesti omat Jukka-festit Sodankylään. Oli taidetta, elokuvia,videoita ja tietysti musiikkia, sillä mieshän muistetaan ympäri Eurooppaa kiertäneistä yhtyeistä Jalla Jalla ja Desert Planet.

Nuorta nousevaa polvea  edustaa Keksi-ehdokkaissa Tina alias Tiina Nyyssönen Kemijärveltä, joka pääsi Voice of Finlandin finaaliin vuonna 2017, opiskelee musiikinopettajaksi  ja eka sinkku Pisarat tuli tänä vuonna ulos. Tätä päivää on myös Linnuntiet (ft. Carita), joka on ruotsinsuomalaista iskelmällistä räppiä.  Sen esittäjä Rajahurrit tulee Haaparannalta.

Lisäksi ehdolla on kaksi kuoroa, Tarja Vanhalan johtama Melodonnat Torniosta ja Noemi Lehikoisen johtama  Naiskuoro Revontulet Pellosta.

Keksi-tunnustuksen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja se  annetaan vuosittain pohjoisessa kevyen musiikin saralla ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle  tai yhteisölle. Nimensä huomionosoitus on saanut runoseppä Antti Keksin mukaan, jonka syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 400 vuotta. Äskettäin hänen kunniakseen julkaistiin albumi Keksin Laulu.

Voittajan valinnan tekee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu asiantuntijaraati:  Yrjö Koskenniemi  Torniosta, Irene Määttä  Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Jukka Rajala Muoniosta, Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Ylitorniolta, VeePee Salmi Rovaniemeltä ja Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.

Kuunnelkaa: SAVERIO MACCNELLA lapio vaihtui taas kitaraan!

Saverio Maccne

Miljoonakaupungista Buenos Airesista kotoisin oleva kitaristi Saverio Maccne on saanut nauttia pienen suomalaiskylän Tornion Kourilehdon rauhasta koronan vuoksi nyt pidempään  ja se on inspiroinut hänet tekemään uusia lauluja. Iso levy tulee myöhemmin, mutta tässä tuore sinkku  Endless nights blues.

 ”Meän perheessä hommat mennee aina ristiin. Kun mulla alkaa työhommat vähän helpottaan, niin toisella tahti kiihtyy”, kertoo fb:ssa Saverion puoliso Silja Kroschel, joka pyörittää Tornionlaakson Puutarhat & Unelmat-yritystä Kourilehdossa.

 Nyt lumi on tullut kylään ja Saverio on ottanut kitaransa naulasta ja matkannut maailmalle. Tällä hetkellä hän on kahden viikon kiertueella Hollannissa. Tuntumaa hän on ehtinyt ottaa, koronarajoitusten hiukan hellittäessä, muutamalla keikalla myös Suomessa. Elokuun lopussa hän esiintyi muun muassa Kaamasen Bluesissa.

 Vaikka Endless night blues on hidas, se on täynnä  voimakasta ja kipinöivää tulkintaa. Saverion raspinen laulu ja kitarointi ovat yhtä. Hänen soundinsa on omanlaisensa ja  slowblueskin voimaannuttaa, takuumiehinä oululaiset huippusoittajat, basisti Jaakko Konttila ja rumpali Olli Estola.

 Endless nights blues on etelän  porteñon lämmin tuulahdus Lapin kaamokseen.

