torstai 31. joulukuuta 2009

Vuosikymmenen viihdyttäjä!

Ilta-Sanomien lukijat valitsivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen viihdyttäjäksi ylivoimaisesti Jope Ruonansuun. Hän sai 17% äänistä, kun taas seuraavat Lauri Tähkä 10% ja Risto Kaskilahti & Peter Nyman 7%.
Jopet-showsta on parhaillaan menossa Tv2:lla jo viides tuotantokausi ja se jaksaa naurattaa yhä. Ruonansuun koko kansan huumori puree ja hahmot puhututtavat. Viimeiset kuulemani tarinat kertovat, että lääkäri Irvi Tapani Kaikkosen malli löytyy Torniosta ja rekkamies Mauri on yks` yhteen yhden aavasaksalaisen Lehtosen kuormurikuskeista.
Jope, onko tämä Mauri ensimmäinen hahmosi, joka puhuu meän murretta?
- Ihme kyllä on ja tyypistä on tullut tosi hyvää palautetta. Sen ymmärtää kyllä, että teikäläiset diggaa Mauria, jotka ymmärtää murretta, mutta myös eteläsuomalaiset tykkää kuskista. Vääntö hoon päältä on oikeasti hauskankuulosta, mutta jotenkin murre osui siinä just kohilleen.
- Minun manageri Tapio Pieskä asuu Muoniossa ja on syntyjään pellolainen.Ehkä se murre sieltä on rekkakuski Mauriin tarttunut.

Joka kausi olet esitellyt Jopet- showssa uusia tyyppejä. Poimitko heidät elävästä elämästä?
- En nappaa niitä mistään tietoisesti, vaan hahmot syntyvät puolivahingossa. Kun niitä lähtee rakentamaan ja miettimään, ne tupsahtavat mieleen jostain. Kun pohtii jotain ammattiryhmää, hahmo syntyy itsestään. Hyvä esimerkki on juuri Mauri. Minun piti löytää rekkakuskien mahtaileva maailma ja jotenkin automaattisesti tuli mieleen, että tyypin täytyy tulla Lapista.
Miten muuten Lappi uppoaa?Ainakin Me Hirviöt-levyn kauniissa hiturissa laulat ylistystä Muonion maisemille?
- Lapissa ruukaan piipahtaa useasti. Lomaillessa siellä saa olla rauhassa. Ihmiset tuntee, mutt`eivät häiritse. Muuallahan hauskan miehen maine on rasite. Vapaallakin pitäisi vitsiä vääntää ja pelleillä.
Lappilaisten sydämiin tulit Jari Vesan ja Tommi Reposen kanssa täysillä radio-ohjelman Elvis-osasto myötä vuonna 1991, mutta sitä ennen olit jo ehtinyt tehdä albumin Matkiva Kulkuri?
- Minuthan keksi M.A. Numminen. Hän kävi usein Kemissä esiintymässä. Kerran olin sitten juontamassa Kemipäiviä ja siinä samalla imitoin Mauri Anteroa. Hän innostui ja pyysi mukaan kiertueelle. Siinä kun tutustuttiin, otin puheeksi haaveeni tehdä oma albumi, eikähän sitä tarvinnut kahta kertaa sanoa. Hän yhytti minut Pedro Hietaseen ja levy syntyi.
Livekeikoilla jäljittelet usein ihmisten lisäksi taitavasti myös veturin ja perämoottorin ääntä ja liität ne lapsuuteesi. Kumpiko tuli ensin musiikki vai imitointi?
- Lapsena halusin laulajaksi ja muusikoksi. Seitsemänvuotiaana sain ensimmäisen kitaran ja meillä oli pikkupuolella aina bänditreenejä. Jari "Heinä" Nieminen oli yksi, joka opetti mulle kitaran soittoa, mutta tämä imitaatio-homma tuli vasta murrosiän jälkeen.
Soitat kitaran lisäksi myös rumpuja, haitaria, huilua ja saksofonia. Mikä on rakkain instrumenttisi?
- Ilman muuta saksofoni. Siinä on jotain mystistä. Soittimella pystyy vetämään koko illan keikan. Se on melkein sama kuin laulaisi. Saksofoni antaa niin paljon. Se ei ole helpoimpia soittimia, mutta sen soundi sopii niin moneen bluesiin, rockiin, jazziin, balladeihin ja vaikka mihin.
Onko sinulla joku suosikkifonisti?
- Kun olen vapaalla kuuntelen Dexter Gordonia. Kerran sain synttärilahjaksi nivaskan levyjä ja sieltä hänet löysin. On muitakin jazzmiehiä, joitten perässä olen koittanut soittaa, mutta Gordon saa minut aina hyvälle tuulelle.
Olet tehnyt paljon yhteistyötä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa, viimeksi 6pacissä, mikä kemiläisen erottaa torniolaisesta?
- En tiiä, mikä meitä erottaa, mutta meitä yhdistää samanlainen huumori. Olen monesti funtsinut, onko syy juuri geeneissä. Kotiseudullahan ihmisillä huumori on hiukan erikoista ja omalaatuista. Kuitenkin se uppoaa kaikkialla Suomessa, mitä taas ei voi sanoa jostain savolaishuumorista.

Viihteen puolella olet tehnyt monenlaista. Mitä on vielä tekemättä?
- Kaikkea muutahan tässä on jo keritty, mutta oma elokuva vielä puuttuu. Se on tulevaisuuden haave. Komiikkaelokuvia aina tarvitaan. Ei niitä liikaa ole ollut, varsinkaan Speden poismenon jälkeen.

Rekkakuska Mauri http://www.youtube.com/watch?v=o3qjWFpMtK8 & http://www.youtube.com/watch?v=1yjXrpHQw0U
Lääkäri Kaikkonen http://www.youtube.com/watch?v=sV4JlrqJ8Co
Louis Armstrong-imitaatio Hello Louis tästä

tiistai 29. joulukuuta 2009

Ruottin Tornionlaakson parhaat Kexi-poksissa!

Lagom till sitt 10-års jubileum presenterar Tornedalsmagasinet KEXI tre halvtimmar med den bästa levande musiken från Tornedalen.I programmen medverkar Markus Fagervall, Willy Clay Band, Carina Henriksson, Jord och Raj-Raj Band.
Du kan titta programmen hela januari via internet!
http://svtplay.se/v/1822544/kexi/del_1_av_3
http://svtplay.se/v/1825251/kexi/del_2_av_3
http://svtplay.se/v/1829284/kexi/del_3_av_3

maanantai 28. joulukuuta 2009

Kitaristi Jope Heikkinen on poissa!

WIIKON BIISI R O C C A & JOPE HEIKKINEN(kitara) Long Train Runnin`

Kemiläiskitaristi Jope Heikkinen nukkui pois yllättäen joulun pyhinä. Koulutukseltaan hän oli insinööri, mutta työuraa paremmin meille musiikin ystäville on jäänyt mieleen hänen soittonsa lähinnä Rocca & Battaglia Bandissä, joka villitsi monokansaa tunturikeskuksissa 1990-luvulla. Yhtye oli myös suosittu festivaaliesiintyjä.
- Hieno kitaristi ja ihminen. Hänen kanssa oli helppo tulla toimeen.Useasti puhelimessa suunniteltiin uusia musajuttuja. Arkiset kiireet niitä siirsivät, mutta nyt ne jäivät. Jopelta loppui aika, aivan liian varhain, miettii laulaja Roland "Rocca"Berg, joka piti Jopen kanssa yhteyksiä ja vaihtoi ajatuksia säännöllisesti.
- Jopen kanssa tehtiin varmaan satoja keikkoja. Häntä tuli useasti tsempattua lavalla. Säveliä tuli kuin taikurin hatusta, eikä Jopella sooloideat loppuneet.
- Pari vuotta sitten soitettiin viimeksi. Sain Jopen pari kertaa mukaan Seskaröön Lancers-keikoille. Soitettiin vanhoja poppi- ja rytmiblueshittejä 1960-luvulta, Rocca muistelee.
Battaglia-aikoina Jope Heikkisen soittoa tarttui myös levylle. 1990-luvun puolen välin äänitteillä Red Shoes ja Soul Of Lapland Heikkisen tyylikästä kitarointia kuullaan vanhoissa soul-ja Tom Jones-klassikoissa, mutta hän oli myös kova rokkifäni. Loppuun asti hän pyöritti Sounds of Hurriganes-bändiä. Se sai päällikkö Remu Aaltosenkin hyväksynnän ja säesti häntä usein.
Äkkiseltään, Jopen tunteneet soittajat Michael Czech ja Matti Adolfsen muistavat Heikkisen kokoonpanoista myös 1980-luvun alun Low Tiden, XL:n, Tommi Reponen Bandin, Heli Luokkalan & Kuumat kalat plus viimeisen Battaglia-version Lapin Hullut, jonka vokalistina oli Tommi Reponen.
Rocca & BB Soul sister, brown sugar http://www.youtube.com/watch?v=efV_SDiHBKk

Raubtier mukana Swedish Metal Awards 2010-kisassa!

