lauantai 30. tammikuuta 2010

Eläkeläisten salaisen aseen ura alkoi Kemistä!
Euroviisuja varten Eläkeläisten oli pakko keksiä jotain omasta päästä. Hehän ovat tähän asti esittäneet jenkka- ja humppaversioita rockklassikoista.
Monta monituista iltaa miehet odottivat inspiraatiota oluttuopin ääressä, mutta turhaan.
Humppaveikkoja lainaten sitten laulettiin kimpassa ; "Puuseppää aina tarvitaan..." ja kutsuttiin hätiin ammattimies Ensio Hienonen.
Yhdessä hänen kanssa, muutamasta laulun riekaleesta kyhättiin Hulluna humpasta. Ensio myös sovitti ja tuotti
kappaleen.
Kuka on tämä salaperäinen Ensio Hienonen? Hän on oikealta nimeltään Jari "Yari" Knuutinen. Kemiläisen huippuhanuristi Joken poika, joka asustaa nykyään Pohjois-Karjalan Polvijärvellä.
Yari aloitti uransa 1970-luvulla osana punk-aaltoa. Taustalta löytyy myös vahva klassisen musiikin vaikutus: Yari on opiskellut musiikin teoriaa ja soittanut sinfoniaorkesterissa selloa. Hän on julkaissut kymmenen albumia, joista viisi Se-yhtyeen kanssa. Vuodesta 1987 lähtien Yari on tehnyt musiikin 42 elokuvaan.
Hän syntyi Jyväskylässä, mutta kymmenvuotiaana muuti perheensä mukana Kemiin, jossa aloitti musiikkiuransa.Yari kertoo:
- 1970-luvulla Kemi oli oikein kultturelli paikka. Jo ennen varsinaista musiikin tekemistä nuorisodisko Huvikummun musadiggaripiirissä tutustuin muun muassa Lou Reediin, josta muuten en olisi tiennyt mitään. Myös lukiossa kannustettiin luovuuteen. Samalla luokalla oli muun muassa kirjailija-pahkasikailija Juha Ruusuvuori, jonka kanssa toimitin luokkalehteä Rauhaton Atomi.
- Ensimmäiset kasetit, jotka olin tehnyt itsekseni, lähetin Love recordsiin jo vuonna 1974. Sieltä tuli demovastaava Kim Kuuselta kehotus, että kokeileppa biisejä bändin kanssa.
- Pian perustinkin Kemissä yhtyeen Pohjolan Voima yhdessä Erkki Okkosen, Jukka Peurasaaren ja Pekka Ulmasen kanssa. Soiteltiin, pidettiin hauskaa ja osallistuttiin muun muassa Meripuiston bändikisaan ja jäätiin viimeiseksi. Kisan voitti yhtye, jonka solistina oli Einari eli Eila Torvela.
- Kun osa bändistä lähti opiskelemaan Jyväskylään, minä ja Ulmanen keskeytettiin lukio ja mentiin perässä. Muutaman demon jälkeen päästiin sitten levyttämään 1978 Lovelle. Jos ei oltaisi sinne päästy, muualle ei olisi edes yritetty. Love oli silloin ainoa ja paras ja siitä ura sitten urkeni.
Oslon Euroviisufinaaliin lähtijä selviää tänään klo 20.00-21.50 TV2:ssa ( ja voittaja = Kuunkuiskaajat.)
Tuomas: Pakkasukon alku lupaava!

Kello on vähää vaille 15 lauantaina. Nappaan Pakkasukko Bluesin puuhamiehen Tuomas Laajoen lennosta kiin! Hän heittää muutamat hätäiset, mutta tyytyväiset väliaikakommentit.
- Hhuhuhuhuhuhuhuu...Pikkusen puhalluttaa. Tiistaista asti on juostu taukoamatta, mutta kyllä kannattaa.
- Heti Django Reinhardt-konsertissa torstaina tuli sellainen olo, että tässä se nyt on, pitkän odotuksen tulos. Kaikki alkoi hyvin. Konsertti meni hienosti ja tunnelma oli loistava. Porukkaakin oli mukavasti, parisensataa, mikä on ihan hyvä torstai-illalle Kemissä.
Edessä on vielä Pakkasukko Blues & Jazzin tärkein ilta lauantai. Vaikka Tuomaksen kielen päällä ovat vahvoina viime yön maut, hän tohtii veikata, että ruotsalainen Jump4Joy panee illalla Cumuluksen sekaisin.
- Tänään katto saattaa räjähtää ilmaan! Bändillä on niin hyvä esiintymisaika ja show, mutta kyllä Linda Gail Lewiskin esitti eilen sata nolla paremman setin, minkä näin muutama vuosi takaperin.
- Yleisö oli ajoittain yhtä vellovaa tanssimerta ja Cumuluksessa oli todella hyvin yleisöä. Kovan nimen tuonti perjantaille siis kantoi hedelmää.
- Billy Bremnerkin veti aivan äärettömän tyylikkäästi ja Mark Harman osoitti olevansa Telecaster-liigan kärkipelaajia. Eikä suomalaisiakaan sovi unohtaa. T. Leino Blues Band oli aivan huikea! Tinhau-kvartetin nuori energia vetosi myös!!
Enempää Tuomas Laajoki ei kerkiä. Mies huikkaa: - Tänne vaan kaikki, täällä on hyvä fiilis! ja kiirehtää kitaransa kanssa Hemingwayn iltapäiväjameihin, jossa rytmipataa hämmentävät Mike Westhues ja Wentus Blues Band Duo (Niko Riippa ja Juho Kinaret).

perjantai 29. tammikuuta 2010

Markku tänään Tornion kaupunginhotellissa!
Talentti-kolmonen lauloi suoraan kansan sydämeen
Teksti: VEIKKO T. TIITTO, iskelmäkirjailija ja -tietäjä Kempeleestä.
Markku Laamasesta jos kenestä voidaan täydellä syyllä käyttää nimitystä "musiikin pitkän linjan" ammattilainen. 1960-luvun puolivälissä nuorisobändissä soittajana aloittaneella Laamasella olisi jo nuorena ollut kaikki edellytykset menestyksekkääseen soolouraan, mutta kohtalo päätti toisin. Yritteliäs ja huippulahjakas Laamanen ei kuitenkaan antanut periksi. Niinpä nyt, yli neljä vuosikymmentä musiikin parissa kestäneen taipaleensa jälkeen, 60-vuotiaana hän on viimeinkin lunastanut hänelle kuin luonnostaan kuuluvan paikan artistiemme tähtikaartissa.

Uran alku - Raine Sainion kvintetistä Gulliveriin "Synnyin Pyhäselän kunnassa Mulon kylässä (nyk. Reijola) 28. joulukuuta 1949. Ensimmäinen kosketus tositoimiin oli kun isä osti minulle huuliharpun. Opin nopeasti soittamaan sitä korvakuulolta jo ennen kouluikää noin 5-6 vuotiaana. Soittelu jatkui sitten koulussa, jossa myös aloitin osoittamaan laulun lahjoja", kertoo Markku Laamanen kotisivullaan. Soitto- ja laulutaitoinen Markku joutuikin sitten omien sanojensa mukaan "esiintymään kaikkiin juhliin ja kissanristiäisiin sekä tietysti tiernapoikiin".