Kuunteluvinkki: CURTIS HARDING, nykysoulin lauluaatelia

Curtis Harding

Atlantasta tuleva Curtis Harding julkaisi tänään kuukauden päästä ilmestyvältä If Words Were Flowers-albumilta uuden With You-kappaleen, joka kertoo siitä, kuinka kumppanuus voi kääntää koko elämän kohti parempaa suuntaa. Biisillä vierailee lauluntekijä SASAMI. Lahjakas artisti on etsinyt musiikissaan lohtua ja rauhaa koko elämänsä. Hän oppi laulamaan ja soittamaan rumpuja kirkossa äitinsä seurassa, joka esitteli hänet Mahalia Jacksonin ja Mavis Staplesin kaltaisille artisteille. Hänen siskonsa hip hop -levyt vakuuttivat hänet lopulta tavoittelemaan uraa musiikin parissa. Harding opetteli itse laulamaan ja räppäämään, ja päätyi toviksi promoottoriksi legendaariselle LaFace -levy-yhtiölle työskentelemään atlantalaisten tähtien kanssa. Tämän tilaisuuden myötä avautui myös ovet konserttilavoille. Hän kiersi usean aristin kokoonpanossa taustalaulajana, kunnes hän lopulta päätyi oman musiikkiuransa pariin.  Myös Suomessa esiintyneen Curtis Hardingin uraan sisältyy toistaiseksi kaksi täyspitkää Soulpower (2015) ja Face Your Fear (2017), joista jälkimmäistä on kehuttu muun muuassa Soundissa. Hardingin musiikkia on myös lisensoitu The Falcon And The Winter Soldier -elokuvaan, ja hän on tehnyt yhteistyötä muotiala-ikonin Guccin kanssa.

                                             

Curtis Harding: Kotisivut | Facebook | Instagram | Twitter

LAPIN HUIPPUFESTIVAALIT varmistivat tammikuun tapahtumapäivänsä!

Elämä voittaa pikkuhiljaa ja koronapandemia on jäämässä taka-alalle. Näin uskotaan ja innolla ollaan palaamassa normaaliin päiväjärjestykseen. Toivottavasti järjestäjillä on ollut myös viisautta miettiä uusia kujeita  ja välttää vanhan toistoa, sillä kaveriahan harvoin jätetään, vaikka yleisöllehän tapahtumia tehdään.

Tammikuun 2022 ohjelmistot julkistetaan lähiviikkoina, mutta kolmen festivaalin päivämäärät ovat jo selvillä ja lipunmyyntikin osin käynnistymässä.

Maailman pimein jazzfestivaali Kaamosjazz soi Saariselällä 20-23.1. Neljä vuosikymmentä on juhlittu arktisissa maisemissa ja nyt on tulossa entistä monipuolisempi tapahtuma, jonka perustana on edelleen jazz.

Koronan takia Kaamosjazz peruuntui tältä vuodelta, mutta toivotaan, että ohjelmisto on yhtä tasokas ensi tammikuussa kuin peruuntunut tähtikaarti, mieluumin sama? Tulossa olivat mm. Dallapé, Tuomo Prättälä, Dalindèo, Harri Kuusijärvi, Felix Zenger, Lenni-Kalle Taipale, Jukka Perko ja Aili Ikonen.

Musiikki & Media-tapahtuman raati Tampereella ojensi heti eka kerrasta Pyhätunturin uudelle tapahtumalle Vuoden Festivaali- arvonimen todeten: ”Bättre Folk i Fjällen ei ollut ainoa festivaali vuonna 2020, mutta se oli varmasti persoonallisin!”

Bättre Folk I Fjällen on Hailuodossa järjestettävän Bättre Folkin viileämpi sisarfestivaali, joka järjestetään jälleen Pyhällä 27.-30.1.

Festivaaliohjelma keskittyy uuteen musiikkiin ja kirjallisuuteen. Luvassa on siis muun muassa viihdyttäviä musiikkiesityksiä tutuilta ja hieman tuntemattomammilta artisteilta, työpajoja, joogaa ja kirjailijoiden esityksiä, unohtamatta tietenkään laskettelua ja muita Pyhän talviaktiviteetteja.

Liput tapahtumaan tulevat myyntiin 8.10. 2021 klo 9 Tiketissä. Rajallisen lippumäärän vuoksi tämä tapahtuma on myyty aikaisempina vuosina loppuun nopeasti, joten lippuja havittelevien kannattaa olla valppaana!

Ylläs Jazz Blues järjestetään samaan aikaaan Pyhätunturin tapahtuman kanssa eli 27.-30.1., mutta tuskin siitä mitään haittaa on, sillä he ammentavat juurimusiikista, jazzista, bluesista, soulista ja americanasta. 

