maanantai 30. elokuuta 2010

Bluestähtiä Luulajaan!
Muddy Watersin jalanjälkiä ja Teksasia!
Tänä syksynä Luulajan kulttuuritalolla kuullaan sananmukaisesti historian lehtien havinaa, kun brittilegenda Paul Jones marssittaa 21. syyskuuta lavalle liidaamansa THE BLUES BANDin ja Fabulous Thunderbirdsin keulakuva KIM WILSON 6. marraskuuta Blues All- Stars-miehistönsä Teksasista. Harpisti-laulaja Paul Jonesin jokainen 1960-luvulla elänyt muistaa Manfred Mannin popralleista Pretty Flamingo ja Do wah diddy diddy. Pienempiä hittejä olivat muun muassa Hubble bubble toil and trouble, Sha la la ja 5-4-3-2-1, mutta keikolla ne esitettiin medleynä, koska Manfred Mann halusi olla vakavasti otettava rhythm & blues-bändi.
Jones viihtyi yhtyeessä kolmisen vuotta, jonka jälkeen hän jatkoi sooloartistina. High time, I`ve been a bad, bad, bad boy, Thinkin`ain`t for me ja Aquarius vuosina 1966-68 tekivät tästä kauniskasvosta suositun ympäri maailman. Hän menestyi myös näyttelijänä niin elokuvassa kuin teatterissakin. Nyttemmin Jones tunnetaan myös brittien omana Bluesministerinä!
Manfred Mannissä soitti myös kitaristi Tom McGuinness, joka oli saanut maistaa menestystä myös McGuinnessFlintissä, jonka kappale
When I'm dead and gone soi vuonna 1970 ympäri Euroopan. Suosion hiivuttua, hän ajautui tekemään mainosmusiikkia, kunnes otti yhteyttä Paul Jonesiin bändin perustamiseksi just for fun-pohjalta.
Näin helmikuussa 1979 sai alkunsa The Blues Band. Koska elettiin uuden aallon aikaa, yhtyeen suhteen suuria odotuksia ei ollut, mutta yllätys oli suuri, kun menestystä tuli ensikeikasta lähtien. Tiukoilla rhythm`n`blues-arreilla The Blues Band iski kiilansa samaan rakoon kuin Dr Feelgood ja Nine Below Zero.
Yhtyeen nimivahva miehistö ei ole vuosien varrella paljon muuttunut. Paul Jonesin ohella laulusta vastaa kitaristi Dave Kelly. Brittigenressä hän on arvostettu muusikko, joka taipuu folkista ja countrysta bluesiin ja on soittanut kaikkien kanssa niin Muddy Watersin, John Lee Hookerin kuin Tom McPheenkin.
Yhtyeen rytmiryhmän muodostavat basisti Gary Fletcher ja rumpali Rob Townsend, joka soitti 1970-luvulla muun muassa bändisuosikeissa Family ja Medicine Head.
Fabulous Thundersbirds syntyi kuululla San Antoine-klubilla Austinissa vuonna 1974. Sen perustivat Kim Wilson, laulaja-harpisti hänkin, ja kitaristi Jimmie Vaughan. Jälkimmäinen jätti yhtyeen jo vuonna 1989, mutta yhtye jatkaa Kimin komennossa edelleen hyvällä menestyksellä. Tuff Enough oli albumi, jolla yhtye löi lopullisesti itsensä läpi ja Suomessakin yhtye vierailee säännöllisesti.
Luulajaan vahvaääninen ja harpistina korkealle rankattu Wilson tuo kuitenkin kokoonpanon, jossa on kokeneita kehäkettuja, muttei yhtään T-birdsiä
Päästessään soittamaan itsensä Muddy Watersin kanssa Kim imi itseensä huuliharppukikkoja. Pianisti Barrelhouse Chuck sai taas oppia suoraan Muddyn pianistilta Pinetop Perkinsiltä. Kitaristi Billy Flynn on myös soittanut Muddyn bändin soittajien kanssa ja kaikki kolme olivat juonimassa lisäksi musiikkia elokuvaan Cadillac Records, mikä kertoo levy-yhtiö Chessin tarinan,jonka suuria tähtiä Waterskin oli.
Muddy Waters-fanikerhon lisäksi yhtyeeseen kuuluu rumpali Richard Innes, joka edustaa Amerikan länsirannikon sointia. Hän on kaveerannut lavalla muun muassa Hollywood Fatsin, Buddy Guyn, Little Richardin ja Albert Collinsin kanssa. Basistina häärää Larry Taylor, joka muistetaan parhaiten Canned Heatistä ja John Mayall`s Bluesbreakersistä.
Luulajassa Kim Wilson`s Blues All-Stars kruunaa paikallisen Svartöns Blues-yhdistyksen 10-vuotisjuhlat, mutta Teksasista on tulossa toinenkin tsekkaamisen arvoinen ryhmä Memo Gonzales & The Bluescasters. Ei pidä väheksyä myöskään tanskalaisen Torbjörn Risagerin soulbluesia, jonka keikka muutama vuosi sitten Kalottjazz & Bluesissa oli tosi nautittavaa kuultavaa. Koko synttäriohjelma löytyy täältä .
Eikä tässä kaikki. Viriili Svartöns Blues tarjoaa jo 9. lokakuuta lievitystä odotukseen, sillä KENT OMAR DYKES vierailee myös Luulajassa.
Muhkeaäninen, bluesshoutereista inspiraationsa saanut Omar on lähtöjään Missisipiltä, mutta hän siirtyi 1970-luvulla Howlers-bändinsä kanssa Austiniin, koska siellä tapahtui. Hänen Howlin` Wolf-tyyli sai vaikutteita countrysta ja rockabillystäkin ja Omar yhtyeineen äänestettiin kahdesti peräkkäin Austinin parhaaksi bändiksi- ennen paikallisia suuruuksia Stevie Ray Vaughania ja the Fabulous Thunderbirdsiä.
Vuonna 1980 tuli ensimmäine levy ja 18 sen jälkeen, uusimpana niistä Big Town Playboy viime vuodelta. Hän on tehnyt myös äskettäin kiitetyn duolevyn kitaristi Jimmie Vaughanin kanssa nimeltä The Jimmy Reed Highway.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Valo laskeutui Pokkaan!
Kun ajelen Inarista Kittilää kohti läpi orastavan ruskan, puolimatkan krouvissa vastaan tulee muutaman savun Pokka. Se on kyläpahanen, joka pitää hallussaan Euroopan ja Suomen pakkasennätystä – 51,5 astetta.
Kylän sydän on Tieva-Baari ja kun sinne astuu, kylmä ei kangista, sillä vastaanotto on kaikille yhtä lämmin. Pitäjä Kari Kokkomäki haastattelee sisällä pistäytyjät ja paikassa on kiireettömyyden tuntu.
Baarin nurkkapöydässä istuu yksi parrakas turisti. On jumittunut Pokkaan, vuokrannut mökin ja krapulan loivennus löytyy nyt aamuisesta mallaspirtelöstä. Saariselällä Jänkhällä jytisee- kokoontumisajoa pitäneet motoristit pysähtyvät tupakkitauolle ja yksi pariskunta saa menovinkkejä, minne mennä. Ovat lähteneet Lapin rundille ilman suunnitelmaa.
Juuri baarissa oli piipahtanut Pellervo Lukumies, tunnettu taidemaalari ja ajattelija etelästä.
- Pellervolla on mökki muutaman kilometrin päässä. Hän tuli piiloon lehdistöä. Oli tehnyt jonkun ison taidelahjoituksen ja sopulit olivat nyt perässä, baarinpitäjä tietää.
Lukumies tunnetaan parhaiten Toivakan kirkon erikoisista kattomaalauksista. Seudulla piti kammiaan myös lähes satavuotiaaksi elänyt monipuolinen lappilainen kulttuurimies Reino Sarvola.
Monenlaista julkkua Kokkomäki kertoo nähneensä vuosien varrella. Harvat istuvat baarissa pitempään, mutta HIMin Ville Valo kavereineen viihtyi oluella koko illan.
- Tuolta se tuli ylhäältä kuin ufo taivaalta ja laskeutui Juha Majavan kotimökin pihaan, muistelee Kokkomäki.

