keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Tervetuloa Wimme-maailmaan!
Tänään Jutajaisissa, sunnuntaina Kalottjazz & Bluesissa! - Kyllä sitä nyt jaksaa urakoija, kun on saanu pari viikkoa leppäillä kotitörmällä Kelottijärvellä, tuumaa joikumestari Wimme Saari, jota tie vie tiuhaan tänä viikonloppuna. Lapin rundilla häntä kuullaan tänään klo 20 Jutajaisten festivaaliareenalla yhdessä Kimmo Pohjosen ja Petri Sariolan kanssa ja sunnuntaina hän esiintyy Kalottjazz & Bluesin pääkonsertissa Pikisaaressa ja siinä välissä hän heittää keikat myös Kittilässä ja Kolarissa.
Joiku on kuljettanut Wimmeä myös maailmalla. Hänelle reissaaminen sopii. Parhaiten hän sanoo viihtyvänsä matkoilla paikoissa, missä on metsiä ja vuoria.Wimme on Suomen kansainvälisesti tunnetuin maailmanmusiikin esittäjä Värttinän ja Kimmo Pohjosen ohella. Viimeisimmän Mun-albumin nousu Euroopan maailmanmusiikkilistan kärkikolmikkoon ei ollut ensimmäinen kerta, sillä muun muassa Wimmen vallaton irrottelu Texas oli aikanaan iso hitti.
Ilman syntymäpaikkaansa Enontekiön Kelottijärveä, Wimme joikua tuskin olisi. Hänen aiheensa tulevat Käsivarresta, vaikka Wimme on asunut perheineen jo pitkään Joensuun lähellä Liperissä.
- Värit, valot ja muistikuvat tulevat pohjoisesta ja usein ikävän läpi sitä muistelee Kelottijärveä. Kotona käyessä taivastelen luonnon olemusta ja puran tunnot sitten musiikhiin etelässä, Wimme kertoo.
Joikua Wimme kuuli poikasena poroerotuksissa. Hänen kotinsa oli lestadiolainen ja joikaaminen suuri synti. Sanottiinhan, että piru taivaasta pudotessaan joikasi mennessään.
Wimmen suvulla on kuitenkin vankka joikuhistoria. Hänen äitinsä Karin-Anna joikasi kaksikymmentävuotiaaksi, ennen kuin tuli uskoon. Myös hänen setänsä ja enonsa joikasivat.
Kodin tiukka uskonto antoi Wimmelle avaimet joiun harjoittelemiseen. Virren veisuu on Wimmen tapa harjoitella joikaamista ennen studioon menoa.
- Kun veisaa paljon, tulee vahva ja selvä ääni. Tulee särmää, jolloin joikua on helppo kuljettaa,
Wimme paljastaa.
Paitsi kodilleen paljosta kiitollinen Wimme on esikuvalleen Nils-Aslak Valkeapäälle, joka lähti uudistamaan joikua. Hän on seurannut tienraivaajan jalanjälkiä ja Wimmen on sanottu esittävän milloin mitäkin joikupoppia, ambientiä, teknoa tai new agea. Itse hän haluaa mieluiten toivottaa kuulijansa tervetulleeksi Wimme-maailmaan ilman rajauksia.
Ihme on tapahtunut!
Viime vuoden marraskuussa Väylän Pyörre Uutiset uutisoi Suomen ja Ruotsin välisen rajapyykin äkillisestä häviämisestä.
Vain punatanko oli jäljellä. Pyysimme lukijoilta apua, mutta toimitukseen tulleiden useiden vihjeidenkään perusteella vaakunakylttejä ei löydetty. Nyt viikon alussa ne oli palautettu paikoilleen.
Torniossa vieraillut Paskareissu- tv-ohjelman toimittaja Ari "Paska" Peltonen paheksui tapahtumaa ja ilahtui, kuin ilmoitin, että "kuvauspaikan kulissi" oli taas kunnossa.
Hänhän keksi ensimmäisenä, että golfkentällä maatessa voisi olla pää Ruotsin ja jalat Suomen puolella tai päinvastoin. Sama ideahan toteutuu nyt pystyasennossa Rajalla, kun pappiskunta vihkii aviopareja.
Tavoitin mediapersoona Peltosen huitomassa sääskiä Posion Kännäkässä, josta hän osti neljä vuotta sitten 10 × 5 metrin pläntin maata. Sinne hän perusti pienoisvaltion nimeltä Valtio, jonka puolustuvoimat on sittemmin palauttanut Suomelle. Hänellä oli jopa oma hallitus, jonka ulkoministeriksi hän nimitti enteellisesti Alexander Stubbin, joka sittemmin siirtyi vihollisen leiriin.Aikanaan pienlehti Helsingin Sanomat raportoi tarkoin Peltosen seikkailua Posion kairassa.
http://vaylanpyorre.blogspot.com/2009/11/kuka-havitti-rajan.html

