tiistai 31. heinäkuuta 2012

10cc viikonloppuna Luleåkalasseissa!


Luulajassa, Tornion Twinkkareiden aikaan, piti esiintyä Sladeäkin kovempi 1970-luvun jyrä Status Quo, mutta keikka jouduttiin perumaan vähäisen lipunmyynnin vuoksi.
Tulevana viikonloppuna vietetään Luleåkalasseja (2.-4.7.), joka on satsannut vielä tuhdimpaan brittiläiseen nostalgiapakettiin; Bonnie Tyler, the Sweet ja 10cc.
Toki ohjelmassa on muutakin huipputarjontaa riemukkaasta Raj-Raj Bandista blueslaulaja James Harmaniin.
1970-luvun vieraista ehdottomasti musiikillisesti mielenkiintoisin on 10cc, jonka  ainoa alkuperäisjäsen Graham Gouldman on jo yksistään aikamoinen tekijämies.
Ennen 10cc-yhtyettä hän ehti kynäillä jo Holliesille laulut Bus stop ja Look through any window, Herman`s Hermitsille No milk today ja Yardbirdsille For your love ja Heart full of soul.
Näiden hittien jälkeen lahjakas lauluntekijä ostettiin isolla rahalla tehtailemaan New Yorkiin purkkapoppia. Sitä aikaa Gouldman on katunut, mutta hänen pelastus oli lahjakas 10cc. Yhtyeessä satsattiin laatuun, hyviin melodioihin, lauluun ja soittoon ja se sai hänen kunnianhimonsa taas palaamaan.
10cc:n alkuperäiskoonpano Gouldman, Eric Stewart, Kevin Godley ja Lol Creme oli yhdessä viitisen vuotta, jonka jälkeen kaksi viimemainittua jätti yhtyeen ja mukaan tuli yhäkin yhtyeessä kitaraa soittava Rick Fenn. (Muut Keith Hayman, Mick Wilson ja Paul Burgess ovat viimevuosikymmenten tulokkaita.)
Vuosina 1972-1980 10cc:llä oli yhdeksän albumia Amerikan listoilla ja suurimmat hitit olivat I'm not in love ja Things we do for love.
Graham Gouldman oli lauluja  kirjoittamassa, samoin kuin myös biisejä Wall street shuffle, Rubber bullets, Dreadlock holiday, Art for art’s sake ja I’m Mandy, fly me, joista 10cc muistetaan.
Monipuolisen hittikimaran lisäksi yhteellä on tapana esittää keikoilla myös Grahamin alkuaikojen lauluja kuten Bus stop, sillä kyseessä on edelleenkin erittäin lauluvoimainen bändi.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kemin Kesäkissa Blues(Кессакиса блюз)huomioitiin Venäjän teeveessä!

Kemin Kesäkissa Bluesissa vieraili muurmanskilainen tv-ryhmä, jonka kuvat leviävät ympäri Venäjän. Samalla reissulla tallentui filmille Kemin nuorten musiikkileirin tunnelmia ja paikallisia nähtävyyksiä.
Kaiken alullepanija on promoottori Tuomas Laajoki.
- Oltiin Olli Ontrosen bändin kanssa Muurmanskissa keikalla ja tutustuttiin sikäläisiin musiikkipiireihin. Molemminpuolinen innostus virisi ja asiaa lähdin viemään sitten eteenpäin Suomen Muurmanskin konsulaatin Sari Pöyhösen kanssa.
- Nyt tv-ryhmän vierailun jälkeen on sovittu, että lokakuussa mennään vastavierailulle. Viedään Suomibluesia itärajan yli. Olli Ontrosen yhtyeen lisäksi mukaan lähtee Jo` Buddy. Keikkojen ohella järjestetään workshoppeja; Olli opastaa huuliharpun soitossa  ja  Jo´ perehdyttää muurmanskilaisia afroamerikkalaisen musiikin historiaan, Tuomas Laajoki kertoo.
 Simerockista tehtiin peli!

Rovaniemellä 10 vuotista taivaltaan elokuun 10.-11. päivä juhliva Simerock -festivaali on saanut uuden muotonsa tietokonepelinä. 
Promoottori Sime Yliaska valaisee hieman:
- Aateltiin festarin juhlavuotena repästä jotakin urpoa, niinkuin aina, ja näin sai alkunsa idea Simerock -pelistä. Nopeammin ku huomattiin niin meidän webmaster jo lähetti valmiin pelin. 
Simerun nimisessä pelissä pelaaja juoksee kaupungin katoilla tarkoituksenaan saapua Simerock -festivaalille mahdollisemman nopeasti samalla keräten ravintoa ja krediittejä.
Simerock on Rovaniemeläinen rockfestivaali jossa esiintyvät tänä vuonna mm. PMMP, Jukka Poika, Stam1na, Lordi 10v juhlashow & Rock 'n' Rollo -kuoro, Petri Nygård ja Robin.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

P Ä I V Ä N  B I I S I !


Favourite Hippies: Jenny
Willy Clay Bandistä (ja jo bluesbändi Brickyardissa) tunnetuksi tulleen kitaristi-laulaja Örjan Mäen uusin viritys Favorite Hippies treeneissä kotikonnuillaan Pajalassa. Toisessa kitarassa veli Johan Mäki, bassossa Matti Kauppi ja rummuissa Fredrik Elenius. 
Örjanin historiasta lisää täältä: http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2010/12/orjan-maki-tahtien-poydasta-k-itaristi.html

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kalottjazz & Blues ja pohjoisen muutkin pikkufestit
muuttuvat!
Kalottjazz & Blues täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Parhaillaan kerätään 
festivaalikävijöiltä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä ja niitä voi lähettää 
osoitteeseen kulttuuritoimisto@tornio.fi.
Samalla kun suunnitellaan syntymäpäiviä, myös muutoksia on luvassa.
- Festivaali porskuttaa eteenpäin entiseen malliin, mutta Riverside Jazzin tulevaisuus on kylläkin vaakalaudalla. Eli jos sen vetämiseen ei uusia henkilöitä ilmoittaudu, niin todennäköisesti alkutalvesta vietämme kuoppajaisia konsertin muodossa, sanoo yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Jussi Leipälä.
Riverside Jazz on perustettu vuonna 1989 ja se on ollut aina tärkeä talkoo- ja  asiantuntija-apua Kalottjazzille antava elin, mutta yhdistyksen lopetus ei Leipälän mukaan festivaalin toimintaan vaikuta. Hän lupaa myös, että jazzkonsertit Musiikkitalolla jatkuvat. 
- Riversiden toimintahan on ollut jo vuosia lähes kokonaan Pop & Jazz Konservatorio Lappian käsissä, eikä ulkopuolisia ole toiminta kiinnostanut, paitsi että konserteissa on käynyt kymmenkunta jäsentä.

