31 toukokuuta 2010

Arja häikäisee uudella tangolla!Tangon sävellys- ja sanoituskilpailun 2010 toinen voittajatango on valittu. Toiselle sijalle tuomaristo valitsi Mika Jämsän säveltämän ja Kaje Komulaisen sanoittaman tangon Taas lasken tiilten päät.
Kappaleen tulkitsee upeaääninen Arja Sipola Tornion Arpelasta.
Tangon ensiesitys on tänään YLE Radio Suomessa, jonka jälkeen tango lähtee yleiseen radiosoittoon. Arja tulkitsee tangon myös Seinäjoen tangolaulukilpailun finaalissa lauantaina 10. heinäkuuta.

Kilpailun tuomaristossa istunut kapellimestari, säveltäjä ja tuottaja Mika Toivanen kertoo, että laulun esittäjän valinta oli helppo.
- Kappaleen sijoittuessa kärkeen, Arja oli ensimmäinen vaihtoehtomme kappaleen levyttäjäksi, ja iloksemme hän lähti mukaan. Hänen vahva ja dramaattinen ääni on omiaan tulkitsemaan vahvaa tekstiä ja melodiaa.
Toivasen mukaan rakkauden vankila-teema on kevyessä musiikissa usein käytetty, mutta tässä poikkeuksellinen.
- Raju ja rohkea näkökulma yhdistettynä dramaattiseen melodiaan ja tulkintaan tekee kappaleesta vaikuttavan kokonaisuuden.Teksti liikkuu taitavasti veitsenterällä, mielikuvan ja konkretian välimaastossa, hän luonnehtii.
Taas lasken tiiltenpäät-tango on kuunneltavissa Tangomarkkinoiden www-sivuilla.
PS. Voittajaksi valittiin iskelmäkomeetta Mariskan säv. ja san. tango Sua kaipaan, joka tulee radiosoittoon 7.6.
Neljä Lapista semifinaaliin!
Tangolaulukilpailun toinen nettikarsinta YLEn Satumaassa päättyi viime tiistaina. Yleisöäänien perusteella kilpailussa jatkoon menivät Lapista Mika Jefremoff ja Sami Keskitalo. Yleisöäänestyksen lisäksi tuomaristo on valinnut jatkoon 36 kilpailijaa. Heidän joukossaan on kaksi pohjoisen edustajaa Virpi Uusinarkaus Ranualta ja Maj-Lis Erola Rautiosaaresta.
Kaikkiaan semifinaalin karsintaan sai kutsun 61 laulajaa. Se järjestetään Turussa kolmipäiväisenä 17. - 19. kesäkuuta.

30 toukokuuta 2010

Lordi Ruotsin televisioon!

Monsterileirissäkin pitkästä aikaa tapahtuu. Syyskuun 15. päivä ilmestyy Lordin viides kiekko Babez For Breakfast ja loppuvuodesta nähdään Ruotsin televisiossa (SVT) yhtyeestä 6-osainen sarja.
Asiasta kertoo ensimmäisenä Lapin Kansa. Materiaalia on kuvattu Tomi Putaansuun kotikonnuilla Rovaniemellä ja homman takana on porvoolainen tuottaja-ohjaaja Ville Lipiäinen, joka tunnetaan parhaiten töistään pohjoismaisessa MTV:ssä. Mainittakoon vain ohjelmat Headbangers Ball ja Axl Meets. Hän on kuvannut myös FST:lle ja Neloselle plus kehutut dokkarit Bam Margerasta ja Nighwishistä. Jälkimmäinen löytyy yhtyeen Made In Hong Kong-DVD:ltä. Katso Villen töitä täältä!

Easy Rider on poissa!
Dennis Hopper (17.5.1936 - 29.5.2010)

28 toukokuuta 2010

Einin Kesä ja yö-hitti uusiksi!

Piakkoin 50-vuotta täyttävältä Einiltä Pellon Orajärveltä ilmestyy juhlan kunniaksi syksyllä albumi. Siltä ennakkomaistiaisena on lohkaistu sinkku Kesä ja yö päivitettynä versiona, jonka sovituksesta vastaa Petri Savolainen.
Kesä ja yöhän muistetaan elokuvasta Uuno armeijan leivissä vuodelta 1984. Einillä oli elokuvassa cameorooli ja hän esittää laulun ravintolakohtauksessa juhlatunnelmassa oleville Uunolle, Härski Hartikaiselle ja Sörsselssönille.
Elokuva veti teattereihin huikeat 750 000 katselijaa ja sen tv-esitykset keräävät järkeään miljoonayleisön. Se on pysynyt vuodesta toiseen Turhapuro-leffoista kaikkein suosituinpana.
Oliskohan tästä kesähitiksi? http://www.youtube.com/watch?v=VcY7aSNVj9E
Huom! Eini keikalla Tornion kaupunginhotellissa 2.heinäkuuta!

26 toukokuuta 2010

Sodankylässä elokuvia, mutta myös musiikkia!
Sodankylän elokuvajuhlia on takana jo neljännesvuosisata. Elokuvafriikeille tapahtuma on ollut aina kuin iso karkkikauppa, mutta ilman elämyksiä eivät ole musiikin nälkäisetkään koskaan jääneet.
Elävän musiikin säestyksellä koetut mykkäelokuvat ovat aina olleet juhlien kohokohtia. Tämänvuotiset päätähdet ovat Buster Keaton ja Charles Chaplin.
Kivikasvo Keaton (kuvassa) riemastuttaa mestariteoksellaan Kenraali ja se saa tulkitsijakseen loisteliaan Five Corners Quintetin kotimaamme jazzhuipulta!
Kamari- ja elokuvamusiikkiin erikoistunut konserttipianisti Maud Nelissen Hollannista puolestaan tulkitsee pianolla säestäen Chaplinin mestariteokset Hiljainen katu, Charlie terveyshoitolassa sekä Charlie rullaluistimilla. Nelissen tuntee Chaplininsa, sillä hän ehti työskennellä Charlien hovipianistin ja sovittajan Edward Jamesin kanssa.
Lisäksi Sodankylässä nähdään Erich von Stroheimin tunteikas Iloinen leski, jossa Nelissen saa tuekseen 10-henkisen Orchestra Da Camera Oscuran. Tämä viime vuosien ylistetyin mykkäelokuvasäestys avasi viimeksi Pordennonen mykkäelokuvajuhlat.
Viime vuosina festivaalin ehdottomiin hitteihin on kuulunut myös elokuvakaraoke. Rovaniemen markkinoilla on ollut vetonaula, mutta tänä vuonna se saa rinnalleen 1960-luvun Beatles-klassikon A Hard Day's Night - jonka esityksessä yleisöä laulattaa itse Holle Holopainen.
Lisäksi Neil Hardwickin tuore Jos Rakastat -leffa nähdään uunituoreena sing-a-long-versiona, jossa laulujen päällä pyörivät tekstitykset.
Runsaan elokuvatarjonnan joukosta löytyy myös kaksi musiikkidokumenttien valioa Sacha Gervasin Anvil! The Story of Anvil, tarina kanadalaisen heavy metal -bändin vaiheista ja Oscar-voittaja Davis Guggenheimin kitaristidokumentti It Might Get Loud, pääosissa Jack White, U2:n The Edge ja Led Zeppelinin Jimmy Page.
Unohtaa ei saa myöskään mestari Sergio Leonen trilogiaa (Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat), joka ei olisi mitään ilman Polar Music Prize-palkitun Ennio Morriconen viiltävää musiikka. Sodankylässa elokuvat nähdään uudelleenrestauroituina.
Festivaaliklubi pyörii myös entiseen tapaan Hotelli Sodankylässä, jossa tänä vuonna kuullaan ainakin Anssi Tikanmäen Orkesteria, Cleaning Womenia ja Anssi Mänttärin Small Talkin` Boysia.