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Surunmaan 9 laulua Tornionlaaksosta! Pajalalaislähtöisen, nykyisen Göteborgissa asuvan Viktor Fors Mäntyrannan vetämä Surunmaa-yhtye on parhaillaan kiertueella Suomessa promoamassa esikoisalbumiaan Nine songs from the valley.
Vaikka laulaja-lauluntekijä Mäntyranta tekee kaikki laulunsa englanniksi Surunmaa tunnetaan, varsinkin Tornionlaaksossa, parhaiten meänkielisestä tangosta Tulethan takasi, jossa Viktor anelee: "Ja mie pyyän, vaikka polvila. Mie pyyän ja mie itken. Voi rakas, pliis, tulethan takasi!"
Laulu on alkuperäiseltä nimeltään Hanging on, jonka meänkielelle käänsi tunnettu radioääni Bertil Isaksson.
Tango löytyy myös Nine songs from the valley-albumilta, jonka lauluihin Viktor on saanut aiheet Tornionlaaksosta ja monet niistä ovat syntyneet mökillä Pellon Lankojärvellä. Sukulaiset ja kesämökki ovat olleet aina Viktorille tärkeitä, vaikka hän myöntääkin, että nuorempana hiljaisuus ahdisti.
- Teini-iässä tuntui kuin tukehtuisin. Soudin ympäri Lankojärveä ja vihasin Tornionlaaksoa enemmän kuin mitään muuta. Levyn Row boat row-laulu kertoo siitä.
- Tänään, kun olen tullut vanhemmaksi, taas rakastan ja kaipaan Tornionlaaksoa ja toivon, että voisin muuttaa joku päivä takaisin. Olen huomannut kauneuden, mikä piilee kaikessa pienessä ja hiljaisessa, eristäytyneessä ja yksinkertaisessa, Viktor sanoo.
Kun Surunmaa on Tornionlaaksossa keikalla, Mäntyrannan suku on paikalla kannustamassa isoisä Eeroa myöten. Hiihtäjälegendan tavoin Viktorkin on urheilumiehiä ja hänessäkin elää kilpailuhenki, mutta jo varhain hän kertoo valinneen urheilun sijaan musiikin. Viktorin mukaan isoisä ei ole hänen päätöstä koskaan arvostellut, päinvastoin.
- Aina kun ollaan pohjoisessa, Eero ja Raakel yrittävät tulla keikalle, jos jaksavat. He pitävät musiikista, jota Surunmaan kanssa teen. Lapsena tykkäsin kyllä jalkapallosta ja jääkiekosta. Olin jopa aika hyvä kiekossa, mutta musiikki vei voiton.
Viktor alkoi soittaa ja tehdä omaa musiikkia jo kymmenvuotiaana. Erityisesti hän mainitsee musiikinopettaja Örjan Mäen Pajalasta, joka tutustutti hänet bluesiin ja muuhun amerikkalaiseen juurimusiikkiin, joka kuuluu tänään Surunmaan kappaleissa.
- Kun perustin Surunmaan, halusin tehdä koktailin kaikesta mistä pidän. Halusin sekoittaa tornionlaaksolaisen kansanmusiikin melankolian bluesiin, kantriin ja hillybilliin. Yritän tunkea sekaan myös itäeurooppalaista puhallinmusiikkia, johon olen heikkona, Mäntyranta myöntää.
Vahvimpana Surunmaan musiikissa soi kuitenkin äiti-Iiriksen perintönä Suomi, eikä Viktor sitä kiellä.
- Olen kuunnellut ikäni tangoa ja suomalaista iskelmää. Olavi Virta ja hänen Täysikuu ovat mahtavia. Agents on huippuhyvä ja Irwin Goodmanin lauluja olen aina rakastanut. Tärkeää on mainita myös rockbändi Apulanta, johon repsahdin 12-vuotiaana, enkä ole siitä eroon päässyt, Viktor paljastaa.

Surunmaan Suomi-keikat: 28.6 Pellon kirjasto (18.00), 29.6 Kemin kirjasto (15.00) ja Tornion Viihdekahvila Lappelill (19.00), 30.6 Rovaniemen Kauppayhtiö-kahvila (20.00), 1.7 Kuopion K-klubi (20.00), 2.7 Jyväskylän Vakiopaine(20.00), 4.6.Helsingin Pitkämies-myymälä (19.00) ja 7.7 Helsingin Musta Kissa (20.00).

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Repe ja Rakovalkealla-laulun synty!
YLE Teemalla nähdään sunnuntaina 27. kesäkuuta klo 12.15 Peter von Baghin ohjaama henkilökuva viihteen moniottelijasta Reino "Repe" Helismaasta (1913-1965). Ohjelma on vuodelta 1979 ja siinä mestaria muistelevat muun muassa Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara ja Toivo Kärki.
Repe kirjoitti hupailuja radiolle, teattereille ja elokuviin. Hänen 32 elokuvakäsikirjoituksestaan muistetuimpia ovat Pekka ja Pätkä -elokuvat, Lentävä kalakukko ja Rovaniemen markkinoilla.
Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin tuhansien iskelmien tekijänä. Niistä 1500 päätyi levylle ja monista niistä tuli ikivihreitä. Yksi elämään jäänyt klassikko on Äkäslompolossa syntynyt Rakovalkealla, jonka levylle lauloi Tapio Rautavaara.
Näin kertoo Jätkäpoika ja runoilija-kirja:" Urheilumiehinä Helismaa ja Rautavaara kiintyivät hiihtämiseen Lapin talvisissa maisemissa Ylläs- ja Kesänkituntureilla ja porukalla osallistuivat niillä järjestettyihin hiihtoretkiin. Lapissa hiihtäminen oli jotain muuta kuin tavallista hiihtoa; se oli retkeilyä, maisemien ihailua ja myös lauleskelua tulilla. Helismaa oli herkkä ja vastaanottavainen luonne ja sukelsi helposti Lapin lumoihin.Täällä hän rauhottui, kun kiersi Yllästä, Kesänkiä, Kueria ja muita tuntureita. Rakotulia poltettiin, ja kun toiset kaivoivat repuistaan kahvipannut, emalimukit ja kuksansa, Helismaa kaivoi kitaran. Hän oli hyvä seuranpitäjä ja tunnelman kohottaja, ja tunturi oli laulujen arvoinen paikka.
Eräänä päivänä hän tuli Kaulasen Jounin tupaan ja sanoi tälle:" Nyt meillä on kuule uusi laulu, se on yöllä rakovalkealla tehty. Minä vetelen sen nyt."
On yö ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen, kun kirkas hohdettaan luo tunturille/ On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen, on avautunut sydämeni sille...
Laulu päätyi Aimo Jäderholmin ohjaamaan lyhytfilmiin Laulu Tunturista, joka kertoi pohjoisen koskemattomasta luonnosta. Se kuvattiin maaliskuussa 1949 Ylläksen maisemissa ja kun se esitettiin Helsingin Kino-Palatsissa, monet tulivat katsomaan pelkästään sitä illan pääelokuvan sijaan. Filmin kautta Rakovalkealla-laulusta tuli hyvin suosittu.
Rakovalkealla - http://www.youtube.com/watch?v=VHDW2ZRuUjw

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Keith Richards Faces-keikalle!