Ville Valo oli kirjoittamassa lauluja Levillä tulevalle Venus Doom-albumille ja asusti samassa mökissä kuin kuulu jalkapalloilija David Beckham perheineen. Pokkalaiseen Juhaan hän oli törmännyt baarissa ja kun mies oli häipynyt kotiseudulleen, Ville lensi helikopterilla perässä.
- Tuossa ne istuivat. Etelän turistit pyysivät nimmareita, mutta paikallisille Ville oli kuin kuka tahansa ohikulkija.
- En tiedä ovatko Juha ja Ville pitäneet vielä viime vuosina yhteyttä. En ole kysynyt, mutta nykyään Juha on Kiistalan kultakaivoksella töissä, baarin isäntä kertoo.
Tieva-Baarin tiskin yllä roikkuu POKKA PITÄÄ!-paita. Hauska brittisarja ja lappilainen kylä ovat löytäneet toisensa. Kuva vain puuttuu. Rautarouva Hyacinth Bukeén paikalla sopisi Alma Pokan kuva, sillä hänestä ja hänen baaristaan aina riittää puhetta. Tarinat muuttuvat aina kertojan mukaan, mutta todenperää niissä on enemmän kuin Nätti-Jussin jutuissa.
Alman baari oli aikanaan suosittu turistikohde. Baari-toimintaa Alma harjoitti omakotitalonsa olohuoneessa ja lakia ja järjestystä hän piti pahimmassa tapauksessa kiväärillä.
Kokkomäki muistelee, että Alma lopetti baarin pitämisen 1980-luvun lopulla ja muutama vuotta myöhemmin hän kuoli. Hannu Karpo ehti kuitenkin ikuistaa filmille Alman ajatuksia ja hänen vaihtoehtoiset itsenäisyysjuhlat tallentuivat jälkipolville. Juhlissa ei kuuleman 200 viinapulloakaan riittänyt, eikä niihin paikallisilla ollut asiaa.
Alma toki oli päässyt aiemminkin filmitähdeksi, sillä aviomiehensä Mikon kanssa he olivat mukana Risto Jarvan elokuvassa Jäniksen Vuosi (1977).
Siinä Almaa muistellessa jutustelun keskeyttää kauhea pamaus. Kokkomäki selittää, että Hukkavaarassa tuhotaan vanhoja ammuksia kerran vuodessa.
- Jos sattuu matalapaine, räjähdykset saavat ikkunat helisemään, mutta onneksi tästä on paikalle matkaa 20 kilometriä.
Taas Tieva-Baariin astuu uusi asiakas. On aika jatkaa matkaa. Baarinpitäjä tuikkaa kainaloon Tiina Pokan kirjoittaman kirjan Kirsti Pokasta.
- Siinä on lisää muistoja Alma Pokasta. Kirsti auttoi ja piti usein baaria, kun Alma oli käymässä Kittilän kirkolla, Kokkomäki huikkaa.
Painan kaasua. Uula haukahtaa takapenkillä. Pokka on muuttunut kyläpahasesta eläväksi ja päässä alkaa soida joskus 1980-luvulla kirjoitettu Greedy Pigin Pänen hieno pullokaulabiisi, tribuutti Alman baarille ja sen pääline: " Sano, että sua janottaa, mennään Alman baariin, ei tartte jonottaa! "

lauantai 28. elokuuta 2010

Tänä iltana, Albert!
Tänä Iltana, Kitarassa Albert Järvinen! -ilta on 5.10 Helsingin Tavastialla. Se on John Fagerholmin sekä Jaakko Riihimaan kirjoittaman ja Johnny Knigan tulevan "Albert Järvinen"-elämäkerran julkaisutilaisuus. Hurriganesin riveissä kaiken kansan tietoisuuteen noussut Albert Järvinen oli Suomen ensimmäinen kitarakuningas, multiongelmainen multilahjakkuus, jonka soundia ovat ehtineet tavoitella jo monen sukupolven soittajat. Illassa Järvisen soundia muistelevat lavalla vanhat ystävät ja kollegat sekä nuoremman polven muusikot mm. Pave Maijanen, Dave Lindholm, Maukka Siirala, Harri Saksala, Mikko Rintanen, Marzi Nyman, Rocca Merilahti, Ile Kallio, Kojo, Masa Maijanen, Anssi Nykänen, Jukka Orma, Heinä Nieminen, Puke Kataja ja Hannu Leiden.

torstai 26. elokuuta 2010

CMX:llä vain yksi Lapin keikka!
Syyskuun lopulla uuden Iäti-levynsä julkaiseva CMX palaa kotikonnuilleen Tornioon 29. lokakuuta esiintyen Umpitunnelissa. Kiertue alkaa 8. lokakuuta ja tien päällä yhtye on joulukuuhun asti.
Yhtyeen Iäti-levyltä julkaistiin kesäkuussa ensimmäinen single Sateenkaaren pää. Todiste biisin terävyydestä kertoo, että se sai massiivista soittoa YleX:llä, soiden myös Radio Rockilla sekä eri paikallisradioissa.
Jos pidit Sateenkaaresta, tulet todennäköisesti rakastamaan tuoreintakin maistiaista Linnunrataa, jonka voit kuulla
EMI:n jukeboxista.
Bändi tulee olemaan paljon esillä mediassa tehden myös uuden aluevaltauksen, josta tiedotetaan myöhemmin.
CMX on tänä vuonna ollut olemassa peräti 25-vuotta, myynyt kaksitoista kertaa kultaa sekä kahdesti platinaa. Iäti on heidän 13. pitkäsoittonsa.

tiistai 24. elokuuta 2010

The Orphan lämppää OK Go:ta Oulussa!
Yhden miehen yhtye The Orphan, jonka keulakuvana häärii Leo Franz alias Ossian Marttala, lämppää huomenna 25.8. Lammassaaren juhlateltassa Oulun Musiikkivideofestivaalien avajaiskonsertissa klo 20 alkaen amerikkalaista hittibändi OK Go:ta!
Leo Franzilta kuullaan hänen omia lauluja, Radiopuhelimia englanniksi ja parhaita paloja Zacharius Carls Groupilta, jota muuten kuullaan keikalla Tornion Cult Cinemassa heti perjantaina (27.8) Sin City-tapahtumassa.
Huikeista videoistaan tunnettu OK Go esiintyy Suomessa Oulun lisäksi vain Tavastialla. Yhtye saavutti maailmanlaajuisen läpimurtonsa toisella albumillaan, ruotsalaistuottaja Tore Johanssonin (mm. Franz Ferdinand, The Cardigans) kanssa työstetyllä Oh No: lla (2005). Albumilta lohkaistun singlen Here it goes again huikeasta yhdellä otolla kuvatusta juoksumattovideosta tuli yli 50 miljoonaa kertaa katsottu YouTube-suosikki ja bändi pokkasi videostaan myös Grammyn.
OK Go julkaisi viimeisimmän, melankolisen, mutta silti uransa tanssittavimman albuminsa Of the Blue Colour of the Sky viime tammikuussa. Levyltä lohkaistun singlen This too shall passin musiikkivideosta tuli jälleen YouTube-hitti, ja videota katsottiin internetissä ilmestymisviikollaan ennätykselliset 6 miljoonaa kertaa.
OK Go:n musiikkia on kuvailtu sekoitukseksi Beckia, The Flaming Lipsia ja Princea ja livenä se pitää yleisön otteessaan hulvattomalla ja viihdyttävällä showlla.
Oulun Musiikkivideofestivaaleilla OK Go:n jäsenet osallistuvat konserttinsa ohella myös seminaareihin, joista löytyy lisätietoa osoitteesta www.omvf.net.