Ruotsin korpikyläläisen Pär Hulkoffin piiskaama Raubtier pääsi finaalinelikkoon karsinnan kautta. Yhtye on ehdolla kategoriassa Vaihtoehtoinen Metalli (Alternativ Metal) yhdessä Dead By Aprilin, Avatarin ja Lillasysterin kanssa.
Raubtier löi ällikällä ensin Kamphund-videollaan YouTubessa. Sen katsojaluvut ovat tällä hetkellä jo liki 300 000, mutta trion lopullinen läpilyönti tapahtui vasta esikoisalbumilla Det Finns Bara Krig, joka oli parhaimmillaan Ruotsin listalla sijalla 17.
Raubtier kutsuu musiikkiaan teollisuusmetalliksi. Se ei pidä vertauksista Rammsteiniin. Mieluummin esikuvaksi nostetaan toinen saksalalaisorkesteri Die Krupps.
Swedish Metal Awards -palkitut julkistetaan 29. tammikuuta ja äänestäminen tapahtuu netin kautta http://www.swedishmetalawards.com/ Vasta parina vuonna järjestetyssä kisassa viime vuonna äänestäjiä oli kaikkiaan 58 806 ja nyt määrän odotetaan tuplaantuvan.

Hattu päästä, De Soto tulee!


Blues Station Music Bar vastapäätä Tornion Rajalla-keskusta on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Lähiseudun bändit ovat saaneet yhden keikkapaikan lisää. Myös kemiläiset! Uuden vuoden aattona Blues-baarissa soittaa Jackson Pollocs Band ja 9. tammikuuta De Soto! Yhtyeen mainion Lumilinna- levyn esittely hävisi netistä, joten tässäpä uusintaotto
.


LEVY Onko livelevyä aikaisemmin purkitettu 16 asteen pakkasessa? Kahteen osioon jakautuva kiekko "Goes Upright & Frozen Alive" julkaistiin sopivasti juhlistamaan kemiläisen Tepa Lukkarisen pyöreitä vuosia.
Äskettäin 50 vuotta täyttänyt kemiläinen kitaristi-laulaja Tepa Lukkarinen on sielultaan roots-mies, mutta leivän syrjässä hän on pysynyt tekemällä sekalaisia sessiohommia. Tepa on soittanut muun muassa Jope Ruonansuun ensimmäisillä levyillä, ja CMX:n esikoisella "Kolmikärki" hän vetää kitarasoolon kappaleessa "Pyörivät sähkökoneet".
Lukkarinen on tehnyt yhteistyötä myös paikallisten poppoiden - Ryhmä 22, Vanhat Velhot, Pigmill, Juha Kaunis, Baarikärpäset, Punaiset Delffiinit - kanssa.

Viime vuosikymmeninä bluesin saralla ei pahemmin ole supertähtiä syntynyt. Viimeisin oli teksasilainen Stevie Ray Vaughan (1954 - 1990). Musta lierihattu ja kevyesti rullaava ja rokkaava blues olivat hänen tavaramerkkejään.
Tepa Lukkariseen ja hänen musiikkinsa vaikutti kuin salamanisku 80-luvun alussa, eikä hän ole toipunut siitä vieläkään. Hattu on pysynyt päässä, ja hänen yhtyeensä De Soton neljäs levy Goes Upright & Frozen Alive sisältää lauluja, joiden välillä on kahdeksan vuotta. Yhteinen nimittäjä on Stevie Ray.
Vuonna 2001 Kemin Lumilinnassa äänitetyssä live-osuudessa Frozen Alive -vaikutteet kuuluvat selkeämmin, sillä onhan mukana Vaughanin kaksi lavabravuuria Mary Had a Little Lamb ja Satisfied Suzie. Vaikka paikan päällä on kipakka pakkanen ja kärsitään laimeasta, kylmän kangistamasta yleisöstä, itse pelimannit ovat hyvässä vedossa. Näin sisätiloissa vain levyn Johnny Winter -pala Serious as a Heart Attack ja kantrirallatus Rocky Road jättävät kylmäksi.
Lavalla Tepalla on alkuperäisen De Soton rytmiryhmä vuodelta 1983: Anselmi Pöntisenaho bassossa ja Miku Kulmala rummuissa. Uskomattoman tiukka pari, joka tietää mistä musta rytmi on tehty. Mieleen tulee myös miesten Blues Brothers -kausi pohjoisen ylpeyden Battaglia Bandin riveissä.
Tepa on meedio kitaransa kanssa. Meno on yllättävän svengaavaa kautta linjan. Vierailijoista Elina Haapaniemen vastahuudot tukevat mukavasti Lukkarisen laulua Satisfied Suzyssa. Hautsi Hautalampi juhlavine urkufilleineen keinuttaa ja kultaa levyn Muddy Waters -ikivihreän Trouble No More, joka on bluesia parhaimmillaan.
Lieneekö livelevyä ennen äänitetty 16 asteen pakkasessa? Kunhan konsertin DVD saadaan markkinoille, hulluista suomalaisista saadaan taas yksi elävä todiste .
Goes Upright -osiossa tärkeässä roolissa Tepan kitaran ohella on Janne "Don Vetpo" Kotilan pystybasso. Sen myötä painopiste Tepan kynäilemillä studioäänitteillä kallistuu vanhan rockin ja rockabillyn puolelle. Kemissä genre on vahvoilla ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Texas-bluesin suuntaan kumartavat Doin' It Again ja Little Miss Wasp. 3/5 Väylän Pyörrettä ( Julkaistu 14.10)

torstai 24. joulukuuta 2009

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE! GOD JUL TILL ALLA LÄSARE!
Lähettäkää edelleen postia, sillä VP-uutiset ei lepää pyhinäkään!/ Skicka post, för VP-nyheter vilar inte ens under helger! Palathaan!/ Vi hörs! arto.junttila@pp.inet.fi

PS. Rek(e)iretki på gränsen http://video.aol.co.uk/video-detail/raj-raj-band-lasti-oli-varmaanki-arvoisa-toredalsfesten-20091107/3195730149 (Kappale löytyy Torne Valley-cd:ltä!)

Radio Nord-kiertue Luulajaan!

Muun muassa Lill-Babs (kuvassa), Siw Malmqvist ja Ann-Louise Hanson ovat laulajattaria, joiden kappaleet soivat usein merirosvoradio Nordissa sen olemassaolon vuosina 1961-1962. He esiintyvät sunnuntaina 16. toukokuuta klo 17 (ra) Luulajan kulttuuritalon konsertissa, jossa myös kirjailija- toimittaja Jan Kotschack kertoo isästään Jackistä, Radio Nordin perustajasta.
16 kuukauden ajan asema lähetti ohjelmaa yötä päivää; musiikkia, mainoksia ja tuoreita uutisia. Radiolähetykset tulivat Bon Jour-laivalta, joka oli ankkuroituna Utön ulkopuolelle Tukholman saaristossa.
Historioitsija Pekka Gronow sanoo Elävässä arkistossa, että ilman Radio Nordia tuskin Säveradiota olisi syntynyt. Ruotsissa aseman kuulijamäärä ylitti pian Ruotsin Radion ja Lounais-Suomessa myös Suomen Yleisradion kuulijamäärän, mikä havahdutti pian kansalliset radioyhtiöt. Se koettiin myös uhkana ja niinpä Pohjoismaat "upottivat laivan" yhteistuumin, säätämällä lain, joka kriminalisoi yrityksiltä mainostamisen radiossa.
Edellä kirjoitin Radio Nord-kirjasta Stick iväg, Jack!. Se kertoo pääasiassa Jack Kotschackista, mutta siinä mainitaan myös torniolaissyntyinen Raija Valtonen-Ravell (x-Harmony Sister), joka vastasi koko aseman olemassa olon ajan sen musiikista. Sain tutkija Ingemar Lindqvistiltä radionauhan vuodelta 1984, jossa
Raija Valtonen-Ravell (paina!) kertoo ruotsiksi, miten hän joutui hommaan mukaan.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jarmolle Blues Is Coming To Town!

Roilainen bluesmuusikko Jarmo "Luigi" Puhakka purkitti syyskuussa pohjat tulevalle blueslevylleen yhdessä kitaristiässä Otis Grandin kanssa. Ystävykset kuvassa.
Albumin ulostulosta ei ole tietoa, mutta Jarmo paljastaa, että kokonaisuus kantaa nimeä Slim Butler & The Outfit "Inner Blues".
Bluesiin liittyy myös yksi hänen hyvistä joulumuistoistaan, B.B. King U2:n kanssa samalla lavalla! Siitä hän kertoi Lapin Radiossa.