The London Express ilmoittaa, että Rolling Stonesin ikuinen paha poika Keith Richards liittyy mukaan Faces-yhtyeen paluukeikalle Goodwoodin festivaaleilla, Englannissa elokuuun 13. päivä.
Lehden nimettömän lähteen mukaan Richards on kyllästynyt turhaan pähkäilyyn Mick Jaggerin kanssa Rolling Stonesin tulevaisuudesta, kun hän haluaisi vain soittaa ihmisille.
Faces-yhtyeessä nähdään Keithin entinen Stone-kumppani kitaristi Ron Wood ja alkuperäisjäsenten kosketinsoittaja Ian McLaganinin ja rumpali Kenney Jonesin lisäksi bassossa Sex Pistolsin Glen Matlock ja Simply Redin Mike Hucknall, joka korvaa laulussa Rod Stewartin .
Viime vuonna yhtye teki yhden hyväntekeväisyyskeikan Lontoon Royal Albert Halissa ja tulevan festivaaliesiintymisen jälkeen, lisäkeikatkin ovat mahdollisia.
Alunperinhän Faces syntyi bändistä Small Faces vuonna 1969, kun Steve Marriott lähti muodostamaan Humble Pieta. Faces vaikutti viiden vuoden ajan ja kisasi huipulla Led Zeppelinin ja Rollareiden kanssa. Se hajosi Rod Stewartin lähdettyä soolouralle.

*************************************************************
LISÄÄ UUTISIA >Ozzy Osbournen Scream-albumi on saanut murska-arvioita maailmalla, mutta se ei ihmemiestä masenna, vaan hän suunnistaa 18 kuukauden promokiertueelle, joka piipahtaa muun muassa Ruisrockissa 9. heinäkuuta. Vuoden alussa Osbournesta julkaistu elämänkertakirja Minä, Ozzy on ollut menestys ja nyt siitä puuhataan elokuvaa. Kirjalle on tulossa myös jatkoa, sillä haamukirjoittaja Chris Ayresilla on materiaalia toiseenkin bestselleriin.
Osbourne on aloittanut myös Sunday Timesin kolumnistina. "Dr. Ozzy" antaa terveysvinkkejä, sillä vastoin luonnon lakeja mies on hengissä. Moni olisi jo maan povessa, jos olisi elänyt kuin Ozzy.
>Äskettäin Paul McCartney sai vastaanottaa ensimmäisenä ei-amerikkalaisena arvostetun Gershwin-palkinnon Valkoisessa Talossa ansioistaan lauluntekijänä. Nyt häntä on pyydetty kirjoittamaan musiikia balettiin ja hän on suostunut. Kaikkea muuta hän on jo tainnut kokeilla, oman soolouransa ja Beatles-vuosien ohella, klassisesta ja elektronisesta musiikista aina elokuvasävelmiin asti.
>Allman Brothers Bandin perustajiin kuuluvalle Gregg Allmanille tehtiin maksansiirtoleikkaus keskiviikkona. Hänellä diagnosoitiin hepatitis C vuonna 2007.
Vähän sen jälkeen, kun hepatitis oli Allmanilla todettu, se pysyi hetken stabiilina, kunnes uuvutti hänet. "Minun oli nukuttava 10 tuntia päivällä jaksaakseni soittaa kaksi kolme tuntia"
Leikkauksen jälkeen 62-vuotias kosketinsoittaja voi hyvin, mutta ennustetta, milloin mies pääsee soittohommiin ei voida antaa. Greg vetää yhä legendaarista Allman Brothers Bandiä, jonka hän perusti jo edesmenneen veljensä Duanen kanssa vuonna 1969.
>Toton laulusolisti Bobby Kimball ja Yesissä soittaneet Tony Kaye and Billy Sherwood yhdistivät voimansa ja syntyi bändi Yoso. He tutustuivat toisiinsa eri tribuuttiprojekteissa ja 2. heinäkuuta julkaistaan Yoson esikoislevy Elements Euroopassa . Bonuksena ostaja saa CD:n, jossa yhtye soittaa vanhoja ja uusia klassikoita.
Superyhtyettä on kuvatta 1980-luvun Yesin (90125 ja Big Generator) ja Toton monia tyylejä sekoittavaksi yhdistelmäksi. Tässä Yoso ja esikoisen Walk away-kappale livenä Meksikossa http://www.youtube.com/watch?v=HCtHhxroHPA

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Muistutus! Tohtorit Teemalla!
YLE Teema yllättää esittämällä uunituoreen Dr Feelgood-dokumentin Oil City Confidential huomenna maanantaina 21. kesäkuuta. klo 20.55 (uusinta 26.6.).
Julien Templen ohjaama dokkari käsittelee vuonna 1971 perustetun legendaarisen brittibändin historiaa, mutta myös yhtyeen kotipaikkaa Canvey Islandia. Elokuvan keskeisenä tarinankertojana on Feelgood-kitaristi Wilko Johnson, joka yhdessä vuonna 1994 kuolleen vokalisti Lee Brilleauxin kanssa teki yhtyeestä suositun.
Dokumentissa on myös mukana välähdyksiä Oulun Kuusrockin keikalta vuodelta 1975. Toisaiseksi kehuttu filmi on esitetty Suomessa vain Tampereen elokuvajuhlilla.

Teema esittää kesällä myös kaksi muutakin Templen ohjaamaa dokkaria: Glastonbury (28.6.) kertoo vuodesta 1970 lähtien järjestetyn, maailman suurimman vuosittaisen musiikkifestivaalin historiasta ja The Future Is Unwritten (5.7.) the Clashin keulakuvasta Joe Strummerista.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Seskaröläiskitaristi soitti Victorialle & Danielille!
Kun seskaröläiskitaristi Jonas Isacsson löi ensisävelet Roxette-hitistä The Look , kuiva virallisuus kaikkosi hetkessä eilen konsertista, jonka Ruotsin parlamentti oli järjestänyt prinsessa Victorian ja hänen sulhonsa Danielin kunniaksi.
Roxette rocked the house, sananmukaisesti.Euroopan kuninkaalliset ja valtionpäämiehet eivät toki panneet tanssiksi, mutta ikävystynyt ilme muuttui hymyksi ja tahtia lyötiin ja biisin lopussa suosionosoitukset olivat niin messevät, että encoren paikka oli selviö, mutta protokolla ei sitä sallinut.
Roxette on kuulunut aina Victorian suosikkeihin. Hänet on nähty usein yhtyeen keikoilla ja hän on ystävystynyt sen kärkihahmojen Marie Fredrikssonin ja Per Gesslen kanssa.
The look-biisin kuuluisan voimariffin keksinyt kitaristi Isacsson esiintyi eilisessä konsertissa tyylilleen uskollisena lippalakki päässä.
Paljon käytettyä studiomuusikkoa on kuultu viime aikoina livenä myös Alan Parsonsin ja Hansson de Wolfen kanssa. Tämän kesäisillä Roxetten comeback-keikoilla kiireistä miestä ei nähdä, mutta todennäköisesti kyllä Seskarössä. Siellä asuvat hänen vanhempansa ja sieltä alkoi myös Jonaksen musiikiillinen ura, kun hän perusti haaparantalaispoikien kanssa 1970-luvun alussa ensimmäsen bändinsä Marathon.

