maanantai 31. tammikuuta 2011

Apocalyptican Eicca vaimonsa bändissä Leville!Wanhassa Hullussa Porossa, Levillä esiintyy 8.,9. ja 10. helmikuuta mielenkiintoinen coverbändi Cherry & the Vipers. Sen laulusolistina on muun muassa Sydänjää-tv-sarjasta tuttu näyttelijä Kirsi Ylijoki ja rummuissa hänen miehensä Apocalyptican Eicca Toppinen.
Pari vuotta sitten perustettu bändi on Ylijoen haaveiden täyttymys. Paljon lastensa kanssa Apojen kiertueilla mukana ollut Kirsi on monesti miettinyt miltä tuntuisi rokata lavalla ja nyt, aina kun näyttelemiseltä aikaa jää, yhtye esiintyy ympäri Suomea. Vastaanotto on ollut hyvä ja nimenomaan Cherry & the Vipersin keikoilla rokataan tosi rankasti, sillä Kirsi laulaa klassikkoja 1960-luvulta tähän päivään, Janis Joplinista Lenny Kravitziin.
Eicca Toppinen on aina rummuissa, kun Apocalyptica ei ole kiertueella. Tällä hetkellä yhtye pitää paussia ja palaa tositoimiin 22.helmikuuta Slovakian Ljubjanasssa.. Hänen tuuraajansa on kilpatanssijana paremmin tunnettu, oululaislähtöinen Jussi Väänänen. Kitaristeina toimivat Samu Leminen ja Pekka Mykkänenja bassoa soittaa Jarkko Strengell.
Työkseen selloa soittavalle heavytähti Toppiselle rumpujen hakkaaminen on terapiaa. Nytkin neljä miljoonaa levyä maailmalla myyneellä Apocalypticalla on edessään parin kuukauden rupeama ja Levin keikat käyvät hyvästä "korkeanpaikan leiristä" tulevia koitoksia ajatellen. Lappi on muutenkin ollut Eicalle tärkeä paikka Suhdetta pohjoiseen ovat syventäneet erityisesti sellisti-uran alussa Särestöniemen musiikkitapahtumat.
Katso
tästä uutta Apocalypticaa ja biisi Not Strong Enough!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mainiota kuultavaa tulossa!
Rakastetut pitkänlinjan funk n`punk-konkarit Radiopuhelimet saivat kriitikot polvilleen viime vuonna RP Rakastaa Sinua -levyllä. Seuraavaksi on lupeissa akustinen albumi, mutta sitä odotellessa nautitaan Jyrki "Feelgood" Mäen toimittamasta Olkaa Hyvä-DVD:stä, joka sisältää kaikki Radiopuhelimien koskaan tekemät musiikkivideot sekä paljon livemateriaalia ihan 1980-luvun alusta alkaen. DVD:n julkaisupäivä on 9. helmikuuta ja sitä juhlitaan yhtyeen kotikaupungin Oulun Nuclear Nightclubilla 12.2.
Norrbottenin paras reggaebändi, Arvidsjaurista ponnistava Glesbygd`n julkaisee 4. helmikuuta viisiraitaisen EP-levyn nimeltä 15x15/500. Levyn painos on vain 500 kappaletta, koska sen kansien tekoon on käytetty satoja työtunteja, sillä ne on "nikkaroitu puusta" .EP:tä voi tilata yhtyeen kotisivujen kautta.
Nykyisin Uumajassa vaikuttava Arvid Anderssonin porukka käyttää lauluissaan kotimurrettaan Arvidsjaur-bondskaa, yhtä vakuuttavasti kuin Peps Persson aikoinaan skånskaansa.
Mukana musiikissa on sanomaa ja ripaus omaa pohjoisen melankoliaa ja mikä hienointa puhaltimet ja rummut jauhavat irtonaisesti niinkuin oikeassa reggaessa pitääkin. Upeeta! Kuunteleppa ite Ta allt Parasita
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta, kun soulin kuningatar Aretha Franklin teki ensimmäisen albuminsa Columbialle. 22.maaliskuuta Sony julkaisee kaikki levymerkillä julkaistut albumit Take a Look:Aretha Franklin Complete on Columbia-boxissa, joka sisältää 11 CD:tä, DVD:n ja paljon ennenjulkaisematonta materiaalia.
Terveysongelmista kärsivä 68-vuotias Franklin on ajankohtainen myös omaelämänkertakirjaansa My Roots pohjautuvan elokuvan vuoksi. Pääosan esittäjä on vielä haussa. Aretha itse haluaisi häntä näyttelevän Oscar-voittajan Halle Berryn, mutta elokuvan tekijät ovat laulutaitoisen pääosan esittäjän kannalla. Beyonce on yksi varteenotettava ehdokas. (Rootsy.nu)
Pirates-diggari Valkeakosken Esa, kertoo uutisen, joka on monelle mieluinen. Salve records, joka taannoin julkaisi maistuvan neljän levyn Peter Green-boxin, panee pakettiin nimittäin kolme uudelleenmasteroitua Pirates-albumia: Skull Wars, Out of their Skulls ja Happy Birthday Rock'n'Roll. Eli kiekot parhaasta päästä, eikä tässä kaikki Pirates-leiristä, sillä tulossa on myös kirja yhtyeestä. Sen kirjoittaa Roger Dobson tiiviissä yhteistyössä elossa olevien Pirates-jäsenten Frank Farleyn ja Johnny Spencen kanssa. Jälkimmäinen herra nähtäneen myös pian Suomessa. Johnny Spence levyttää uuden albumin Teppo Nättilän Doctors Order-yhtyeen kanssa. Lisäksi hänellä on suunnitteilla keikkoja The Green Brothersin kanssa, jossa vaikuttaa edesmenneen kitaristi Mick Greenin jälkikasvua.
Vintagerock.com-sivuston vetäjä Shawn T. Perry on vakuuttunut, että Aerosmithin laulaja Steven Tyler on paras tuomari 2. helmikuuta alkavan American Idolin historiassa, onhan hän pitkänlinjanmuusikko päinvastoin kuin esim. Simon Cowell.
Viime viikon Aerosmith on ahkeroinut studiossa ja neljä biisiä on viittä vaille valmiina. Näin yhtye kumoaa New York Postin välittämän tiedon, että se olisi "kykenemätön työskenkelemään" yhdessä.
Uusi albumin on määrä ilmestyä loppuvuodesta ja viime viikolla Steven Tyler ilmoitti, että yhtye keikkailee Etelä-Amerikassa ja Japanissa myöhemmin tänä vuonna.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ylläs Jazz Blues käynnissä!
Kiskot vievät pohjoiseen...

