keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kaikki kunnia Kolariin! Ylläksellä Pirkko ja Pekka Hietaniemen (kuvassa) mittarissa oli kaksi tuntia sitten -33, 3 astetta pakkasta. Samaan aikaan tuli tieto, että Napapiirin Sankarit on nyt vuoden 2010 katsotuin elokuva Suomessa 330 897 katsojalla, mikä lämmitti kovasti, sillä pariskunta oli muitten äkäslompolaisten kanssa avittamassa elokuvan tekoa tunturin juurella.
Napapiirin Sankarit ovat nyt päihittäneet katsojatilastoissa KAIKKI kuluneen vuoden aikana Suomessa ensi-iltansa saaneet elokuvat jättäen taakseen myös Hollywoodin megablockbusterit. Edes Harry Potter ja Carrie Bradshaw eivät mahtaneet mitään sankareiden rynnistyk...selle!
Kolarilailaislähtöisen Suvi Teräsniskan albumi Rakkaus päällemme sataa on valittu radioiden Vuoden 2010 Levyksi. Kakkoseksi musiikkitoimittajien äänestyksessä tuli Kaija Koo ja Irti. Pronssia otti Souvareiden laulava hanuristi Jukka Lampela albumillaan Sun luo.
Tulokset ja musiikkitoimittajien perustelut löytyvät täältä.
Suvin albumi valittiin syyskuussa radioiden Kuukauden Levyksi. Albumilta ovat nousseet radiosoittoon Jos mikään ei riitä, joka on viidettä viikkoa Radio Top 20 –listalla ja Jos menet pois, jolla listaviikkoja on jo peräti 23. (Discopress)

lauantai 25. joulukuuta 2010

Örjan Mäki tähtien pöydästä!
K itaristi-laulaja Örjan Mäellä on ollut hyvä vuosi. Hän on päässyt keikkailemaan arvostamiensa huippumuusikoiden Chip Taylorin, John Platanian, Will Kimbroughin ja Lazy Lesterin kanssa. Suurelta osin se on seurausta hänen pääbändinsä Willy Clay Bandin menestyksestä . Hän on tullut huomatuksi soittajana paitsi Nashvillessä myös tänä vuonna kotimaassaan. Yhtyeen toinen albumi Bluehan nousi helmikuussa Ruotsin Top 20-listalle ja single Mighty good time Svensktoppeniin.
Right On! Bandet är så genuint att man närmast ramlar ut ur rullstolen av glädje och entusiasm och när Örjan Mäki sätter sig med sin pedal steel är man, åtminstone i sinnet och tankarna, någonstans i west Texas på en honky tonk bar. Yeah! ( Rolf Nilsén- Norrbottens-Kuriren)
Jotta Örjan on päässyt soittamaan maailmanhuippujen kanssa, se on vaatinut myös oma-aloitteisuutta. Pari esimerkkiä.
Viisi vuotta sitten kun Willy Clay Band päätti tehdä esikoislevynsä Rebecca Driven Nashvillessä, yhtyeen jäsenet haaveilivat ja vitsailivat keskenään, että olisi mahtavaa, jos saataisiin The Band-legenda Garth Hudson mukaan levylle.
– Me otettiin härkää sarvista ja laitettiin Garthille sähköpostia. Hän vastasikin aika pian ja pyysi lähettämään demon meidän kappaleista. Hän kuunteli, tykkäsi ja viestitti sitten: Allright, let`s make a record! Se tuntui aivan uskomattomalta ja hän tuli mukaan aivan normitaksalla ja soitti neljällä raidalla haitaria ja pianoa, Mäki tarinoi.
Toinen tapaus on viime kesältä. Örjan kuuli, että hänen suuri bluessuosikki Lazy Lester on menossa keikalle Pohjois-Norjaan. Hän otti heti kännykän käteen ja soitti Lesterin keikkamyyjälle, että hän järjestää Lazylle keikan Kiirunaan, jos saa kompata häntä. Lester saapui vaimonsa kanssa junalla ja Mäen kotona treenattiin kolmisenkymmentä kappaletta ja keikka soitettiin Trägårnissa.
- Olin taivaissa. Se oli suurinta, missä olen ollut mukana. Lester on yksi viimeisistä suurista Bluesmiehistä. Lester soitti Stratoani ja huuliharppuani ja minä dobroa.
- Suurenmoinen kaveri. Hän kertoi hauskoja juttuja ja piti kitaransoitostani ja sanoi, että..."your not suposed to play, walk or talk fast it only gets you faster to the graveyard", Örjan hehkuttaa.

Tällä hetkellä Örjan tekee tähtikiertueiden ja Willy Clay Bandin esiintymisten lisäksi soolokeikkoja, pitää klinikoita ja puhuu kouluissa muusikon elämästä. Uusin hänen projekteistaan on Favourite Hippies. Jossain välissä hän yrittää ehtiä myös tehdä biisejä tulevalle soololevylleen.
Suomessa pajalalaislähtöistä Mäkeä ei ole kuultu vuosiin ja hän onkin kiinnostunut varsinkin pohjoisen keikoista. Tornion Kalottjazz & Bluesissa hän soitti viimeksi Kiruna X-pressissä. Kotikylässään hänellä oli myös bluesyhtye Brickyard, joka teki kaksi albumia ja esiintyi neljänä vuonna peräkkäin Ylläs Jazz Bluesissa. Hän on ollut mukana myös äkäslompolaisen Pekka Hietaniemen Blue Mountainissa yhdessä Ville Leppäsen kanssa.
Muusikko ja kitaristi Örjanista tuli musiikinopettaja Bengt Granbergin ansiosta. Samoin kävi Lotta Engbergille, Anders Aasalle, Raj Raj Bandin Tore Wilhelmsonille, Jordin Erling Fredrikssonille ja monelle muullekin.
- Bengt innosti meitä. Jos häntä ei olisi ollut, Pajalasta tuskin löytyisi tänään montaa kunnon muusikkoa, Mäki uskoo.
Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjassa Granberg kulkee nimellä Greger, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Hihnapyörä oli vienyt oikeasta kädet muut sormet. Silti hän pystyi taitavasti.esittämään vaikertavia kitarasooloja käyttäen peukalon kynttä plektrana.Hän pystyi laulamaan myös uskottavasti bluesia, koska hänen kieltään ei ymmärretty. Hänen uskottiin olevan Skoonesta, mutta oikeasti Bengt Granberg oli kotoisin Piittimen läheltä Älvsbystä.
Musiikinopettajana häntä pidettiin kärsivällisenä ja tärkeämpää hänelle oli soiton svengi kuin nuotinlukutaito.

W illy Clay Bandin perustaminen seitsemän vuotta sitten, tiesi Örjanille Stevie Ray Vaughan-tyylisen soiton siirtymistä sivurooliin. Bluesin tilalle tuli rockin ja countryn risteytys americana. Crosby, Stills, Nash & Young-tyyliset lauluharmoniat ja pedalsteel tulivat kuvaan. Esikoislevyllä Rebacca Drivella Örjanille stilikan soiton mallia näytti vielä legendaarinen Bucky Baxter.
- Todella mahtava muusikko. Hän vietti meidän kanssa kolme päivää ja kertoi keikoistaan muun muassa Bob Dylanin kanssa, mutta toisesta kamustaan Steve Earlistä hän ei suostunut puhumaan. Varmaan keikkailu hänen kanssaan oli rankkaa. Paljon sekoilua huumeiden kanssa, Örjan arvelee.
Alkuvuosina Willy Clay Band kiersi ahkerasti maailmalla, mutta pian huomattiin, ettei Euroopan ja Amerikan valloitus käy käden käänteessä.Viime vuosina yhtye onkin satsannut Ruotsin lisäksi Norjaan, jossa pidetään country-henkisestä musiikista. Erityisesti mairittelivat maailmalta tulleet lehtikommentit tyyliin "Rebecca Drive on yksi tyylikkäimmistä jutuista, mitä Ruotsista on tullut sitten Greta Garbon." ja Neil Youngin kannustusviesti: "GREAT STUFF! KEEP GOING GUYS!"
- Tuntui aika kovalta jutulta, kun olen aina kuunnellut ja ihaillut Neil Youngia. Hänen musiikkinsa on helppoa ja välitöntä kuin blues. Siinä on straight on-meininkiä, josta tykkään.
Vuonna 2006 Willy Clay Band koki aikamoista fanitusta etenkin Nashvillessä ja Skotlannissa. Nashvillessä se esiintyi vuoden aikana kolme kertaa.
- Paras juttu oli, kun päästiin soittamaan America Music Conference-tapahtumaan ainoana eurooppalaisyhtyeenä. Hakijoita oli monta sataa ja vain 40 valittiin. Siellä olivat paikalla kaikki silmäätekevät.
Skotlannissa taas suosio yllätti täydellisesti, mutta ilmeisesti Rebecca Drive oli kuunneltu ja olihan se saanut runsaasti radiosoittoa. Kun he saapuivat ensikertaa Dumfriesin pikkukaupunkiin ylin johto oli vastaanottamassa heitä ja heidät nimitettiin kaupungin kunniakansalaisiksi. Samana vuonna heidät valittiin myös Vuoden Kiirunalaisiksi.
- Meille oli perustettu myös fan-club, jota vetivät arvostetut poliisimiehet, jotka johtivat aikanaan pelastusoperaatioita Lockebien lentoturman yhteydessä.
- Eikä siinä kaikki, sillä Dumbfriesin poliisipäällikkö otti keikan jälkeen töistä vapaata ja lähti yhtyeen kuskiksi ja oli mitä mainioin opas, Örjan muistelee.
Toisella Skotlannin turneella taas, yhtyeellä oli vapaapäivä ja paikallinen roudari Gerald ehdotti extemporekeikkaa suosikkipaikassaan Alamo-baarissa. Asia sovittiin ja bussi parkkeerattiin ränsistyneen baarin eteen jonnekkin Glasgown laitakaupungille. Sisällä kuppilassa yhtye sai sitten eteensä porukan, joka oli kuin seinästä revästy, nuhruisia ja hampaattomia, osin pelottaviltakin tuntuvia laitapuolen kulkijoita. Alettiin soittaa ja ilta oli menestys ja drinkin tarjoajia riitti.
Muutamaa päivää myöhemmin Willy Clay Bandilla oli keikka Darvelin festivaaleilla. Merkittävä tapahtuma, joka veti siistiä ja sliipattua väkeä. Kun yhtye hyppäsi lavalle, yleisön joukosta kajahti kova huuto ja ilmoille nousi iso banderolli, jossa luki ALAMO BAR. Kuppilan kantaporukka oli vuokrannut ränsistyneen bussin ja matkustanut kannustamaan uusia kiirunalaisystäviään.