Kahdeksan vuoden iässä Markku sai kotiväeltään kitaran, josta siitäkin rupesivat äänet hänen mukaansa "irtoamaan". Niinpä teini-ikään tultaessa seurasivat jo ikään kuin luonnostaan ensimmäiset bändikokoonpanot, joista merkittävimpinä mainittakoon Raine Sainion Kvintetti vuonna 1965 sekä sitäseurannut ensimmäinen oma bändi The Swallows. Kesällä 1968 Markku yhtyeineen pääsi mukaan säestämään Jukka Kuoppamäkeä. Sama tahti jatkui myös seuraavana kesänä ja väliin mahtui keikkoja Reijo Hirvelän ja Irwinin kanssa.

Liperin tanssilavalla kesällä 1968 Laamaselle tarjoutui tilaisuus antaa laulunäyte Vexi Salmelle ja Irwinille, jotka olivat etsimässä kiertueryhmäänsä uutta solistia. "Irwinillä ja Vexillä oli 1968 kiertueella haku päällä. Haettiin laulajaa Irwinin talliin, ympäri Suomen. Bändimme säesti Irwiniä jälleen heinäkuussa Liperin lavalla ja sain Irwinin houkuteltua ottamaan kuulemansa laulunäytteen perusteella minut loppukilpailuun Helsinkiin, Finnvoxin-studiolle. Niin sitten kävi että voitin kisan ja tie levylaulajaksi alkoi", kertoo Laamanen levylaulajan uransa alkuajoista. Aikakauden yleisen käytännön mukaan omalla nimellä esiintyminen ei ollut kaupallisesti järkevää. Dannyn, Kirkan, Johnnyn ja monen muun artistin jälkiä seuraten Vexi Salmi keksi Markulle taiteilijanimen Gulliver. Markku Laamanen kertoo aluksi hieman arastelleensa tuota, hänen mielestään hieman kaksimieliseltä vaikuttavaa nimeä. Lavoilla Gulliveria markkinoitiin "sensaationa". Nimitys "sensaatio" ei ainakaan jälkeenpäin ajateltuna ollut kovin kaukaa haettu, sillä olihan Markku Laamanen osoittanut nuoresta iästään huolimatta huomattavaa musikaalista lahjakkuutta. Persoonallisen lauluäänensä ohella tällä säestystaitoisella basisti-kitaristilla olivat myös alalla välttämättömät ulkoiset avut. Hänellä oli sopivasti lavakarismaa, eikä luonnonkiharatukkainen "vaalea viikinki" voinut olla vaikuttamatta yleisöön myös ulkoisella olemuksellaan. Vuonna 1969 Vexi Salmen, Markku Veijalaisen ja Irwinin lanseeraama, Musiikki Fazerin alainen levymerkki Shokki julkaisi vasta 19-vuotiaan Gulliverin ensimmäisen singlen, joka sisälsi kappaleet Sai varakkaan ja On mennyt eilinen. Kappaleet sävelsi Antti Hammarberg nimimerkillä Bob Mersey, sanoitti Vexi Salmi nimimerkillä Leo Länsi ja sovitti Rauno Lehtinen. Vuosina 1972-74 Gulliver julkaisi EMI-yhtiön julkaisemana kolme singleä ilman mainittavaa menestystä. 1974-75 hän siirtyi jälleen levyttämään Fazerille, joka julkaisi niin häneltä niin ikään kolme singleä Polydor-levymerkillä. Sopivaa hittiä ei lahjakkaan solistin
uraa siivittämään kuitenkaan yrityksistä huolimatta löytynyt, joten sooloura vähitellen tyrehtyi. Niinpä nimi Gulliver siirtyi vuonna 1974 hänen kolmen muusikkokollegansa kanssa perustamalleen samannimiselle yhtyeelle. Laamasen ohella yhtye Gulliverin alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat tuolloin Keijo Minerva (s. 1951), Esko Rämänen (s. 1952) ja Erkki Sipila (s. 1952). Seuraavat neljä vuotta Laamanen soitti Gulliverin riveissä. Yhtyeeltä ilmestyi tuona aikana kolme albumia, kaksi ensimmäistä Gulliver (1976) ja Paraisilla ollaan (1977) Finnlevyn julkaisemana sekä kolmas albumi Ou jee Levytuottajat Oy:n GoldDisc-levymerkillä vuotta 1978. Gulliver-yhtyeen kolmas albumi koostui pääasiassa käännöskappaleista. Ensimmäinen ja toinen albumi ovat siitä merkittäviä, että suurin osa levyillä olevista kappaleista olivat yhtyeen jäsenten yhdessä tekemiä omia sävellyksiä. Vielä siihen aikaan levy-yhtiöillä oli tapana koota pitkäsoittoalbumeille materiaali suureksi osaksi ulkomaista alkuperää olevista käännöskappaleista ja vain harvat solistit sävelsivät itse.

Markku Laamanen oli kuitenkin debytoinut säveltäjänä jo vuonna 1974. Hän sävelsi silloin yhdessä Irwin Goodman - Antti Hammarbergin kanssa Irwinin LP-levylle Si si si päätyneen kappaleen Ampu tulee, Wolde Valdemar Punnalalle kappaleet Naulaan ja naputan ja Luihin ja ytimiin, sekä itse levyttämänsä kappaleet Tänään on se päivä ja Taskussa reikä. Ensimmäisessä kappaleessa Irwinin levyllä esiintyy Markun kohdalla salaperäinen nimimerkki G, Muut kappaleet on merkitty sävellyksinä parivaljakko Bill Blackin (Antti Hammarberg) ja Gary Goldin (Markku Laamanen) nimiin. Sanoitukset kaikkiin näihin laati Emil von Retee alias Vexi Salmi. Tuolloin pääasiassa artistien autonkuljettajana toimineen Wolde Valdemar Punnalan laulama kappale Naulaan ja naputan viivähti jopa hittilistoilla elokuussa 1974. Vexi Salmi halusi tuolloin tuottajan ominaisuudessa näyttää toteen, että kyseisille listoille on mahdollista päästä vaikka ei olisi laulajana erikoisemmin kunnostautunut.

Markku Laamanen toimi 70-luvulla vuosikausia Irwinin kiertueilla autonkuljettajana sekä henkilökohtaisena avustajana. Vuosina 1978 ja 1980, yhtye Gulliverin hajottua Markku Laamanen levytti vielä kaksi singleä, Nousevan auringon talo / Et kai ymmärrä minua väärin (1978) ja Päiviin eilisiin käänny en / Oon hurjanlainen (1980). Tämän jälkeen Markku Laamasen ääni levylaulajana vaikeni neljännesvuosisadan ajaksi. Markku Laamanen teki mukavat keikkarupeamat vielä Kirkan ja brittiläisen rock-a-billy pianistin Dave Taylorin kanssa, kunnes seurasi yli vuosikymmenen kestänyt ravintolakeikkojen putki.