maanantai 23. elokuuta 2010

Vesa-Matti Loiri Inarilta!
ELOKUVA Vesku (Mika Kaurismäki) Maailman ensi-ilta Ivalon elokuvateatteri Aslakissa 20. elokuuta
Moottorivene hyrisee hiljalleen Inarinjärvellä. Vesa-Matti Loiri on kalassa. Hän laulaa Lapin kesää, koska Ahti ei suo antejaan.
- Yleensä laulu auttaa, mutta nyt tunne taisi puuttua ja meni suorittamisen puolelle, stadin kundi naurahtaa ja ylistää mansikkapaikkaansa Inarilla.
- Tämä on ihana maailma, kaunis ja ankara. Täällä on kliffaa hei!
Inarin Veskoniemessä Mika Kaurismäen kamera on käynyt ja tuloksena on syvällinen, mutta viihdyttävä elokuva Vesku. Tupakkaa on kulunut, kun Vesa-Matti Loiri on puhunut. Filmintekijä on etsinyt ihmistä roolien takaa ja onnistunut.
Elokuvan rytmi on löytynyt Inarilta, jossa Loirilla on ollut aikaa omille ajatuksille. Dokumentissa on samaa koskettavuutta kuin hänen musiikillisessa Ivalo-trilogiassaan. Elokuvassa puhutaan suurista asioista, elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta.
Vesku ei kerro hänen musiikistaan tai elokuvistaan. Filminpätkät ja laulut täydentävät Loirin puhetta ja Kaurismäki on etsinyt filmiinsä harvemmin nähtyjä ja kuultuja taltiointeja. Turhapuron nimi mainitaan vain pari kertaa ja esimerkiksi Ivalo-trilogiaan liittyen nähdään vain ne must- otot, kun Loiri tulkitsee studiossa Aulikki Oksasen kirjoittamaa "surullista häävalssia" Vilukukkaa ja kun Loiri laulaa Juicen Rakkauden ammattilaisen haltioituneelle yleisölle Provinssirockissa.
Elokuvan musiikkivalinnat suosivat Lorin vahvasti eläytyvää tulkintaa. Kirkossa lauletut elokuvan alkuriimit: Laulu se on on ollut minun iltojeni ilo ja Lenni-Kalle Tapaleen tömäkkä pianosäestys Albatrossissa ja useat kohtaukset Rauta-aika-elokuvan sammontaonnasta veistävät Loirista jämäkkää näköispatsasta. Elokuvassa Loiri sanookin, että hän halusi alusta asti musiikkiinsa oman saundin ja jokainen laulu on hänelle teatteriesitys.
Loiri kertoo koomikkona olemisen vaikeudesta. Häntä varoitettiin, että jos ylität rajan, vakavasti otettavaksi taiteilijaksi ei ole enää paluuta. Väitteen hän kertoo osoittaneensa ensi kertaa vääräksi Leino-levyillään. Kun hän sanoo, että koomikot ovat lyhytpinnaisia, hän viittaa itseensä ja Spedeen.
- Monta kertaa piti polkea Pertin jalkaa, ettei hän tirvassut ja joutunut lööppeihin
Pahimmat sudenkuopat Loirin mukaan löytyivät kansankapakoissa, joissa koomikon täytyi olla yhtä hauska kuin televisiossakin.
Paitsi äkkipikainen Spede oli omistushaluinen. Hän ei olisi sallinut Loirin tehdä muuta kuin Spede-tuotantoa. Parin työskentelyä läheltä seurannut Hannele Lauri puhuu kahden itsepäisen ihmisen viha-rakkaus-suhteesta.
Näyttelijä Esko Salmisen kanssa Loiri keskustelee roolin nahkoihin menemisestä ja siitä irtautumisen vaikeudesta. Se tapahtui Loirillekkin voimallisesti esimerkiksi Pahojen poikien isä-Joukon roolin ja Rakastuneen ramman kohdalla, mutta dokumentissa siitä puhutaan vain yleisellä tasolla.
Veskussa ääneen pääsevät myös naiset, äiti, vaimot ja rakastajattaret. Lenita Airisto sanoo, että Loirin kanssa mentiin heti täysillä, hän paljasti itsensä helposti ja päästi maailmaansa.
Hänen neljälle lapselle Loiri oli erilainen isä. Ukolle paras isä ikinä! Itse Loiri sanoo, ettei hänellä ole ollut lapsilleen muuta annettavaa kuin rakkautta. Rahaa, mikä on tullut, on mennyt ja loput on vienyt verottaja.
Auto-onnettomuudessa kuollutta yhtä poikaansa ja vaimoaan Loiri käsittelee pimenevässä illassa räiskyvän nuotion ääressä. Kipeitten asioiden lisäksi hän kertoo rajatilakokemuksistaan, etiäisistä ja kohtaamisista Lapin luonnossa.
Vesku on kaikkinensa monipuolinen, ehyt syväluotaus viihteen suurmieheen. Ainakin Provinssirock-sukupolvelle, joka suurelta osin tuntee hänet vain Uuno Turhapurona, Vesku paljastaa miehestä aivan uusia puolia.Toivottavasti se on vain välitilinpäätös ja Vesa-Matti Lorin matka jatkuu. 4/5 Väylän Pyörrettä
************************************************************
Inarin pr-mies tuli kävellen!
Jo hyvissä ajoin Suomen pohjoisimman elokuvateatteri Aslakin eteen oli levitetty punainen matto kutsuvieraita varten. Paikalla oli parisenkymmentä median edustajaa ja paikallisia silmäätekeviä.
Vesku-elokuvan maailman ensi-ilta Ivaloon! Idean isä oli Sodankylän elokuvajuhlien pomo Ari Lehtola, joka kertoi elokuvan paikkakunnalle tuloa edesauttaneen se, että Inarin kunta oli tukemassa taloudellisesti elokuvaa. Paikalla olleet kunnanisät olivat tajunneet Loirin pr-arvon, sillä Inarinjärvihän toistuu hänen haastatteluissaan jatkuvasti ja pelkästään positiivisessa mielessä.
Jo Ivalo-trilogia sai heidät nimeämään Loirin Inarin kunniakansalaiseksi, mutta konkreettisesti yhteistyö toteutui Vesku-elokuvan yhteydessä.
Elokuvan sankaria ja tekijää odotellessa nautittiin tervetuliaismaljoja. Pikkukuksista maisteltiin kotoisasti jaloviinaa. Taiteilijat olivat luonnollisesti myöhässä, mutta Lapissahan ei odottavan aika ole koskaan pitkä.
Vesa-Matti Loirin oli tulossa ensi-iltaansa Rovaniemeltä, jossa hän oli jälkikontrollissa. Edellisenä päivänä hän oli noussut taas kuumaksi nimeksi ja 7 päivää-lehden palstoille otsikolla: "Vesku taas sairaalaan! Kaatui kännissä mökillään!", jota sitten iltapäivälehdet oikoivat.
Loirin saapuessa kutsuvierasyleisön eteen, paikalle astui pirteä ja selväpäinen mies. Hän tuli kävellen, ei kainalosauvoja tai rullatuolia käyttäen. Loiri lähettikin terveisiä etelään lohkaisten: "Kännissähän sitä on oltu, mutta polvet on ehjät!"
Vesku-elokuvan nähtyä, on pakko sanoa, että elokuvateatteriin asteli myös painoaan pudottanut Loiri.
Hän tuumasikin, että samalla kun itsestä tehty dokumentti hämmensi, samalla hävetti oma turpea olemus valkokankaalla.
Itse elokuvasta Loiri jakoi runsain mitoin kiitosta tekijä Kaurismäelle, jonka työhön hän ei puuttunut missään vaiheessa.
- Elokuva kouraisi syvältä. Pelkäsin kyllä, että elokuvasta tulee puhuva pää. Onneksi Mika keskeytti mökillä aina terävällä kysymyksellä, kun aloin lipsua aiheesta.
Vesku-elokuvaa tehtiin puolitoista vuotta ja lopullisessa filmissä mukana on vain 10 % materiaalista. Kaikkiaan filmiä paloi 70 tuntia!
- Kameralla kirjoitettiin, eikä mitään käsikirjoitusta ollut. Erityisesti balanssin löytäminen runsaasta aineistosta oli vaikeaa, kun kysymyksessä on niinkin monilahjakas persoona kuin Loiri, Kaurismäki myöntää, mutta sanoo itsekin olevan tyytyväinen lopputulokseen. Elokuvan valmistumisen kanssa tekijän mukaan ei pidetty kiirettä ja oikea tunnelma löytyi. Samanaikaisesti Mika teki dokumenttia Miriam Makebasta, joten Vesku sai aina välillä muhia rauhassa hänen pääkopassaan.

torstai 19. elokuuta 2010

Loiri-dokkarista lisää näytöksiä Ivaloon!

Huomenna perjantaina saa maailman ensi-iltansa Ivalon elokuvateatteri Alslakissa Mika Kaurismäen dokumentti Vesku, jonka päähenkilö on kansan rakastama Vesa-Matti Loiri. Tämä näytös on tarkoitettu kutsuvieraille, mutta nyt Veskua pääsevät katsomaan ennakkoon muutkin kuin Loirin ystävät ja media, sillä Aslak järjestää yksioikeudella yleisönäytännöt lauantaina 21.8. klo 16.00 & klo 19.00 ja sunnuntaina 22.8. klo 16.00 & klo 19.00.
Inarilla mökkeilevä Loiri on parhaillaan jälkitarkastuksissa Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä, josta hän saapuu kutsuvierasnäytäntöön. Tänään jo 7päivää-lehti ehti repäistä aiheesta omalla alatyylillään lööpin : Vesku taas sairaalaan! Kaatui kännissä mökillään!
Todellisuudessa Loirin sairaalakäynti on sovittu jo kesäkuussa hänen Sodankylän elokuvajuhlilla saamansa sairauskohtauksen jälkeen, jolloin hänellä todettiin uniapnea. Iltalehden mukaan samalla reissulla syynätään taiteilijan kuntoa muutenkin, sillä vaikeasta diabeteksen vuoksi viime vuosina leikkausten jälkeiset erinäiset tulehdukset raajoissa eivät ole ottaneet parantuakseen.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Vilho Koljosen syntymästä 100 vuotta!