Pohjoisen kesän jazzfestivaaleilla kaikissa on käynnissä sukupolvenvaihdos. Kalottjazzin vetovastuusta Jukka Piiroinen luopui jo vuosia sitten ja nyt myös kulttuuripuolen tekijät ovat pikkuhiljaa jäämässä sivuun.
Raahen Rantajatseja vuodesta 1986 lähtien johtanut Pertti Kinnunen antoi viestikapulan nuoremmille viime vuonna. Tiimiä on vahvistettu myös Tampereen Jazz Happeningissä rutinoituneella festivaalijohtaja Anna-Maija Saarelalla. Rantajatsithan ovat kooltaan Kalottjazzien kokoinen. Viime kesänä tutkittiin Rantajatsien  4000 kävijää ja selvisi, että lähes puolet heistä tuli Raahen ulkopuolelta ja he käyttivät liikkumiseen ja erilaisiin oheispalveluihin 320 000 euroa eli pieni tapahtumakin vilkastuttaa uskottua enemmän liike-elämää.
Oulun Elojazz on taas saanut taiteelliseksi johtajakseen trumpetisti Jukka Eskolan, jolla on aiempaa kokemusta kuopiolaisesta Lumo Jazz-festivaalista.
Yllättävää kuitenkin oli, että kun Elojazz julkisti nimityksen, se ilmoitti: "Ohjelmaltaan ja yleisilmeeltään 24. Elojazz jatkaa samalla linjalla. Rytmimusiikkia käsitellään koko laajuudessaan tyylillisesti, kronologisesti ja maantieteellisesti, laatua painottaen.”
Luulisi, että taiteelliselta johtajalta odotettaisiin jotain uutta ja radikaalia. Minä ainakin toivoisin, jos Kalottjazz & Bluesin taiteelliseksi johtajaksi valittaisiin, minun ehdokkaani, Marzi Nyman tai Iiro Rantala, heidän persoonallisuus myös kuuluisi.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Satama Openin Airin Telakka-baarissa hoituu etkot ja jatkot!
Satama Open Air tarjoaa tänä vuonna täysin uudenlaisen tavan nauttia festareista. Tapahtuma-alueen ulkopuolelle pystytettävässä Telakka-baarissa raikaavat karaoke ja livemusiikki molempina festivaalipäivinä 3. & 4.8. klo 17:sta 02:een asti.
SAMI PILVILÄ
Telakan lavan ottaa haltuun tänä vuonna Sami Pilvilä ja Heme joka on tullut tutuksi Suomea kiertävän ja mielettömiä bileitä aikaan saavan Joku Paikallinen Bändi -keulahahmona . Tiedossa on festareiden kuumimmat vaihtoehtobileet, joiden tahdissa otetaan varaslähtö Satama Open Airin festivaalikattaukseen ja jatketaan armotonta bailausta aamuun asti.
Livemusiikin lisäksi Telakassa on luvassa myös vuosisadan hauskin karaokeruletti, johon on koottu Pohjois-Suomen baarien lauletuimmat kappaleet. Päätöksenteon vaikeuden aika on ohi, kun ruletti arpoo laulajalle takuuvarman hittikappaleen! Telakkaan on vapaa pääsy.
Teltta pystytetään festivaaliporttien välittömään läheisyyteen ja sisälle mahtuu noin 300 innokasta livemusiikin ja karaoken ystävää bailaamaan niin Satama Open Airin etkoja, juhlia kuin jatkojakin.
Satama Open Air järjestetään Kemin  Ruutinpuistossa 3.-4.8.2012. Tapahtumassa esiintyvät muun muassa The Rasmus, Diandra Flores, Poets of The Fall, Juha Tapio, Yö ja Lauri Tähkä. 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lappilaisesta kevyestä musiikista näyttely Rovaniemelle!
Torniossa 1927
23. elokuuta avataan Rovaniemen Arktikumissa lappilaista populaarimusiikin historiaa käsittelevä näyttely
Tsöh, Tsöh! Kuuluko?.
Käsitteenä populaarimusiikki on varsin laaja sisältäen niin jutaavan tanssimusiikin kuin pimeimmän heavy rockin ja kaiken siltä väliltä. 
Eräänä varhaisimmista kansanomaisen populaarimusiin esittäjistä voidaan pitää legendaarista Kalkkimaan pappia, oikealta nimeltään Petter Abram Herajärvi (1830–1885). Tornionlaakson totuudentorveksiksin kutsutulla kylähullulla oli tapana esittää pilasaarnojen ja pilkkalaulujen ohella myös viihteellisiä arkkiveisuja, joita myytiin lauluvihkoina markkinoilla ja muilla tapaamispaikoilla. Kalkkimaan papin tunnetuin arkkiveisu on vuonna 1854 julkaistu "Kalkkimaan papin laulu Engelsmannein käytöksestä Oulun läänissä kesällä 1854".
1900-luvun alussa markkinoilla kuultiin posetiivien keskieurooppalaisia salonkisävelmiä ja tanssittiin ajan muotitansseja torvien ja hanurien tahdissa. Myöhemmin mukaan tulivat gramofonit, radiot ja tanssiorkesterit "jazz-rämpytyksineen", joista innostui koko Lappi Petsamoa myöten. Kesällä 1926 Rovaniemellä vieraili amerikansuomalainen Suomi-orkesteri, jonka ohjelmistoon kuului myös jazz. 1930-luvulla pohjoisessa vaikuttivat muun muassa  torniolaisten Hentun veljesten Kivalo-orkesteri ja rovaniemeläinen Roifox. 
Sotien jälkeen lappilaisille maistui iltamaperinne, rillumarei ja reipas tanssimusiikki, mutta jo 1960-luvulla myös angloamerikkalainen rock and roll alkoi saada hiljalleen jalansijaa ja ennen pitkää yhtyeitä alettiin perustaa kaikkialla Lapissa. 
1970–1980-luvuilla populaarimusiikki pirstaloitui entisestään, uutuuksina vaikkapa purkka, jytä ja punk, mutta myös afroamerikkalainen musiikki, soul, funk, jazz ja ennen kaikkea blues juurtuivat maakuntaan sekä artististien, yhtyeiden että festivaalien muodossa. Musiikkia kuluttava nuoriso laukkasi discoissa ja nuorisotaloissa ihmettelmässä etelästä saapuvia yhtyeitä samalla paikallisia kannustaen.Viikonloppuisin kavereita tavattiin ulkona, kaduilla ja maitolaitureilla. Ravintoloissa raikasi elävä musiikki.
Tsöh, Tsöh! Kuuluko? Lappilaisen populaarimusiikin historiaa -näyttely esittelee kattavasti lappilaisen populaarimusiikin historiaa painopisteenä 1960–1980-luvut. 
Näyttelyssä on esillä vintage-bändisoittimia, harvinaisia valokuvia, historiallisia äänentoistolaitteita ja tallentimia sekä muita mielenkiintoisia kuriositeetteja. 
Näyttelykävijä pääse tutustumaan 1960-luvun bändi- ja tanssilavaan takahuoneineen sekä 1970-luvun teinitytön huoneeseen värikkäine yksityiskohtineen. Lappilaisen populaarimusiikin näyttelyhanke toteutetaan Lapin taidetoimikunnan, Lapin maakuntakirjaston, Lapin yliopiston ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä.
PS "Olen ollut viikon täällä Tukholmassa Kungliga Bibliotekissä lukemassa Haparandabladetia 1880- ja 1890-luvuilta. Löytyi ilmoitus, että kongolaisamerikkalainen neekeri oli ollut soittamassa Haaparannalla 1890-luvun lopulla..." (Marja Mustakallio meilasi tammikuussa 2008)
Suomalaiset talkoilevat Levon Helmin studion puolesta!
Suomalaiset eturivin muusikot järjestävät torstaina 16. elokuuta ainutlaatuisen Ramble For Levon Helm-muistokonsertin Helsingin Tavastia-klubilla. Legendaarisen yhdysvaltalaismuusikon  kunniaksi järjestettävässä illassa nähdään Markus Nordenstrengin The Latebirds vierainaan Tuomo ja Jukka Gustavson, Tommi Vikstenin ja Tokelan The Munsons, Eero Raittinen & Noisy Kinda Men sekä Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen ja Olli Haavisto.
Bob Dylanin ja Ronnie Hawkinsin taustamuusikkona uransa aloittanut Levon Helm nousi suuren rock-yleisön tietoisuuteen 70-luvulla The Band -yhtyeen rumpalina ja solistina. Yhtyeen suurimmat hitit, kuten The Weight ja The Night They Drove Old Dixie Down, Helm lauloi suurella intensiteetillä. The Bandin hajottua Levon Helm loi menestyksekästä soolouraa ja palkittiin Grammylla kolmesta viimeiseksi jääneestä sooloalbumistaan. Helm menehtyi syöpään tämän vuoden huhtikuussa New Yorkissa 71 -vuotiaana.
Levon Helm perusti Woodstockin taloonsa studion, joka muodostui tärkeäksi paikaksi monelle suomalaismuusikolle. Studiossa on purkitettu  Eero Raittisen, Ninni Poijärven, Wentus Blues Bandin, The Munsonsin ja The Latebirdsin levytyksiä. Kalliiden syöpähoitojensa johdosta Helm velkaantui viimeisinä elinvuosinaan ja rumpalin kotitalo ja -studio ovat nyt vaarassa joutua velkojien kynsiin. Studiossa vierailleet suomalaismuusikot aikovat tukea Helmin perikuntaa näiden säilyttämiseksi.
Ennakkoliput Tiketistä alk. 13€ + toimituskulut, ovelta 15€ http://www.tiketti.fi