" Tunnelmallisia keikkoja, riehakkaita iltamia ja tunturin taikaa", lupaavat nykyjärjestäjät. Liput tulevat myyntiin "reilusti ennen joulua".

Tammikuun jälkeen, toivon mukaan, tulossa ovat alkuvuodesta 2022 ainakin Kemin Pakkasukko Blues`N Jazz helmikuussa ja Saariselän Tunturiblues maaliskuussa.

JONAS ISACSSON kitaroi Metallican tribuuttilevyllä!

Jonas Isacsson

Muutama viikko sitten julkaistiin massiivinen tribuutti, Metallica Blacklist. Tuli kuluneeksi 30 vuotta Metallica-yhtyeen Black Album-nimellä tunnetun klassikkolevyn ilmestymisestä, jolta löytyvät ne bändin tunnetuimmat metallirallit.

Kutsun sai myös ruotsalainen Per Gessle, jonka läpimurto Roxette-yhtyeen kanssa tapahtui kunnolla samoihin aikoihin. Cover-biisin valinta levyltä Perille oli helppo, sillä edesmenneen laulaja Marie Fredrikssonin kanssa hän kuunteli keikkabussissa siltä eniten Nothing else matters-kappaletta, joka Gesslen mielestä olisi sopinut vaikka Roxetten ohjelmistoon.

Metallica Blacklist-levyllä on tusina versiota kyseisestä biisistä ja PG Roxette-yhtyeen coverin kruunaa  kitaristi Jonas Isacssonin soolo. Samalla lailla kuin Mira Sunnarin Sade-sinkulla se on kuin piste iin päälle tai paremminkin mansikka kakun päälle!

Samoilta tulilta vanha Roxette-jengi on lähdössä nyt loppuvuodesta myös kiertämään Ruotsia Unplugged-pohjalta.

-Minä en ole kuitenkaan mukana, mutta ensi vuonna, kuka tietää, kitaristi Jonas Isacsson kertoo Väylän Pyörteelle ja paljastaa iloisen uutisen. Jo 1970-luvulla Haaparannalla  alulle pantu Marathon-yhtye tekee kovalla vauhdilla toista albumia.

- Viisi kappaletta on jo purkissa ja toiset viisi äänitetään Luulajassa talven ja kevään aikana!

Mutta kuunnelkaapa tämän päivän Roxettea allaolevalta videolta!

LÄJÄ, KONEIDEN JA KISSOJEN ORJA-dokkari oli ensi-illassa Aineen taidemuseolla

 Kerrassaan mainio henkilökuva monipuolisesta taiteilijapersoonasta Veli-Matti "Läjä" Äijälästä!

Ennen elokuvan alkua kuultiin  elävänä The Kolmas-yhtyettä. Konemusiikkiin Läjän innosti nuorena M.A.Nummisen sähkökvartetti ja soite Kaukana väijyy ystäviä. 

Allekirjoittaneelle vasta toinen Läjä-live. Jo oli aikakin, sillä edellinen oli 1979 Tornion Kevyen Musiikin Katselmuksessa, jossa TK otti ensiaskeliaan.

Luonnollisesti dokumentin  keskiössä oli Terveet Kädet-historia ja valkokankaalla  muistelemassa sen tärkeimmät soittajat.  Paljon oli löytynyt myös liikkuvaa ajankuvaa Torniosta!

Ilahduttavan paljon nähtiin ja kuultiin myös The Sultansia, Hound Dog Taylorin innoittamaa bluespumppua, mikä on kovassa huudossa varsinkin alan piireissä etelässä. Pohjoisessa Torniokin on vielä korkkaamatta!

Janne Leimola

Paikalla dokumentin ensi-illassa oli ohjaaja Janne Leimola ja ennen elokuvan esitystä puhui paikallinen politikko  Jan-Mikael Hakomäki. Hän kaipasi Tornion musiikkielämään omaehtoista tekemisen meininkiä kuten 40 vuotta sitten. Mukava uutinen oli, että Porthanin koulusta on tekeillä paikka vaihtoehtokulttuurille.