Louisianan kuumat tuulet puhaltavat Ylläksellä kun Spirit Of New Orleans ja trumpetisti Leroy Jones (kuvassa) panevat tanssikenkiin vauhtia kuudennessatoista Ylläs Jazz Blues -tapahtumassa tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä takavuosien suosikkiesiintyjä palaa pitkästä aikaa Ylläkselle monien jazzvieraiden toivomuksesta. Pasunisti Katja Toivolan johtamaa orkesteria kuullaan sekä perjantaina että lauantaina Äkäshotellissa. Toinen rapakontakainen kokoonpano Äkäshotellissa on Chicagosta saapuva The Modern Sounds. Vauhdikkaalla ja riemastuttavalla musiikillaan tämä kolmihenkinen trio on omiaan nostattamaan tunnelmaa missä ikinä kulkeekin. Äkäshotelli on tällä kertaa paikka, jossa juhlitaan aamukolmeen asti. Puolenyön jälkeen myytävällä yölipulla sinne voivat passittomatkin yövirkut kätevästi kerääntyä muiden paikkojen sulkemisen jälkeen. Yöohjelmana on Hoo Doo Rewue, jossa blueskitaristit Tomi Leino ja Jo' Buddy kokoonpanoineen kohtaavat fonisti Juho Hurskaisen Joe's Frantics -kokoonpanon. Keskeytymätön kaksituntinen pitää juhlijat taatusti hereillä. Ylläskaltiossa isännöi perjantaina ja lauantaina tuttuun tapaan Eero Raittinen. Hän saapuu Saariselän Tunturibluesista mukanaan Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani. Viime aikoina suureen suosioon iskelmärintamalla noussut Kilpeläinen pureutuu tällä kertaa mustaan musiikkiin. House-bandinä toimii tietenkin Eero Raittisen loistava Noisy Kinda Men. Kotimaisen jazzin huiput pääsevät tänä talvena ääneen Revontuliravintola Porossa, Ylläshuminassa ja Pyhän Laurin kappelissa kun Ylläksen Kaivohuone on tällä kertaa pois kuvioista. Tulossa ovat muun muassa Teemu Viinikainen, Jukka Perko ja Jarmo Saari. Viime vuonna tutuksi tullut vibrafonisti Panu Savolainen, Pori Jazzin tämän vuoden nuori taiteilija, tuo paikalle kaksi trioaan; Herd esiintyy lauantaina ja Ohne sunnuntaisessa päätöskonsertissa. Ohne edusti tänä vuonna Suomea Young Nordic Jazz Comets -kilpailussa. Ohjelmaa tulee olemaan myös Taigassa, Kellokkaassa, latukahvioloissa ja pubeissa. Tarkempi ohjelma löytyy napsauttamalla vasemmalla olevaa Ylläs Jazz Blues-banneria!
Lännen lokarin veli Pakkasukkoon!
On sanottu, että Chuck Meadillä on varaa jättää stetsoninsa samaan naulakkoon, kuin Waylon Jenningsillä ja Willie Nelsonilla. Onko näin, sen voi jokainen itse päättää tulemalla kuuntelemaan hänen kuivan karheaa countryääntä Kemin Cumulukseen 29. tammikuuta. Chuck on vuoden 2011 Pakkasukko Blues & Jazzin (28.-30.1.) pääesiintyjä. Kaikkinensa festivaalin alustava ohjelma näyttää monipuoliselta ja todella kansainväliseltä. Bluesin kovin kiinnitys, Big Joe Louis ja Imelda May-tyylistä säihkettä omaava Carmen Ghia tulevat Brittein saarilta, Martin Harley Walesista, Ana Bon-Bon Kanadasta, Ben Mouling Belgiasta ja Lady Flo Ranskasta. Suomi-osastolta pomittakoon pirtsakka Sweet Jeena & the Roommates ja täkäläisittäin mielenkiintoisin ohjelmanumero Tribute to Astor Piazzolla. Se tuo yhteen sisarukset hanuristi Sari Välitalon ja kitaristi Jari "Heinä" Niemisen, joka nähdään vihdoin livenä kotikaupungissaan. Pakkasukon kirkkain tähti Mead saapuu Kemiin suoraan Country and Roots Cruise-tapahtumasta, jossa risteillään Oslosta Kieliin. Kannuksensa ja maineensa hän on hankkinut honkitonkyhtye BR549:n laulaja-lauluntekijä. Country on hänen juttunsa, mutta varttuessaan Kansasissa 1960-luvulla Chuck kuunteli paljon myös poppia, jonka hän antaa kuulua myös esikoisalbumillaan Journeyman's Wager. Viime vuonna ilmestynyttä levyä tuottaja Ray Kennedyn (Lucinda Williams,Steve Earle) kanssa kootessa vaikutteita imettiin kaukaa menneisyydestä muun muassa Nick Lowen Brinsley Schwarzin, Commander Codyn ja Artful Dodgerin levyiltä. (Albumin video: I wish it was friday ) Muita Pakkasukko-vieraita: Hot Club de Finlande Invites Vitali Imereli & Olli Soikkeli, Trio Max, Pussy Power, Nine Lives, the Regals (feat. Niko Ahvonen)...+ iltapäiväjameja, vintage-tiskijukkia, blueskabareeta ja burleskia.
Huumoria ja musiikkia Pyhällä!
Pyhä Winter Unplugged 3.2. - 6.2. tuo jälleen joukon Suomen nimekkäimpiä artisteja Pyhätunturille. Hauskaa on kosolti luvassa, sillä Jope Ruonansuun yhden miehen show pyörii Pyhällä kahtena iltana ja leukoja revittelee myös savolainen mopomies Jamppa Kääriäinen.
Musiikkipuolella kuullaan Kaija Koota, Hanna Pakarista, Kari Peitsamoa, Heikki Helaa ja ensi kertaa Lapissa
paljon kehuttua yhdistelmää Kauko Röyhkää esittämässä rockklassikkojaan vibrafonisti Severi Pyysalon säestyksellä ja hänen jazzahtavin sovituksin.
Pyhä Winter Unplugged-tapahtuman taiteellisena johtajana on tuttuun tapaan Mato Valtonen ja tähtiartisteja säestää "melkein koko" Tanssii Tähtien Kanssa-orkesteri Sami Pitkämön & Lenni-Kalle Taipaleen johdolla.
Duudsonit, tänään TV:ssa, huomenna Levillä!Rämäpääryhmä Duudsoneilta nähdään tänään klo 21.30 Subilla Duudsonit Amerikassa-jakso, joka sai jenkeissä intiaanijärjestöt melkein "sotajalalle". Maanlaajuinen kohu oli kuitenkin sen verran massiivista, että MusicTV sensuroi sen pois kanavalta.
- Onneksi me saatihin salakuljetettua jakso Suomeen. Siinä me lähretään vanhan heimopäällikkö Mr Saginawan johdattamana tekemään Duudsoni-versioita ”perinteisistä” intiaaniriiteistä ja vaikka tierossa oli kipua ja tuskanparahduksia, me kattottiin vaaraa silimiin, kertoo Jarppi, jolle jakson kuvaukset osoittautuivat erityisen kohtalokkaaksi. Hänen selkä murtui ja se tullaan todistamaan illan jaksossa.
Huomenna Venla-palkitut Duudsonit tuovat Amerikan opit ja temput ensimmäistä kertaa Lappiin! Hullu Poro Areenalla nähdään raju paketti vaarallisia temppuja ja yleisöä hauskuuttavaa ratkiriemukasta sirkusta, jossa ei miestä, eikä naurulihaksia säästellä! Illan showssa naiset ovat karvaisia ja eläimet fiksuja, mutta taikurin epäonnistuessa panoksena ovat ainoastaan tämän sukukalleudet. Menoa vauhdittaa rautainen sekoitus rockia ja sirkusmusiikkia, josta vastaa DJ Tirehtööri.

Yleisökin pääsee mukaan sirkukseen ja Duudsonit ottavat selvää löytyykö joltain tarpeeksi rohkeutta nousta lavalle vierailevaksi tähdeksi.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kaksi napakymppiä Ruotsista! Ruotsin kuumin popnimi sekä kotimaassa, että ulkomailla on tällä hetkellä Robyn. Kesällä hän on ilmoittanut esiintyvänsä Ruotsissa vain kolmella kaupunkifestivaalilla
ja yksi niistä on SKELLEFTEÅ (29.6.-3.7).
Toistaiseksi meidän "lähinurkilla" se on merkittävin ensi kesän artistikiinnitys.
- Tämä on meille kuin lottovoitto. Lasken Robynin saannin ehdottomasti Top3:een tähänastisessa kaupunkifestimme historiassa, erityisesti ajatellen, että hän hallitsee kaikkia listoja ja on koko maailma keikka-alueena. Kaikki haluavat Robyniä nyt, joten maistuu tosi makealta, festivaalipromoottori Gunnar Karlsson hehkuttaa lehdistötiedotteessaan.
Glasvegasin odotettu kakkosalbumi Euphoric/// Hartbreak \\\julkaistaan huhtikuussa, mutta sillä ei vielä kuulla yhtyeen uutta rumpalia Jonna Löfgreniä BODENISTA!
Harva yhtye onnistui ensimmäisellä albumillaan herättämään niin paljonkeskustelua ja ylistystä kuin vuonna 2008 omaa nimeä kantavan debyyttialbuminsa julkaissut Glasvegas. Yhtye hurmasi niin yleisön kuin kriitikot James Allenin oivaltavilla lyriikoilla ja hurmaavalla skottiaksentilla sekä tietystiloistavalla rockillaan.
Miten pohjoisen pikkukaupungin Jonna Löfgrenistä sitten tuli tämän maailmankuulun yhtyeen soittaja. Tietenkin taidolla ja tuurilla!
Onnentuojana oli tunnettu tuottaja ja rumpali Andreas Dahlbäck, joka oli luennoimassa Piteån musiikkikorkeakoulussa.
Hän oli kuullut, että skottibändi etsi uutta rumpalia ja niinpä hän kehoitti koulun 23-vuotiasta lahjakasta oppilasta Jonnaa lähettämään työnäytteitä ja muutaman viikon päästä tuli vastaus, että hän oli saanut pestin.

Muuten Jonnan soittoa on kuultu muun muassa viime kesän Kalottjazz & Bluesissa, jossa hän rummutti puhaltaja Dan Johanssonin NEOSOUL-yhtyeessä!
Ailusta kirja loppuvuodesta!

Vuoden lopulla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Saamenmaan isän ja uuden joiun uranuurtajan Nils-Aslak Valkeapään poismenosta. Silloin Ailusta on tarkoitus julkaista laaja teos. Ainakin sen kirjoittaja Marjut Aikio uskoo niin.
- Neljä vuotta olen ahkeroinut. Olen parhaillaankin, jo kolmatta kertaa Skibotnissa, Ailun Lassagammissa kirjoittamassa.

- Olen eläkkeellä Tromssan professuurista, joten periaatteessa aikaa tähän projektiin on riittämiin, mutta kirjoittaa elämäkerta Ailusta on tosi kova homma, hän kertoo viestissään Jäämeren rannalta.
Nils-Aslak Valkeapää oli monipuolinen taiteilija, joka ehti tehdä musiikin sarallakin monenlaista. Harvinaisen vähän kuitenkin hänen kuolemansa jälkeen on julkaistu häneltä jälkeenjääneitä nauhoituksia. Vanhoja vinyylejä on kyllä pakattu CD-muotoon, mutta viime vuonna ilmestynyt hengellinen levytys Alit idja lahkona (Blue Night Moving Closer) lienee ainoa ennenjulkaisematon. Sillä Valkeapää laulaa itse kirjoittamiaan tekstejä vanhoihin hengellisiin melodioihin, joita hän on löytänyt Tromssan museon arkistojen vanhoilta äänitteiltä.
Live-äänitykset on tehty vuonna 1992 Målselvin kirkossa ja pääsiäisjuhlilla Kautokeinossa, missä Valkeapää esiintyi yhdessä suomalaisten muusikkoystäviensä Seppo Paakkunaisen ja Esa Kotilaisen kanssa.
Valkeapää olisi halunnut uudelleenäänittää nämä laulut. Hän teki joitain muutoksia sanoihin verrattuna livelevytykseen, mutta tämä ei koskaan ehtinyt toteutua, koska hän kuoli vuonna 2001. Nämä vaihtoehtoiset sanat löytyvät nyt CD-vihkosta.
Yksi albumin lauluista Giitu buot attáldagain (Thank you for all your gifts) on jo mukana uudessa saamelaisessa virsikirjassa Sálbmagirji II.
Wristarit nostalgiajuhliin!
Tammikuun viimeisenä lauantaina, 29.1.2011 klo 20 pyörähtää käyntiin nyt jo peräti neljännentoista kerran järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Oulu Pop History, jossa Lapin edustajana on tällä kertaa 30-vuotisjuhliaan viettävä Rovaniemen bluesylpeys Wristshakers.
Kaikkiaan mukana on kymmenen kokoonpanoa. Keski-ikäisille senioripoppareille ja rokkareille on taas luvassa hieno kattaus pääasiassa Oulun ja lähiseudun nimekkäimpiä yhtyeitä neljältä vuosikymmeneltä, elävänä esiintymislavalla.
Ensimmäistä kertaa Oulu Pop History -lavalle nousevat 1980-luvun suosikkibändi Esa Eloranta Encore, Jethro Tull -musiikkiin erikoistunut Limingan Tulli, tiukat rokkiryhmät Caesar ja Gang Bang. Eikä todellakaan pidä unohtaa Oulun paikallisia eläviä 60-luvun legendoja. Folkyhtye Pomfelis ja kitarabändi Taugs ovat paikalla alkuperäisine jäsenineen. Kolera on edelleen hyvässä iskussa ja vedossa on myös Risto Järvenpään ja Tapu Myllyn Timjam. Loistava rautalankabändi Aftons viettää 20-vuotisjuhliaan, kruunaten kokonaisuuden.
Oulu Pop History on alusta pitäen ollut hyväntekeväisyystapahtuma, kaikki muusikot esiintyvät ilman palkkiota. Pääsylipputulot ohjataan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin ylläpitämän Lasten ja nuorten auttavan puhelimen toiminnan tukemiseen.Tapahtumapaikkana on Radisson Blu, Hallituskatu 1:ssä.
Duo Lurjukset Pubi Tähti-finaaliin!
Viime viikonloppuna loppuunmyydyllä Tapsan Tahdit -risteilyllä Silja Europalla viihdyttivät juhlaväkeä Annika Eklund ja Neljänsuora. Oman värinsä laivamatkaan toi myös Pia Korisevan juontama Pubi Tähti-kilpailun semifinaali, johon osallistujat karsittiin viime syksynä.
Kesällä Nokialla käytävään finaaliin kelpuutettiin kuusi osallistujaa, heidän joukossa lappilainen Duo Lurjukset, jonka takaa löytyvät musiikin ammattilaiset Markku Ketola (kuvassa) ja Seppo Nousiainen.
Kilpailun tuomariston puheenjohtajan Mika Malin mukaan tuomaristo kiinnitti tänä vuonna huomiota erityisesti hyviin biisivalintoihin, yleisön mukaan saamiseen, välispiikkien sujuvuuteen sekä energisyyteen.

