30 heinäkuuta 2010

Lordi piirtää Martti Servolle kannet! Tornion kesän avaajana useampana vuonna toiminut Martti Servo jätti tämän suven väliin ja antoi vetovuoron PMMP:lle. Se aiheutti protestitulvan Umpitunnelin toimistoon. Nyt viihdetaiteilija Napander-bändeineen tuo kuitenkin pohjoisen faneille helpotusta ja on pakotettu kiduttavan helteen ajamana saapumaan ainakin yhdelle keikalle pohjoiseen, Rovaniemen Pohjanhoviin 27. elokuuta
Uutta musiikkiakin Martti Servolta on tulossa. Seitsemäs täysimittainen albumi julkaistaan 8. syyskuuta ja se kantaa nimeä Kestävällä Pohjalla. Albumista julkaistaan myös analoginen LP-versio, joka tulee sisältämään spesiaalimateriaalia. LP:n kansimaalauksen on tehnyt Mr Lordi, Tomi Putaansuu, joka äskettäin esitteli julkiselle sanalle oman yhtyeensä vertatihkuvan Babez For Breakfast-levyn kannen ja uuden pukukokoelmansa.
Nimen mukaisesti Kestävällä Pohjalla hahmottelee kaiken sen, mihin nojaa Martti Servo & Napander.
- Levy on matka, joka pistää huohottelemaan. Kuntopohjan kestävyyttä kokeillaan, mutta lopulta sokkeliin ilmestyneet halkeamat korjataan yhteisvoimin, ja uuden kerroksen rakentaminen voi alkaa luottavaisin mielin. Napanderin toiminta on kestävällä pohjalla, laulaja Servo muotoilee.
Mukana levyllä on hengästyttävä kattaus jo entuudestaan tuttua foxihumppaa, diskojunttaa ja marssipoljentoa, mutta nämä lajit täydentyvät ennenkuulumattoman rankalla rock´n rollilla, countryrockilla, beatillä ja käänteentekevällä taidemusiikilla.
Urkuri Hannu Muukkulan mukaan musiikillista pohjaa on venytetty äärimmilleen kestävyyden siitä kuitenkaan kärsimättä.
- Uudet kappaleet ovat yllättävän sitkeitä.
Kestävällä Pohjalla-levyltä lohkaistaan elokuun puolivälissä maistiainen, joka on nimeltään Nippa nappa niukin naukin. Kappale edustaa perinteistä Napanderia, missä ymmärrettävissä olevaa tarinaa reunustavat iskevät ja voimakaspoljentoiset kertosäkeet.
- Nippa nappa huokuu huojentavaa viestiä 2010-luvun yksilölle: Aina ei huippusoritusta tarvita niin työ-, opiskelu-, kuin rakkauselämässäkään. Riittää, että niukin naukin selviää ja pääsee jatkoon.Tuloksesta täällä pelataan, eikä tyylipisteistä, basisti Erkka Alonen kiteyttää.

29 heinäkuuta 2010

Jope tempaisee Kalajoella!