Jospa piankin alkaa tapahtua, sillä säikhäyttämistähän Tornion musiikkielämäkin  kaipaa!

Arvio: WAO tarjosi illan, josta ei mitään puuttunut!

Laulussa Susanne ja taustamausteita Arton bensakanisterista ja Janin luudan varresta

WAOn sydän sykki Wilho Akseli Ollikaiselle. Yhtye teki kunniaa monipuoliselle kansantaiteilijalle Haaparannan Säivisin kylätalolla ja se tuntui.

Kuultiin pakahduttava kokonaisuus, ei vain Wilhon ilakoivia, humoristisia ralleja, vaan myös sydänverellä kirjoitettuja rakkauslauluja.

WAO ei ollut myöskään vain laulua, vaan myös  tanssia, herkkää runonlausuntaa ja hyvin Wilhon tunteneiden muusikoiden muistoja.

WAO: Arto (vas.), Jan, Susanne, Göran & Markus

WAO, Jan Johansson ja ja Susanne Rantatalo Jordista, Markus Falck ja Göran Eriksson JP Nyströmsistä ja suomalainen Arto Järvelä, tuttu mm. JPP:stä ja Pinnin Pojista hurahtivat Wilhon musiikkituotantoon kukin tahollaan, mutta vasta vuonna 2014 Tjära Människa, musiikkinäytelmä Wilhosta toi heidät ensi kertaa yhteen ja kolme vuotta myöhemmin ilmestyi albumi Maailma On Hullu.

Wilho  jätti jälkeensä kaksi banaani-laatikollista kasetteja kaiken muun taiteilun lisäksi ja mitä WAO:lta vielä kuulemmekaan, sillä vasta toinen banaani-laatikko on läpikäyty.

Göran muistelee Wilhoa

Savossa syntynyt Wilho vietti elämänsä 15 ensimmäistä vuotta isovanhempiensa huomassa Rautavaaran sivukylällä, kunnes muutti äitinsä Fannyn luokse Ruotsin Hakkakseen.

Parhaiten hänet tunnetaan laulustaan Kuppari, jonka ruotsintornionlaaksolaisten tietoon nosti kansanmusiikkiyhtye JP Nyströms. Samana vuonna 1977, kun yhtye perustettiin Göran ja Markus tapasivat Wilhon ensimmäisen kerran. Hasse Alatalon konserttiäänitys Kupparista päätyi Pekka Arton suosittuun radio-ohjelmaan ja hittihän siitä tuli Tornionlaaksossa.

Wilho kokeili maanviljeilijän ammattia, kaivosmiehenäkin hän toimi Malmivaarassa, mutta taide veti puoleensa. Hän kärsi myös psyykkisistä ongelmista. Harhat vaivasivat ja mielialat vaihtelivat masennuksesta maniaan. 

Konsti oli Wilhon paras medisiini ja pelastus, niinkuin monen isommankin mestarin, Mika Waltarin tai Beethovenin.

Arto kertoo Wilhon matkasta Kalevala-mitassa

“ Elämää sen yksinkertaisuudessa ja sen loputtomassa monimutkaisuudessa.”, tiivisti Norrbottens Kurirenin kulttuuritoimittaja Eva Åström osuvasti Wilhon perinnön jossain jutussaan.

Viiden tähden ilta Säivissä. Toivottavasti jatkoa seuraa!

Arto Junttila

LÄJÄ siellä, Läjä täällä: Kovapanosammuntaa albumillinen Reverend Bizarre-Albertin kanssa ja Tornion Aineella omaelämänkerrallinen dokkari Koneiden ja Kissojen Orja

Centuries of Youth on kahden avantgardistisen kuvainriistäjän projekti. Minimalistinen lähestymistapa on albumin kulmakivi, jossa Terveet Kädet -yhtyeen Läjä Äijälä ja muun muassa Reverend Bizarresta tuttu Albert Witchfinder ovat yhdistäneet voimansa.