Beatles - Hard day`s night http://www.youtube.com/watch?v=cD4TAgdS_Xw

25 toukokuuta 2010

Wimme ja naiset äänessä Kalottjazz & Bluesissa!

Kalottjazz & Blues (1.– 4.7) soi ensi kesänä jo 27. kerran, joten perinteitä riittää. Vuosien saatossa festivaali on pitänyt pienen yleisönsä ja intiimin tapahtuman leima on säilynyt. Massoja liikkeelle saavia suuria tähtinimiä festivaaleilla ei kuulla tänäkään vuonna, mutta laadukasta musisointia on luvassa moneen makuun.
Ajankohtaisin festivaalin artisteista on joikaaja Wimme Saari, jonka albumi Mun nousi äskettäin kansainvälisellä maailmanmusiikkilistalla sijalle kolme. Yhteistyö puhaltaja Tapani Rinteen kanssa kantaa taas hedelmää ja rivakan teknovaiheen jälkeen on tultu lähemmäksi maallisempia saamelaismusiikin tunnelmia. Parivaljakko esiintyi viimeksi Kalottjazzissa vuonna 1992. Samana vuonna Rinne sai myös Yrjö-palkinnon.
Naislaulua festivaalilla on kaikista Pohjoismaista, paitsi ei tuhkapilvien peittämästä Islannista. 74-vuotias Norja-jazzin äitee Karin Krog levytti ensi kerran jo vuonna 1964 ja on ehtinyt olla mukana monessa. Hänen laulussaan varmasti soi eletty elämä kaikissa väreissään. Yhteistyötä hän on tehnyt muun muassa jazzsuuruuksien Dexter Gordonin, Steve Kuhnin, Jan Garbarekin, Bengt Hallbergin ja John Surmanin kanssa.

Tanskalainen Sidsel Storm on vasta taipaleensa alussa ja jatkaa viime vuosien puhtaan kaunista laulujazzteemaa, kun taas ruotsalainen Ingrid Savbrant lyö kiilaa bluesillassa raa´alla rhythm & blues-ohjelmistollaan kahden New Orleans-henkisen yhtyeen väliin.
Suomalaisista naisista vetovoimaisin on Emma Salokoski, joka muutama vuosi sitten nappasi Vuoden naissolisti-Emman Paula Koivuniemen ja Tarja Turusen nenän edestä. Hän esittää Kalottjazzissa toisella äidikielellään eli ruotsiksi Vi sålde våra hemman –albuminsa lauluja. Tekijäniminä ovat Evert Taube, Jean Sibelius,

Nils Ferlin ja Edith Södergran. Luvassa on siis kaunista ja runollista kansanlaulua. Emmaa säestää Ilmiliekki-kvartetti, jossa ovat mukana Suomi-jazzin tähtinimet Verneri Pohjola ja Tuomo Prättälä.
Naisista vielä. Kemin Pakkasukossa talvella positiivisesti yllättänyt englantilainen

pystybasisti Kel Ellis on myös tulossa.
Lisäksi Kalottjazz & Bluesissa on paljon muutakin. Lappia-konservatorion opiskelijat kirmaavat toreilla, Bumble Beat kokoaa nuoret, mutta tapahtuman varsinainen uutuus on Töpseli-klubi, josta toivoo kuolleelle jami-perinteelle jatkajaa. Kyse on levymusiikin ja live-improvisaation yhdistävästä konseptista, joka liikkuu vanhan tanssijatsin ja mustan rytmimusiikin maailmassa. Toivottavasti etelän villitys puree myös länsirajalla ja jatsikansa tulee Haaparannan Stadsiin.

Wimme - Agálas Johtin http://www.youtube.com/watch?v=5XwpsgkM8m8
Karin Krog - My foolish heart http://www.youtube.com/watch?v=R-n4QNCpPa0 & Karins kerma http://www.youtube.com/watch?v=lVTkGB18C_o
Emma Salokoski- Veden alla http://www.youtube.com/watch?v=Ysz0MJcSwLY

23 toukokuuta 2010

Haaparanta-popin pioneerit!
Rajayhteistyö alkaa!
Ruotsin radion Popbandstävling (Opopoppa) oli 1960-luvulla naapurimaan merkittävin levyttämättömille bändeille järjestetty kilpailu. Haaparantalaiset Tonics ja Lancers sijoittuivat molemmat 25 parhaan joukkoon ja pääsivät esiintymään Tukholman Skanssenille suoraan radiolähetykseen, jota juonsi Robban Broberg. Parhaiten norrbottenilaisista bändeistä kilpailussa menestyi luulajalainen Plupps, joka sijoittui toiseksi vuonna 1967. Yhtyeessä oli laulajana Dan Bergman, joka vaikutti myöhemmin muun muassa yhtyeessä Rekyl.
TONICS (voc. Jukka Voutilainen) - Too many people (1966)
(Sture Holmberg, Anders Hyren, Arne Erikson & Roger Wohlin)
Tonicsin (kuvassa) perusti Sture Holmberg Haaparannan lukiossa 1960-luvun alussa. Aluksi yhtye kulki nimellä Soundcasters ja se soitti Shadowsia, mutta Beatles-kuumeen iskettyä, nimi vaihtui Tonicsiksi.
Yhtyeen jäsenet olivat kaikki Haaparannalta, paitsi torniolainen kitaristi-laulaja Jukka Voutilainen, joka oli tullut yhtyeeseen jääkiekkoharrastuksen kautta. Jukka teki historiaa, sillä hän oli ensimmäinen, joka "uskalsi" ylittää rajan ja heittäytyä yhteistyöhön ruotsalaispoppareiden kanssa.
Yksi Tonicsin esikuvista oli Shanes Kiirunan Tuolluvaarasta. Yhtyehän nousi nopeasti koko Ruotsin kolmen merkittävimmän rockbändin joukkoon. Shanesin faneja Tonics sai lämmitellä ensimmäisellä virallisella keikallaan Sangiksen kansantalolla ja se valoi uskoa omaankin menestykseen.