Jarmo on yksi niistä ihmisistä, jotka eivät vietä joulua.
Hän alkoi suhtautua materialistiseen jouluhössötykseen torjuvasti nuorena kapinallisena ja se jatkuu yhä keski-iässäkin, eikä muovinen Disneyjoulu vilkkuvaloineen houkuta. Toisten ihmisten joulunvietto ei häiritse Puhakkaa. Hän suhtautuu joulunalushössötykseen avarakatseisesti. Kiva vain, kun on tunnelmaa ja ihmiset touhukkaita.
Lapin Radiossa Jarmo kertoo, ettei lapsuuden perhekään ollut uskonnollinen, mutta jouluperinteitä kuitenkin noudatettiin. Aattoiltaan kuuluivat kinkut, laatikot ja joulupukin vierailu.
Jarmo ei kärsi yksinäisyydestä jouluna, vaikka kotikaupunki Rovaniemikin hiljenee yksityiseen joulunviettoon. Suuri osa ystävistä suhtautuu jouluun hänen tavoin, joten seuraa löytyy ja useat baaritkin ovat auki.
Puhakka ihmettelee alttiutta, jolla suomalaiset ovat ottaneet mallia amerikkalaisesta joulusta. Rapakontakaiset joulutavat ovat tuttuja, sillä useampi joulu on tullut vietetyksi Yhdysvalloissa.
- Siellä joulu on valtava spektaakkeli, hyvin käsikirjoitettu kusetus. Merkillistä, että Suomessa on ollut tarve lähteä samalle tielle. Jos meikäläisessä joulussa ehkä joskus on ollut ripaus hengellisyyttä, se on aikaa sitten kadotettu, Jarmo sanoo Lapin Radiossa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Mr Lordi sai grilliltä Music From Torne Valley-levynsä!

Mr Lordi on Helsingin Sanomien mukaan heikkona Uuno Turhapuron ja Pirkka-Pekka Peteliuksen huumoriin. Pitkäaikainen riippuvuus hänellä on
myös torniolaisen Meeri Ponkalan maankuuluihin triplajätteihin tuplajuustolla, joita hän kehuu muun muassa elämänkertakirjassaan.
Opiskeluvuosien jälkeen Lordi kuuluu yhä Meerin Grillin vakiasiakkaisiin. Hän piipahtaa siellä tuon tuosta Kemijokivarressa mökkeillessään, viimeksi pari viikkoa sitten. Silloin hän sai myös Music From Torne Valley-kakkosen itselleen.
Meerin lähtiessä tämän päivän tornionlaaksolaista musiikkia sisältävän kokoelman sponsoriksi, Mr Lordi antoi nimensä (29.9.) Meerin Grillin mainossloganiin.
Euroviisuvoiton jälkeen hän on valvonut tarkemmin brändinsä käyttöä. Mr Lordi yllättikin positiivisesti lähtemällä mukaan. Vanhaa talkoohenkeä löytyi. Samaa voi sanoa kirjailija Mikael Niemestä, joka antoi tekstejään bookletille.
Lordin myötä Meerin Grillistä on tullut pyhiinvaelluskohde, joka jokaiselle Torniossa käyvälle nuorekkaalle matkaajalle on must. Tornion matkailumainoksissa Meerin Grilliä ei vielä valitettavasti näy.
Mr Lordi eli Tomi Putaansuuhan opiskeli medianomiksi Torniossa 1990-luvulla. Hän asui Leinikinkatu 5:ssä, josta on vain kivenheitto Meerin Grillille. Kaupungissa hän sai myös lempinimensä ja viimeisteli monsterihahmonsa. Lisäksi Lordilla on sukua molemmin puolin rajaa, sillä hänen äitinsä on Arpelasta. (Päivitys)
Meerin Grilli (x-Ponkalan grillikioski) sijaitsee Tornion Juhannussaaren Länsirannalla. Vanhan mainoksen mukaan: Avoinna melkein aina! Meerillä on myynnissä myös Music From Torne Valley-cd:tä! ( www.vaylanpyorre.com)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Fieteri - prukrammi lapsenmielisile!








Fieterin ilopilleri Rolf Digervall(salkkumies) on taas följyssä!

Fieteri tarjoaa kaikile kläpile, mutta kans täysile, paljon hyymoria ja hullutuksia mutta kans vähä vakavampaa. Fieteri ossaa, ja tekkee yhtä ja toista mutta harvoin niinko kaikki muut pruukava tehhä. Hällä oon kohta aina oma spesiaali tapa ratkassa prupleemit.
Pääsemä lasten mukhaan Tornionlaakshoon. Minkälaista oon asua kaukana Pohjois- Ruottissa? Muun muassa Sofia lähtee Väylän yli kouhluun Suomen puolele, Jesper mennee pölkkypiilin kyythiin ja Johanna trääna painia ja käypii ensimäisen matsin.
Fieterissä on koko ajan kova meno päälä, fanttasiia ja hauskoja hoksauksia.Fieterinä näemä Ingemar Raukolan Mataringistä ja paljon vierhaita.
Jos teilä näkkyy kanava SVTB (Barnkanalen), niin töllö auki tiistaina klo 10 Ruottin aikaa ja sitte joka aamu samhaan aikhaan uen vuen aathoon asti.

Kauko Röyhkä pääsi Pello-fiiliksiin Mukkaa lukemalla!

Muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä kävi puhumassa suosikkikirjoistaan entisen kotikaupunkinsa Oulun naapurissa Kempeleessä . Hän kertoo Kalevassa, pikkuhiljaa Oulun muuttuvan pelkäksi keikkakaupungiksi, kun hänen äitinsäkin on muuttamassa Turkuun. Se kummittelee jatkossa vain hänen kirjojensa lehdillä. Lemmikkikirjoistaan hän nosti ensimmäisenä esiin Timo. K. Mukan Kyyhkyn ja Unikon.
- Muistan kun olin 14-vuotias ja Timo K. Mukka kuoli. Mukka oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, josta kiinnostuin. Se johtuu varmaan siitä, että kuljin paljon luonnossa, ja Pellossa, mistä mun suku on kotoisin, käytiin kavereiden kanssa eräretkillä ja kalassa. Oulussa minulla oli aina kauhea ikävä sinne. Luin Mukkaa, kun halusin päästä niihin fiiliksiin.
Myös Mukan kirjojen sopeutumattomat tyypit tekivät Röyhkään suuren vaikutuksen ja tuntuivat häneltä itseltään.
- Niissä kirjoissa oli semmoinen kummallinen mystinen tunnelma, joka oli mun mielestä ihan sama minkä itse koin siellä metsässä ja järvellä, kun usva nousee ja kuikka huutaa. Mukalla oli kaikki ne ainekset, mitä mä hain kirjallisuudesta siihen aikaan: luontoa, mystiikkaa ja erotiikkaa."
Kirjailijaa hän on usein verrannut rokkisuosikkiinsa Lou Reediin. Paha maa -biisissä hän paljastaa olevan samaa henkeä kuin Mukalla.
- Olisin halunnut tehdä Timo K. Mukasta myös elokuvakäsikirjoituksen 90-luvun lopulla ja jouduin soittamaan hänen vaimolleen Tuula Mukalle. Hän ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen.
Röyhkä ei ole vieläkään haudannut elokuvaprojektia ja hän hörähtääkin.
-Mukka on huippukirjailija ja kohta se on iso tyyppi ja siitä tullaan tekemään elokuva, halusi suku sitä tai ei.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Bertil, mitä Meän raatiossa juhlapyhinä?

Meän raatio on ainoa radiokanava, josta voit kuulla tornionlaaksolais ta musiikkia. Suomessahan käsite alueradio on kuollut musiikin suhteen jo aikoja sitten. Toki Meän raatio soittaa suomalaistakin iskelmää, mutta se pyrkii vaihtelevaan musiikkitarjontaan.
Uutisissa kanava huomioi tapahtumat molemmin puolin Väylää ja Norjan puoleltakin. Lähetykset tulevat pääosin Pajalasta ja sen käyttämä kieli on meänkieli.Meän raatiota voi kuunnella helposti internetistä ympäri maailman.
Bertil Isaksson (kuvassa joulupukin taustalla), mitä musiikkiohjelmia on tarjolla jouluna ja uutena vuonna?
- Meän raatiossa on joulun aikana monta kuunneltavaa musikaalista juttua. Tornionlaakson musiikkiklubin joulukonsääri tullee jouluaattona uusintana l7.10-18.00 Ruottin aikaa.
- Maanantaina 28. päivä meilä on samhaan aikhaan musikaali/revy Helppaa. Son ensilta raatiossa. Jan Johansson(Jord) ja Rolf Digervall(Raj-Raj Band) soittavat, laulavat ja kertovat miehen elämyksistä.
- Sitten uuen vuen päivänä on Torniolaakson fästi-konsääri, jossa matkassa on Markus Fagervall, Willy Clay Band, Carina Henriksson, Jord ja Raj-Raj-Band. Osittain uutta materiaalia ja ennen kaikkia nämät kohtaava toisensa!
- Näitten lisäksi loppiaisena essiintyy Pajala -Tatawin. Tornionlaakson musiikki kohtaa marokkolaisen musiikin!
> www.sr.se/sisuradio > Meän raatio >

Little Victor hyppää pohjoisen junaan!