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sara Sieppi ja Jukka Poika Märissä Säpikkäissä!
Torniolaiskaunotar SARA SIEPPI
YLE TV2:n Märät Säpikkäät-viihdeohjelman toisen tuotantokauden jaksoja on kuvattu ahkerasti pääkaupunkiseudulla mm. Kalliossa ja ympäri Suomen.Tarinatalo oy:stä kerrotaan, että kuvaruudussa saamelaisnaisten, Suvi Westin  ja Anne Kirste Aikion, uusia toilailuja nähdään taas ensi tammikuussa.
Pohjoisen tähdistä Märissä Säpikkäissä vierailevat ainakin Sara Sieppi ja Jukka Poika, joiden syvähaastattelut ovat jo purkissa. 
Kerrottakoon myös, että yhtenä sarjan pääkuvaajana toimii toisella tuotantokaudella rovaniemeläislähtöinen Ville Sarvola, joka on ollut Tarinatalon leivissä siitä lähtien kun hän valmistui vuonna 2008 Torniosta media-assistentiksi.
Viime vuonna suurella ennakkokohulla liikkeelle lähteneen sarjan katsojamäärä, vakiintui alun neljäännesmiljoonasta 150 000 katsojaan, mutta Tarinatalosta uskotaan, että ohjelma on vasta sisäänajovaiheessa, eivätkä kaikki ole vielä sitä löytäneet.
Nimmarit JUKKA POJALTA!!!
Medioille rajoja rikkovat Märät Säpikkäät ovat kelvanneet niin Suomen Kuvalehdelle kuin  7 päivää-lehdellekin. Heidän suuri missio on uudistaa kuvaa Saamenmaasta ja saamelaisten kulttuurista. Aika vähän on kuitenkin näkynyt Suvin ja Anne Kirstenin oman kansan, saamelaisten, kommentteja sarjasta.
Ainoa julkisuuteen noussut on mielipide Inarin Kaamoksen kuvia -festivaalilta, jossa paheksuttiin ohjelman tekotapaa ja ohjelmasarjan leimaavan kaikki saamelaisnaiset kiimaisiksi.
Kaikesta huolimatta Aikio ja West edelleenkin koohottavat ja pitävät hauskaa kuin olisivat ikuisessa  nousuhumalassa. Mönkijät pörisevät, rapa lentää, tyllihame vilkkuu ja kaiken tämän päätteeksi saamettaret tarkistavat meikkinsä, mutta sarjassa välähtävät myös suuret teemat: vähemmistöjen asema, miesten sielunmaisema,  julkisuuden kirous ja monta muuta nykypäivän kotkotusta.
Yritetään pysyä Märien Säpikkäiden kyydissä taas ensi vuonna, nauretaan tasapuolisesti saamelaisille, suomalaisille, helsinkiläisille, vähemmistöille, enemmistöille... ja ennen kaikkea itselle.(Kuvat: Tarinatalo)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Parhaat palat Twinkkareiden perjantailta: Jone Nikulan grillissä mm. Groovarit, Chisu, Paleface ja Petri Nygård!
Naisenergialla ja rokaten Twinkkarit
hyvään tulokseen!
PMMP & CHISU, kimppakivaa Torniossa! (Kuva: Mika Hyvärinen)
Twin City-festivaalit sujuivat oikuttelevasta säästä huolimatta promoottori  Reijo Angerian mukaan odotusten mukaan.
- Kokonaiskävijämäärässä päästään ainakin viimevuotiseen eli 12 000:een, jos ei ylikin. Edelliseen kertaan verraten nyt väki oli hyvin liikkeellä myös torsaina ja keskiviikkona.Tarkkoja lukuja ei ole vielä saatu, mutta perjantaina oli jotain 5000, mutta lauantai ei ole vielä selvillä. 
Jukka Pojan keikan siirtäminen teltasta, lippujen loputtua, rantalavalle aiheutti ylimääräistä säpinää, mutta kun Twinkkarit saatiin käyntiin kaikki meni mallikkaasti, heti Mikko Alatalon paljon vetäneestä lauluillasta ja Sääskisafarin lavatansseista lähtien.
Monelle fanille Twinkkareiden  ikimuistoisin hetki oli perjantaina, kun Suomen kovimmat naisstähdet Chisu ja PMMP löysivät toisensa Tornionjoen rantalavalla. PMMP  vieraili Chisun keikalla laulussa Sama nainen ja Chisu & bändi Tytöt-biisissä. Kuultiin myös Chisun räppäystä!
Molemmin puolin suomalaisen kevyen musiikin kultakimpaleet  olivat aivan haltioissaan historiallisen yhteisesitysten jälkeen. Paitsi loistavaa yleisöä, Chisu kiitteli huikeaa PMMP:tä facebookissaan.
- Huhhuh!!Vastavierailut PMMP:n kanssa oli mahtavuutta. Niin hieno meininkiTorniossa !!! Sama nainen ja Tytöt.. sydän karrella!!!, Chisu hehkutti.
Lauantai-ilta Twin City-festivaaleilla puolestaan päättyi oikeaan rockin ilotulitukseen, kun brittiyhtye Slade ja Michael Monroe vallottivat lavan. Molempien keikat sujuivat etukäteen suunniteltujen nuottien mukaan.
Rockin gentlemanni, äskettäin 50-vuotta täyttänyt Monroe tosin sai ensimmäisen harmaan hiuksen Torniossa, kun hänen roudarinsa riehuivat kaupunginhotellin saunatilassa. Älämölön lisäksi  muun muassa irtaimistosta kuntopyörä löytyi uima-altaasta.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Chisu kiittää Twinkkari-keikasta fb:ssa!
" Niin hieno meininki Torniossa tänään!!! Huhhuh!! Vastavierailut PMMP:n kanssa oli mahtavuutta, Sama nainen ja Tytöt.. sydän karrella!!! Kiitos Paula & Mira & Mikko & Heikki & Juho & Yleisö mahtavasta illasta. 2 tunnin päästä bussi kääntyy Hämeenlinnan suuntaan. Täytyy kai liftata messiin... C:* "
PS. Eli PMMP  vieraili Chisun keikalla biisissä Sama nainen ja Chisu & bändi Tytöt-biisissä. Kuultiin mm. Chisu-räppäystä!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

P Ä I V Ä N  B I I S I!