LANCERS (voc. Roland "Rocca" Berg) - Let`s live for today (1967)
(Mats Engström, Håkan Laaksonen, Tommy Eriksson, Erik Hornmalm & Charlie Lindström)
Lancersin perustamispäivä oli 7. heinäkuuta 1965. Jos Tonics satsasi kauniiseen lauluun, joka oli leimallista TornioHaparanda-popille pitkään, Lancersin musiikki oli raaempaa. Siihen vaikutti laulusolisti Roland Berg, joka oli tykästynyt souliin ja valkoiseen rytmibluesiin, jota esittivät muun muassa.Them ja Rolling Stones.

20 toukokuuta 2010

Elias Hämäläinen Simerockiin!Viime vuonna 24 000 kävijää kerännyt Simerock (16.-18.7) saa täydennystä tuhtiin ohjelmaansa. Tuore X-Factor-voittaja Elias Hämäläinen esiintyy festivaalin avajaispäivänä. Sympaattisen Eliaksen karisma puree varmasti Rovaniemelläkin, sillä kisan finaalissa hän osoitti olevansa isojen estradien mies, esitti hän sitten Ray Charles-soulia tai Irwin-iskelmää. Palikat ovat kohillaan. Mies kävelee kuin Kari Tapio ja puhuu kuin Ville Valo, kunhan se oikea musiikillinen linja löytyy.
Sime ystävineen tuntuu vain lisäävän pökköä pesään, kun h-hetki lähenee. Erityisesti promoottorin mieleen on, että naapurin heavyylpeys Sonata Arctica on saatu mukaan.
Festivaalille on tulossa myös "pahamaineinen sopankeittäjä" Matti Nykänen Samurai-yhtyeensä kanssa, mikäli on vapaalla jalalla.

Toistaiseksi ainoa suurempi peruja on Egotrippi, jota paikkaamaan on saatu Pyhät Tepot ja Ihmispesuri, jotka molemmmat ovat viihdyttävää Tehosekoitin-osastoa.
Simerockiin on luvassa myös kesän laajin Suomirap-kattaus, sillä Lapistahan löytyvät ne kovimmat ja nopeimmat sanamainarit. www.simerock.fi

19 toukokuuta 2010

Torniolainen Mika varma Turkuun lähtijä!
Viisi päivää aikaa äänestää tangosuosikkisi 50 parhaan joukkoon. Nettiäänestys päättyy 25. toukokuuta.
Paras lappilainen tällä hetkellä on torniolainen autojen designaaja Mika Jefremoff, joka on sijalla 7. Jatkoon ovat menossa myös vuoden 2002 tangoprinssi Sami Keskitalo (16.) ja Virpi Uusinarkaus (17.).
Kansa valitsee 25 ja tuomaristo 25 taitavinta laulajaa Turkuun, jossa käydään semifinaali 16.-19.6.
Nettikilpaa johtaa edelleen Mauno Hakkila Angelniemeltä. Tosin protestiäänestäjät osoittavat jo väsymisen merkkejä, sillä äänet ovat jakaantuneet melko tasaisesti.
( Kuva on ruotsalaisesta Bilsport-lehdestä)
Loiri Sodankylään!
MTV:n Viihdeuutiset kertoo, että Vesa-Matti Loiri on ollut hoidattamassa diabetestaan Thaimaassa. Hän palaa Suomeen kesäkuussa, jolloin hänet nähdään Sodankylän elokuvajuhlilla (16.-20.6.). Mika Kaurismäen ohjaama dokumentti Vesku Suomesta ei kuitenkaan tiedottaja Eero Tammen mukaan ehdi valmistua juhliin mennessä, vaan dokkari tulee teatterilevitykseen normaalissa järjestyksessä eli 27.elokuuta.
Samalla reissulla Loiri toivoo tietenkin pääsevänsä myös Inarin mökillään riippuen tietenkin siitä, mikä jalkojen kunto on.
Loiri paljastaa lisäksi, että Hyvää Puuta-albumille on tulossa jatko-osa, jonka lauluja aletaan äänittää elokuussa ja sen päälle on iso kiertue.Ennen sitä hän esiintyy vielä ainakin Ruisrockissa.
Taiteilija on innoissaan tulevasta kesästä, mutta tyrmistynyt hän on pian julkaistavasta Petri Nevalaisen hänestä kirjoittamasta elämänkerrasta Saiskos Pluvan. Siihen Loiri ei ole antanut siunausta, ei edes yhtään haastattelua. Kirja ilmestyy ensi maanantaina ja perustuu lehtijuttuihin ja Loirin tuntevien haastatteluihin.
Vesa-Matti Loiri on sanonut eräässä lehtijutussa, ettei hän halua kirjoittaa elämänkertaa, koska hän olisi liian rehellinen ja saattaisi loukata joitain ihmisiä ja sitä hän ei halua tehdä.