Uusi tuleminen veteraanilaulajana - Gulliver Travellers Vuonna 2004 Markku Laamanen osallistui yli 50-vuotiaille tarkoitettuun seniorilaulajien kilpailuun ja voitti seniorilaulajien Suomen mestaruuden. Tästä alkoi laulajan uusi tuleminen julkisuuteen. Heti seuraavana vuonna ilmestyi Musiikki Laihon julkaisemana hänen ensimmäinen pitkäsoittolevynsä Irwin - Tribuutti Irwin Goodmanille, jossa Laamanen kunnioittaa edesmenneen muusikkotoverinsa muistoa tulkiten hänen tunnetuimpia laulujaan. Samalla myös Irwinin hitti vuodelta 1971 Lievestuoreen Liisa sai uuden, Vexi Salmen päivittämän tekstiversion Lievestuoreen Liisa 2005. Sovitukset levylle laati Lucjan Czaplicki. Vuonna 2006 Laamanen levytti singlen Saat miehen kyyneliin / Tuokaa havuja. Levyllä on 60-luvun iskelmäklassikosta kaksi eri versiota, nopea ja hidas. Tuokaa havuja sen sijaan edustaa uutta tuotantoa. Tämä Jussi Rasinkankaan sävellys ja Vexi Salmen teksti edustaa Irwin-tyyppistä protestilaulujen linjaa ja on eräänlainen pienen ihmisen hätähuuto. Sitä seurasi vuonna 2007 Markun toinen pitkäsoitto Saat miehen kyyneliin, jossa on mukana vanhojen iskelmäklassikkojen ohella myös Irwinin tunnetuksi tekemää ohjelmistoa. Uuden päivityksen Vexi Salmen kynästä saivat nyt vuorostaan Irwinin neljän vuosikymmenen takainen hitti Ryysyranta nimellä Ryysyranta 2007 ja Vuoden 1970 Dyksyn Sävelen voittaja St. Pauli ja Reeperbahn vastaavasti nimellä St. Pauli ja Reeperbahn 2007.

Musiikkiliikkeessään Jämsässä tekemänsä päivätyön ohella Markku Laamanen on viime vuosina keikkaillut myös Gulliver Travellers-yhtyeensä kanssa.

Marraskuussa 2009 Markku Laamanen osallistui TV Nelosen Talent-kilpailuun esittäen semifinaalissa kappaleen My Way. Loppukilpailussa hän sijoittui kolmanneksi kappaleella You Raise Me Up. Sen jälkeen ilmestyi Warnerin julkaisema Gulliverin ja Markku Laamasen kappaleita sisältämä tupla-CD Tähtisarja 30 suosikkia -sarjassa. Samoihin aikoihin näkivät päivänvalon myös Sony BMG:n julkaisema albumi Minun tieni ja Edel Recordsin julkaisemana niin ikään uutuusalbumi Ei kotiin kaipaa yksinäinen. Pitkän linjan läpikäynyt laulajaveteraani on siis viimein, yli neljä vuosikymmentä kestäneen uransa jälkeen vakiinnuttanut paikkansa iskelmälaulajiemme tähtikaartissa.

torstai 28. tammikuuta 2010

Wiikon Wideo!
Rumpali Tapio "HAUTSI" Hautalammen (mm.x-Greedy Pig, x-Lambs, x-Real Vacation) vinkki: Maylene & Sons Of Disaster: Step Up (I'm On It) http://www.youtube.com/watch?v=UQX57tL4Y-Y

tiistai 26. tammikuuta 2010

Mark Harmanin pohjoinen Hot Rod-poljento!
Brittiläinen kitaristi-laulaja Mark Harman saa rockabillyn ystävällä heti kellot soimaan, mutta tavalliselle musiikin kuuntelijalle nimi ei sano mitään, vaikka syytä olisi.
Markista tuli genrensä kitarasankari maineikkaassa psykobillytriossa Restless, jonka kanssa hän ehti kiertää maailmaa lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Kun yhtye pani pillit pussiin, Harman löysi itsensä yllättäen Tervolasta.
- Pyydettiin Mark Termusaan kitaransoiton opettajaksi ja hän tuli. Se oli kesää 2007 ja hän vietti täällä melkein kaksi viikkoa perheensä kanssa, muistelee tervolalaiskitaristi Jari Rautio, rehellisen rockin ystävä, joka tunnetaan parhaiten yhtyeistä Wee Wee Hours, Qbee & Bluetails ja Drills.
- Tuolloin tutustuimme Markin kanssa, jammailimme ja teimme yhden keikankin paikallisessa kuppilassa. Yhteinen sävel löytyi vaivattomasti ja siitä lähtien on pidetty yhteyttä.

Jari Rautio myöntää, että soiton nälkä kasvaa soittaessa ja yhteisen bändin perustaminen Harmanin kanssa olikin vain järjestelykysymys. Kun kitaristien taakse saatiin seudun rullaavin rytmipari, Nine Livesista tutut Lauri Valkonen (basso) ja Tommi Hänninen (rummut), niin Hot Rod Rhythm Boys oli paketissa.
Samalla kun viime keväänä yhtye heitti muutaman keikan pohjoisessa, järjestettiin Kemin Eldorado-studiolle soittosessiot, joista on nyt koottu neljän biisin EP.
- Annettiin vanhoille klassikoille kyytiä ja oma Hot Rod-poljento. Homma sujui studiossa kuin leikki ja lätylle laitettiin mukaan Chuck Berryn Let it rock, Eddie Cochranin Twenty-flight rock, Jerry Reedin Guitar man ja Markin Ghost town,
Jari luettelee ja toivoo EP:n olevan myynnissä jo Pakkasukko Bluesin keikalla Cumuluksessa ensi perjantaina.
Mark Harman vauhdissa Hot Rod Rhythm Boysin http://www.youtube.com/watch?v=tlf9FOY7l8g , Restlessin http://www.youtube.com/watch?v=pe43LSyHyIQ
ja Space Cadetsin http://www.youtube.com/watch?v=aVsOImy0JIE kanssa.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Maria Kizirian Armenian viisufinaalissa!
- Tämä tuli aivan puun takaa. Sain ilmoituksen muutama päivä sitten, että jos kiinnostaa, tervetuloa Armeniaan!, kertoo Maria Kizirian viisukutsusta rapakon takaa Los Angelesista.
Torniolaissyntyinen Maria "Jaken tyttö" Voutilainen on nimittäin ehdolla Armenian euroviisuedustajaksi Osloon!

