30 lokakuuta 2010

Levylautakunta tympeänä Surunmaalle!
Joka lauantainen Radio Suomen Levylautakunta ei ihastunut Surunmaan Cry out-kappaleeseen, vaan jätti sen armotta pisteissä hännille, kun kärkeen sijoittui Napapiirin Sankarit-leffasta tuttu Kristiina Wheelerin laulu Kiitos, kun muistit.
Tarja Närhen johdolla ohjelmassa uusia lauluja ruotivat musiikkitoimittajat Pekka Laine ja Juha-Pekka Sillanpää. Erikoisvieraana oli Suomi-Viihteen grand old man Jukka Virtanen, joka antoi Surunmaalle vain yhden pisteen. Hän tunnustautui perinteisen tangon ystäväksi ja peräänkuulutti englannin sijaan Surunmaalta Pellon murretta. Virtanen tosin muisteli 1960-luvulla runtanneensa myös Jaakko Jahnukaisen juontamassa Levyraadissa Beatlesin Yesterdayn todeten, ettei rautalankaan pidä sekoittaa laulua ja jokainenhan tietää miten biisi menestyi.
Levylautakunnan vakijäsenet takertuivat Surunmaan Tom Waits- ja Nick Cave-vaikutteisiin ja Cry out joutui samanlaisen ryöpytyksen kohteeksi kuin ammattitaitoinen the Bad Ass Brass Band kuukausi sitten, jolloin voiton vei toinen pellolaisbändi Hämärästä Aamunkoittoon.
PS. Suomen kansa sai äänestää kuutta Levylautakunta-kappaletta netissä viikon ajan ja Surunmaa tuli komeasti TOISEKSI!
Läjä teeveen Rock-Suomi-sarjan avajaisjaksossa!
Katso Teemalla 1.11. klo 21.05 alkaen!

Kun Terveet Kädet-yhtyeen laulaja Veli-Matti "Läjä" Äijälä istui helmikuun alussa kameran eteen mustalle tuolille ja alkoi vastailla rauhallisella äänellä kysymyksiini, hykertelin mielessäni:
- Tämä on mahtavaa. Keskustelen karismaattisen, hauskan ja merkittäviä asioita aikaan saaneen herran kanssa rockista, ja palkka juoksee.
Sen jälkeen kun käärimme viime vuonna hihat ja aloimme toden teolla vääntää kymmenenosaista Rock-Suomi- dokumenttisarjaa YLE Teemalle, vastaavia täyttymyksen hetkiä on ollut paljon.
Kun Läjä kertoi pirullisesti virnistäen talvisista pyörämatkoista pakkasen halki bänditreeneihin tai Tornion poliisin punkkarinpidätysvimmasta, ymmärsin hitusen enemmän Terveiden Käsien pyhää raivoa ja vapauden kaipuuta. Helppoa elämää haluaville ei voi suositella suomalaiseksi rock-artistiksi heittäytymistä. Kestävässä taiteessa on aina ripaus taistelua takana.
Olemme haastatelleet Harri Hakasen kanssa kymmeniä kiinnostavia tekijöitä ja näkijöitä, jotka olivat paikalla kun jotakin olennaista tapahtui suomalaisessa rockissa. Ohjaaja Antti Leino on katsonut kiehtovien persoonallisuuksien ohimarssia monitorin läpi ja miettinyt kertomuksia kuvina.
Kolmistaan olemme käyneet suomalaisen rockin kiharaisia vaiheita läpi.
Itse en usko lopullisiin totuuksiin tai viimeisen sanan sanojiin, eikä Rock-Suomi pyri olemaan ensyklopedinen pajatson tyhjennys suomalaisen rockin historiasta. Teemme matkan, sukellamme ja hyppäämme sekaan, pidämme silmät ja korvat auki ja lopuksi kerromme kymmenen tarinaa, kymmenen näkökulmaa ja kymmenen tietä menneestä nykyiseen. (Pekka Laine)
Nyt se siis alkaa, pitkään odotettu Rock- Suomi-sarja YLE Teemalla. Maanantaina 1.11. klo 21.05 (uusinnat pe:na ja su:na) nähtävän ensimmäisen osan otsikko on Kapina. Se kertoo Suomi-Rockin Pelle Pelottomista: tee-se-itse-miehistä ja lahjomattomista rääväsuista. Oikeutetusti Läjän Terveet Kädet on ohjelmassa suurennuslasin alla, mutta mukana on myös muita merkittäviä oman tiensä kulkijoista kuten Suomen talvisota 1939–40, Sperm, Sleepy Sleepers, Ratsia, Radiopuhelimet, 22-Pistepirkko, Apulanta ja Steen 1.
Monella on varmasti videolla Axa Sorjasen 1990-luvun Suomi-rock- sarjat. Siitä on siis jo aikaa, joten päivitys on paikallaan. Kuitenkin odottaa jännityksellä, pystyykö uusi sarja kaivamaan esiin uutta tietoa, varsinkin kotimaisen rockin alkuhämärästä.
Näin ennakkoon ainakin ihmetyttävät netin näytehaastikset, joissa äänessä ovat Anna Abreu, Jenni Vartiainen ja Anne Sinnemäki. Mitä tekemistä heillä on Rock- Suomen kanssa? Edustavatko he kapinan vastakohtaa vai rockin kuolemaa?

29 lokakuuta 2010

Kari teki videon Ismo Alangolle!Suomen legendaarisimpiin näyttelijöihin lukeutuva, Kemijärvellä asuva Kari Väänänen on ohjannut videon Ismo
Alanko Teholla-yhtyeen kappaleeseen
Hullun paperit . Laulun tavoin video käsittelee avoimesti väkivallan yleistä hiljaista hyväksyntää, kritisoi kaikkialla vallitsevaa rahan valtaa ja nykyajan kertakäyttökulttuuria.
"Mulla on hullun paperit ja sulla on lupa tappaa", laulaa Ismo Alanko kappaleessa.
Ismo ja Kari ovat aiemminkin tehneet yhteistyötä; Alanko on säveltänyt musiikin tälläkin hetkellä pyörivään Taivaan tulet–tv-sarjaan, Sutki ja Vaiennut kylä -elokuviin sekä käsikirjoittanut Väänäsen ohjaaman Grande finale –näytelmän.

Kari Väänänen kommentoi Hullun papereita: "Video on kuvaus siitä, kun hullun paperit saa se, joka ei suostu tappamaan valtioiden asettamien taloudellisten, uskonnollisten tai ideologisten päämäärien puolesta.Sodan taloudellista voittoa takova pyhä allianssi on tällä hetkellä planeettamme vakavin ongelma. Tämä rakenteellinen väkivalta heijastuu koko yhteiskuntaan tavalla, joka saa ihmiset tuntemaan pelkoa ja avuttomuutta ja käpertymään itsekkyyteen ja reagoimaan aggressiivisesti kaikkeen vieraaseen tehokkaiden propagandakoneistojen uhreina. Turvattomuudella hallitaan ja väkivalta on muuttunut hyväksytyksi osaksi maailmaa. If you have a problem, kill him! Lasten pommittajat ovat sankareita ja rosvot kuninkaita! Ei hyvältä vaikuta."

28 lokakuuta 2010

Blues Station avataan jälleen!

Rento rokkimesta, Blues Station, Tornion Länsirannalla on ollut kiinni vesivahinkojen vuoksi pari kuukautta, mutta nyt remontti alkaa olla ohi.
- Vielä on laitteiden asentamista ja muuta pientä fiksattavaa ja tietenkin siivousurakka päälle, mutta 5. marraskuuta Blues Stationin ovi on taas auki, lupaa Ari Eskelinen, joka on pyörittänyt paikkaa Kati-vaimonsa kanssa vuoden verran.
Samalla kun remppaa on tehty, on laitettu uutta seinää salin puolelle, lisätty lavavalaistusta ja kiinnitetty huomiota somistukseen ja yleiseen viihtyvyyteen.
- Tunne on vähän kun alottaisi kaiken alusta. Kyllähän pitkä poissaolo tuppaa olemaan haitaksi varsinkin uudelle yritykselle, mutta toivotaan kuitenkin, että vanhat ja uudetkin asiakkaat löytävät tiensä meille, Eskelinen mietiskelee.
Mitään radikaalia muutosta toimintaan ei lähikuukausina ole luvassa, vaan Arin mukaan tärkeintä on, että rattaat saadaan taas kunnolla pyörimään.
- Tarjoilu säilyy entisellään. Hintoja ruuvaillaan pikkasen sieltäsuntäältä. Narikkamaksu putoaa hieman ja myös lippujen hinnat, riippuen tietenkin aina esiintyjästä.
- Musiikillisesti loppuvuosi mennään kuitenkin ilman mitään isoja kiinnityksiä, pääsääntöisesti paikallisten voimin lukuunottamatta avajaisbändiä Superbulletsia, joka tulee Rovaniemeltä.