Kalajoki Vormula Weekend 2010 on viihdetaiteilija Jope Ruonansuun ideoima koko perheen hyväntekeväisyys-tapahtuma Kalajoen Hiekkasärkillä 6.-8.8. Pohjois-Suomen ja Keski-Pohjanmaan sairaaloiden lastenosastojen hyväksi.
Kyseessä on ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa ja vastaavanlaista et koe tänä kesänä missään muualla. Tapahtumaan osallistuu myös itse Jope Ruonansuu ja hän tuo vielä mukanaan omistamansa 2-paikkaisen formula-auton, Jormulan.( Katso
Vormulan esittelyvideo Seiska-TV:ssä!)
Jopen ja formulan lisäksi Kalajoki Vormula Weekendissä näet ja koet paljon muutakin ohjelmaa, sillä ohjelmassa on muun muassa autonäyttely, lasten tivoli, autohuutokauppa, markkinat, Sara Niittyviita musisoi Peppi Pitkätossuna, Magnetics-tanssiryhmä ja Miss Hiekkasärkät 2010-kisa..
Tapahtuma-alueelle on kaikilla vapaa pääsy
Sympaattinen Pyhä Unplugged!
Heikki ja Dave Tajukankaalla?
Blueskitaristit Heikki Silvennoinen ja Dave Lindholm nähdään vuosien tauon jälkeen taas Pyhä Unplugged-tapahtumassa 5. -8.elokuuta. Toivottavasti soittavat kimpassa kuten kuvassa Tajukankaan laavulla, jossa he muutama vuosi sitten tarjosivat ikimuistoisen nuotioillan back to 60`s-hengessä.
Akustinen musiikki luonnonhelmassa on ollut aina Pyhä Unplugged-tapahtuman voimavara ja erikoisuuus . Tajukankaan ohella konsertteja pidetään upeassa rakkamaisemassa Aittakurun jylhän luonnon keskellä. 700 ihmistä vetävässä amfiteatterissa äänentoistosta huolehtii luonto itse ja sinne kuljetaan pitkospuita pitkin.
Mato Valtosen kutsumana tapahtuma on houkutellut paikalle vuodesta toiseen nimekkäitä artisteja ja yleisöä siinä määrin, että se on ollut jokaisena vuotenaan lähes loppuunmyyty. Vuonna 2009 konserteissa oli yhteensä kävijöitä kolmen päivän aikana noin 3000.
Tänä vuonna Pyhä Unpluggedissa esiintyvät Heikin ja Daven lisäksi Kauko Röyhkä, Laura Voutilainen, Koop Arponen, Kari Peitsamo, M.A. Numminen & Pedro Hietanen (Gommi & Pommi), Antti Tuisku, Paula Koivuniemi ja tapahtuman perinteistä orkesteria johtaa Lenni-Kalle Taipale.
Konsertteja pidetään myös sisätiloissa, ravintola Tsokassa tunturin huipulla sekä tietenkin Hotelli Pyhätunturissa.
Mr Breathless lähetti tekstarin!
Rock`n`rollin vauhtipyörä Mr Breathless Tornion Blues Stationilla perjantaina 30.7 ? Jo 20 vuotta keikkailua ja kova kulttimaine.
Suomen Jerry Lee Lewisiä on pakko jututtaa ja niinpä äkkiä lähetän Mr Breathlesille läjän kysymyksiä ja hän naputtaa vastaukset kännykkään.
Ehdotus on minun, sillä kaikkea täytyy kokeilla elämässä ainakin kerran. Ehkä tämä hätäinen tekstari-haastattelu olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta sitä saa mitä tilaa ja mutruhuuli-Jaggeria lainaten IT´S ONLY ROCK`N`ROLL, BUT I LIKE IT...
Milloin olit viimeksi Lapissa Mr Breathless?
- Olin heinäkuun puolivälissä Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Käyn Lapissa kerran vuodessa. Kierrä pari viikkoa ja.useimmiten keväisin.
Teetkö vuodessa paljon keikkoja?
- Noin 120.
Keikan alkamisaikaa venkuloidaan edestakaisin.Mikä sinusta olisi paras showtime?
- Kyllä 22.00 olis` ok ja viikolla jo aiemmin.
Jatsarit on nyreissään, kun kapakkaporukka pitää mekkalaa heidän esityksensä aikana, miten rokkari?
- Välillä täytyy käskeä pitää turpa kiinni, mutta onneksi harvemmin
Mikä on erikoisin paikka, missä olet esiintynyt?
- Kivitalon katolla Espoon asuntomessuilla.
Saavutko Tornioon tyylisi mukaisesti Amerikan autolla?
- Ei kyllä saksalainen Mersu kelpaa.
Olet rockabillyn ekan aallon, 1970-1980-lukujen vaihteen, lapsi, mikä sinut sai koukkuun?
- Kova draivi.
Nappasit taiteilijanimesi Jerry Lee Lewisin biisistä, mutta mikä on Killerin paras biisi?
- Rockin` my life away.
Oletko tavannut miestä?
- En ole päässyt kättelemään.
Oletko ollut koskaan kiinnostunut muusta musasta kuin vanhasta rockista?
- Kuuntelen kaikkea roots-musaa, pääasiassa vanhempaa.
Olet tehnyt tribuutin Crazy Cavanille. Hänen levynsä möi kultaa Suomessa,
mikä nosti hänet esiin marginaalista?
- Helvetin kova asenne!
Laulat sekä englanniksi, että suomeksi. Voisitko kuvitella laulavasi Tapani Kansan Rockabilly paukku (Rockabilly rebel)-biisin livenä?
- En, se on täysi paska!
Mikä on mielestäsi paras suomeksi laulettu rock?
- Viilaten ja höyläten on kova.
Tulet Tornioon yksin, mutta esiinnyt usein Agentsien Esa Pulliaisen kanssa ja hän vaikuttaa useimmilla levyilläsi. Mikä tekee hänestä hyvän?
-Pulliaisen knowhow ja tuntemus alan musiikkiin.
Olet säestänyt Jorma Kääriäistä ja Topi Sorsakoskea keikoilla, mutta keiden
levyillä olet vieraillut?
-Muutamia frenejä olen avittanut muun muassa Jiihaa-Nättilän Doctors` orderia ja Rockin` Paradoxsia.
Lehdessä luki, että Elviksen valkoinen flyygeli on myynnissä 800 000 eurolla. Ostaisitko, jos sinulla olisi rahaa?
-Kyllä. Ilman muuta! - Sorry! Nyt täytyy rientää lavalle. Nähdään perjantaina Tornion keikalla! See yah!