Rokkaavan ja rullaavan bluesin villimies Little Victor viihdyttää matkustajia välillä Helsinki-Kolari. Maailmankiertäjä Memphisistä tuo yhden miehen shownsa kiskoille, jotka vievät torstaina 28. tammikuuta väkeä Ylläs Jazz & Bluesiin.
Seuraavana iltana Äkäslompolossa hänen seuraansa lyöttäytyy Suomi-bluesin tähtitrio Down Home Kings (Jo´Buddy, kitara, Jaska Prepula, kontrabasso & Down Home King III, rummut). Heidän kanssa Little Victor heittää vielä pohjoisesta palatessa toisen keikan Kemin Pakkasukossa lauantaina 30. tammikuuta.
Little Victor on julkaissut juuri oman rouhean Let´s Get High-cd:nsä (Wild Records), mutta muutenkin hän on ajankohtainen nimi. Hänen tuottama Louisiana Red & Little Victor´s Juke Joint: Back to the Black Bayou-albumi on ehdolla vuoden 2009 Blues Grammyn saajaksi! Levy kisaa peräti kahdessa kategoriassa Blues Awards-palkinnosta ja se on saanut loistavan vastaanoton kaikkialla.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Wimmeä ei tuuli vie!

LEVY Wimme Mun (Rockadillo)

Joikumestari Wimme Saari Enontekiön Kelottijärveltä palaa musiikkinsa alkulähteille. Mun-levyä on taas kotoista kuunnella. Välillä Wimme oli hukassa, eikä välttämättä oman juttunsa herra. Musiikin sielu ja kosketus luontoon hävisi, kun hän antoi päällekäyvälle konekompille liian suuren vallan. Mun-levyllä hän on pannut soittajansa ruotuun ja puhevalta on taas hänellä. Hänen aiempia levyjä kuunnellessa uusi levy on rikkaudessaan verrattavissa Cugu-albumiin, jossa yhdistyi Wimmen musiikin levollisuus ja riehakkuus.
Osuva valinta Wimmeltä oli ottaa mukaan naisjoikaajiemme ykkönen Ulla Pirttijärvi, joka on tehnyt useammankin hienon levyn kuten esimerkiksi Ruošša Eanan ja Máttaráhku Askái. Hän oli muuten se Angelin tyttö, jonka musiikilla inarilaistrio nousi aikanaan menestykseen.
Ullan kirkas joikaus toimii hienona vastapoolina Wimmen tummalle äänelle. Hän värittää levyn keskeisiä kappaleita Soahkesuovva(Koivusavu), Máššu (Mielenrauha) ja Iđitguovssu(Aamunkoi), joissa soi kiireettömänä, paikoin virren lailla, Wimmen koti-Lappi. Helposti voi kuulla nuotion rätinän, kaappikellon lyönnit ja joutsenen joiun.
Wimmessä on myös luontaisena villimpi puoli. Joka on nähnyt leffan Sagojogan ministeri, siinä hän on se hulvaton hanuristi. Varsinaista Pensseli-Wimmeä levyllä edustaa Ale(Älä). Tosi hauska irtiotto! Saa nähdä, mitä tuumaavat etnofanaatikot. Aikanaan he nyrpistivät nenäänsä jo Wimmen Texasille. Sen aihe syntyi lapinpuku päällä ison lännen helteessä, mutta uudella levyllä hän lähettää postikortin Pariisista. Nyt Wimmen huulilta irtoaa ou jeah Texasia paljon hienostuneemmin.
Jos komento Mun-levyllä on Wimmellä, pöydässä on lautanen myös Tapani Rinteelle. Hän on mukana säveltäjänä ja hänen bassoklarinetti maalaa pohjavärin musiikille, jota elävöittävät sitten monet muut muusikot soittimineen. Yhdessä levyn helmistä Kurt Weill-tyylisessä In mun du(En minä sinua)-kappaleessa Eero Grundströmin harmoni on aivan ehdoton. Paikallaan ovat myös Pekka Kuusiston viulu ja Imre Peemotin mongolialainen igil. Lisäksi mausteena on lukuisa määrä kilistimiä ja kolistimia unohtamatta pyöränpumppua, jota pumppaa Juuso Hannukainen. 4/ 5 Väylän Pyörrettä

MeMo En muista monettako kertaa matkasin Marianpäiville Hettaan. Siellä kuulee aina hyviä joikaajia, paitsi yöllä hotellilla, myös konserteissa.Musiikin takia sinne läksin, mutta Marianpäivillä saa myös Suomen toiseksi parasta poronkoparakeittoa, heti setäni Unton tekemän jälkeen.
Sillä kertaa esiintyi Wimme luontokeskus Skierrissä yhdessä runoja lausuvien Valkeapään sisarusten kanssa. Yleisöä ei näyttänyt olevan paljon, kunnes pihaan pelmahti bussi. Sisään astui joukko amerikkalaisia. Porukka oli kuin tuulahdus vanhoilta hyviltä ajoilta 1950-luvun nahkamonoineen ja anorakkeineen. Silloin huhuttiin, että Yoko Ono oli turistimatkalla Lapissa, mutta tuossa joukossa hän ei ainakaan ollut.

Kun smooltookki vaikeni ja hajusteiden tuoksu laskeutui, oli ohjelman aika.
Wimme spiikkasi englanniksi ja kertoili joiusta.Välillä Valkeapäät lausuivat, mutta aina kun Wimme joikasi ja matki esimerkiksi karhua tai sutta, naisyleisöstä kuului ihastuksen huokauksia ja ou hau wanduful-huutoja. Myös miehet tsemppasivat riehakkaasti, kun tunnistivat jonkun eläimen. Luulivat olevansa kai vähintään NHL-matsissa.
Kun show oli päättynyt, vanhat naiset syöksyivät ottamaan kuvia ja hakemaan Wimmeltä nimmaria. Hän löi kyljelleen porontaljan päälle, raapusti puumerkkinsä ja naiset hypistelivät Wimmeä sieltä ja täältä.
Eihän siinä mitään, mutta mieleen nousi Nils-Aslak Valkeapään tarina, kuinka hänet lapsena raahattiin Helsinkiin Markus-sedän ohjelmaan. Siellä häntä pidettiin kuin nukkea ja lapinpukua siliteltiin. Vanhempana sama juttu toistui ja hän kirjoitti hiukka kiukkuisasti Terveisiä Lapista-kirjaansa " Sankarimatkailijat tulevat ja koettelevat meidän takkejamme, katsovat ja koettelevat, pitävät ruumiintarkastuksen sulasta ihastuksesta alkuasukkaan tavatessaan. Tahtoisivat kai punnita munammekin."


torstai 17. joulukuuta 2009

Jari Sillanpää maaliskuussa Haaparannalle!

Jari Sillanpään suuren suosion saavuttanut Kuin Elokuvissa-konserttikiertue pitää parhaillaan taukoa. Uudelleen se starttaa tien päälle maaliskuussa, jolloin kiertueen ainoa pohjoisen pysäkki on 12. päivä Haaparannan Aspenilla.
Konsertti pohjautuu suosikkilaulajan kuuluilla Beatles-studioilla Abbey Roadilla purkitettuun tupla-albumiin, joka sisältää valkokankaan klassisia helmiä.
Mukana ovat muun muassa laulut Smile, Singin' in the rain, Romanssi, Somewhere over the rainbow sekä Disney- ja Bond-medleyt.
Lavalla Jarin kanssa soittaa huippumuusikoista koostuva elokuvahenkinen orkesteri ja videoskriinille heijastetaan pätkiä elokuvista ja tätä kiertuetta varten kuvattua materiaalia.

Ennen maaliskuun konserttia Jari toki piiipahtaa pohjoisessa,sillä hän viettää perinteisesti joulua lähiomaistensa kanssa Seittenkarissa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Sofia ja Markus Grammi-finaaliin!