Eskelisille veden vallassa olevan Blues Stationin kohtaaminen oli aluksi aikamoinen shokki, mutta järkytyksestä on toivuttu hyvin.
- Kun tultiin paikalle, niin keittiön lattialla lainehti viiden sentin vesikerros. Putkiliitos kerkesi vuotaa vajaan vuorokauden ja kasteli lattiat melko laajalta alalta.
- Lattioiden purkuun, kuivatteluun ja uusien pintojen asentamiseen meni melko tarkalleen kaksi kuukautta. Myös yksi väliseinä kastui pahoin ja kun tietää, että betoni kuivuu sentin viikossa, niin remontti venähti ja koetteli hermoja.
Ari sanoo, että kaiken pahan alku löytyy Tornionjoen suurtulvasta vuodelta 1990, josta hänellä on myös omakohtaista kokemusta.

- Vapputulva jätti jälkensä varmasti kaikkiin rannalla oleviin kiinteistöihin. Kun perustat kastuvat kunnolla, ne alkavat liikkua ja siitä seuraa taas muita lieveilmiöitä.
- Itse olin tuona vuonna Rovaniemellä intissä ja tietenkin hälytyskomennuksessa, kun kutsu Tornion tulvan torjuntaan tuli. Ukot masin lavalle ja menoksi. Olimme sitten vappuaattona tyhjentämässä tulvavesiä silloisesta Länsirannan Polarmarketista. Vettä oli silloin sisällä puolisen metriä, Ari muistelee.
Ensimmäinen Blues Stationin esiintyminen, joka jouduttiin perumaan vesivahinkojen takia oli Baby Boy Varhaman keikka 17. syyskuuta.
- Edellisen viikonlopun sodankyläläisten North Strikes Back -keikka vedettiin vielä läpi terveystarkastajan erikoisluvalla, mutta kun lattiat revittiin auki, homma oli siinä. Varhaman kanssa sovittiin kuitenkin, että otetaan uusi yritys ensi vuonna. Sama juttu Multi Climexin kanssa.
Vastoinkäymisistä huolimatta, Eskeliset eivät missään vaiheessa ole olleet luovuttamassa ja katse onkin vahvasti eteenpäin. Southern rockia diggaava pariskunta on pystynyt lyhyessä ajassa luomaan omannäköisen musabaarin, jossa oman genren bändien lisäksi on kuultu jo muutamaa kansallista tähtinimeä ja osaavia bändejä eri puolilta Lappia.
- Ensi vuotta voin sen verran raottaa, että yhteistyö Kemin Pakkasukon kanssa jatkuu. Festivaalin aikaan sieltä on luvassa jotain mielenkiintoista myös meille, mutta siitä sitten tuonnempana. Kevääksi on myös järjestelty ruotsalaisen Wolfman Jackin uusintavierailua ja Olli Ontrosen kova bluesbändi on tulossa.
- Seuraillaan koko ajan peliä, mitkä nimet kiertää ja yritetään napata tänne sopivimmat.
Ari Eskeliselle Syvän Etelän musiikki ei ole vain pelkkää kuuntelua ja keikkojen buukkaamista, vaan hän soittaa sitä myös itse Superchargedissa ja Jackson Pollocks Bandissä. Hän on musikaalisen suvun vesa, jonka rumpali-isä Seppo oli perustamassa Kalottjazz & Bluesia ja isoisä Viljo oli Tornion ensimmäisen merkittävän tanssiorkesterin Rytmipoikien solisti ja klassikkovalssin Ilta Tornionjoella sanoittaja.
Ari ja Kati Eskelinen ovat myös ahkeria keikoilla kävijöitä, ei vain Suomessa ja Ruotsissa. Tammikuussa, kun Blues Stationilla on hiljaisempaa, he aikoivatkin suunnistaa pariksi viikoksi rapakon taakse.
- Simple Man Cruise järjestetään nyt viimeisen kerran Floridan Tampasta Grand Cayman saarille ja päätettiin lähteä mukaan toistamiseen. Viisipäiväisellä risteilyllä southern rock soi joka paikassa ja siellä pääsee myös tapaamaan lempiartistejaan ja matkaa tehdään tietenkin turvallisesti suomalaisten tekemällä laivalla.
- Viime vuoden kohokohta oli the Outlaws. Ehdottomasti mulle ikimuistoisin keikka southern rockin saralta tähän mennessä. Aivan loistava bändi! Toki oli monia muitakin, mutta tuo ympäristö vielä tuolla risteilyllä oli jotain niin spesiaalia; yö, lämmin merituuli ja täysikuu Meksikonlahdella ja Outlaws soittamassa ulkolavalla Ghost riders in the sky:ta. WOW!!!

150-paikkaiselle Blues Stationille the Outlaws on Arin mukaan jo liian iso nimi, mutta jos jostakin ilmaantuisi tukku ylimääräisiä taaloja, hänellä olisi valmiina vaihtoehto.
- Ehdottomasti SwampDaWamp ja silloin pysyttäsiin vielä suurin piirtein housuissa. Varmasti mahtuisivat vielä ainakin hyvin kamoineen ja egoineen Blues Stationin lavalle. Se on nouseva southern rock-bändi North Carolinasta. Huippujätkiä ja hyvää musaa, Eskelinen visioi pilke silmäkulmassa.
(Kuvat: Tane)
Superbullets 5.11! Kuuntele Freddy!
LINKIT: www.thebluesstation.com & Blues Station Music Bar

27 lokakuuta 2010

Aboja c-kasetille!
Rovaniemeläislähtöinen älykköbändi Absoluuttinen Nollapiste täyttää ensi vuonna kaksikymmentä vuotta. Ujoista pojista on kasvanut miehiä, mutta sen musiikissa on säilynyt edelleen sama tunnelma kuin vanhoissa Love-levyissä, Pekka Strengistä Wigwamiin.
Musiikillisesti yhtye on pysynyt Suomirockin outona lintuna, eikä muutto etelään ja sulautuminen etelän muiden siirtotyöläisten joukkoon ole latistanut yhtyeen luomisvoimaa.

Alkuvuodesta orkesteri julkaisee DEMO III -kasetin, joka sisältää uudelleensoitettuja ja -laulettuja varhaisdemojen kappaleita Rovaniemi-vuosilta 1991-1993, kuten Joni palaa karrelle ja Warszawa Kashmir. Kasetin julkaisee orkesterin oma, varsin legendaarisen maineen saavuttanut levy-yhtiö Diu Dau Tapes ja kasetti on ostettavissa ainoastaan yhtyeen nettikaupasta ja tulevilta Emmie sulle puhunu 2011 -kiertueen keikoilta.
Syksyllä 2011 yhtyeeltä ilmestyy myös uusi albumi, järjestyksessään yhdestoista, jonka tuottajaksi on lupautunut Riku Mattila. Äskettäin Johanna Kustannuksen taiteelliseksi johtajaksi nimitetty Mattila on kotoisin Oulusta, jossa hänet muistetaan Kalevan kaikkien aikojen parhaana blueskriitikkona, Ramblers-kitaristina ja Kauko Röyhkän oikeana kätenä. Vuonna 1980 alkaneen tuottajan uransa aikana hän on ollut puikoissa noin 60:llä levyllä, aina Sielun Veljistä Värttinään ja Lauri Tähkään.

25 lokakuuta 2010

Ylläksen Sankarit edelleen ykkösenä!
Napapiirin sankarit jatkaa ykköspaikalla viikonlopun upealla 42.841 katsojamäärällä. Luku jää jälkeen viime viikonlopun ennätysmäisestä avaustuloksesta vain 168 katsojaa. Yhteensä Napapiirin sankareilla on katsojia koossa jo 124.972 kappaletta. Toiseksi katsotuimpana jatkaa animaatioelokuva Itse ilkimys (Despicable Me), joka sekin keräsi lähes yhtä paljon katsojia teattereihin kuin avausviikonloppunaan. Elokuvan näki viikonloppuna 21.827 ihmistä, ja yhteensä sen on nähnyt 65.181 katsojaa. Elokuva nähdään perinteisenä ”2D”-versiona suomeksi puhuttuna, sekä 3D-versiona suomeksi, englanniksi ja poikkeuksellisesti myös venäjäksi puhuttuna. Prinsessa jatkaa sijalla kolme. Viikonloppuna sen näki 11.013 ihmistä, mikä on vain 8 % vähemmän kuin viime viikonloppuna. Se ylitti 200.000 katsojarajan viime viikolla; yhteensä sillä on 218.216 katsojaa kasassa.
Top 20:ssä viihtyy edelleen kaksi suosikkidokkaria. Veskua kävi katsomassa 727 ihmistä (sija 15, yhteensä 32.617 katsojaa) ja Miesten vuoroa 488 katsojaa (sija 20, yhteensä jo 43.791 katsojaa).