" Noblessen reste sej, sjöng med och rasslade rytmiskt med sina juveler." ( Jonas Isacsson)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kummasta Albert-kirjan kansi?
Kirja kitaristi Albert Järvisestä valmistuu kovaa vauhtia. Nyt mietinnässä on kansikuva, josta on parhaillaan menossa neuvoa-antava kansanäänestys osoitteessa http://jarviskirja.blogspot.com/ . Vaihtoehdot ovat tässä. Mustavalkoinen on Henrik Schüttin ja värillinen Pekka "Moses" Soinin ottama. Äänestysaika päättyy keskiviikkona 23. kesäkuuta klo 14:00. Kuvia voi myös kommentoida kirjan Facebook-sivulla .
Kirja ilmestyy 29. syyskuuta ja menossa on hiontavaihe. Niin kuin aina, kun tehdään kirjaa jo edesmenneestä henkilöstä, oikean tiedon löytäminen on työlästä. Viimeksi John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa ovat yrittäneet löytää vastausta kysymyksiin: "Englantilainen Sounds-lehti rankkasi 1970-luvun lopulla Albertin maailman kärkikitaristien joukkoon, mutta missä lehden numerossa tämä tapahtui ja mikä oli tarkka sijoitus?" & "Gramex-listojen antaman tiedon mukaan Järvinen soitti kitaraa Dannyn ja Armin levytysbiisissä Löysin viimein paikan kaivatun. Onko tämä tieto paikkansa pitävä?"
http://vaylanpyorre.blogspot.com/2010/05/albertista-vihdoin-kirja-syksyn-tapaus.html

torstai 17. kesäkuuta 2010

PMMP tekee hyvää ja avaa Tornion viihdekesän!
Simerockin hyväntekeväisyyshuutokaupassa tempaistaan UNICEFin hyväksi tänään torstaina Rovaniemen Sampokeskuksessa klo 16.30. Rahat menevät Afrikan lasten elinolojen ja heidän koulunkäyntinsä tukemiseksi.
Illalla Cafe Tivolissa esiintyvät Plan- ja Amnesty-toimintaan aktiivisesti osallistuvat PMMP:n Mira Luoti ja Paula Vesala ovat tietysti juonessa mukana. Rääväsuisiksi eukoiksi itseään tituleeraava kaksikko tarjoutuu illallisseuraksi eniten tarjoavalle. Lisäksi kauppalistalta löytyy muun muassa Rops:n jalkapallojoukkue kahdeksi tunniksi töihin, VIP -lippu Simerockiin ja tapaaminen Anna Puun kanssa ja bilebändi vaikka mökille saunaillan piristeeksi.
PMMP toimii myös Tornion kesäkauden avaajana Umpitunnelissa perjantaina puoliltaöin. Lämppärinä toimii tyttöbändi Iiris, joka esiintyy ulkolavan ilmaiskonsertissa klo 20-22.
Perinteisten Twin City-festivaalin ja Mikko Alatalon lauluiltojen lisäksi viihdekeskuksen ohjelmassa on tänä suvena myös Tornionjoen rannalle mainiosti sopivia lavatansseja, esiintyjinä alan huiput Yölintu (1.7), Souvarit (8.7), Suuri kuninkaallinen tangoilta (29.7) ja Topi Sorsakoski & Charles Plogman (5.8).

PS. PMMP MYYTIIN 110 EUROLLA ROISSA! Huutajana oli Simerock-tiimi, jonka puolesta promoottori Sime Yliaska lupasi uhrautua ja illastaa mitä ihannimmassa seurassa. Kaikkiaan hyväntekeväisyystempaus tuotti 1450€, mihin Yliaska oli erittäin tyytyväinen.
Maj-Lis Erola Lapista semifinaaliin!
Vuoden 2010 tangokuninkaallisen etsintä on jatkunut koko päivän semifinaalin karsinnan merkeissä Turun Hansakorttelissa.
Kaikkiaan paikalle saapui 58 alkukarsinnoista selvinnyttä. Iltapäivällä tuomaristo tipautti huonoimmat pois ja jäljelle jäi 24 kilpailijaa, heidän joukossaan neljästä lappilaisesta kaksi, enontekiöläislähtöinen vuoden 2002 tangoprinssi Sami Keskitalo ja rautiosaarelainen Maj-Lis Erola.
Päivän päätteeksi toisen karsinnan jälkeen tangolaulukilpailun semifinaaliin valittiin 8 miestä ja 8 naista. Lapista jatkoon pääsi enää Maj-Lis Erola.
Nämä 16 kilpailijaa kamppailevat Turun Caribiassa ensi lauantaina suorassa TV-lähetyksessä, joka nähdään YLE TV2:ssa klo 20.00–21.50. Tuomaristo valitsee näistä jatkoon kymmenen laulajaa,5 naista ja 5 miestä, jotka kutsutaan Seinäjoelle finaalin karsintaan.
PS. Lauantain semifinaalista Maj-Lis ei selviytynet kärkikymmenikköön.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Meeriltä onnittelut Lordille!
(Juttu vuodelta 2006)
Aamulenkillä airis-Uulan kanssa törmäsin Meeri Ponkalaan, joka oli juuri sulkemassa grilliään.
Kello oli kuusi aamulla ja takana hänellä oli 12 tunnin työvuoro. Kotiin päästyäni, mieleeni muistui haastattelu Meeristä, jonka tein Lordin voitettua juuri Suomen Euroviisukarsinnan. Kaivoin jutun esiin, sillä Meerihän on aina ajankohtainen. Viimeksi PoSarin nettigallupissa kysyttiin: Mikä on Tornion paras nähtävyys? ja äänestystulos oli: Meerin Grilli 33%, Ei mikhään 29%, Alatornion kirkko 17%, Rajalla-kauppakeskus 14% ja Ikea 6%.
- Aivan mahtavaa. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun Lordi voitti. Vaikka olen jo vanhempi ihminen hän oli minunkin suosikki, tunnustaa Meeri Ponkala, 72, joka pani sähkösanoman Lordille heti alkuviikosta. Aiemmin hän on muistanut kannustussähkeellä myös Kalle Palanderia ja Mira Sunnaria.
Suomen euroviisut Meeri kuunteli radiosta työpaikallaan Meerin Grillillä, jota hän on pyörittänyt jo neljännesvuosisadan. Netissä paikka listataan yhdeksi Tornion tärkeimmistä käyntikohteista ja kaupungin ruokapaikoista Vapaa-aikavirasto.com tähdittää sen ykköseksi. Etelässä eniten ääntä paikan grilliherkuista on pitänyt CMX-yhtye, joka kotikaupungissa vieraillessaan pistäytyy aina ensin Meerillä.
Lordi alias Tomi Putaansuu on kuulunut myös jo pitkään paikan kanta-asiakkaisiin. Lisäksi hän asui Torniossa opiskellessaan Meerin kanssa samassa rapussa, joten ajatuksia vaihdettiin usein. Tunnetusti Tomin vuokrayksiössä Juhannussaaressa syntyi Meerin pihvien voimalla moni Lordi-biisi ja paperille piirtyi Lordin hahmo ensi kertaa.
Meeri Ponkala tekee grillillään pitkää päivää. Viikonloppuisin työvuoro alkaa iltakuudelta ja päättyy aamukuudelta, mutta hän sanoo nauttivansa työstään, eikä se tunnu raskaalta.
- Työ on minulle terapiaa. On hienoa, kun saa olla nuorten parissa. He ovat välittömiä. Sanovat mitä ajattelevat, eivätkä puhu takanapäin ja siitä tykkään. Nuoret eivät ole myöskään pahansuopia, katkeria tai kateellisia kuten vanhemmat monesti.
Usein Meeri kertoo joutuneensa terapeutin rooliin ja hän myöntääkin saavansa hyvän mielen, jos pystyy auttamaan nuorta pitkän elämänkokemuksensa kautta.
- Tytöt ovat paljon vahvempia kuin pojat. Pojilla on enempi huolia, eikä vanhemmille voi kaikesta puhua. He ovat liian läheisiä. Kun näen, että jollakin on paha olla, jututan. Kun saan lukot auki, toinen rohkaistuu ja puhuu. Usein pojilla mieltä painaa, jos tyttöystävä jättää tai välit ovat menneet muuten poikki.
Yötöitä Meeri tekee mielellään, eikä häntä pelota. Grilli on senverran etäällä keskustasta, että siellä käydään yleensä autolla.
- Aina joskus vaivaa ovat aiheuttaneet kyllä humalaiset keski-ikäiset miehet, eivät nuoret. Sitä sun tätä on sattunutkin vuosien varrella, mutta jos täällä ruvetaan riitaa haastamaan, on mentävä ulos. Minulla on pitkä pinna, mutta en anna yhtään riidellä sisällä.