17 toukokuuta 2010

Mike Westhues- lauluja elämän syrjäpoluilta!
HÄN Suomeen palanneen karismaattisen raspikurkun Mike Westhuesin (61) sydän sykkii pienille ihmisille ja heidän pienille tarinoilleen. Hän laulaa sekä murheellisia lauluja kovan elämän päähänpotkimista, että kertoo hauskoja juttuja nuhruisten kapakoiden sivupöydistä. Kaikesta siitä, mitä hän on reissuillaan kuullut ja kokenut.
Mike kuulostaa ikäiseltään. Hän ei ole trenditietoinen lauluntekijä, vaan perinteenjatkaja samalla tapaa kuin joku J.J.Cale, Bob Dylan, Tom Waits tai Tony Joe White. Hänen karheat laulut tulevat Amerikan raitilta ja niiden perusta on countryssa ja bluesissa.
Hän haluaa pysyä kuitenkin visusti sivussa rootsmusiikin keskitieltä, jota hän pitää nykyään hajuttomana ja mauttomana, bisneksen pilaamana.
- Hank Williams olisi varmaan saanut sydänkohtauksen, jos olisi kuullut, mitä esimerkiksi Nashville kauppaa nykyään country-nimikkeen alla, Mike tuhahtaa.
Vuosina 1923- 1953 elänyt legenda Hank Williams kuuluu Westhuesin suosikkeihin ylitse muiden, mutta on muitakin.
- Bob Dylan on myös kerrassaan nerokas lauluntekijä, jonka pitäisi olla jokaisen sankari. Samaan joukkoon lasken myös Woody Guthrien, Otis Gibbsin ja Townes Van Zandtin. Lisäksi rakastan J.J. Calen ja Guy Clarkin lauluja. Mulle he ovat varmasti kaksi tärkeintä ihmistä, jotka olen myös tavannut musiikkibisneksessä.
Suomeen oman tiensä kulkija Mike Westhues palasi toistamiseen seitsemän vuotta sitten. Vaikka veri vetää keikkamiestä tien päälle, ikä tekee tehtävänsä ja levottoman maailmankiertäjänkin on rauhoituttava.
- Vaimo sanoi, että on aika palata kotiin. Oli uskottava ja tässä sitä taas ollaan, Mike naurahtaa.
Hän ehti olla poissa Suomesta 25 vuotta ja kertoo kaivanneensa tuona aikana eniten täkäläistä lenkkimakkaraa!!! Toisen tulemisensa myötä, Mikelta on ilmestynyt jo kaksi sähköistä levyä Shades Of Blue & Dumbflakes For Breakfast ja kolmatta hän alkaa tehdä loppukesästä. Sen nimi tulee olemaan Old Eagle Eye. Sen tuottaa Humble House recordsille Masa Vallius, joka oli suitsissa myös Miken tuoreimmalla kiekolla.
Ensimmäisen kerran Mike saapui Suomeen vuonna 1971 ja syy oli klassinen. Hän oli rakastunut suomalaiseen naiseen, jonka kanssa on ollut nyt naimisissa 39 vuotta!
- Olin tavannut leidini vuotta aiemmin kotona Indianapoliksessa, Indianassa.Tulin ensisijassa hänen vuoksi, mutta myös uteliaisuudesta ja Vietnamin tilanne oli yksi tekijä. En halunnut lähteä sotimaan.
Amerikassa yliopistossa psykologiaa opiskellut Westhues oli heittäytynyt katusoittajaksi ja hän esitti kitaransa kanssa omien laulujen ohessa Dylania, Guthrieta, Paxtonia ja Hopkinsia.
Mike myöntää tulleensa Suomeen oikeaan aikaan, sillä 1970-luvun alussa suomalaisessa kevyessä musiikissa tapahtui vallankumous ja kaikki kukat alkoivat kukkia.
- Suomi oli taivas musiikilliselle luovuudelle. Oli kaikki nuo loistavat bändit Tasavallan Presidenti, Wigwam, Piirpauke ja paljon muita. Olen tuntenut itseni onnekkaaksi, että olen saanut elää tuon ajan Suomessa, Mike myöntää.
Kaikki kävi häneltä helposti muutenkin, niin soittokumppanien löytyminen kuin levyttämään pääsykin.
- Vanhan kuppila oli silloin muusikkojen paratiisi ja Dave Lindholm oli ensimmäinen soittaja, johon tutustuin. Hänen ja Tom Kuchkan kanssa perustettiin New Morning Train- trio, joka esitti laulujani. Kun setti toimi, menin EMI:lle kysymään levytyksestä. Chrisse Johansson sanoi why not ja 14 tunnissa purkitettiin albumi. Sain tehdä akustista folkmusiikkia, jota kukaan ei tehnyt Suomessa siihen aikaan. Se oli jännittävintä aikaa, jota olen koskaan elänyt.
Noita New Morning Train-levyn kappaleita kuultiin muun muassa ensimmäisessä Oulun Kuusrockissa 1973 ja Mike kiersi ahkerasti keikkailemassa myös maailmalla. Ruotsiin hän jumittui pariksi vuodeksi, kunnes palasi takaisin Suomeen.
- Ruotsissa minulla oli bändi nimeltä Yellow Dog. Olin kirjoittanut 20 laulua ja tehnyt siellä demoja Alan Camden-nimisen hepun kanssa. Suomeen palattua marssin laulujeni kanssa Love recordsin Kim Kuusen luo, joka Atte Blomin kanssa otti minut yhtiönsä suojiin.
Westhues ehti tehdä Lovelle albumit A man name A Jones (1976) & Goodbye Rosalita(1978) ja sai työskennellä Suomen ykkösnimien kanssa, joista hän muistaa muun muassa Albert Järvisen, Pekka Pöyryn, Hessu Hiekkalan, Ronnie Österbergin ja Rekku Rechardtin.
Kaikki näytti hyvältä. Mike teki biisejä myös muille artisteille, Vanhalle Isännälle, Eeron Raittisen Ballille ja Wigwamin Jim Pembrokelle, mutta yhtäkkiä hän häipyii vaimonsa ja poikansa kanssa Jenkkeihin.
- Siihen aikaan halusin kokea uutta, mutta takaisin muutto Indianapolikseen johtui kyllä bisnesdiilistä, jonka tein Loven kanssa. He tekivät konkurssin ja kaikkea muuta paskamaista tapahtui.
Siitä huolimatta Mike Westhues pitää yhteyttä edelleen muusikoihin, joiden kanssa soitti 1970-luvulla. Uudet eivät ole heitä syrjäyttäneet.
- Harvennusta joukoissa on tapahtunut, mutta parhaiten yhteyttä pidetään Jim Pembroken kanssa. Ollaan ystäviä ja musiikillisia hengenheimolaisia. Hän asuu Kansas Cityssä ja vuonna 2001 tehtiin Jenkeissä jopa cd, Ain't No Money In Love kimpassa. Se oli hyvin mielenkiintoinen projekti. Laulettiin ja kirjoitettiin useimmat kappaleet yhdessä ja Jim soitti koskettimia.

Mike Westhues (mies & kitara) keikalla Tervolan Kultakurjessa 21.5. ja Tornion Blues Station Music Barissa 22.5.