23 lokakuuta 2010

Yleisö palkitsi Isorättyät!Suomalaiset kuvanveistäjät Pekka ja Teija Isorättyä saivat Nord Art 2010-näyttelyssä yleisöäänestyksen 1. palkinnon. Nord Art järjestetään vuosittain kesäkuusta lokakuun alkuun Büdelsdorfissa Schleswig-Holsteinissa ja se on Pohjois-Euroopan suurin näyttely, joka kokoaa ja esittelee kansainvälisiä nykytaiteilijoita. Nyt 12. kertaa pidettyyn Nord Artiin osallistui 244 taiteilijaa 57:stä eri maasta.
Torniossa syntyneet ja nelivuotiaina toisiinsa tutustuneet Pekka ja Teija Isorättyä ovat opiskelleet taidetta ja taidepedagogiikkaa Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa. He ovat liittyneet myös mustalaispunk-yhtyeeseen nimeltä Polka Madre ja kiertäneet sen kanssa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sekä työskennelleet vapaina taitelijoina ja muusikoina Meksikossa, pitäen siellä myös useita näyttelyitä.
Pekka ja Teija Isorättyä ovat mukana Berliinissä loka-marraskuussa toteutettavassa Lapin ja Oulun taiteilijaseurojen Arctic Heat -näyttelysarjassa. Heidän näyttelynsä avataan Heike Arndt Galleryssä 3.11.
Myös Polka Madre-yhtye on muuttanut Berliiniin ja keikkailee lähiaikoina eri puolilla Saksaa.

Polka Madre-Life

22 lokakuuta 2010

Souvarit lopettaa vuonna 2015! - Jos viisi vuotta saisi tätä työtä vielä tehdä, Souvareiden Lasse Hoikka pohdiskelee Tanssiviihde-lehdessä ja pitää todennäköisenä yhtyeen telakoitumista sen jälkeen.
Lapin lahja suomalaiselle tanssi-ja iskelmämusiikille on viihdyttänyt ihmisiä yli 30 vuotta ja levyttänyt nelisenkymmentä albumia, joiden kokonaismyynti on lähes 800 000 kappaletta. Pikkuhiljaa Souvarit on vähentänyt keikkailua ja viime kesänä lomaa pidettiin ruhtinaalliset kahdeksan viikkoa. Samanaikaisesti yhtye on ollut kyllä aktiivinen levyrintamalla. Tänä vuonna Souvareilta on julkaistu tribuuttikokoelmat Leksan Muistosoitot ja Monotanssit Laanihovissa, joissa vanhan sekaan on ujutettu uuttakin.Keväällä Lasse Hoikalta ja Jukka Lampelalta ilmestyivät myös soololevyt Jos sinäkin tahdot ja Sun luo. Lisäksi Lasse on toisena solistina Sanna Toivasen ohella levyllä, jossa kuullaan 14 Unto Monosen ennenjulkaisematonta sävellystä. Ajankohtaisen Satumaa-ja Syvä kuin meri-säveltäjän syntymästähän tulee kuluneeksi 23.10. 80 vuotta.
Uutta Souvarit-musiikkia Lasse Hoikka lupaa ensi kevääksi, mutta sitä ennen, jo marraskuussa, saadaan luettavaksi Souvareiden tarina kirjan muodossa. Sen kirjoittaa bändin lähipiiriin kuuluva kemijärveläistoimittaja Unto Viitamäki.
- Kirjasta voidaan lukea kaikista sattumuksistamme, jokaisen elämäntarinat, sekä fanien että keikkajärjestäjien kommentteja.
Lasse paljastaa myös , että ammatin varjopuoliakin käsitellään rehellisesti ja avoimesti. Alkoholin kiroistahan Hoikalla on omakohtaistakin kokemusta.
- Minulla tilanne meni jossain vaiheessa jo siihen pisteeseen, että oli pakko pistää korkki kiinni kerralla ilman mitään loivennuksia. Nyt olen ollut kolme vuotta ilman ryyppyä, eikä ole tarvinnut katua, iskelmän kultakurkku Tervolan Koivusta kertoo Tanssiviihde-lehdelle.

SUVI TERÄSNISKA (Tunturi-Lapin matkailulehti): "Olin kuusivuotias ja ensi kertaa Vaattojärven Rantapaviljongilla. Souvarit oli esiintymässä ja mie istuin koko keikan ajan eturivissä ja napitin niitä. Keikan jälkeen rumpali Lasse Hoikka kehui, että hyvin olin laulanu koko ajan mukana ja sain kiitoksesksi niitten c-kasetin ja nimmarikortin."
Souvarit keikalla: 3.11.Hotelli Levitunturi (Kittilä) ja 19.11. Kaupunginhotelli (Tornio)

20 lokakuuta 2010

Pigmill, draivia Syvästä Etelästä!
Kemiläisen Pigmillin pomomies Peter Miinala allekirjoittaa, ainakin osittain, että Lynyrd Skynyrd on yhä southern rockin kunkkuyhtye.
- Kyllähän Skynyrdillä on läjäpäin hyviä kappaleita ja bändi toimii kuin tauti, mutta kyllä sen parhaat päivät ajoittuvat 1970-luvulle. Genrelle sen merkitys on kiistaton, mutta bändin nykymeininki alkaa olla jo osittain sellaista AOR-osastoa.
Tänään tulee kuluneeksi 33 vuotta, kun alkuperäistä Lynyrd Skynyrd-bändiä kuljettanut lentokone teki pakkolaskun Missisipin deltalle ja maahansyöksyssä saivat surmansa yhtyeen keulakuva Ronnie Van Zant ja kitaristi Steve Gaines.
Onnettomuus merkitsi Lynyrd Skynyrdin neljä vuotta kestäneen kultakauden päättymistä. Vaikka viikatemies on vieraillut yhtyeessä taajaan lentoturman jälkeenkin, bändi on sinnitellyt urhoollisesti eteenpäin. Jatkuvista miehistövaihdoksista huolimatta fanit eivät ole sitä hylänneet.
Suomessa southern rock voi hyvin ja Meri-Lapistakin löytyy ammattitaitoisia kokoonpanoja, Pigmillin lisäksi Kemistä De Soto ja Torniosta Free Ride, Supercharged ja tietysti täkäläiseksi on laskettava myös Greedy Pig.
Peter Miinalan Pigmill on tänään ajankohtainen uunituoreen Drive-pitkäsoiton myötä, eikä se ole mitään Lynyrd Skynyrdiä uudelleenlämmitettynä, vaan paljon muuta. Rytmiryhmä Antero Pöntisenaho-Jari Keinänen valaa perustan, mutta huomion vie kitaristi-laulaja Miinala, jonka kynästä kaikki levyn kappaleet ovat. Hänen osaaminen varsinkin kitaristina saa kuuntelemaan tarkemmalla korvalla. Miehestä on moneksi. Moonshinen liukas slide-laskettelu, Thinking `bout my baben jouheva kantripikkaus höystettynä Kari "Hautsi" Hautalammen kilkankalkan-pianolla ja Howling at the moonin rento sinisävytteinen Vaughan Bros-meininki nousevat Driven kymmeniköstä parhaiten esiin.
Vaikka Pigmill perustettiin jo vuonna 1997, Drive on vasta yhtyeen toinen albumi. Esikoinen On The Loose saatiin markkinoille monen mokan kautta vuonna 2002. Miten oli Peter, oliko kakkosen synnyttäminen helpompaa?
- Itseasiassa vain hiukkasen. Driven instrumenttiosuudet nauhoitettin jo vuonna 2005, jolloin levy oli alunperin tarkoitus julkaista. En kuitenkaan ollut tyytyväinen omaan lauluuni ja hyllytin levyn.
- Meni neljä vuotta kunnes Sira Moksi pyysi Moneksi-levylleen mukaan. Evil-biisin äänityssessioissa tutustuin sitten Kime Klemettiseen. Hänen kanssa tultiin sen verran hyvin juttuun, että päätin viimeistellä omankin levyni hänen studiossaan.
Bändinä olette olleet syyttä jonkinlaisessa uutispimennossa. Miten keikkoja riittää?
-Mehän keikkailemme itse asiassa aika paljon tällaiseksi rock-pumpuksi. Kiireisimpinä vuosina on tehty noin 50 keikkaa. Koska elanto ei ole kiinni bändistä, niin keikkaa tehdään sen verran ettei se ala vielä maistua työltä.
Näytte tekevän Pigmillillä myös cover-keikkoja?
- ZZ Top-ohjelmistolla on esiinnytty viimeksi ja lisäksi on joskus muinoin heitetty muutama Hendrix-tribuutti.
- Sira Moksin kanssa soitin muutama vuosi sitten myös AC/DC:tä ja Pigmillin lisäksi olen tätänykyä mukana myös Deep In Rock-bändissä, joka soittaa Purple-klassikoita.
Mistä oma kitaransoittoinnoitus lähti, jostain rokkiesikuvastako?
- Oma soittohistoriani alkoi 12-vuotiaana, kun setäni Veijo antoi minulle akustisen kitaran kouraan ja näytti kolme sointua, joita harjoittelin sormet verillä seuraavat pari tuntia. Sen jälkeen vietinkin viikonloput melko tiiviisti Uncle- Vepan opissa.
- Parin vuoden päästä minä opetin jo sitten häntä. Veijo oli minun lapsuudensankarini ja kukapa tietää missä sitä olisi tänä päivänä ilman häntä ja kitaraa. Luultavasti olisin ainakin monta ikimuistoista bändireissua ja muusikkoystävää köyhempi.

Ensimmäinen isompi bändisi oli Pentti Korpelan Loputkin Loat. Pääsitkö levyttämään
sen mukana?