Vilho Koljonen (18.8.1910- 1.9.2000) muistetaan parhaiten ikivihreästä Kisällit kesällä, josta teki tunnetun 1950-luvulla Kipparikvartetti. Kaikkiaan hänen puumerkkinsä on yli 30:ssä levytetyssä laulussa, joita lauloivat muun muassa Veikko Tuomi, Erkki Junkkarinen, Olavi Virta, Henry Theel ja Jorma Ikävalko.
Useimmissa noissa 1950-luvun levytyksissä Vilho toimi sanoittajana ja kaikki ne syntyivät Arpelassa, pienessä Könölän kylässä, 30 kilometriä Torniosta. Siellä hän toimi sijaisopettajana vuodet 1950-1955.
Könölään Vilho uskaltautui viiden vuoden Ruotsissa "pakoilun" jälkeen. Piileskelyn aiheutti hänen vaimonsa Elina, joka oli inkeriläinen ja Suomessahan inkeriläiset palautettiin kotimaahansa.
Kauniiseen tarjoilijattareen hän oli törmännyt sota-aikana toimiessaan Aunuksen radiossa ja siellä hän tapasi myös Kipparikvartetin pomon Kauko Käyhkön, joka sai hänet innostumaan laulunteosta. Aunuksen radioa isännöi Pekka Tiilikainen ja toimittajakuntaan kuuluivat myös Oke "Tippavaaran isäntä" Tuuri ja Oiva Paloheimo.
Vilho ehti elää värikkään elämän ja olla monessa mukana. Hän syntyi Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa ja pätevöidyttyään Oulussa opettajaksi, hän vietti viimeiset vuosikymmenensä Muonion Särkijärvellä.
Koulunsa Koljonen kävi Helsingissä. Yliopistossa hän luki Itämeren suomalaisia kieliä, mikä vei hänet stipendiaattina Karjalaan keräämään sikäläistä murresanastoa ja kansanrunoutta. Viitenä kesänä hän kolusi synnyinseutujaan ja reissuilta kertyi aineisto hänen esikoisromaaniinsa Harmaan Kylän Laulu (1942). Se sai loistoarviot ja Vilhoa kehuttiin synnynnäiseksi kertojaksi ja valmistyyliseksi kirjailijaksi. Häntä pidettiin uutena kalevalaisen runoperinteen henkiinherättäjänä.
Koljonen kirjoitti myös proosaa, runoja ja lastenkirjoja. Hän pakinoi sekä radiossa, että lehdissä muun muassa Helsingin Sanomissa nimimerkillä Oue ja Pohjolan Sanomissa K.A.Mera ja Ville Koo.
Vilho ehti olla nuoruusvuosinaan Helsingissä myös ensimmäisiä suomalaisia mainostoimittajia. Muun muassa suhdetoiminta-sana on hänen päästään. Hän oli myös arvostettu harrastevalokuvaaja, joka voitti useamman sarjan jo 1930-luvulla Karjala-kuvillaan Suomen Kuvalehden kilpailussa ja 1970-luvulla, kun etsittiin Suomen Seitsemää Ihmettä, Muonion Kemiöniemen kalapirtit valittiin yhdeksi, kiitos Koljosen kuvien.
90-vuotiaana kuolleen kotiseutumiehen ja kulttuurin monitoimijan pöytälaatikkoon jäi muun muassa lähes valmis romaani ja paljon hauskoja lauluja, joita hänen poikansa taiteilija Veli Koljonen on sittemmin levyttänyt. Useimmat niistä kertovat Lapin luonnosta ja hänen rakkaimmasta harrastuksesta, kalastuksesta.
(Kuva: Veikko Väänänen/LK)
Kipparikvartetti-Kisällit kesällä http://www.youtube.com/watch?v=yOTBceC3vPI
Lasse Hoikka -Kevättä ilmassa http://www.youtube.com/watch?v=sAC_6vidzjA

perjantai 13. elokuuta 2010

Satama Open Air sulattaa jäämiehet!Kemin suurin musiikkitapahtuma Satama Open Air lähestyy. Torniolaiselle Eventworks-yritykselle konsertti on vuoden suurin ponnistus ja Markku Könkään mukaan Kemi tullaan näkemään 21. elokuuta "aivan uudessa valossa".
- Perinteisen lavavalaistuksen lisäksi, tänä vuonna satsataan ympäristöön. Sisäsataman rakennuksiin ja tapahtuman rakennelmiin luodaan elämää vaihtuvilla valaistuksilla.
- Lisäksi Satama Open Airin teema jäämaailma tulee näkymään niin aluetta ympäröivissä aitakankaissa kuin opastekylteissäkin.
Pääosassa Satama Open Airissä on tietenkin hyvä musiikki ja huippuartistit. Viime vuonna Sonata Arctica keräsi jo nelisen tuhatta kuulijaa, mutta nyt uskotaan huomattavasti enempään.
- Odotukset konsertin suhteen ovat taivaissa, sillä nyt musiikkia on moneen makuun, Köngäs myöntää.

- Sonatan lisäksi kuullaan Marko Hietalan Tarottia ja Tavastian lisäksi vain Kemissä esiintyvää Northern Kingsiä(kuvassa) ikivihreine coverbiiseineen tyyliin Cutting Crewn I just died in your arms.
Viihdyttävän illan päätteeksi Markku Köngäs lupaa myös näyttävän ilotulituksen ja tietenkin bändejä säestää maan paras pyrotekniikka tulitteineen ja pommeineen.
PS. Katsojia 3200!

torstai 12. elokuuta 2010

Filmitähtiä Lapissa!
Lappilaisia hellitään kolmella kotimaisen elokuvan ensi-illalla, mikä on tosi harvinaista. Ennakkoesityksissä lappilaiset pääsevät näkemään filmit muutamaa viikkoa muuta Suomea aiemmin.
Ivalon elokuvateatteri Aslakissa esitetään kutsuvierasyleisölle 20. elokuuta Mika Kaurismäen tekemä dokumentti Vesku. Paikalla saapuu myös elokuvan päähenkilö kaikkien tuntema Vesa-Matti Loiri, joka piipahtaa näytännössä Inarin mökiltään.
- Elämäkerta on nyt tässä, muuta ei tarvita. Minulle sopi tämä tekotapa paremmin kuin kirja, tyytyväinen Loiri kommentoi Iltalehdelle Mika Kaurismäen tekemää potrettia ja kuvasi sitä rehelliseksi.

Elokuvassa Vesku kertoo omalla karismaattisella tavallaan uransa vaiheista. Hän tapaa tärkeitä ihmisiä uransa varrelta sekä pohtii suhdettaan julkisuuteen, läheiseen työtoveriin Spede Pasaseen, elämänsä naisiin sekä omiin lapsiinsa.
Elokuvassa esiintyvät muun muassa taiteilijan lähipiiristä Lily Loiri (Veskun äiti), Jenni ja Joonas Loiri, ex-vaimo Stina Toljander, ex-rakkaat Lenita Airisto ja Marita Hakala, sekä näyttelijät Esko Salminen ja Hannele Lauri sekä ohjaaja Kalle Holmberg.
Vesku päästää katsojan lähelle pohtiessaan elettyä elämäänsä, jota menestys on siivittänyt, mutta johon mennyt aika on jättänyt myös jälkensä. Mitään suuria paljastuksia elokuva ei sisällä.
Hän puhuu elokuvassa myös avoimesti sairaudestaan, joka on varjostanut hänen elämäänsä viime vuodet kuitenkaan antamatta sen vaikuttaa hänen työhönsä taiteilijana ja esiintyjänä.
Vesku-traileri http://www.youtube.com/watch?v=o8nAERPLo2U
Hyvää puuta (sis.Vesku-leffan matskua) http://www.youtube.com/watch?v=hSFmsPJYis8
Kino Ylläs- festivaali (1.-5.9) tuo Äkäslompoloon Napapiirin Sankarit elokuvan tähdet Jasper Pääkkösen, Jussi Vatasen ja Timo Lavikaisen ja tietysti ohjaaja Dome Karukosken. Elokuva nähdään ulkoilmateatteri Ihmisen Ringissä 1. syyskuuta klo 21.30. Muualla maassa se alkaa pyöriä 15.10. alkaen!
Napapiirin Sankarit on komedia lappilaisesta Jannesta, joka lähtee eräänä lauantai-iltana hommaamaan digiboksia kavereidensa kanssa, jotta Jannen avopuoliso Inari ei muuttaisi etelään. Inari on nimittäin lopen kyllästynyt Jannen saamattomuuteen tässäkin asiassa. Janne ei ole hankkinut digiboksia, vaikka Inari on antanut siihen rahatkin. Kolmikon matkasta kehittyy yön yli kestävä seikkailu napapiirin hyisissä maisemissa. Yllättävien haasteiden kautta jokainen heistä löytää jotain olennaista. Mutta riittääkö se Jannen parisuhteen pelastamiseen?
Napapiirin Sankareiden keskeisissä naisrooleissa nähdään Pamela Tola ja Miia Nuutila . Elokuva aloittaa Kino Ylläs-tapahtuman, jonka päävieras on
ohjaaja Timo Koivusalo. Hän tuo mukanaan pohjoiseen Täällä Pohjantähden Alla-elokuvan kakkososan. Sen ensiesitys on Ihmisen Ringissä 3. syyskuuta.
Täällä Pohjantähden Alla-traileri- http://www.youtube.com/watch?v=luoo1P-29n4
PS. Lapin Radio (Jorma Korhonen): Ohjaaja Dome Karukoski lähes pomppi ilosta Yllästunturilla keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Hänen ensimmäinen komediansa Napapiirin sankarit otettiin vastaan hurjin aplodein Kino Ylläs elokuvatapahtumassa. Yli 600 ihmistä hurrasi ja hakkasi käsiään yhteen elokuvan loputtua Ihmisen ringissä, ulkoilmateatterissa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Blues tänään 90 vuotta!