The Magnettes- Alison (s&s Elvis Costello)

Jukka Pojan Twinkkari-keikka teltasta ulkolavalle!
Kuten odottaa saattoi Jukka Pojan huomiseksi, torstaiksi, aiottu keikka  1000-henkeä vetävästä jättiteltasta on siirretty ulkolavalle Twin City-festivaaleilla. Liput loppuivat kesken ja torniolaispojan kotiinpaluukeikalle jouduttiin  myymään eioota.
- Valtavan kysynnän vuoksi lippuja on lisätty myyntiin, joten jos on jo kerennyt murehtia, ettei mahdu mukaan niin nyt mahtuu, festivaalipäällikkö Jorma Sankala sanoo.
Uusi satsi lippuja on nyt myynnissä Torniossa Umpitunnelissa, Pikku-Berliinissä, kaupunginhotellin respassa ja tietenkin myös festivaaliportilla.
Muutenkin ennakkoon näyttää valoisalta. Jos sää suosii Sankala arvioi, että Twin City-festivaali ylittää kävijämäärässä 12 000 rajan, joka oli ennakkotavoite.

Raj-Raj Band tänään ilmaiseksi Twinkkareilla!
Raj-Raj Band Pajalasta esiintyy tänään puolisen tuntia klo 21.00 alkavissa Sääskisafari-tansseissa Tornion Twin City-festivaaleilla. Tilaisuutta ei kannata missata!
Raj-Raj Band tuo iltamakulttuurin nykyaikaan. Se on yhtä hullunhauska kuin Mikael Niemen bestselleri Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Musiikillisestikin Raj-Raj Band on nautinto. Ei kunnioiteta rajoja, mutta ylitetään niitä taidolla ja tyylillä. 
Yhtyeen musiikissa yhdistyy  uusi ja vanha, eikä mikään ole sille vierasta. Erikoista tässä bändissä on, että se saa humpankin rokkaamaan eli muuttaa velatkin saataviksi.
Yhtyeen paketista ei mitään puutu. Siinä yhdistyy suomalaisittain Popedan äijämeininki, Jope Ruonansuun huumori ja suvantokohdissa, haitari hyväilee kuin Tornion Väylän lämpöinen vesi.
Raj-Raj Band on Tornionlaakson hauskin yhtye, josta Suomen  puolella valitettavan harva tietää vielä mitään.
Tältä kesältä isoista festivaaleista Raj-Raj Bandillä on takana  Kiirunafestivaali, Pajalan Markkinat ja edessä vielä Luleåkalaset. Nyt Sääskisafarilla yhtye "vetää vähän henkeä", heittää lyhyen shown ja mainostaa uutta mainiota levyä Pajalan Pojat.
Ensimmäisen lehtijuttuni otsikoin vuosia sitten: Raj-Raj Band on aarre verraton ja yhä sen allekirjoitan paksulla kynällä!
JON LORD OLI ROCKIN BACH!
Kemiläiset Hammond-miehet muistelevat!
Suruviesti kosketinsoittaja Jon Lordin (1941-2012) poismenosta pysäytti miljoonat musiikin ystävät. Yksi merkittävä rockin uranuurtaja poistui taas taivaalliseen orkesteriin. Syöpä vei hänet. Tavallinen fani oppi pitämään hänen soitostaan Deep Purplessa, mutta moni muusikon alku sai myös kipinän  instrumenttiinsa Jon Lordilta.
Näin kävi muun muassa kolmella kemiläiskosketinsoittajalle,  Matti Adolfsenille, Kari Hautalammelle ja Tuomo von Pfalerille. 
Matille Deep Purple oli Uriah Heepin ohella "tienavaaja" urkujen soittoon, mutta syvemmälle hänet vei Yesin albumi Close To the Edge. Karilla ja  Tuomolla taas suhde Jon Lordiin on säilynyt tuoreena vuosikymmenestä toiseen.
KARI HAUTALAMPI
 "Deep Purple on ollut mulle erityisen tärkeä innoittaja alkuvaiheissa ja on vieläkin! Varhaisnuoruudessa suunnittelin rumpukitarabasso-osastoa, mutta viimeinen niitti urkuinnostukseen oli Deep Purplen Burn-biisi. Ilmestyessään sitä tuli kuunneltua muutama kuukausi putkeen varmaankin 4-6 tuntia päivässä,  ainaskin kultautuneiden muistojen mukaan ja  vieläkin siitä vanha innostuu. Täysin Jon Lordin syytä, että lähdin kosketinsoitinhommiin!  
Kyllähän Purplea on tullut coveroitua suhteellisen paljon. Esimerkiksi hra Pentti Hietasen kanssa 2000-luvun alusta alkanut yhteistyö on kiva esimerkki siitä.
En ole kovin puritaaninen tiettyjen asioiden suhteen musiikissa, mutta Jon Lordin soolot on PAKKO soittaa ainakin suurinpiirtein,  kuten ne on soitettu alunperin. Mieleni kovin pahoitan, jos näin ei tapahdu!!
Lordin muu tuotanto on jäänyt itsellä vähemmälle huomiolle. Huomasin jossakin vaiheessa tekeväni ammattia soittamisesta, joten piti ja sain laajentaa musiikin tuntemusta."
TUOMO VON PFALER
Kun suru-uutinen tuli, loppupäivä meni Deep Purplen vinyyleitä kuunnellassa ja kynttilöitä poltellessa. Jon Lord jätti erittäin ison jäljen musiikillaan, soitollaan ja karismallaan. Hän oli rockmusiikin Johan Sebastian Bach ja hänet tullaan muistamaan varmasti aina.
Minun henkilökohtainen  musahomma lähti käyntiin 12-13 vuotiaana, kun kaveri  kiikutti kuultavaksi Deep Purplen vinyylialbumin Burn. Se kolahti samantien ja matka Lordin musiikilliseen maailmaan alkoi ja
samalla tiellä ollaan yhä.
Henkilökohtaisesti pidän kaikista Deep Purple-levyistä, joissa Jon Lord on mukana, aina Mark II:sta alkaen. Rod Evans ja Nick Simper eli Mark I ei kauheena hätkäytä. Toki siellä on hienoja biisejä, mutta kun Speed King tai Burn RÄJÄHTÄÄ käyntiin, niin ei siinä enää ole pahemmin kysyttävää.
Deep Purplen tuotannon lisäksi on tullut ahmittua Lordin soolotuotantoa, Whitesnake- ja Ashton, Lord & Paice-kausien levyjä. Myöskin olen aika hyvin katsonut, kaikenmaailman dokkarit missä Lord
vilahtaa.
Lordin klassinen kausi myös toimii. Varsinkin 2000-luvulla tehdyt tuotannot. Pictured Within on upea kappale.
Hienolta kuulosti myös hänen tuore bändi Jon Lord Blues Project ja mielenkiinnolla olisin kuullut lisää Lordin ja Joe Bonamassan yhteistyöstä. Harmi, että homma jäi kesken.
Panen täysin Lordin piikkiin sen, että minun pääsoittimeksi valikoitui juuri Hammond, jota rahtaan keikoille. Aikanaan How Much More-yhtyeen kanssa järjestettiin  parikin Deep Purple-tribuuttikonserttia ja  keikkasettiin aina ujutettiin muutama Purple-klassikko, mutta nykyisessä the Grammersissä pitäydytään täysin omassa tuotannossa.
Silti levyarvostelijat ja fanit ovat sitä mieltä, että kyllä Jon Lord sieltä puskee yhä läpi.
Tottahan se on. Jon on ollut mulle niin kova esikuva, ettei se voi olla kuulumatta.
Sitä tyylittelee hänen laillaan ja paljon soittoon tulee vaikutteita myös aivan alitajunnasta."