Meeri oli yli nelikymppinen, kun hän heittäytyi yksityisyrittäjäksi. Sitä ennen hänellä oli hyvä työpaikka Pörhön autoliikkeessä.
- Olin Pörhöllä myyntisihteeri ja pääkassa ja sitä ennen Amarin laskutusosaston esimies, joten mulla oli kokemusta vain konttorihommista. Pörhöllä työ oli vaihtelevaa, mutta olin saanut päähäni, että ihmisen pitää keretä tehdä elämässä kahta täysin vastakkaista työtä. Perhe vastusti, mutta olin päätökseni tehnyt.
Ensin Meeri meni grilliharjoittelijaksi ja teki kahta työtä yhtä aikaa kunnes sanoi itsensä irti Pörhöltä ja alkoi kehitellä omia grilliherkkujaan.
- Oli se multa aika liikku. Aluksi ostin Ylitorniolta huonokuntoisen grillikopin. Siitä oli ikkunat rikki ja kokoa oli vain 4x4m. Se oli muutaman vuoden ja sen jälkeen olen laajentanut grilliä kaksi kertaa.
Meerin Grillin herkuista kansalliseksi hitiksi on noussut Triplajättiamerikkalainen. Mitään salaista reseptiä Meeri ei myönnä omistavansa. Hän sanoo kuitenkin naurahtaen, että mausteena on ainakin ripaus arkipsykologiaa, mikä antaa eväälle lisäpotkua.

- Ennenhän sanottiin
hampurilaista roskaruuaksi, mutta Triplasta ei voi sitä sanoa. Siinä ei ole mitään epäterveellistä. Pihvit ovat täyttä naudanlihaa. Niissä ei ole mitään lisukkeita, ei edes korppujauhoja ja käytän vain suomalaisia tuotteita.
Eli Triplajätti sisältää 3 kpl 110gramman kokolihapihviä, 2 isoa sämpylää, paljon Edam-juustoa, kurkku-, jäävuori- ja vihreäsalaatti plus amerikkalainen kastike.
"Viimeksi kun olin pohjoisessa, piti ajaa Helsinkiin Meerin kautta. Hain kolme triplajättiä. Tarkoitus oli panna pakkaseen, mutta kolmessa päivässä ne oli syöty. Leikillämme ollaankin kavereitten kanssa vitsailtu, että ostetaan Meerin pihveihin lisenssi ja perustetaan Meerin Grilli Helsinki." (Lordi)

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Arja on nyt numero yksi!
Arja Sipolan tulkitsema tangon sävellys- ja sanoituskilpailun toiselle sijalle sijoittunut Taas lasken tiilten päät on noussut YLE Radio Suomen soitetuimpien kärkeen. Kappale sijoittui ensimmäisellä soittoviikollaan hienosti toiselle sijalle heti Euroviisuvoittaja Lenan Satelliten jälkeen.
Jo oli aikakin, sanon minä. Täyden kympin kuningatar vuodelta 1987 ei ole ylivoimaisen voittonsa jälkeen ykkössijoja napsinut. Äänihän Arpelan satakielellä on pelkkää kultaa, mutta levytysten kanssa onni ei ole ollut myötä. Kappaleet kun tarvitsevat nykyaikana soittoa radiossa, jotta tulisivat huomatuksi.
Auringon on aika paistaa jo Arjallekin. Tummaa tunnetta tihkuvan Taas lasken tiilten päät-kappaleen jatkeeksi pitkäsoitto samasta puusta, niin hyvä tulee.