13 toukokuuta 2010

Jaakko Laitinen & Väärä Raha
oikeilla raiteilla!
Jos satutte ensi keskiviikkona Helsinkiin, älkää hämmästykö, jos törmäätte ratikassa joukkoon velikultia, jotka soittavat iloista Balkan-humppaa ja slaavilaista kaihoiskelmää. Kyse on yhtyeestä Jaakko Laitinen & Väärä Raha, joka juhlii debyyttilevynsä ilmestymistä.
Kaikki yhtyeen soittajat tulevat Rovaniemeltä. Heidät on vienyt isolle kirkolle työ ja opiskelu. Väärän Rahan kokosi laulaja-lauluntekijä Jaakko Laitinen, joka päätyi Helsingin yliopistoon lukemaan Kaakkois-Euroopan tutkimusta. Muut jäsenet ovat Marko Roininen (haitari), Tuomo Kuure (pystybasso), Janne Hast (rummut) ja Jarkko Niemelä (trumpetti/buzuki).
Alustavan ohjelman mukaan Väärän Rahan pääkaupunkipäivä alkaa Radio Helsingistä Njassan piinapenkistä, jatkuu levykauppa ÄX:n keikalla, sitten kiertoajelua raitiovaunussa ja lopulta päädytään pääjuhlaan Kallion Mustaan Kissaan. Mitä vielä? Sitä ei tiedä, sillä tämä porukka osaa yllättää, sillä soittimet kaivetaan Jaakon mukaan naftaliinista, aina kun siltä tuntuu.
- Kivoja keikkoja on ollut mitä erilaisimmissa paikoissa. Ollaan soiteltu nuhjusissa lähiökapakeissa, rokkiluolissa, risteilyillä, hienostoravintoloitten terasseilla ja kotibileissä.
- Vasta käytiin Virossa keikoilla. Siellä oli paljon koululaisesiintymisiä sekä iltapäiväkonsertteja rahvamajoissa ja kulttuuritaloissa. Mieleenjäävin oli keikka Kilingi-Nömmessä, jossa edessä hyppivät ja tanssivat punkkarit ja takana istui eläkeläismummoja kuuntelemassa.
Mistä kaikki lähti eli miten Jaakko innostuit balkkanilaiseen kulttuuriin?
- Mie kiinnostuin musiikin kautta koko Kaakkois-Euroopan alueesta, sen kielistä, historiasta ja kaikesta. Olin jo pidempään kuunnellut venäläistä mustalais- ja kansanmusiikkia, kun muuan ystävä suositteli Emir Kusturican 'Underground'-elokuvaa. Se musiikkeineen oli pöyristyttävä, mullistava kokemus ja se oli menoa sitten.

Olet jopa asunut alueella?
- Totta. Mie asuin vuoden Szegedin kaupungissa Tisza-joen varrella, Etelä-Unkarissa. Siitä ihan kivenheiton päässä olivat myös suuret laulumaat Romania ja Serbia.
Vaikuttiko paikan valintaan se, että isoisäsi oli legendaarinen musiikkimies Olavi Tissari Ylitornion Kaulinrannalta ja tarinan mukaan Tissarit tulevat Tizalta, josta nimi?
- Kyllähän tuo Tissari-Tisza-yhteys vaikutti. Luin kyllä sukututkimuksesta, että tiettävästi suvussamme ei oikeasti ole Tiszalta lähtöisin olevia esi-isiä ja Tissari-nimen alku olisi 'tissaroida'-verbissä joka on tarkoittanut 'tekemistä joka ei johda lopputulokseen'. Tiedä sitten onko tuo totta vai ei, mutta ainakin se myyttinä elää suvussamme ja vaikuttaa minunkin identiteettiin!
Millaisia muistoja sinulla on isoisästäsi?Innostiko hän sinua musiikkiin?
- Miehän olin silloin vielä tosi pieni kun ukki eli. Löysin musiikin vasta paljon myöhemmin, 16-vuotiaana, niin hän ei kerennyt minua kannustaa.
- Muistot hänestä ovat aika hataria, mutta iloisia ja valoisia. Sain häneltä muun muassa muovisen banaanihuuliharpun, mutta en oppinut sitä soittamaan. Isoveljen viulunsoitossa ja siskon huilunsoitossa ukki oli kyllä kuulemma tukena.
- Myöhemmin äiti on sanonut, kun on kuunnellut minun laulamista että minulla on samanlainen ääni kuin ukilla ja laulan paljon samoja lauluja.
Kuuluuko Väärän Rahan ohjelmistoon Olavin lauluja, Poikkunaitua tai muuta?
- Laukkukauppias kulkee vielä matkassa. Sitähän esitin jo Rovaniemellä Orkestar Business Classin kanssa ja se levytettiinkin. Sehän on venäläinen kansansävel, joka on sanoitettu suomeksi moneen kertaan, mutta tuo ukin versio on kyllä paras.
Esikoisalbuminne on jo kuultavissa netissä osoitteessa http://www.myspace.com/mrjaakko . Laulut ovat suurimmalta osalta sinun kynästä. Keiden perinnettä jatkat?
- Olavi Virta, Hortto Kaalo, Viktor Klimenko ja Topi Sorsakoski ovat mulle tärkeitä esikuvia Suomessa. Balkanin musiikkia olen kuunnellut kanssa paljon ja ammentanut siitä. Bändejä ja artisteja riittää kuten Saban Bajramovic, Romano Drom, Taraf de Haïdouks, Fanfare Ciocarlia, Boban Markovic, Ando Drom ja vaikka mitä.
Miten Väärä Raha päätyi levyttämään Helmi-levyille?
- Pienmerkin pomo Arwi Lind otti minuun yhteyttä kerran Orkestar Business Classin Helsingin keikan jälkeen ja ehdotti levyntekoa. Orkestarin hajottua ja Väärän Rahan aloitettua oli selvä, että Helmelle mennään, koska siellä oli niin hyvä henki.
- Arwi on julkaissut tosi monenlaisia ja hienoja levyjä, joita on monesti aika vaikea määritellä. Joku Joose Keskitalon murheellinen gospel vetoaa minunkinlaiseen umpiateistiin ja saatiin Joose jopa levymme tuottajaksi.
Teitte levyn äänitykset vanhojen savikiekkojen tyyliin eli kaikki yhdellä huudolla purkkiin, miksi?

- Se oli Joosen tapa äänittää. Tosin en olisi halunnut tehdä levyä niin, että raita kerrallaan ensin rummut, sitten basso ja niin edelleen.Virheitä jäi tietenkin, mutta eiköhän semmoista sisäsiistiä ja sliipattua musiikkia ole maailmassa jo ihan tarpeeksi! Nyt kun kimpassa soitettiin ja parilla mikillä äänitettiin niin tuli orgaaninen ääni.
Kun kuuntelee musiikkianne, on pakko kysyä, mitä mieltä Kuunkuiskaajista. Lasketko sukulaiseksi? Vai onko tässä ajassa ketään, jonka hyväksyt?
- Ei se jäänyt kyllä mieleen, kun kattelin ne Suomen viisukarsinnat. Ei ollut minua varten. Muuten mie kyllä tykkään paljon nykyajan artisteista. Jätkäjätkäthän on kova bändi. Ne kanssa yhdistelee ronskisti vaikutetta sieltä ja täältä. Räpissä tehdään tosi mielenkiintosia juttuja ja Joosen lisäksi Helmellä esimerkiksi Profeetta & Uusi Maailmanuskonto on tosi kova juttu. (Kuvat: Petri Alanko)