Hänen mukaansa kilpailun formaatti alkaa selkeästi muotoutua tarkoituksensa mukaiseksi, ja kisasta nousee esiin sellaisia viihdyttäjiä, joilla on edellytyksiä menestyä haastavassa ravintolaympäristössä.
– Tänä vuonna kilpailijoiden ohjelmisto oli selkeästi vakavampihenkistä verrattuna edelliseen vuoteen. Stand Up -komiikkaa ei nähty oikeastaan lainkaan, vaan painotus oli enemmän ”kaksi kitaraa ja raivokasta laulua” -tyyppisissä duoissa. Osallistujista myös selkeä enemmistö oli miehiä, kun edellisenä vuonna kilpailuun osallistui paljon myös naisesiintyjiä, Mali kertoo.
Tuomariston mukaan semifinaalin kärkikuusikko oli keskenään tasaväkinen, joten kesän finaalista on odotettavissa tiukka taisto. Loppukisan parhaille on tiedossa rahapalkintojen lisäksi sopimukset valtakunnallisen ohjelmatoimiston kanssa.
Duo Lurjusten lisäksi Pubi Tähti-finaaliin, joka järjestetään Tapsan Tahdeissa 29. heinäkuuta, pääsivät myös Erkki "Eki" Vilen, Duo Mikko Huoviala & Mika Rämä, Duo Herra Hattu ja Sadat Sävelet, Duo Timo Salokorpi & Jyrki Lindlöf ja Duo Jussi.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Bebop-fonisti Phil Woods
Charlie "Bird" Parkerin jäljillä!
(LIPPUvaraukset numerosta 990 46 922 145 49)
Norrbotten Big Bandin entinen kapellimestari Tim Hagans piti sanansa. Ensi helmikuun 3. päivä kuullaan Haaparannallakin (Folkets Hus klo 19.00 Ruotsin aikaa) bebopin yhtä viimeisistä mohikaaneista, alttosaksofonisti Phil Woodsia.
Marraskuussa 80-vuotta täyttävä Woods on yhä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja esiintyy ympäri maailman, isojen orkestereiden ja oman kvartetin kanssa.
Neljällä Grammyllä palkittu Woods on jazzin historian eniten levyttänyt alttosaksofonisti ja hän on ollut mukana yli 600 sessiossa. Hän on ehtinyt soittaa kaikkien suurten jazznimien kanssa 1950-luvulta lähtien. Ensimmäinen isompi juttu oli, kun Quincy Jones pyysi hänet Dizzy Gillespien isoon orkesteriin. Sen jälkeen hän on keikkaillut ja levyttänyt Benny Goodmanin, Benny Carterin, Clark Terryn, Bill Evansin, Oliver Nelsonin, Thelonious Monkin, Charlie Barnetin ja monen muun kanssa.
Woods on ollut kysytty myös popartistien keskuudessa. Kun on kaivattu sielukasta fonisooloa, Phil on pyydetty paikalle. Paras esimerkki on Billy Joelin keskinkertainen balladi Just the way you are. Sen Joel aikoi jättää levyttämättä, mutta Woods pyydettiin studioon ja hän nosti sen uudelle tasolle ja vuonna 1978 Joel pokkasi laulusta kaksi Grammyä. Woods on kullannut soitollaan myös Steely Danin, Carly Simonin, Paul Simonin ja Phoebe Snown levyjä.
Phil Woods aloitti saksofonin soiton 12-vuotiaana. Ennen musiikin opiskeluaan New Yorkissa hänen yksi opettajistaan oli muusikko Lennie Tristano, jonka kautta hän pääsi ensi kertaa tapaamaan ja kuuntelemaan 15-vuotiaana Charlie "Bird" Parkeria.
Hän sai mestarilta backstagella palan kirsikkapiirakkaa ja lavalla Parker antoi oppitunnin siitä, miten alttosaksofonia soitetaan.
Seuraavan kerran he tapasivat 1952 Philin valmistuttua Julliardin musiikkikoulusta. Heillä oli keikat New Yorkin Greenwich Villagessa saman kadun vastakkaisilla puolin ja tauolla Woods piipahti kuuntelemassa Charlieta.
- Hän soitti Arthur's Tavernissa, joka on vieläkin olemassa. Siellä oli jamit. Charlie soitti baritonisaksofonia, joka kuului taidemaalari Larry Riversille. Hän tunnisti minut ja niinpä uskalsin kysyä: Mr Parker, ehkä haluaisitte soittaa alttoani? Phil, se olisi suurenmoista, Charlie vastasi. Hain soittimeni ja ojensin sen Parkerille ja hän soitti Long Ago and Far Away-kappaleen. Sitten hän sanoi: Nyt sinä soitat ja soitin pätkän samaa biisiä ja sain häneltä kannustusta: Sounds real good, Phil!
Ilman näitä ikimuistoisia ensitapaamisiakin Woods, niin kuin kaikki muutkin bebop-aikakauden lapset Miles Daviesistä lähtien, imivät vaikutteita Parkerilta. Phil opetteli ulkoa kaikki Charlien levytetyt soolot. Hän saikin ihailijoiltaan lempinimen Little Bird, mutta improvisaatio antoi Woodsille mahdollisuuden kehittää oman persoonallisen tyylin.
Ennen Parkerin kuolemaa 1955 Phil ehti jammailla mestarin kanssa kunnolla pariin otteeseen Open Door-klubilla, mutta Bird ei jättänyt häntä rauhaan poismenonsa jälkeenkään. Woods rakastui Parkerin leskeen Chan Richardsoniin. Ystävyys johti avioliittoon ja hänestä tuli Charlien lasten Kimin ja Bairen kasvatusisä.
Kun Phil saapui keikalle Parkerille rakennetun King Super 20-fonin kanssa, Charlie Mingus katsoi alta kulmien ja Art Pepper kuittaili, että Woods oli fiksoutunut Parkeriin niin vahvasti, että halusi omia kaiken mestarille kuuluneen. Myöhemmin kanssamuusikot tajusivat kuitenkin, että Phil ruokki soittamalla Parkerin perheen, kun Chen oli perinyt mieheltään vain kaksi hänen saksofoniaan. Heidän avioliitto todettiin nimittäin pitkällisten oikeusprosessien jälkeen laittomaksi ja Charlien kolme muuta vaimoa jakoivat perinnön.
Vuonna 1968 perhe muutti Pariisiin. Päällimmäisenä syynä olivat rotusyrjintä ja Vietnamin sota. Phil ja Chen halusivat rauhallisemman kasvuympäristön lapsilleen. Woodsin muusikon urallekin paikan vaihdos oli piristysruiske. Hän alkoi nousta rivimiehestä parrasvaloihin ja hänen bändinsä sai kutsun Newportin jazzfestivaalien yhdeksi pääesiintyjäksi.
Viiden vuoden kuluttua hän palasi Amerikkaan. 17 vuotta kestänyt avioliitto Chenin kanssa oli takana. New Yorkista töitä ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Hän oli jo palaamassa takaisin Ranskaan, kunnes onni potkaisi. Michel Legrand tarvitsi fonistia You must believe in spring-levytykseensä. Se johti levytyssopimukseen RCA-levy-yhtiön kanssa ja sen jälkeen Phil Woodsilla riitti taas vientiä, niin jazz- kuin poppiireissäkin.