M uistorikkaita keikkoja Örjan on tehnyt tänä vuonna myös Chip Taylorin kanssa. Klubien lisäksi, he ovat esiintyneet paljon vankiloissa. Örjan muistaa erityisesti, kuinka vangit innostuivat laulamaan Chipin Wild Thingiä voimalla, joka sai karvat pystyyn ja toisessa paikassa taas Chipin herkkä Angel in the morning sai naisvangit kyyneliin.
Viime Ruotsin kiertueella Mäellä oli myös kunnia tutustua Chipin mukana tulleeseen kitaristi John Plataniaan, joka on soittanut muun muassa Van Morrison klassisella Moondance-albumilla.
- Yksi nöyrimmistä ja hienoimmista ihmisistä, joita olen tavannut. Vanista hän kertoi sen verran, ettei hänen kanssaan ole helppoa tehdä töitä. Kertoi myös, että kaikki, jotka soittavat Morrisonin kanssa, joutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, jossa lupaavat olla puhumatta Vanista.
Örjan kehuu myös viimeisintä soittokumppaniaan Will Kimbroughia (Rodney Crowell, Jimmie Buffett) ja kehoittaa ostamaan hänen Rootsy-boxinsa.
- En ole kuullut koskaan kenenkään sekoittavan niin hyvin bluesia, soulia ja counrya kuin Will. Jos americana kiinnostaa, pakkohankinta kaikille, Örjan vinkkaa.
Örjan Mäki (kitara & laulu) Need a friend

Lazy Lester & Örjan Mäki Kiirunan Trägårnissa: http://www.youtube.com/watch?v=c-yZfAh2wmM
(Johan Ylitalon keikkakuvat löydät täältä: http://www.flickr.com/photos/nixxxon/with/4665876740/ )


WCB (feat.Markus Fagervall): Kruuvamies: http://www.youtube.com/watch?v=_O1D9LnatWc


WCB: The Weight (The Band): http://www.youtube.com/watch?v=cjk8Xx_lMlQ

perjantai 24. joulukuuta 2010

Lappilaista joulupuuroa! >>> Kemin oma poika, Taikakuun kultakurkku Janne Raappana nähdään tänään jouluaattona teeveen suositussa Tartu Mikkiin- ohjelmassa yhdessä Annika Eklundin, Kristiina Wheelerin ja Osmo Ikosen kanssa.
YLE.fi/Satumaan Anu KJ haastatteli miestä ohjelman nauhoituksissa ja hän kertoili tepastolaislähtöisten Raappanoiden jouluperinteistä. Katso tästä!
>>>Teini-idoli Antti Tuisku viettää mökkijoulun läheistensä kanssa Rovaniemellä. Hänen ikimuistoisin joulumuisto liittyy heidän entiseen mökkiinsä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei sähköä, ei vettä. Mökki piti ennakkoon käydä lämmittämässä ja pikkupojasta jo pelkästään lämmitysreissu oli jännittävä.
- Mie olin silloin 8-9-vuotias. Siellä oli silloin todellista erätunnelmaa, oikeata fiilistä, Tuisku hehkuttaa Iltalehdessä.
>>>Dannyn taüstalaulajiin kuuluvalla Katja Lukinillakin ajatukset ovat pohjoisen joulussa.
- Jouluksi menen taas kotia Keminmaahan. Mikäs sen parempaa! Kerran oon joulun kotoa pois ollu. Vuosi oli 2002 ja meillä oli jouluaattona keikka Cinderella laivalla. Se matkusti Riikaan ja takas. Sillon olin laivalla, mutta onneksi sain äitin, isän ja veljen laivalle mukaan. Ihan mukava reissu, mutta kyllä joulu kotipuolessa, Keminmaassa, on aina ihan omanlaisensa juttu.
>>>Dannyn tallissa on ollut joskus töissä myös rumpali ja nykyinen kansanedustaja Lyly Raijala Oulusta, joka vartoaa joulua 30 asteen helteessä Thaimaassa. Pukkia odotellessa hän on mittaillut Thaimaan muotoja ja huomannut, että maan kartta on kuin Suomi ja Ruotsi yhteensä. Bangkok=Tornio, Pattaya=Oulu, Hua Hin=Luulaja, Phuket=Göteborg. Rajalan mukaan hänen mökkinsä sijaitsee Thaimaan Kempeleessä, joka on 10 km Oulusta/Pattayasta etelään.
>>> Nelosen Kuorosodan voittaneen Oulun kuoronjohtaja Suvi Teräsniska viettää joulun Kolarin mummon luona, joka on syypää lauluun Hei mummo, joka oli viime vuoden neljänneksi soitetuin joululaulu. MTV:n Viihdeuutisille Suvi kertoo, että mummolaan tulee 15 sukulaista ja nautitaan perinteisestä lappilaisesta joulusta
- Saan olla oikeasti rauhassa, eikä tarvitse ajatella työasioita. Saan olla sukulaisten ympäröimänä ja syödä hyvää jouluruokaa, Suvi kertoo.
>>> Kemin kaupunginteatterissa 9.tammikuuta 30-vuotista kansantaiteilijan taivaltaan juhliva Jope Ruonansuu viettää joulunsa etelässä, joka on hänen 10 kuukautiselle kuopukselle ensimmäinen. Iltalehdessä hän paljastaa, että paras henkilökohtainen joulu hänelle oli, kun hän sai lahjaksi ensimmäisen kitaransa. Jope osasi silloin jo soittaa, sillä pikkupoikien kitarabändissä oli lahjakas opettaja Heinä Nieminen.
- Kitara oli Sonja-merkkinen ja olin seitsenvuotias, kertoo Jope, joka harmittelee, ettei kitaraa enää ole olemassa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Kari Tapion arkun äärellä!
Viimeiselle matkalle eilen Kari Tapion siunannut pastori Mikko Salmi pyysi pari tuntia ennen hautajaistilaisuutta FB-ystäviään auttamaan puheen kirjoittamisessa ja kuvailemaan lyhyesti poismennyttä iskelmämestaria. Yksi ehdotti rakentamaan puheen osittain Karin tutuista lauluteksteistä ja sitä hän noudattikin ja keskeiseksi nousi lainaus Myrskyn jälkeen-laulusta.
- Nyt näemme, ettei yksikään voi päättää päivistään, vaan ne määrätään. Jätämme Kari Tapion kapteenin käsiin eli Jumalan käsiin, totesi Mikko Salmi muistopuheessaan.
Kotisivullaan hän muistelee eilistä päivää ja ystävänsä Kari Tapion hautajaisia:
Valkoinen ruumisauto kaartuu Tapiolan kirkon pihaan. Sadat ihmiset nyyhkivät kirpeässä pakkassäässä.
Suuri ääni on sortunut. Kari Tapio on poissa.
Omaisten kanssa vietetty rauhallinen hetki suuren taiteilijan avatun arkun ääressä on herkkä. Samalla, kun suru karkaa parkuna ilmoille, sieluun hiipii levollinen tunne: Nuohan ovat vain kuoret, ei Kari ole enää täällä.
Siunaustilaisuuden alussa mietin, miten 800 ihmistä voi olla näin hiljaa. Käsin kosketeltava kaipaus on läsnä jokaisen kukkalaitteen natinassa ja nenäliinan rapinassa. Suuri mestari on poissa. On jäähyväisten aika.
Siunaustoimituksessa minulle oikeastaan vasta valkeni, ettei Kari ollut rakastettu ainoastaan loistavan äänensä ja vaikuttavien laulujensa vuoksi. Hän oli ennen kaikkea pidetty ihmisenä. Kari Tapiossa oli lisäksi jotain jokaiselle suomalaiselle tuttua. Nimittäin joka suvusta löytyy Kari Tapion kaltainen herkkä macho-mies, jonka puheen voi kuulla vain sulkemalla silmänä.
Kari oli myös heikkouksiensa kanssa poikkeuksellisen rehellinen. Hän osasi kuvailla suomalaisen miehen mielenmaisemaa ja hengellisyyttä erityisellä uskottavuudella. Kari uskalsi olla ihmisille ihminen. Sen takia hän jätti niin moneen pysyvän jäljen.
Kari tunnettiin erityisesti huumoristaan ja nopeista käänteistään. Kepeän huumoriannoksen Karin saattohetkeen toi eräs vanha mies, joka kukkatervehdystä jättäessään luki Karin sukuselvitystä piinallisen kauan. Todellisuudessa mies ei edes kuulunut koko Jalkasen sukuun! Oli siinä papillakin naurussa pitelemistä, kun seurakunta Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jari Tervon johdolla purskahtelivat hiljaiseen hihitykseen.
Karin siunaustilaisuus päättyi jo Satumaa-tangon veroiseksi nousseeseen virsimäiseen Myrskyn jälkeen -lauluun. Kari Tapio eli sydänkohtauksensa jälkeen vuodesta 1995 lähtien omien sanojensa mukaan jatkoaikaa. Sen saldo oli huima: mm. 4 platinalevyä ja tuhansia konsertteja. Harva jatkoaika päättyy näin suureen voittoon.
Kun täysinpalvellut taiteilija saatettiin viimein ruumisautoon, vieri kyynel papinkin poskella. Kuolema on niin lopullista, ja kuitenkin... Kirkonkellojen ääneen sekoittuu kanttorin toiveikas laulu: Olen kuullut on kaupunki tuolla.
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!
MIKKO SALMI on tornionlaaksolaista pappissukua ja hänen esi-isistään löytyy 1600-1700-luvuilta kirkonmiehiä
niin Ruotsin Pajalasta kuin Norjan Kautokeinostakin.
Hän on syntynyt Ylitorniolla. Vanha kotitila sijaitsee Aavasaksan
juurella, jonka perhe jätti Mikon ollessa kaksivuotias. Hänen isänsä on Oulun hiippakunnan 12. piispa Samuel Salmi, jonka isä taas toimi pappina Muoniossa ja Pellossa.
Mikko tuli suuren yleisön tietoisuuteen ja sai lempinimen poppipappi, kun hän voitti Golden Stars-laulukilpailun vuonna 2003. Esikoisalbumi Jyviä ja pakanoita julkaistiin 2005 ja Vastavirtaan 2009. Häneltä on ilmestynyt myös sekä Virsikaraoke-että Veisukaraoke-levyt.
Mikko tunnetaan myös kolumneistaan, raikkaista mielipiteistä ja rohkeista liikuistaan. Vuosi sitten hän oli pastorina Oulun Karjasillan seurakunnassa ja tänään hän työskentelee Porvoossa Radio Dein juontajana. Hän on nykyajan pappi, jossa on
karismaa.