torstai 10. kesäkuuta 2010

LIVE: Jeff Beck ja Imelda May Les Paulin muistoksi!TIMELESS ROCK Pori Jazzissa heinäkuussa esiintyvä kitaristi Jeff Beck kunnioitti viime elokuussa edesmenneen ystävänsä Les Paulin muistoa soittamalla eilen Iridium Jazz- klubilla New Yorkissa, joka oli Les Paulin kantapaikka ja jossa hän soitti joka maanantai aina kuolemaansa asti.
Beckiä säesti irlantilaisen Imelda Mayn bändi, tuttu Kemin Pakkasukko Jazz & Bluesista parin vuoden takaa!!! Imelda on myös mukana Jeffin uusimmalla levyllä Passion & Commotion. May ja hänen kitaristiaviomiehensä Darrel Higham, jakoivat suurimman osan illan lauluvelvollisuuksista. Brian Setzer myös tuli laulamaan kahden laulun aikana, mukaanlukien finaalin.
Pieni klubi oli täynnä kutsuvieraita, nimiä suoraan rockin Kuka kukin on-kirjasta. Meat Loaf, Little Steven Van Zandt, Zakk Wylde, Ace Frehley, Kirk Hammett ja monet muut tähdet nauttivat lähes kaksituntisesta setistä.
May ja Beck versioivat kappaleita kuten How high the moon, Vaya con dios ja World is waiting for the sunrise Paul ja Mary Fordin laulukirjasta. Ennen kimaraa, Imelda kertoi, että hän käyttää levytyksissään samaa laulun äänitystekniikkaa kuin Mary ennen vanhaan.
Tribuuttikappaleiden ulkopuolelta Beck soitti loistavasti instrumentaalit Walking in the sand, Sleepwalk ja the Peter Gunn- theme. Hän soitti myös Yardbirds-klassikon Train kept a-rollin. Setti päättyi Bill Haleyn Rock around the clock- and Shake, rattle, and roll-bravuureihin
Shown jälkeen Meat Loaf oli ymmällään Beckin kitaroinnista. "Kuinka hän tekee sen?", hän ällisteli. "Hänen soittonsa tulee paikasta sydämessä, joka harvoilla ihmisillä on."

Bruce Springsteenin E-Street Bandin Little Steven oli samoin lumoutunut. "Paras show, jonka olen nähnyt eläissäni. En laske leikkiä. Todella ilmiömäistä."
Metallican Kirk Hammett, joka pitää Beckiä yhtenä idoleistaan tuumasi:" Hän soittaa kaiken hymyillen, samalla kun kysyn itseltäni, `Kuinka h-ssä hän tekee tuon?"
Les Paul-tribuutti filmattiin ja myöhemmin tänä vuonna se ilmestyy DVD:nä.
PS. Väylän Pyörre Uutisten painopiste on edelleen vankasti Tornionlaaksossa ja Lapissa, mutta silloin tällöin noteerataan tapahtumia tuoreeltaan muualtakin. Varttuneemmille musadiggareille suunnattu Shawn Perryn Vintage Rock-nettisivusto on yksi tietolähde.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Pirteää poppia Pajalasta!
Nimen keksiminen bändille ei ole helppoa. Pajala Truck Co. on jo pitkään näkynyt naapurin keikkailmoituksissa, mutta sen on aina ohittanut ajatuksella, siinä taas yksi countrybändi.
Vasta yhtyeen esikoissinkku From one motherfucker to another paljastaa totuuden. Hei! Tämähän on poppia ja hyvää sellaista. Tosi raikkaasti ja kälmisti sekoitettua Blondie-kimittelyä yhdistettynä kuuskytluvun tyttöbändilauluun ja tanssittavaan fifties-meininkiin.Loistavaa!
Kaksi laulavaa tyttöä Paloma Perez ja Marie Willman, Grönbergin veljekset Niklas, Jens ja Johan plus naapurin poika Markus Forsberg. Kaikki Pajalasta! Kylästä tuntuu löytyvän laadukkaita bändejä joka lähtöön.
Pajala Truck Co on tehnyt sinkkunsa luulajalaiselle BDpop-merkille ja piakkoin yhtyeeltä on tulossa myös pitkäsoitto, jonka tuottaa Henrik Ebenhed. Hän on tehnyt töitä muun muassa Eagle Eyed Cherryn, Robynin ja Raubtierin kanssa.
Tässäpä uunituore From one motherfucker to another-sinkku videolla, jonka Emil Kieri ideoi talven Murmansk-keikan jälkimainingeissa http://www.youtube.com/watch?v=Bn7qEss7amc

4/5 Väylän Pyörrettä

Jukka Pojalta oivaa kesämusaa!

Suomalaisen reggaen pioneeri ja keulahahmo Jukka Poika julkaisee uuden albuminsa Kylmästä Lämpimään tänään!
Levyn tuotannosta vastaa Tommi "Bommitommi" Tikkanen, joka on tuottanut muitakin Suomi-reggaen kärkiartisteja, mm. Raappanan, Reino & The Rhinosin ja Paarman albumit.
Albumi on rennointa ja keinuttavinta Jukka Poikaa aikoihin ja ylväästi soiva torvisektio sekä muikeat taustalaulusovitukset kruunavat ensiluokkaisen kappalemateriaalin.
Taustalla soi Sound Explosion Band, jonka varma kädenjälki kuuluu vahvana ja kappaleiden tiheä tunnelma välittyy.
Jukka ei päästä kuulijaa kuitenkaan helpolla, sillä pitkälti elämästä, rakkaudesta, erosta ja kaipuusta kertovat, välillä viiltävänkin arkirealistiset tekstit puhuttelevat ja käyvät hyvästä aivovoimistelusta.
Jukka Poika Rousu on genrensä ensimmäinen Suomessa. Reggaen hän löysi 16-vuotiaana Espoossa, mutta ennen suomenkieliseksi heittäytyimistä, hän riimitteli englanniksi. Hänen oma tyylinsä hioutui parhaista aineksista. Hän sanoo kuunnelleensa tarkoin muun muassa suomalaisen tekstitysperinteen jättiläisiä Veikko Lavia, Juice Leskistä ja Hiski Salomaata.
- Minua inspiroi aluksi 80-luvun Jamaika-meininki. Maan tapa rallatella, lausua ja höpöttää. Ekat suosikit olivat Max Romeo ja Bob Marley.
- Homma alkoi kuitenkin pikkuhiljaa turhauttaa, kun heitti mitä tahansa englanniksi, kukaan ei tarttunut millään lailla. Nuoli meni ohi korvien. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että suomenkielellä homma toimii ja sille oli tilaus.