25 heinäkuuta 2010

Multi Climex aiheutti pahennusta Savossa!
Maailman nopeimmaksi psychobillybändiksi itseään tituleeraava kemiläistrio Multi Climex (Nick Kulmakka, Janne Kotila ja Nalle Torkell) kohahdutti viikonloppuna Iisalmen Sandels Rockissa. Yhtyeen tempauksesta kertoo ensimmäisenä Hymy nettisivuillaan.
Lehden mukaan muutamalle sadalle ihmiselle perjantaina alkuillasta esiintynyt Multi Climex oli kastellut itsensä tekoverellä, mutta tilanne sähköistyi vasta, kun lavalle astui sairaanhoitajan asuun pukeutunut kurvikas blondi, joka alkoi masturboida itseään dildolla.
Aikansa touhua katseltuaan järjestysmiehet poistivat naisen lavalta, mutta tämä ei lannistunut, vaan palasi uudelleen nyt miehen kanssa alkaen harjoittaa tämän kanssa suuseksiä.
Järjestysmiehet onnistuivat kuitenkin estämään tapahtumat. Hymyn saamien tietojen mukaan näytös oli sovittu bändin kanssa ja lehden mukaan osaa yleisöä tapahtuma järkytti.
Sandels Rockin kotisivut kertoivat ennakkoon, että Multi Climexiltä on luvassa "huikaiseva lavaspektaakkeli", joka kuvataan ja materiaalia käytetään tämän vuoden aikana julkaistavalla DVD:llä. Yhtye paikkasi perjantai-illassa yllättäen hajonnutta ja keikan perunutta brittiläistä Demented Are Go-bändiä. Sandels Rock on K-12-festivaali. (Kuva basisti Janne Kotilan albumista)

SAVON SANOMAT:Poliisi selvittää Sandels Rockin seksiesitystä
KAUPPALEHTI & Sandels-olut: Kuuntele uutinen

24 heinäkuuta 2010

Levyuutisia maailmalta!> Walesin tiikeri Tom Jones on antanut viimeinkin harmaiden hiusten näkyä ja pari kuukautta 70-vuotispäivien jälkeen hän kääntää uuden sivun urallaan ja julkaisee gospel-albumin Praise & Blame.
Uusi levy sisältää musiikkia, joka on lähellä Jonesin sydäntä. Staple Singersin ja Mahalia Jacksonin laulamien laulujen lisäksi sillä on mukana muun muassa Bob Dylanin kappale What good am I ?, John Lee Hooker-cover Burning hell ja countrytähti Don Gibsonin äskettäin levyttämä You don't knock.