- Loputkin Loat tuli mukaan kuvioihin 15-vuotiaana. Tunsin bändin basistin Seppo Salmen hänen veljensä kautta ja sain Perämeren Pohjukan Puhurin kuunteluun. Ihastuin levyyn ja kun bändin kitaristin pesti tuli hakuun menin koesoittoon ja sain paikan. Olihan se minulle iso juttu. Pääsin myös studioon ja soittamaan levyille Alkulimasta ihmiseksi, Outo pisto ja Kova luu. Loppujen Lokien kautta tutustuin myös Pigmillin ensimmäiseen rytmiryhmään.
Minkälaisella ohjelmistolla Pigmill lähti liikkeelle?
- Meillä oli alussa kymmenisen kappaletta, joista puolet omia ja puolet Hendrixiä, ZZ Toppia ja Johnny Winteriä.
- Meidän ensimmäinen keikka oli Torniossa ja tilaisuus oli varmaankin Lapland Tattoo Weekendin ensimmäinen versio. Silloin esiinnyttiin vielä nimellä Triple Trouble ja bassossa oli Tommi Korjonen ja rummuissa Jari Keinänen.
Pigmill vaalii teksasilaisen musiikin perinteitä. Lynyrd Synyrdin lisäksi, listaa muutama muukin vaikutteenantaja?
- Doc Holliday, Point Blank ja Outlaws southern rockin ja Stevie Ray Vaughan, Johnny Winter ja Omar & the Howlers bluesin puolelta.

19 lokakuuta 2010

Pajala-Hasse näyttämölle! Tornedalsteaternin 105 Kurvor-en berättelse om Pajala-Hasse sai alkunsa, kun Hans Persson otti yhteyttä Mikael Niemeen. Hän oli kirjoittanut muistiin kokemuksiaan keikkamuusikkona 1960-ja 1970-lukujen Ruotsissa ja antoi muistiinpanonsa Niemen käyttöön.
Pajala-Hassen tekstin ja hänen parhaiden kappaleiden ympärille syntyikin näytelmä, joka kertoo iloista ja suruista, joita perheyhtye, yksi Ruotsin parhaista dansbandeista, Hasses (kuva) kohtasi keikkamatkoillaan. Se on myös kuvaus lahjakkaan muusikon luomisen tuskasta ja levottomasta kulkijan verestä. Lisäksi näytelmästä selviää, miten Hans Perssonista Ångermanlandista tuli pajalalainen. Kaiken takana oli tietenkin nainen, Katinka, johon hän rakastui.
Laulunäytelmän ohjauksesta vastaa Ulf Fembro ja Pajala-Hassea näyttelee Raj-Raj Bandin ilopilleri Rolf Digervall ja keskeisissä rooleissa nähdään myös Jord-yhtyeestä tutut Jan Johansson ja Susanne Rantatalo.
105 Kurvor-tarinaa esitetään ympäri Ruotsin Tornionlaaksoa. Ensi-iltaa vietetään Pajalan Tannavallenilla 16. lokakuuta klo 18.00 (R.a.) ja muun muassa Haaparannan Folkets Husissä se nähdään 28. lokakuuta.
Davelta ja Otolta varmalla tyylillä!
More Than 123-albumi on kahden musiikillisen sukulaissielun Dave Lindholmin ja Otto Donnerin uusi yhteinen taidonnäyte. Levy ilmestyy kauppoihin tällä viikolla ja netin ääninäytteiden perusteella se on must-hankinta.
Albumi on kaksikon kolmas yhteinen projekti. Ensimmäisen kerran Dave ja Otto tekivät yhteistyötä vuonna 1982 ilmestyneellä klassikon asemaan nousseella Aino-levyllä, jolta löytyy muun muassa Pieni ja hento ote, joka on yksi Lindholmin rakastetuimpia kappaleita. Jousilla vahvistettu yhteistyö jatkui vielä Sisar-levyllä ja vuonna 2007 toteutettiin Ainon pohjalta pitkään suunniteltu konserttikiertue. Siitä on myös tehty live-taltiointi ja dvd.
Nyt More Than 123-albumilla jousien paikalla ovat puhaltimet. Lyyrisyyden ja herkkyyden sijalla on vahvasti svengaava ja rento ulottuvuus. Levy soi verevästi bluesin ja New Orleans -jazzin tahdissa. Kaksikko lähestyy musiikkia omista persoonallisista näkökulmistaan. Lindholmin vahva blues-tausta ja Donnerin jazz-estetiikka astuu kuvaan erityisesti vahvoissa puhallinsovituksissa ja tätä projektia varten kootun yhtyeen tuoreessa, modernissa soinnissa.
More Than 123 -levyn myötä tähän asti vapaaseen jazziin keskittynyt TUM Records aloittaa uuden TUM Alternative -levysarjan, jolla kuullaan jazzin, rockin, bluesin ja muiden musiikkimuotojen raja-aitoja ylittävää uutta musiikkia.
Daven ja Oton levyssä on samaa juurevuutta kun Eero Raittisen ja DDT Jazzbandin yhteistyössä 40 vuotta sitten Blues From The North-levyllä, mutta kuunteleppa
TÄSTÄ! levyn syntytarina tekijöiden itsensä kertomana!

18 lokakuuta 2010

Kim Wilson ja raspikurkku yhteen! Luulajan kulttuuritalolla 6. marraskuuta konsertoiva, maailman parhaisiin bluesharpisteihin kuuluva Kim Wilson on kysytty mies. Eric Claptonin tuoreella albumilla hän soittaa levyn juurevimmalla bluesraidalla Can't hold out much longer ja äskettäin Rod Stewart ilmoitti, että seuraavaksi hän tekee bluesalbumin ja kapellimestariksi hän on pyytänyt kenetkäs muun kuin Kim Wilsonin.
Ennakkotietojen mukaan Rodin tulevalla levyllä Wilsonin kanssa soittaa lähes sama All Stars-kokoonpano kuin Luulajassa. Tarkoitus on myös, että albumin jokaisessa bluesbiisissä soittaa eri kitaristi ja lista onkin komea; Hubert Sumlin, Jeff Beck, Eric Clapton, Bonnie Raitt, Jimmy Page, Robert Cray, Derek Trucks, Robert Randolph, Ron Wood ja Keb` Mo`.
Pitkän uransa aikana Stewart on myynyt yli 250 miljoonaa levyä ja matkan varrella bluesia hän on laulanut aiemminkin.Erityisesti on muistettava heavyrockin pioneeriksikin kutsuttu Jeff Beck Group, jonka esikoiselta Truth vuodelta 1968 löytyvät muun muassa sellaiset Willie Dixonin laulukirjasta napatut vedot kuin
You shook me ja I ain`t superstitious .Ei sovi unohtaa myöskään Python Lee Jackson-bändin hittiä In a broken dream , jolla Rod vieraili laulusolistina.
Tällä hetkellä Stewart on ajankohtainen The Great American Songbook-menestyskonseptinsa takia. Myyntiin on tullut sarjan viides ja viimeinen osa Fly Me To The Moon, joka on edellisten tapaan tyylikäs paketti Rodin ja ison orkesterin tulkitsemia tunnettuja evergreenejä. Levyltä löytyvät muun muassa I've got you under my skin, That old black magic, My foolish heart ja Moon river.

Kim Wilson- Smokin' Joint
PS. Kim Wilson: Suomalaisilla on laaja musiikintaju - MTV3.fi - Uutiset - Kulttuuri
Den Nakna Mannen ylitti rajan!
Miesten Vuoro eli ruotsalaisittain Den Nakna Mannen nähdään Haaparannan Folkets Husin valkokankaalla 31.10 ja 1.11.Ruotsissa se on levityksessä vain seitsemällä kopiolla, joten sen vuoksi elokuva saapuu rajalle näin myöhään.
Hyvän vastaanoton niin yleisöltä kuin elokuvan ammattilaisiltakin saanut Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen dokumentti nähdään syksyn aikana 12 elokuvafestivaalilla. Se on kahminut maailmalta jo runsaasti tunnustuspalkintoja. Tällä viikolla se kisaa kahdesta arvostetusta pystistä matkalla kohti mahdollista Oscar-ehdokkuutta.
20.10. klo 12 ratkeaa, voittaako Miesten Vuoro Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon. Voittajan julkistamistilaisuuden voi katsoa suorana netistä osoitteista
www.nordiskrådsfilmpris.com tai www.nordiccouncilfilmprize.com. Tästä Pohjoismaiden tavotelluimmasta elokuvapalkinnosta kilpailee viisi elokuvaa. Se myönnetään taiteellisesti korkeatasoiselle ja omaleimaiselle elokuvalle, joka kytkeytyy pohjoismaiseen kulttuuriin.
Miesten vuoro on myös ehdolla Prix Europa -palkinnon saajaksi vuoden 2010 paras dokumentti-sarjassa. Palkinnot julkistetaan 23.10. Berliinissä pidettävän juhlagaalan yhteydessä. Prix Europa on vuosittainen tapahtuma jota on järjestetty vuodesta 1987 lähtien. Se on Euroopan merkittävin tv- ja radiotuotantojen kilpailu. Kilpailussa on yhteensä 9 eri kategoriaa.
Mitalisateessa on myös Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva, musta joulupukkikomedia Rare Exports, joka nähdään kotimaassa 3.joulukuuta alkaen. Viikonloppuna leffa palkittiin maailman johtavilla fantasiaelokuvafestivaaleilla Sitgesissä Espanjassa parhaana elokuvana. Lisäksi Helander palkittiin parhaasta ohjauksesta, ja Mika Orasmaa parhaasta kuvauksesta.Rare Exports huomioitiin myös Méliès d'Argent -kilpasarjan erikoismaininnalla.