NAPSAUTA & KUUNTELE: Phil Woods: Gunga Din (1959) , Quincy Jones BB: The Midnight Sun Will Never Set (1960) , Quincy Jones BB:The Gypsy (1960) , The Phil Woods Quartet: Webb City (1982) , Dizzy Gillespie & Phil Woods All Stars (1989) , Phil Woods: April in Paris (2001) , Phil Woods: My Man Phil (2009 Dizzy`s Club) , Michel Legrand and His Orchestra: We've only just begun , Steely Dan: Dr. Wu , Billy Joel: Just the way you are

maanantai 24. tammikuuta 2011

Fantasian mestari Kukkolasta!Moni on kysynyt minulta, mistä tuo Väylän Pyörre tuli kirjaani, levymerkkiini ja nyt tälle uutissivulle. Se ei ole minun päästäni, vaan napattu kukkolalaislähtöiseltä, musiikin moniottelijalta Tuomo Haapalalta. Tornio-historiikkiani tehdessä hän nimittäin, kertoi että hän halusi laittaa ensimmäiselle soololevylleen kolme nimeä Vattenvirvlar, Movements In Rapid Waters ja Väylän Pyörtheet. Viimeistä Caprice-levy-yhtiö ei kuitenkaan hyväksynyt ja sain Tuomolta luvan käyttää sitä.
Tuomo Haapala on mielikuvituksen mestari, josta minulla tulee aina mieleen suuresti ihailemani M.A.Numminen. Hän tekee pieniä ja suuria tekoja ja aina poikamainen pilke silmäkulmassa. Harmi vain, ettei hän ole koskaan päässyt hätkäyttämään ja näyttämään osaamistaan ja kekseliäisyyttään omalla maallaan. Toki basistina hän on piipahtanut pikaisesti Kalottijatseissa ja vetänyt performanssiesitystä Pajalan Vasikkavuomalla, mutta kaupunkispektaakkeli TornioHaaparannalle odottaa vielä tilausta. Nyt kun on saatu pystyyn shoppailukeskukset, olisikin aika keksiä jotain uutta kulttuurin saralla.
Tuomolla on takana jo kaksikymmentä kaupunkiesitystä, joissa hän masinoi liikkeelle satoja ihmisiä, amatöörejä ja ammattilaisia. Kaupunki on näyttämö ja sen asukkaat näyttelijöitä. Rajalla teos olisi hieno tapa lähentää naapuruksia konkreettisella yhdessä tekemisellä.
1990-luvulla Tuomolla ja Haaparannan kulttuurisihteeri Tapio Salolla oli jo viritelmiä asian suhteen, Spektaakkeli oli tarkoitus esittää Kukkolankoskella, mutta se kaatui EU-rahoituksen puutteeseen. Viisi vuotta sitten Haapala innostui uudelleen aiheesta, kun hän kuuli, että kosken yli rakennetaan kävelysilta. Vihkiäisiin hän lupasi muusansa Marie Selanderin kanssa esityksen, joka muistetaan. Harmi vain, kävelysillasta ei ole kuulunut sen koommin mitään.
Itse olen nähnyt Tuomon esityksen Kuvia Hämärässä Helsingin Hietalahden satamahallissa lentävine raitiovaunuineen, tanssijoineen, soittajineen ja sukeltajineen. Monesti olen miettinyt, miltä kuulostaisi Tuomon rajaton musiikki Väylällä tai näyttäisi esim. trapetsitaiteilija ylittämässä vaijeria myöten Kukkolankoskea, sillä Haapalalla on tapana tehdä mahdoton mahdolliseksi.
Kaupunkiteosten lisäksi Tuomo tekee paljon muutakin. Tällä hetkellä hän soittaa Katrineholmin sinfoniaorkesterissa, esittää musiikkiaan vaimonsa kanssa Voice & Bass-duossa ja työstää Ruotsin Sisuradiolle musiikkiteosta Läpi Harmaan Kiven.
Se koostuu suomalaisten äänimuistoista. Miltä työelämä kuulosti kun suomalaiset siirtolaiset aikoinaan tulivat Ruotsin puolelle töihin? Telakalle, tekstiilitehtaaseen, siivoamaan...? Tämä työelämän musikaalinen kuvaus lähetetään Sisuradiossa tänä keväänä ja siinä Haapalan omat kokemukset ovat hyvänä tukena, sillä hän tuli Ruotsiin kesätöihin 1969 ja jäi sille tielleen.Taakse jäivät opinnot Sibelius-Akatemiassa ja avautui uusi musiikillinen maailma, mutta leipä oli hankittava aluksi muista töistä. Sittemmin hän niitti mainetta jazzyhtyeessä Iskra 23 vuoden ajan ja soitti Vargavinterissä, Ruotsin yhdessä ensimmäisisistä maailmanmusiikkiyhtyeistä. Hän loi improvisaatiolinjan Uppsalan yliopistoon, jota johti vuosia ja paljon, paljon muuta.
Nykyään Julitassa, lähellä Katrineholmia asuva Tuomo Haapala viettää edelleen kesiään Suomen Kukkolankoskella. Jos hän ei kiireiltään ehdi, juuristaan häntä muistuttaa tallissa Vieterin sukulainen, suomenhevonen Vakke (kuvassa). Sen hän sai aikanaan 60-vuotislahjaksi ja sen edellinen omistaja oli kukkolalainen Veikko Hjort.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Terveiset Aawastock-faneille!
" Aawastockin suhteen tilanne on auki; aikaa, motivaatiota ja tietenkin rahaa pitäisi löytyä. Kunnan rahahanat ovat kiinni.
Kas, Aawastockhan syntyi aikana jolloin koko Pohjois-Suomessa ei ollut varsinaista isompia nimiä tarjoavaa rockfestivaalia. Nyt, voisi sanoa onneksi, elävää musiikkia kuulee Oulun pohjoispuolellakin. Tästä johtuen tuntuu, ettei entiselle rockfestivaalille ole tilausta. Eli jos tehdään, niin kovin turvallisella linjalla ei ainakaan lähdetä liikenteeseen. Jos nyt ikinä kovin mainstream Aawastock on ollut.Ja myönnettäköön, että jonkilainen kyllästyminen koko rokkipisnekseen kyti useamman vuoden ja viimein leimahti. Ja luulen, että muutkin työntekijät väsyivät. Osaavia on pikkukylässä vähän, joten kuorma heidän harteilla kasvaa enemmän kuin kohtuulliseksi.
Nyt olen saanut paperit yliopistolta ja tein pienen loikkauksen ulkopolitiikaan, eli Suomen Prahan-suurlähetystössä olen pätkätöissä. Näkeepä tämänkin. Vaihtelu virkistää. Ollaanpas kuulolla!" - Tommi Lantto, x-promoottori Prahasta -

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tanja kuuntelee Sonata Arcticaa!
>>>Tanja Poutiainen paljastaa MTV3:n Viihdeeuutisille kuuntelevansa aina kilpailua edeltävänä iltana Sonata Arcticaa. Hän uskoo aina tiettyihin viiteen kappaleeseen, kun taas Kalle Palander herättelee kroppansa kilpailupäivinä Metallican One-biisillä. Kaavalla oli taianomainen vaikutus varsinkin Kallen menestyksen päivinä. Kovana musiikkimiehenä tunnettuun Palanderiin uppoavat myös suomalaiset Apulanta, 22 Pistepirkko ja Paleface.
>>>Pirkka-Pekka Petelius myönsi muutama päivä sitten, ettei hän ole seurannut MTV3:n Putouksen sketsihahmokisaa, joten mielipidettä kysyttiin Jope Ruonansuulta. Hän paljasti yllättäin suosikikseen Aku Hirvilammen hahmon valvova rakennusmestari Timo Harjakainen (kuvassa). Toinen, joka Jopen mukaan ei kulu nopeasti ja sisältää elokuvallisiakin piirteitä on Mr Mallorca. Pitkässä juoksussa hän ei usko Munamiehen suosioon, vaikkakin Naamakirjassa on fanittajia jo 111 000.
>>>Viime marraskuussa ensi-iltansa saanut Markku Turnan ohjaama dokumentti Salla Selling the Silence nähdään Helsingin DocPoint festivaaleilla 26. tammikuuta Bio Rexissä. Elokuva ei ole kerännyt toistaiseksi palkintoja, niin kuin muut viime vuoden Lappi-dokkarit. Sen kuvia ja Kimmo Pohjosen musiikkia on kehuttu, mutta kerrontatapaa moitittu.
Selling The Silence on leffa yrittämisestä, toiveista ja mahdollisuuksista Lapin kairoilla. Jyrki Kuukkanen teki konkurssin 90-luvulla. Nyt hän haluaa eteenpäin, irti veloistaan, uuteen alkuun. Sallan kunnanjohtaja Kari Väyrynen puolestaan koettaa estää kovia kokeneen kunnan syöksyn syvemmälle työttömyyteen - kaikin käytettävissä olevin keinoin. Olisiko ratkaisu rajan takana tai joulupukissa? Entä kaivos?Naapurikunta Pelkosenniemi puolestaan panostaa matkailuun. Sinne suunnitellaan Suomen ensimmäistä matkailukaupunkia, kansallispuiston kupeeseen. Millaisilla arvoilla rakennetaan uutta Lappia? Kuinka sen luonto kestää nopeat muutokset? Tiedätkö mitä Lapissa tapahtuu?