Praise & Blame taltioitiin Real World-studioilla Englannin Bathissa, sillä Joneshan möi viime vuonna, aikoinaan Dean Martinilta ostamansa talon ja muutti Jenkeistä takaisin lähemmäksi isiensä maita. Levyn on tuottanut Ethan Johns, joka sai levytyksiin mukaan muun muassa vanhat studioketut Booker T. Jonesin ja Gillian Welchin.
Tom Jonesin oman kuvauksen mukaan, Praise & Blame oli back-to-basics-juttu, jonkamoista hän ei ole aiemmin tehnyt.
- Halusimme säilyttää homman mahdollisimman rehellisenä ja maanläheisenä. Koko bändi ahdettiin yhteen studiohuoneeseen ja äänitysnappi päälle. Se oli minulle täysin uutta. Tilanne oli kuin treeneissä ja joistain kappaleista selvittiin jopa yhdellä otolla.
Maailmanlaajuisesti Praise & Blame-levy julkaistaan 26.7. Island recordsin kautta ja sen tiimoilta Tom Jones tekee myös keikkoja, kunhan saa elokuun Las Vegas-esiintymiset ensin poislaulettua. http://www.youtube.com/watch?v=NX4nIP8zWOk
************************************************************
> Kahdeksankertainen Grammy Award-voittaja laulava rumpali Phil Collins esitteli Montreuxin jazzfestivaaleilla syyskuussa julkaistavaa Going Back-albumiaan, joka sisältää klassisia Motown-hittejä 1960-luvulta; Stevie Wonderia, Temptationsiä, Supremesiä ja Smokey Robinsonia.
- Päätin kaksi vuotta sitten tehdä albumin lauluista, joiden kanssa vartuin teini-iässä. Kaikki tulevan levyn laulut ovat soundtrackiä minun elämästä, kertoi Collins, jonka edellisestä levystä on jo kahdeksan vuotta.
Montreauxissa häntä säesti 18 muusikkoa, joiden joukossa viisi puhaltajaa ja Motownin klassisesta studiobändistä Funk Brothersista kitaristit Eddie Willis ja Ray Monette ja basisti Bob Babbitti. Lisäksi 90-minuutin showssa oli mukana kuusi taustalaulajaa.
Collins veti Genevejärven rannalla läpi kuusi loppuunmyytyä konserttia. Yhdellä niistä oli mukana legendaarinen levytuottaja Quincy Jones, joka nousi lavalle ylistämään Collinsia. Hänestä Phil kuulosti kuin olisi kotoisin Chicagon etelälaidalta, kun taas Montreux-festivaalin perustaja Claude Nobs sanoi: "Hän oli loistava. Esityksessä oli paljon tunnetta ja aitoutta."
Collinsilla on takanaan jo 40-vuotinen ura ja maaliskuussa hän pääsi Rock and Roll Hall of Fame`iin muiden progebändi Genesiksen soittajien kanssa.
Viime vuosina Phil on taistellut terveysongelmien kanssa, eikä yrittänyt soittaa rumpuja tai koskettimia Montreauxissa.
Sen lisäksi, että hän menetti kuulon oikeasta korvasta vuosikymmen sitten virusperäisen infektion seurauksena, hänen kätensä ovat vahingoittuneet kroonisen selkävamman takia.
- Kun aloitimme levytyssessiot, tajusin, etten voi enää pidellä rumpukapuloita. Minun oli teipattava kapulat käsiini ja pala palalta äänitimme laulut.
- En voi, ehkä koskaan, enää soittaa kunnolla rumpuja. Punnitsen vielä, hyötyisinkö uudesta leikkauksesta, mutta silloin hermojen olisi parannuttava, Collins jutteli sveitsiläiselle Le Matin-lehdelle.
*******************************************************
> Deep Purple-kitaristi Steve Morse on tehnyt löydön, 22-vuotiaan laulaja-lauluntekijä Sarah Spencerin, jonka kanssa on syntynyt harmonioilla ladattu albumi Angelfire.
- Kun kuulin Sarahin ensi kertaa laulavan, olin ihmeissäni...En ollut koskaan kuullut ääntä, joka oli niin puhdas, Morse kertoo.
Muusikoiden muusikoksi kutsuttu Steve Morse on valittu viitenä vuotena Guitar Player-lehden äänestyksessä
Best Overall Guitarist-kategorian voittajaksi. 15 vuotta hän on soittanut hardrockia Deep Purplessa, mutta hän hallitsee myös bluegrassin, southern rockin, metallin, fuusiojazzin ja klassisen barokin. Deep Purplen lisäksi hän soittaa Steve Morse Bandissä, Dixie Dregsissä ja Kansasissa.
Angelfire-levyllä Sarah astuu esiin esiintyjänä ja lauluntekijänä. Huolimatta, että molemmilla on takanaan, monipuolinen musiikillinen menneisyys, kumpikaan ei ole aiemmin tehnyt mitään, mikä kuulostaa Angelfireilta. Morse on soittanut 44 pitkäsoitolla, muttei koskaan laululevyllä.
Tämän tyyppisestä yhteistyöstä tulee helposti mieleen Robert Plant & Allison Krauss tai Sarah McLachlan & John McLaughlin , mutta Angelfiren musiikki poikkeaa edellämainituista. Sen ainutlaatuisuuteen uskotaan.