Lue kirjailija Jari Tervon Kari Tapiosta kertova kirjoitus Klabbi täältä.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Pauli teki tangon Aavasaksalle! Oululainen laulaja-lauluntekijä Pauli Haapalainen on kirjoittanut hienon laulun Aavasaksalle, jonka on säveltänyt Jamppa Tuomisen hovisäveltäjänä tunnettu Veikko Juntunen. Kappale löytyy Paulin uunituoreelta tangoalbumilta Satumaan portilta (Bestman Music), jolla on mukana myös parivaljakon viimeisin menestys, Arja Sipolan laulama Kaupunki valvoo, joka on ollut jo yhdeksän viikkoa Tätä Suomi Tanssii-listalla.
Aavasaksasta on tehty paljon lauluja, mutta valitettavan harva niistä on jäänyt elämään. Äkkiseltään tulevat mieleen Dallapen savikiekolle vuonna 1929 taltioima ilkikurinen foxi Aurinkovaaran juhannuksesta ja rokkikukko Herra Ylpön tilitys Lappi-muistoista, joka sai nimekseen Aavasaksa.
Ammoisina aikoina Aavasaksalla vieraili taiteilijoita, jotka eivät matkakertomuksissaan ylisanoja säästelleet. Monella tämän päivän ihmisellä kauneusarvot ovat hukassa ja raha on ainoa, jota kumarretaan ja Aavasaksan sydän aiotaan viedä. Onneksi kuitenkin on vielä niitäkin kuten Pauli, jotka näkevät Aavasaksan ainutlaatuisuuden.
Paljon Lapissa keikkaillut Pauli on tullut vuosien myötä tutuksi Tornionlaakson kanssa ja Tengeliöjoen rannalla lomaillessa Hokkasen perheen luona syntyi myös Aavasaksa-tangon teksti pari vuotta sitten.
- Inspiraatio syttyi helposti. Vietettiin perinteistä keväistä urheiluviikonloppua. Hiihdettiin, saunottiin, lilluttiin kylpytynnyrissä ja pidettiin hauskaa hyvässä seurassa. Ympärillä oli Lapin taikaa, tähtiyö, paukkuva pakkanen ja kauniit Aavasaksan lumiset rinteet.
- Ennen kotia lähtöä oli pakko istahtaa kuistin portaille ja panna ajatukset paperille. Ouluun päästyä vein tekstin Veikolle ja hän teki siihen kauniin sävellyksen melko pian sen jälkeen.
Paulin ja Veikko Juntusen yhteistyö onkin ollut hedelmällistä, sillä yhdessä on syntynyt jo puolisensataa laulua.
Kilpailumenestystäkin on tullut, sillä Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailussa 2006 ja 2009 kaksikko oli finaalissa.
Satumaan portilta- albumilla heidän tangojaan on mukana 14. Arjan lisäksi levyllä vierailevat myös Terhi Lehtoniemi ja Jaana Raivio, mutta suurimman osan niistä tulkitsee Pauli. Levyllä häntä säestävät Seppo Leinon, Aku Toivosen ja Pekka Pölläsen studio-orkesterit, mutta keikkoja Pauli tekee niin Oulun kuin Lapin läänissäkin Maximus-bändin solistina.
( CD:tä voi tilata osoitteesta: www.netti-iskelmat.com!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Terveet Kädet Provinssirockiin!
Ensi kesän Seinäjoen Provinssirockiin (17.-19.6.2011) on kiinnitetty, pääesiintyjän System Of A Dawnin jatkeeksi, Suomen legendaarisin hc-punk-yhtye Terveet Kädet Torniosta. Se esiintyy yhdessä tuntemattomien Anal Thunderin ja Koljosen Tiekiistan kanssa. Erikoista punkkeikassa on, että yhtyeillä on sama soittoaika ja sama lava. Parin minuutin biisit rykästään Törnävänsaaren tantereelle ja vaihdot tehdään lennosta. Järki on keikalla otettu hyötykäyttöön, sillä miksipä raahata soittokamoja edestakaisin, kun samoja soittimiakin voi käyttää.
Vaikka merilappilaisia puhututtanut Terveitten Käsien patsashanke ei ole edennyt, turkulaisjullien masinoima Facebook-ryhmä, joka on kerännyt yli 1500 kannattajaa, ei ole kuitenkaan luovuttanut. Sehän koki kolauksen viime keväänä, kun Tornion kaupunginhallitus hylkäsi esityksen, mutta kaupunginarkkitehti Jarmo Lokio on suhtautunut asiaan myötämielisesti, joskin lisätietoa kaivataan.
Lokio visioi Radio Aktiivisessa, että paikallisen taiteilijan toteuttama käyttötaideteos yhtyeestä sopisi rajalle kaavailtuun tapahtumapuistoon. Itse Terveitten Käsien sielu Läjä Äijälä ehdottaa Hallituskatua.
- Kadulle hirveän iso kivi, mitä tulisi kaikkien kiertää. Muistaisi aina, että ai hitto, nyt se on taas se Terveet Kädet -kivi tuossa edessä.
NSD ihmetyttää! Torniolaisen tatuointifirman Red & White Ink Laplandin järjestämä X-mas Party Umpitunnelissa 11. joulukuuta on joutunut Norrbottenin laajalevikkisimmän päivälehden NSD:n hampaisiin.
Jutussa on haastateltu Haaparannan koululautakunnan(barn-och ungdomsnämndin) puheenjohtajaa Kåre Strömbäckiä, joka kehoittaa vanhempia tarkkailemaan, missä heidän lapsensa liikkuvat.

Hänen ja NSD:n mielestä Red & White crew, joka on moottoripyöräjengi Hells Angelsin alaryhmä Luulajassa yrittää selvästi saada jalansijaa HaaparantaTorniossa, mistä oli osoituksena Haaparannallekin jaettava torniolainen mainoslehti, jossa oli suuri Red & Whiten mainos X-mas Partysta.
Umpitunnelin punanuttuhenkisen tapahtuman pääosassa oli kemiläinen Multi Climex-yhtye, kuuminta hottia olevan burleskishownsa kanssa ja se keräsi mukavasti väkeä ja tilaisuus oli ravintolankin mukaan kaikin puolin onnistunut.
NSD:n jutun johdosta kuitenkin Umpitunnelin kotisivulla nimimerkki "Ihmettelijä", 18-vuotiaan nuoren vanhempi kysyy, onko syytä huoleen ja ravintola vastaa:
- Kyseinen lehti joutuu vielä vastaamaan kirjoituksistaan. Umpitunneli vuokraa tilat uskontoon, rotuun tai kansallisuuteen katsomatta. Meillä on ollut vasemmistoliiton vappujuhlia, keskustapuolueen kesäjuhlia,seurakunnan lauluiltoja, koulujen tapahtumia. Meidän tehtävämme ei ole selvitellä taustoja, kunhan kaikki toimii ja pelaa sääntöjen mukaisesti, kuten ko. ilta oli esimerkillisen ja poikkeuksellisen hyväkäytöksistä porukka, kuten muutkin meillä järjestetyt eri järjestöjen tapahtumat. Voitte huoletta päästää nuorenne edelleenkin Umppariin, asiakkaiden viihtyvyys ja turvallisuus on meille kaikki kaikessa. Hyvää ja Rauhallista Joulua.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kuorosodan voittaja on Suvi ja Oulun kuoro! Kuorosodan tiukka finaalitaistelu Oulun ja Pihtiputaan kuorojen välillä päättyi Suvi Teräsniskan ja Oulun kuoron voittoon! Ääniä tuli finaaliviikolla ennätysmäärä ja tilanne oli loppuun saakka erittäin tiukka.
Suvi Teräsniskan ja Oulun kuoron 40 000 euron palkintosumma menee Oulun yliopistollisen sairaalan pienten syöpäpotilaiden hyväksi. Lasten syöpäostastolla hoidetaan syöpää ja veritauteja sairastavia lapsia koko pohjoisen Suomen alueelta aina vauvaikäisistä nuoriin aikuisiin. Sairaala aikoo uusia saamillaan rahoilla syöpäsairaiden hoidossa tärkeän kantasolukeräyskoneen.