Elokuvan kotisivut: www.rareexportsmovie.com
PS. Miesten Vuoro jäi ilman kahta merkittävää palkintoa, Pohjoismaiden Neuvoston pysti meni Tanskaan ja Prix Europa Ruotsiin.
Kristian Smeds ja lentämisen taito!
Mitä sitten uuden teatterin suurmies torniolaislähtöinen ohjaaja Kristian Smeds tekeekin, se huomioidaan suurin kirjaimin.Hän saa aina aikaan keskustelua ja liikuttaa tunteita. Ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa. Siitä osoituksena hän vastaanottaa huhtikuussa, ensimmäisenä pohjoismaalaisena, Euroopan unionin uusien teatteritodellisuuksien avaamisen palkinnon.
Nyt on ajankohtainen Smedsin ohjaus amerikkalaisen Paul Austerin romaaniin pohjautuvasta Mr Vertigosta, jonka syksyn kaikki näytännöt Helsingin kaupunginteatterissa on loppuunmyyty . Samoin oli laita vuosi sitten mustan komedian Mental Finlandin ja samoin oli sitä ennen Tuntemattoman Sotilaan päivityksen kohdalla.
Mr Vertigo on kertomus yhdeksänvuotiaasta orpopojasta Walterista, jonka elämä saa uuden suunnan, kun unkarinjuutalainen Mestari Yehudi valitsee hänet oppipojakseen. Yehudi lupaa opettaa Waltille levitoimisen taidon. "Jos en ole opettanut sinua entämään ennen kuin täytät kolmetoista, voit katkaista kaulani kirveellä. Jos en onnistu täyttämään lupaustani, kohtaloni on sinun käsissäsi."
Mestarin ohjauksessa Walt sukeltaa taikuuden ja 1920-luvun amerikkalaisen showbisneksen ja kiertue-elämän ihmeelliseen maailmaan, jossa jazzilla on myös tärkeä osansa. Näytelmässä musiikista huolehtivat nuoret ja lahjakkaat Verneri Pohjola, Aki Rissanen ja Joonas Riippa.
Mr Vertigon näytelmällisissä päärooleissa nähdään Tero Jartti, Kristiina Halttu ja legendaarinen Tea Ista, josta Smeds on kertonut, että hän oli ensimmäinen näyttelijä, jonka hän oppi lapsena tuntemaan nimeltä.
Hänen äidillään nimittäin oli tapana Finnhitsejä kuunnellessa ja savustellessaan liesituulettimen alla täyttää ristikoita ja siellähän nimi usein esiintyy.

16 lokakuuta 2010

Eput ja Kummeli jakavat lahjoja Roissa!Syyskuun lopulla Eppu Normaali esiintyi perinteikkäällä Tukholman Nalenilla ja torniolaislähtöinen toimittajalegenda Kari Lumikero oli paikalla raportoimassa. Elämän jäljillä -reportaasin lopussa Martti Syrjä lupasi parin kuukauden tauon jälkeen uusia kujeita, joka sittemmin on paljastunut, tietenkin yhdessä huumoriryhmä Kummelin kanssa tehtäväksi Suuri Joululahja-kiertueeksi.
Turnee alkaa Joulumaasta eli Rovaniemen Lappi Areenalta 12. marraskuuta ja luvassa on pikkujoulukauden hulvattomin viihderevyy, jossa kuullaan Eppu-hittejä, nähdään Kummeli-sketsejä ja mikä mielenkiintoisinta, yhteisiä numeroita roppakaupalla. Ilta kokonaisuudessaan sisältää musiikki-iloittelua reilun 2 tunnin ajan ja lippuja saa ennakkoon Lippupalvelusta.
Eppu Normaalin rovaniemeläisvahvistus kitaristi Juha Torvinen odottaa jännityksellä kiertuetta.
- Minulla ei ole ollut keikoilla isompaa ramppikuumetta vuosiin, mutta nyt on. Minua jännittää Matti Näsän kohtaaminen lavalla enemmän kuin 20 000 ihmisen edessä soittaminen Ilosaarirockissa.”
Matti Näsän live-kommentti!

14 lokakuuta 2010

Peter Franzenista Olavi Virta?
Ensi talven ja kevään aikana kuvataan elokuva Täysikuu, joka kertoo legendaarisesta laulajatähdestämme Olavi Virrasta.
Täysikuu kertoo Virran uran huippuhetkistä, mutta myös hänen elämänsä varjopuolista. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat hänen kultaiselle kaudelle eli vuosiin 1959-60 ja hänen viimeisiin vuosiinsa 1970 -luvun alkuun.
Virta oli suomalaisen tangon ja tanssilavojen kuningas. Hän oli kaikkien aikojen iskelmä-ääni, jonka laulut elävät ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Täysikuu-elokuvan ensi-ilta on joulukuussa 2011 ja katsojatavoite elokuvalle on kova 250 000 katsojaa, joten pääosaesittäjässä täytyy olla tähtiainesta.
Spekulaatiot siitä, kuka esittää Olavi Virtaa käyvätkin jo kuumana. Kinoproduktions-yhtiöstä kerrotaan, että pääosanesittäjä paljastetaan vasta ensi vuoden alussa. Tulossa on siis samanlainen mediashow kuin Mannerheim-elokuvan kohdalla. Sen verran on kuitenkin paljastettu, että elokuvan Ola on ottanut laulutunteja jo yli puoli vuotta, joten poissa laskuista ovat esimerkiksi (allekirjoittaneen mielestä sopivin) Jari Sillanpää ja Mikko Leppilampi, jotka eivät laulutreenejä pahemmin tarvitse.
Peter Franzen onkin todennäköinen, jos elokuvan ohjaaja Paavo Westerberg haluaa esikoiselokuvaansa kokeneen näyttelijän. Franzenin laulussakin on sopivasti hiomista ennen Olavi Virran housuihin hyppäämistä.Kuningasjätkässähän sitä on kuultu ja Emmauksen tielläkin; Kuunteleppa tästä!

