31 heinäkuuta 2011

Varrassiikkaa ja aurinkoista reggaeta!
Siikajuhlia Kukkolankoskella on vietetty keskiajasta lähtien. Kansa on kokoontunut juhlistamaan siian nousua aina heti Jaakon päivän jälkeen, jolloin siika alkaa perimätiedon mukaan vaelluksensa ylös
Tornionjokea.
Ruotsin puolen Kukkolankoskella Svante Spolander pyöritti nuorempana isoa kevyen musiikin tapahtumaa, nyt hän vaalii perinteitä.
Hän kertoi yleisölle kosken tarunhohtoisesta historiasta ja perinteisestä pyyntitavasta, lippoamisesta, joka on yhä voimissaan.
Siikajuhlissa oli satamäärin väkeä; leikkiviä lapsia, tarinoivia vanhuksia, varrassiialla herkuttelevia ruokailijoita ja muita satunnaisia matkaajia.
Reggae-kuninkaan Bob Marleyn hengessä Siikajuhlilla soitti the Meänland ja tunnelma oli aurinkoisen rela.Tornionlaakson talonpoikaisreggaeksi musiikkiaan kutsuva yhtye on kirnunnut vuoden verran ja täytyy sanoa, että nyt saadaan tuoretta voita ruisleivän päälle.
Ummikko i Meänmaa, käännös Stingin biisistä Englishman in New York, oli hienoa kuultavaa. Selvästi nuoren taitavan rumpalin mukaantulo keväällä on antanut bändille uutta potkua.Yhtyeen johtajan Adam Huuvan tekstihän on ollut aina ok, mutta soitannollinen puoli on ollut väritöntä ja voimatonta. Nyt homma oli täyteläistä ja sai nauttia nyansseista, akustinen kitara ja basson juoksutus olivat mannaa korville. Soolotteluja olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta ehkä jossain klubiympäristössä.
Painavimman sanottavansa Huuva lataa reggaekäännöksiinsä, jotka tulevat Bob Marleyn laulukirjasta. Meänkieli tarvitsee puolestapuhujia ja Adam on hengessä mukana. Hän ei kuitenkaan ole fanaatikko, vaan antaa kaikkien kielten kukkia, sillä käsittääkseni, hänessä on myös suomalaista ja saamelaista verta, josta jälkimmäisenä symbolina päässä keikkuu neljäntuulen hattu.
Hän laulaa myös rakkaudesta ja suomalaisia kansanlauluja. Varsin väkevä oli Meänlandin tulkinta laulusta Minun kultani kaunis on. Ei muuta, kuin ensi vuonna Kaustisille!
Jamaikan murtheella: Mon, reggae gon` go meänkieli! Svante Spolanderin mukaan Meänland herätti nukkuvat kalatkin, sillä lippomiehellä alkoi lykästää. Kaksi muovikassia täyttyi isoista siioista yhtyeen puolen tunnin setin aikana.
The Meänland: Adam Huuva-laulu, Sami Bergman-kitara, Jani Nikula-basso ja Ville Vuoti-rummut.




Serkukset Svante Spolander ja mm.Tonicsista ja Battagliasta tuttu, nykyisin Tukholmassa asuva muusikkolegenda Sture Holmberg tapasivat Siikajuhlilla.

28 heinäkuuta 2011

Lappilaismuusikolle elämäntyöpalkinto San Diegossa!
Nykyään Rovaniemellä asuva muusikko Gary Heffern vastaanottaa 8.elokuuta entisessä kotikaupungissaan San Diegossa elämäntyöpalkinnon.
1980-luvulla hän johti indiebändi Penetratorsia, jonka jäsenet pääsevät nyt samaan palkittujen tähtien ketjuun kuin esimerkiksi Frankie "Rawhide" Lane ja Iron Butterfly.
21. kertaa järjestettävän San Diego Music Awards-tapahtuman asiantuntijaraadin mukaan Penetratorsin loistavat laulut inspiroivat paitsi oman sukupolvensa muusikoita, sen musiikki on yhä San Diegon elävää musiikkiperinnettä.
Ivalolaissyntyinen Gary, oikealta nimeltään Veli-Matti Tervaniemi, adoptoitiin 4-vuotiaana jenkkeihin ja hän loi muusikkona kovan kulttimaineen ja nimenomaan Penetratorsissa, jonka suuria menestyksiä olivat mun muassa laulut Walk The Beat, I’m with the Guys ja Sensitive Boy.
San Diego News.comin haastattelussa Gary Heffern sanoo pitävänsä kunnianosoitusta suuressa arvossa.
- Rakastan tätä bändiä ja kaikkia ihmisiä sen ympärillä. Halusimme olla kuin The Clash, ihmisten bändi, joten haluan myös jakaa tämän palkinnon jotenkin kaikkien fanien kanssa.
Palkintoa Heffern ei osannut odottaa, mutta ajallisesti hän sanoo sen tulevan oikeaan aikaan.
- Viimeksi, kun olin San Diegossa, isäni oli hyvin sairas. Toivon, että hän nyt huomaisi, että olen saavuttanut jotain elämässäni. Se merkitsisi minulle paljon.
Palkintogaalassa yhtye nousee myös lavalle esittämään muutaman laulun.
- Viimevuotinen auto-onnettomuus vaatii päivittäisen lääkityksen, mutta kivuista ja kolotuksista huolimatta sydän on yhä nuori ja janoaa esiintymistä.Toipuminen tosin vie paljon aikaa, mutta me vedämme joka shown, ikäänkuin se olisi viimeisemme, Heffern vakuuttaa.
Iskelmä Finlandia Mariskalle!
nä iltana Nokian Tapsan Tahdeilla jaetaan Iskelmä Finlandia ja se menee Mariskalle!
Iskelmä Finlandia on jaettu vuodesta 2001 ja vuosien mittaan se on noussut yhdeksi merkittävimmistä suomalaisen kevyenmusiikin tunnustuksista. Palkinnon arvo on 10 000 euroa.
Kun jakajana on tänä vuonna Mr Emma Arto Alaspää, joka on työkseen kirjoittanut viime vuosikymmenet Ääni-ja Kuvatallennetuottajissa kannustavia puheita tulevaisuuden toivoille, ei hän voi ketään muuta valita kuin Mariskan.
Iskelmä Finlandiahan ei ole elämäntyöpalkinto. Jos olisi, sen saisi joku muista Danny, Pepe, Meiju Suvas tai Markku Aro. Näiden kaikkien kanssa Alaspää on työskennellyt trumpetistina, taustalaulajana ja levy-yhtiövuosinaan.
Viime vuonna Pirkko Mannola valitsi Laura Voutilaisen. Se oli helppo arvata, koska hän valitsi "oman kuvansa". Edellisenä vuonna Henrik-Otto Donner valitsi Charles Plogmanin. Se oli helppo arvata, koska hän oli joukossa ainoa suomenruotsalainen.
Jos kevyen musiikin historiaan Ami Aspelundin Apinamies-hitin möreänä miesäänenä jäävä Alaspää kuitenkin yllättää ja poikkeaa loogisen ajattelun polulta, hänen valintansa on Pepe Willberg. Arto on henkeen ja vereen lauluyhtyemiehiä ja Pepe on laulanut useissa. Willberg on myös Iskelmä Finlandia-ehdokkaista ehdottomasti taitavin laulajana ja hän olisi ansainnut urallaan suuremman suosion, mitä on saanut.
Enemmän Iskelmä Finlandian voittajaa kuitenkin askarruttaa, kenet kansa valitsee suosikikseen näistä viidestä. Voisiko sitä ehkä ennakoida aiempien kisojen perusteella? Munamies, Paradise Oskar, Martti ”Idoli” Saarinen. Eli se voittaa, joka on lutuisin!
Voit seurata Iskelmä Finlandian saajan julkistamista suorassa lähetyksessä to 28.7. klo 20.00 YLE TV2:ssa, Radio Suomessa ja Satumaa-netissä.
PS. Pepe Willberg voitti Iskelmä Finlandian ja kansa valitsi Dannyn!
Vesku on tiellä pohjoiseen!
- Lapin luonnolla on elokuvassa symbolinen merkitys ja juuri Lappiin tämän elokuvan kuuluu päättyä, sanoo Tie Pohjoiseen-elokuvan ohjaaja Mika Kaurismäki Lapin Radion haastattelussa.
Elokuvan pääosassa nähdään isänä Vesa Matti Loiri ja poikana Samuli Edelmann ja kuvaukset alkavat huomenna Helsingistä. Filmissä kaksikko tekee automatkan halki Suomen, setvii välejään ja matka päätyy lopulta Lappiin.
Kaurismäen mukaan kuvauspaikkoja on katseltu Kemijärvellä, Sallassa ja Rovaniemen ympäristössä. Todennäköinen road movien päätepiste on Vesa-Matti Loirin mansikkapaikka Inari, jonka maisemissa Mika ohjasi viime vuonna myös Vesku-dokumentin.
Viime vuosina terveysongelmista kärsinyt Loiri oli jo dokkarin teon jälkeen valmis heittämään pyyhkeen kehään.Hän vakuutti, ettei kameran eteen enää palaisi. Diabetes oli saamassa yliotteen, mutta nyt kohentuneen kunnon myötä, tulevaisuuden usko on palannut. Laadukkaan diabeteshoidon puolesta puhuva Vesku vitsailee muun muuassa kampanjavideolla, että haluaa elää vielä kymmenen vuotta, että näkee Suomen pelaavan jalkapalloilun MM-kisoissa.
Vesa-Matti Loirin tie vei pohjoiseen myös Ere Kokkosen elokuvassa Pohjan tähteet vuonna 1969. Tuolloin tosin elokuvaohjaaja Paavali Pohjan roolissa. Pohja oli pohjattomasti rakastunut Arja Saijonmaan näyttelemään nuoreen tähtöseen, mutta filmin miestähteä tulkinnut Ville-Veikko Salminen osoittautui liian suureksi kilpailijaksi.
Nyt jo edesmenneen Ville-Veikon nuorempi veli Timo Salminen kuvaa Tie Pohjoiseen-elokuvan. Hänet tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Aki Kaurismäen kanssa. Salminen on kuitenkin kuvannut runsaasti myös Mikan elokuvia, viimeksi Honey Babyn vuonna 2004.
Toisin kuin Pohjan Tähteissä Tie Pohjoiseen-elokuvassa on happy end. Sen kuvaukset päättyvät elokuun lopussa, jonka jälkeen pääosanesittäjät Vesku ja Samuli jäävät lomailemaan Inarin Veskoniemeen.
Elokuvan ensi-ilta on kesällä 2012 ja todennäköisesti Sodankylän elokuvajuhlilla.