Tuomon vinkkejä! Yllä Jon Lord kertoo Hammond-soundistaan ja alla muutama pätkä 1970-luvulta, jolloin Jon Lord ja Deep Purple oli hänestä livenä parhaimmillaan.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=g7n3ABzopHU 

http://www.youtube.com/watch?v=EJy6e_AghBU 

http://www.youtube.com/watch?v=1slq_FwRN8o&feature=results_video&playnext=1&list=PL3A8ED39E7E55387A



http://www.youtube.com/watch?v=jv7IzJ35RZA&feature=related

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kolari palkitsi kulttuurivaikuttajia Ylläs Soikoon! –tapahtumassa!
 Kolarin kunta palkitsi tapahtumanjärjestäjä Pirkko Hietaniemen ja musiikkivaikuttaja Tapani Haapasaaren "Ylläs Soikoon! 25-vuotiskonsertissa"  sunnuntaina 15.7.. Konsertti oli samalla Tapani Haapasaaren yhtyeen 30-vuotisjuhlakonsertti.
Pirkko Hietaniemi ja Kino Ylläs-tapahtuman näyttelijävieras Antti Reini


Pirkko Hietaniemi on ollut keskeisesti vaikuttamassa Ylläs Soikoon! –tapahtuman  sekä muiden Ylläksen alueen musiikki- ja elokuvatapahtumien järjestämisessä ja vakiinnuttamisessa.
Tapani Haapasaari on luotsannut yhtyettään 30 vuotta


Tapani Haapasaari on valtakunnallisesti tunnettu ja arvostettu viihdeharmonikkapedagogi. Hän on muun muassa perustanut Ylläksen Harmonikkaleirin. Hänen oppilaistaan Reijo Kumpulainen, Heidi Haapasaari ja Ukko-Pekka Yliranta ovat voittaneet Kultaisen harmonikan mestaruuden. Tapani Haapasaaren yhtye on säestänyt kymmeniä suomalaisia tanssimusiikin kärkinimiä.
LIVE: Alan Nimmo villitsi Summertime Bluesissa!
Kitaristi-laulaja ALAN NIMMO
Jo viidennen kerran Rovaniemellä järjestetty Summertime Blues-festivaali saatiin viettää pääosin poutaisessa säässä. Tapahtuman onnistumisen takaamiseksi pystytetty festivaaliteltta piti huolen siitä, ettei edes perjantai-illan sade päässyt suuremmin pilaamaan festaritunnelmaa.
Bluesit potkaistiin käyntiin jo torstai-iltana järjestetyllä bluesristeilyllä, jossa sinänsä harmittavan vähälukuista yleisöä viihdyttivät King King-yhtyeen Alan Nimmo ja Bennett Holland.
Kemijoen Helmen risteilyllä Alan Nimmo & Bennett Holland
Perjantaina festarivieraiden alkulämmittelyn suoritti  70-luvun legendaarinen Arcticus-yhtye.
ARCTICUS, paikallinen klassikko
Alan Nimmo ja basisti Lindsay Coulson
Lopullisen yleisön  villitsemisen hoiti brittiläinen Alan Nimmon vauhdittama King King. Yhtyeen tarjoilema blues rock piti kuulijat lämpiminä sateesta huolimatta. Tuskin kenellekään paikallaolijoista jäi epäselväksi, kuinka kovan  tason laulaja/kitaristi Alan Nimmo on. Hän kuten muutkin yhtyeen jäsenet antoivat  lavalla kaikkensa. Siitä hyvänä osoituksena oli Nimmon ympärillä aika ajoin leijunut höyrypilvi, niin kuumana mies ja hänen kitaransa kävivät.
Lauantaina ”Entisten nuorten Rovaniemi”-yhteisö aloitti jo hyvissä ajoin iltapäivällä omilla kokoontumisajoillaan. Siitä väki jatkoi sujuvasti illan rientoihin. Rovaniemeläinen Slim Butler & The Slimcuts käynnisti illan juhlistamalla samalla virallisesti ensilevyään. Slim Butler’s Inner Blues on saanut hyvin positiivisen vastaanoton mm. bluesministeri Esa Kuloniemeltä, joten ihan mistä tahansa levystä ei ole kysymys. Tätä ’Hoikan Hovimestarin’ (Jarmo  Puhakka) yhtyeineen tarjoilemaa bluesherkkua on saatavilla uudestaan jo lauantaina 21.7. Kemin Kesäkissa Blues-tapahtumassa. Lauantai-illan musiikillisen annin päätti  toistamiseen viikonloppuna esiintynyt Arcticus.
Vielä sunnuntaina sitkeimmät sissit kokoontuivat iltapäivällä kuuntelemaan rovaniemeläistä  Akustista Kerhoa. Hienossa kesäsäässä tarjoiltu swing-jazz-country-blues-rock-kattaus rauhoitti mukavasti mieliä raskaan viikonlopun jälkeen.
AKUSTINEN KERHO
Lopuksi vielä suurkiitokset Jarmo Puhakalle, Tuula Alapirtille ja kaikille muillekin tapahtuman järjestämisestä vastanneille. Ensi kesänä uudestaan!
VELI PEKKA SALMI
teksti & kuvat