13 lokakuuta 2010

Surunmaa-melankoli från Meänmaa!
Sommar 2008!
Under midsommaren besökte jag Meänfestivalen och lyssnade på Surunmaa. Under färden längs älvdalen vilade själen i landskapet och i Erkheikki i Pajala drog den vilsamma känslan med mig direkt. Utöver Surunmaa lyssnade jag på musikgruppen Jords spelmän Erling och Janne och tunisiska sjärnan Amina Annabis samarbets frukt Pajala-Tatawin. Lilja och Maa on musta(mun jalkojen alla) var gamla sånger som gick direkt till hjärtat.
Solgasset gick, som på beställning, över i regnskurar när Surunmaa äntrade scenen. Från Pajala till Göteborg utflyttade sångaren och låtskrivaren Viktor Fors Mäntyranta kom med musikens moll från Meänmaa, där de övriga i bandet, Anders, Fredrik, Anette och Elin lättade upp melodin på ett bra sett. I Viktors musik finns moderarvet Finland men också mycket nutid och amerikansk tradition. Viktor, hur blev Surunmaa till?
- När jag började med Surunmaa, ville jag blanda det jag tyckte om, country, blues och hillybilly, med min egna kulturs musik. Den dystra folkmusik som vi alltid spelat hemma i Tornedalen är jämförbar med mörkret i den amerikanska fokmusiken. Sen har vi även försökt hämta inslag från östeuropeisk brassmusik, alltså romsk musik.
När började du spela?
- Jag har spelat i band sendan jag var tio år gammal, skrivit musik och spelat olika instrument. Jag hade Örjan Mäki ( Willy Clay Band) som musiklärare i Pajala. Det är via honom som jag började lyssna på blues och spela gitarr. Han har varit en stor inspiration för mig, någon man såg upp till. När jag var 18, började jag spela country med några kompisar. Vi gjorde spelningar på pubar i Pajala. Det var mitt första möte med akustisk musik och verkligen jättekul!
Alla tyckte om tangon Tulethan takasi på Meänfestivaali. Surunmaa har sjungit sången på engelska också?
- Ja, låten hette från början Hanging on, den skrev jag hösten 2006. Jag hade just slutat i ett band i Göteborg och bestämde mig för att skriva egna låtar och bilda mitt egna band, inte bara vänta att någon skulle fråga mig. Jag spelade in fyra låtar ensam och satte upp dom på internet, utan att tänka mig för om någon skulle gilla det. Och det har ju visat sig att det var värt all den mödan, vi bildade ett bra band som har skitkul ihop!
Tulethan takasi blev framröstad till publikfavorit i minoritetsångtävlingen Laulun Laulut. Hur började allt?
- Allt började med att folkmusikbandet Jord(från Pajala) ville ha oss som förband till en spelning de skulle göra i Göteborg, och det var av dom fick vi veta att tävlingen existerade. De hjälpte även oss att hitta Bertil Isaksson, som översatte Hanging on till Tulethan takasi. Jag blev väldigt nöjd med översättningen, den är lite mer ironisk och humoristisk när den sjungs på meänkieli vilket ju verkar funka.
Din mor Iiris kommer från finska Pello, vad tycker du om finsk musik?
- Jag har hört finsk tango och annan populärmusik under hela min uppväxt. Olavi Virta och hans Täysikuu är underbar. Agents är bra och Irwin Goodman har jag älskat under en lång tid. Viktig att nämna är också punkbandet Apulanta, jag fastnade för dom som 12-åring och har aldrig riktigt kunnat släppa musiken.
Du sade att sången Row boat row kom till i Lankojärvi?
- Row boat row handlar att vilja fly från tryggheten i en liten by. Jag brukade ro runt på Lankojärvi som tonåring och tänka så. Då hatade jag Tornedalen över allt annat, det kändes som att jag skulle kvävas. Idag älskar och saknar jag Tornedalen väldigt mycket och hoppas på att kunna flytta tillbaka någon dag. Min hembyggd betyder trots allt väldigt mycket för vad jag och min musik är.
Vad tycker du om Lankojärvi?
- Lankojärvi betyder mycket för mig. Min familj har stuga där och det är i Lankojärvi som största delen av släkten bor, det är där mina rötter finns. När jag har blivit äldre har jag insett det vackra i det lilla och tysta, det isolerade och enkla som Lankojärvi står för.
Din morfar är den världkända skidlöparen Eero Mäntyranta. Tycker han att du borde syssla med någon sport?
- Eero har aldrig sagt något om att jag borde börja sporta. Både han och Raakel gillar det jag gör med Surunmaa och de försöker komma och titta på oss när det finns tid och ork.
Som barn tyckte jag dock mycket om både fotboll och hockey, jag var t.o.m riktigt bra på hockey! Någonstans gjorde jag i alla fall valet att spela musik istället.
Meänkieli?
- Jag har alltid sett på meänkieli som främst ett muntlig språk som talas av folk i Tornedalen. Om folket, speciellt de unga slutar tala det så dör det. Som ung i Pajala hade jag ingen vän som talade meänkieli, det vi hörde hemma var ju finska, så jag har svårt att uttala mig.
Meänmusik?
- Visst har vi våran egna musik, den gamla folkmusiken som spelats i århundranden. Våran folkmusik har starka spår av den finska och det går nog att hitta många likheter. Hasse Alatalo har skrivit en bok Nurmen Lintu där han samlat mycket av den Tornedalska musiken, en viktig uppgift som han lyckats bra med!
Meänförebild till unga?
- Jag har aldrig velat vara någon förebild och jag tror inte att jag är rätt man för det. Allt jag gör är att jag spelar musik och beskriver det jag upplevt och lärt mig i min hembyggt och på andra platser. Enda tipset: Upplev världen och lär dig nya saker men glöm i aldrig bort att berätta var du kommit ifrån, man blir förvånad över hur intresserade folk faktiskt är.
Tämä vaihteeksi toisella kotimaisella kirjoitettu Surunmaa-juttu ilmestyi kesällä 2008 myös meänkielellä ja suomeksi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Viktor Fors on muuttanut juurilleen Lankojärvelle ja Surunmaassa soittajat ovat vaihtuneet ja nyt saarnamies Mäntyrantaa voi kuulla livenä Suomessakin muun muassa
Rovaniemen Hilpeässä Krouvissa 15.10. ja Tornion Cult Cinemassa 16.10.!

12 lokakuuta 2010

Wimmeä kieht...oo ajatus räpätä Raamattua!
Pari tuntia sitten joikaaja Wimme Saari oli Lapin Radion Jarmo Siivikon haastateltavana.
Toimittaja referoi juttunsa nettiin ja otsikoi räväkästi; WIMME RÄPPÄÄ RAAMATUN SAAMEKSI! Etelän nettilehdethän tarttuivat heti syöttiin haastattelua edes kuuntelematta ja Facebookissa Wimme Saari oikaisikin otsikon heti tuoreeltaan.
- Taas media vääntelee. Enhän mie ole mithään luvanu, puhuin vain että solis mielenkiintonen ajatus. Saattas kokkeilla. Saatta olla että vasta taivhaassa räpäthään jos sinne asti pääshään. Lapin Radion otsikko olis pitäny olla että minua kieht...oo ajatus räpätä raamattua.
- Mie olen nykysin keskittyny enämpi hirvilaulhuin ko raamatturäphiin. Mie pelkään että saan tuomiokapitulin niskhaan vaikken ole vielä mithään tehnykhään. Laiska ko satun olemhaan. Onneksi.
Lestadiolaisuus kuului Wimmen nuoruuteen ja seuroissa hänellä on yhä tapana käydä vahvistamassa ääntä. Paitsi luonnonääniä, Wimme osaa taitavasti imitoida myös lestadiolaisten saarnamiesten puhetyylejä, joita hän oppi isältään ja isoisältään.
Päivän Wimme~Ennen lähethiin methiin, nyt menhään nethiin!

10 lokakuuta 2010

Tuomari Nurmiosta tiiliskivi!
Lokakuun 20. päivä ilmestyy Tuomari Nurmion elämästä 550-sivuinen kirja Dumari - Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan (WSOY), josta TÄSSÄ muutama sivu. Elämänkerran ovat kirjoittaneet Jukka Lindfors, Markku Salo ja Raimo Pesonen. Samana päivä julkaistaan myös uusi albumi Paratiisin puutarha, jolta lohkaistu, radiossa paljon soinut, sinkku Onnen numero ennakoi irtonaisesti svengaavaa tanssimusanautintoa.
Nurmion elämästä ja urasta riittää ammennettavaa moneen lähtöön. Jos jäi YLE Teemalta Peter von Baghin hieno Lähikuva miehestä näkemättä, ei hätää, sillä kuukausi sitten julkaistulta tupla-DVD:ltä Elää, potkii ja puree 1990-2010 löytyy yllin kyllin ennenjulkaisematonta tai vain kerran televisiossa nähtyä katsottavaa.
Musiikkijulkaisujen lisäksi marraskuun 21. päivä 60 vuotta täyttävä Nurmio on loppuvuodesta luonnollisesti paljon esillä myös mediassa. Tässä muutama TV-poiminta: 15.10 TV1/ Strada, 20.10 TV1/ Puoli Seitsemän, 22.11 Yle Teema 30 v juhlakonsertti, Tuomari Nurmio ja Hunajaluut (Kulttuuritalo Helsinki 24.10.2009) ja 25.11 TV2/ Mansikkapaikka.
Moosekset nousevat lavalle!Moses Hazy, joka on pitkään ollut suht` hissukseen, palaa rytinällä parrasvaloihin Oulun Club Teatrialla 22. lokakuuta.Muutama vuosi sitten Rumbassa vuoden livebändiksikin valittu herhiläisjoukko lämppäröi Hanoi Rocks-legenda Mike Monroen superyhtyettä, joten luvassa on täyslaidallinen ammattitaitoista rock`n `roll-viihdettä.
Mitä sitten kuuluu Moses Hazylle. Päivän päälimmäiset kysäsen laulaja-kitaristi Riku Rousulta.
Viimeisin sinkkunne Getting bald ilmestyi kyllä vuoden alussa, mutta albumista on jo kolme vuotta. Onko yhtye pitänyt matalampaa profiilia esimerkiksi opiskelun takia vai missä olette piileskelleet?
- Ei me mihinkään olla kadottu. Täällä Oulussa edelleen pööpöillään. Tätä nykyä Mooseksesta löytyy kyllä opiskelijoita ja työllistettyjäkin, mutta keikkabreikki vain venähti, kun aateltiin pitää taukoa levynteon ajan ja levynteko kestikin yllättävän kauan.
Milloin seuraava kokopitkä sitten ilmestyy ja milloin laulat kotikulmilla?

- Levy on nyt masterointia ja kansia vaille valmis ja sen pitäs´ putkahtaa ulos 27. tammikuuta ja julkkarikiertueen toka keikka on Torniossa 4. 2, jos ne nyt ees ottaa meitä Umppariin :)
Onko Moses Hazyllä yhä rokkivaihe päällä ja osaatko sanoa, minne olette menossa. Ovatko teidän vaihtoehdot samat kuin CMX:llä eli kokkaaminen tai rokkaaminen ?
- Kokkaaminen ja terveellisesti syöminenhän on erittäin tärkeää etenkin näin syksyllä ja se on varmasti esimerkiksi CMX:n pitkän iän salaisuus. Jos vaihteista pitää valita, niin sanoisin, että tällä hetkellä mennään kierrokset tapissa vapaalla alamäkeen.
Kesäisin näytätte edelleen juonivan Mo-klubeja Oulun 45 Specialissa, onko teillä muita musiikkivirityksiä?
- Bändejä piisaa joka lähtöön. Mainittakoot Joonaksen noin 142 bändiä, Mikon the Handshake, Pekan G-Odd ja minun Lifestylesweatband. Kaikki nämä (paitsi ei kaikki Joonaksen 142:sta) ovat julkaisseet tai julkaisemassa levyn lähiaikoina.
Miten sinulla henk` kohtaisesti pyyhkii?
- Hyvvää kuuluu, kiitos! Olen värkkäillyt countryfolkblues-pohjalta kohtalaisen akustisesti. soololevyä tai oikeastaan kahtakin, sillä biisejä riittää eli pullaa pukkaa uunista!
Eksyn vielä aiheesta. Hoksasin, että Seppo Hovi on frendisi naamakirjassa. Mikä sinua hänessä vetää puoleen?
-Taidan enemmänkin olla "fani" eli "tykkään" Seposta naamatussa. Mutta paljonhan Hovi on tehnyt. Kova pelimanni ja viihdepuolella pieksee Iiro Rantalat ja Lenni-Kalle Taipaleet millon vaan 100-0.