Päivälleen 90 vuotta sitten Mamie Smith lauloi levylle Crazy Bluesin. Se oli historian ensimmäinen blueslevytys ja ilmestyi OKeh-levy-yhtiön kautta. New Yorkissa äänitetty laulu oli Perry Bradfordin kynästä, samoin kuin session toinen blues It' s right here for you.
Jos historiaan on kirjattu tieto, että Buddy Bolden improvisoi ensimmäisen bluesin kornetilla 1890-luvulla, niin Mamie ehti studioon ensimmäisenä.
Crazy Bluesista tuli menestys. Ensimmäisen kuukauden aikana sitä myytiin 75 000 ja kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta. Levyn hinta oli dollari. Siihen aikaan se oli iso raha mustalle työläiselle, mutta osoitti bluesin vetovoiman. Suksee rohkaisi OKehin lisäksi muitakin levy-yhtiöitä etsimään naislaulajia, jotka pystyisivät vastaamaan Mamie Smithin suosioon.
1920-luvun alku olikin kultaaikaa mustille naisartisteille, jotka esiintyivät kaupunkien teattereissa ja yöklubeissa. Sieltä levy-yhtiöt poimivat suojiinsa Mamien haastajat muun muassa Edith Wilsonin, Ma Raineyn, Bessie Smithin ja Ida Coxin.
Mamien taustalla Crazy Bluesissa soitti pieni jazzyhtye, pianossa Willie The Lion Smith. Myöhemmin hänen yhtyeessään sai tulikasteen myös toinen muusikkolegenda Coleman "Saxophone Boy" Hawkins.
Mamie ei ollut puhdas blueslaulaja, vaan vaudevilleartisti, joka sisällytti esitykseensä jazz- ja bluesnumeroita. Hän aloitti uransa 13 vuotiaana tanssijana, mutta New Yorkin Harlemin muutettuaan alkoi menestyä paremmin laulajana.
Crazy Blues oli tärkeä levytys, sillä se avasi ovia afroamerikkalaiselle levyteollisuudelle moneen suuntaan. Ensin puhuttiin "neekerimusiikista" sitten "rotulevyistä", joista ajan kanssa jalostuivat käsitteet blues, rhythm ´n´ blues, rock´n´roll, soul, funk, rap ja uusi R´n´B.
Blueshan ei kuole koskaan, mutta maailma muuttuu ja kehitystä tapahtuu. Mamien Crazy Bluesin jälkeen mahtuu 90 vuotta musiikkihistoriaa, joka on vaikuttanut meihin kaikkiin. Valkoisille blues on ollut aina marginaalia, mutta sen paikan on vallanneet myös värillisen väestön keskuudessa uudet musiikkimuodot.

maanantai 9. elokuuta 2010

Kaj "Dry" Martin, Juicen luottorumpali Kemistä!
"Kyllähän rumpaleita on, mutta missä ne hyvät pyörii? Kaitsun tyyli on lumonnut minut niin etten varmaan osaisi arvostaa jotakin läpsyttelijää. Kaitsu on nähdäkseni oivaltanut hienosti sen seikan, että rummut ovat lyömäsoitin. Niitä lyödään." (Juice Leskinen)
Moni muistaa kyllä Hannu Tervaharjun, Ila Louerannan, Puntti Valtosen, Kati Pyykön ja monilla Juicen levyillä vierailleen Vesa Hyrskykarin, mutta harva tietää ensimmäisen Juice Leskisen yhtyeessä soittaneen kemiläisen.
Edellämainituista osa esiintyy lauantain 14.8. Juicerockissa Kemissä, muttei rumpali Kaj "Dry" Martin, joka soitti Juice-yhtyeestä vuosina 1975-1977, koska ei edes tapahtuman järjestäjä tiennyt hänen olemassaolosta!
- Minua luullaan aina perusmanselaiseksi. Kukaan, paitsi läheiset, ei yhdistä minua Kemiin, koska olen elänyt melkein koko ikäni Tampereella, Kaj Martin kertoo.
Hän kuuluu Manse-rockin pioneereihin ja Juicen lisäksi menneisyyteen kuuluu muun muassa soittaminen kohutussa Hair-musikaalissa ja Kari Peitsamon läpimurtohitillä Kauppaopiston naiset ja kultalevy Seitsemän Seinähullun Veljeksen kanssa.
Martinille Kemi on kuitenkin tärkeä paikka. Siellä hän syntyi ja sieltä kaikki alkoi. Vaikka hän muutti Kemistä Tampereelle jo viisivuotiaana, innostus musiikkiin on pohjoista perua.
- Kesät vietettiin lähdön jälkeenkin aina Kemissä. Siellä minulla on paljon soittavia sukulaisia, Valtoja ja Tuomivaaroja. Yksi minun suuri innoittaja oli erittäin hyvä muusikko Pekka Valta. Hänen isänsä Auliksen tekemiä kitaroita aina soiteltiin ja siinä tuli opittua perusjutut.
Pekka huomasi myös Kajn rytmiset kyvyt ja hän järjesti serkulleen ensimmäisen rumpukeikan Hyrynsalmelle.
- Kemiläissoittaja Olli Mäkynen oli haeskellut rumpalia ja Pekka oli ehdottanut minua. Olin silloin 13-vuotias kakara, kesälomalla koulusta ja vielä nukkumassa, kun Mäkynen tulee puistelemaan ja kyselemään, että eikö lähdetä keikalle. Unenpöpperössä mä sanoin vain juu juu. Tajusin vasta, kun auton nokka oli kohti etelää, mitä oli tullut luvattua. Oikeisiin rumpuihin olin koskenut siihen mennessä pari kertaa ja pääasiassa Vallan pihassa oli hakattu ämpäreitä ja peltipurkkeja.
- Ennen keikkaa jännitti tietysti pirusti ja vielä enemmän keikalla, kun kaikki tuijottivat pikkukölviä rumpujen takana. Siitä selvittyä, ajattelin ensin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen keikka. Kuitenkin kun sain käteen saman liksan kuin vanhemmatkin soittajat, innostus lähti. Perhana tätä täytyy jatkaa, Kaj tarinoi.
Tampereella Kaj Martin oli mukana heti 1960-luvun ensimmäisessä popaallossa.
- Siihen aikaan oli muodissa maailmalla Dave Clark Five ja veljen kanssa keksittiin bändin nimeksi Kaj Martin Five. Se soi hyvin ja siitä se lähti. Muutamia keikkojakin tehtiin, mutta sanotaanko, että se oli vielä semmoista alkuräpistelyä, rumpali myöntää.
Yhtye kuitenkin kelpuutettiin jo tunnetun keikkajärjestäjän Tappi Suojasen talliin, mutta vauhtia homma sai kun mukaan tuli kaupungin kovin rocklaulaja Rale Koivisto. Hän oli ehtinyt levyttää jo Five Comets-yhtyeensä kanssa kaksi singleä ja saanut kansallistakin nimeä laululla Älä hylkää rakkautta (1964).
Pikkuhiljaa Kaj Martin Fivesta alkoi muotoutua legendaarinen Matthews (oik.kuvassa), joka oli Tampereen ensimmäinen oikea rockbändi. Kajn ja Ralen lisäksi siihen kuuluivat kitaristi Seppo Alajoki ja basisti Markku Lindfors. Se nousi suursuosioon Tampereen Popteatterin hippimusikaalin Hairin säestävänä yhtyeenä ja killui musiikkilehti Stumpin karvapäälistan kymmenikössä ainoana bändinä Helsingin ulkopuolelta.
Hairin ensiesitys oli Tampereen teatterikesässä 1969 ja kahden vuoden aikana sitä esitettiin huikeat 250 kertaa.
- Hairistä alkoi varsinainen show. Suomessahan ei muusta puhuttukaan ja kysymyshän oli tietenkin enimmäkseen niistä kuuluisista 15 sekunnista eli kohutusta alastonkohtauksesta.
- Meidän bändillekin julkisuus merkkasi kauheaa keikkailua. Silloin pää edellä mentiin joka paikkaan, eikä paljon sivuille katseltu. Kahtena juhannuksena kuljettiin jopa lentokoneella. Meidän manageri heittäytyi rahanahneeksi ja vuokrattiin pienkone. Saatiin hetken leikkiä rock`n`roll-tähtiä ja yhtenä juhannusaattona meillä oli jopa 7 keikkaa.
Matthews kiikutettiin myös pikavauhtia studioon ja syntyi sinkku Angela.
- Siihen aikaan levy-yhtiö saneli mitä levytetään ja niinpä Helsingistä lähetettiin biisi ja kehotus, että treenatkaa tämä. Me oltiin raju bändi, tykättiin soittaa Creamia ja sellaista, eikä Angela sopinut meille ollenkaan. Siitä kyllä huomautettiin, muttei se auttanut.
Pikkuhiljaa popteatterin tarpeiden mukaan Matthewsiä vahvistettiin lisäsoittimilla ja nimi muuttui Apostoleiksi ja laulusolistiksi tuli Raya Alenius.
- Teatteritouhussa pyörin matkassa vielä Salvation-musikaalissa. Jesus Christ Superstarissa kävin vain yksissä treeneissä. Pääsin harjoittelemaan Tampereen kaupunginorkesterin kanssa ja se tuntui tosi juhlalliselta, muttei se ollut enää minun juttu.
Muusikon uran alkutaipaleella Kaj soitti pidemmän aikaa myös yhtyeissä Brian Kottaraisen Lepakkomiehet, Eki Liikasen Aikapommi ja Pentti Oskari Kankaan 7 Seinähullua Veljestä, jonka esikoisalbumista Kaj on saanut toistaiseksi ainoan kultalevynsä.