27 heinäkuuta 2011

Iiro ja Ari irti Lapissa!
Iiro on taas irti! Musiikin monitoimimies Iiro Rantala pakkaa kimpsut ja kampsut keikkabussiin ja lähtee tien päälle. Ensimmäisenä kohteena on LEVI ja matkassa mukana Frederik, junttidiscon kruunaamaton kuningas. Uusintojen jälkeen on vihdoin vuorossa tuoretta Iiroa. Levi-jakso nähdään YLE Teemalla sunnuntaina 31.7. klo 21.00.
Frederik on tanssittanut kansaa vuosikymmeniä ja tietää mikä saa juhlakansan tanssijalat liikkumaan ja bileet käyntiin. Lumi pöllyää ja pikkuhousut lentelevät, kun kenraali Reetu opastaa Iiroa junttiuden ytimeen. Apokalyptisella matkalla Lapin ytimessä Iiro käy sisäistä pimeää kamppailuaan oman junttiuden löytämiseksi.
Eikö kukaan muistanut kertoa Iirolle, että artisti roudaa itse kamansa ahkiossa?
10-vuotiaan Sub-teeveen kesän toiveuusintana netissä on tästä päivästä lähtien nähtävissä Paskareissun TORNIO-jakso. Matkailuohjelman mukaan kaupungin isoin nähtävyys on Haaparannan Ikea ja sehän juontaja Ari "Paska" Peltosen on pakko tsekata. Paskareissu suuntaa myös Peräpohjolan markkinoille ja Kukkolankoskelle siikaa lippoamaan. Tiesittekö, että raavas mies voi liikuttua lähes kyyneliin hyvän ruoan äärellä? Jos ette, katsokaa kun Ari kohtaa torniolaisen varrassiian. Jossain välissä ohjelmaa vilahtaa myös raikulipoika Vallu Valpio, joka puuhasteli jakson kuvausten aikoihin, pari vuotta sitten Tornion Rock-festivaalin kanssa.
Yöelämässä Ari testaa onko poikkinainti yhä voimissaan ja kohtaa Suomen suurimman triplajuustohampurilaisen. http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/sub_10_vuotta/video?72376

26 heinäkuuta 2011

Twin City-festivaali yli odotusten!Viikonlopun Twin City-kaupunkifestivaali ylitti yleisötavoitteensa.
Tapahtuman pääpäivät perjantai ja lauantai vetivät yhteensä 12 000 kuulijaa,
kun varovainen ennakkoarvio oli kymmenessätuhannessa.
Festivaalijärjestäjä Reijo Angerian mukaan yleisö jakautui tasaisesti
molemmille päiville.
- Perjantain vetonaula oli ehdottomasti Jenni Vartiainen ja lauantaina
Popeda ja Kaija Koo, joiden esitysten aikana yleisömeri oli valtaisa.
Angeria uskoo, että huippuartistien lisäksi myös hyvä sää molempina päivinä
siivitti kävijämäärää. Hän sanoo myös, että viimevuoden virheistä otettiin
opiksi ja palvelu pelasi.
- Ei tässä voi muuta, kuin olla tyytyväinen organisaatiomme. Järjestelyt
menivät kaikin puolin nappiin ja yleisö oli tyytyväistä.
- Ainoan negatiivinen palaute, jonka sain, tuli perjantailta. Jenni
Vartiaisen ja Antti Tuiskun keikat menivät aikataulullisesti puoli tuntia
ristiin, jolloin Antin keikalta väki pakeni Jennin keikalle. Sehän ei ollut
tietenkään kiva homma kenestäkään, joten aina jotain pientä opittavaa jää,
Reijo tunnustaa.
Jo Twin City-festivaalien varaslähtö Mikko Alatalon vetämä Suuri Lauluilta
keskiviikkona veti tuhatkunta laulajaa ja Sääskisafari torstaina
puolisentuhatta tanssijaa, joten Reijo Angeria tähyää ensi vuoteen
luottavaisesti, Ruotsiakin kauemmaksi.
- Ensivuoden esiintyjiä jo katsastetaan kovaa vauhtia, muun muassa
neuvottelut Englantiin päin ovat käynnissä, Reijo paljastaa, joten ensi
kesänä on luvassa taas Bonnie Tylerin, Uriah Heepin ja Dr Feelgoodin jälkeen
kansainvälistäkin väriä.















Artistien Facebook-kuvia: Jenni piipahti Haaparannalla ja Antti valmistautui Twinkkari-keikkaan Rovaniemen mökillä.