08 lokakuuta 2010

Arto Koskinen ohjaa dokkarin jalkapallolegendasta! "Jarin menestys on vaatinut lujaa tahtoa, omistautumista ja herkkyyttä!"
☆Suomen kaikkien aikojen kympin Jari Litmasen ura alkaa pikkuhiljaa kääntyä ehtoopuolelle. Ensi sunnuntaina symbolisesti 10.10.2010. paljastetaan Lahden Kisapuistossa hänen näköispatsas ja hänestä on aloitettu myös elämänkertadokumentin teko.
Elokuvan ohjaa torniolainen Arto Koskinen. Käsikirjoituksen hän tekee yhdessä tuottaja Mika Kaurismäen kanssa, joka tuntee Litmasen pidemmältä ajalta, onpa juniorina pelannut joskus samassa joukkueessakin.
- Tällä hetkellä ollaan vasta alkuvaiheessa. Keräämme ensin materiaalin, jota on Litin tapauksessa tietenkin valtavasti. Sen jälkeen karsitaan, tehdään käsikirjoitus ja katsotaan mihin kannattaa fokusoida. Mietimme, mikä on mielenkiintoista ja miten sen saisi tuotua esille, ohjaaja Koskinen kertoo.
Kun Artoa pyydettiin dokumentin tekoon, hänen oli helppo vastata kyllä, sillä hän on tehnyt onnistuneesti yhteistyötä ennenkin Kaurismäen kanssa toimimalla äänittäjänä Zombie ja Kummitusjuna-elokuvassa. Lisäksi hän on ollut koko ikänsä intohimoinen jalkapallon ystävä.
- Torniossa yritin pelata nuorena miehenä Arpelan Palloseurassa, mutta kotoa oli niin pitkä matka harjoituksiin, että homma hyytyi alkuunsa. Halu oli kuitenkin niin palava, että Lautamaassa raivattiin kavereiden kanssa vanha koulun kenttä pajupuskista. Rakenneettiin maalit ja kudottiin niihin verkot paalunarusta.
- Aina kun mahdollista oltiin kentällä ja treenattiin Kai Pahlmanin banaanipotkua. Myöhemmällä iällä päätin ottaa sitten "menetetyn nuoruuden" takaisin ja pääsin taas joukkueeseen ja nyt pelaan ikämiesseurassa Tampereella pari kolme kertaa viikossa.
Arto Koskinen on ohjannut pääasiassa dokumentteja, mutta hänet muistetaan parhaiten kahdeksan vuoden takaisesta pitkästä elokuvasta Kahlekuningas, joka toi muun muassa Heikki Helalle sivuosa-Jussin ja Artolle ehdokkuuden vuoden parhaasta elokuvakäsikirjoituksesta. Elokuvan tapahtumat sijottuvat Tornioon ja Haaparannalle. Se on hyväntuulinen kasvutarina 1970-luvulta ja siinä on paljon omaelämäkerrallista ainesta.
- Se on rakennettu oman elämäni pienten sattumusten pohjalta.Tarinaan minut kirvoitti kokemus, kun petin kaverini joskus katalasti ja jouduin puoleksi vuodeksi boikottiin- niin ja myös Rommelin diggailu, Koskinen huomauttaa.
Kahlekuninkaassa Arto esitteli myös hänen kaveripiiriin kuuluneet Tornio-rockin kärkinimet, Terveet Kädet ja CMX:n, joita kumpaakaan ei näy oikeasti itse kuvissa.
- Terveisiin Käsiin ja Läjään tutustuin Aki Yrjänän kautta, joka soitti silloin TK:ssa. Kuvasin yhtyeelle jopa superkasilla musiikkivideonkin jossain mökillä, jossa he äänittivät uusia biisejä. Kappale oli Valmiina ylösnousemukseen ja vuosi oli jotain 1986, mutta pätkä on harmittavasti kadonnut matkan varrella, Arto muistelee.
Kahlekuningas menestyi hyvin, mutta se on jäänyt Arton ainoaksi pitkäksi elokuvaksi, eikä hän aio jatkossakaan heittäytyä päätoimiseksi elokuvien tekijäksi.Hän kyllä nauttii filmien teosta ja jokaisen hän sanoo olevan matka tuntemattomaan, oli sitten kysymys dokumentista tai fiktiivisestä elokuvasta.
- Dokumentit vievät minut ihmeellisiin tosielämän seikkailuihin, tilanteisiin ja maailmoihin, joista en ole ollut tietoinen. Fiktiolla taas voin kertoa asioita ja tutkia sellaisia henkilöhahmoja ja näkökulmia, joita dokumentissa ei ole oikeastaan luvallista tehdä.
Koskinen nauttii kuitenkin myös päätyöstään Tampereen ammattikorkeakoulun opettajana, eikä aio sitä jättää vaikka menestystä tulisikin. Elokuvateattereiden dokumentti-boomia hän tervehtii silti ilolla ja entisen oppilaansa kemiläisen Joonas Berghällin Miesten Vuoroa hän tsemppaa täysillä.
- Jos Miesten Vuoro ei voita Oscaria, niin maailmassa ei ole riittävästi oikeudenmukaisuutta. Loistoleffa tärkeästä aiheesta, Koskinen alleviivaa.
Miten Arto alunalkaen päädyit sitten elokuva-alan ammattilaiseksi?
- Ihan sattumalta. Minusta piti tulla arkkitehti. Ehdin jopa opiskellakin sitä yhden vuoden. Olin kuitenkin harrastanut elokuvaa sen verran, että sain jostain päähäni pyrkiä elokuvataiteen laitokselle. Hämmästyksekseni pääsin kokeisiin. Ne koin mielenkiintoisiksi ja jännittäviksi. Tuntui, että testattiin asioita, joissa jouduin oikeasti pinnistelemään eri tavalla kuin muissa kokeissa. En päässyt ensimmäisellä, mutta toisella kerralla. Pidin arkkitehtiopinnoistakin, mutta ne jäivät seuraavaan elämään, jos sellainen on.
Oliko legendaarisella VPK:n elokuvateatterilla (nyk.Cult Cinemalla) mitään tekemistä uravalintasi kanssa?
- Hauskoja muistoja sieltä ainakin jäi. VPK oli minun aikana persoonallinen teatteri-varsinkin penkeiltään. Joitain leffoja sielläkin tuli käytyä katsomassa. Huonon sattuessa serkkupojan kanssa meillä oli tapana rapistella papereita ja kommentoida. Käyttäydyttiin tavalla, jota itse nykyään vihaan.
- Muistan myös, kun pakotin kerran isäni katsomaan Tappajahaita, jota kaverit olivat kehuneet. Hän kommentoi jatkuvasti elokuvan epäuskottavia elementtejä ääneen; "Olipa heikko viritys tuo laituri..." tai "Pitikö mennä uimaan tuonne..." Esityksen jälkeen isä väitti, ettei leffa ollut jännittänyt yhtään, mutta kun autoon päästiin, sytytti tupakan palamaan filtteripäästä ja auto täyttyi palaneen filtterin katkusta.
Katso Arto Koskisen hieno dokumentti: Kuka oli Felix Kersten?
Albertin bileissä, egot jätettiin kotiin!
TEKSTI Esa Seppänen KUVAT Muonion Jukka
Tunnustan: Astellessani legandaarisen Tavastian ovesta sisään, mielessäni oli pieni epäilys, että mitenköhän ilta pysyisi kasassa. Samalla mieltäni kutitti nähdä yhdellä kertaa niin monta suomalaisen musiikin ikonia kokoontuneena muistelemaan ja juhlistamaan Albert Järvisestä kertovaa uunituoretta 450-sivuista elämäkertakirjaa. Lisäksi media oli rummuttanut tilaisuutta monella eri tavoin.
Onneksi pelkoni oli turha. Musisoijat olivat unohtaneet egonsa kotiin ja illasta kehkeytyi lämminhenkinen tilaisuus ja aikamoinen kattaus 1960-,-70-ja -80-lukujen suomalaista musiikkihistoriaa. Lauteilla kävi soittamassa toistakymmentä eri kokoonpanoa ja noin 30-40 soittajaa. Illan juontajana toiminut Arto Pajukallio solmi paketin hyvin kasaan.
Esiintyjistä ja kokoonpanoista voisi mainita muun muassa Poisonin ja Eero Raittisen, Royalsin ja Pave Maijasen, Pen Leen ja Dave Lindholmin, Kalevalan Vesa Aaltosineen ja Harri Saksaloineen ja Hurriganesista kaksi eri kokoonpanoa. Nuorempaa soittajapolvea edustivat kunniakkaasti Jukka Orma ja Marzi Nyman.
Jukka Orma ja Harri Saksala!
Lähes täysi tuvallinen yleisöä nautti silminnähden, vaikka nuotit ja välillä soittajatkin olivat kateissa.
Yleisön joukosta saattoi bongata monia soittoniekkoja ja julkkiksia; Hasse Wallin, Virve Rostin, Pedro Hietasen, Kikka Laitisen ja Kojon. Pari viimeksi mainittua kävi jorailemassa lavalla ja lauloipa Kojo yhden biisinkin.
Kojo ja taustakuorossa Dave ja Orma!
Wigwamin Mosse Groundstroemkin oli mukana ja pakko oli käydä kysymässä, palaako bändi enää koskaan lavoille, sillä mielelläni näkisin Wigwamit vielä yhdessä. Hän antoi pienen valonpilkahduksen ja puoliksi lupaili, että jotakin on tuloillaan.
Heinä, Muska, Pitkä Lehtinen ja taustalla Devil Virtanen & Vesa Aaltonen!
Lappilaisista eniten esillä Tavastialla oli kemiläislähtöinen kitaristi Jari "Heinä" Nieminen. Kun kysäsin mieheltä, että mikäs Albert yhteys hänellä on, niin mies vastasi suoraan, että "ei mikään". Järjestäjä oli vain kysynyt miestä mukaan ja Heinä urakoikin kunniakkaasti useissa kokoonpanoissa. Yhtenä illan yllätysvieraista oli Pyssykylästä lähtösin oleva Kaija Kärkinen, joka miehensä Ile Kallion osuudessa lauloi hienosti Roadrunnerin. Ile Kallio, Kaija Kärkinen ja Roadrunner!
Kyseisen biisin allekirjoittanut oli nähnyt ensi kertaa livenä uunituoreena versiona Albertin kepittämänä Pellon Ponnella loppuvuodesta 1974. Hurriganes oli juuri saavuttanut ennenkuulumattoman voiton Get onillaan European Pop Juryssä. Silloin tuntui vain taivas olevan rajana tulevalle menestykselle.
Noh, uskon Albertin nyökänneen hyväksyen, kun lähes kolme tuntisen Tavastian illan kruunasi kuuden kitaristin ryydittämä illan päätösbiisi.
Kitarasankari sai ansaitsemansa bileet ja nousi niiden harvojen armoitettujen musiikintekijöiden joukkoon, joiden tarina on kerrottu elämänkertakirjassa.
Tavastialla 5. lokakuuta!
---------------------------------------------------------------------------------
~ Esa ja Jukka ovat molemmat Lapin poikia, intohimoisia rockentusiasteja, joita ei pidättele mikään, eivät edes pitkät matkat, kun kyse on hyvästä rockista. Esa on löytänyt asuinpaikan Valkeakoskelta. Hänet tunnetaan muun muassa maailman parhaasta Pirates-kokoelmastaan. Muonion Jukka taas on tuttu kirjoittaja Kuukkeli-lehden sivuilta. Molemmat olisivat ison laulun arvoisia, mutta pitävät matalaa profiilia. Suurkiitos molemmille Tavastian tunnelmista! ~Uh
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kai Tapani Tarttuu Mikkiin!
TV2:ssa 8.10. klo 21!