Grammi on Ruotsin arvostetuin ja vanhin musiikkipalkinto. Sen vastine meillä on Emma.
Tänään 100 tuomarin ja yleisön nettiäänien perusteella kymmenestä ehdokkaasta valittiin kunkin kategorian viisi parasta. Voittajat ratkeavat 15.tammikuuta Tukholmassa ja finaalia voi katsella webbin kautta.
Tornionlaaksolaista väriä mukaan tuovat Sofia Jannok ja Markus Krunegård.
Saameksi laulava jällivaaralainen Janokk on ehdolla Vuoden Kansanmusiikki-sarjassa albumillaan Àššogáttis. Hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Toisin kuin Suomessa ja Norjassa, Ruotsissa saamelaistähti on harvinaisuus. Sofiasta onkin tullut lyhyessä ajassa sekä kuningashuoneen että kansan suosikki, joka hänestä tuli viimeistään, kun hän esitti Kiirunan viisukarsinnassa Abban Waterloon saameksi.
Pellon Mämmilän lahja Ruotsin tähtitaivaalle Markus Krunegård on ehdolla kategoriassa Vuoden Miesartisti. Hänellä vastus on viimevuotiseen tapaan kova, sillä hänen kilpakumppanit ovat Erik Hassle, Lars Winnerbäck, Salem Al Fakir ja Thåström, joka on ehdolla neljässä muussakin sarjassa.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Omfattade Willy Clay Band-turné!

I januari och februari ger sig Willy Clay Band från Kiruna ut på en omfattande turné i Sverige och Norge. Bandet har 14 spelingar och premiären blir på Debaser Medis i Stockholm tisdagen den 26 januari.Samma dag är Willy Clay Band med i TV4 Nyhetsmorgon och några dagar tidigare, fredagen den 22 januari, medverkar de i SVT:s Go'kväll.
Willy Clay Band kommer till Luleå 11. februari och till Kiruna 13. februari.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Tähtijahti 1969 vei Markuksen ja Tarjan levytysstudioon!











Helena Kinnunen, Markus, Iris Keinänen ja Anneli Saaristo

TOTTA(ei tarua!) Tähtijahti 1969 oli suuri iskelmälaulukilpailu, joka keräsi lähes 500 osallistujaa ympäri Suomen. Etsittiin oman aikansa Idolia eli mainoksen mukaan nuorisolaulajaa, tyttöä ja poikaa, joissa on popainesta. Karsintoja oli kuusitoista ja kisan järjestäjinä toimivat Finnlevy, Mainos-Televisio(MTV), Intro-lehti ja Jorma Wenekoski-tuotanto.
Vanhan Ylioppilastalon finaalissa 11. huhtikuuta 39 kilpailijasta karsittiin parhaat ja tuomaristossa istuivat muun muassa Markku Veijalainen, Jorma Wenekoski, Erkki Pälli ja Irma Karama. Tasollisesti kilpailu ylitti kaikki odotukset ja Finnlevyn Pälli ilmoittikin, että sen lisäksi, että voittajat saavat tehdä singlen, parhaat pääsevät laulamaan Tähtijahti-LP:lle.

Kemin karsintojen voittajista Tarja-Maria Suhonen(Ylitalo) jäi niukasti mitalien ulkopuolelle, sillä voittaja oli kajaanilainen Helena Kinnunen ja hänen jälkeensä tulivat Terttu Anneli Saaristo ja Pirjo Rikström. Miesten sarjassa 18-vuotias kaulinpääläinen Markku "Markus" Tranberg jäi niukasti toiseksi. Kokkolalainen Krister Jacobson voitti ja kolmas oli Jukka Uusikylä Vaasasta. Kaikki mitalistit pääsivät myös televisioon!
Kokoelma-albumi, joka julkaistiin sekä Tähtijahti 1969- että Sävelsuosikit-
nimellä oli monelle alkusysäys eteenpäin, ponnahduslautakin. Tosin suuri osa lauluista oli jo aiemmin levytettyjä iskelmiä ja levy kasattiin kiireellä, mikä näkyy kansia myöten.
Ennen kuin muu joukko kutsuttiin studioon, voittajat levyttivät omat kappaleensa, jotka julkaistiin singlenäkin; Helena Kinnunen laulut Sua liikaa rakastin ja Sydämesi tyhjä huone Nacke Johanssonin johdolla(13.5) ja Krister "Mikael" Jacobson Soulsetin Paroni Paakkunaisen sovittaman Da Doo Ron Ron-hitin(14.5). Yllättäen Topi Kärki kutsui studioon myös Markuksen, joka levytti Mikaelin sinkun toiselle puolelle Viimeisen kevään, joka Tähtijahti-sessioista on ainut, joka on jäänyt elämään.
Albumilla on monen tämän päivän tunnetun artistin ensilevytys. Markuksen lisäksi Tarja levytti Suomen euroviisun Kuin silloin ennen, Matti Esko(nniemi) Koskaan et muuttua saa ja Kaija Keinänen(Pohjola) Dong Hoin tytön.
Mutta missä ovat sitten Tähtijahdin voittajat Helena Kinnunen ja Mikael eli Krister Jacobson tänään? Laulaja Kristian kertoo, että Kristerin levytysura jäi tuohon yhteen lauluun ja arvelee miehen asuvan nykyään Ruotsissa. Kinnusen kanssa Tähtijahti-voiton aikoihin muutaman keikankin heittänyt muusikko-toimittaja Unto Torniainen tietää, että Helenan tarina on se tavallinen eli "kun mukuloita alkoi tulla, tilipussi täyttyi K-kaupan kassalla ja lauluja laulettiin vain lapsille."
PS. TOTTA(ei tarua!) on sarja, joka pyrkii selvittämään tai oikaisemaan kevyeen musiikkiin liittyvää historiankirjoitusta.

perjantai 11. joulukuuta 2009

ZGC ja SomBy Suomen sinkkulistalla!

Edellä VP-Uutiset kertoi Zacharius Carls Groupin mainiosta jousitetusta päivityksestä Aeroplane Bluesista. Viime viikolla single kipusi Suomen virallisen listan sijalle 4 ja tällä viikolla 10.
Helmikuussa ensialbuminsa julkaiseva saamelaisbändi SomBy yllättää nousemalla heti 9.:ksi.vähemmistökielten Euroviisut voittaneella Ii idit vel-kappaleella. Yhtyeestä myös edellä enemmän.
Lisäksi listan 16. on kolarilaislähtöisen Suvi Teräsniskan Hei mummo, joka on poiminta hänen joululevyltä, joka pitää albumilistan kolmatta sijaa.
SomBy CNN-uutiskanavalla http://us.cnn.com/video/?/video/world/2009/11/03/somby.leit.international.win.cnn

M.A.Numminen: "Karvalakkien aika on ohi!"

M.A.N Tornion Järkällä v. 1980
Kansantaiteilija M.A.Numminen täyttää ensi vuonna pyöreät 70 vuotta. Hän on siis ehtinyt nähdä elämää ja maailmaa jo monelta kantilta. Hän on muun muassa arvostettu ajattelija ja Wittgenstein-tulkki, jonka piti tulla parhaillaan menossa oleville Korpilombolon Yöfestivaaleillekin, mutta kalenterista ei löytynyt tyhjää tilaa.
Hän kertoo kuitenkin, että hän on mukana pohjoisten poikien, kaksi kertaa Grammi-ehdokkuudesta kieltäytyneen luulajalaisen Bear Quartetin tulevalla EP:llä, jolla vieraat esittävät yhtyeen musiikkia.
- Tehokas ruotsalainen managerini, Sören Andersson, välitti minulle Bear Quartetin pyynnön. Sain taustan Carry your weight-kappaleeseen ja muutin koko alkuperäisen idean eli kirjoitin siihen uuden ruotsinkielisen tekstin. Sitten äänitin Pedro Hietasen kanssa osuuteni tamperelaisessa studiossa ja minulle kerrottiin, että Bear Quartet oli innoissaan ratkaisuuni.( myspace.com/manumminen)
Numminen on tunnetusti oluen ystävä, kirjoittanut jopa keskikaljasta kirjan Baarien Mies, joten luonnollisesti tulee puhetta Lapin Kullasta. Muutama vuosi sitten kysyin selvitysmies Nummisen neuvoa kuntaliitoskysymykseen ja vastaus tuli alta aikayksikön: "Suur-Tornio, jossa olisi neljä aktiivista ja kiinnostavaa keskusta!" Jokainen pähkäilköön mielessään, mitkä keskukset ovat. Jokatapauksessa nyt kysäisin, olisiko Lapin Kultaa voinut pelastaa?
- Ei. Mikä kerran on pois otettu, sitä ei takaisin saa. Se on nähty monella muullakin paikkakunnalla. Valitettavasti mikään karvalakkilähetystö ei voi kääntää markkinatalouden päättäjien mieltä. Ei auta edes se, että boikotoimme netissä tai irvailemme, koska kukaan ei sitä päämarkkina-alueilla huomaa. Ei hollantilaiset tai ruotsalaiset välitä, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu.
Mitä luulet välittävätkö Ruotsin tornionlaaksolaiset tällaisesta Väylän Pyörre Uutiset-sivusta, jonka yksi pyrkimys on lisätä musiikkitietämystä toisten tekemisistä molemmin puolin jokea?
- Ehkä. Siellä Tornionjoenlaaksossa rajan kummankin puolen ollaan sentään lähellä toisia. Itse tein syksyllä 45 minuuttisen musiikiteoksen "Svenskans kraft på båda sidor av Bottenhavet". Sen viimeinen esitys oli Tukholmassa muutama päivä sitten. Tein sen nimenomaan ruotsalaisille, jotka eivät Suomesta juuri mitään tiedä. Tuskinpa teokseni on yhtään asiaa edistänyt. Kaikki tulevat katsomaan minua, eivät sitä, mitä haluan heille välittää Suomesta.
Näin sanaili aina kiireinen Mauri Antero. Joulusta ei puhuttu, koska hän ei ole tunnetusti juhlien mies. Siitä sanailtiin viimeksi, kun valittiin Joulupukki puree ja lyö-kappale kaikkien aikojen joululauluksi. Silloin hän vihjaili jopa joulukiertueesta?#!!"
- En vietä joulua, koska en juhli muitakaan merkkipäiviä. Syntymäpäivääni olen viettänyt viimeksi 10-vuotiaana, aikuisena en lainkaan. Kenties 2010, kun täytän seitsemänkymmentä järjestän joulukiertueen Tuomari Nurmion, Pelle Miljoonan ja Underground Rock Orchestran kanssa. En ole vielä kysynyt heiltä, mutta toivottavasti suostuvat.