Mielihyvää-http://www.youtube.com/watch?v=31G6fxYJcJE
Kiitollisuutta (feat.Raappana) - http://www.youtube.com/watch?v=MOiWk-FxTt8

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Simppeliä CMX:ää!
CMX julkaisee kolmannentoista albuminsa Iäti 29. syyskuuta. Albumin ensisingle Sateenkaaren pää on toimitettu radioasemille ja kappale on digitaalisesti ladattavissa 9. heinäkuuta alkaen.
A.W. Yrjänä kommentoi uuden levyn syntyä: "Edellinen albumimme oli suuri ja mahtava progressiivinen spektaakkeli. Nyt halusimme yksinkertaistaa ja karsia, etsiä musiikkimme melodista ydintä ja tunteen roihua. Kirjoitimme laulut pitkälti yhdessä talven ja kevään aikana. Tuntuu, että pääsimme hyvin lähelle."
Kriitikoiden suitsuttama ja kiistelty yhtye on pitkän uransa aikana saavuttanut vankan sijan myös suuren yleisön sydämissä. Siitä kertoo vaikkapa se, että CMX on myynyt kaksitoista kertaa kultaa sekä kahdesti platinaa.
Sateenkaaren pää-
http://www.emi.fi/jukebox/play/1437/sateenkaaren_paa
Patsastelua Torniosta!
Jos minun mielestä Tornion ainoa ihailemisen arvoinen patsas on Ensio Seppäsen veistämä Rajaleikki, niin puolustajansa oli myös Umpitunnelin edestä hävinneellä Vapaudenpatsaalla. Sen ääressä turistit kuvauttivat itseään innokkaasti, sillä eihän Vapaudenpatsaita kovin monessa kaupungissa ole.
Ratkaisu oli alun alkaenkin väliaikainen ja sitä on ilmeisesti myös Rajaleikki-patsaan nykyinen paikka, sen verran irrallaan se on.
Miksi Umpitunnelin isäntä Reijo Angeria sitten poistatti Vapaudenpatsaan?

Kesäkuun alussa ilmestyi nettiin Hilkka Keräsen nimenkeruulista otsikolla Vapaudenpatsas pois Torniosta ja koska patsaan olemassaolo ei ollut Reijolle mikään kynnyskysymys, kolme päivää myöhemmin sitä ei enää ollut.
- Lauantai-aamuna nostettiin se nurkan taakse ja siitä sitten VPK:n varastoon, mistä patsas pihalle alun perin haalattiinkin. Eipä siitä kenenkään sen enempää enää tarvi sinnitellä ;).
Adressin ilmestyttyä nettiin Reijo vastasi heti keskusteluosiossa nimellään, kun muut letkauttelivat nimimerkkien takaa. Aktiivisen ja tyrmäävänkin palautteen hän sanoo tulleen pieneltä korkeakulttuurin taidepiiriltä, kun nokatustenkin aiheesta olisi voinut keskustella.
Reijo kirjoitti netissä muun muassa: "Hei Kaikille! Tämän patsaan osalta ei kannata ryhtyä ylilyönteihin, koska se ei julista yhtään mitään, eikä ole tarkoitus olla siinä ikuisuutta.Tuollainen patsas vain sattui olemaan ravintolan rekvisiitassa.Se ei julista Manhattania, sen enempää kuin mitään aatettakaan. Twin City- neidoksihan se festareille laitettiin (2009), mutta se on sen verran painava, että vaikea siirtää aina tapahtuman yhteyteen.
Kyseiselle paikalle on rakennusluvassa kaavailtu jokinlaista patsasta taikka suihkulähdettä, samanaikaisesti kun piha myös kivetetään. Myös asfaltointi on väliaikainen. Suunnitelmat on Umpparissa julkisesti nähtävillä, pyörivät screeneillä.
Antakaa ehdotuksia! Minkälainen laitetaan?
Laman ja muiden allekirjoittaneelle sattuneiden vaikeuksien vuoksi rakennustöiden alkaminen viivästyy.
Ladot puolestaan toimivat ulkotapahtumien ajan torimyymälöinä, ja varmaan sopivat siihen tarkoitukseen siinä missä aitatkin rantaan, onhan tämä maalaiskaupunki.
Tervetuloa kaikki kesätapahtumiin
!"
PS. Toisaalla HS:ssa. Tornion kaupungin sivistystoimenjohtaja Jaakko Junes vastaa Tornio should raise Terveet kädet statue -ryhmälle, että patsashankkeesta on luovuttu, mutta jonkinlainen tori tai aukio lepää ideana virkamiesten pöydillä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kaakamolaislegenda
Kauko Rapakon pojasta kirja!