perjantai 14. tammikuuta 2011

Jukka Pojalle kultaa!
Jukka Pojan kesälevy Kylmästä Lämpimään on myynyt kultaa. Albumia on tammikuun alkuun mennessä liikkunut jo yli 12 000 kappaletta. Albumi, tuottaja Bommitommi sekä artisti itse ovat myös Emma-ehdokkaina yhteensä neljässä eri kategoriassa.
- Tuntuu hyvältä olla onnen kultapoika. Aion ohjata, suorastaan suunnata tämän hyvän fiiliksen minua tukeneeseen yleisöön, joka on kaikesta päätellen niinsanottu suuri yleisö, Jukka Poika kommentoi ilouutista tuoreeltaan.
Tulevan kevään keikoista hän heittää
- Kaduilla kiertää huhu, jonka mukaan Sound Explosion Band olisi elämänsä keikkakunnossa. Voin ilolla vahvistaa tämän, ja se taas vahvistaa omaa iloani, joten kevään keikoista ei pitäisi iloa puuttua - muita asiaankuuluvia tunteita unohtamatta.
Levyn menestystä juhlistetaan ympäri Suomen keväällä järjestettävän mittavan kiertueen merkeissä. Kiertue koostuu sekä DJ:n että Sound Explosion Bandin kanssa soitetuista keikoista. Osa bändikeikoista tehdään pitkinä yhteisesiintymisinä toisen suomireggaen suosikkiartistin Raappanan kanssa.
Toistaiseksi vahvistetut Lapin keikat ovat 18.-19.2. Ravintola Ihkussa, Levillä.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Mick Greenin viimeinen Suomen keikka Kemissä!
Tänään vuosi kitaristin poismenosta. Kantritohtori Teppo Nättilä antaa miehen kitaran laulaa klo 22.10 lähtien! Oli ilo olla paikalla, kun Pirates vieraili 16. elokuuta 2008 Kemin HullussaMyllyssä. Häpeä oli, että paikalla oli vain kourallinen väkeä, eikä tieto keikasta ollut kulkenut edes Oulun suurimmalle Mick Green-fänille, Kalevan kulttuuripäällikkö Petri Laukalle.
Itse kiinnostuin Piratesista aikanaan Dr Feelgoodin kautta. Yhtyeen ilmiömäinen Wilko Johnson tunnusti suoraan, että hän on ominut temppunsa Pirates-kitaristi Greeniltä. Meikäläiselle jälleennäkeminen oli paikallaan, sillä edellisestä Pirates-keikasta Kuusrockissa oli kulunut 30 vuotta.
Sydänvaivoista kärsivältä Greeniltä ei voinut odottaa Kemissä enää samaa agressiivista lavaliikehdintää ja salamakitarointia niin kuin nuorena, mutta kyllä miehen kitarointi oli edelleen puhdasta kultaa. Se korostuu vielä, kun kuuntelee Mickin soittoa "pienemmällä pykälällä" eli Van Morrisonin viimeisellä studioalbumilla Keep It Simple.
Viime aikoina on tullut kuunneltua Greeniä entistä enemmän, kun tuli tieto, että kitaristi on joutunut tänä vuonna jo kolmatta kertaa sairaalahoitoon. Sydän käy enää 15 %:n teholla. Pitempään hän on jo ollut lentokiellossa. Piratesin kanssa hän esiintyi viimeksi vuosi sitten ja Animalsien vieraana viime kesänä, jolloin hän soitti istualtaan. Greenin terveydentilasta saatiin huolestuttavia uutisia ensi kerran jo vuonna 2004, jolloin hän tuupertui kesken keikan Aucklandissa, Uudessa Seelannissa. Hän oli kiertueella Bryan Ferryn kanssa. Sydän pysähtyi, mutta onni onnettomuudessa oli, että paikalla oli kaksi lääkäriä, jotka antoivat ensiavun.
Mick & Greedy-Päne 2008
HullussaMyllyssä Piratesin lämppärinä toimi torniolaislähtöinen Greedy Pig. Jälleennäkeminen oli riemukas, sillä Mick Green kiersi Suomea yhtyeen kanssa helmikuussa 1999.
Tuolla kiertueella päästiin tutustumaan hyvin toisiinsa ja basisti Juha Liimatan muistellessa reissun alkukommelluksia ja yleensäkin Greeniä, ei voi muuta sanoa kuin että Mickin täytyy rakastaa soittamista.
- Räntää vihmoi ja näkyvyys oli tosi huono, kun lähdettiin eka keikalle kohti Poria. Ehdittiin ajaa jonkin matkaa, kun kolahti. Vanhasta Ivecosta rojahti sivuovi sijoiltaan. Se saatiin paikalleen, mutta kukaan ei uskaltanut istua enää oven vieressä. Jatkettiin matkaa, juttu alkoi lentää ja kilometrit taittua, kunnes vähän ennen Poria pamahti konepelti pystyyn. Revittiin ovesta pätkä kumitiivistettä ja sitastiin sillä paketti kasaan ja jatkettiin matkaa.
- Mick oli ihan coolina koko ajan. Vähän myhäili itekseen, kun auton kanssa taisteltiin. Ei sanonu mitään siinäkään vaiheessa kun konepelti oli tanassa ja näkyvyys nolla. Eikä siinä kaikki. Kamoja roudatessa rumpali Kaitsu pudotti kiireessä Mickin keikkapuvun ovensussa rapakkoon. Siitä ois voinu rauhallisempikin kaveri hermostua, mutta Mickiä homma tuntui vaan naurattavan.
Mick, Juha, Kaitsu & Päne 1999>>>
Suomalaista keikka-arkea parhaimmillaan. Tätä vasten tuntuukin hullulta ajatella, että sama Mick Green on asunut viiden tähden hotelleissa Las Vegasissa Engelbert Humperdinckin kanssa ja bäkkärillä Elvis ja Barbara Sreisand ovat häiriköineet heidän korttipeliä. Kaiken kukkuraksi vielä muutamaa päivää Greedy Pig-kiertueen jälkeen Mick meni studioon Sir Paul McCartneyn kanssa, mutta sitä ennen oli pakko päästä Suomeen kiertämään. Juha Liimatta jatkaa tarinointia.
- Porissahan me oltiin melkolailla hyvin myöhässä ja viritettiin
kamat ja
samantien lavalle. Oli aika paha eka keikka. Kun sitten saatiin parempi kiesi, kiertuekin alkoi sujua.
- Mick ei yllättäen ollut mikään kaljankittaaja. Vesilasin kanssa jutteli mukavia, ehkä yksi tai kaksi paukkua meni mutta yleensä ajoissa nukkumaan. Mick yritti opettaa meille cockneya, mutta ei lähteny oikein luonnistuun. Kun ollaan Peräpohjolan syvästä etelästä, niin on vähän kankia tuo kieli.
- Mick muisteli jonkin verran vanhoja aikoja. Miten oli tutustunut jo lapsena tulevaan Pirates-rumpaliin. Mick oli käveleskellyt muina miehinä kun Frank Farley oli hypännyt puusta sen niskaan ja tappeluhan siitä tuli. Muisteli kanssa niitä aikoja kun olivat käyneet Kuusrockissakin soittamassa. Sanoi, että siitä oli glamour kaukana. Ajelivat pakulla ympäri Eurooppaa ja yleensä nukkuivatkin siinä pakussa, että saivat rahat riittämään. Hotelleissa ei kuulemma juurikaan ollut varaa yöpyä.
- Green kertoili myös levynteosta Van Morrisonin kanssa. Oli kuulemma aika ärtyisä äijä, joka sai yllättäviä raivareita. Johnny Kiddiä kehui kovaksi naistenmieheksi. Pojat joutuivat joskus alottaan keikan instrumentaaleilla, kun Johnnylla oli vielä hommat kesken takahuoneessa.
- Engelbert Humperdinckin bändiin mennessä Mick oli vakuutellut nuottien olevan hallussa, vaikka nuotinlukutaito olikin mitä oli. Eka keikoilla joutui sitten feikkaamaan. Hän oli vaan soittavinaan suuren osan aikaa. Isossa bändissä sitä ei kukaan huomannut. Hän meinasi vaan, ettei ollut musiikillisesti hänen juttunsa, mutta isoja palkkashekkejä ja pitkiä Acapulcon komennuksia vastaan ei ollut mitään.
- Mick oli tosi rento ja kohtelias kaveri. Ei mitään starailua missään vaiheessa. Hänellä oli lepposan isällinen ote asioihin. Välissä selkä vihoitteli ja paikat oli kippeenä, mutta missään vaiheessa ei kaatanut asioita meidän päälle. Oli kiinnostunut meiänki asioista ja fiiliksistä. Hieno äijä! (25.12.2009)
The Pirates: Lonesome train http://www.youtube.com/watch?v=IS8uC7ea9oE
The Pirates: Johnny B. Goode http://www.youtube.com/watch?v=qU3InZ-wPNc
Johnny Kidd & Pirates: Jealous girl http://www.youtube.com/watch?v=x8HMOiGfuGg
Billy J Kramer & Dakotas: Little children http://www.youtube.com/watch?v=f3TK54iyGjc
Heikin hitti: Voi rähmä! M.A.Numminen pongasi Jope Ruonansuun Kemipäiviltä imitoimasta häntä ja siitä ura urkeni 30 vuotta sitten. Vähän pidempi taival on takana rovaniemeläisellä Heikki Helakorvella, jonka Spede Pasanen keksi vuonna 1968 Mainos-TV:n Täältä Tullaan-kykyohjelmasta.
Helakorpi kuuluu Reijo Salmisen ohella imitaattoripioneereihin Suomessa ja Spede innostui Heikistä nähtyään hänen Voi rähmä-jäljitelmän teeveessä ennen kuin kisa oli edes ratkennut Helakorven voitoksi. Pasanen pestasi tämän oitis ravintoloihinsa Kouvolaan ja Lappeenrantaan esiintymään ja myös Spedevisioon.
18-vuotias Heikki tienasi näin autokoulurahat ja pääsi Katso-lehden kanteenkin, joka otsikoi: Matkiiko Heikki Speden suohon?
Spede-hahmon lisäksi hän jäljitteli muun muassa kansantaiteilija M.A. Nummista, uutistenlukija Kauko Saarentausta, näyttelijä Toivo Mäkelää ja Niilo "sillä lailla" Tarvajärveä.
Jukka Annalan kirjassa Toopelivisio Helakorpi muistelee Speden yhteydeottoa vuonna 1968.
- Asuin vielä vanhempieni luona ja sain Spedeltä puhelun. Jos siihen aikaan ylipäänsä tuli kaukopuhelu Helsingistä Rovaniemelle asti, niin piti suurin piirtein nostaa lippu salkoon.
- Silloin pesti tuntui epätodelliselta ja viihdyttäjän elämä kovin kaukaiselta, kun kotikaupungissa näkyi mustavalkotelevisiostakin yksi kanava. Teinille oli huikea kokemus matkustaa Helsinkiin Convair Metropolitan-lentokoneella. Ja kaiken kruunuksi Suomen hauskin mies oli vastassa.
- Spedekin oli innoissaan- hänelle tuntui olevan uutta, että joku matki hänen tyyliään. Hyppäsimme hänen Mustangiinsa. Spede laittoi Marlboron huuleen ja lähdettiin lujaa ajamaan Kouvolaan, jossa oli keikka samana iltana.
Tästä käynnistyi nyt 60-vuotiaan Heikki Helakorven imitaattorin ura, jonka oheen on tulleet vuosien myötä myös yhteislaulatus, juontotehtävät, huutokaupat, erilaiset yksityistilaisuudet ja harjakaiset. Ensimmäisen tv-esiintymisensä jälkeen hän on esiintynyt muun muassa kahdessa omassa tv-showssa, MTV:n Klaustrofobian imitaattoreiden klubissa sekä TV2:n Reinikainen-sarjassa ja näytellyt Visa Mäkisen ohjaamassa elokuvassa Vapaa Duunari (1984).
Putouksessa malli Hapikselta! MTV3:n viihdeohjelma Putous päästi lauantaina (jo kaikkensa antaneen) Marja Tyrnin Turun Pallivahasta
eläkkeelle ja käynnisti uuden äänestyksen Vuoden Sketsihahmosta. Täällä hetkellä katsojien mieleen näyttävät olevan munakkalainen patsastaiteilija Munamies ja Hörhön kylästä lähtöisin oleva heavyurpo Mikko Zetterberg. Hyvin kärjen tutumassa on myös haaparantalainen malli
Moln Uppehållsväder (Pilvi Pouta).
Hahmon takaa löytyy lahjakas koomikko ja näyttelijä Jukka Rasila, joka löi itsensä läpi huumorisarjassa Julmahuvi. Kuten tunnettua, Moln Uppehållsväderikään ei ole tuulesta temmattu, vaan siinä on totta toinen puoli. Jos Pulkkinen on tunnustanut suoraan, että hän on pominut tyyppejä suoraan Kemin kadulta ja Jope Ruonansuu puolitotuutena, että hän yhdistelee Kaikkosessa ja Rekkamies Maurissa eri hahmoja, haukiputaalaislähtöisenä Rasilallakin täytyy olla joku haju haaparantalaisista.
Profiilissaan Moln Upphållsväder kertoo halustaan voittaa elämässään jonkun tittelin. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat fysiikka ja kenia ja esikuvakseen hän paljastaa tytön joka kävi intin eli Goldie Hawnin. Moln aikoo pärjätä kisassa silikonirinnan mitalla hokemalla haistappa jaska.
Kaikkiaan mukana on kahdeksan hullua sketsihahmoa. Joka viikko katsojat saavat äänestää suosikkiaan jatkoon. Vähiten ääniä saanut putoaa pois aina seuraavassa lähetyksessä. Äänestää voi aina perjantaihin asti ja tulos julkaistaan lauantain suorassa lähetyksessä klo 19.30 alkaen.
Tutustu kaikkiin kilpailijoihin täältä, jos et vielä osaa päättää Molnin suhteen.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Tunturibluesiin huippunimi USA:sta!
Järjestyksessään 20. Tunturibluesin (21.-22.1.2011) pääesiintyjäksi on kiinnitetty Bill Kirchen Austinista, Teksasista. Ulkolaisvieraan lisäksi kotimaisia kärkinimiä tapahtumassa edustavat Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani sekä tapahtuman housebandinä toimiva Eero Raittinen ja The Noisy Kinda Men featuring Larry Price ja Juho Hurskainen.
Bill Kirchen on lauluntekijä, laulaja ja Fender Telecaster-kitaristi, joka tunnetaan maailmalla kappaleestaan Hot Rod Lincoln , joka nousi USA:n Top 10-listalle vuonna 1972. Tuolloin hän kuului bändiin nimeltä Commander Cody & His Lost Planet Airmen, joka teki 7 arvostettua albumia, joita pidetään americana-tyylin peruskivinä. Yhtyeen pitkäsoitto Live From Deep in the Heart of Texas pääsi jopa Rolling Stone-lehden 100 kaikkien aikojen parhaan albumin listalle.
- Bill Kirchen on maailmanluokan countrystara, joka on noteerattu korkealle ympäri maailmaa. Hän oli muun muassa ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi vuonna 2001, kertoo Tunturibluesin taiteellinen johtaja Eero Raittinen.
Kircheniltä on ilmestynyt useita soololevyjä ja hän on tehnyt yhteistyötä niin levyillä kuin lavoillakin muun muassa Elvis Costellon, Doug Sahmin, Gene Vincentin, Emmlyou Harrisin, Hoyt Axtonin, Link Wrayn ja Danny Gattonin kanssa.
Tuure Kilpeläinen tunnetaan uuden polven laulajana ja lauluntekijänä. Yleisölle hän tuli tutuksi viimeistään kappaleesta Valon pisaroita, josta toki löytyy sinisen hämärän melankoliaa, mutta Tunturibluesissa Tuure ja hänen Kaihon Karavaaninsa esittävät soulia ja bluesia englanniksi. Tuuren omin sanoin: "Kaihon Karavaani sukeltaa valkoisen maiseman keskellä mustaan, teemalla Kaihon Karavaani goes black!"
Housebändina Tunturibluesissa toimii tuttuun tapaan Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men vahvistettuna Larry Pricella ja Juho Hurskaisella. Yhtye on tunnettu monipuolisesta ohjelmistostaan: iskelmämusiikin lisäksi bändi soittaa rytmiblues-, rock´n´roll-, blues- ja countrymusiikkia laajalla skaalalla.
*************************************************************