12 toukokuuta 2010

Desert Planet suksii Saksaan!
Elektronista paukkujyväpoppia soittava Desert Planet napapiiriltä julkaisee kesäkuussa kokoelman Extra Ball ja matkaa parin viikon kiertueelle Saksaan. Yhtye on päässyt siellä laajaan kulttisuosioon ja mikä olisi parempi paikka juhlia 10-vuotissynttäreitä kuin yhtyeen ison esikuvan Kraftwerkin kotimaa.
1900-luvun lopussa Jukka Tarkiaisen päässä Sodankylän Askassa syntyi aivoitus pienistä vihreistä miehistä. Entisen punkremeltäjän Jalla Jallan nokkamiehelle Lappi ei luonut outoa taikaa, vaan inspiraatio tuli bittiavaruudesta. Kun ensiluomus Astroid Hopper sai vastakaikua, popcornia täytyi tehdä lisää ja mukaan hän sai aikalaisensa Jari Mikkolan (x-Greenhouse DC). Keikkojen lisääntyessä Keski-Euroopassa kolmanneksi pyöräksi pestattiin vielä Antti Hovila, joka vastaa shown näyttävyydestä.
Omituisiin suomalaisiin vientituotteisiin kuuluvan Desert Planetin "maallinen vaellus" on kerrottu hienolla
Milky Way Underground -mulimediasivustolla, jossa Linnunradan metrossa voi matkata asemalta toiselle. Siellä on kuultavissa kokonaisuudessaan muun muassa yhtyeen viimeisin albumi Mortal Kombo. Alun Nintendo-piipityksestä on siirrytty tieteiselokuvien ja toimintapelien maailmaan ja helmikuinen pitkäsoitto sisältää jo runsaasti oikeankuuloista musiikkiakin. Seuraava askel voisi olla vaikkapa avaruusooppera.
Saksan lisäksi Desert Planet esiintyy kesällä Suomessa ainakin 2.7. Kolarissa ja 24.7.Turussa.

09 toukokuuta 2010

Albertista vihdoin kirja!
Syksyn tapaus kaikille rockmusiikin ystäville on elämänkertakirja kitaristi Albert Järvisestä (1950-1991). Se ilmestyy 29. syyskuuta Johnny Knigan kautta ja
tekijöinä ovat pitkän linjan Järvis-diggarit John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa.
Kirja on viittä vaille valmis. Tähtäin oli Albertin 60-vuotispäiville eli 25. lokakuuta ja nyt se tulee kuukauden etuajassa. Editointi ja kuvien valinta parista sadasta ehdokkaasta on parhaillaan meneillään. Kaikkiaan sivuja tulee olemaan 400-500 ja odotettavissa on kovakantinen teos, jolle mallina on ollut Miska Rantasen Love-kirja.
Odotuspaineet Albertin elämänkerralta ovat kovat, sillä miehen hahmoa on peittänyt mystisyyden verho. Kuva Järvisestä on jäänyt ulkopuoliselle ristiriitaiseksi. Jos Ganes-elokuva esitti hänet nynnerönä, remumaisesti sanottuna Kannelmäen tarhapöllönä, Hurriganes-historiikki kuvaa häntä hankalaksi ja oikuttelevaksi, joskus humaaniksi ja mietiskeleväksi. Kirjan tekijät ovat haastatelleet paria sataa ihmistä; lähiomaisia, koulukavereita ja muusikoita.
Albert Järvinen ehti soittaa ainakin 30 levyllä. Kannuksensa hän hankki Hurriganesissa ja ennenmuuta klassisella Roadrunner-kaudella 1972-1975. Tuolloin muun muassa bändiä diggaillut, nykyinen tuottaja-kitaristi Riku Mattila kirjoitti Oulun Ylioppilaslehdessä:" Järvisen soittamat jutut kuuluvat täysin samaan hyllyyn kun jonkun Chuck Berryn tai Eric Claptonin kitaransoitto. - Esimerkiksi Stevie Ray Vaughan ei ikinä pystyisi soittamaan Say mamaa tai Mr X:ää Järvistä paremmin."
Hurriganesin lisäksi Albert soitti parissakymmenessä bändissä, joista tärkeimmät Royals, Kalevala, Pen Lee, M.A.Nummisen Underground Rock Orchestra ja Sleepy Sleepers. Läheinen suhde Albertilla oli myös Wigwamiin. Hehän soittivat muun muassa yhdessä Maaritin ja Muskan debyyttilevyjen taustalla, mutta Albertin liittyminen bändiin jäi vain puheen asteelle. Hän oli tyrkyllä lisäksi Dr Feelgoodiin, Elvis Costellon bändiin ja huhujen mukaan myös Motörheadiin. Albert-kirjan tekijät lupaavat paljastaa huhun todenperäisyyden. Samoin kirjasta selviää myös, oliko Kojon laulama ROPSin kannustuslaulu Rops`n roll viimeinen levytys, jolla Albert kitaroi.
Ennen voimien yhdistämistä John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa pakersivat elämänkertaa tahoillaan toisistaan tietämättä. Johnin aiheen kimppuun sai Hurriganes-kirja. Hän halusi tietää Albertista enemmän. Jaakko taas teki Kalevala-yhtyeestä historiikkia Pop-lehteen ja haastatteli siinä yhteydessä Albertin x-vaimoa Aikkua, joka heitti sivulauseessa kysymyksen, kiinnostaisiko häntä Järvis-aiheeseen tarttuminen. Pitkän mietinnän jälkeen vastaus oli kyllä.

Albert Järvinen- Braindamage-or still alive: http://www.youtube.com/watch?v=eeVuHSrk-ao & High: http://www.youtube.com/watch?v=rRMt6oTbmVM
Albert goes Blues: http://www.youtube.com/watch?v=1oa-I5bm9hA & http://www.youtube.com/watch?v=NOjXlHx8j7g
Hurriganes - Shakin`all over:
http://www.youtube.com/watch?v=HcihE3EQ7DE
Sleepy Sleepers (feat. Albert & Dave)- Too drunk to drive: http://www.youtube.com/watch?v=gIgG5yl9pGc