25 heinäkuuta 2011

Blues virvoitti Roissa ja Kemissä!
Viime viikonloppuna Lapissa oli Twinkkareiden ohella kaksi pienempääkin laadukasta musiikkitapahtumaa, Summertimeblues Rovaniemen Valdemarissa ja Kesäkissablues Kemin Puistopaviljongilla. Molemmat sujuivat aurinkoisissa tunnelmissa ja jättivät sekä yleisölle, että järjestäjille hyvän jälkimaun.
Bluespromoottori Jarmo Puhakan mukaan Summertimebluesissa oli yleisöä edellisvuosien tapaan. Hieman vähemmän kuitenkin kuin viime vuonna, jolloin paikallinen suuruus Arcticus 1970-luvulta teki comeback-keikan.
- Perstuntumalta sanoisin, että perjantaina oli noin 400 ja lauantaina 500.
Puhakka on tyytyväinen yleisömäärään, mutta myös artistivalintoihinsa, jotka hoitivat leiviskänsä enemmän kuin hyvin.
- Andrew Black (kuvassa) oli aivan loistava laulaja. Kitaristinakin kova luu. Blues- ja soul-hommissa hän on aivan maailmanluokkaa ja hän osasi myös pelata yleisön kanssa Amerikan tyyliin.
- Komppaava Robin Bibin bändi oli myös selkeästi oivaltanut, mistä miehen musassa oli kyse.
Puhakka sai Andrew Blackin myös studioon. Siinä hötäkässä unohtuivat joulupukin ja tuntureiden esittelyt, mutta vieras näytti Jarmon mukaan silti viihtyvän. Puhakkahan valmistelee parhaillaan sooloalbumia, jonka tuottaa blueslegenda Otis Grand.
- Andrew lauloi kuusi minun biisiäni nauhalle ja jälki on rautaa! Joka ralli meni purkkiin eka otolla. Se oli todellista pro-meininkiä!, Jarmo hehkuttaa.
Moninkertaisen Lapin kävijän Robin Bibin keikkaa Puhakka piti myös tiukkana.
- Hieman oli mennyt Stevie Ray Vaughan- ja Henkka-osastolle meno,mutta hyvä niinkin.

Tämän kesän uutuus Summertimebluesissa oli risteily Kemijoella, joka aiheutti ryysiksen ja helteisessä säässä oli luonnollisesti menestys.
- Paatti oli täynnä. Vajaa sata mahtu mukaan ja kaikilla

oli hauskaa. Andrew ja Robin olivat vedossa akustisestikin, Jarmo kertoo ja lupaa risteilyn myös ensi vuodeksi. (Aiheesta on juttua lauantain Lapin Kansassa!)
Kemin Kesäkissabluesin varaslähtö oli Tuomas Laajoen vetämä "pikkukollien" musaleiri, jossa opettajina toimi Grooving High Allstars-bändin ydinjoukko.
- Se oli napakymppi. Viikonmittainen Rymyn musiikkileiri vakiinnutti kerralla paikkansa ja ensi vuonna musaleirin hedelmiä hyödynnetään varmasti entistä enemmän Kesäkissabluesissa, Laajoki uskoo.
Muutenkin muotoaan etsivä Kemin Rytmimusiikin Ystävien-yhdistyksen talkoilema Kesäkissablues täytti järjestäjien odotukset ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Jo ensi kuussa yhdistys järjestää kaikille merilappilaisille kaksipäiväisen Juicerockin.
- Kauttalinjan fiilikset Kesäkissassa olivat hyvät ja kävijämäärä jatkoi kasvua ja mikä parasta pystyttiin tarjoamaan jokaiselle jotain, sinisen eri sävyjä, Tuomas summaa tapahtumaa, jonka vetonaulat olivat tänä vuonna Wentus Blues Band (kuvassa), Mariska ja kitaristi Black River Bluesman. (Kuva: Johanna Laajoki)

23 heinäkuuta 2011

Jukka Poika tuulettaa!
+ elämä ilman Tornio-angstia!

Harmi, kukaan ei hoksannut varata Jukka Poikaa Meri-Lapin festien tähdeksi, sillä hän on nyt hot ja tämän suven todellinen kesähitti on Silkkii.
Jukka Pojan biisi nousi tällä viikolla Suomen Virallisen Latauslistan kärkipaikalle! (2.Lord Est: Reggaerekka, 3. Arttu Wiskari: Tuntematon Potilas,4. Poju: Poika(saunoo))
Jukka Pojan ohella tänä vuonna Palefacen menestys on ilahduttanut. Molempien eksoottiset maailmanmusarytmit ovat uponneet ja puhutelleet suomalaisia yli sukupolvirajojen.
Jukka Pojan Silkii on klassikko, tehty lavilaisittain tyyliin ota löysin rantein, älä jännitä tai elämä se on kuin silkkiä vaan. Arjen vilosofeerausta, jota on helppo laulaa ja keinutella vauvasta vaariin.
Jamaikalainen reggae ja miten se tuli Jukka Pojan elämään, siitä kertoo hyvin hänen tuore elämänkertansa. Se ei tapahtunut vielä Torniossa, jossa hän eli 13-vuotiaaksi. Tai oikeammin Jukka syntyi Haukiputaalla, josta Rousun perhe muutti rajakaupunkiin hänen ollessa alle vuoden.Kotona Kivirannalla ei soinut musa, vaikka molempien vanhempien suku on musiikaalista.
Alussa häntä kiinnosti musikkia enemmän lukeminen. Hän ahmi kauhua, fantasiaa ja runoja, kunnes tykästyi puutarhakirjoihin.Koulun ala-asteella musiikkia viljeltiin ja huomattiin Jukan musikaalisuus ja kuinka helposti hän oppi soittamaan eri instrumentteja.
Yksittäisistä biiseistä Jukkaan iski Funky Town. Kymmenvuotiaana tulivat Eput ja CCR, 12-vuotiaana Iron Maiden ja Megadeth ja 13-vuotiaana Nirvana. Bad Religion soi skeittaillessa ja ZZ Topkin oli murrosikää lähestyvästä pojasta sairaan kova.
Jukan isällä oli menestyvä puutavara-alan yritys Torniossa, kunnes lama iski ja Rousun perhe muutti töiden perässä Espooseen 1994.
- Laman mainingeissa kaatui vanhempieni yritys. Konkurssi vei talommekin pakkomyyntiin.Maisemien vaihto tuntui hyvältä, vaikka se pelottikin. Ajattelin, että Helsingissä saan turpaan. Itse en koskaan saanut, Espalla vappuna 1995 läheltä piti., Jukka kertoo.
Espoossa hänellä murrosikä alkoi painaa päälle. Jukka alkoi kapinoida omaa perhettäkin vastaan, jolta vaati henkistä syvyyttä.Pakkaa sekoitti vielä vanhempien avioero. Isä ajautui töiden perässä Viroon ja jäi sille tielleen.Hän arvelee, että Torniossa angsti olisi voinut viedä pienen piirin pähteisiin, mutta etelässä Jukka löysi reggaen ja rastafarismin, johon kuului vapaa pilven polttelu. Se aiheutti murhetta ja huolta varsinkin Jukan äidille, mutta onneksi Suomi-reggaen kunkku luopui paheesta ja "kotiviljely" loppui ja hän aloitti puhtaalta pöydältä ja löysi uuden maailmankatsomuksen.

22 heinäkuuta 2011

Palsan Getsemane avataan yleisölle!