Kutsu näihin bändeihin kävi puhelinsoitolla ja samoin tapahtui Juicenkin kohdalla.
- Juicen Coitus int oli hajonnut ja basisti Juuso Nordlund otti yhteyttä. Hän kysyi olenko vapaana ja lähdenkö mukaan ja vastasin joo. Vielä kun Juicen kanssa kahviteltiin ja jutut meni yksiin, asia oli sillä selvä.
Yhtyeen nimeksi tuli Juice ja se ehti julkaista kolme sinkkua ja kaksi albumia Keskitysleirin Ruokavalio ja Lahtikaupungin Rullaluistelijat.
- Keskitysleiristä ainakin saatiin kovasti kehuja muusikoilta. Monen mielestä se oli siihen asti Juicen levyistä soitannollisesti ja musiikillisesti paras. Aihepiirinsä puolesta levy ei ollut kuitenkaan mitään kevyttä Juicea ja ilmestyessään Keskitysleiri- teema herätti paljon närää ja keskustelua. Eräitten poliittisten piirien mukaan se rikkoi hyvää makua ja sen vuoksi muun muassa Juho Juntusen suunnittelemaa kantta jouduttiin siistimään.
- Muistan myös, että levyn sisäpussin toisen maailmansodan aikaisia keskitysleirikuvia peiteltiin, Kaj lisää.
Albumin äänitykset tehtiin Marcus Musicissa Tukholmassa ja tuottajana toimi Richard Stanley. Vaikka tänään levyn myynti lähenee jo kultalevyn rajaa, sen lauluista Luonas kai olla saan on ainoa, josta on muodostunut ikivihreä.
- Yleensähän homma studiossa toimi niin, että Juice antoi suunnan, rämpytti kitaraa ja sanoi, että biisi on tämmönen ja me annettiin sille lopullinen asu. Luonas kai olla saan-kohdalla saatiin idea, että biisiin täytyy saada ehdottomasti fonisoolo ja paikalle haalittiinkin eräs Ulf Andersson. Tosi pätevä mies ja kuultiin myöhemmin, että hän kuului Abban vakikalustoon.
Juice-yhtyeen toinen albumi Lahtikaupungin Rullaluistelijat (Bay City Rollers) oli sirpaleisempi levy, välityö Juicen tuotannossa.
- Me oltiin käyty Marcus Musicissa, joka oli rakennettu vanhaan elokuvateatteriin. Se oli tosi hieno 24-raitastudio ja nyt mentiin Microvoxiin, lahtelaisen kerrostalon kellariin, jossa oli kaksi raitaa. Ero oli kuin yöllä ja päivällä ja kyllä se kuuluu Lahtikaupunki-levyltäkin.Kajn mukaan kaikista hauskinta tämän levyn teossa oli kaikenlaisten älyväläyksien keksiminen.
- Ääniteltiin täyteääniä ja niitä lisäiltiin sitten biiseihin. Muun muassa heiteltiin vanhaa venäläistä sinkkiämpäriä kerrostalon rappusissa ja levyltä voi kuulla myös hampaanharjausta ja vessanpöntönvetoa.
Vaikka jälkeenpäin Juice on kertonut, että levy tuli julkisuuteen keskeneräisenä, lahtelaisessa kellaristudiossa tehtiin myös historiaa.
- Kun me saatiin omat hommat tehtyä, meillä jäi yli studioaikaa ja Kari Peitsamo ilmestyi paikalle. Hän oli Loven uusia löytöjä. Hänellä oli biisi ja hän pyysi minua ja Juusoa (Nordlund) taustojen tekoon. Homma mentiin pari kertaa läpi ja soitettiin se sitten kerralla purkkiin. Biisi oli Kauppaopiston naiset.
Laulusta tuli Peitsamon läpimurto ja Soundissa Kauppaopiston naiset valittiin vuoden 1977 parhaaksi lauluksi. Sinkun jälkeen ilmestyi myös albumi Jatsin Syvin Olemus, jolla Martin on mukana 10 raidalla.
Juice hajosi 19. elokuuta 1977, mutta Kajn yhteys Leskiseen ei kuitenkaan katkennut.
- Kyläilin usein Juicen luona. Muisteltiin ja naureskeltiin menneille. Hän teki myös mulle muutaman käännöstekstin. Pari Moody Blues- biisiä oli tarkoitus jopa levyttää, mutta ne olivat niin suojattuja, että toteutus jäi nauha-asteelle.
Juice-yhtyeen jälkeen Kaj perusti nimittäin oman Dry Martin Bandin. Rumpalista tuli myös laulaja ja kitaristi. Menneisiin vuosiin mahtuu myös sambakarnevaalien järjestämistä ja oman panoksensa hän antoi myös perheyritykseen Kem-Martin, joka syntyi Kajn kampaajaäidin kehittelemän hoitoaineen ympärille.
Tällä hetkellä Martin pitää taukoa soittajan hommista. Tampereella kysyntää riittäisi ja siellä hänet tunnetaan. Siitä oli hyvänä osoituksena Kajn 30-vuotistaiteilijajuhla vuonna 1992. Paikka oli Tampere-talo ja toistatuhatta tuli ja Kajn päävieras oli tietysti mestari Juice Leskinen.
Tässä muutama Dry Martinin rumpunäyte:
7 Seinähullua Veljestä- Heipä hei http://www.youtube.com/watch?v=iBJX3GXlzAE
Juice-Keskitysleirin ruokavalio http://www.youtube.com/watch?v=AWC_YEIyIcU
Juice-Valssaaja konepajalla http://www.youtube.com/watch?v=BFO5N-5clSA
Kari Peitsamo- Kauppaopiston naiset http://www.youtube.com/watch?v=olTkvIMW-3I

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Powerpolkkaa Pajalasta!
LEVY Made In Pajala
Jos Ruotsissa jaettaisiin Kultainen harmonikka, molemmat Raj-Raj Bandin Fredrik "Frecke" Isaksson ja Jordin Janne Johansson sen ansaitsisivat.
Made In Pajala on hanurimusiikkia, josta tanssimusiikki ei enää parane. Frecke ja Janne ovat kuin vakka ja kansi, he täydentävät toisiaan.
Vaikka levyä pähkäiltiin nelisen vuotta, kappaleet soitettiin sisään melkein 100 %:sti livenä eli ensiotoilla. Yhteinen sävel löytyi helposti.
Tavallaan Made In Pajala on monipuolisuudessaan miesten käyntikortti keikoille ja niitä onkin levyn julkaisun myötä siunaantunut mukavasti. Väylää seilanneen Jokinaisen matkassa he esiintyivät muun muassa Kukkolan Lampolassa.
Levyn aloituskappale Ellin polkka on Freckeltä samanlainen jekutus, kun Raj-Rajn Sekanen Paturi, jossa hän koukuttaa Säkkijärven polkka- lainauksella ja livenä saa yleisön aina villiksi.Vastaavan menon ja lennon Paturin poromies saa nyt Ellin polkkaan ja päässä takoo hetken "salivili hipput tupput tapput täppyt tippuu hiljalleen...", kunnes Frecke vie kappaleen omille poluilleen.
Palkeet ja mieskin melkein ratkeavat liitoksistaan, kun hän saa hyvän draivin päälle. Frecken soittoa on aina mukava kuunnella. Tällä levyllä häntä tsemppaa Raj-Raj Bandin nuori ja lahjakas rumpali Simon Wilhelmsson!
Frecke rettuuttaa hanuriaan taidolla, luukuttaa kuin Yngwie Malmsteen kitaraansa. Tulee mieleen eräs Kimmo Pohjonen ajalta, jolloin hän soitti yhtyeessä Toni Rossi & Sinitaivas.
Janne taas on hanuristina maalailevampi ja maltillisempi.Parhaimmillaan hänen herkkyys on musettevalssissa Indifference, joka vie vaivatta ajatukset Pariisiin, taiteilijakorttelehin ja Seinen rannoille. Toki irtiottoihinkin hän kykenee kuten omassa Helppaa-kabareesta tutussa nimikappaleessa, jossa hän juoksuttaa sormiaan näppylöillä kuin tv-koomikko Benny Hill kauniita naisia kuuluissa takaa-ajokohtauksissaan.
Pajala Hasse ja Hasse Alatalo ovat nimiä, jotka Frecke ja Janne nostavat esiin tornionlaaksolaisesta perinteestä ja poimivat muutaman kappaleen heidän aarrearkuistaan. Hanuristi Pajala Hasse tunnettiin Väylän varressa perheyhtyeestään. Hän keikkaili usein myös Gnesta-Kallen ja Calle Jularbon kanssa, jolta levyllä on kaksi valssia, Pajala Hassen usein keikoilla soittamat, Midnattsol över Pajala ja Sally. Hasse Alatalo, hanurin taitaja hänkin, saa kiitosta kirjastaan Nurmen lintu, jolta miehet laulavat Matkamiehen.
Levyllä on mukana myös suomalaisen Onni Laihasen vähemmän levytetty Tukholman polkka, kipakkana,
nopeasti soitettuna suurkaupunkiversiona.Itse Laihanenhan ei sitä koskaan levyttänyt, koska jäi sillä vasta kuudenneksi Tukholmassa hanurinsoiton EM-kisassa vuonna 1939.
Esikoislevyllään Frecke ja Janne puhaltavat hanurin keuhkot tyhjäksi alle puolessa tiimassa. Pajatsoon jää vielä paljon tyhjennettävää, joten ootelhaan mielenkiinnolla jatkoa. 4/5 Väylän Pyörrettä

lauantai 7. elokuuta 2010

Koodi Band Challenge 2010!Kemin Bar Koodi järjestää jo toista kertaa valtakunnallisen Koodi Band Challenge-kilpailun. Kaksi vuotta sitten voittaja oli helsinkiläinen Walkalone.Kilpailuun voivat osallistua kaikki levytyssopimuksettomat bändit ikään ja musiikkityyliin katsomatta. Kilpailuun mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta bändiä. Ilmoittautuminen on maksutonta ja nopeimmin ilmoittautuneet pääsevät mukaan. Ilmoittautuminen alkoi 26.7 osoitteeseen ravintolakoodi@gmail.com! Ilmoittautuminen päättyy viimeistään 30.8.2010 tai paikkojen täytyttyä.
Kilpailussa toteutetaan 10 alkukarsintaa, joissa yleisö valitsee voittajan äänestämällä. Karsinnat alkavat syyskuun 10. päivä Bar Koodissa ja jatkuvat viikoittain perjantaisin aina 12. marraskuuta asti. Karsintojen voittajat pääsevät suoraan finaaliin, joka pidetään perjantaina 26.11. Loppukisassa paremmuusjärjestyksen ratkaisee arvovaltainen, alan ammattilaista koostuva tuomaristo.
Finaalin kolmea parasta muistetaan hienoilla palkinnoilla, sillä voittaja pääsee tapaamaan levy-yhtiö EMI:n, ohjelmatoimisto Dex-Viihteen ja Scandal Music Companyn edustajat. Toiseksi tullut saa studioaikaa ja äänittäjän TicoTico-studiolta (arvo 270€) ja kolmas lahjakortin Kemin Musiikkiin (arvo 50€).