06 toukokuuta 2010

Suomelta Tukiaisia Kreikkaan!
Viimeisin Facebook-sivusto, johon liityin on Suomelta Tukiaisia Kreikkaan!
Kannaotto ei ole poliittinen, vaan tarkoittaa Tukiaisen blondisisaruksia. Turhia julkkuja, jotka kyllä joutavat mennä, jos niin vähällä selvitään. Parhaillaanhan Tukiainen vanhempi eli Tuksu tolvaa tunturissa, mutta sitä seuraavat tarkemmin muut mediat.
Kaikkeenhan ei ole pakko mennä mukaan, ei Facebookkiinkaan. Minun oli pakko. Kun olin Luulajassa tapaamisessa, jossa pohdittiin Tornion Väylän ylittävää kulttuuriyhteistyötä, sen ensimmäinen päätös oli Kulttuuri Verkon avaaminen Facebookissa.
Kätevähän se Facebookkikin on. Tornioon saatiin kehuttu huumedokumentti Reindeerspotting 700 liittyjällä. Saa nähdä miten käy turkulaisten masinoimalle Terveet Kädet-patsas-hankkeelle. Tornion kaupungin päättäjiä on lähestytty jo kirjelmällä. Kannattajia on tällä hetkellä 1468, kun suunnilleen sama verta eli 1297 on ystäviä Meerin Grillillä, joka edustaa sitä elävää kaupunkikulttuuria.
Jokainen tekee Facebookissa, mitä haluaa. Itse innostuin viimeksi tsekkaamaan, miten paljon on kannattajia suomalaisilla sketsihahmoilla. Ylivoimaisesti suosituin on piakkoin albuminsa Tortturalli julkaiseva Marja Tyrni 64 238 ystävällä. Uuno Turhapuroa kannatti 32 856 ja Mauri Äkäslompoloa 21 337. Pirkka-Pekka Peteliuksen Apuva-hokemasta tuttu James Potkukelkka lienee jo menneen talven lumia, ääniä vain 2004.
Facebook on viihdettä ja mukavaa ajankulua. Toiset toivottavat hyvää yötä, toiset kertovat ryyppyreissuistaan, mutta kyllä siellä oikeakin tieto kulkee. Esimerkiksi CMX:n Janne Halmkrona kertoi lukeneensa Lapin Kullan lopettamistiedon ensimmäisenä Facebookista. Varsin mainioita ovat myös tapahtumista tiedottavat sivustot, jotka pystyvät toimimaan reaaliajassa.
Tällä hetkellä naamakirjalaisia naurattaa siis eniten turkulaisen leskirouvan Suut makiaks!-slogan vai naurattaako?
http://www.youtube.com/watch?v=ZuQsNRe_Qo0

05 toukokuuta 2010

Rollywoodista uusi Joulumaa!
Lappilaisen suurelokuvahanke Nicholas Northin kuvaukset alkavat syksyllä, kun musiikkivideoistaan tunnetun ohjaaja Antti J. Jokisen esikoiselokuva The Resident on saatu elokuvateattereihin.
Tuotantoyhtiö Estar Studios on kertonut YLE-uutisille, että Nicholas North-elokuva on myyty jo 60 maahan ja se tulee ensi-iltaan jouluna 2011.

Varmaa on, että Kalevalan tarustoon perustuvaa filmiä tullaan kuvaamaan Kittilän Levillä, jonne on pystytetty 22 rakennusta käsittävä kylä. Moni rovaniemeläinen onkin kysynyt huolestuneena, tuleeko napapiirille luvattua Rollywoodia lainkaan vai käykö hommalle taas niinkuin aikanaan Niilo Tarvajärven Joulumaalle.

04 toukokuuta 2010

Listakamaa Lapista!
Huomenna tulee kauppoihin sallalaisen Stalingrad Cowgirlsin Kiss Your Heart Goodbye-
ja rovaniemeläisräppäri Hannibalin Ad Portas-albumi. Molemmille kiekko on toinen ja kaiken järjen mukaan, molemmat nähdään myös Suomen virallisella listalla, niin kuin esikoisetkin.
Parhaillaan Stalingrad Cowgirls on "valloittamassa" Kiinaa tai Dannyhän sen on tehnyt jo ajat sitten, mutta tyttötornado tulee hyvänä kakkosena. Blogissaan he kertovat onnistuneesta Pekingin keikastaan, jossa 5000 ihmistä kirkui kurkku suorana pelkästään, kun he nostivat miksarilleen kättä. Keikan jälkeen sitten jokainen halusi yhteiskuvaan ja lehmitytöt lupaavatkin Suomen tuliaiseksi Ridge Forrester-leuat jatkuvasta hymyilemisestä.
Metro-lehdessä laulaja Enni kertoo kiireisestä ja stressaavasta talvesta, jonka levyn teko on vaatinut. Hän on matkustanut melkein joka viikonloppu Sallasta Helsinkiin äänittämään albumia ja päivätyötkin on siinä sivussa hoidettu. Ylioppilaskirjoituksista selvittyään, hän sai musiikinopettajan homman samaisesta koulusta.
Vaikka uudella levyllä muutama rauhallisempi tunnelmapala onkin, Ennin mukaan sen suurempiin kokeiluihin ei ole ryhdytty. Yhtye haluaa operoida yksinkertaisten kolmen soinnun punkpop-raamien sisällä.
- Haluamme soittaa räkäistä rokkia. Tekemällä tehty vaikeampi musiikki ottaa minua lähinnä päähän. Powerpopballadien säveltämistä olisi tosin joskus mukava yrittää jossain muussa yhteydessä.
Rap-musiikin pioneereihin kuuluva Hannu Stark alias Hannibal on sivaltanut sanansäilällä jo 20 vuotta. Nykyisin Tampereella asuva Rovaniemen kasvatti tunnettiin ennen soolouralle siirtymistä ryhmistä Tulenkantajat, Hannibal & Soppa ja Pahat Viinit. Hän on myös Lappi Itsenäiseksi-kollektiivin perustajajäsen.
Joku Roti Recordsin kautta julkaistava uusi pitkäsoitto pitää sisällään ajan henkeä kuvaavaa yhteiskunnallista räppiä. Kyytiä saavat niin Paavin katolinen kirkko kuin Matti Vanhasen valheetkin. Mukana on myös hieno tribuutti funkin karnevaaliorkesterille Funkadelicille.
Stalingrad Cowgirls esiintyy Rovaniemen Tivolissa 8. ja Hannibal 14. toukokuuta.