Kauko Sorjosen säätiö on ostanut vuonna 1987 edesmenneen kuvataiteilija Kalervo Palsan ateljeemökin Kittilässä. Palsan Getsemaneksi ristimä mökki on ollut yli 20 vuotta heitteillä.Mökin kunnostustyöt aloitetaan tulevana syksynä. Asiasta kertoo YLE nettisivuillaan.
Kauko Sorjosen säätiö on perustettu vuonna 1998. Sen tarkoituksena on edistää kulttuurityötä ja kulttuuriperinteen säilymistä sekä tutkimusta ja koulutusta.
Kalervo Palsan Getsemane-ateljeemökki Kittilässä avataan kunnostuksen jälkeen yleisölle. Mökki on ostajan, jyväskyläläisen kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen mukaan melko huonossa kunnossa. Hän ei osaa arvioida kunnostusaikataulun etenemistä.
Kalervo Palsa syntyi vuonna 1947 ja kuoli vain 40-vuotiaana vuonna 1987. Hän eli suurimman osan elämästään Getsemaneksi nimeämässään ateljeemökissä Kittilässä. Siellä hän tuotti elämänsä aikana tuhansia töitä. Suuri yleisö vierasti Palsan surrealistisen oloista taidetta. Sitä pidettiin pornografisena ja luotaantyöntävänä.
Palsa oli myös sarjakuvapiirtäjä ja varsinkin rocksukupolven suosiossa ja on edelleenkin.
6.4. 2010 Kalervo Palsalle perustettiin hänen elämäntyötään varjeleva Getsemania-nimikkoyhdistys, jonka päätavoite on kerätä varoja Getsemanen kunnostamiseen, rahankeräyksillä, taidearpajaisilla sekä tukijoiden avulla.
- Ateljeemökin osto ei tullut meille yllätyksenä. Itse asiassa yhdistys on tätä kuviota ajanut. Nyt vain meidän rooli muuttuu, kertoo Getsemania-yhdistyksen hallituksen jäsen Katriina Pietilä-Juntura.
Toistaiseksi yhdistys on järjestänyt muun muassa Palsa-seminaarin Aineen taidemuseossa Torniossa. Tilaisuudessa esiteltiin Jyri Siukosen kolme tutkielmaa nuoren Palsan elämästä 1960-luvun Kittilässä. Äskettäin päättyi myös Palsan näyttely Aineella.

19 heinäkuuta 2011

Popeda, hurmos päällä Tornioon!
Uusi albumi lokakuussa! Popeda tuntuu elävän elämänsä kesää. Kotikaupunkinsa Tammerfestissä yhtye oli ehdoton kassamagneetti ja kiinnostuksen kohde. Heidän keikka myytiin pikavauhtia loppuun.
- Vanha antiikki menee aina hyvin kaupaksi. Popeda on jo museorekisterissä, mutta hyvä Suomirock juovuttaa kuin Koskenkorva, yhtyeen kitaristi Costello Hautamäki leukaili ennen keikkaa Radio 957:n haastattelussa.
Yli 30 vuotta tahkonnut Popeda on saanut uutta virtaa nuorista soittajista. Yhtyeen nykykokoonpanoon kuuluvat Costellon, laulaja Pate Mustajärven ja basisti Jyrki Melartinin lisäksi muun muassa Hanoi Rocksissa soittaneet rumpali Lacu Lahtinen ja kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen.
Uudella ryhmällä kuitenkin on tehty vasta yksi albumi, vuonna 2008 ilmestynyt Täydelliset Miehet. Uutta levyä on kuitenkin äänitetty keväästä asti ja se ilmestyy loppuvuodesta.
Tammerfestissä Popeda oli timmissä vedossa. Hongat humisi ja metsää kaatui ja raitistunut Ikurin turbiini Pate Mustajärvi oli isäntä talossa. Näin ainakin musiikkilehti Rumban mukaan:
”Keskustorin teltta oli ääriään myöten täyteen ahdettu. Popeda iski tiskiin sen, mitä siltä odotettiinkin, eli häpeilemättömän hittikimaran. Kyynärpäitä ja joraavia takamuksia sai väistellä ihan tosissaan.
Yleishurmos teltassa oli järjetön. Sain esimerkiksi todistaa Kersantti Karoliinan aikana hetken, jollaista harvoin näkee: kaksi parikymppistä miehenalkua kaulailivat toisiaan kiihkeästi ja lauloivat mukana täyttä kurkkua. Pahiten yleisön tolaltaan suistivat kuitenkin Juicen sanoittama Mää ja Tapparan mies ja encorena kuultu Sukset. Ja tietty se Kuuma kesä.”
Tampereen keikalla lavalla Popedan kanssa nähtiin myös polttareita juhliva MM-sankari Tuomo Ruutu, joka soitti saksofonia. Yhtyeellä on tapana yllättää yleisö silloin tällöin erikoisvieraalla. Oulussa se oli Yön Olli Lindholm, Kuopiossa Paula Koivuniemi. Kuka hän on Tornion Twinkkareilla, sen näkee ja kokee ensi lauantaina 23.7. Popedan showtime on noin 21.30-23.00.
Mikko Alatalo avaa Twin City-kaupunkifestivaalin!



















Suomen virallinen laulattaja Mikko Alatalo vetää suuren lauluillan Tornionjoen rannalla keskiviikkona 20.7. klo 19.30-21.30. Samalla hän käynnistää koko pitkän viikonlopun kestävän Twin City-festivaalin Torniossa, joka sisältää monenlaista kansanhuvia. On sählyturnausta, naisten pinkasua, Tarja Ylitalon tähdittämät lavatanssit ja valtakunnallisia supertähtiä Jenni Vartiaisesta Popedaan. Ja kun lohijoen äärellä ollaan, herkkusuille on tarjolla myös kalojen kuningasta monessa muodossa.
Torniossa Mikko on laulattanut aiemminkin ja muutenkin Tornionlaakso on hänelle tuttua seutua.
- Aikanaan harrastin melontaa ja olen käynyt läpi kaikki Tornionjoen kosket. Kukkolankosken olen melonut parikin kertaa, Mikko kehaisee ja paljastaa omaavan myös tornionlaaksolaisia juuria.
Hänen isoäitinsä on lähtöisin Ruotsin Jällivaarasta, josta Wahlbergin sukua aikanaan siirtyi lasinpuhaltajiksi Iin Olhavaan.
Lauluja Mikko ei muista Tornionjoen kanoottireissuilla syntyneen. Yleisesti Lapista hän on kyllä laulanut Kairan kulkija-tyyppisiä tekstejä, joissa huoli on luonnon säilymisestä.
- Erään pohjoisen miehen suusta nappasin myös Vesilasi, vessanavain, heiniä paali-riimin ja siitä syntyi ralli, mutta Lapin laulu, jos mikä on Leuhkat eväät. Se kertoo pohjoisen ihmisen oikeuksista. Siinähän sanotaan, että viekää te veet ja viekää te maat, mutta itsetuntoa eli leuhkoja eväitä, ette voi viedä, Alatalo alleviivaa.

Toukokuussa Mikko täytti 60 vuotta ja häntä juhlittiin Tampere-talolla näyttävällä konsertilla, jossa esiintyivät muun muassa Laura Voutilainen, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Mariska, Pentti Hietanen, Juha Tapio, Jani Wickholm ja Joel Hallikainen. Syyskuun lopussa konsertti nähdään kahdessa osassa YLE TV2:ssa ja samaan aikaan konsertista julkaistaan myös tribuutti-levy.
Vuosikymmenten kuluessa Suomi-rockin veteraanista on kypsynyt varma viihdyttäjä, vaikka hän sanookin olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään.