- Kohta lähdetään! Armenia ei muuten ole koskaan ollut Top 10:n ulkopuolella nelivuotisen viisuhistoriansa aikana, laulajatar hehkuttaa ja lupaa, jos pääsee edustamaan maata, voittaa ainakin Ruotsin.
Viisuidean takana on Marian mies Paul, jonka suku on lähtöisin Armeniasta, vaikkei hän ole itse siellä koskaan käynytkään.
- Syksyllä Paul otti yhteytta sikäläisen YLEn viisuvastaavaan ja jutteli, kun oli epäselvyyttä, että voinko osallistua karsintoihin, kun en ole armenialainen.
- Siella oli pidetty iso parin tunnin palaveri ja tultu siihen lopputulokseen, etta koska olen naimisissa armenialaisen kanssa ja minulla on "armenialaisia" lapsia, voin edustaa maata, jos voitto tulee.
Eikä tässä kaikki. Raati oli valinnut Marian suoraan finaaliin, kun muut paljastetaan vasta 10. helmikuuta. Hänen kappaleesta oli pidetty. Loppukisassa Maria esittää laulun Little red riding hood
www.littleredridinghoodsong.com, joka on hänen tekemä alusta loppuun.
- Itse olen sen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut. Lisäksi soitan kaikki instrumentit. Apua olen saanut vain tyttäreltäni ja Paulin serkun tyttäreltä, jotka ovat lapsikuorona, kertoo Voutilaisen musiikkisuvun paras laulaja.
Uraansa Maria aloitteli jo Suomessa vuonna 1999 tekemällä EMI:lle albumin Olipa Kerran, mutta rakkaus vei merten taa. Vaikka viimeisimmälle On The Rocks-levylleen hän sai vielä taustatukea kitaristi-isältään Jakelta, hänestä on kasvanut jenkeissä pikkuhiljaa omillaan toimeentuleva muusikko. On The Rocks-albuminsa Maria omisti edesmenneelle Tornion mummolleen Elma Marikaiselle, joka pyöritti vuosikymmeniä VPK:n elokuvia. Muuten kuunnelkaapa levyn paras raita Rebel Heart .Siinä bluesissa on kaikki! Kappale löytyy myös Music From Torne Valley-kakkoselta.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Hulluna humpasta Osloon!
Tekevätkö Eläkeläiset loordit vai jammajammat? Kommentoi!

Kaikki Eläkeläisten puolesta ry lähestyy ressitiotteella! Mikäpä siinä. Kyllä myö muut eläkeläiset äänestetään teijät lauantaina Oslon euroviisuihin, sillä vihdoin saahan asiamme kuuluville. Norjaan lähetettään meijän eusmiehiksi miehenretaleet Joensuusta, jotka esittävät sanomansa hulluna humpaten. Viesti mennöö 100 miljoonalle eurokansalaiselle!
Äijäporukka on ossaava ja kielitaitonenkin. Saksa on juotu jo ajat sitten pöyän alle ja nyt huasteena on muu Eurooppa. Hulluna humpasta-piisihän on ihan kiva. Kyllä sillä pärjää, sillä komeasti jatketaan Leningrad Cowboysin hengessä ja mitä hullutuksia niitä nyt onkaan, jolla on vallotettu Eurooppaa; Aki Kaurismäki, M.A. Numminen, Huutajat, eukonkanto, sääskentappo... Tässä alkulämmittelynä Porohumppaa ja muuta juutuubaa! Pannaan suu makiaksi!
Humppaleka (Viva Las Vegas) http://www.youtube.com/watch?v=LRZ3S_gHlTQ
Savua Laatokalla (Smoke on the water) http://www.youtube.com/watch?v=aMgBrkVbuVM
Hotelli Helpotus (Hotel California) http://www.youtube.com/watch?v=tHzNRuaQNxs

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Chisu Umpitunnelin synttäreille!

Chisu on ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisin uusi naispuolinen laulaja-lauluntekijä. Rumba totesi syyskuussa, kun hänen albuminsa Vapaa ja yksin tuli markkinoille : ”Jos suomalaisen listapopin tulevaisuus makaa tällä mallilla, ei alalla ole mitään hätää vuosiin.”
Nyt tuo Chisun ylistetty toinen pitkäsoitto on myynyt kultaa eli yli 15 000 kappaletta. Albumin ensimmäinen single Baden-Baden ja sitä seurannut Sama nainen ovat olleet maamme soitetuimpia. Sama nainen on tällä hetkellä radioiden soittollistalla sijalla 12.
Seitsemän Emma- ehdokkuutta kahminut Chisu palaa lomalta juuri ennen 4. helmikuuta pidettävää gaalaa, jossa hän myös esiintyy. Viime helmikuussa hän sai jo kaksi Emma-pystiä ja oli ensimmäinen nainen, joka on ollut ehdolla vuoden tuottaja –kategoriassa.
Emma-gaalasta Chisu starttaa kattavan Suomen kiertueen ja ainoat pohjoisen keikat ovat Levin Hullu Poro Areenalla 19.2. ja Tornion Umpitunnelissa 20.2.
Torniossa hän juhlistaa Umpparin 7-vuotissynttäreitä! Paikan ennakkotarjouksena tammikuun ajan on ilmaislippu Chisun keikalle, kunhan maistat the Kapakan uutta Tex-Mex-listaa.
CMX aloitti 13. albuminsa äänitykset! ALKUNOTKEUTTA kirjoittanut A.W. Yrjänä.
" Tasan tuhat, sata ja yksitoista päivää on kulunut siitä kun viimeksi aloitimme uuden albumin äänitystyöt. Paljon on verta virrannut Tiberissä sillä välin. Ei ollut iPhonea, Spotifytä eikä Obamaa. Eikä ammuskelijoita. Nyt on. Paperitehtaita juurikaan ei, eikä telakoita.
Olemme Inkfishillä, kotistudiossa siis tavallaan. Täällä on tehty Dinosaurus, Isohaara ja Aion. Miksattu Pedot ja Talvikuningas. Paljon tunnetta ja muistoa. Nyt äänitystila on akustoitu uudelleen ja Rakella on tuore, mahtava äänipöytä, kuin jokin täytetty jättiläismatelija.
Meillä on minimalismin aika. Kun ympärillä kaikki on isoa, täysillä ja turboahdettua me käännymme sisäänpäin. Kun kaikki on kiillotettua, uutta ja makeaa me olemme pölyisiä, vanhoja ja kirpeitä. Seisomme kuin neljä räjähtänyttä tutkimusmatkailijaa kartan valkoisen alueen reunalla rinkat selässä ja silmät tuntemattomaan horisonttiin viritettyinä.
Yhtään laulua ei ole tarkoituksella tehty valmiiksi. Epätodennäköisyyden kentät väräjävät. Aihioita on kolmen vuoden matkalta aika lailla. Sillä välin kun Rake nollaa äänipöytää edellisen session piuhoituksista jupisten jotain apparitioista, vaihdamme kielet ja kalvot soittimiin, pystytämme kovia kokeneen settimme ja alamme tapailla ääntä. Tämä on nyt alkanut. Musiikki on hirviö. Soittimet karkaavat käsistä."