Jone Nikula valmistautuu Twinkkari-pestiin lenkkeilemällä!
Tulevan viikonlopun Twin City-festivaalit juontava mediapersoona Jone Nikula kertoo MTV3:n Viihdeuutisille, että aikoo tällä viikolla keskittyä kuntoilemiseen.
Hän sanoo, ettei häntä ilmojen haltijat pidättele ja hänelle kelpaa sää kuin sää.
- Ilma on mielestäni varustelukysymys: Sadesäällä sadeviitta niskaan ja rutinat pois. Ruisrockissakin satoi, mutta minua se ei haitannut, Jone latelee.
Puhakkaalla miehellä riittää myös sisätöitä, jos ilma kovin pahaksi äityy. Hän nimittäin käsikirjoittaa tällä hetkellä klassista Korkeajännitys-sarjakuvaa, jonka kuvittaa Marko Tiainen.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tunnelmia Lapin tangokuninkaallisten kruunajaisista Aavasaksalta!
Anne Angerialle kakkossija Tarinaniskennän SM-kisassa!
Tornionlaaksolainen kulttuuripersoona ja Ruotsin Sisuradion aalloilta tuttu Anne Angeria Haaparannalta nappasi hopeaa viikonloppuna Kärsämäellä järjestetyssä Tarinaniskennän SM-kisassa. Voittaja Pasi Asikainen tuli Tampereelta ja kisan kolmonen Jukka Lappalainen Oulusta.
Kilpailun finalistit esittivät seitsemän minuutin omakohtaisen tarinan perinteisellä kerrontatavalla ilman rooliasuja tai muuta rekvisiittaa.
- Minun tarina kerto minun siskosta, joka on taivaassa. En uskonut, että menee näin hyvin.  Se  oli kuulemman uutta,  että surullinenkin tarina menestyi. Olen niin iloinen ja onnellinen, että pärjäsin, Anne kertoo tyytyväisenä.
 Tuomariston mielestä kilpailu oli tasokkain tähän mennessä järjestetyistä Tarinaniskennän SM-kilpailuista. Angerian esityksestä raati sanoi: "Tarinassa oli yleisestä linjasta poikkeava sisältö, joka traagisuudessaan kosketti, mutta oli toisaalta valoisa, lohduttava ja elämänmyönteinen."
 Arvosteluraadissa istui muun muassa kolminkertainen(2002, 2003 ja 2007) SM-voittaja Aune Aho, hänkin 
haaparantalainen, jolta Anne sai kannustusta.
-  Aune kehotti vain ottamaan aivan  rennosti, niin hyvin menee ja niin kävi. Aune on aivan huippu ihmisenä,
Angeria hehkuttaa.
Jukka Pojan Twinkkari-keikalle enää muutama lippu!
Twin City-festivaalin juhla-alueen rakentaminen on aloitettu ja  odotukset ovat korkealla. Viime perjantaina päättynyt lippujen ennakkomyynti  sujui
vilkkaasti ja Jukka Pojan ja Stand Up Finlandian torstain keikalle festivaalipäällikkö Jorma Sankalan mukaan on enää muutama lippu jäljellä. Perjantaille ja lauantaille on 
kuitenkin lippuja hyvin saatavilla. Myös torstain Suvi Teräsniskan hotellikeikalle mahtuu vielä.
Viime vuonna Twin City Festivals keräsi reilusti yli 10 000 kävijää. Ensi viikonloppuna odotetaan yleisömäärän kasvua, sillä onhan Twinkkareilla tarjolla oikea superkattaus muun muassa 1970-luvun kovin hittibändi Slade, maailman arvostetuin rokkari Michael Monroe ja kesän kolme kovinta kotimaista festivaaliaktia: PMMP, Chisu ja Jukka Poika bändeineen.
Pitkä viikonloppu startataan jo keskiviikkona, jolloin festivaalialueelle on ilmainen vapaapääsy. Klo 19.00 aloitetaan  Mikko Alatalon lauluillalla ja iltaa jatketaan perinteisillä lavatansseilla, joita tahdittavat muun muassa Tarja Ylitalo ja hullunhauska Raj-Raj Band Pajalasta.
Viidessä vuodessa kaupunkifestivaali Twin City Festivals on vakiinnuttanut paikkansa Lapin yhtenä suosituimmista kesätapahtumista. 20-vuotisjuhliaan viettävän ravintola Umpitunnelin läheisyyteen, Tornionjoen rannalle, se kerää vuosittain kävijöitä Meri-Lapin lisäksi, myös kauempaa Suomesta ja Ruotsista.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mikasta Lapin Tangokuningas Aavasaksalla!
Mika on tuttu vieras myös Radio Pookin "puhelinlangatlaulaa"-ohjelmassa
Tornion kultakurkku Mika Jefremoff ei pettänyt ihailijoitaan, vaan kesti hyvin ennakkosuosikin paineet ja nappasi keskiyön aikaan Aavasaksan Aurinkomajalla käydyssä finaalissa ensimmäisen Lapin Tangokuninkaan tittelin.
Olavi Virran suurena ihailijana(jo toisessa polvessa) tunnettu Jefremoff kunnioitti tasan 40 vuotta sitten edesmenneen Mestarin muistoa ja veti "kovaa ja korkealta" Virran levyttämistä helmistä kappaleet Itämaista rakkautta ja Iltarusko plus ylimääräisenä Romanescan.
Mika, joka jätti osallistumatta tänä vuonna Seinäjoen tangomarkkinoiden laulukisaan, on reenannut ahkerasti oopperatenori Aki Alamikkotervon kanssa ja se myös kuuluu. Parhaillaan hän valmistelee kahtakin levyä, toista sooloalbumia ja Olavi Virta-tribuuttia. 
Jälkimmäisen kappaleista olen muutaman kuullut ja täytyy sanoa, että Jefremoffin ääni nimenomaan s o i  ja askel askeleelta hän kuulostaa enemmän ja enemmän esikuvaltaan Virralta.
Toiseksi Aavasaksan Lapin Tangokuningas-kisassa tuli Paavo Yrjänheikki Raanujärveltä ja kolmanneksi Petri Tanhua Ivalosta.
Naisten puolella Susanna Kunnari Lautiosaaresta valittiin Lapin Tangokuningattareksi. Vaikka laulu takelteli, hän pystyi voittamaan toisen rutinoituneen kilpailijan tervolaisen Annika Kontion. Kolmanneksi lauloi Tiina Pekkala-Korhonen Ivalosta.
Ensimmäistä kertaa järjestetty Lapin Tangokarnevaalit-tapahtuman tangokuninkaallisten valinta veti  Aavasaksan Aurinkomajalla perjantaina ja lauantaina siinä määrin runsaasti yleisöä, että ensi vuonna kisan huipennus pidetään Aurinkovaaralla  juhannuksena. 
Nyt ensimmäisellä kerralla eri puolilla Lappia järjestettiin kaikkiaan seitsemän alkukilpailua, joissa oli mukana yhteensä satakunta laulajaa. 


Jari Sillanpään konsertin mokan takana EI Men In Black!

Jari  Sillanpää & Men In Black Moskovassa
- Pettymys oli suuri, sillä tuhatpäinen yleisö ei kuullut aluksi tähden ääntä ollenkaan. Jari pyöri aluksi lavalla hämmentyneenä ja yleisö ihmetteli tilannetta.
Näin kasaa Juha-Veli "Juhan poika" Jokinen Iltalehti-juttuunsa "Jari Sillanpää keräsi megayleisön - äänentoisto petti" katastrofin ainekset, vaikka hiukan pidemmän hiljaisen hetken, Jari klaarasi tyylillä ja huumorilla.
Sillanpäätä oli säestämässä täpötäydellä Seinäjoen Tangokadulla kemiläinen Men In Black ja tekniikkamokailun syyn, lavan reunasta haastatteluun napattu seinäjokelaisteknikko vieritti heidän niskaansa.
- Kummallista, sillä Jarin omat miehet rakensivat äänentoiston Kaija Luhtilan jälkeen lavalle, tämä sanoi.
Men In Blackin kosketinsoittaja Kari Hautalampi, tyrmää facebookissaan kommentin täytenä pötypuheena.
- Jaa, vai että met rakennettiin äänentoisto!! :DDD. Paikallinen teknikko mokasi kytkennöissä.. :), hän kuittaa. 
www.iltalehti.fi

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kemin Satama Open Air saa kehuja!
Laulaja Arttu Wiskari sanoo Sydän-Häme Lehden haastattelussa: "Kemin Satama Open Air on ainoa festari, joka painii järjestelyillään ja tunnelmallaan samassa sarjassa Aitoon Kirkastusjuhlien kanssa." 
Viimevuotisen festivaalin jälkeen myös Paleface antoi ruusuja tapahtumalle päiväkirjassaan Soundissa: "Satama Open Air on yksi tähänastisen rundimme parhaiten järjestettyjä keikkoja. Hatunnosto! Kemin catering nousee etenkin palkintosijoille. Tarjolla on muun muassa Perämeren lohta ja karitsan pataa." 
Tapahtuman promoottori  Markku Köngäs sanookin, että heidän pyrkimys on saada niin yleisö kuin artistit viihtymään. Hän kertoo muun muassa, kuinka eräs esiintyjistä halusi golfata ja he toteuttivat toiveen. Hänet kuskattiin Tornion golfkentälle ja "kevyt kenttälounas" hankittiin Meerin Grilliltä
Tänä kesänä Satama Open Air järjestetään Kemin Ruutinpuistossa 3.- 4. elokuuta. 
www.satamaopenair.fi
Laulu Koti-ikävästä, dokumentti ruotsinsuomalaisista!
Jännä nähdä esittääkö Markus Fagervall & Månskensorkestern "ruotsinsuomalaisten kansallislaulun" Kotiseutu Pohjolassa, jonka tekstin kirjoitti Ossi Oinas, lähtöään Raanujärveltä. 