- Henkisessä mielessä kumiteräsaappaat ovat yhä jalassa, vaikka kravatti onkin kaulassa. Mutta kun kravatti kiristää, se pannaan naulaan ja lähdetään keikalle, Mikko vakuuttaa.
Hän jatkaa menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Takana Mikolla on jo miljoonia keikkakilometrejä ja hän on kuin kotonaan lavalla. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi.
60-vuotispäivän kunniaksi Mikolta ilmestyi juhlalevy. Sen kansilehdillä Tommi Liuhala kirjoittaa, että Alatalon laulut koskettavat päätä, sydäntä ja selkäydintä ja niiden ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä.
Kaikkiaan Mikko on levyttänyt nelisenkymmentä albumia ja 600 laulua, johon joukkoon mahtuu uskomaton määrä ikivihreitä. Mikko laulaa tarinoita, jotka ovat kaukana keskivertoiskelmän pinnallisesta tyhjänpäiväisyydestä. Ne ovat syntyneet yksin ja yhdessä tamperelaisen Harri Rinteen kanssa. Tietenkin joukossa on hutejakin, mutta paljon koskettavia, kantaaottavia ja rempseitä lauluja, jotka ovat liikuttaneet pienen ihmisen tuntoja.
Mikko, määrällisesti olet levyttänyt huikeasti, mutta mistä lauluista haluaisit itsesi muistettavan?
- Toivon tietysti, että Ihmisen ikävä toisen luo jää elämään, mutta myös itselle läheisimmät ja omakohtaisimmat Yhdentoista virran maa ja Kiiminkijoki. Ne onnistuivat hyvin ja ovat minusta lauluja, joita ei elämässä monta synny.
Merkittävin työsi tähän mennessä on albumitrilogia Lauluja Siirtomaasuomesta. Levyt Yhdetoista Virran Maa, Kun Iso Joki Tulvii ja III Tasavallan Vieraana. Ne julkaistiin vuosina 1978-1982. Miten arvotat niitä tänään?
- Muuttoliikehän jatkuu yhä eli maaseutu tyhjenee, joten laulut ovat edelleen ajankohtaisia. Kun minut valittiin kansanedustajaksi, takkia ei ole tarvinnut kääntää, vaan olen voinut puhua asioista, joista näilläkin levyillä laulan.

Laulujasi ovat laulaneet myös muut, onko joku jonka tulkintaan olet erityisen tyytyväinen?
- Sanoituspuolellahan minun kaikkien aikojen suosituin teksti on Maaritin Jäätelökesä, joka saa edelleen paljon radiosoittoa. Se on hienoa, mutta erityisen ylpeä olen, että Vesa-Matti Loiri valitsi Ivalo-levylleen juuri tuon lauluni Ihmisen ikävä toisen luo. Se sai uuden elämän.
- Muistan kun muutama vuosi sitten MTV:n 50-vuotisjuhlissa, Vesku kömpi lavalle, ei kovin hyväkuntoisena, mutta kumminkin ja lauloi; On silti hyvä, ettet näe minua nyt/ En tahdo, et vuokseni sä järkytyt, niin kyllä siellä yleisöstä aika moni itki.
Joku on laskenut, että vuosien varrella olet tehnyt liki 10 000 keikkaa, mitkä ovat olleet tiukimmat paikat?
- Kaikkein erikoisin oli varmasti vuosi sitten, kun lauloin Venäjän duuman 100-vuotisjuhlissa Vladimir Putinille. Kuulijoina olivat myös Suomen syöjä Vladimir Zhirinovski ja Siperian karhu Aleksandr Karelin. Esitin sikermän venäläisperäisiä lauluja muun muassa Tuulella ei ole ystävää, Moskovan illat ja Mantsurian kukkuloilla. Lisäksi lauloin Lennä Juri Gagarinin venäjäksi.
- Toinen ainutlaatuinen juttu oli kun lauloin eduskunnan puhujapöntössä. Tietääkseni olen ainoa kansanedustaja, joka on sen tehnyt. Silloin iltaistunnossa kiisteltiin, kumpi on sopivampi kansallislauluksi Maamme-laulu vai Finlandia. Minuun iski sarvipää pirulainen ja kiipesin pönttöön ja kajautin kumpaakin pätkän. Sanoin vielä edustajille, jos kumpikaan ei kelpaa, voimme Juicen kanssa tehdä uuden kansallislaulun.
- Jälkeenpäin eduskunnan puhemies Markku Koski sanoi, että jos olisin laulanut vielä sekunninkaan pitempään, minut olisi poistettu pöntöstä ja olisin saanut varoituksen eduskunnan halventamisesta.

Laulajan urasi alkoi Juice Leskisen kanssa ja teit mestari Juicen kanssa myös hänen viimeiseksi jääneet levytykset vuonna 2004?
- Juice oli vieraillut kolmella minun sooloalbumilla vuosien mittaan, mutta ehti kulua lähes 30 vuotta, kun lähdettiin tekemään taas yhteistä pitkäsoittoa. Senaattori ja Boheemi jäi Juicen viimeiseksi studiolevyksi ja Tampere-talossa äänitettiin myös livetupla Klassikoiden ilta.
- Lisäksi tehtiin nauhoitus opiskelija-asuntola Domuksessa. Samassa huoneessa, missä äänitettiin ensimmäiset demot Juicen kanssa vuonna 1972, taltioitiin laulu Viimeinen cowboy, mikä kertoo nykyihmisen elämysriippuvuudesta. Se on mukana Juicen jättiboksilla.
Viimeisen levytyksen teit myös torniolaisen Esko Rahkosen kanssa. Lauloit duettona hänen kanssa Kotiseutu Pohjolassa-klassikon?
- Totta, mutta tottakai Eskon alkuperäinen Kotiseutu Pohjolassa -esitys on hienoin ja aikanaan se teki minuunkin suuren vaikutuksen.
- Eskoa kunnioitin suuresti. Hänellä oli Luojan antama hyvä ääni. Esko osasi laulaa hiljaa ja luonnollisen kauniisti.
- Tutustuin häneen 1970-luvulla ja levylle hänet sain ensi kertaa vuonna 1978, kun minä, Juice, Veltto Virtanen ja Harri Rinne olimme perustaneet Välikausitakki-orkesterin. Olimme tekemässä hulvatonta anarkistilevyä ja tarvittiin mukaan hyvä tyyppi, joka edusti vanhempaa polvea ja täysin eri genreä kuin me. Pyydettiin Rahkonen ja hän lauloi Pikajenkan hauskasti ja hienosti.
www. twincityfestivals.com
Andrew Black lauantaina Roissa!
Komeaääninen laulaja-kitaristi Andrew Black löi itsensä läpi Atlantan musiikkipiireissä vuonna 1999 omalla versiollaan Luther Allisonin kappaleesta Cherry red wine. Mielellään bluesin lisäksi myös rockia ja jazzia laulava Black on jäänyt kuitenkin toistaiseksi paikalliseksi lahjakkuudeksi ja niinpä monet pitkänlinjan muusikot ovat yrittävät avittaa häntä matkalla maineeseen.
Taustatukea hän on saanut sikäläiseltä suuruudelta Forrest McDonaldilta, joka on jäänyt historiankirjoihin kitarasoolostaan Bob Seger-klassikossa Old time rock and roll. Andrew laulaa omien keikkojensa lisäksi, myös hänen bändissä. Myös Paul Rodgersin(Free, Bad Company) bändissä soittava ja monet Heart-yhtyeen miljoonalevyistä tuottanut Howard Leese on hehkuttanut Blackin ääntä. Omalle soololevylleen Secreat Weapon hän nappasi Andrewn tulkitsemaan bluesin I`ve been leavin`you. Leesen levyn muita vieraita ovat Joe Lynn Turner, Jimi Jamison, Paul Rodgers ja Keith Emerson.
Euroopassa Andrew Blackistä on pitänyt ääntä moninkertainen Lapin kävijä Robin Bibi, joka tuo hänet myös Suomeen. Rovaniemen neljännessä Summertime Bluesissa, rantaravintola Valdemarissa Black esiintyy bändin kanssa 23. heinäkuuta. Lämmittelijänä toimii tapahtuman järjestäjän Jarmo Puhakan Luigi´s Combo. Edellisen illan esiintyjät ovat Robin Bibi & Natural Balls .
Andrew Blackille ulkomaan keikat ovat uusi asia, sillä Englannissa hän keikkailee tänä kesänä toista kertaa ja Suomen vierailu on ensimmäinen. Vaikka läpimurto vielä odottaa häntä, muusikon ammatti hänelle oli selviö jo nuorena. Ennen teini-iän bändikuvioita, hän oli ehtinyt opetella jo pianon- ja trumpetinsoittoa ja musikaalisuus on tullut hänelle verenperintönä, sillä esimerkiksi hänen isoisänsä Fred Wyatt vaikutti kuulussa lauluyhtye Plattersissä.