Oulun kaupunki järjestää kuorosodan voittajille juhlat maanantaina klo 17.30 alkaen Madetojan salilla. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Juhla televisioidaan ja se lähetetään Nelosella Tapaninpäivänä.
Kuorosodan finaalissa esiintyivät myös kaikki pudonneet kuorot eli Lahti, Kuopio, Vantaa ja Helsinki. Finaalissa esiintyi myös ihana Jonna Geagea.
Finaaliyleisössä jännitti myös arvovieras: presidentti Tarja Halonen saapui seuraamaan Kuorosodan loppuhuipennusta.

(Nelonen) http://vaylanpyorre.blogspot.com/2010/11/suvi-kuorosodan-voittoon-kuorosodan.html

torstai 16. joulukuuta 2010

Diili-Sampo pani tuulheen! Hjallis Harkimon isännöimässä tositv-ohjelmassa Diili mukana ollut Äkäslompolon kyläkauppias Sampo Kaulanen löysi ohjelmasta tyttöystävän Michele Murphyn ja kaksi yhteistyökumppania Arttu Lipsosen ja Jouni Talvisen, joista jälkimmäinen muuttaa uutenavuonna asumaan Ylläkselle.
Jounin kauppakeskuksessa toimii jo yli 20 liikettä, eikä suurille suunnitelmille näy loppua. MTV3:n Viihdeuutisille Sampo kertoi, että Ylläksen alueelle on tarkoitus rakentaa toistasataa huoneistoa sekä liiketiloja. Viime kesänä Sampo rakensi kauppakeskuksen viereen jo yhdeksän huoneistoa ja seuraavat yhdeksän rakennetaan ensi kesänä.
Jo Diili-ohjelman aikaan kolmikko Sampo, Jouni ja Arttu käynnistivät Sataprossaa-mummukalenterikampanjan, joka on tuottanut tähän mennessä vanhustyölle jo 6400 euroa.
Vallattomista ideoistaan tunnettu Sampo on uhonnut tuovansa Metallican Ylläkselle, jos ei keikalle, niin ainakin saunomaan. Seuraava Sampon näkyvämpi tempaus on maaliskuun 3. päivä Taigan Miss Ylläs-kisa, jota tuomaroivat Eric King ja hänen tyttöystävänsä Michele.
CatCat tien päällä!
Ja muita uutisia!
>>>CatCat keikkailee taas yhdessä. Molemmat yrittivät tahollaan, Katja muun muassa Telmassa ja Virpi Tauskinsa kanssa, mutta homma ei ottanut tulta. Nyt sisarukset kiertävät maata nuoren ammattilaisorkesterin Kuutamokulkijoiden kanssa ja esittävät sitä, mitä heiltä odotetaan eli pirtsakkaa tanssittavaa Bye bye baby-tyyppistä iskelmää, jolla he nousivat pinnalle.
Kaikkiaan CatCat-duo on levyttänyt seitsemän albumia, joista neljä on kullattu ja yksi platinoitu.
Levyillä laulajina pitkälle koulutetut sisarukset ovat pääsevät esittämään laajemminkin osaamistaan. Muutama vuosi sitten heiltä ilmestyi albumi, jolla he lauloivat kauneimpia joululauluja yhdessä vanhempiensa ja serkkujensa kanssa ja äskettäin Poptori julkaisi hengellisten laulujen kokoelman, jolla he laulavat kappaleet Jumala rakastaa maailmaa ja Saviruukku.
>>>Ensimmäisen pitkän leffansa the Resident vihdoin levitykseen saanut ohjaaja Antti Jokinen kertoi MTV3:n 45minuuttia-ohjelmassa, että Lapissa kuvattava suurelokuva Nicholas North siirtyy, mikäli hän saa seuraavaksi hyvän tarjouksen Hollywoodista.
Vaikuttaa kuitenkin, että Jokisen haaveesta tulee ennemmin tai myöhemmin totta. Ainakin hänen Helsingin Estar-konttorin seinillä on luonnoksia Nicholas Northin hahmoista, tosin Rollywood saanee siirtyä Leviwoodin tieltä.
Hän paljastaa nimittäin, että ensi vuonna avataan Leville elämyspuisto, jossa voi tutustua ennakkoon leffan kulisseihin. Elokuvakylä valmistui helmikuun alussa ja sitä on tarkoitus käyttää hyväksi muissakin tuotannoissa.
>>>Konserttisalit ja viime aikoina kirkot täyteen vetänyt Jari Sillanpää ei vietä tänä vuonna joulua Seskarössä, vaan Länsi-Uudellamaalla Vihdissä. Hänen 13 esiintymistä käsittänyt Kaksi kynttilää-kiertue päättyy 18. joulukuuta Tampereen Aleksanterin kirkkoon, jonka jälkeen hän rauhoittuu ja viettää joulua perhepiirissä perinteisin menoin.
>>>Suositun Taivaan tulet-tv-sarjan tekijä Kari Väänänen paljastaa Lue!-lehdessä, että tulossa on vielä ainakin kolmas kausi, joka nähdään televisiossa vuonna 2013. Työn alla on myös iso Lapissa kuvattava elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat 1630-luvulle ja tähän päivään.
Ivalossa syntynyt ja Kemijärvellä lapsuutensa viettänyt Väänänen pohtii lehdessä suhdettaan Lappiin ja paluuta juurilleen.
- En ole Lappi-hurahtanut, vaan olen hurahtanut Lappiin täydellisesti. Sen maisemiin, vuodenaikoihin, mentaliteettiin, murteeseen.
- Kun sydän huusi tänne, oli lähdettävä. Olisin muuten katunut loppuelämäni.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Mikosta ja Jukka Pojasta kirjat!
Mikko Alatalon monipuolisesta urasta ja elämästä julkaistaan kirja Joviaali ilmiö - Tuntematon Mikko Alatalo (Helsinki-kirjat) hänen täyttäessä 60 vuotta 1. toukokuussa 2011. Se on välitilinpäätös, avoin ja rohkea elämäkerta, joka kertoo siitä tuntemattomasta, julkisivun takaisesta työstä, millä syntyvät sadat laulut, miten jaksetaan tehdä tuhannet keikat, vuosien tv-ohjelmat ja nyt myös poliittinen uurastus.
Mikko Alatalo on neljän vuosikymmenen ajan ollut joviaali ilmiö usealla elämänalalla.Vaikka julkisuudessa esiintymiset ja juontamiset vaikuttavat helpoilta ja joviaaleilta, mikään ei tullut Alatalollekaan ilmaiseksi, ilman ahkeruutta.Kirja perustuu Alatalon ja hänet tuntevien laajoihin haastatteluihin ja arkistolähteisiin.Sen on kirjoittanut Petri Nevalainen, joka on aiemmin tehnyt elämänkerrat muun muassa Pekka Pohjolasta ja Vesa-Matti Loirista.
Vaikka Mikko on protestilauluissaan ja poliitikkona esittänyt kritiikkiäkin, persoonana hän on positiivinen jopa ärsyttävyyteen saakka.Muusikkona Alatalo tuli tunnetuksi Harri Rinteen ja Juice Leskisen kanssa perustamassa Coitus Int -yhtyeessä, jonka jälkeen hän jatkoi soolouralla. Alatalo on yksin ja yhdessä Harri Rinteen kanssa kirjoittanut yhteensä 600 levytettyä laulua, joista monet ovat tuttuakin tutumpia: Maalaispoika oon, Hän hymyilee kuin lapsi, Yhdentoista virran maa, Ihmisen ikävä toisen luo, Vicky Lee ja Känkkäränkkä.
Suomi-reggaen keulakuvasta ilmestyy kesäkuussa kirja Jukka Poika (Wsoy). Jukka on
kirjoittanut sen yhdessä Kati Rajasaaren kanssa.
Kirja kertoo Pohjolan rastan levyjen synnystä, lapsuudesta Torniossa, isyydestä, meditaatiosta, ganjasta, kasvisruoasta, taosta, avioerosta ja löytämästään hylätystä kulmakivestä, Hänen Majesteetistaan Haile Selassie I:stä.
Elämänkerta on kurkistus myös Jukka Rousun ajatuksiin lampaidenhoidosta ja humalaisesta keikkayleisöstä, mutta haastatteluissa pääsevät ääneen myös artistin ex-vaimo, äiti, orkesteritoverit, musiikkialan ammattilaiset ja naapurit, jotka Jukan kanssa avaavat oven Tammisaaren ruotsinkieliseen maalaismaisemaan ja heidän väliseen rinnakkaiseloonsa.