Ansioitunut oululaisohjaaja Mika Ronkainen, joka tunnetaan musiikkipuolelta ennestään mainioista dokumenteistaan Mieskuuro Huutajista ja metallibändi Sentencedistä, tulee nyt mielenkiintoisella elokuvalla Laulu Koti-ikävästä.
Se saa kotimaan ensi-esityksensä Oulussa 23. syyskuuta Nordisk Panoramassa, jossa se kisaa parinkymmenen muun elokuvan kanssa parhaan pohjoismaisen dokumentin palkinnosta.
Kai ja Tauno matkalla Oulusta Göteborgiin
Laulu Koti-ikävästä on kertomus entisen muusikon Kain ja hänen isänsä Tauno Latvalehdon matkasta Oulusta Göteborgiin, missä he asuivat Kain lapsuudessa 1970-luvulla. Samalla se on tarina niistä 600 000 suomalaisesta, jotka muuttivat 1960- ja 70-luvuilla Ruotsiin pakoon Suomen työttömyyttä. Noin 200 000 heistä palasi myöhemmin takaisin Suomeen - kuten tekivät myös Tauno ja silloin teini-ikäinen Kai.
Latvalehtojen reissusta tulee musiikillinen matka yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaisten maahanmuuttajien historiaan Ruotsissa.
Selkärangan elokuvalle luovat suomalaissiirtolaisten 1970-luvulla kirjoittamat musiikkikappaleet, joita elokuvassa esittävät livenä toisen sukupolven ruotsinsuomalaiset muusikot. Mukana ovat muun muassa Anna Järvinen, Markus Fagervall, Darya Pakarinen & Månskensorkestern, Harri Mänty(Kent), Hannu Kiviaho (Fatboy), Heikki Kiviaho (Sator) ja Love Antell.
Vaikka Laulu Koti-ikävästä (Ingen riktig finne / Finnish Blood, Swedish Heart) on puhdasverinen dokumenttielokuva, se on myös road movie ja musikaali. Näin se luo oman ainutlaatuisen elokuvagenrensä.
Vielä on Ylläs Soikoon!-tapahtumaa jäljellä...
LAUANTAI: 19-20 Pyhän Laurin kappeli,12 €, ei passilla
Kolme naista kappelissa
- Vieno Kekkonen, Elina Sauri ja Asta Siekkinen, säestäjänä Mika Siekkinen
20-24 Riemuliiteri, 15 €
- Risto Nevala, Kauno Kaulanen ja Haapasaaren yhtye
20-24 Ylläksen Kaivohuone, 12 €
- Reddington ja Red Hot 
22-02 Äkäshotelli, 15 €
- Varjokuva 
- klo 21.00 alk. Maija Astikaisen tanssikurssi, fusku, sis. hintaan
SUNNUNTAI: 12.00 Grooppi, piknik-konsertti, 5 €
- Risto Nevala, Mika Siekkinen säestää ja haastattelee 
14.00 Äkäshotelli, 15 €
Tanssimusiikin juhlaa, Ylläs Soikoon 25-vuotiskonsertti 
- Tapani Haapasaaren yhtye, solisteina Risto Nevala, Pekka Ylisirkka, Eino Karjalainen, Oiva Pasma, Veijo Pääkkölä, Juha Imberg, JJNN, Heidi Haapasaari, Sakari Joensuu. Juontajana Sakari Lipponen.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

LIVE: Hämärästä Aamunkoittoon, yllä ajatusten virran!
HA:  Ville Risto (kitara & banjo), Jukka Koivumaa (laulu & basso), Timo Reijonen (rummut)  ja Antti Risto (steel-& soolokitara)
Hämärästä aamunkoittoon-yhtyeen kesäkiertueen eilinen lähtölaukaus Pellon kahvila-ravintola Grannissa oli onnistunut. Nelikkoa oli saattamassa matkaan heidän omalla kotikentällään kolmisensataa kuulijaa. 
Grannin pation yleisö muodostui yllättävän sekalaisesta seurakunnasta eri-ikäisisiä, mutta Hämiksen message onkin osoitettu meille kaikille. 
Kun laulaja-lauluntekijä Jukka Koivumaan katse viipyili pation alapuolella virtaavassa Tornionjoessa, ei hän hengittänyt samaa  ilokaasua kuin pellolaiset Eini tai Tarja Ylitalo, joita heitäkin tarvitaan, vaan sydän löi raskaammin ja mielenmaisema oli enempi mukkalainen.
Viimeinen mohikaani Koivumaa  lauloi teksteillään lievitystä sydänsuruihin.Sen oikean rakkauden etsimisen lisäksi, hän rohkaisi ja hätisteli arkielämän demoneja. Hän kuljetti pitkistä varjoista kohti valoa, samalla kun auringon säteet Väylän toisella puolen heikosti näkyivät pilvien lomasta.
Hämisten akti oli riisuttu, mutta tehokas.Se oli pyhä toimitus. Asialliset tummat puvut ja napakat välispiikit. Samalla kun musiikissa sykki rock, Riston veljesten, Villen banjo ja Antin stilika toivat siihen kantri-ja hillibillielementit, mutta kaikista syvimmällä musiikissa soi kuitenkin reissumiesperimä Tapio Rautavaara-tyyliin.
Hämiksellä on siis repussa hyvät eväät. Se onkin valmis täyttämään kaikki  melankolian tyhjät huoneet. Arvostetun levy-yhtiön Suomi Musiikin kautta yhtyeellä on siihen kaikki mahdollisuudet. Elokuussa ilmestyy Vailla rakkautta vanhenen-sinkun jatkeeksi laulu Juoppohullu.
Hämärästä Aamunkoittoon-yhtyeen näet Suomen kiertueella seuraavasti: 17.07. Ravintola Stage, Kalajoki,  18.07. Ravintola Stage, Kalajoki, 19.07. Pub 51, Ähtäri, 20.7. Brando, Vaasa, 21.07. Blues bar Gopi Desert Canoe Club, Tampere, 24.07. Bar Mendocino, Helsinki, 25.07. Rosso, Kotka, 26.07. Kotkan meripäivät Pub Jaakko V, Kotka & 27.07. King´s Crown, Kuopio.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Nina Höynälä – jazzlahjakkuus Torniosta!
Juttuni vuodelta 2008!
Nina oli päässyt juuri Sibelius-Akatemiaan ja sai suitsutusta mm.tulevalta opettajaltaan Jukkis Uotilalta. Nyt hän on jo Vuoden Pori Jazz Taiteilija! Jännittävää seurata, mihin vielä ehtineekään. Mutta hyvä muistaa, mistä on lähdetty.
Kuva: Fred Sten/JazzRytmit
 Torniolainen jazzlaulaja on harvinaisuus. Nyt meillä on sellainen ja oikea kultahippu, Nina Höynälä. Hän esiintyy viikon päästä Pori Jazzissa ja taitaa olla ensimmäinen paljasjalkainen torniolainen.
Eikä tässä kaikki. Syksyllä tämä viime kevään ylioppilas aloittaa opiskelun Sibelius-Akatemian jazzosastolla.
- Olen tosi innoissani ja yllättynyt. Olin toinen mukaan otettu laulaja, Nina kertoo iloisena ja syystäkin.
Tunnetusti  jazzosastolle  pääsy on vaikeaa. Rima opinahjossa on kansainvälisestikin korkealla. Nina pääsi mukaan ainoana laulajana koulun pitkään ohjelmaan, johon viimeksi otettiin muutama vuosi sitten Susanna Hietala Club For Fivesta.
Tänä vuonna hakijoita jazzosastolle oli kaikkiaan hiukan alle sata, joista sisään pääsi kahdeksan.