16 heinäkuuta 2011

Andyn taulut Turussa!Suomen vanhin ja suurin kaupunkifestivaali Down By The Laituri järjestetään
26.-31.7. Turussa. Viime vuonna se keräsi arvion mukaan noin 125 000 ihmistä Aurajoen
rantaan.
Tänä vuonna monipuolisen musiikkitarjonnan lisäksi mukana on myös näyttelyelementtejä.
Andy McCoy Hits Canvas on Hanoi Rocks -kitaristin kuvataiteellinen
aluevaltaus ja se pitää sisällään parikymmentä värikästä ja erittäin
andymaista maalausta.
Pelkoseniemen Antti sanoo, ettei pysty erottamaan musiikkia ja kuvataidetta toisistaan.

- Ne ovat sieluni jatketta. Olen kukkaissukupolven ja kuusikymmenluvun kulttuurivallankumouksen lapsi, joka ei ole edes opetellut käyttämään tietokonetta. Taiteessa pidän sitä huijauksena, Hulkon pappissuvun musta lammas julistaa.
Andy McCoy Hits Canvas-näyttely on esillä maailman laajimman Hanoi Rocks -levykokoelman Hanoi Heritagen (http://www.hanoiheritage.fi/) kanssa perjantaina 29.7. ja lauantaina 30.7. klo 17 - 24 välisen ajan Turun
Kaupunginteatterin ala-aulassa.Levykokoelmassa kokonaisuudessaan
nimikkeitä on lähes 350 kappaletta.

15 heinäkuuta 2011

Taiskalta albumi syksyllä!
+ muita levyuutisia!

Taiska on laulanut uusiksi suuret 1970-luvun hittinsä. Hän paljastaa, että kokoelma on kansia vaille valmis.
- Osin soundi on aika erilainen kuin alkuperäisissä, mutta kyllä niistä
minut tunnistaa. Keväällä lauloin koko levyn purkkiin yhdessä iltapäivässä,
mitä itsekkin äimistelin.
- Mukana on myös yksi uusi laulu, jonka olen säveltänyt ja sanoittanut, jo varmaan 20 vuotta sitten.
Taiskan tuleva albumi on osa Poptorin suosittua Hitit-julkaisusarjaa, jonka levyt ovat myyneet järkeään kultaa.
Vuonna 2000 Einiltä ilmestyi vastaava Hitit-levy ja se aiheutti sen, että hän joutui palaamaan perinteisestä iskelmästä diskohittiensä pariin, kun kysyntä keikoilla nousi roimasti.
Edelleenkin nuorekas viisikymppinen Eini kantaa diskokuningattaren kruunua
ja menestyy, sillä viime keväänä ilmestynyt sinkku Mä jään ampaisi
suoraan Radio Suomen soittolistan ykköseksi. Laulu on ennakkomaistiainen syksyllä ilmestyvältä albumilta, jonka taustalta löytyy nuoren polven lahjakkuus Lemonator-yhtyeen kitaristi Ripa Eskolin.
Viime aikoina Radio Suomen listakärjen tuntumassa on soinut myös keminmaalaisen Ilkka Marttalan Musta joki. Vuosikymmeniä tahkonnut ja useita omakustannelevyjä tehnyt laulaja on saanut myös vihdoin levytyssopimuksen AXR Musicin kanssa. Hänellä ovat näin tukena alan ammattilaiset Ilkka Vainio ja Risto Asikainen, joiden yhteistyön suurin hedelmä on ollut Nylon Beat.
Ilkka Marttalan merilappilaisia taustahahmoja ovat Greatsoundsin Kime Klemettinen ja ennen muuta, Jari Vesa, joka on tuntenut AXR Musicin nokkamiehen Ilkka Vainion jo Jopen Elvis-osastosta lähtien. Aiemminhan Jari on "hypettänyt" Juha Alvaria, mutta homma ei ole ottanut tulta, eikä diiliä ole syntynyt.
Tiettävästi torniolaisen Mika Jefremoffin esikoislevy on ollut jo Ilkka Vainion kuuntelussa, joten toivotaan iloisia uutisia myös siltä suunnalta.
Yleisön pyynnöstä Souvarilta on julkaistu Lappi-aiheinen kokoelma Lapin
Tunnelmissa, jonka ovat koostaneet Lasse Hoikka ja Pauli Ruuskanen. Mukana
on tuttuja lauluja kuten Neljän tuulen tiellä, Ei oo synti eikä häppee syntyy Lappiin, Kylmän kukkia ja Ylläsvalssi. Alkuvuodesta Souvarit ja Channel Four tekivät myös yhteislevyn Tuntureiden Suosikit.
Souvareiden Lasse Hoikka tuottaa myös vävypoikansa Jarkko Honkasen
ja hänen Taiga-yhtyeen syksyllä ilmestyvän pitkäsoiton, joka sisältää modernia tanssimusiikkia.
Taivaan tulet-tv-sarjan housebändinäkin tutuksi tullut
yhtye julkaisi äskettäin makupalaksi tulevasta sinkun Jos kipinä syttyy / Kadotin sinut

14 heinäkuuta 2011

Matin urut kelpaavat maailmantähdille
...ja tekninen apu Stevie Ray Vaughanille! Kemiläisen äänen ammattilaisen, opettaja ja muusikko Matti Adolfsenin Hammond B3-uruilla ovat soittaneet muun muassa sellaiset suuruudet kuin Ray Charles ja Jimmy Smith, joten luulisi, että soitin on vähintäin lasivitriinissä. Asia on kuitenkin päinvastoin.
- Hammondeja käytetään varsin ahkeraan esimerkiksi Pop & Jazz Konservatorio Lappian
projekteissa. Suomalaisista kosketinsoittajista Mikko Helevä on kanta-lainaaja, samoin myös Lenni-Kalle Taipale, joka vie urut elokuussa taas tunturiin, Pyhä Unplugged-tapahtumaan, Adolfsen kertoo.
Vientiä Matin Hammondeilla siis riittää. Itsekin hän niitä soittaa. Parhaiten oikeuksiinsa ne pääsevät hänen progebändissä Afterglow.
Ensimmäinen merkittävämpi tilaus Matille tuli Oulun Kuusrockista vuonna 1988 ja Adolfsen halusi itse paikalle. Hammondit menivät kosketinsoittaja Reese Wynansin käyttöön, mutta Matti joutui nokakkain myös Double Trouble-yhtyeen liiderin eli itsensä bluesin jättiläisen Stevie Ray Vaughanin kanssa.
- Stevie Rayn keikan raiderissa luki että tarvitaan kaksi Leslietä. Minulla oli tuohon aikaan vain yksi, joten varauduin siihen että toinenkin tarvitaan. Stage manager kyllä oli sitä mieltä ettei tarvita, mutta kun bändin roudarit saapuivat paikalle, tuon toisen Leslien tarve selvisi. Se tuli kitaralle.
Nopeasti soitto oululaiselle urkurille Tero Hietalalle. Leslie Saabin takakonttiin ja kiireesti Kuusisaareen.
- Amerikan roudareilla oli 110V Combo preamp-versio, joka ei toimi Suomessa, joten tuli lisähommia.
Värkkäsin itse taiteilija Stevie Ray Vaughanin kanssa ja saatiin tuo kolmen kitaravahvistimen ja
Leslien yhdistelmä toimimaan.
Tuo Stevie Rayn Oulun keikka oli hänen viimeinen Suomessa ja myös koko Euroopassa..
Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin lento-onnettomuudessa. Matti ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kemiläinen, joka pääsi lähityöskentelyyn Vaughanin kanssa, sillä edellisellä Suomen vierailulla 1984 puhaltaja Vesa Hyrskykari jammaili Stevie Rayn kanssa Tampereen ylioppilastalolla.
Usein Matin urut ovat olleet lainassa Oulun Kuusrockin lisäksi myös Elojazzeilla ja Raahen Rantajatseilla.
- Hammond B3 on pohjoisessa harvinaisuus. Etelässä soittimia löytyy enemmän, mutta Kemistä kun katsoo, lähimmät ovat Jyväskylässä ja Norjan Vesisaaressa.
Toisinaan Matti itse kuskaa Hammondeja, mutta useimmiten äänentoisto- tai backlinefirmat hoitavat kuljetuksen. Kuusrockissa Hammondit olivat lainassa myös Blues Brothers Bandin
vieraillessa vuonna 1990, mutta enemmän Matin mieltä lämmitti vuosi 1992, jolloin urut olivat soittimen tositaitajien käsittelyssä Porijazzissa.
- Jimmy McGriff soitti minun ja Jimmy Smith Esa Kotilaisen pelillä. Siitä on tv-taltiointikin.
Myöhemmin Cotton Clubilla Jimmy Smith veti taas minun Hammondeilla. Täkäläinen kosketinsoittaja Kari Hautalampi oli tuolla keikalla todistamassa tapahtumaa.
- Samoilla jazzeilla oli myös mukana Barbara Dennerlein
, nuori tyttö silloin, mutta melko velho jalkiosoitossa. Hän soitti myös urkujani, Matti Adolfsen tarinoi.