perjantai 6. elokuuta 2010

Tommin Facebook - ja Myspace -sivut auki!
"Tänään suuntaamme kohti Tornion Kaupunginhotellia! Tervetuloa keikalle!"
Näin toivottaa laulajasuosikki Tommi Soidinmäki fanien kauan odottamassa Facebookissa, joka on avattu tänään. Samoin ihailijat pääsevät kuuntelemaan ennakkomaistiaisia osoitteessa
www.myspace.com/tommisoidinmaki Tommin tulevalta pitkäsoitolta Matkalla, joka julkaistaan virallisesti 25.8.
Myspace-sivustolta löytyvät seuraavat kappaleet: Nocturne, Ei ongelmaa, Oot erilainen, Pakota mut ja Teet minut sanattomaksi.
Tommille Matkalla on jo hänen neljäs pitkäsoittonsa vuoden 2004 tangokuninkuuden jälkeen, joten hän on onnistunut löytämään oman paikkansa Suomen iskelmäkartalla.
Myspace -sivustolla on kuunneltavissa myös jo klassikoksi muodostunut Tommin suurhitti Laulu joutsenien.
The Bad Ass Brass Band (feat. Ismo Alanko)
tekee dokkaria Lapissa!
The Bad Ass Brass Band on riemastuttava 14-henkinen marssiorkesteri, joka on shokeerannut ja ihastuttanut pääkaupunkiseudun yleisöä jo useamman vuoden ajan.
Pohjois-Lapissa the Bad Ass Brass Band esiintyy ensi kertaa 1- 5. syyskuuta. Solisteina keikoilla ovat Suomi-rockin ykkösartisteihin kuuluva Ismo Alanko, yhteiskunnallisista teksteistään tunnettu räppäri Asa ja inarinsaameksi räppäävä Amoc. Kiertueella kuvataan myös dokumenttia, joka on tarkoitus saada näytille eri elokuvafestivaaleille ja TV-kanaville.
Idea sai aikoinaan alkunsa yhtyeen puuhamiehen Pentti Luomakankaan päässä.
- Haaveena on päästä soittamaan sellaisiin paikkoihin Lapissa, jossa harvoin käy ketään ja rakentaa konkreettista yhteistyötä pohjoisen ja etelän artistien ja eri kulttuuritoimijoiden välille.
Esityksissään the Bad Ass Brass Band yhdistelee perussuomalaista alakuloa, balkanilaista riehakkuutta ja suoranaista sirkusteluakin, sillä visuaalisuus on tärkeä osa showta. Orkesteri on vastakohta poliisien soittokunnalle ja sen jäsenet ovat vaikuttaneet muun muassa sellaisissa bändeissä kuin Ismo Alanko Säätiö, Soul Captain Band, Sielun Veljet, Dave Lindholm Band, Alamaailman Vasarat, Kadotetut ja Nicole Willis & The Soul Investigators.

KEIKAT: 1.9 Hotelli Sodankylä, klo 21, 2.9 Huippuravintola Kaunispää, SPECIAL EXTRAVAGANZA SHOW!!! klo 21,3.9 Ivalon läpimarssi ja katusoittoa klo 12, 3.9 Kultahovi Inari, klo 22,4.9 Kalastajan Majatalo Karigasniemi, klo 22 ja 5.9 Pub Rastegaisa Utsjoki ikärajaton keikka klo 17 & K-18 klo 21

Talonpoika Lalli tänään Aittakurussa!
Kapulakieltä Pyhätunturilta: Aittakuru - ainoa laatuaan
Jos olette matkalla pohjoiseen, niin poiketkaapa Pyhätunturin Aittakurussa klo 19, sillä siellä esiintyy Väylänvarren oma sanataituri Talonpoika Lalli yhdessä Heikki Silvennoisen, Antti Tuiskun ja Lenni-Kalle Taipaleen yhtyeen kanssa.
Ylitorniolaisräppäri on hivuttautumassa pikkuhiljaa Suomen sanansivaltajien eliittiin ja musiikkimies Mato Valtonenkin hyväksyi hänet Pyhä Unpluggedin nimekkääseen esiintyjäkaartiin. Tänä iltana mies esiintyy myös hotellilla!
Lailli Mikko Henrikki Mustakallio on syntynyt Ivalossa vuonna 1989, mutta varttunut aikuiseksi Ylitorniolla. Nykyään hän asustaa Rovaniemelle ja on ammatiltaan talonrakentaja eli leipä tulee rakennuksilta ja räppi on rakas harrastus.
Lallin äiti on tunnettu kulttuurivaikuttaja Marja Mustakallio Mataringista, isä taas on taidemaalari Pekka Hermanni Kyrö, joka työskentelee Ivalon Rykimässä. Pariskunta on eronnut, mutta Lallin suhde vanhempiinsa on yhä lämmin. Sen kuulee räpistä Laula se laulu, joka kertoo heistä.
Lallilla on sana hallussa ja hänen menestykseen on helppo uskoa. Esikuvikseen hän on listannut J.Karjalaisen, Shaggyn, Nylon Beatin ja Tuomari Nurmion. Roihu-lehdessä hän kertoi, mistä kaikki alkoi: "Ensimmäiset riimit kirjoitin yläasteella samana päivänä kun pääsin kasiluokalta. Silloinen räppiposse Ylitorniolla oli HKM Mafia. Se on edelleen ainut oikea posse johon yhä kuulun. Edorf Ivalosta oli just voittanut räpin SM-kisat. Kuuntelin paljon Guerra Nortea, Ambassaa ja muuta suomiräppiä. Siitä se sit lähti kun kattoi jätkiä kun räppäsivät. Eka mun biisi oli Kirkkain tähti vuonna 2005. Se oli rakkauslaulu silloiselle tyttökaverille."