Joulupukki puree
ja lyö http://www.youtube.com/watch?v=g3Z7elp6mCo

torstai 10. joulukuuta 2009

Free Ride korkkaa bluesbaarin Torniossa!

Toni Keränen, miksi piti perustaa Blues Station Music Bar? Minkä aukon se täyttää Tornion viihdetarjonnassa?
- Aina Jesperin loppumisesta asti on kuulunut napinaa, että täältä puuttuu kunnon paikka, minne mennä ja missä on lepposa fiilis.
Pyöritätkö Blues-asemaa yksin?
- En. Itse asiassa olen se toinen. Kati Eskelinen on yrittäjänä ja mie olen yhtiömies.
Paljonko teillä on lääniä?
- Alakerta on reilut 200 neliöä ja yläkerrassa sitten on pienempi tila, jossa on biljardi, tikkataulu ja muut jutut.
Tarjoaako baari ensisijassa elävää musiikkia vai ruokaa?
- Heti alusta alkaen ollaan ekana livepaikka ja ruoka tulee listoille ehkäpä tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa.
Mitä BLUES meinaa nimessä?
- Blues meinaa just sitä tunnelmaa. Ei asemalla aina soi bluesmusiikki, vaikka sitä paljon kuuluukin. Ihan rokkibaari ollaan.Hyviä bändejä on lupeissa ja bändittöminä iltoina soi kuunneltava musiikki.Tervetuloa vaan käymään! Me ollaan auki ke-pe 20-02 la 12-02 su 12-22!

Göran Lahdella musiikki on verissä!

Norrbottens- Kurirenin aluetoimittaja Göran Lahti tekee mielellään trubaduurikeikkaa. Hän sanoo laulavansa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Häntä voi kuulla Haaparannalla Asplöven Sportsbarissa suht` säännöllisesti. Huominen ilta on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että silloin käydään Ruotsin Idols-finaali, joka saattaa viedä osan yleisön huomiosta.
- Jos keikka ei lähde käyntiin kuten ennen vanhaan, niin siitähän voin syyttää vaikka Lapin Kullan lopettamista, Göran vitsailee.
Häntäkin Ruotsin Idols tavallaan kiinnostaa, sillä kolme vuotta sitten hän "sparrasi" Markus Fagervallin voittajaksi. Göranin rokkikoulusta Matarengissa Markus sai innostuksen musiikkiin ja valitsi jääkiekon sijaan rockin.
Göran Lahdestakin piti tulla muusikko, mutta hän halusi säännöllisen perhe-elämän jatkuvan kiertämisen sijaan. Hän ehti opiskella musiikkia jo Los Angelesissa ja Piittimessä. Hänellä oli myös rockbändi Turnstile, mutta levydiili Warnerin kanssa olisi vaatinut muuttoa etelään. Turnstile esiintyi Haaparannalla aikoinaan muun muassa Leningrad Cowboysien ja Nordmanin lämppärinä ja myös Tornion kaupunginhotellissa.
Musisointi on Göranilla kuitenkin verissä ja hyvä lääke siihen ovat trubaduurikeikat. Hänen äitinsä on muuten Pellon Orajärveltä ja kuulua Ylitalojen musiikkisukua, joten Tarjankin säestäminen on Göranille tuttua.
Göran Lahti Asplöven Sportsbarissa Haaparannalla 11.12 klo 21-01 (Ruotsin aikaa)

tiistai 8. joulukuuta 2009

Palkittuja musiikkityöläisiä!

Pellon tämän vuoden kulttuuripalkinnon saivat Tarja ja Tuomo Ylitalo, jotka ovat rikastuttaneet kunnan kulttuurielämää yli neljänkymmenen vuoden ajan. Molemmat ovat kansallisesti tunnettuja musiikin ammattilaisia ja jäänveiston pioneereja.
Taiteilijajuhlavuottaan viettävä Tarja pääsi ensi kertaa levyttämään Tähtijahti-kokoelmalle vuonna 1969, mutta läpimurto tuli vasta vuosikymmentä myöhemmin Kerrasta poikki-kappaleella.
Tarja on syntyisin Lieksasta, lapsuutensa hän vietti Keminmaan Liedakkalassa ja yhteistä aikuisuutta hän on elänyt aviomiehensä ja keikkakumppaninsa Tuomon kanssa Pellossa.
Vuoden Inarilaisteko -palkinnon sai Ahti Similä annsiokkaasta työstään pelimannimusiikin hyväksi. Hän perusti Ivalon Pelimanniyhdistyksen vuonna 1947 ja hän on jokakesäisten Ivalon Pelimannipäivien sielu. Hän on toiminut myös haitarinsoiton opettajana ja on tunnettu säveltäjänä. Muusikkona hänet muistetaan Ylitornio-vuosiltaan muun muassa Kätkän yhtyeestä
ja yhteistyöstään Olavi Tissarin kanssa.Vuoden Sodankyläläisteosta palkittiin SomBy-yhtyeen vuotsolaistytöt Miira Suomi ja Pulskan siskokset.
Ylitornion kulttuuripalkinnon toinen saaja on Tommi Lantto, piskuisen ja kotitekoisen Aawastockin vetäjä, joka on tuonut rokkifestit Aurinkovaaran laelle jo seitsemän kertaa!
Onnittelut kaikille!

maanantai 7. joulukuuta 2009

Poliisit merimyrskyssä!

Torniolainen Kaamea Rangaistus ei saavu keikalle sinisellä autollaan, vaikka ovatkin poliiseja. Koulu- ja päiväkotikeikoilla yhtye on virantoimituksessa ja ujuttaa rokkauksen sekaan liikenne- ja päihdevalistusta, mutta häissä ja pikkujouluissa, Kaamea Rangaistus ei ole lain valvova silmä, vaan tunnelman luoja.
Yli vuosikymmen sitten Tuomo Kunnari, Ari Alatalo, Reino Keskitalo ja Pentti Koskimäki Tornion poliisista ottivat soittimensa naftaliinista ja se oli menoa. Keikkoja on tehty nyt ympäri Suomen, mutta enimmäkseen Pellon, Övertorneån, Tervolan, Kemin ja tietenkin Tornion seudulla.

Ei Tartte Auttaa oli Kaamean Rangaistuksen esikoisalbumi. Se oli kepeää poppia, kun taas uusi Myrskyssä Merellä on tunnelmallisempi kokonaisuus.
- Tekstit ovat 60 vuotta vanhoja, mutta ne sopivat myös tämän päivän ihmisten kokemuksiin ja ajatuksiin. Ne kirjoitti Anna Järvenkylä Fiskarsista, joka oli vaimoni isoäiti, kertoo yhtyeen kitaristi ja säveltäjä Tuomo Kunnari.
46-vuotiaana kuollut Anna kirjoitti levylle poimitut 14 tekstiä vuosina 1948 - 1953. Neljä niistä tulkitsee vieraileva solisti Anne Kauppi ja loput yhtyeen vokalisti Ari Alatalo.
Anna Järvenkylän runoista, mietelmistä ja ajatuksista on julkaistu nide ja kirjakin on valmisteilla.