Laulaja-lauluntekijä Kai Tapani on lähtöisin samasta pienestä Tornion Laivajärven kylästä kuin edesmennyt tangolaulaja Esko Rahkonen, joka on hänelle sukuakin. Laulajaksi Kai heittäytyi varsin myöhään eli armeijassa, jossa Eskonkin kyvyt ensi kertaa noteerattiin.
- Lauloin bändin säestyksellä Oulun erillisessä viestikomppaniassa ja se tuntui tosi mahtavalta. Inttiä ennen olin ollut vuoden Göteborgissa Volvolla töissä. Sen jälkeen kokeilin ajaa vielä isän kuorma-autoa Torniossa, mutta musiikki alkoi vetää puoleensa. Lähdin takaisin Ruotsiin ja oman yhtyeen laitoin 1984 ja siitä se kaikki alkoi.
Toistakymmentä vuotta Kai keikkaili Ruotsissa, kunnes vuonna 1997 palasi Suomeen, Halikkoon. Hän on monipuolinen muusikko. Pitkään Kai soitti Frederikin yhtyeessä koskettimia, kunnes lähti tekemään omaa juttuaan. Suomen lisäksi Kai esiintyy mielellään Göteborgissa ja Kanarialla, jossa hänet tunnetaan ja jossa hän on kuin kotonaan.Laulajana hän on tummien tuntojen tulkki. Omia levyjä hän tekee harvakseen. Viimeisin Vesipisaroiden Laulu ilmestyi vuonna 2008.

Meillä hänet tunnetaankin paremmin lauluntekijänä. Kai on kirjoittanut yli 300 laulua, joista tunnetummat ovat Frederikin Parhaat vuodet, Souvareitten Jääseppele, Kari Hirvosen Mari ja Mikko Mäkeläisen Ensimmäinen mulle, jolla Kai voitti Somero Soikoon-sävellyskilpailun.
Kun Kaista puhutaan, ei voi olla puhumatta Jamppa Tuomisesta, hänen läheisestä ystävästään. Kai oli mukana Jampan monissa elämänkäänteissä, myös lopussa.
- Muistan, kun olin säestämässä Jamppaa ensimmäistä kertaa Ruotsissa. En ollut vielä mikään virtuoosi soittajana ja Jamppa heitti huumorilla, että mahtaakohan tästä tulla mitään. Sitten keikkailin pari vuotta ahkerasti ja kehityin ja sitten Jampan kommentti oli jo jumakauta tämähän toimii.
- Sen jälkeen säestin häntä usein. Olin kesäkiertueilla ja kuljettiin Kanarialla ja asuttiin samassa kämpässä.
- Jampan kanssa oli aina kiva kiertää. Hän oli reilu. Kun kierrettiin kahdestaan ja tultiin kotiin, sataset pantiin aina puoliksi. Siitä hän oli myös erikoinen tähti, että hän roudasi aina muitten mukana, Kai muistelee.
Hänen kotistudiossa StudioProssa taltioitiin myös vuosien 1997-1998 vaihteessa Jamppa Tuomisen viimeiseksi jäänyt levytys Tule ja vie mut, jossa oli enteelliset sanat.
Tule ja vie mut / Vie paikkaan missä tunne en/ Kaipuun kyyneleitä miehen tieltä eksyneen/ Tule ja vie mut /Lailla linnun liitävän/ Vie sinne missä kukkii ruusut rakkauden.
Pian levytyksen jälkeen Jamppa matkusti esiintymään Kanarialle. Tuolta keikkareissulta hän ei enää palannut elävänä synnyinmaahansa.

Kain seurana Tartu Mikkiin-ohjelmassa Christa Renwall, Frederik, Eini ja Sami Hintsanen

07 lokakuuta 2010

Anneli Saria argentiinalaisittain!
Tango on aina ollut lähellä Anneli Sarin sydäntä. Hän on jäänyt pysyvästi suomalaisten mieliin suurten tunteiden tulkkina ja Taivaan Portit - Tango Bar -näyttämöteoksella hän yhdessä tangokuningas Amadeuksen kanssa haluaakin sytyttää tangon liekin jälleen suomalaisiin. Pohjoisessa Anneli Sari vierailee Rovaniemen Lappia-talossa 27.10. ja Kemin Sauvon juhlasalissa 28.10.
Taivaan Portit - Tango Bar kertoo argentiinalaisen kirjailija ja runoilija Alfonsina Stornin (1892-1938) traagisesta elämästä. Hän koki niin köyhyyttä kuin syrjintääkin, mutta myös menestystä ja rakkautta. Alfonsina palkittiin kahdesti valtiollisella kirjallisuuspalkinnolla ja hänet hyväksyttiin akatemian jäseneksi ensimmäisenä naisena Etelä-Amerikassa.Hän päätti kuitenkin elämänsä hukuttautumalla 46 vuoden iässä, pitkän sairauden murtamana.
Tango siivittää tarinaa ja vie kuuntelijan tangon kulta-aikaan ja 1930-luvun Buenos Airesiin. Argentiinalais-ranskalainen Neon Bandonéon-orkesteri loihtii Annelin ja Amadeuksen kanssa aidon tunnelman, jossa musiikin paitsi kuulee niin sen myös tuntee.
Esityksen ohjaa Ranskassa hyvin tunettu Argentiinassa syntynyt näyttelijä,ohjaaja, muusikko ja säveltäjä Oscar Sisto ja lavastuksesta ja valosuunnittelusta vastaa nuori ja lupaava Jenni Kääriäinen.