Kauko Rapakko oli huippulahjakas rumpali, jonka taitoja ihailtiin ammattilaisten keskuudessa kautta Suomen. Hän sai bassarista ulos sellaisen monen iskun latingin jonkamoista ei oltu ennen Suomessa kuultu. Rumpalit Kurre Mattsonista Lyly Rajalaan olivat kärppänä ällistelemässä, jos mies kotikulmille sattui.
Kaukon (kuva oikealla) vei Paavo Kuljun bändistä etelään Eki Liikanen ja 1960- ja 1970-luvuilla hän soitti myös muun muassa Johnnyn, Matin & Tepon, Joukon & Kostin ja Jukka Kuoppamäen bändeissä. Viina vei kuitenkin Kaukon varhain ja hänen viimeiset kapulaniskut levyllä kuultiin vuonna 1980 Anneli Saariston esikoisalbumilla.
Anton Laurilasta (oikealta nimeltään Niko Rapakko) on sanottu, että hän on isäänsäkin parempi rumpali. Hän aloitti rumpujen soiton 8-vuotiaana, mutta opetteli myöhemmin myös pianon ja kitaran soiton. Nykyään Anton soittaa rumpuja suositun Sunrise Avenue-kitaristi Janne Kärkkäisen uuden bändin Phoenix Effectin riveissä.
Nuoresta iästään huolimatta 28-vuotias Anton on kokenut kovia ja syksyllä hänen vaiherikkaasta elämästään ilmestyy kirja nimeltä Surujeni Juuret. Sen kirjoittajan Juha Heinosen mukaan teoksen keskeisiä teemoja on Antonin ongelmallinen isäsuhde. Alkoholistille tyypilliseen tapaan isä-Kauko antoi pojalleen paljon lupauksia, joita ei pystynyt pitämään.
Muutenkin Antonin kasvun vuodet olivat traumaattiset. Koulussa Anton oli kiusattu rillipää, kunnes yläasteella löysi turvan ja tuli kaverinsa kautta uskoon. Lukiossa heräsi kapinahenki ja hän irtautui hengellisistä piireistä ja alkoi tutkia wicca-noituutta.
Samoihin aikoihin Antonin bändikuviot saivat myös ilmaa siipiensä alle
ja pian levytyssopimus Pokon kanssa muutti hänen elämänsä totaalisesti. Antonista tuli ihailtu Feiled-bändin keulakuva, laulaja-lauluntekijä. Mutta rankka keikkaelämä toi mukanaan houkutukset huumeet ja viinan, joihin Anton sitten lankesi.
Feiled, Pokon vastine HIMille, kerkesi tehdä kaksi albumia, kunnes syksyllä 2007 Berliinissä Antonilla karkasi homma käsistä. Yhtye oli pyydetty esiintymään Popkomm-messuille. Runsaan alkoholin käytön myötä, hän alkoi kuulla ääniä ja nappasi ne häivyttääkseen päälle kourallisen pillereitä.
Kun hän palasi sekavana Suomeen, läheiset veivät hänet psykiatriseen hoitoon. Vielä matkalla sairaalaan Anton yritti hypätä autosta, mutta äiti-Airi sai kädestä. Takana istuivat tyttöystävä Susanna "Gimmel" Korvala ja 7-kuukautinen poika.
Toipuminen vei aikaa. Matka vei lepositeistä avo-osastolle. Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin pitää päiväkirjaa ja syntyi lauluja, jotka hän on nyt levyttänyt vaikuttavalle Milloin Toivo Palaa-albumilleen. - Anton kertoo:
- Lauluni ovat melankolisia, synkkiäkin, mutta kuten sanotaan, niin kauan kun on elämää, on toivoakin. Elämä voi olla julmaa ja onni joskus vaikea saavuttaa.
- Kaikki laulut ovat syvän henkilökohtaisia ja kertovat ajasta, josta voin rehellisesti sanoa, että ilman Jumalan apua en olisi siitä selvinnyt, enkä enää kävelisi maan pinnalla.
Anton pitämässä rumpuklinikkaa Lahdessa-http://www.youtube.com/watch?v=MRCThUrzfHY
Menee, mikä menee- rummuissa Kauko -http://www.youtube.com/watch?v=KWD_Ek8CWHA

torstai 3. kesäkuuta 2010

Chris teki nuoruuden sankaristaan Andystä laulun!
Viime marraskuinen The Real McCoy Bandin kiertue ei ehtinyt vanheta kuin kolmen keikan verran, kun Foo Fighters-kitaristi Chris Shiflett palasi kotiinsa Los Angelesiin.
Hän joutui
törmäyskurssille kitaristi-idolinsa Andy McCoyn kanssa ja muun muassa edessä olleet Tornion ja Rovaniemen keikat jäivät soittamatta.
Erimielisyydet johtivat molemminpuoliseen loanheittoon lehdistössä ja nyt Chris Shiflett muistaa rapakon takaa vielä laululla
Helsinki . Sen kohdetta ei ole vaikea arvata. Laulussa Chris purkaa pettymystään, ihmettelee esikuvansa elämäntyyliä ja moittii hänen suhtautumista musiikkiin intohimottomaksi.
Helsinki on mukana Foo Fighters-kitaristin sivuprojektin Chris Shiflett & The Dead Peasantsin esikoisalbumilla, joka ilmestyy heinäkuun 13. päivä.
Ennen Suomeen tuloa haastattelin Chris Shiflettiä ja hän oli aivan innoissaan päästessään toteuttamaan unelmaansa ja soittamaan Andyn kanssa. .
- Olin kahdeksannella luokalla, kun Hanoit alkoivat saada paljon huomiota Amerikassa Two Steps From the Move -levyn myötä. Kuuntelin siihen aikaan kaikenlaista heavymetallia; Mötley Crüeta, Scorpionsia, Keeliä ja Armored Saintiä, mutta Hanoit olivat jotain muuta.
- Heti hankin kaikki yhtyeen levyt. Sananmukaisesti Hanoi Rocks räjäytti tajuntani ja musiikillisesti näytti minulle tien.
http://www.iltalehti.fi/popstars/2009102610491778_ps.shtml

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Uuttu-Kallen paluu!
Kalervo Uutun käsikirjoittamat kansanoopperat Velho, Riekko ja Käärme vetivät ruskan kynnyksellä vuosina 1993-2001 Äkäslompolon Velhoniemeen huikeat 80 000 katselijaa eri puolilta Suomea ja tarjosivat monelle unohtumattomia elämyksiä lappilaisessa maisemassa.
Ne saivat aikaan myös oopperabuumin, josta viimeisin esimerkki on Sota-uuppera.
Kun trilogian viimeiset sävelet olivat vaienneet ja Velhoniemen ylle laskeutui hiljaisuus, samoin kävi Kallen kohdalla, vaikka trilogian jatkeeksi oli syntynyt Immel-oopperan teksti.
- Sanothiin, että piämmä palaveria ruljanssin jälkheen ja päätämä mitenkä tästä jatkethaan. Koskhaan ei kutsua kuulunu, eikä mihinkhään pyyetty.
Näin mies tuumaili muutama vuosi sitten. Nyt vihdoinkin yhdeksän vuoden jälkeen Uutun tekstiä kuullaan taas miehen kotikonnuilla Äkäslompolossa. Hänen kirjoittama laulunäytelmä Pieni Kansani Laulu saa ensi-iltansa elokuussa Ihmisen rinki-näyttämöllä.
Näytelmä on kunnianosoitus lappilaiselle naiselle. Sen tarina sijoittuu 1800-luvun alkuun ja kertoo perheestä, joka asettuu asumaan tunturin suojaan. Perheen naiset jäävät selviytymään yksin, miesten ollessa milloin sodassa milloin savotoilla.
Pienen Kansani Laulun on ohjannut Hannu Friman. Laulut on säveltänyt pellolainen Jari Vanha, joka parhaiten muistetaan Kai Hyttisen levyttämistä Timo K. Mukan runoista, jotka Jari sävelsi..
Laulunäytelmä esitetään ensin elokuussa erityisryhmille ja kaikelle kansalle syyskuussa, jolloin päivät ovat 10., 11., 17.,18.,24. ja 25. 9.
http://www.kolari.fi/pienikansanilaulu/