torstai 6. tammikuuta 2011

Metallica Ylläkselle! Näin julisti Iltasanomat muutama viikko sitten. Uutisen oli viikkoa aiemmin ehtinyt jo kertoa Väylän Pyörre uutiset sivullaan. Pommin takana olivat Diili-ohjelmasta tuttu Äkäslompolon bisnesmies Sampo Kaulanen tukenaan samaisen kilpailun Jouni Talvinen, jotka saivat samalla Hjallis Harkimolta kannustusta Sataprossaa-hyväntekeväisyyskamppanjalleen.
Kieltävää vastausta he eivät aio hyväksyä, mutta onko heillä kädessä muuta kuin yksi tärkeä puhelinnumero eli toteutuuko miesten Metallica- unelma ja missä mennään tällä hetkellä, se kuullaan Radio Novassa lauantaina kello 11.10.
Katso myös: http://vaylanpyorre.blogspot.com/2010/12/diili-sampo-pani-tuulheen-hjallis.html
Moses Hazyltä uusi video! Pohjoisen soulrockin lähettiläs Moses Hazy julkaisee 26. tammikuuta uuden albuminsa Better Beware, jonka jälkeen bändi suuntaa levynjulkaisukiertueelle. Pitkäsoitolta on juuri julkaistu ennakkomaistiainen videon muodossa.Se on Moseksen visuaalisesta ilmeestä vastaavan Ristomatti Myllylahden käsialaa. Something You Ate -video löytyy TÄSTÄ!
Torniossa kuusi vuotta sitten perustettu Moses Hazy on aiemmin julkaissut kaksi pitkäsoittoa, tullut valituksi Rumbassa vuoden 2007 parhaaksi livebändiksi sekä keikkaillut Suomen lisäksi Kanadassa, Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä ja Kiinassa. Bändin musiikkia päätyi viime vuonna myös MTV:llä pyörivään Dirty Sanchez -TV-sarjaan.
Levyjulkkareita yhtye juhlii pohjoisessa 3.2. Rovaniemen Tivolissa, 4.2. Tornion Umpitunnelissa, 5.2. Oulun 45 Specialissa ja 19.2. Kemin Koodissa, mutta jos olette isolla kirkolla käymässä, jo huomenna 7. tammikuuta voitte kuulla Moses Hazyn Better Beware-albumin kannesta kanteen soitettuna Tavastialla. Showtime on 22.30.