Myrskyssä Merellä-levyä voi tilata 12 eurolla kotiinkannettuna os. kaamearangaistus@gmail.com

X-Factorissa tuttuja Väylän varresta!

Viime viikonloppuna järjestettiin X-Factorin viimeiset koelaulut Rovaniemen kaupungintalolla. Jos edellinen kansainvälinen tv-formaatti Talent sai napapiirillä liikkeelle vain yhden yrittäjän, ensi keväänä televisiossa nähtävään X-Factoriin oli tyrkyllä toistasataa laulajaa 16-vuotiaasta ylöspäin.
Mukana oli tuttujakin kasvoja. Mtv3 kertoo nettisivuillaan, että yhtä matkaa karsintoihin tulivat Suomen Idolsissakin pitkälle päässeet Daniel Sandström Pajalasta ja Emma Medström Haaparannalta. Aiemmin Emma on osallistunut myös useamman kerran Ruotsin Idoliin ja Daniel Seinäjoen Tangokuninkuus- kisaan, joten turnauskestävyyttä tällä parilla ainakin riittää.
Emman lauluvalinta X-Factorin koelauluissa oli Duffyn Warwick avenue ja Danielilla I surrender Samantha Foxilta, jonka suuri fani hän on tatuointia myöten . Molemmat odottivat jännityksellä erityisesti tähtituomari Linda Lampeniuksen kohtaamista.
X-Factor alkaa 24.1. klo 20 MTV3:lla!

lauantai 5. joulukuuta 2009

Markus nominerad till Årets Artist!

Markus Krunegårds stora hit Hela livet var ett disco kan bli Årets Låt på Sverige Radio P3 Guldgalan. Singeln är producerad av Mauro Scocco och är en höstens mest spelade låtar. Krunegård är också P3 Guld-nominerad till Årets Artist och i Grammisgalan (15.1.) till Årets Manliga Artist.
Markus som är aktuell med de två helt nya album Prinsen Av Peking och Lev Som En Gris Dö Som En Hund gjorde 2 exklusiva spelningar på Södra Teatern i Stockholm den 23e och 24:e november. Läs SvDs Kristin Lundells fina recension
här .
2008 debuterade Markus Krunegård som soloartist - och detta med besked. Under året blev hans första singel Jag är en vampyr det årets mest spelade svenska låt på P3 och han vann dessutom en statyett för Årets Låt på P3 Guld-galan tidigare i år.
Debutalbumet Markusevangeliet fick en hel drös med nomineringar från alla tänkbara musikprisers olika jurygrupper, och den svenska presskåren var odelat positiva till Markus säregna uttryckssätt och produktionen som doftade 80-tal - snarare Reeperbahn än Kylie Minogue.
Som frontfigur i bandet Laakso har den flitige Markus släppt skivor sedan tidigt 2000-tal men då på engelska eller på finska! På svenska var han med och orkestrerade kultbandet Hets! Han har även gästat en lång rad olika artisters skivor - såsom Säkert, Frida Hyvonen, Shout Out Louds, Johnossi m.fl.
I vår åker Markus Krunegård ut på en lång turné till ett trettiotal städer i Sverige och Norge. Han kommer till Luleå den 20:e mars.

Hela livet var ett disco http://www.youtube.com/watch?v=v5gD5Y3JjKE

perjantai 4. joulukuuta 2009

Annikki Tähti 80 vuotta!

Iskelmän grand old lady Annikki Tähti täyttää huomenna 80 vuotta.Onnittelut!

Uuden sukupolven tietoon Annikki tuli, kun hän näytteli ja lauloi Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä(2002). Siinä hän esitti Pelastusarmeijan johtajaa ja lauloi laulut Pieni sydän ja Muistatko Monrepos`n Potahaukkojen säestyksellä. Sen jälkimainingeissa syntyi uusi levy 50 Vuotta Tähtenä Suomessa ja menestyksekäs kiertue.
Levyn tuottaja ja Fifty-Fifty recordsin pomo Ari Hakulinen kertoo tänään, että enää Annikki Tähti ei keikkaile.
- Halu Annikilla olisi edelleenkin kova tien päälle. Pää toimii kuin partaveitsi ja liikkumaan pystyy, mutta lievä halvaus estää toimintaa.
Pohjoisessa hän vieraili viiimeksi kolme vuotta sitten. Silloin tuli kuluneeksi puoli vuosisataa hänen ensimmäisistä Lapin keikoista.
- Kierrettiin Repe Helismaan kanssa Sodankylää ja Kolaria myöten. Painettiin kinosten keskellä Repen vaneri-IFAlla. Muuta en nähnyt kuin pimeää ja männyn latvoja, mutta aina kuitenkin päästiin perille, muisteli Annikki, jonka Helismaa oli napannut heti parin viikon turneelle, kun laulusta Muistatko Monrepos`n tuli jättimenestys.
Monessa suhteessa Annikki on uranuurtaja. Naisena hän oli ensimmäinen, joka valitsi iskelmäuran. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen, joka sai kultalevyn laulustaan Muistatko Monrepos`n. Se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä sinkuista.
- Sehän pölyttyi vuosia Topi Kärjen pöytälaatikossa. Hän luuli, etteivät Karjala-aiheiset laulut enää pure. Topi myönsikin myöhemmin tehneensä arviointivirheen. Onneksi Scandian pomo Harri Orvomaa taisteli sen mulle, kertoi Annikki, joka oli 1950-luvulla levy-yhtiölleen oikea kultakaivos. Pian seurasivat myös hitit Balladi Olavinlinnasta ja Kuningaskobra, jotka myivät myös kultaa.
- Ensimmäinen kultalevy annettiin minulle suorassa tv-lähetyksessä Tuplassa ja kuitissa. Tosin se ojennettiin vähän niin kuin tiskin alta, eikä sitä lehdissä hehkutettu.
Kolmannen kultalevynsä Kuningaskobrasta Tähti sai postilähetin tuomana ruskeassa paketissa, mutta kaksi viimeisintä Lauantain Toivotut-kokoelmista arvokkaasti Finlandia-talossa.

Annikki on totuttu tuntemaan aina tunteellisten iskelmien tulkkina. Hän on kokeillut myös kolikon toista puolta.
- Rupesin protestoimaan, kun Scandiassa kaikki kevyet laulut annettiin Brita Koivuselle. Levytin humoristisen tangon Augustin, mutta eihän se toiminut. Sen jälkeen sanoin kiitos riitti tätä sorttia ja palasin ruotuun.
Omista tulkinnoistaan Tähden ehdottomia suosikkeja ovat Muistatko Monrepos`n ja Mustalainen.
- Sitten mä olen tehnyt levyllisen slaavilaisia kansanlauluja. Olen vähän romantikko, ja pitkälinjaiset melodiset kappaleet ovat lähellä sydäntä. Esimerkiksi Stenka rasin, Valkoakaasiat ja Baikalin kulkuri ovat myös mieleen.
Niin kuin Annikki Tähti itsekin, myös hänen laulajasuosikitkin, voidaan panna tittelin Suuret tulkitsijat-alle. Hän sanoi löytävänsä aina jotain uutta Billie Holidayn ja Edith Piafin laulusta. Aina hän on pitänyt myös rautarouva Tina Turnerin energisyydestä ja Frank Sinatrasta.
- Frankie-boy osasi tekstata tekstin. Lauseisiin tuli aina merkitys, ja hän painotti laulussa aina oikeita asioita, suosikkinsa livenäkin nähnyt Annikki tarinoi.
Annikki Tähti: Muistatko Monrepos`n http://www.youtube.com/watch?v=s4Q-iB36FJo

torstai 3. joulukuuta 2009

Jazz koukkasi Kaakamon kautta!