***********************************************************
> 74-vuotias legenda Jerry Lee Lewis on tehnyt jo toisen kimppalevyn. Neljän vuoden takaista Last Man Standing-kiekkoa seuraa Mean Old Man, jolla kuullaan Killeriä hiukka nuorempien starojen kanssa.
Rolling Stonesista leikissä on mukana kolme. Mick Jagger laulaa Dead flowersissa, kun taas Keith Richards soittaa kitaraa Stones-klassikolla Sweet Virginia ja Ronnie Wood Kris Kristoffersonin kirjoittamassa nimikkolaulussa Mean old man. Eric Clapton ja James Burton puolestaan kitaroivat You can have her-kappaleessa ja Ringo Starr ja John Mayerin voit bongata Roll over Beethovenista.
Countrylegendat Merle Haggard ja Willie Nelson laulavat Swinging doorsissa ja Whiskey riverissä ja nuorempi polvi, Kid Rock ja Slash, ovat mukana Rockin' my life awayssä
Albumi on äänitetty Memphisissä ja Los Angelesissa ja ilmestyy 7. syyskuuta Universal Musicin
kautta.
***********************************************************
> Yksi rockin historian parhaista konserttialbumeista on Delaney & Bonnie With Friends On Tour With Eric Clapton, jonka julkaisusta tulee kuluneeksi 40 vuotta! Äänitykset tehtiin viikon Englannin kiertueen aikana vuonna 1969 ja amerikkalaisten Delaney & Bonnie Bramlettin joukkueeseen kuuluivat Eric Clapton, Dave Mason, Carl Radle, Jim Gordon, Bobby Whitlock, Jim Price, Bobby Keyes, Tex Johnson ja Rita Coolidge.
Nyt Rhino Handmade julkaisee juhlan kunniaksi 4 CD:n boxin samaiselta kiertueelta, kaikkiaan 52 raitaa, jotka on äänitetty Lontoon Royal Albert Hallissa, Bristolin Colston Hallissa ja Croydonin Fairfield Hallissa. Mukana on kolme tuntia ennenjulkaisematonta juurevaa rock ’n’ soulia, mukana muun muassa klassikot Will the circle be unbroken ja Gimme some lovin’. Eräällä keikalla vierailee myös eräs herra Mysterioso, George Harrison , joka soittaa slidekitaraa.
Colston Hallin keikalla äänittäjänä toimi Glyn Johns. Tässä hänen kommentti:
- Päällimmäisenä muistona minulla on soundi, minkä he loivat. Suuren vaikutuksen minuun teki erityisesti rytmiryhmän (Carl Radle & Jim Gordon) soiton monipuolisuus ja helppous. Me britit emme olleet koskaan kuulleet siihen mennessä niin sulavaa työskentelyä.
***********************************************************
> Ylihuomenna 67-vuotta täyttävä Mick Jagger ei julkaise levyä, vaan puuhaa ohjaaja Martin Scorsesen kanssa rock and roll draamaa, jonka tuotantoyhtiönä on HBO. Kirjoitustiimiin kuuluu myös Terence Winter, joka tunnetaan parhaiten the Sopranosin käsikirjoittajana.
Elokuva kertoo tarinan kahdesta kaveruksesta, jotka rämpivät läpi musiikkibisneksen. Filmi on nimeltään A History of Music ja parin 40-vuotinen matka alkaa varhaisesta R&B:sta päätyen nykypäivän hiphoppiin.
Scorsese ja Jagger ovat tehneet aiemmin yhteistyötä vuonna 2006 Rolling Stones-filmin Shine A Light yhteydessä, mutta nyt ensi kertaa täysipainoisesti.

21 heinäkuuta 2010

Musiikkimies Roland Berg täyttää 60 vuotta!
☆☆ Perjantaina 23. heinäkuuta musiikin tulisielu Roland Berg Kemin Lautiosaaresta täyttää 60 vuotta. Oikeaa ristimänimeään paremmin hänet tunnetaan kuitenkin lempinimistään Rolle, Rokka ja Rocca.
Takana hänellä on jo monenlaista työhistoriaa, mutta kaikkeen hänen tekemiseensä tuntuu liittyvän musiikki. Seuraava suurempi voimainkoitos Bergille ovat ensi vuoden eduskuntavaalit, joihin hän lähtee omalla tyylillään eli pohjoisen teitä kiertää rock`n`soul-sirkus, joka herättelee Lapin nukkuvat äänestäjät.
Roland on toista kauttaan mukana Keminmaan valtuustossa ja ihmisten asioiden hoito kiinnostaa häntä aina enemmän ja enemmän.
Kaksoiskansalaisuuden omaava Berg on toiminut myös musiikinopettajana, sekä Kemin Syväkankaalla että Haaparannan kulttuurikoulussa ja muutenkin soittava nuoriso on ollut aina hänen sydäntä lähellä. Hän on järjestänyt vuosien varrella monenlaista tapahtumaa (Yang Rock, Lumilinnarock, Pump Station...), joissa Meri-Lapin nuoret kyvyt ovat päässeet näyttämään taitojaan.
Vanhemmalle polvelle Rolandista nousee ensimmäisenä mieleen tietysti vahva soulääni ja yhtyeet Tonics ja Battaglia. Viime vuosina hänen laulaminen on vähentynyt muun tekemisen myötä ja vuodenpäivät häntä on vaivannut ns. refluksihäiriö, joka on aiheuttanut ääniongelmia, mutta vaivasta Berg on kuitenkin pikkuhiljaa toipumassa.