(Lue lisää täältä!)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Paten Guapita yhä iskussa!
Paavo Kuljun kuulutus 50 vuoden takaa.mp3
VP recordsin loppuunmyytyä Paavo Kulju live-tuplaa kysellään edelleen tasaisin väliajoin, vaikka levyn ilmestymisestä on kulunut jo neljä vuotta.
Tuplahan koostuu muusikko Paavo Kuljun ensimmäisten yhtyeiden vanhoista kelanauhoituksista vuosilta 1959-1966. Kappaleet on taltioitu keikoilta ja treeneistä ja lisänä on vielä tuoreempaa havaijikitarointia.
Yli 70-vuotias Kulju on tanssittanut lappilaisia jo viiden vuosikymmenen ajan ja erityisen tunnetuksi hän on tullut suurille ikäluokille. Vuonna 1959 hän perusti ensimmäisen Guapitansa ja samalla nimellä yhtye viihdyttää väkeä yhä, seuraavan kerran Haaparannan Folkets Husillä 12. helmikuuta klo 13 Suomen aikaa.
Jos Paavo Kulju liven musiikki vuosikymmenten takaa kiinnostaa tarpeeksi, tuplasta otetaan uusintapainos. Pankaa tilauksia tulemaan! Tässä muutama ääninäyte:
On suukko suukko
11.b Ei koskaan sunnusw.mp3 (Ei koskaan sununtaisin)
08. Carioca.mp3 (Carioca)
Kahden suudelman vuoksi.mp3 (Kahden suudelman vuoksi)

TOTTA(ei tarua!) Pekka Gronow ja Seppo Bruun: Popmusiikin vuosisata (Tammi 1968):
"Esiintyminen eräissä jo tunnetuksi tulleissa maaseutupaikoissa ei ole todellakaan herkkua popyhtyeille. Kesällä 1967 Blues Section oli saada oikein kunnon selkäsaunan Pohjois-Pohjanmaalla. Mosaic vieraili kevättalvella 1968 Kemissä ja lavalle heiteltiin kaikkea mitä tanssisalista löytyi laudanpätkiä myöten. Tangoa piti tulla oli yhtye mikä tahansa."
Suomen ensimmäisen pophistoriikin kertomus Kemin tökäriltä pitää paikkansa. Pullot ja tanssisalin alarampin laudoitus revittiin ja Mosaic siirtyi turvaan kulisseihin, mutta yleisön odottama bändi ei ollut suinkaan mikään TANGOyhtye , vaan Paavo Kuljun yhtye solistinaan Iris Rautio, joka tunnettiin iskelmäpiireissä tummaäänisenä jazzin ja bluesin tulkkina.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Hynynen: Tropicana tykimpi kuin Metallica!





>>Lappilainen Tropicana; Kyösti Hautajärvi, Reijo Heikkala & Keijo Murtovaara>> Kaikki ja enemmän

Ainahan meillä on ollut näitä renttuja kuten Kotiteollisuuden Hynynen. He nauravat partaansa ja lyövät rahoiksi kiroilemalla ja viinaa juomalla. Kova jätkä vai onko? Teinien mielestä ehkä. Tipallista tammikuuta viettävän, Rumban lukijoiden valitseman seksisymbolin Hynysen spesialiteetti ovat päiväkirjat. Tässä katkelma eräästä:
" Istun bussissa matkalla Petroskoista kotiin. Elämä tuntuu piinaavalta seikkailulta, joka ei koskaan lopu. Muistikuvat viime viikosta ovat seuraavat:
– Metallica oli ihan saatanan kova. Lars kiilaili niin pirusti pari ekaa biisiä, mutta sitten homma alkoi kulkea. Bändi soitti tiukemmin kuin aikoihin. Porttivahti takavarikoi miulta yhden pienen kossun, mutta konjakin sain sisään. Hissu, minä ja joku kolmas häiskä otimme huolehtiaksemme erään pikkupojan keikkaviihtyvyyden. Kävi niin poikaa sääliksi, kun jätkä lauloi kaikki biisit läpi, muttei nähnyt väkijoukon keskeltä muuta kuin edessä olevan läskin perseen. Me sitten pidimme poikaa hartioilla koko loppukeikan. Hissu tietysti kysyi ensin isoveljeltä luvan. Veli katosi heti, kun otimme pikkuveljen huostaamme. Huusi mennessään: "Vapaus!"
– Kotimatka oli kosteahko. Näimme paluumatkalla Tanssiorkesteri Tropicanan keikan. Se oli PARAS! Parhaat välispiikit koskaan, rokkibändit ovat ihan paperia näiden rinnalla! "Seuraava kappale on omistettu rakkaalle vaimolleni. Sen nimi on See you later, alligator!"
– Välipäivä himassa menee täristessä ja ruohikkoa leikatessa."

lauantai 16. tammikuuta 2010

Pave, unohdettu ammattilainen!














Pave Maijanen ei turhan usein esiinny Lapissa. Viimeksi hän oli pohjoisessa keikoilla yli vuosikymmen sitten. Nyt häntä kuullaan tämän kuun lopussa niin Pyhän Winter Unpluggedissa, Tunturibluesissa kuin Sallan Kaamoksen Juurilla-tapahtumassakin.
Vuonna 1999 hän vieraili Rovaniemellä Mestarit Areenalla-kiertueen kanssa. Samana vuonna hän esiintyi myös Pyhä Unplugged-tapahtumassa. Hän muun muassa nousi lavalle yhdessä Dave Lindholmin (kuvassa) kanssa, mitä ei ollut tapahtunut sitten Rock`N`Roll Band-aikojen eli 24 vuoteen!
Paven viimeisin näkyvä paluu parrasvaloihin tapahtui juuri Rock`N`Roll Bandin tiimoilta. Yhtye otettiin nimittäin naftaliinista 30 vuoden jälkeen Puistobluesin yhtä keikkaa varten vuonna 2005, mutta Paven, Daven ja Affe Forsmannin onnistunut comeback poiki myös kiertueen ja New Memories-boksin.
Kun työ oli tehty, Pave häipyi tapansa mukaan kulisseihin. Niin hän on aina tehnyt.
Nykyisin hyväntekeväisyysseura Pietarinkadun Oilersissa kiekkoileva Maijanen oli Suomi-sarjatason jääkiekkoilija muuttaessaan Lappeenrannasta Helsinkiin. Nuori mies valitsi kuitenkin urheilun sijaan musiikin.
- Mun ensimmäinen studiokeikka oli Kristianin kanssa. Levytettiin Hairin Aquarius. Siitä kaikki alkoi, Maijanen muistelee aikaa 40 vuotta sitten.

Kristianin jälkeen seuraavat opinahjot olivat konkaribändit Paradise ja Smokings. Tuolloin Paven pääsoittimeksi vakiintui basso, vaikka hän klaaraa soittimen kuin soittimen.Jo poikasena hän huomasi, miten vaivattomasti huuliharpusta irtosi balladi Olavinlinnasta.
- Paradisessa erityisesti Markku Johansson oli tärkeä ihminen. Häneltä sain oppia teoriapuolella ja varsinkin sovittamisesta, ja kaikessa muussa Matti Sarapaltio oli tiennäyttäjä, Pave kertoo. Tärkeä kannustaja hänelle oli myös rocktoimittaja Heikki Harma.
Hänen ensimmäinen soolosinkkunsa oli Fever, mikä yhä tänäänkin on yksi Härmä-rockin hienoimmista sivalluksista. Sen valitsi hänelle jo edesmennyt muusikkoystävä Janne Ödner, joka puuhasi takapiruna myös Paven seuraavissakin projekteissa Rock`N`Roll Bandissä ja Royalsissa. Molemmat olivat aikansa superyhtyeitä ja jälkimmäisessä hän soitti Albert Järvisen kanssa.
Paven rock-kauden viimeinen rypistys oli yhtye Mistakes.