Kaksikon debyyttilevy Centuries of Youth sisältää seitsemän kappaletta, joiden tunnelmat vaihtelevat voimaelektrohulluudesta levottomiin ja avantgardistisiin ambient-tykityksiin.

Svart Records julkaisee albumin 15. lokakuuta  350 kappaleen rajoitettuna mustana vinyylipainoksena sekä digitaalisesti kaikissa olennaisissa suoratoistopalveluissa, mutta tässä ennakkomaistiaisena  paljonpuhuva  Crush Down.

 Läjä Äijälä on luonut pahaenteisesti sykkivän analogisen äänivallin, jonka päälle Witchfinder lataa vokaalimyrskyn, josta välittyy tulkitsijan nuoruuden kokemuksia värittävä epävarmuuden tunne sekä siihen liittyvä väkivaltaiselta tuntuva katkeruus. 

Sanoitukset perustuvat Witchfinderin päiväkirjamerkintöihin, joista varhaisimmat juontuvat nuoruusvuosilta ja loppuvat edesmenneen vuosituhannen viimeisiin hetkiin. 

Janne Leimolan ohjaama lyhytdokumentti Läjä, koneiden ja kissojen orja, saa vihdoin ensi-iltansa Aineen taidemuseolla 30. syyskuuta klo 18.00. Kiireinen ohjaaja on saanut kuvausapua myös Noora Räätäriltä  ja Kilian Hänniseltä. Kaikki ovat kirjoilla Lapin yliopistossa.

Vanha uutinen: http://www.vaylanpyorre.com/tornio400-janne-leimolan-laja-dokumentti-ensi-iltaan-helmikuussa-2021/

Gordon Ramsey, Kukkolankoski ja miljoonan taalan matkailumainos!

Maailman kuuluisin kokki  Gordon Ramsey piipahti viime kesänä Torniossa. Hän kävi grillailemassa Uiton rannassa ja pizzalla Virpi ja Henry Saloniemen omistamassa Hevi`s Pizza & Bar-ravintolassa.

- Kaikkea yllätyksellistä voi tapahtua, kun ollaan Torniossa, Saloniemet kuittasivat  iltapäivälehdille ja paljastivat hymyssä suin sen verran, että ravintola sai  tiukkana tunnetulta  Gordonilta tarjoilustaan puhtaat paperit.  

    

                       

Kuitenkin seurueen pääkohde oli Kukkolankoski, joka näytti parhaat puolensa. Se nähdään, kun maailmantähden tv-sarjan uusi kausi starttaa Pohjois-Suomi-jaksolla suomeksi tekstitettynä ensi sunnuntaina 29. elokuuta klo 21.00 National Geographic-kanavalla. Englanninkielinen versiohan on jo nähtävissä YouTubessa.

Paljon puhutaan Robinson-ja Selviytyjät Pohjola-tv-sarjojen tuomista turistivirroista Haaparannan saaristoon, mutta Gordon Ramseyn sarjan katsojamäärät liikkuvat aivan eri sfääreissä, sillä hänen ohjelmiaan katsotaan ympäri maailman. 

Onnittelut Kukkolankoskelle  miljoonan taalan matkailumainoksesta!

Markku, Gordon ja Kimmo

Risto Kantola vie Ramseyn seurueen vauhdikkaalle koskenlaskulle, jonka jälkeen  Vilho Auniolan saunassa, kylpemisen lisäksi pyöräytetään porolihapullat, oppaana oululaiskirjailija Katariina Vuori, joka on kirjoittanut Janne Pekkalan kanssa Saunakeittokirjan. Perinteiseen lippoukseen Ramseyn perehdyttää Markku Vaaraniemi ja varrassiian valmistusta hän opettelee tietysti Kimmo Aunon johdolla.

Gordon Ramsayn makuseikkailut -sarjassa tutustutaan eri maiden keittiöiden erikoisuuksiin myös paikallisten ruoka-ammattilaisten johdolla. Keskiyön auringon maan ruokakulttuurin saloja hänelle avaa Michelin-keittiömestari ja ravintoloitsija Kim Mikkola. 