Tänään Jukka Poika & Sound Explosion Band livekeikalla netissä! www.jenkatehdas.fi

tiistai 14. joulukuuta 2010

Sonatan DVD pakettiin Oulussa!Viime huhtikuussa Sonata Arctica tiedotti, että heidän toinen DVD:nsä ilmestyy vuonna 2011 ja se sisältää kaksi keikkaa; viimevuotisen 3700 kuulijaa vetäneen Kemi Open Air-shown ja keikan Milanon Alcatraz-klubilta.
Bändi kuitenkin luopui Milanon keikan kuvaamisesta. Näyttävän Italian shown toteuttaminen olisi maksanut maltaita ja pelkästään pyrotekniikan käyttö lupineen monin verroin enemmän kuin Suomessa.
Nyt on päätetty, että DVD pannaan lopullisesti purkkiin Oulun Teatrian keikalla 15. huhtikuuta. Seuraavana iltana yhtye nähdään toisella pohjoisen keikallaan Tornion Umpitunnelissa, lähes vuosikymmenen tauon jälkeen .
Tulevalla DVD:llä tullaan kuulemaan The Days Of Graysin ja Unian materiaalia. Tietysti mukana on myös runsaasti bonusta: "The Making Of"-haastatteluja ja sekalaista videokuvaa vuosien varrelta.
Pohjoinen odottaa Emmaa!Emma Gaala on juhla, jossa palkitaan kaupallisesti menestyneet artistit. Valinnoillaan se harvoin yllättää, vaikka mukana on usein musiikillisesti mielenkiintoisiakin nominantteja.
Kuusi Emmaa on jo jaettu ja loput jaetaan Emma Gaalassa 26.2.2011 Barona Areenalla Espoossa. Vuoden 2010 ehdoton kuningatar on Jenni Vartiainen. Hänen valittiin jo vuoden live-esiintyjäksi ja hän on ehdolla kuudessa muussakin kategoriassa. Hänen albuminsa Seili onkin yksi vuoden rohkeimmista ja hienoimmista poplevyistä. Sitä on myyty jo 93 000 kappaletta!
Tällä kertaa mukana on yllättävän paljon pohjoista väriä. Kaikista ilahduttavinta on reggaekunkku Jukka Pojan nostaminen nominantiksi. Entisen torniolaisen raikkaalle ja keinuvalla Kylmästä Lämpimään-levylle kuuluu Vuoden hiphop-elektroninen-reggae-Emma. Levyltä lohkaistu Mielihyvää on jo klassikko. Paleface sai jo etno-Emmansa ja Villa Nah ja Jätkäjätkät ovat vasta tulokkaita.
Usein mukana ollut Kolarin tyttö Suvi Teräsniska on jäänyt toistaiseksi ilman pystiä. Ensi
sunnuntaina hän nappaa Kuorosota-voiton ja sen jatkeeksi helmikuussa Vuoden Iskelmäalbumi-Emman, sillä Rakkaus Päällemme Sataa-levy on vahvoilla. Pahin kilpailija on Mariska, sillä Jonna Kurkelasta ja Tuure Kilpeläisestä on tuskin vastusta. Suvi on ehdolla myös Vuoden naissolisti- ja Vuoden albumi-kategorioissa, mutta ne vie Jenni.
CMX äänestettiin aikoinaan Rumban lukijoiden toimesta suositummaksi kuin the Beatles, mutta useista ehdokkuuksista huolimatta, se ei ole koskaan voittanut Emmaa. Armo käy oikeudesta tällä kertaa, toivottavasti, ja CMX valitaan Vuoden yhtyeeksi. Happoradio on ykköshaastaja, mutta Lauri Tähkä ja HIM ovat pystinsä jo moninkertaisesti saaneet.
Kotona Torniossa loistokeikalla äskettäin piipahtaneen CMX:n video Linnunrata on myös ehdolla omassa kategoriassaan.
Tietenkään ei sovi unohtaa myöskään Vuoden miessolistiksi pyrkivää rovaniemeläistä Antti Tuiskua, jonka tämän vuotiset ansiot ovat kyllä enemmän tanssiurheilun puolelta.
Ja jos tarkkoja ollaan lappilaisväriä löytyy myös Vuoden Albumi-kisassa mukana olevan Villa Nahin takaa, sillä kemiläiskultasormi Jori Hulkkonen on tuottanut duon debyytin ja Vuoden Video-ehdokkaan Lapkon riveissähän soittaa bassoa Anssi Nordberg, joka on Tornionlaakson maakuntamuseon johtajan poika.
Emma-ehdokkaat valitsee Ääni ja Kuvatallennetuottajat ja voittajat asiantuntijaraati. Kansa saa äänestää Yleisö-Emmasta! http://www.emmagaala.fi/2011/
Vuoden albumi: Helsinki - Shangri-La - Paleface, Kylmästä lämpimään - Jukka Poika, Rakkaus päällemme sataa - Suvi Teräsniska, Seili - Jenni Vartiainen & Viimeinen Atlantis - Stam1na
Vuoden biisi: En haluu kuolla tänä yönä - Jenni Vartiainen, Mikä boogie - Fintelligens, Pelastaja - Happoradio Tämän kylän poikii - Pariisin Kevät, Valon pisaroita - Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani & Vapaa - Kaija Koo
Vuoden hiphop- / elektroninen- / reggae-albumi: Helsinki - Shangri-La - Paleface, Kylmästä lämpimään - Jukka Poika, Origin - Villa Nah & Ykstoist ykstoist - Jätkäjätkät
Vuoden iskelmäalbumi: Hyvästi, Dolores Haze - Johanna Kurkela, Mariska & Pahat Sudet - Mariska & Pahat Sudet, Rakkaus päällemme sataa - Suvi Teräsniska & Valon pisaroita - Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani
Vuoden metallialbumi: 7th Symphony - Apocalyptica, Screamworks: Love in Theory and Practice - HIM, Sydänjuuret - Mokoma & Viimeinen Atlantis - Stam1na
Vuoden pop- / rockalbumi: Astronautti - Pariisin Kevät, Puolimieli - Happoradio, Sahara - Anna Puu & Seili - Jenni Vartiainen
Vuoden miessolisti:Antti Tuisku, Ismo Alanko, Jukka Poika & Paleface
Vuoden naissolisti: Anna Puu, Jenni Vartiainen, Maija Vilkkumaa ja Suvi Teräsniska
Vuoden yhtye: CMX, Happoradio, HIM, Lauri Tähkä & Elonkerjuu & Stam1na
Vuoden tulokas: Doom Unit, Laura Närhi, Reckless Love & Yona

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Torniolaisneito filmitähtenä! Totta (Ei tarua!) Sattuma vei 18-vuotiaan Vuokko Doctaren valkokankaalle ja teki hänestä tunnetun Helsingin suihkuseurapiireissä. Torniolaistyttö näytteli kolmessa suomalaisessa elokuvassa, Autotytöt (1960), Minkkiturkki (1961) ja Teerenpeliä (1963), jonka jälkeen hän keskittyi perhe-elämään ja parturiyritykseensä Saloon Vuokko Mattila, josta tuli hetkessä jättimenestys, erityisesti poliitikkojen ja julkkisten keskuudessa.
Kuka on sitten Vuokko Doctare? - Hän syntyi toukokuun 5. päivä 1942 Torniossa. Äiti Kaino Kyllikki Raappana oli kotoisin Kuusiluodosta ja isä Emil Doctare Röyttästä. Isän kuoltua kaksi vuotta myöhemmin Uhtuan sotarintamalla saamiinsa vammoihin, Vuokko äitinsä kanssa muutti isän vanhempien luokse.
Kun Vuokko oli kuusivuotias hänen äitinsä löysi uuden miehen Peteliuksen ja heidän avioliitostaan syntyi muun muassa 1953 Pirkka-Pekka. Kun pariskunta muutti Kuusankoskelle, Vuokko jäi isovanhempien kasvatettavaksi Röyttään.

Doctaret pitivät häntä kurissa ja nuhteessa. Koulu oli Vuokolle ainoa pakopaikka, jossa hän pystyi vapaasti hengittämään. Hän kävi pyrkimässä salaa oppikouluunkin, muttei päässyt, joten koulunkäynti loppui siihen.
13-vuotiaana hän kuuli eräältä sukulaiseltaan, että Torniossa oli vapaana parturin paikka. Hän haki ja pääsi Puistolan parturiin harjoittelijaksi. Päivät olivat 12-tuntisia ja palkka 35 markkaa kuukaudessa, josta jäi käteen 5 markkaa, kun vuokra otettiin pois. Istua ei saanut vaikkei parturissa ollut yhtään asiakasta ja Vuokon tehtäviin kuului myös omistajan asunnon siivous.
Puolen vuoden kyykyttämisen jälkeen hän haki maan puolella avoinna olevaa liikkeenharjoittajan tointa ja sai sen. Kolmen kuukauden päästä hän teki töitä jo Laurilassa ja Kemissä hän ehti leikata hiuksia kahdessakin paikkaa. Valtakadun Kättö-Rissasella hän sai ensi kertaa kunnon palkkaa ja sinne hän olisi jäänytkin, ellei eräs tamperelaisparturi kurssitusreissullaan olisi tarjonnut hänelle työtä etelästä.
Kemissä hän oli ehtinyt kihlautua, mutta se ei hänen muuttoaan Tampereelle hidastanut. Uudessa kaupungissa hän löysi äkkiä uutta seuraa ja kun eräs nuori mies houkutteli Vuokkoa kanssaan Eläintarhan ajoihin Helsinkiin, hän suostui heti. Siellä heidän istuessa Ursulan kahvilassa eräs mies pysähtyi Vuokon kohdalle. Hän pyysi tätä muitta mutkitta elokuvan koekuvauksiin. Vuokko piti ehdotusta pilana, sillä hänelle Maunu Kurkvaaran nimi ei sanonut mitään, vaikka tämä oli suosittujen suomalaiselokuvien Tirlittan ja Patarouva ohjaaja. Aikansa odotettuaan Kurkvaara sai Vuokon ja tämän seuralaisen mukaansa ja antoi tämän luettavaksi Autotytöt -elokuvan repliikkilehtiön.
Vuokko sai elokuvasta suuren roolin ja hänen kanssaan näyttelivät muun muassa Ritva Vepsä, Leo Jokela, Yrjö Tähtelä ja Ville-Veikko Salminen. Musiikin sävelsi kitaristi Herbert Katz. Vuokosta tuli filmitähti, joka tunnettiin ja josta kirjoitettiin, muun muassa Seurassa oli hänestä aukeaman juttu.
Autotytöt laskettiin Maunu Kurkvaaran tuotannossa keskinkertaiseksi. Käsikirjoitusta pidettiin huonona, vaikkakin aihe oli ajankohtainen. Elokuva oli puheenvuoro rekkakuskien matkassa liikkuvista tyttölapsista ja heidän ongelmistaan.Elokuvantekijänä Kurkvaaran ollessa parhaimmillaan, häntä verrattiin Ranskan uuden aallon edustajiin.
Vuokko alkoi viihtyä Helsingissä, kihlaus kemiläismiehen kanssa oli purettu ja hän oli iskenyt silmänsä valokuvaaja Antti Mattilaan. Mustasukkaisuuttaan tämä alkoi vetää Vuokkoa pois julkisuudesta. Hän laittoi Vuokolle ehdon: joko minä tai elokuva. Hän valitsi perhe-elämän. Elokuvamoguli Toivo Särkän houkuttelemana hänet nähtiin vielä pienissä rooleissa Aarne Tarkaksen ohjaamissa elokuvissa Minkkiturkki ja Teerenpeliä. Vuokko luopui myös laulukeikoista, jotka hän oli aloittanut tunnetun Harry Aaltosen yhtyeen kanssa.
Parturin ammatista hän ei ollut missään vaiheessa luopunut. Aluksi hänellä oli paikka Katajanokalla Kullbergin liikkessä, jonka omisti vanha venäläisnainen. 1960-luvun puolivälissä hän pääsi Bror Bäckströmin salonkiin töihin. Liikkeessä oli suuren maailman tyyliä, mutta Vuokko halusi oman yrityksen.
1968 hän perusti Lapinlahdenkadulle parturin Salon Vuokko Mattila ja suosio oli heti taattu. Sana levisi räjähdysmäisesti ja syntyi vakiasiakaskunta. Parissa vuodessa paikka kävi ahtaaksi ja Vuokko avasi Museokadulla uuden liikkeen.