Paven jättäessä jatkuvan keikkailun hän löysi perheelleen kesäpaikaksi vanhan kansakoulun Pohjois-Karjalasta. Hän ryhtyi kotitarveviljelijäksi, Kesälahden maisema alkoi soida ja syntyi omia lauluja. Menestyksistä ensimmäinen oli tietoisku Pidä huolta, joka potkaisi Paven soolouran käyntiin.
- Se oli mun ensimmäinen suomenkielinen teksti. Tein sen innostuneena punkista ja latasin siihen, mitä mun mielessä liikkui.
Paven menestys kasvoi tasaisesti ja hittejä syntyi kuten Aiaiai, Lähtisitkö, Ikävä, Jano ja Elämän nälkä. Hänen tähtihetkensä osuivat 1980-luvun puoliväliin, jolloin hän huuhtoi kultaa ja timanttia ja valittiin vuoden mieslaulajaksi. Melodinen pop oli suosiossa ja myös Dingo ja Eput menestyivät.
Pave loi alkuaikojen levyilleen oman jykevän Phil Collins-sointinsa, josta hän antaa kiitosta myös äänittäjä TT Oksalalle. Myöhempi tuotantojälki ei Pavea enää tyydyttänyt.
- Mulla oli hyviä lauluja, mutta niiden toteutukset olivat usein latteita, huonosti tuotettua B-luokkaa, Pave lataa ja arvelee sitä menestyksensä hiipumisen syyksi.
Pitkän tauon jälkeen Pave nousikin listoille vasta 1990-luvun lopussa Lähtisitkö-tuplalla. Mestarit Areenalla-kiertueen myötä hänenkin musiikin kysyntä kasvoi ja kokoelmalle Pave kokosi yhdeksältä pitkäsoitoltaan 28 mieleisintä.
>>Tanssivat Kengät, Paven parasta rootsia soolona>>
Pavella ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään hätää. Oman uransa ollessa alamaissa musiikin sekatyömiehenä leipä on tullut jostain muualta.
- En mä hirveeseen pulaan ole koskaan joutunut, Luojan kiitos! Aina mulla on ollut työtä. Jos ei laulamista, niin studiotyötä, tuottamista, sovittamista ja kapellimestarointia, Pave kiittää onneaan.
Vuosien varrella hän on kokeillut onnistuneesti rajojaan myös muun muassa Savonlinnan oopperakuorossa ja West Side Storyn pääosassa. Hän on säveltänyt Unto Kupiaisen runoja tai laulanut Ankronikkaan musiikkia.
Tuottajana hänelle on kova maine. Vaikka hän kuuntelee aktiivisesti vain klassista musiikkia, eikä seuraa musiikin uusia trendejä, Pave on sisäistänyt popin parhaat puolet ja se riittää. Hänet muistetaan parhaiten Wigwamin klassisen albumin Nuclear Nightclubin tuottajana ja aikanaan myös Dingo halusi hänet puikkoihin.
- Finnlevyn Timo Lindström antoi mulle yhden kasetin kuultavaksi. Siinä oli Levoton tuhkimo ja Sinä ja minä. Se oli järisyttävä kokemus. Niin valmista musaa, tuntemattomalta bändiltä jostain liiterin takaa. Soitin heti Timolle, että selvä peli.
Näin Pave Maijasesta tuli muun muassa Dingon hovituottaja.

torstai 14. tammikuuta 2010

Raubtierillä arvostettu vieras!
Naapurin ylpeys vihaisesti muriseva taistelukoira Raubtier on saanut työstettyä pohjat kakkosalbumilleen. Asiasta kertoo ensimmäisenä Haparandabladet. Yhtyeen vieraana paukkupakkasten aikaan piipahti Ystadista huippuäänittäjä Ulf Kruckenberg, joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Rammsteinin kanssa. Hän on äänittänyt myös muun muassa Apocalypticaa, Clawfingeriä, Eskobaria ja Bo Kaspers Orkesteria. Ulf otettiin Haaparannalla vastaan tottakai tornionlaaksolaista vieraanvaraisuutta osoittaen ja yhtyeen rumpali Mattias "Buffalo" Lind (kuvassa) pantiin ostoksille.

Nuoriso-orkesteri Passion Lane, myöskin grannista, tuli viime keväänä toiseksi Ruotsin Rockkarusellen-kisassa! Yli 600 bändiä oli mukana! Kilpailu on taas käynnissä ja Passion Lane yrittää nyt voittoa. Haaparannalta ovat mukana myös yhtyeet Evil Wasted, The Rose Will Decay ja Cave Canem.
Tässä mainiota Passion Lanea uunituoreella No Promises-videolla! Sen on ohjannut Mikael Juntti!http://www.youtube.com/watch?v=ysZexOvax..-I

tiistai 12. tammikuuta 2010

Elviksen nahkatakki myynnissä Sallassa!


