Stevie Ray Vaughan
Oulun Kuusrockissa 17.7.1988
" Kosketinsoittaja Reese Wynansilla vahvistunut rytmiryhmä heitti helteisessä Kuusisaaressa niin helvetin kovan keikan, että alta pois. Elämäni parhaita keikkoja. Keikkaa kuvattiinkin, en muista kenenkä toimesta, mutta Vaughanin kiertueporukka käski lopettaa kuvaukset parin biisin jälkeen. Syistä on ollut jälkeenpäin hiukan epäselvyyttä, ja siitä mistä lopullinen käsky tuli. Noita pätkiä kuitenkin löytyy juutuubista ( "Don't Lose Your Cool" ja "Say What")
Kuusrockin keikka löytyy myös kierrosta kokonaisuudessaan ja vielä SBD-äänityksenä. Ja löytyypä tuosta äänityksestä sellainenkin harvinaisuus kuin kappale nimeltä Voodoo Oulu, kuten SRV sen esitteli.
Juha Torvinen muuten kertoo, että vittuuntuneena SRV:n tukijoukkojen bäkkärivessan valtaukselle Martti Syrjä kusi Stevien vahvariin. Tai erääseen niistä. Tarina ei kerro oliko tuo juuri se vahvistin, jolla SRV sitten lopulta soitti."
Lainaus Tarkkailija Koon blogista : http://www.tarkkailijak.blogspot.com/

12 heinäkuuta 2011

Ola ja Lapin tyttö kaksin!
Lapin ensimmäisiin levyttäjiin kuuluva, kemijärveläläislähtöinen Marketta Joutsi on mukana Artie Musicin julkaisemalla kokoelmalla, Olavi Virta - Arkistojen aarteita Vol. 1 - äänitteitä vuosilta 1944-1963, joka sisältää Olan laulamia ja ennen julkaisemattomia koelevyjä sekä radionauhoituksia.
Koelevyt ovat Suomen Äänitearkisto ry:n kokoelmista, jonne ne tulivat jo 1970-luvulla. Ne löydettiin vasta vuonna 2006. Ne olivat alun perin tarkoitettu julkaistaviksi Suomi-äänilevymerkillä vuosina 1948-1949. Kyse oli äänilevytuottaja Niilo E. Saarikon ja Olavi Virran yhteisistä liiketoimista, mutta koelevyt jäivät aikanaan julkaisematta.
Marketta Joutsi on mukana YLEn nauhaston kätköistä löytyneissä Jälkilöylyt -ohjelmissa vuodelta 1963. Niissä Virta esiintyy Joutsin lisäksi Marjatta Leppäsen ja Irmeli Mäkelän kanssa. Marketta laulaa Syyspotpurrissa ja laulussa Olavi säestäjänä Rauno Lehtisen orkesteri: Heikki Pohjola, Pauli Granfelt, Jorma Ylönen, Olavi Lehtonen, Pentti Vuosmaa ja Ilpo Kallio.
Suurin osa vuosina 1956-1964 Virran YLEn kevyen musiikin osastolle tekemistä radionauhoituksista on kuitenkin hävinnyt eli musiikin päälle on äänitetty jotain muuta.
Sääskisafari myös Ylläkselle ja Tornioon!
Talkoohengessä järjestettävä lavatanssikiertue Sääskisafari on liikkeellä tällä kertaa 80-hengen voimin. Viikon aikana se maustaa muun muassa festivaalihumua, niin Ylläs Soikoon!-tapahtumassa 17.7, kuin Tornion Twin City-festivaaleillakin 21.7.
Aiemmista vuosista poiketen, tanssikaravaani kiertää pääosin Suomen Lappia ja poikkeaa naapurissa vain Pajalan malmikylä Kaunisvaarassa.