Vaikka Autotyttöjen ja muista elokuvarooleista oli jo vuosikymmen, Vuokosta puhuttiin yhä. Hän oli menestyvä liikenainen ja kestojulkkis.
Toimittaja Seppo Porvali kirjoitti Nykypostissa:" Ihmisestä nimeltä Vuokko Mattila lienee kirjoitettu tämän maan aikakauslehdissä satoja palstamillimetrejä. Kirjoittaminen alkoi Vuokon saapuessa Helsinkiin jo 60-luvulla ja kun kirjoittamisen liekki kerran on sytytetty, oli sitä enää vaikea lopettaa. Etenkin, kun Vuokko harvoin sanoi ei yhdellekään toimittajalle, joka lähti häneltä haastattelua pyytämään. Ei edes niinäkään aikoina, jolloin hänellä meni huonosti- avioeron synkkinä hetkinä, jäädessään yksin lasten kanssa, etsiessään lohtua alkoholista."
***********************************************************
Haaparannallakin SF-näyttelijä!
Haaparannanlehti jututti elokuussa 85-vuotiasta Irene Olssonia, joka näytteli vuonna 1946 Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa Nuoria Sumussa. Silloin hän käytti nimeä Marjatta Uski.
Hän oli 15-vuotias, kun joutui lähtemään sodan jaloista evakkoon Karjalasta ja päätyi Helsinkiin. Kauppakoulun käytyään hän päätyi eräälle lehdelle töihin. Viedessään erästä kiireellistä kirjettä Suomen Filmiteollisuuden konttoriin, hänet huomioi toimitusjohtaja Särkkä, joka otti muutaman päivän päästä yhteyttä ja pyysi koekuvauksiin.
Uski pääsi näyttelemään Leif Wagerin, Hannes Häyrisen ja Topi Ruuthin kanssa. Miehet esittivät elokuvassa aseveljiä, jotka olivat rintamalla samassa asemassa, mutta palatessaan siviiliin tilanne oli aivan toinen. Yksi kylpi rahassa, yksi kärsi työttömyydestä ja yksi hairahtui rikoksen polulle.
Suurisilmäisellä Marjatta Uskille Nuoria Sumussa jäi hänen ainoaksi filmikseen. Hän oli erään miesnäyttelijän kanssa Miss Suomi-kiertueella, joka kiersi Suomen ravintoloita ja hotelleja.

Uskin kuva koristi useiden suomalaislehtien kansia, mutta tämän reissun jälkeen hän katosi. Tornion kaupunginhotellissa hän oli törmännyt haaparantalaiseen Bertiliin, jonka kanssa meni naimisiin. Ja kun nimi muuttui, häntä ei löydetty, vaikka helsinkiläiset elokuvantekijät häntä kiivaasti etsivätkin. (Tähtiä Sumussa on julkaistu äskettäin DVD:nä!)

perjantai 10. joulukuuta 2010

Zacharius Carls Group paussille! Zacharius Carls Group soittaa telakoitumisensa tiimoilta kolme keikkaa: 6.1. Tampereen Telakalla, 7.1.Oulun Nuclear Nightclubilla (+ New Rising Suns) ja 8.1. Helsingin Bar Loosessa.
Sekä Suomen virallisella sinkku-, että albumilistalla vieraillut Zacharius Carls Group julkaisi ensimmäisen EP-levynsä 10. lokakuuta 2003 ja sen jälkeen on ilmestynyt neljä hienoa albumia, viimeisin niistä Range In Your Heart vuonna 2009.
Alkunsa yhtye sai Tornion Kivirannalla 1990-luvun alussa. Se poikkesi silloisesta mustiin pukeutuvasta Tornio-trendistä ja Marttalan autotalli täyttyikin Neil Youngin säröisistä etelän pyörteistä ja huuruisesta Pink Floyd-leijunnasta.

Pääkaupunkiseudulle yhtye muutti vuosituhannen alussa, mutta kotikonnuillaan yhtye ehti nauttia jo kulttimaineesta. Entinen Cafe Nina pursusi väkeä yhtyeen keikoilla ja Haaparannalla esiinnyttiin muun muassa ruotsalaisen tyttöbändi Sahara Hotnightsin kanssa.
Lehdistöiedotteen mukaan Zacharius Carls Group jää tauolle "määrittelemättömäksi ajaksi", onko syytä huoleen, laulaja Ossian "The Boss"Marttala?
- Keskitytään nyt muihin juttuihin välillä. Pitkään ei olla poissa. Ajateltiin, että tauko voisi tehdä terää ainakin osalle meistä. Väkisin vääntäminen kun on erittäin ankeata ja uskotaan, että uusi into löytyy taas ja palataan entistä kiihkeämpänä takaisin.
Jo viimeisen albuminne Range In Your Heart jälkeen Soundin haastattelussa kaipasit treenehin sosiaalista hölmöilyä ja koko bändin osallistumista biisien rakenteluun. Onko kiire ja bändin jäsenten muu toiminta vaikuttanut levytystahtiinne tai jopa hajottamassa bändin?
- Ei nuo sooloprojetkit ja muut bändit ole kuin toisiaan täydentäviä juttuja. Eihän ne ole muilta pois, jos ajankäytön saa kohilleen. Levytystahdin hidastumisen selittää taas se, että joka kerran ollaan käytetty levyjen valmistelemiseen entistä pidempiä aikoja vai olisko niin, että me ollaan vaan vuosi vuodelta laiskempia? - Ehkä niin, sillä tunnetustihan ittensä perseelle potkiminen on lonkkavikaisille aika haastelliinen akrobaattinen liike.
Itse häärit Leo Franzina yhden miehen orkesterissa The Orphan. Millaisia virityksiä sulla on sen suhteen?
- Pentti Amoren kanssa on suunniteltu äänityksiä, palloteltu demoja ja kummasteltu mualiman menoa. Levy Yhtiön Arskallekin piisejä olen laittanut. Hän on kumminkin sellainen Don Tiainen,kuninkaallinen ukkeli, jonka ansiosta ollaan saatu taiteilla koko Zachariuksen historia ihan vapaasti.
- Tässä vaiheessa ei ole tuota lafka-hommaa ajatellut sen syvemmin. Kunhan nyt väsää ralleja ja katsoo innostuuko niistä joku tarpeeksi.The Orphanin lisäksi mulla on suunnitelmissa myös Kurjat-yhtyeen ensidemo.
Minkälaisia syrjähyppyjä muilla ZCG:in jäsenillä on?
- Tommi Södö soittaa ainakin Bouvier- yhtyeessä, jossa on muun muassa entisiä Branded Women / Thee Ultra Bimboos- leidejä. Janne Mathlin rummuttaa Morleyssa, Boris The Conductorissa ja vaikka missä. Se on semmoinen jokamies. Jussista en tiä. Ainakin jossain vaiheessa se renkutti kantria Morleyn Viina-Jaken kanssa, joka äänittää parhaillaan keikkakiipparistimme Kati Salon soololevyä. Kuulin juuri raakaversiota hapislaisen yhestä piisitä ja fy fan soli hyä.
Telakoitumiskaronkkanne tammikuussa on vain kolmen keikan mittainen, käykö niinkuin maailmanluokan bändeille, että Lapin läänin raja jää ylittämättä eli Oulua pohjoisemmaksi ette tule?
- Juu näin on, mutta onneksi Ouluun on valunut aika iso liuta rollolaisia ja varsinkin torniolaisia ja ollaanhan me myös 1/4 osaa oululainen bändi.
- Tuo rundipyrähdys istahti tuohon oikeastaan, ennenkuin tätä telakoitumista edes tuumailtiin.
Lue myös http://vaylanpyorre.blogspot.com/2009/11/zacharius-carls-group-muistaa.html

torstai 9. joulukuuta 2010

Kari Tapio rakasti countrya!Olipa kerran ääni, joka kiiri tanssilavojen puisissa rakenteissa ja sekottui muihin ääniin. Vähitellen se alkoi erottua. Vuodet kuluivat, ääni kiersi maata ja syveni. Siihen tarttui eletyn elämän nukka ja kuljetun tien hiekka. Alettiin pikkuhiljaa puhua siitä erityisestä äänestä. Tähän päivään mennessä tuo ääni on kiertänyt maan kaikki majatalot, kuppilat, tanssilavat, hotellit ja konserttisalit. Jos on vielä joku paikka missä se ei ole käynyt, se tulee sinne huomenna. Nyt äänen tietävät kaikki.