Äskettäin uutisoitiin, että Chicagon huutokaupassa oli myyty Elviksen hiuskiehkura 18 300 dollarilla eli noin 12782 eurolla. Se oli leikattu häneltä, kun hän kävi parturissa ennen armeijaan menoa vuonna 1958. Se kuului Elviksen läheisen ystävän Gary Pepperin kokoelmiin.
Eihän tuossa mitään, mutta sallalainen eläkkeellä oleva taksikuski Martti Remes omistaa Elviksen armeija-aikaisen vanhan nahkatakin, jonka rokin kuningas lahjoitti esimiehelleen Olavi Alakulpille palvellessaan Saksan Friedbergissä. Sen arvo lienee satumainen, ainakin tosifänien keskuudessa.
Onko Elviksen takki jo mahdollisesti myyty, myynnissä ja mihin hintaan? Pirautan asiasta Martti Remekselle Sallan Valiovaaraan.
- Tuossahan tuo, asekaapissa lukkojen takana. Voisinhan sen jo myydä, mies luurin päässä vastaa verkkaan. Hän ei ala hinta-arviota esittämään, mutta lupaa kuitenkin ottaa tarjouksia vastaan.
Miten Elviksen takki joutui Sallaan. Tarina on oikeastaan kiehtovampi kuin takki itse. Ajassa täytyy mennä taaksepäin aina 1930-luvulle, jolloin Martin isä Olli ja Olavi Alakulppi Rovaniemeltä tutustuivat toisiinsa. Molemmat olivat huippuhiihtäjiä. Olli voiitti 50km:n hiihdossa MM-pronssia 1934 ja Olavi MM-kultaa viestissä 1939. Jossain vaiheessa molemmat edustivat Ounasvaaran hiihtoseuraa. Lisäksi sotavuosina, heidät nimitettiin Mannerheimin ristin ritareiksi.
Olli kuoli rintamalla ja Alakulppi vangittiin asekätkentäjutun yhteydessä, mutta karkasi Oulussa vartijoiden käsistä ja pakeni Haaparannan kautta Yhdysvaltoihin, jossa loi uuden sotilasuran.
Elviksen siirryttyä suorittamaan asepalvelustaan Naton tukikohtaan Saksaan, hän toimi esikunnan autonkuljettajana. Yksi hänen kuskattavista oli Yhdysvaltain armeijan kapteeni Olavi Alakulppi. Elvis oli pitänyt suomalaisesta ja kysäissyt kerran, sopisiko herra kapteenille hänen nahkatakkinsa. Koko 44 oli sopiva ja niin takki vaihtoi omistajaa.
- Olavi kertoi, että hän oli pitänyt kalleutta arvossa ja käyttänyt sitä huollossa useasti. Takki oli ollut hänen päällä kaksissa talviolympialaisissa Squaw Valleyssä ja Innsbruckissa, joissa hän toimi järjestelytehtävissä ja hiihtovalmentajana, Martti valistaa.
Hänelle Sallaan Elviksen takki päätyi syksyllä 1982, kun eläkkeellä oleva eversti Alakulppi lomaili Suomessa. Hänen poikansa Vesa oli kaatunut Vietnamissa ja hän katsoi, että Ollin poika Martti oli oikea henkilö, jolle hän saattoi arvoesineen lahjoittaa. Alussa Elviksen takista uutisoitiin mediassa, mutta nykyään, Remes sanoo, että on ollut hiljaisempaa.
- Yksi saksalaisrouva kyllä kävi takkia ihastelemassa, joten asiasta tiedetään maailmallakin. Pudasjärvellä se oli näytillä, kun siellä esitettiin Elvis-elokuvia, mutta suhteellisen rauhassa sen kanssa on saanut elellä, Martti myöntää.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Im Memoriam













Mick Green 22.2.1944-11.1.2010
Well, Gibson Martin Fender and ol`dobro
We`ve seen the heat and the rain and the ice and our feet in the snow
They`re never gonna take you away
Now they can hear me say
We`ll be together
Till the very last show

Words & music MG
****************
>> Greedy-Juha muisteli Mick Greeniä VP-uutisille 25.joulukuuta <<
>> Mojo magazine http://www.mojo4music.com/blog/2010/01/mick_green_1944-2010.html <<
>> Fleetwood Mac Forum http://ledge.fleetwoodmac.net/showthread.php?t=42758

lauantai 9. tammikuuta 2010

Greedy Pigiä vihdoin levylle!
North Will Rise Again on kokoelma, jolla kuullaan pitkästä, pitkästä aikaa uutta Greedy Pigiä!
Biisit Holler ja Idle Motion ovat maistiaisia yhtyeen tämän vuoden lopussa julkaistavalta pitkäsoitolta. Kaiken takana on Teksas-rockin suomalainen ykkösguru Hannu Leiden.
Greedy Pighän sai alkunsa Torniossa vuonna 1980 kuten toinenkin legendaarinen bändi Terveet Kädet. Molemmat ovat yhä elossa karismaattisen kärkihahmonsa ansiosta. Läjä TK:ssa ja Päne GP:ssä ovat tehneet juttuaan aina tyylillään, olleet oman tiensä kulkijoita ja hyvä niin.
>>Greedy Pig Oulun Toppilan möljällä: Tapsa, Seppo, Päne & Juha<<
Edellisestä Greedy Pig-levystä on ehtinyt kulua jo 18 vuotta! Silloin julkaistiin Edu Kettusen tuottama mainio Junkfood ja muutamaa vuotta aiemmin RyeRyeMan. Yhtyeen uudet biisit purkitettiin viime lokakuussa Reindeershit MC:n päämajassa Ruotsin Vojakkalassa. Äänittäjänä toimi Antti Lindholm. Loppusilauksen kappaleisiin teki Hannu Leiden Suomenlinnan studioillaan. Vojakkala-sessioissa saatiin aikaan myös kymmenkunta demoa ja keväällä äänitykset jatkuvat samalla porukalla.
North Will Rise Again-kokoelmalla on mukana myös toinen torniolaisbändi Free Ride biisillään Never met a miracle. Lisäksi kuullaan Havana Blackiä, Peer Güntiä, Black Leagueta ja Melrosea. Levy tulee kauppoihin helmikuun lopussa ja sen kannen on taiteillut itseoikeutetusti Juho "Elukka" Juntunen.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Pakkasukkoon aikaa kolme viikkoa!
Tuomas Laajoki, Pohjanmaan lahja Kemin musiikkielämälle

- Loppukiihdytys on alkanut ja odotukset ovat tosi korkealla, tuumaa Tuomas Laajoki. Hän uskoo viidenteen Pakkasukko Blues & Jazziin, sillä kansainvälinen kattaus on entistä laadukkaampi ja monipuolisempi. Tänään on avattu festivaalin kotisivut ja ensi maanantaina ennakkoliput tulevat myyntiin.Tornion Musiikissa, Kemin Musiikissa, Cumuluksessa, Merihovissa ja Kemin matkailussa.
Kun bluesin purema Tuomas Laajoki muutti viisi vuotta sitten Kokkolasta Kemiin nuoriso-ohjaajaksi ja kopautti päänsä yhteen paikallisen rockabillyn maajussin Antti Pasasen kanssa, alkoi tapahtua. Syntyi Pakkasukko Blues & Jazz ja paljon muuta. Viime vuosina kemiläisiä onkin hemmoteltu herrojen järjestämillä konserteilla. On ollut muun muassa Kesäkissa Blues & Jazzia, Venetsialaista baarifestivaalia, Club Zanzibaria ja Sunday Blues Serviceä. Asiantuntevaa juurihoitoa on saatu siis enemmän kuin lääkäri määrää ja samanhenkiset on koottu yhteen. Hatunnoston arvoinen juttu, sillä toimiminen musiikin marginaalissa ei ole mikään kultakaivos, vaan enempi sydämen asia.

Tulevaa Pakkasukkoa Tuomas odottaa hyvillä mielin, sillä suurempia viimehetken peruutuksia ei ole tullut. Hänen mukaansa Nick Curranin korvaajaksi saatu Jesse Dayton on häntä yllätysvalmiimpi nimi.
- Jesse on suoraan Teksasin sydämestä. Hän on kitannut samaa vesijohtovettä eli se soundi tulee samoilta hoodeilta kuin esimerkiksi Eric Johnsonilla ja Vaughanin veljeksillä. Alkukantainen marinadi on miehessä itsessään. Olisko
musa sitten turboahdettua countrya mitä saadaan kuulla? Saas nähdä! Mielenkiintoisen akti lupeissa, sillä Jesse nappaa stadista mukaansa muun muassa stilikamestari Olli Haaviston!