torstai 5. elokuuta 2010

Greedy Pig - ensi kertaa Norjassa! Pohjoinen bändiklassikko Greedy Pig heitti viime viikonloppuna keikan Pohjois-Norjan Lofooteilla. Harvakseltaan levynteon vuoksi tänä kesänä esiintynyt yhtye ei voinut kieltäytyä, kun viime kesänä Seinäjoen motoristitapahtumassa National Rally Norwayn järjestäjät tulivat pyytämän Greedy Pigiä tapahtumansa pääesiintyjäksi.
- Norjassa ei oltu aiemmin käyty, joten siinäkin mielessä tarjous houkutteli. Matkailullinen aspekti huomioitiin, mutta siellä maksavat myös keikasta ihan mukavasti verrattuna Suomeen, kertoo basisti Mad Mulligan alias Juha Liimatta, joka kehuu Norjan reissun jälkimainingeissa matkaa kaikin puolin antoisaksi ja onnistuneeksi.
- Lofooteillahan oli uskomattomat maisemat ja keikkapaikka Svolvær oli vuorten ympäröimä pieni kaupunki satamineen ja hotelleineen. Puitteet oli varmaan parasta koskaan. Hotellilta oli noin 200 metriä ulkolavalle, joka sijaitsi keskellä kaupunkia.
- Greedy oli ainoa ulkomaalainen bändi festeillä ja pitivät meistä tosiaan huolta. Norskit olivat tosi vieraanvaraisia ja kohteliaita. Esimerkiksi kun mentiin katteleen hattukojulle, niin myyjä lahjoitti meille hatut ja jostain ilmestyi kaikille käteen myös teräksiset snapsilasit. Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ja kaikki järjestyi niinkuin haluttiin ja norjalainen saunakin tuli testattua, eikä jääny siitäkään paha maku suuhun.
Ennen Norjan keikkaa Greedy Pig esiintyi myös Virossa Amme Rock-festivaaleilla. Jos ylhäällä pohjoisessa tuulet vilvoittivat, alamaissa kesähelteet kiusasivat. Liikkeellä yhtye oli yhdessä Hannu Leidenin Havana Blackin kanssa (Kuvassa retkue yhteispotretissa).
- Koko ajan oli todella kuuma, eikä autossa tietenkään ilmastointia. Kaikki sujui kuitenkin hyvässä hippihengessä ja kärsimyksistä selvittiin kovalla nestetankkauksella ja välillä pysähdyttiin uimaan, että pysyttiin tajuissamme.
- Amme Rock-festivaali oli Vasulassa Tarton lähellä, jonne meillä oli kuljetus Tallinnan lauttasatamasta mennen tullen.
Keikka meni hienosti. Paikallisista oli mukana muun muassa Kolumbus Kris, jonka bluesrockia kuunnellessa ei tullut aika pitkäksi omaa vetoa odotellessa.
- Lauantaina kävästiin myös neljän tunnin risteilyllä Ema-jokea pitkin Peipsijärvellä. Maisemat olivat kuin Louisianasta, vain alligaattorit puuttuivat. Välillä syötiin savuankeriasta vodkapaukkuineen ja muutenkin tarjoilu oli kohillaan.
- Meillä oli maatilamajoitus järjestäjän kotitilalla ja keikkakutsu kävi myös ensi vuodeksi.
Ulkomaan valloitusta voimallisemmin Greedy Pig on satsannut tänä kesänä kuitenkin pitkäsoiton tekoon, joka Hannu Leidenin nettisivujen mukaan tulee ulos Brainbomber-merkillä jo tämän vuoden puolella. Missä vaiheessa ollaan?
- Vielä on muutama kappale äänittämättä tai kesken, mutta ihan aikataulussa ollaan. Julkaisuajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toivon mukaan ehtii tälle vuodelle. Päne jatkaa hommia varmaan tällä viikolla ja bassojakin pitäisi vielä soitella sisään.
- Vierailijoita levyllä ei taida olla kuin Leiden taustalaulajana ja Miljoonasateen Jarmo Hovi, joka soittelee perkussioita muutamassa kappaleessa.
- Kymmenellä kappaleella mennään ja ainakin yksi akustinen veto tulee ja yhdelle tulee luultavasti piano, mutta täytyy katella sitten kuka sen soittaa ja missä.
Esimakua tulevasta on saatu parin biisin (Holler ja Idle Motion) verran North Will Rise Again-kokoelmalla. Levytystauon aikana sukupolvikin kerkesi vaihtua. Tuntuiko jossain vaiheessa, että Greedy Pig on unohdettu?
- Kyllähän se jossain välissä tietenkin oli vähän kuolleen hevosen piiskaamista, mutta periksi ei varmaan ole kukaan ollut antamassa missään vaiheessa. Tavoitteet oli ehkä hetkittäin hukassa, mutta nyt kun saatiin tuolle kokoelmalle uusia kappaleita, niin usko alkoi taas palata ja nyt on ainakin selkeä plääni.
Miten tuo kokoelma on käynyt kaupan?
- Kokoelma on kuulemma myynyt yllättävänkin hyvin. Ei sillä listasijoituksia hätyytellä, mutta tuotantopuolen ihmiset tuntuvat olevan tyytyväisiä.
- Varmaan tuon levyn ansiosta keikkatarjouksia sateli meillekin kesäksi mukavasti, vaikkei me tänä vuonna tuon albumin teon takia kaupattu itseämme juuri ollenkaan.
Tornion kirkolla kuulin huhua, että liiderinne Päne olisi mennyt jossain vaiheessa kesää kipsiin. Vaikuttiko tämä millään tavoin ulkomaankeikkoihin?
Heh...Ei se ulkomaan keikkoja haitannut. Päne ite halkasi kipsin ennen Viron reissua, kun jalka alkoi vähän ottaa alle. Yhden keikan hän ehti soittaa kipsi jalassa.
- Eastrock bikemeetin jatkot meni vähän tolskaamiseksi ja siinä kun Päne otti sumopainimatsia sateen kastelemassa liejussa rumpali Sepin kanssa jalka murtui. Ei muuta kuin äijä lasarettiin ja aamulla mies palautettiin keppien kanssa, että päästiin lähteen kotia päin. Ainahan rokatessa roiskuu ja nyt kaikki on jo kunnossa.

She Turn Me On / I Can Tell- http://www.youtube.com/watch?v=i47RufQseEU
Holler- http://www.youtube.com/watch?v=nNS9X3uTeQo

tiistai 3. elokuuta 2010

Idol-Markuksesta Jim Morrison!

Neljän vuoden takainen Ruotsin Idoli Markus Fagervall Matarengista on mukana syksyllä Tukholman Maxim-teatterissa esityksessä nimeltä 27 Club. Se koostuu Janis Joplinin, Brian Jonesin, Kurt Cobainin, Jimi Hendrixin ja Jim Morrisonin musiikista. Kaikki he kuuluvat klubiin eli kuolivat 27-vuotiaina.
Markus kertoi Sisuradion haastattelussa myös, että tämän kesän kohokohta hänelle on moottoripyöräreissu ympäri Euroopan. Paljon puhuttua suomenkielistä levyä ei ole suunnitteilla, mutta hän toivoo, että Matarengin koti säilyisi muuttumattomana paikkana, jossa voisi aina puhua suomea. Lovikka-vanttuiden mainostaminenkin(kuvassa) sujuu häneltä luonnostaan ja haastattelussa hän paljastaa, että hänen sydämensä viereen on tatuoituna Övertorneån vaakuna, joka muistuttaa aina, mistä hän on kotoisin.
Syksyn Club 27-esityksiä Fagervall odottaa innolla. Hän pääsee laulamaan ainakin Doorsia. Muina tulkitsijoina kuullaan Freddie Wadlingia, Jan Åströmiä, Louise Hoffsteniä ja Conny Bloomia.
Club 27 on musiikkia, joka muutti maailmaa ja teki sen tekijöistä kuolemattomia. Laulut sitoo yhteen pienillä tarinoilla näyttelijä Jonas Inde, mutta esitys on kuitenkin enemmän musiikkia kuin varoitus itsetuhoisesta elämäntyylistä.
27 Clubin ensi-ilta on Tukholman Maxim-teatterissa 29. syyskuuta.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Markoolio Haaparannalle!
Ruotsin hauskimmaksi suomalaiseksikin kutsuttu Markoolio esiintyy Haaparannalla sunnuntaina 8. elokuuta osana naapurin viihdekarusellia Diggiloota, joka tuo Cape Eastin ulkolavalle muitakin kovia ruotsalaisnimiä kuten Alcazarin, Lasse Holmin, Jessica Anderssonin ja Erik Linderin.
Markoolio eli Marko Kristian Lehtosalo, syntyi 1.tammikuuta 1975 Lahdessa ja kuuden kuukauden ikäisenä hän muutti vanhempien kanssa Ruotsin Nackaan. Koulussa hän oli huono oppilas ja ainoa mihin hän pääsi kehnolla todistuksella oli peltiseppälinja. Se ei kuitenkaan Markoa innostanut ja hän lopetti vuoden opiskelun jälkeen. Hän aloitti sen sijaan vuoden kestävän mediakoulutuksen, jonka järjesti paikallinen TV-asema Nackassa.
Hänen musiikkiura alkoi sattumasta. Markolla ja hänen kavereillaan oli tapana laulaa bussissa yhtä omaa kappaletta, kun he matkustivat kaupunkiin juhlimaan. Eräään kerran samaan bussiin osui kaksi levytuottajaa. Kun bussi tuli Slussenille, he tulivat Markon juttusille ja kertoivat, että he pitivät laulusta ja halusivat tehdä yhteistyötä. He saivat Markon puhelinnumeron ja soittivat muutamaa päivää myöhemmin. Vuonna 1998 ilmestyi Markoolion eka sinkku Sommar och sol, josta tuli iso hitti.
Sen jälkeen Markoolio on nähty tuon tuosta Ruotsin listojen kärjessä. Pilke silmäkulmassa tehty sekoitus aurinkoista hiphoppia, reggaeta ja diskoa on purrut hyvin kuulijoihin. Tutuimpia Markoolion menestyksistä ovat Vi drar till fjällen, Mera mål, Jag orkar inte med ja tietysti Rocka på, jonka hän levytti Boppersin kanssa ja jonka suomeksi lauloi Pate Mustajärvi nimellä Rokataan vaan.
Markoolio on laulanut myös musikaaleissa ja tehnyt lastenohjelmia TV:lle. Hän puhuu sujuvasti suomea ja onpa hän levyttänyt yhden albumillisen laulujaan äidinkielellään. Suomessa Syntynyt julkaistiin Ilkka Vainion ja Risto Asikaisen käännöksin vuonna 2004.

Vi drar till fjällen-http://www.youtube.com/watch?v=DHzdWcJ9_N8
Jag orkar inte mer- http://www.youtube.com/watch?v=GdmQuT570dg
PS. Diggiloo keräsi Haaparannalle yli 3200 kuulijaa. Vaikka kolme Suomen keikkaa jouduttiin perumaan muun muassa Pietarsaari vähäisen ennakkomyynnin vuoksi, se ei porukkaa masentanut, vaan se jäi päiväksi rajalle. Muun muassa Kukkolaforsenilla käytiin.
Dagbok:Efter spelningen i Haparanda så valde produktionen att stanna upp en extra dag - fyllda av all go energi vi fick från er som besökte konserten var vi tvungna att göra nått av all possitiv energi. Det vart stora äventyr uppe i norr.