- Tämä linjaus johtuu pääosin kasvavasta kysynnästä Suomen puolella. Jatkossa pohditaan kiertueen jatkamista viikosta kahteen, sillä Sääskisafarin tunnettavuus on hyvä myös Ruotsissa.
- Naapurithan tekivät meistä tv-dokumentinkin, joka on esitetty Suomen televisiossakin pariin otteeseen, kertoo turneeta järjestävän Tornionlaakson Musiikkiklubin kunniapuheenjohtaja Eero Ylitalo (kuvassa).
Neljännesvuosisadan Sääskisafari on edustanut laadukasta tornionlaaksolaista musiikkiosaamista, tarjonnut tanssinälkäisille perinteistä lavameininkiä ja harjoittanut rajayhteistyötä, konkreettisesti.
Vaikka tapahtumaa markkinoidaankin tasokkaana kokonaisvaltaisena tanssitapahtumana, Eero nostaa esiin tähtilaulaja Tarja Ylitalon panoksen.
- Tarjan mukanaolo on ollut merkittävä tekijä Sääskisafarin pitkälle historialle ja menestykselle. Vaikka Tarjalla kysyntää olisi ollut maksullisille keikoille jokaisena kesänä yllin kyllin, hän on halunnut talkoilla toisten musiikkiklubilaisten rinnalla vuosi vuoden jälkeen.
Tarjan rinnalla kuullaan legendaarista Intro-yhtyettä. Muita esiintyjiä ovat Jarkko Honkanen & Taiga, Mika Jefremoff (su, ma,to), Antero Ylikitti, Raili Leppälä, KG Aasa Allstars, DeCorona, Rune Ekonoja, Annukka Ylitalo & Suvi Lassila Quartet, Veikko "Vexi" Järvirova, Hanna Keisu-Krans, Tuomo Huttunen ja "Havaji-kitaran veteraani" Pentti Pelkonen.
Muutamana vuonna Sääskisafari-kiertueilla järjestettiin Kesäyön Sävel-laulukilpailu ja se saavutti erittäin suuren suosion. Nyt laulukilpailu herätetään kokeilumielessä henkiin.Muutoksena aikaisempaan kisaan on se, että tällä kertaa laulajat kilpailevat karaoketaustojen avulla. Osakilpailujen voittajat kohtaavat sitten Orajärven päätöstanssien yhteydessä järjestettävässä suuressa finaalissa. Voittajalle on luvassa upea palkintopokaali, ja mahdollisuus esiintyä seuraavan kesän Sääskisafari-kiertueella.
Sääskisafari-pysäkit: 16.7. Ruotsin Kaunisvaarassa, 17. 7.Ravintola Selvän Pyyn edustalla Äkäslompolossa klo 18.00, 18.7. Hotelli Kittilän edustalle klo 21.00, 19.7.Sodankylän torilla klo 21.00, 20.7. Rovaniemen Lordin aukiolla klo 19.00, 21.7. Tornion Twin City-festeillä,Umpitunnelin rannassa klo 21.00., 22.7. Kaulinrannalla klo 21.00 ja 23.7. Pellon Orajärvellä klo 19.00.
Sääskisafari-historiaa: Kiertue sai alkunsa 1980 luvun lopulla pähkähullusta ideasta, joka johti siihen että yhdistys rakennutti maan ensimmäisen liikuteltavan tanssilavan, jota voitiin sitten sirkusmaiseen tapaan viedä kylästä kylään ja kunnasta kuntaan. Lavalla on painoa n. 10 tonnia ja täydessä mitassa sille sopii lähes 1000 tanssahtelijaa. Lava on varustettu siten, että sateen sattuessa se voidaan kattaa erikoisrakenteisella teltalla.
Kuluneiden vuosien aikana Sääksisafari-lava on vieraillut kaikkiaan noin sadalla eri paikkakunnalla Lapin ja Norrbottenin lääneissä. Esiintyjäkaarti on vaihdellut vuosien varrella, mutta tunnusomaista jokaisena vuonna on ollut se, että musiikki on laadukasta, ja myös yhtälailla suomalaisen kuin ruotsalaisenkin tanssikengän alle sopivaa. Sääskisafarin avulla ovat monet yhdistykset ja kunnat innostuneet järjestämään kesäisiä tapahtumia eri puolille Pohjoiskalottia.
Kierrättämällä tanssilavaa on mahdollistettu perinteisen lavatanssikulttuurin jatkuminen myös siellä missä lavoja tai seuraintaloja ei enää ole.
Tornionlaakson Musiikkiklubi onkin palkittu talkootyöstään maaseudun ja tanssikulttuurin elvyttämistyöstä muun muassa Tornionlaakson Neuvoston, Allan Lehto säätiön, sekä Suomen Seuratanssiliiton tunnustuksilla.
Pirkko Mannola
Perinteinen Ylläs soikoon! Äkäslompolossa on aina ollut sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Tämän kesän tapahtumassa kuuminta listamusiikkia tarjoilevat Tuure Kilpeläinen ja Suvi Teräsniska , mutta eilistä 1960-luvun nostalgiaa pirtsakka 72-vuotias Pirkko Mannola, joka konsertoi Korsuorkesterin kanssa ensin 16. heinäkuuta klo 15 ulkoilmanäyttämö Ihmisen Ringissä ja klo 20 tanssittaa kesäkansaa Riemuliiterissä.
Harva tietää, että Pirkko Mannola oli ensimmäinen suomalainen kevyen musiikin artisti, joka nousi Saksan levymyyntilistalle, mikä nykyisille meidän menestyville rokkibändeillemme on jo arkipäivää.
Vaikka Pirkko tunnetaankin laulajana, hän on panostanut aina enemmän näyttelijän työhön. Sitä osoittaa sekin, että häneltä on julkaistu vain yksi albumi vuonna 1986 Agentsin kanssa levytetty On Vanha Lempi Rinnassain...
Hänen aktiivisin levytyskausi osuu vuosiin 1958-1964. Hän julkaisi sinkkuja niin Suomessa kuin Länsi-Saksassakin. Vaikka Pirkko oli meillä teini-idolin asemassa, Mannolan musiikki upposi paremmin Saksassa. Syyksi on arveltu, ettei meidän nuorilla ollut var
aa ostaa levyjä.
Pirkon julkinen ura alkoi vuonna 1958, kun hänet valittiin Miss Suomeksi. Myöhemmin hän pärjäsi myös Miss Eurooppa-kisassa ollen neljäs.
Laulava missi hänestä tuli sattumalta. Seura-lehden toimittaja halusi erilaisen jutun, aiheena; Missi pyrkii levylaulajaksi ja järjesti Pirkolle koelaulutilaisuuden. Kullervo Linna innostui reippaasta tulokkaasta, kun paljastui, että Pirkko osasi laulaa ja ja eka sinkku Minä rakastan sinua, Gabriel oli kaupoissa jo joulukuussa. Levytukulle hän levytti vielä laulun Suukkopanttileikki, mutta Scandian voimakaksikko Harry Orvomaa-Paavo Einiö nappasi hänet talliinsa ja alkoi rakentaa hänestä iloista teinipopparia.
Pirkon läpimurtolevytys oli
Kuinka rakkaus alkoi, yksi hänen lukuisista Paul Anka-covereistaan. Suomessa hänet muistetaan myös kappaleista Paha poika, Kumipallo, Maailman paras levy ja On vanha lempi rinnassain, mutta Top10:een hänen lauluistaan nousi vain yhdessä Four Catsin kanssa levytetty Kuu-ukko.
Pirkon näyttelijäura käynnistyi Suomi-Filmin johtaja T.J.Särkän toimesta. Hän näki laulavassa mississä potentiaalia ja Pirkko olikin mukana neljän vuoden aikana 13 elokuvassa. Ensimmäistä filmiään musiikkikom
ediaa Kaks` Tavallista Lahtista hänet lähettiin mainostamaan Berliinin elokuvajuhlille ja siellä laulaessaan 20 000 katsojalle Dianan, kykyjenetsijä Hans Roll iski silmänsä häneen ja järjesti levytyssopimuksen Teldecin kanssa.
Saksassa jo eka sinkun B-puoli Bam-schi-bam
herätti huomiota, mutta menestystä hän sai vasta päästessään duetoimaan Wyn Hoopin kanssa. Tämä suosikkilaulaja oli edustanut Länsi-Saksaa Euroviisuissa 1960 ja sijoittunut neljänneksi. Nyt Wyn yritti Pirkon kanssa, mutta matka katkesi jo Saksan karsintoihin, mutta laulusta Mama will Dich sehn tuli hitti. Levyä myytiin kahdessa viikossa yli 50 000, ja se nousi Saksan levymyyntilistan kärkikymmenikköön.
Kaikkiaan Pirkko levytti parikymmentä laulua Saksassa, mutta suomalaisten kuultavaksi ne tulivat vasta vuonna 1998 kokoelmalla
Kusse im Mondschein. Pirkon suomalaislevy-yhtiö pani viimeiseen asti vastaan, koska pelkäsi saksalaislaulujen syövän Pirkon kotimaan myyntiä.
Menestys Saksassa toi kiertueita, tv- ja radioesiintymisiä Keski-Eurooppaan. Hän lauloi Kurt Edelhagenin ja Hugo Strasserin orkestereiden kanssa ja Vico Torrianin ravintolashowssa Hampurissa. Samanaikaisesti hän teki elokuvia, levytti ja kiersi Kullervo Linnan ja Herbert Katzin kanssa Suomessa. Ajan päälle työtahti alkoi rasittaa lapsuudessa vaikean nielurisaleikkauksen käheyttämää ääntä. Se ei enää kestänyt ja äänihuuliin ilmestyneet kyhmyt täytyi leikata.
Sen jälkeen Pirkko panosti näyttelemiseen teatterissa ja televisiossa.
Laulamista hän ei ole kuitenkaan koskaan jättänyt. Viime vuosina hän on esiintynyt paljon aikalaistensa Marjatta Leppäsen ja Vieno Kekkosen kanssa. Usein säestäjänä on ollut juuri Korsuorkesteri, joka komppaa Pirkkoa myös Ylläs Soikoon!-tapahtumassa.
Rakkauden permanentti / Oi mitkä tunteet / Kuinka rakkaus alkoi / Pikku pikku bikinissä