03 toukokuuta 2010

Jukka Lampela teki Kuukauden Levyn!
Souvareiden hanuristi-laulaja Jukka Lampela on voittanut radioiden Kuukauden Levy– äänestyksen uudella albumillaan Sun Luo. Kakkoseksi tuli Veeti Kallion Lohikäärmeportti-ja kolmanneksi Jarkko Honkasen Illaksi Kotiin-pitkäsoitto.
Lampelan albumi sai lentävän lähdön, kun sinkkulohkaisu Älä kulta huoli nousi jopa Radio Suomen soittolistalle, joka ei ole aivan jokapäiväistä tanssiartistille. Jukan hovisäveltäjä, nykyisin Espanjassa opettava Jukka Karppinen on tehnyt kaimalleen monta tarttuvaa iskusävelmää ja mukaan on mahtunut myös muun muassa Matti Ruohosen, Jussi Rasinkankaan ja Vexi Salmen teoksia.
45-vuotias Lampela on kiertänyt Souvarit-bändin keikoilla Suomea jo 24 vuoden ajan eikä loppua näy. Yhtye ei ole hajoamassa, eikä hän ole suunnittelemassa laulajan uraa, vaikka tekikikin jo toisen sooloalbuminsa. Samoinhan tekee myös Lasse Hoikka.
Jukka on kotoisin Kittilän Molkojärveltä ja kipinä haitarin soittoon alkoi jo pienenä, kun hän näki ja kuuli Mainostelevision Lauantaitansseissa Aaro Kurkelaa. Vuonna 1986 hänestä leivottiin sitten Kultaisen harmonikan voittaja .
Kuukauden Levy - äänestyksen kaikki mitalisijat menivät tällä kertaa Lapin pojille, sillä Jarkko Honkanen ja Veeti Kallio ovat molemmat lähtöjään Kemijärveltä.
Markus 60 vuotta!"Vaikka Markus ei voikaan ylpeillä pitkällä hittiputkella, hän jää kevyen musiikin historiaan yhdellä komeimmista suorituksista. Harvassa ovat ne levyt, joiden kummatkin puolet ovat vallanneet listan kärjen. Markus teki sen ja vielä niin, että kumpikin soi edelleenkin."
Näin kirjoittaa Vexi Salmi tänään 60 vuotta täyttävästä Markuksesta Ylitornion Kaulinrannalta ja tarkoittaa tietenkin singleä Jos vielä oot vapaa/ Vain kotka lentää aurinkoon, joka ilmestyi vuonna 1970.
Mitä kuuluu Markukselle eli Markku Tranbergille tänään. Kun soitan hänelle Tampereelle, jossa hän on asunut yli kolmekymmentä vuotta, hän on juuri lähdössä keikalle.
- Pakko painaa. Aloin jo vuonna 1962, joten aika pitkä matka on jo kuljettu, mutta kansakoulupohjalta en osaa muutakaan työtä tehdä.
Yhä keikkailusta nauttiva Markus on kiertänyt viimevuodet ravintoloita ja seurojentaloja yhtyeessä Pispalan Sälli & Sinirytmi.
- Olen ollut mukana seitsemän vuotta. Tanssitetaan ihmisiä ja töitä riittää mukavasti. Meitä on kolme ja jokainen laulaa. Ja mikä tärkeintä, pääsen vetämään lavoilla isoimmat hittini.
Yhtyeen kalenterissa on tällä hetkellä viitisenkymmentä keikkaa. Trio on kiertänyt Lappeenrantaa ja Kajaania myöten, mutta pohjoisessa se ei ole esiintynyt.
- Mukavahan siellä olisi käydä. Viimeksi olen laulanut pohjoisessa kuutisen vuotta sitten. Yhden keikan takia ei kannata Lappiin lähteä. Pitäisi olla vähintään kolme, Markus laskeskelee.
60-vuotispäiviään Markus ei aio suuremmin juhlia.
- En minä enää tällä ikää… Eikö se ala olemaan jo elämän ja kuoleman rajalla tuo 60 vuotta?, mies kyselee nauraen.
Vaikka pitkää ja kuluttavaa keikkaelämää Markuksella on kosolti takana, hän ei ole jäämässä kuitenkaan eläkkeelle tai luovuttamassa, päinvastoin.
Mies puhkuu intoa. Pitkästä aikaa hän on taas tositoimissa eli levynteossa, mikä tuntuu Markuksesta mieleiseltä syntymäpäivälahjalta.
- Ihan jees- homma. Jos aikataulussa pysytään Jos vielä oot vapaa soi radioissa, kun täytän 60 vuotta.
Levytyksen takana on Taivalkunta Beat-yhtyeestä tuttu tuottaja-muusikko Jasu Mäntylä, joka on sovituksessaan tuonut ikivihreän 2000-luvulle. Lupeissa on myös pitkäsoitto, jos sinkku otetaan hyvin vastaan.
Alkuperäisen Jos vielä oot vapaa-laulun Markus levytti 40 vuotta sitten. Hänellä kävi silloin tuuri.
- Jos vielä oot vapaa ei pitänyt tulla mulle ollenkaan, vaan Joukolle ja Kostille. Joukolle Kärjen laulu ei kuitenkaan kelvannut ja hälle näytettiin ovea. Sitten Topi ja Junnu Vainio sopivat, että seuraava mies, joka ovesta astuu, saa sen levytettäväksi ja se olin minä, Markus muistelee.
Tilastojen mukaan hän on levyttänyt lähes sata laulua, Toivo Kärjen Finnlevyllä hän työskenteli 1970-luvun puoleenväliin, jonka jälkeen siirtyi Matin ja Tepon talliin. Hän lauloi erilaisilla hittikokoelmilla ja teki pari albumiakin. Viimeisimmät viralliset levytykset Markus äänitti Tulipunaruusujen kanssa vuonna 1989.

01 toukokuuta 2010

Qstock ja Elojazz luottavat länsinaapuriin!
Perinteisten oululaisfestivaalien Qstockin (30.-31.7.) ja Elojazzin (5.-8.8.) ulkolaisnimet tulevat Ruotsista.
Qstockin kovin kiinnitys on Europe, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ruotsalaisista rockbändeistä. The final countdown sinkosi yhtyeen listakärkeen 26 maassa vuonna 1986. Samalla se teki Europesta klassikon, joka saa liikkeelle yhä suuria ihmismääriä. Pitkän paussin jälkeen yhtye teki comebackin 2004 ja levy levyltä se tuntuu hankkivan myös uusia kuulijoita. Viimeistään viimevuotisessa Sweden Rockissa Europen paluu vakuutti myös rokkipoliisit ja sai toivottamaan yhtyeen tervetulleeksi takaisin bisnekseen.
Europen lisäksi Qstockin muutkin tasokkaat ulkomaalaiskiinnitykset tulevat Ruotsista. Raised Fist ja Meshuggah edustavat metalligenreä kun taas Gösta Berlings Saga progressiivista rockia. Festivaalin suomalaisisista esiintyjistä mainittakoon Chisu, Ismo Alanko, Eppu Normaali, J.Karjalainen, Amorphis, Sonata Arctica ja Eläkeläiset.
Viimevuotisen Elojazzin kassamagneetti oli olutjazzia soittava mainio Bo Kaspers Orkester. Tänä vuonna Tukholman akatemian käynyt a cappella-yhtye The Real Group (kuvassa) vastaa haasteeseen kokemuksella.Yhtyeellä on pitkä menestyksekäs ura jazzin puolelta, mutta ruotsalainen suuri yleisö muistaa heidät kuitenkin parhaiten Abban Dancing queen-tulkinnasta, jonka he esittivät kuningatar Sylvian 50-vuotisjuhlissa yhdessä Anni-Frid Lyngstadin kanssa.
Elojazzissa esiintyy myös " brittien Erja Lyytinen" 23-vuotias Joanne Shaw Taylor, josta odotetaan tulevaisuudessa paljon bluesin saralla. Lisäksi suomalaisista UMO:n soul-ilta solisteinaan Tuomo, Osmo Ikonen ja Axl Smith on varmasti elämys samoin kuin puhaltajat Timo Lassy ja Jukka Eskola yhtyeineen, jotka esittävät vanhaa "keskiyön jazzia" uusin maustein.