Sparraaja 
Vuosi sitten Torniolainen uutisoi Ninan pääsystä kansainväliseen Lady Summertime-laulukilpailuun Aulangolla. Silloin kilpailujohtaja Osku Rajala puhui vielä ”ei-valmiista, 17-vuotiaasta lupauksesta”. Muutama päivä sitten tämä jazzin monitoimimies, muun muassa Jazzrytmit-lehden päätoimittaja, sanoi Ninasta jo, että ”nuoressa naisessa on kansainvälistä tasoa”.
Lyhyessä ajassa Ninan kohdalla on tapahtunut paljon ja suuren kiitoksen siitä nuori laulajatar antaa Rajalalle.
- Jos minun täytyy nimetä joku löytäjä, se on juuri Osku. Hän on nostanut minua esille ja ollut koko ajan hirveän kannustava. Kritiikkiäkin olen saanut, mutta hyvin rakentavaa.


Keikka Poriin
Lady Summertime-kisassa Ninan sijoitus oli kuudes. Syksyllä hän sai laulunopettajakseen Susanna Söderin ja sen jälkeen hän on kilpaillut Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Viimeisimmässä Tallinnan Nõmme Jazzissa hän oli jo kolmas ja se tiesi keikkaa Pori Jazziin.
- Kilpailun puheenjohtajana oli Jyrki Kangas Pori Jazzista. Henkilökohtaisesti hän sanoi, että oli hyvä, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän nimittäin kertoi Tallinnan kilpailun olevan ainoita paikkoja, missä hän voi bongata tuoreita nimiä festivaalille. Hänestä artistien valinta pelkkien satojen demojen perusteella heitä näkemättä oli mahdottomuus.
 Pori Jazzissa Nina ja Tallinnan muut mitalistit saavat täyden ylläpidon, pääsevät kuulemaan maailmantähtiä ja saavat muutaman laulun esittämisestä palkkaakin. Nina aikoo laulaa omaa vakio-ohjelmistoaan.
- Minun bravuuri  on I`m a fool to want you. Se on jazzballadiversio Tuhon tietä kuljen-tangosta, jota olen laulanut tosi paljon. Yleensä perussetissä ovat myös Annie Rossin Twisted ja Peggy Leen Black coffee. Kaikki omia suosikkeja ja nuo mie aion laulaa Porissa, Nina suunnittelee.


Oman tien kulkija
Tähän asti Nina Höynälän laulajan taival on ollut monella tapaa erikoinen. Hän ei ole koskaan keikkaillut. Hän on vain kilpaillut, eikä omaa yhtyettä ole ollut. Tämän hän sanoo yhdeksi syyksi, miksei häntä ole nähty esiintymässä  kotikentällään Kalottjazz & Bluesissa. Hän uskoo kuitenkin, että se toteutuu viimeistään ensi kesänä, sillä Sibelius-Akatemiasta varmasti säestäjiä löytyy.
- Torniossa saatan konsertoida aiemminkin, mutta festivaalikeikoista ensi vuodelle on sovittu alustavasti  vain  Ylläs Jazz & Blues.
Nina kohdalla on myös poikkeuksellista, että nuori nainen valitsi ykkösjutukseen jazzin iskelmän ja rockin sijaan.
- Aivan pienenä kyllä lauloin kaikkea mitä radiosta tuli. Olin kuulemma aina äänessä ja lauloin paljon Katri-Helenaa ja Souvareita.
- Musiikkiluokilla sitten laulunopettaja Elina Kakko sanoi, että mulla on jazziin sopiva ääni. Kiinnostuin ja aloin kuunnella jazzia ja minua alkoi viehättää hirveästi vanha jazz, Ella Fitzerald ja Louis Armstrong, heidän aikakausi.
- Pikkuvanhalle sielulle jazz sopi ja tällä hetkellä se on mulle sydämen asia, Nina vakuuttaa lisäten, ettei ylenkatso iskelmääkään, jos siitä innostuisi  myöhemmin.


Katse syksyssä
Jazzin ohella Nina kertoo kuuntelevansa tällä hetkellä paljon muutakin mustaa rytmimusiikkia. Vanhaa ja uutta, eikä Kalottjazz & Blueskaan ole hänelle outo juttu.
- Varmaan joskus 15-vuotiaana olin eka kertaa. Mulla on ollut tapana käydä Pikisaaren konserteissa. Sieltä on jäänyt mieleen montakin nimeä. Iiro Rantala ja Felix Zenger viime kesänä oli ihan huippu. Ruotsalainen Blacknuss oli loistavan monipuolinen, Lenni-Kalle Taipale  ja paljon, paljon muita.
Tällä hetkellä Nina odottaa malttamattomana opintojen alkua Sibelius-Akatemiassa. Pori Jazzin jälkeen on tälle kesälle sovittuna enää yksi hääkeikka. Asunto Helsingissä odottaa ja  edessä on viisivuotinen opiskelurupeama.
- Mie aattelin, että otan Sibiksestä kaiken irti. Muusikoksihan voin valmistua, mutta haluan myös laulunopettajan pätevyyden. Luen kaikki mahdolliset pedagogiset jutut, sillä opettaminenkin kiinnostaa, sanoo Nina Höynälä, täynnä elämää ja valmiina uusiin haasteisiin.        


Jukkis Uotila (rumpali, pianisti & jazzprofessori) Ninasta:
 ” Olen tässä kesän aikana ehtinyt toistella Nina Höynälän nimeä, kun minulta on kyselty jazzosastolle otetuista lahjakkuuksista. Jo yli 20 vuotta olen kuunnellut pääsykokeissa nuoria suomalaisia jazzmuusikoita ja täytyy sanoa, että Nina teki lahjakkuudellaan erityisen vaikutuksen. Hän oli minulle ja muille raatilaisille aivan uusi tuttavuus, mutta vakuutti heti kaikki. Hän oli todellinen valopilkku.
Hänen esiintymisensä oli vahvan heittäytyvää ja tulkinnan rytminen käsittely osoitti poikkeuksellista näkemystä. Soundi, fraseeraus ja kappaleiden sisäistäminen myös tekstin osalta todisti jo tässä kehitysvaiheessa harvinaista kypsyyttä. Nina taitaa olla vasta 18-vuotias?
Lahjakkuuden perusteella hänellä, jos kenellä on mahdollisuuksia pitkälle, mutta nuoren ihmisen tulevaisuuteen vaikuttavat niin monet seikat. Mitään ei voi koskaan varmuudella luvata ja kehittyminen huipputekijäksi vaatii paljon työtä ja myös persoonallisuuden on istuttava saumattomasti kokonaisuuteen.”