Heti ohjelman alussa parivaljakko joutuu päistikkää  mukaan suopotkupallon naisten peliin ja ryvettyy perinpohjaisesti, mutta pääsee "pohjanmaan kautta" makujen ytimeen eli tutustumaan sujuvasti luonnonmarjojen puhtaisiin aromeihin ja  maistelemaan jopa muurahaiskeon antimia. Jakso huipentuu Ramsayn ja Mikkolan, väliseen leikkimieliseen kokkaustaistoon, makutuomareina Vuennonkosken törmällä Pekanpäässä jakson päätähdet.

https://www.youtube.com/watch?v=mfuo8XIco5s&t=187s

Canned Heat ja muut Turun Ruissalossa tasan 50 vuotta sitten

Pikkumuistelon myötä Väylän Pyörre Musiikkiuutiset palaa "pikkupuolelle" jatkuvien teknisten ongelmien vuoksi...T. Arto

Vuonna 1971 tieto Canned Heatin tulosta Ruisrockiin tiesi elämäni ensimmäistä festivaalireissua. Canned Heat oli saanut tuolloin meikäläisen liekkeihin ja boogieveturi oli pakko nähdä, joten ei muuta kuin punaisen kuplan kokka Torniosta kohti Turkua, kuskina isoveli Kari. Yhtyeen mukana piti tulla myös jalkaa lyövä blueslegenda John Lee Hooker, mutta hän joutui perumaan keikkansa lehtitietojen mukaan sydänvaivojen takia. Mutta se ei haitannut, sillä reissusta tuli musiikillisesti ja muutenkin ikimuistoinen.

Canned Heat 

Ruisrock vuonna 1971 keräsi yli 100 000 ihmistä, mikä on yhä festivaalien Suomen ennätys. Eläissäni en ole ennen tai sen jälkeenkään ollut niin suuressa ihmisjoukossa. Sitä ei kuitenkaan huomannut, koska kaikki sujui henkilökohtasesti onnellisten tähtien alla.

Rumpali Adolfo Fito De La Parran maratonimaisen kymmenminuuttisen soolon muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Kitaroissa olivat Henry Vestine ja Joel Scott Hill ja bassossa Antonio De La Barreda, mutta liideri oli 140-kiloinen vokalisti-huuliharpisti Bob "the Bear" Hite, jonka tamppaus Let`s work together-biisissä tehosi ja silloin taputettiin ja tömisteltiin ja tunnelma oli uskomaton. Canned Heat ei pettänyt.

Musiikillisesti monia muitakin yksittäisiä huippuhetkiä kolmeen päivään mahtui. Muun muassa kitaristi Jeff Beck herkisteli Love is blue-biisin kaiken varhaishevimyrskyn keskellä ja Fairport Convention jos mikä toi kukkaisfiilikset. Samaa henkeä oli myös Woodoo-yhtyeen öisissä nuotiojameissa, joita vauhdittivat kitaroiden lisäksi puhuvat rummut.

Mieslaulajista säväyttivät ehdottomasti Juicy Lucyn Roger Chapman ja tsekki Niemen. Aivan selkeästi myös muistan, kun kävelin halki festivaalialueen ja ämyreistä kajahti yhtäkkiä Kinksien You really got me. Tuntui kuin Ray Davies olisi lyönyt puukolla selkään ja putosin polvilleni. Uskomaton biisi ja sitä se on yhä!

Suomalaisista tietenkin Tasavallan Presidentti ja Karelia olivat eniten mieleen.

Jos edellisenä vuonna Woodstock-leffan näkeminen ensi-illassa Porissa oli järisyttävä kokemus, Ruisrock oli sille loistavaa jatkoa. Karungin nuorisoseurantalon äänentoiston jälkeen Porissa elokuvateatterissa istuessa oli kuin uudessa maailmassa ja kaikkihan tietävät leffan musiikilliset huippusuoritukset. Itselle ne olivat Ten Years After, Sly Stone ja Santana. - Ruisrock 1971 oli  tavallaan meidän Woodstock ja oli ilo olla mukana ihan livenä.