LEVY Dallape-orkesteri Vol. 5 - Levytyksiä vuodelta 1939 (Artie Music)

Riihimäkeläisen Dallapé -tuntijan Toivo Tammisen koostaman Dallapé-sarjan viides osa on omistettu amerikansuomalaiselle Bruno Laakolle.
Monen musiikin ammattilaisen muun muassa Erik Lindströmin, Olli Hämeen ja Jukka Haaviston, mielestä Laakko toi jazzin Suomeen vuonna 1938.
Kun hän saapui ensimmäistä kertaa Tornion Kaakamosta 1900-luvun alussa Amerikkaan muuttaneen isänsä Eliaksen synnyinseudulle, hänellä oli laukku täynnä puhaltimia. Brunon äiti oli lähtöisin myös pohjoisesta Oulusta ja nimeltään Suoma Rahko.
Vaikka sota sotki kuvioita, parivuotisen Suomen käyntinsä aikana Laakko ehti toteuttaa haaveitaan; tutustua sukulaisiinsa, opiskella ja tavata Jean Sibeliuksen.
Virallinen Suomi asettaa jazz-rajapyykin vuoteen 1926, jolloin höyrylaiva Andania rantautui Helsinkiin ja toi mukanaan amerikkalaisorkesterin. Toki termiä viljeltiin meillä jo paljon aiemmin. Se oli venyvä käsite, sillä jopa pohjoisessa Torniossa paikallisella palokunnantalolla järjestettiin jazznaamiaisia. Musiikillisesti sillä tarkoitettiin vapautta sotkea eri tyylejä. Tuotettiin ns. melujazzia.
1930-luvun alussa puhuttiin jazzin suomettamisesta, mitä myös Dallapé teki.
- Musiikissa oli jazzin piirteitä, mutta lähinnä se oli foxtrottia ja meillä se oli aivan oma lajinsa. Siinä sekoittui saksalainen marssimusiikki ragtimeen ja swingiin ja vielä mollivoittoisesti, Toivo Tamminen valistaa.
Kaikki muuttui, kun Bruno hyppäsi Kemissä 3. elokuuta 1938 Dallapén kyytiin.Bussi vei hänet Kemin, Tornion, Haaparannan ja Veitsiluodon keikkojen kautta etelään.
- Dallapé alkoi hänen vaikutuksestaan soittaa yhä enemmän swingiä ja kansainvälisesti tunnettuja tangoja. Niillä pärjättiin hyvin Helsingissä, mutta maalla pidettiin enemmän perinteisemmästä, Tamminen kertoo.
Dallapén johtaja Matti Jäppilä, joka oli vanhan liiton miehiä, pitikin kiinni turvallisesta linjasta, joka oli tuonut yhtyeelle ministerin palkat. Kun Bruno ehdotti hänelle Dallapén keikkasuosikin Alexander Ragtime Bandin levytystä, hän ei suostunut.
Myöhemmin tammikuussa 1939 Laakon kootessa Dallapen miehistä Lepakot-orkesterin, sen ensimmäinen levytys oli juuri kyseinen kappale.
26. heinäkuuta Bruno kirjoitti muistikirjassaan: " Laulan Alexander Ragtime Bandin ensi kertaa suomeksi. – Olavi Virta kauppaa uutta Rolexia. Tehdään ehkä kaupat."
Viikon kuluttua tuosta Laakko purkitti suomea murtaen Aleksanderin Jazz-yhtyeen lisäksi Kissa Vieköön-kappaleen. Lepakkojen levytyssessiossa Käpylän työväentalolla äänessä oli myös Olavi Virta, joka sai loistaa ensi kertaa levyllä lauluissa Teetä kahdelle ja Ruusuhuone.
Jos Lepakoissa Bruno sai toteuttaa täysillä itseään, Dallapéssakin alkuvastustelusta huolimatta hänen oppinsa meni perille ja orkesteri alkoi soida aivan uudelle kansainvälisellä tasolla.
Levyllä joku Harmony Sistersin O Josef Josef tai Georg Malmstenin laulama La Paloma ovat silkaa mannaa korville. Mainion musiikin lisäksi, levyn lopussa on myös katkelma Bruno Laakon radiohaastattelusta, jonka on tehnyt Kauko Käyhkö vuonna 1974. Siitä välittyy hyvin Brunon kiintymys Suomeen ja ennen muuta Meri-Lappiin.
Toivo Tammisen kirjoittama levyvihko on myös täynnä asiaa.Tietoa hän on kerännyt muun muassa jututtamalla Brunon siskoa Lula Lawrencea Amerikassa.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Presidentinlinnan kutsu innosti kiertueelle!

Laulaja Timo Kotipelto (Stratovarius, Cain`s Offering, Kotipelto) ja kemiläislähtöinen kitaristi Jani Liimatainen (Cain`s Offering) ovat parhaillaan akustisella kiertueella. Tulevat keikkapaikat ovat 4.12. Kauhajoki, 5.12.Viitasaari, 11.12. Karjalohja, 12.12. Paimio, 1.1.2010 Seinäjoki ja 2.1.Kankaanpää.
- Nyt kun Stratovarius on tauolla ja palaa kehiin vasta tammikuussa, halusin tehdä joitain unplugged-keikkoja Janin kanssa. Soitin yhden keikan viime keväänä hänen kanssaan ja meillä oli sen verran kivaa, että päätettiin tehdä muutama lisää.
Tuosta kevään onnistuneesta keikasta laulaja Timo Kotipelto antaa tarkempaa tietoa Soundi-lehdessä.
- Olin tuolloin Pohjanmaalla tekemässä Jani Liimataisen uuden bändin Cain' s Offeringin albumin lauluosuuksia, kun sain erikoisen pyynnön. Tasavallan presidentin kansliasta soitettiin, olisiko laulajalla kiinnostusta esiintyä Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin Suomen-vierailun kunniaksi järjestettävässä iltatilaisuudessa. Kysyin Janilta, että miten olisi tällainen tilaisuus ja tulimme siihen tulokseen, että tässä on nyt kysymys sen verran erikoisesta jutusta, ettei hommaa parane missata.
- Ja toki meillä oli mielessä, että Medvedev on kertonut pitävänsä esimerkiksi Deep Purplesta, joten meidän meininkimme saattaisi jopa toimia hänelle.

Linnan kutsuilla 24. huhtikuuta Timo ja Jani vahvistettuna kitaristi Matias Kupiaisella soittivat akustiset versiot Stratovariuksen Hunting High And Lowsta sekä Black Diamondista. Deep Purplelta lainattiin Burn ja encorena Rainbowlta I Surrender.
- Ihan täysillä vedettiin, tukat heiluen. Ja kyllä porukka näytti meidän meiningistä diggailevankin.Yllättävän leppoisa tunnelmahan siellä oli, noinkin arvovaltaiseksi tilaisuudeksi.
- Propsit myös Tarja Haloselle. Yleensähän tällaisissa tapahtumissa kuullaan jotakin jazzia tai klassista. Tarja uskalsi lähteä vähän toisille linjoille. Hieno juttu, saatiin vissiinkin tehtyä hevistä lopullisesti salonkikelpoista, Kotipelto sanoo.
Samalla sapluunalla ollaan liikkeellä nytkin. Timon ja Janin keikoilla kuullaan Stratovariusta ja Kotipeltoa höystettynä raskaan rockin ikivihreillä. Toivottavasti duo ehtii myös pohjoiseen!

tiistai 1. joulukuuta 2009

SomByn voitokas laulu nyt levyllä!

Sieltä mistä oikea Lappi alkaa eli Vuotsosta ja Inarista ponnistaa lahjakas SomBy-yhtye, joka voitti kuukausi sitten vähemmistökielten Euroviisut (Liet International) Hollannissa laulullaan Ii idit vel ( Ei vielä aamu). Kaikkiaan mukana finaalissa oli yksitoista eri Euroopan vähemmistöä.
Nyt tuon voittolaulun on julkaissut levyllä ruukkilainen Tuupa Records, joka on ansioitunut saamelaismusiikin tuottaja. Sen artisteja ovat myös koltankielellä laulava Tiina Sanila ja inarinsaameksi räppäävä Amoc.
Tälle vuodelle SomBy on saanut osakseen enemmänkin menestystä ja gloriaa kuin tuon "viisuvoiton", sillä keväällä se voitti Norjan Kautokeinossa järjestetyn Sámi Grand Prix-kilpailun. Lokakuussa viisikko sai myös Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnon, jonka luovutti kulttuuriministeri Stefan Wallin.

Kun Nils-Aslak Valkeapää vapautti 1960-luvulla saamelaismusiikin perinteisen joiun kahleista, mikään ei ole ollut enää entisensä. Hän nappasi kitaran, hyppäsi estradille ja jammasi vapaasti suomalaisten jazz- ja rockmuusikoiden kanssa. Toki klassinen joiku säilyi, mutta alkoi kokeilujen aika. Osa kuoli, osa jäi elämään.

SomBy laulaa pohjoissaameksi. Yhtye on jännä sekoitus saamelaisperinnettä, vanhaa kieltä ja pukeutumista, Oula Guttormin heavykitaraa ja laulaja Miira Suomen tiktakmaista pirteyttä. Mieleen pulpahtaa viime vuosilta Shamaani Duo tai Angelien ja Waltarin yhteistyö, tosin SomByllä on mukana keventävä pop-elementti.
SomBy tekee juttunsa omalle sukupolvelleen ja sen keski-ikä on alle kahdenkymmenen, joten heistä on iloa vielä pitkään. Oulan ja Miiran lisäksi yhtyeessä soittavat Juho Kiviniemi bassoa, Milla Pulska koskettimia ja Unna-Maari Pulska rumpuja.

SomBy: Ii idit vel http://www.youtube.com/watch?v=Oa64CsYprjA