Kirjailija Kari Hotakainen kirjoitti nuo saatesanat kaksi vuotta sitten Kari Tapion (1945-2010) pitkäsoitolle Viimeiseen Pisaraan, jolla iskelmätähti pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja levyttämään albumillisen rakastamaansa country & western-musiikkia, höystettynä vanhalla gospelilla ja rock`n`rollilla. Kari sai ympärilleen amerikkalaiseen roots-musiikkiin vihkiytynyttä väkeä pedal-steelkitaristi Olli Haaviston johdolla ja lopputulos oli onnistunut, sillä monet ovat valmiita nimeämään albumin hänen taiteelliseksi päätyöksi.
Karin countrylevy valmistui siis melkein kalkkiviivoilla. Vielä ennen poismenoaan häneltä ehti ilmestyä albumi Vieras Paratiisissa, josta hän vastaanotti
21. kultalevynsä viime kesän Provinssirockissa. Suunnitelmia hänellä oli eteenkinpäin, joista hengellinen gospel-levy ensimmäisenä. Vuoden alussa hän piipahti myös Nashvillessä, jossa hän lomailun ohessa haisteli ilmaa, kävi konserteissa ja fiilistelemässä legendaarisilla Sun-studioilla , mukana muun muassa kitaroiva tangokuningas Saska Helmikallio!
Kari Tapiosta on tehty vähän musiikkiaiheisia juttuja.Sen ymmärtää, koska iskelmätähdessä suurta yleisöä kiinnostavat enemmän arkiset asiat. Kari puhuikin avoimesti ylä-ja alamäistään. Kaikki tietävät myös hänen piipputupakkamerkkinsä ja että hän oli ennen laulajan uraansa mäkihyppääjä, toimi käsilatojana ja Dannyn käärmeenhoitajana. Että hän piti kalastamisesta ja suurin saalis oli 8.8 kiloinen lohi, jonka hän pyydysti Tornionjoesta, jolla hän souti viimeksi viime kesänä.Että hän omisti jopa seitsemät parit Reinoja ja kävi tossut jalassa Kalastajatorpalla ja niin edelleen.
Iltalehdessä Andy McCoy sanoo, että Kari Tapio toi countryn Suomeen. Sen allekirjoittaa myös Esa Kuloniemi viimevuotisessa Soundissa, jonka musiikkijuttu on yksi parhaista laulajasta vastaantulleista. Tosin Esan mukaan "Kari salakuljetti countrya maamme tanssiyleisön tietoisuuteen ujuttamalla sitä muun materiaalin sekaan."
Karin kaikkien aikojen biisisuosikki oli Keskyön Cowboy-leffasta tuttu
Harry Nilssonin Everybody talkin´ , mutta Esan jutussa hänen Top5:een kuuluvat Charley Priden I`m just me, Kris Kristoffersonin Sunday morning coming down, Jim Reevesin I love you because, Emmylou Harrisin Together again ja Willie Nelsonin Crazy.
Soundin jutussa Kari Tapio kaivelee musiikillisia juuriaan tähän tapaan.
- Mulle asennettiin ääneen Suomen ensimmäinen kompressori vuonna 1945 Suonenjoella.Siis synnytyslaitoksella.Äiti kertoi kätilöidenkin tuumanneen että onpas möreä-ääninen poika.
- Alkusysäyksen maa-ja ilmansuuntamusiikkiin sain jo koulupoikana. Kuulin rusettiluistelussa kaiuttimista Onni Gideon-vainaan soittavan havaijikitaralla Tiikerihaita ja Kuningaskobraa, ja se stilikan soundi antoi ihmeellistä potkua hokkareihin. Sitten vuonna 1973 sytyin countryyn toden teolla Liikasen Ekin bändissä. Kokonpanossa ei ollut pianistia vaan sen korvaava pedal-steelkitara, jota soitti Roy Rabb, Suomen ensimmäinen stilikan soittaja. Menin siitä soitosta ihan sekaisin ja velat muuttui saataviksi. Mutta countryn esittäminen siihen aikaan oli taistelua tuulimyllyjä vastaan. Suomen tanssikansa ei ollut vielä valmis. Nyt se on.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Englantilainen New Yorkissa!

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun John Lennon ammuttiin kotinsa eteen New Yorkissa. Ex-Beatle ehti asua kaupungissa kymmenisen vuotta, josta ajasta nähdään YLE Teemalla ensi lauantaina klo 21 alkaen uunituore dokumentti LENNONYC.
Lennonin surmasi mielenterveysongelmista kärsinyt David Mark Chapman.

John oli päässyt juuri viiden vuoden paussin jälkeen taas musiikinteon makuun.Double Fantasy-albumi oli rikkonut hiljaisuuden hänen ympäriltään ja se viestitti harmonian ja tasapainon löytymisestä. Perheonni kukoisti ja John ja Yoko lauloivat toisilleen ja Sean-pojalleen. Pieni elinpiiri oli ehkä vieraannuttanut, mutta samalla vapauttanut Johnin olemaan perheenisä ja luopumaan pakkomielteisestä sankarin viitan kantamisesta.
Double Fantasy-levyn oli hankkinut myös Chapman. Hän oli asettunut John Lennonin asuntoa vastapäätä kadun toisella puolen sijaitsevaan yömajaan. Mukanaan hänellä oli Johnin uuden albumin lisäksi Salingerin Sieppari Ruispellossa-kirja, Beatles-kasetteja ja kolmenkymmenenkahdeksan kaliiperin revolveri. Päivällä 8. joulukuuta Chapman näki Johnin ja Yokon poistuvan asunnoltaan ja hän riensi Lennonin luo pyytäen hänen signeerausta Double
Fantasy-levyyn. Hän kirjoitti "John Lennon 1980" ja painui vaimonsa kanssa limousineen. Illalla pariskunnan palatessa studiolta, jossa he olivat äänittämässä Yokon laulua Walking on thin ice, Chapman oli taas vastassa, nyt aseen kanssa. Hän ampui Lennonin kylmäverisesti 22.45 ja puolta tuntia myöhemmin John menehtyi matkalla sairaalaan.
Johnille muutto New Yorkiin vuonna 1971 merkitsi sitä, että hän sai lopulta hengittää vapaasti, käydä rauhassa jopa syömässä ja ostoksilla ja kävelyllä puistossa brittilehdistön nälvimän Yoko Onon kanssa. Toisaalta alkuvuodet merkitsivät myös aktiivista ja värikästä osallistumista rauhanliikkeeseen, monia vuosia Nixonin hallinnon karkotusuhan ja pelottelun alla elämistä.
Michael Epsteinin dokumentti LENNONYC sisältää paljon ennennäkemätöntä arkistomateriaalia Lennonin elämästä, myös Double Fantasy-levyn valmistumisesta ja muistakin levyistä saadaan uutta tietoa. Lisäksi dokumentissa haastatellaan muun muassa Yoko Onoa, Elton Johnia, Dick Cavettia, David Geffeniä, Klaus Voormania, Earl Slickiä ja taustabändi Elephant's Memoryn jäseniä .
Ensimmäisiä kertoja LENNONYC esitettiin ilmaisnäytöksenä New Yorkin Central Parkissa 9. lokakuuta, jolloin Lennon olisi täyttänyt 70 vuotta.
John Lennonin ajatus kuolemasta! (Kuvassa John antaa nimmarin murhaajalleen.)

tiistai 7. joulukuuta 2010

TIS-51 palasi Ylläkselle!

Bar Kaappi ja Yllakselle. com hankkivat yhden Dome Karukosken elokuvan Napapiirin Sankarit kirkkaimmista tähdistä, elokuvassa esiintyvän huippuunsa tuunatun Sierran rekisterinumerolla TIS-51.
Suurin osa elokuvasta on kuvattu Ylläksen maisemissa, joten auto on palannut sananmukaisesti kotiinsa. Napapiirin Sankarit, jota on verrattu entisaikojen klassikkoon Aku Korhosen tähdittämään Tulitikkuja Lainaamassa-leffaan on nähnyt tähän mennessä jo komeat 300 ooo suomalaista.
Auto tulee viihtymään tunturissa nyt pysyvästi ja se osallistuun näkyvästi erilaisiin tapahtumiin. Varmimmin sen voi bongata Bar Kaapin edestä Sport Resort Ylläksellä.
- Kun näette auton tulkaa rohkeasti juttelemaan ja ottamaan kuvia, Jari Ikkelä Bar Kaapista kehoittaa ja lupaa, että auton huomioimisesta tunturissa voi kauden aikana saada joitakin mukavia etuja.
Auton ajoi Lahdesta yön yli Ylläkselle Antti Suvanto, joka haki pelin Joona Mäkelältä, joka voitti Sierran elokuvan yhteydessä järjestetystä kilpailusta.