PS. Kuvia Tavastian keikalta:http://www.flickr.com/photos/pnuk/sets/72157625659203031/show/
Jord sai huippurumpalin!
Pajalalainen kansanmusiikkiyhtye Jord on saanut kolmannelle albumilleen tuottajaksi "Tornionlaakson ottopojan" Ollie Olssonin, joka on ollut ohjaksissa myös Anton Björkenvallin Travel- ja Willy Clay Bandin Blue-levyillä.
Jord on julkaissut tähän mennessä albumit Väylän virrassa ja Mailmale, mutta yhtyeellä oli halu uudistua ja niinpä Olsson pyydettiin avuksi. Ollie on kultasormi, joka pitää kotikaupunkeinaan Tukholmaa ja Los Angelesia ja on työskennellyt aiemmin myös muun muassa Ice-T:een, Snoop Doggin, Coolion ja Robynin kanssa.
- Tykkäsin, että Jordin musiikissa oli tärkeää säilyttää perinteinen torniolaaksolainen poljento, mutta jollain tapaa halusin ylittää rajoja, sähköistää äänimaailmaa ja tuoda mukaan lisää rytmisiä elementtejä, Ollie kertoo NSD-lehdessä.
Tanssittavuuden lisäämiseksi hän toi mukanaan Tukholmasta rumpali Michael Blairin, jota on kuultu muun muassa Elvis Costellon Spike- ja Tom Waitsin Rain Dogs-levyillä ja hänet nähtäneen jatkossa myös Jordin isoimmilla keikoilla.
Jordin työnimellä Nice Matka kulkeva albumi julkaistaan virallisesti 7. toukokuuta Luulajan kulttuuritalolla, jossa juhlitaan samalla yhtyeen kymmenvuotista taivalta.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Kumoon kaamos Arton kanssa!
Arto Tiesmaa: Ääniä Kellarista Vol.6 (CD)
Matarenkiläinen lauluntekijä Arto Tiesmaa on päästänyt sydäntalven vähäiset valonsäteet omakotitalonsa kellariin ja on syntynyt riemastuttavan monipuolinen valikoima lauluja.
Ympärillään Tiesmaalla on aina ollut joukko musisoivia ystäviä ja läheisiä. Tutut ihmiset luovat turvallisuutta ja yhdessä hauskan pitäminen välittyy uudeltakin levyltä.Ydinporukkaan kuuluvat torniolainen Ahvenjärven pariskunta Mikko ja Anneli, pellolaiset koulukaverit Lassi Vierikko ja Veli-Matti Keränen ja tällä levyllä Krunegårdin sukulaisperheestä Markus, Aino ja Johannes plus oma jälkikasvu Wilma ja Aleksi.
Arton laulunteossa on aina ollut tornionlaaksolaista tosissatekemisen meininkiä, mutta poikamainen pilke silmäkulmassa. Levy levyltä hän uudistuu ja poimii uusia aiheita ympäröivästä arjesta.
Arton käsittelyssä Kaamoslaulu ei pukeudu mustaan, vaan Arto jamittelee ja pompottelee kohti kevättä. Toki hän haaveilee Paratiisisaarelle, jossa soi Beatles ja Krokotiilirock, mutta pohjoiset tunturitkin riittävät.
Oodi Jehkatsille on puhallus nuotioon, joka herättää tunturin henget ja Lentoon vie ylös Karesuvantoon ja korkeammallekin pilven lonkalle tervehtimään poismenneitä ystäviä. Hieno Pekka Streng-tyylinen pastissi.
Varsinainen irtiotto vai olisiko kannanotto uusiotangokeskusteluun on pauhaava Myrskyssä, jossa draamaa syventää Mikon klassinen laulutulkinta. Hauska on myös Junassa, johon Tiesmaa on pakannut ystäviään ja vaunussahan on tunnelmaa, kun ääntä avaavat Ahvenjärvet, Wah Eh Say ja kaiken päälle Arton nuorimmainen Aleksi heläyttää makean naurun.
Hänen oman "Tulliuupperan" ensimmäinen laulu voisi olla Kollega Mäen läksiäislaulu. Se on näyttämömusiikkia parhaimmillaan. Laulu on omistettu tullimies Veikko Mäelle, entiselle työtoverille Aavasaksan tullista...
4/5 Väylän Pyörrettä...
ARTO TIESMAA Rokkitähtiä ei meistä tullut ikinä/ Jäi fanit kauniit hoitamatta/ Mutta ehkä sittenkin kävi paremmin/ Osa idolin voi olla kovakin.
Vaikka musiikki on ollut aina tärkeä osa Arto Tiesmaan elämää, ammattia musiikin teosta hän ei ole haaveillut. Hän on tullimies.
Arto on nähnyt läheltä, kuinka paljon työtä Ruotsin huipulle pääsy on serkultaan Markus Krunegårdilta vaatinut. Yli kymmenen vuotta Arto on työskennellyt Tornion tullissa ja melkein saman rupeaman Aavasaksan rajanylityspaikalla.
Hetki Joen Rannalla 15 vuotta sitten oli levy, jolla pääsin Arton "kyytiin" ensi kerran. Sitä ennen olivat ilmestyneet kasetit Väylän varrelta ja Pelimannin erikoiset, jotka olivat innostaneet jo hänen serkkunsa Markuksen oman musiikin tekoon.
Hetki Joen Rannalla-levyllä Arto vielä riimitteli: Siellä tuulen tapasin, tuulen tarinoita kuuntelin, siellä piirtyi veteen silta auringon. Laulut ja herkät tunnelmat tulivat paljolti Väylältä. Pikkuhiljaa trubaduuri löysäsi ja päästi suosikkiensa Beatlesin ja Paul Simonin vaikutteet valloilleen, mutta ennen Tiesmaan Kyydissä-levyä (2007) hänellä oli edessä työläs, mutta antoisa urakka eli isä-Erkin koko tuotannon levyttäminen. Vaeltajan Voitto-levylle (2003) hän löysi tunnettujen Eldankajärven jää- ja Röhön ranta-sanoitusten lisäksi 15 muutakin kappaletta ja sai laulajiksi muun muassa Tarja Ylitalon ja Revontuli-kuoron.
Arton opettajaisä kuoli hänen ollessaan kuusivuotias, mutta hän ehti viedä poikansa musiikin pariin, opetti ensiaskeleet ja pani pellolaiskanttori Siukosen piano-oppiin. Samalla tavalla Arto on kannustanut omia lapsiaan. Ääniä Kellarista Vol.6-levyllä musikaalinen Wilma tunnelmoi isänsä kanssa laulussa Mäki ja osoittaa popprimadonnan lahjoja Paratiisisaaressa.
(CD-tilaukset arto.tiesmaa@gmail.com)

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Marko Haapaniemi Olan roolissa!

Olavi Virran elämä ja hänen laulamansa laulut ovat pohjana Mirjam Kälkäjän musiikkinäytelmälle MESTARI. Olavi Virran elämää ja musiikkia. Torniolaisen Mikin Vintin näytelmän ensi-ilta on loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta klo 19 Seminaarin koululla.
Olavi Virran roolissa nähdään Marko Haapaniemi ja näytelmän ohjaajavieraaksi on saatu nykyisin Göteborgin kaupunginteatterissa työskentelevä Martti Kadenius.
Olavi Virtaa näyttelevä Marko on kuulunut pitkään Mikin Vintin vakimiehistöön. Viimeisin tähtirooli hänellä oli Unto Monosesta kertovassa Läkkisepän Onnessa. Lisäksi Marko tunnetaan suositun tanssiyhtye the Steelsin solistina. Hänellä on myös kokemusta eri laulukilpailuista. Hänellä on Lapin tangokuningas-titteli. Viime vuonna hän pääsi myös Olavi Virta-laulukilpailun finaaliin ja Seinäjoen tangokilpailussa hän on yltänyt semifinaaliin asti.
Olavi Virran laulut ovat siis tuttuja Markolle ja niitä kuullaankin Mestarissa runsaasti. Näytelmän laulut on sovittanut Anna-Mari Vuontisjärvi (os.Pelttari), joka vastaa myös säestyksestä yhdessä hanuristi Ari Jaakkolan kanssa. Virrasta kun on kyse näytelmässä nähdään luonnollisesti myös paljon naiskauneutta muun muassa Metro-tytöt ja Punaisen Myllyn tanssijattaria, joiden pukuloisto on Tarja Lassilan kätten työtä.
Kaikkiaan Seminaarin koulun estradilla nähdään 12 henkinen teatteriryhmä, eri-ikäisiä (18-70) musiikin, laulun ja tanssin harrastajia Torniosta, Kemistä, Simosta ja Ruotsin Ylitorniolta.
Muut esitykset:
la 8.1. klo 15 ja klo 19
su 9.1. klo 15 ja klo 19
pe 14.1. klo 19
la 15.1. klo 15 ja klo 19
su 16.1. klo 15 ja klo 19
Pääsyliput ovelta tuntia ennen esitystä. Hinta 15 euroa.
Mestari = kuvaus Olavi Virran lyhyestä elämästä, juhlitusta tanssilavojen kuninkaasta, joka vuosikymmenestä toiseen äänestetään Suomen sinivalkoisimmaksi ääneksi. Ristiriitaisesta persoonasta, jolla oli paljon tuttavia, mutta vähän ystäviä. Herkästä taiteilijasta, jonka syöksykierre syveni, kun hän joutui kohteeksi Suomessa lajissaan ensimmäisessä herjakirjoituksessa, jossa hänelle lanseerattiin liikanimi ”Laulava Lihapulla”. Virta oli upporikas ja päätyi rutiköyhäksi ja kuoli kuluttavan elämän uuvuttamana vain 56-vuotiaana Tampereen Pispalassa helläsydämisen ihailijansa Huldan hoivissa.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Heinä, tuttu teeveestä ja muualtakin!
Hyvää uutta vuotta 2011 kaikille!
Eilen aaton alkuillasta tuli katsottua teeveestä mainio Kari Tapion Estradilla-konsertti, jossa Olavi Virran laulut olivat pääosassa. Tuli mieleen kaakamolaismuusikko Paavo Kuljun muistelus Olasta 1960-luvulta. Hänen mukaan Virran ääni oli puhdasta kultaa, mutta kun hän asteli lavalle pikkumaistissa tietenkin, ei hän puhunut säestävälle orkesterille mitään, ei ilmoittanut laulun nimeä, sävellajista puhumattakaan.
Kari Tapio oli toista maata. Hänellä ei ollut diivan elkeitä. Hän jaksoi aina kumartaa niin yleisölle kuin orkesterillekin ja vielä peukku pystyyn.
Erityisen hienoa teeveen Estradille-konsertissa oli, kun Kari huomioi Tiikerihaissa kitaristi Jari "Heinä" Niemisen upean soiton.
Albert Järvisen muistokonsertissa lokakuussa Niemistä äityi kehumaan myös Havana Blackin Hannu Leiden
- Kuunnelkaa Heinää, miten hyvin se vetää! Siinä on teille Järvinen!
Ja Rumba-lehden toimittaja Nalle Österman komppasi.
- Niin on. Heinä vetää ihan vitun hyvin. Kuka Heinä?
- Vaatimattoman oloinen ja näköinen veijari, jonka fraseeraus, tunnelataus ja tulkinta koskettelevat sieluni syvimpiä näppäimiä. Ja niin näyttää koskettavan aika monen muunkin. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Tuon tavallisen tallaajan näköisen pinnan alta löytyy armoton pelimies. Pelimies, jonka peli on Fender Stratocaster.
Koskapa musiikkilehti Rumban toimittaja kaipaa lisävalaistusta Kemi-lähtöisestä Heinästä, kaivaudun arkistoihin. Viitisen vuotta sitten tein hänestä jutun Kalevaan ja muutamaan muuhunkin aviisiin.
Tulevassa Kemin Pakkasukko Blues & Jazzissa Nieminen esiintyy Tribute to Astor Piazzolla-konsertissa yhdessä siskonsa Sari Välitalon (haitari), Mika Puron (rummut), Kari Hautalammen (koskettimet), Juhani Häggin (basso) ja Tarmo Välitalon (laulu) kanssa.
Kun haastattelin Heinää, hän oli aloittelemassa yhteistyötä Riku Niemen orkesterin kanssa, jossa hän on päässyt näyttämään monipuolisuuttaan myös livenä. Studiossahan hän on jatkanut ansiokkaasti Heikki Laurilan jalanjälkiä. Tässä katkelma yhdestä jutustani.
HEINÄ TYÖNSÄ ÄÄRESSÄ!