Tuomas, olet haistellut Kemin ilmaa nyt muutaman vuoden, oletko
jo valmis jäämään?
- Kemi tuntuu kotikaupungilta. Minulla on neljä lasta, joista vanhin lähti syksyllä koulutielle ja tuntuu vahvasti siltä, että Paattio on paikka, jossa haluan heidät kasvattaa.
Kun hyppäsit perheesi kanssa Pohjanmaan junasta, löysitkö Kemistä bluesia?
- De Soto tietysti. Tepa Lukkarinen ja Pigmillin Peter Miinala, jos tuota vasenniplausosastoa ajattelee, olivat Kemiin tullessa ne muusikot, jotka olivat minua lähinnä.
Sinulla on takana jo blueskitaristin uraa. Kuuluitko myös Kokkolan kuuluun bluesmafiaan?
- Soittaa olen saanut muun muassa Jussi Raulamon, Esa Kuloniemen, Pepe Ahlqvistin ja monen muun hienon muusikon kanssa. Wentus Blues Band Kokkolasta taas oli aloittaessani kaukainen esikuva ja nykyään, lähinnä Robban Hagnäs on läheinen yhteistyökumppani.
Missä bändeissä Kemissä soitat tällä hetkellä? - Rootsia De Sotossa, Nashville triossa ja Powershake Big Beat Bandissa sekä bilemusiikkia Grooving High Allastarsin ja Paperitähtien riveissä aina kun tarvitaan.
Miksi juuri blues on sinun musiikkiasi?
- Rootsmusiikki yleensäkin on elämäntapa meidän koko perheelle! Mulle henkilökohtaisesti on tärkeää liittyä suomalaiseen blues- ja juurimusiikkiperinteen jatkumoon ja tutustua siihen läheisesti oman soittamisen ja muunkin tekemisen kautta.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Duudsonien Ylläs-jaksot Subilla!
Viime huhtikuussa pohjalaiset reikäpäät Duudsonit mellastivat Ylläksellä. Kolarin terveyskeskus oli kaksi viikkoa hälytysvalmiudessa, kun Jukka ja Jarppi ystävineen tekivät hurjia temppujaan tunturin molemmin puolin. Kaikki meni kuitenkin onnessa ja nyt kootut kohellukset ovat purkissa ja Duudsonit-sarjan uusi kausi alkaa Subilla tammikuun 15.päivä klo 21.30.
Ylläksellä Duudsonit testasivat muun muassa autolla ajamista heikoilla jäillä, lensivät rakettimoottoriporolla ja ajoivat niin romurallia tunturin huipulta alas kuin kiihdytysajoa Mäntyrannan tallin poroillakin! Lisäksi he kokeilivat sukeltamista jäiden alla ja paljain takapuolin istumista Ylläksen laella.
Lapissa kun oltiin mukana oli tietysti myös joulupukki, joka joutui hikoilemaan sauna-gondolissa ja laskemaan rinnettä alas kumiveneellä.
Ylläksen lisäksi kevään jaksoissa Duudsonit seikkailevat myös Australiassa, Hollywoodissa ja Meksikossa, jossa he isännöivät syksyllä 2008 Latinalaisen Amerikan MTV Music Awards -gaalaa. Katsojia ohjelmalla oli huikeat 200 miljoonaa.
Teeveessä Duudsonit on nähty Suomen ohella yli sadassa maassa! Tällä hetkellä hurjat pohjalaiset ovat suomalaisen hulluuden suurin vientihitti! Omien pöljäilyjen sivutuotteena he ovat esitelleet ulkomaan eläville ansiokkaasti myös täkäläistä rockia ja luonnon kauneutta.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Tajuton tammikuu Lapissa!
Jos Lappiin haluat tulla nyt, todella hämmästyt! Uuden vuoden alku on nimittäin hyvän rytmimusiikin ystäville kulta-aikaa pohjoisessa, sillä valoa pimeyteen tuovat festivaalit, joissa kaamos kaatuu rytisten. Ratkirytmikästä menoa löytyy muun muassa Kemistä, Ylläkseltä, Saariselältä, Pyhältä ja Sallasta.
Tunturiblues (22.-24.1.), Saariselkä Big Sandy (USA) Pave Maijanen, SF-Blues 2009 (Heikki Silvennoinen, Pepe Ahlqvist, Jukka Gustavson, Eero Raittinen, Janne Rajala ja Jani Auvinen) ja Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men
Roots music in the middle of nowhere (26.- 27.1.), Salla Big Sandy (USA), Pave Maijanen ja Eero Raittinen & Noisy Kinda Men (molempina iltoina alkaen klo 21 )
Pakkasukko Blues & Jazz (27. - 31.1.), Kemi Linda Gail Lewis (USA), Jesse Dayton (USA), Jump 4 Joy (SWE), Billy Bremner (UK), Little Victor (USA), Mike Westhues (FIN/USA), Kel Elliott (UK), Mark Harman (UK), Django Reinhardt-tribute- Andreas Öberg, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola & Ostrobothnian Jazz Orchestra, T. Leino Blues Band, Jatsipartio, Big Blind Willie & The Legendary line-up, Honky Tonk Men, Tinhau Quartet, Cantus Botnica, Swamp Boogie, Herd, Tap Water Orchestra ja Hoodoo Saints.
Winter Unplugged (28.- 31.1.), Pyhä Tule suksilla tai ilman!Nyt uutena myös Tajukankaan keikka, lauantaina kello 17.00! Isäntänä Mato Valtonen ja house-bändinä Lenni-Kalle Taipale & SVY. Muut vieraat Laura Voutilainen, Sakari Kuosmanen, Pave Maijanen, Jone Ullakko, Kari Peitsamo, The Munsons & Pietarinkadun Oilers All Stars Band.
Ylläs Jazz Blues ( 28.-31.1) Oulu All Star Big Band, Johanna ja Mikko Iivanainen, Reija Lang, Verneri Pohjola Aurora, Timo Kiiskinen Chet, Joonas Haavisto Trio, Herd, Big Sandy (USA) & Eero Raittinen & Noisy Kinda Men, Little Victor (USA) & The Down Home Kings, Dave Lindholm & Äkäslompolo Traditional Band, Rita Lovely & Soultwisters, The Munsons, Susanna Söder Group, Kuru, Pekka Helin & Larry Price Duo, Sonho Azul, Blue Stone, T. Leino Blues Band ja Lapin Kamariorkesteri.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Musatoimittajan joulu Kassassa!
Aftonbladetin arvostettu musiikkiskribentti Markus Larsson vietti joulun sukulaistensa kanssa Kassassa. Kylähän tunnetaan parhaiten kirjailija Bengt Pohjasen synnnyinpaikkana. Monesti siitä ohi ajaessa on miettinyt Pänkttin mielikuvituksen rikkautta, kun on pystynyt kyläpahasesta niin paljon kirjoittamaan. Mitä sitten ajattelee urbaani rokki-Markus Kassan raitilla? Lue se ruottiksi Bakom mysfasaden råder fullskaligt krig