Bar Kaappi on viihtyisä juomien anniskeluun erikoistunut paikka Sport Resort Ylläksen ytimessä.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Joulupukki filmitähtenä! Elokuva tuntuu kiinnostavan yhä enemmän ihmisiä. Suomalaista leffaa katsotaan meillä enemmän kuin vuosikymmeniin ja ulkomaidenkin kiinnostus tällä hetkellä on suurempaa kuin täällä tehtyä musiikkia kohtaan.
Tänä viikonloppuna kotimaisen elokuvan katselussa särkyy 1 800 000 raja ja samalla rikkoutuu edellinen Suomen ennätys, joka on vuodelta 1978.
Perjantaina ensi-iltansa saaneen Rare Exportsin näki heti ensimmäisenä viikonloppuna ennätykselliset 47 000 katselijaa, millä se löi komeasti tähän mennessä katsotuimmat kotimaiset Mari Rantasilan Risto Räppääjä ja polkupyörävaras- ja Dome Karukosken Napapiirin Sankarit-leffat.
Lappilaisjuuret omaavan Jalmari Helanderin ohjaamasta Rare Exportsista on tulossa hitti myös ulkomailla, sillä se on saanut ylistäviä arvioita maailman merkkilehdissä ja palkintoja oman fantasiagenrensä tärkeimmillä festivaaleilla, kun taas esimerkiksi dokumentti Miesten Vuoroa ei ole palkittu tyylinsä merkittävimmillä juhlilla.
Rare Exports haastaa varmasti pian suurelta osin Utsjoella ja Levillä kuvatun Juha Vuolijoen ohjaaman ja maailmalla katsotuimman Suomi-filmin Joulutarinan (kuva), joka on saanut jo yli miljoona katsojaa.
Suomessa neljättä kertaa teatterilevitykseen lähtevän Joulutarina- filmin DVD-julkaisua on myyty ulkomailla yli 700 000 kappaletta, josta yli 100 000 pelkästään Yhdysvalloissa.
Suomi saakin kiittää Joulutarinaa ja Rare Exportsia, sillä nämä kaksi erilaista, hyvin tehtyä tarinaelokuvaa tekevät Korvatunturin joulupukkia tunnetummaksi kuin tuhat matkailumainosta
.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kalottjazz & Blues piti pintansa!
Finland Festivals on jälleen koonnut jäsenfestivaaliensa kävijätilastot. Valtakunnallisesti myytyjen lippujen määrä kasvoi 3,8 % verrattuna viime vuotiseen myyntiin.
Lapissa selvä voittaja oli Sodankylän elokuvajuhlat, jonka kävijämäärä oli 25 000 (20073 lippua). Lisäystä oli edellisvuoteen yli kuusituhatta, kun taas suurin hävijä Jutajaiset menetti neljätuhatta kävijää.
Musiikkifestivaalit yleensäkin vetivät aiempia vuosia vähemmän väkeä koko maassa. Rajakaupunkien Kalottjazz & Bluesin kävijämäärä pysyi kuitenkin 6100:ssa. Tapahtumaan myytiin lippuja jopa 9 enemmän kuin viime vuonna, kaikkiaan 1359. Samaan kokoluokkaan kuuluva Raahen Rantajatsit esimerkiksi romahti ja menetti lähes tuhat maksanutta jazzin ystävää.
Klassisen musiikin puolelta Luosto Classic onnistui lisäämällä konsertteja nostamaan parilla sadalla edellisvuodesta yleisömääräänsä eli vieraita kävi 3162.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Vilho, lempeä kommunisti!
Kun jututin Ivalon tätiäni Hiljaa, hän kertoi, että hänen ensimmäiset hiihtohousunsa teki Vilho Suonvieri (1919-2006). Hämmästykseni oli suuri ja päivittelin maailman pienuutta, sillä niin monet läheisistäni tunsivat Vilhon.
Minulle Vilho oli mestaripelimanni, joka asui viimeiset vuotensa Haaparannalla. Hän kuului kaikkien aikojen miellyttävimpiin haastateltaviin, joihin lasken myös Annikki Tähden ja Nils-Aslak Valkeapään.
Tapasin Vilhon useita kertoja ja olen kuullut jälkeenpäin hänen ihmetelleen, että miten mulla aina riitti tuntitolkulla kysyttävää hänelle. Täytyy myöntää, että Vilholla oli tapana kertoa elämästään tavalla, joka vei mukanaan. Minulla oli myös kunnia kuulla hänen soittoaan.
Tälläkin hetkellä taustalla soi Vilhon kantelelevy. Parasta suomalaista roots-musaa tähän hetkeen, omina ehdottomina suosikkeinani Inarinjärvi ja Sininen ja valkoinen.
Alavieskalaislähtöinen Vilho oli alunperin vaatturi ja hän vaikutti sotien jälkeen Tornionlaaksossa. Hän oli huomannut, että Ruotsista sai tavaraa, josta Suomessa oli pula.
Vilho asettui Ylitornion Kaulinrannalle ja äitini kodissa, Arvo Syväniemen talossa hänellä oli työhuone, jossa hällä oli parhaimmillaan kuusi työntekijää.
1940-luvun lopulla hän kuuli, että pohjoisen ensimmäisillä voimalatyömailla raha liikkui ja tarvittiin vaatteiden tekijöitä ja hän siirtyi Ivaloon.
Kun itänaapurissa työt loppuivat, kylää kohtasi suurtyöttömyys, mutta Vilho ei jäänyt toimettomaksi. Hän matkasi Helsinkiin ja marssi Urho Kekkosen luo, joka oli silloin pääministeri ja Ivaloon saatiin heti hätäaputöitä, poroaidan laittoa ja muuta.
Vilholla ihmisten asioiden hoito ja poliittinen aktiivisuus kasvoi vielä, kun hän muutti punaiseen Kemiin vakuutusasiamieheksi. Valmisvaateteollisuus alkoi kukoistaa, eikä vaattureita enää tarvittu, joten hän oli pakko vaihtaa alaa. Urho Kekkosen hän tapasi vielä useita kertoja, toi Juri Gagarinin Suomeen, muutti Ruotsiin ja musisoi ympäri maailman. Vilho oli lempeä kommunisti ja hieno mies!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ivalon RETRO 50 vuotta! Jos käytte esimerkiksi Ismo Alangon keikoilla, voitte nähdä hänen yllään RETROsta ostetun paidan tai Remun jalasta bongata liikeestä hankitut kengät, joita rokkivaari osti heti kerralla useamman kymmenen paria.
Hilja ja Olavi Petterssonin RETROsta eli Asuste-Pettersonista on tullut julkkisten ja tavallisten bussituristienkin suosikkikohde Ivalon keskustassa. Paikka on oikea aarreaitta, sillä sen valikoimat pursuavat muotitamineita 1960-ja 1970-luvuilta.
Liikkeen uusi kukoistuskausi alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun Petterssonit kantoivat kellarista vanhoja piikkikärkikenkiä ja ne alkoivat mennä kuin kuumille kiville.
- Onneksi meidän edesmennyt poikamme Henry antoi vinkin. Muuten vaatelaatikot olisivat varmasti vieläkin avaamattomina kellarissa. Eihän me tiedetty ollenkaan, että vanha muoti kiinnostaa, Hilja myöntää ja sen jälkeen vanha Regma-kassakone vuodelta 1960 on taas pitkästä aikaa soinut iloisesti.

Hilja ja hänen miehensä Olavi avasivat vaateliikkeensä oven 1.12.1960! Pankkineiti ja sähkömies vaihtoivat alaa, kun huomasivat, että Ivalosta puuttui valmisvaateliike, jota tarvitsivat erityisesti rajantakaisen Tuuloman voimalatyömaan työntekijät.
Hiljalla kaupankäynti oli verenperintöä, sillä hänen isänsä Fritiof Junttilalla oli Ivalon ensimmäisiä sekatavarakauppoja. Lisäksi Hiljan sisarista Unto, Veikko, Hilkka ja Vilho ovat olleet kauppiaita.
- Kun Tuuloman suomalaisväki tuli juhlimaan Ivaloon, meidän liike oli aina auki. Kun tanssit hotellilla loppuivat aamuyöllä, ihmiset tulivat ostoksille. Parhaimmillaan meillä oli 15 myyjää ja laajennettiinkin kaksi kertaa, Hilja muistelee.
Kun Tuuloman rakentaminen loppui, Asuste Pettersonilla myynti hiljeni ja heille jäi kellarit täyteen tavaraa. Alkuaikojen huumassa ostettuja, nyt nostalgisia asusteita, myydään taas täysillä. On teryleeniä, krimpleeneä ja muun muassa tuotemerkkejä; Kaunotar, Eveta, Tammi-tuote, Maritta, Anne, Tip Top line, Tuulia, Ava, Favorite, Primas ja Hava, joita ei mistään muualta enää löydä.
Ja julkisuuttakin RETRO on saanut. Sana on kiertänyt. Hilja laskee, että heistä on ollut juttuja yli 30 lehdessä. Maailmaltakin on käyty ihmettelemässä.
- Täällä kävi kesällä yksi amerikkalainen kuvausryhmä. Valoja oli joka puolella. Kuvasivat joka kulmasta ja useamman päivän.
Petterssonien vaatteista ja kengistä ovat olleet innoissaan myös elokuvatuottajat ja kenkätehtaiden suunnittelijat, jotka ovat vanhan pohjalta luoneet uutta.
- Meille on ehdotettu nettikauppaakin, mutta sellaiseen ollaan jo liian vanhoja. Hyvä kun jaksetaan liikettä pyörittää, Hilja tuumaa ja myöntää, ettei heidän kahdella etelässä asuvalla pojalla ole kiinnostusta liikkeen pitoon.
- Jos meidän vanhin poika Henry eläisi, hän olisi kehittänyt ja jatkanut kauppaa ja varmasti järjestänyt meille isot 50-vuotisjuhlatkin, ensi vuonna 89 vuotta täyttävä Hilja Pettersson sanoo, hiukan surullisena.