- Viime päivät ovat olleet hyvinkin erilaisia. Olen tehnyt Markus Allanin kanssa yhden konsertin, eilen soitin pohjia Esko Rahkosen ja toissapäivänä Edu Kettusen levylle, kertoo Jari "Heinä" Nieminen, yksi Suomen työllistetyimmistä kitaristeista.
Vaikkei hänen nimensä olekaan kaikille välttämättä tuttu, moni on kuullut hänen soittoaan. Tämän studioässän soittojälki on parillatuhannella kappaleella.
Vasta Jari on saanut purkkiin myös kitaraosuudet Pentti Hietasen On the rocks -levylle. Mieluinen työ, jossa kemiläislähtöinen Nieminen saa rokata täysillä nuoruutensa sankaribiisejä.
- Levylle tulee Deep Purplen Burn ja Soldier of fortune, Freen Wishing well, Holliesia, Creedenceä, Procol Harumia... Iättömiä rockklassikoita ja aivan perusrokkejakin kuten Rock `n` roll music ja Party, Jari paljastaa.
Laulaja Pentti Hietasen lisäksi hänelle on syntynyt läheinen työsuhde myös Kari Tapion kanssa. Hän soittaa muun muassa Tapion menestysalbumeilla Juna kulkee ja Toiset on luotuja kulkemaan. Maestro on saanut kiireisen kitaristin myös tunturikierrokselle Lappiin.

Jari Nieminen vietti lapsuutensa Kemin Takajärven kaupunginosassa. Kun hän kuuli hiekkalaatikolla kasettimankalta Beatlesin Hard days`nightin, hänen soittimeksi valikoitui kitara.
- Ihasteltiin kavereitten kanssa Beatlesien soittoa ja päätin, että tämä on mun juttu. Meillä oli serkkupojan tekemät feikkikitarat, joissa ei ollut kieliä, ei mitään, mutta oltiin soittavinamme.
Ensimmäisen oikean kitaransa Jari sai 9-vuotiaana ja alkuvaiheessa hänellä oli omia viritelmiä mm. Jope Ruonansuun kanssa
- Jopen kanssa pantiin putkiradiot kuumiksi ja katsottiin syntyykö sieltä ääntä. Se oli sitä aikaa, kun käytiin nyysäämässä, kuka osasi soittaa kuka ei.
Taitavana hanuristina tunnettu Seppo-isä opetti Jarille soiton perusasiat ja antoi vinkkejä ensiaskelissa. Kodin perintöä hän uskoo olevan myös avoimen suhtautumisensa kaikenlaiseen musiikkiin.
- Raja-Jazz oli ensimmäinen bändi, jolla tein oikeita keikkoja. Se oli jännittävää aikaa, sillä olin vasta neljäntoista. Ravintolaankin menin aina takakautta jonkun siipien suojassa. Muut olivat rutinoituneita jazzin soittajia. Itse yritin vain pysyä perässä ja oppia uusia asioita, Jari myöntää.
Samanaikaisesti jazzin soiton kanssa hän teki tanssimusiikkikeikkaa Humppanelosissa ja myöhemmin Humppakimarassa. Klassista kitaraa hän opiskeli Kemin musiikkiopistossa arvostetun opettajan Kai Niemisen johdolla, mutta lähinnä Jarin sydäntä oli popmusiikki. Kaiken liikkeellepaneva voima oli ollut Beatles, jonka jälkeen kitaristina hän imi vaikutteita muun muassa Jimi Hendrixiltä, Jukka Toloselta ja Albert Järviseltä.
- Vielä tänäkin päivänä Hendrix on mulle ykkönen, mutta hyvä jatkumo tässä hetkessä on studiokitaristi Michael Landau. Alkuvaiheessa ihailin myös kovasti Al Di Meolan soittoa.
Ensi kertaa Jari pääsi näyttämään omaa rockosaamistaan jamikokoonpanossa, jonka basisti Hannu Tervaharju kokosi ollessaan kesälomalla Juice Leskisen bändistä. Vuoden 1978 aikana siitä kehittyi Tarttula-baarin keikan kautta yhtye Mika & Pullasormet, joka valittiin samana vuonna Pohjois-Suomen bändimestariksi. Jari viihtyi yhtyeessä vuoden verran, jonka jälkeen siirtyi ravintolamuusikoksi. Hänen tilalleen tuli Hannu "Puntti" Valtonen. Jarin muuttaessa 1980-luvun alussa pohjoisesta Helsinkiin, hän sai soittajilta lempinimen Heinäkenkä, joka lyhentyi sittemmin Heinäksi. Etelässä hän opiskeli muutaman vuoden Oulunkylän Pop & Jazz Opistossa, mutta teorian sijaan keikkaelämä kiinnosti enemmän.
- Siihen aikaan kaikkien kitaristien Mekka Helsingissä oli Kitarapaja. Siellä tutustuin lappeenrantalaiseen Jarmo Nikkuun. Hän alkoi olla kova nimi etelässä ja hänen tuurausten kautta homma lähti käyntiin.
Alussa Jaria työllisti Toivotaan toivotaan-tvohjelma. Studiosoitot myös lisääntyivät ja hän keikkaili ravintolayhtyeessä Boulevard. Lahjakas poppoo edusti Suomea kaksissakin Euroviisuissa. Vuonna 1987 se esiintyi Virve Rostin taustalla ja seuraavana vuonna yhtye esitti Dublinissa Pepe Willbergin laulun Nauravat silmät muistetaan. Sittemmin Jari on ollut viisuissa säestämässä myös Jasminea.
Viisuista alkoi Jarin yhteistyö Pepen kanssa, mikä jatkuu vielä tänäänkin, duokeikoista aina Jormas-nostalgiaan saakka. Pidempään hän on soittanut myös Riki Sorsan ja Kirkan kanssa.
- Kirkan kanssa oli hirmu nastaa. Vuonna 1988 hän oli juuri voittanut Syksyn sävelen laululla Surun pyyhit silmistäni. Tanssipaikat olivat täynnä ja suosio oli kova. Vedettiin Surua ja kohta jo perään Born to be wildia. Se oli mukava työmaa ja rockgenressä se on varmaan minun merkittävin juttuni, Jari uskoo.
1995 Jari heittäytyi freelanceriksi ja jätti pidemmät yhtyekiinnitykset taakse. Hyvien kontaktiensa kautta hän sai heti mielenkiintoisen tarjouksen.
Amerikan nykymusiikin ykkösnimi John Adams, Terry Rileya ja Philip Glassiakin suositumpi säveltäjä, halusi tuoda musikaalinsa I was looking at the ceiling then I saw the sky Eurooppaan ja hän tarvitsi osaavaa ryhmää. Hän kysyi neuvoa Esa-Pekka Saloselta, joka otti yhteyden Avantin Janne Murtoon, joka kokosi yhtyeen.
- Etukäteen mulla ei ollut paljoakaan tietoa jutun sisällöstä, kun lähdin mukaan. Sitten selkisi, että se on teatteriproduktio, jossa on kuusi amerikkalaista laulajanäyttelijää ja yhtye. Se ei ollut klassista, vaan aika pitkälle blues- ja rockpohjaista soittamista.
Suomessa musikaali nähtiin Helsingin juhlaviikoilla. Kaikkiaan esityksiä oli yhteensä kuusikymmentä Englannissa, Saksassa ja Ranskassa..
John Adams kutsui Avantia omaksi "dreamteamiksi". Vaikka hänellä oli myös Amerikassa yhtye esitystä varten, hän halusi levyttää teoksensa suomalaisten kanssa.
- Adamsilla oli selkeä näkemys kitaratontista. Musan piti olla Jimi Hendrixiä ja mullehan se oli helppo homma.
Pari vuotta Adams-projektin jälkeen Jari kiersi Eurooppaa Avantin mukana myös soittamassa musiikkia Fritz Langin mykkäfilmiin Metropolis. Elokuvan musiikin sävelsi argentiinalaissyntyinen Martin Matalon, joka kutsui Jarin henkilökohtaisesti soittamaan vielä Hongongiin kymmenpäiväisille festivaaleille.
Ere Kokkosen johtamaan Komediateatteri Arenaan, Jari sai kutsun kapellimestari Olli Ahvenlahdelta kuusi vuotta sitten. Hän on ollut mukana myös Helsingin kaupunginteatterin musiikkijutuissa, joista hän nostaa ylitse muiden Grease-musikaalin. Tällä hetkellä työn alla on 60-lukuun liittyvä musiikki-iloittelu Hairspray.
Komediateatteri Arenan revyiden ohessa Jari on päässyt soittamaan myös Kokkosen ohjaamiin elokuviin: Kymmenen riivinrautaa, Hurmaava joukkoitsemurha ja Uuno Turhapuro-This is my life. Viimeiseen Turhapuroon Jari soitti kitarakuviot, jotka aiemmissa Uuno-leffoissa hoiti legendaarinen Heikki Laurila.
- Laurila soitti Uunot ja koko uransa Fender Stratocaster 1963:lla. Kitaran omistaa muuten nykyään Kari Tapion poika Jiri, Jari kertoo.
Viimeksi hän on soittanut elokuvamusiikkia Markku Johanssonin johtaman Vantaan viihdeorkesterin kanssa Timo Koivusalon elokuvaan Kaksipäisen kotkan varjossa, joka tulee ensi-iltaan syyskuussa.
- Siinä on tosi hienoa Timon ja Susannan(Palin) tekemää musiikkia. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Toivottavasti leffasta tulee myös soundtrack
.