☆☆ Ruotsin Kukkolassa syntynyt Roland Berg on aina ollut mustan rytmimusiikin saarnamies ja hän on ollut aina elementissään päästessään tykittämään ennen muuta raakaa soulia. Kun muut teini-iässä sekosivat Beatlesiin, hän katsoi muualle ja kuunteli Sam Cookea, Salomon Burkea, Wilson Pickettiä ja Otis Reddingiä.13-vuotiaana hän hankki itselleen kullanvärisen Eko-kitaran, Hagströmin vahvistimen ja ison vihreän mikrofonin ja aloitti soittohommat haaparantalaisessa Huuliganesissa, joka soitti soulia elokuvateatteri Rion Estar-klubilla.
Tahti oli myös tumma hänen ensimmäisessä "oikeassa" yhtyeessä Lancers (kuvassa RB toinen vas.), johon hän liittyi keväällä 1966. Ohjelmistoon kuului paljon rhythm & bluesia: Van Morrisonin Themiä, Young Rascalsia, Animalsia ja Spencer Davies Groupia. Yhtyeen meriitteihin kuului menestys kesällä 1967 Ruotsin radion järjestämässä Oppopoppa-kisassa, johon osallistui 550 bändiä eri puolilta Ruotsia. Loppumittelöissä Tukholman Skansenilla Lancers sijoittui 24 parhaan joukkoon.
Yhtye keikkaili ahkerasti molemmin puolin rajaa ja Haaparannalla se oli Tonicsin kilpailija, johon Rolandkin myöhemmin liittyi. 1968 PSO:lla ilmestyneelle Hei Herra Hetkinen-sinkulle hän ei vielä ehtinyt, mutta hän kuului muun muassa vuoden 1971 Tonicsiin (kuva alla), jota pidettiin aikanaan kovimpana rockbändinä Kajaanista pohjoiseen. Yhtye esiintyi Pohjois-Suomen ensimmäisillä rockjuhlilla, Iin Operaatio Villikissassa ja nuorisolehti Suosikin mukaan kuulijoiden suosikiksi nousi Tonics-yhtyeen Roland Berg.
☆☆Alunperin torniolaisen Battaglia-nimen alla Berg esiintyi ensi kertaa vuonna 1974. Hän oli mukana kolmisen vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi pyörittämään musiikkiliikettä Tonic Music Haaparannalle. Hän ehti laulaa Lapin ensimmäiselle popalbumille Rokkisavotta (RCA) laulut Hengailen vaan ja Pieni hetki, vaikkei hän pitänytkään yhtään suomeksi laulamisesta.
Vuosien varella myyntityön ohessa Roland esitti muun muassa jazzia, esiintyi Norrbotten Big Bandin solistina ja kiersi pari kuukautta Norrbotten Musikin Rock och Barok- produktion mukana ja olipa hällä hetken superyhtye New Grace, jossa soittivat Jukka Vuokila, Kaj Strang, Jan Morin, Henrik Thall ja Janne Lundberg.

☆☆ Itseään Berg pääsi toteuttamaan täysillä kuitenkin vasta 1990-luvun alussa 7-miehisen Battaglia Bandin keulahahmona. Liikkeelle lähdettiin Blues Brothers-hengessä.Vanhoilta vinyyleiltä poimittiin kultajyvät ja näin hän palasi juurilleen 1960- ja 1970-luvuille.
Taustalla terävästi leikkaavat torvet, rullaava komppi ja loistava kitaristi, vuoden alussa edesmennyt Jope Heikkinen olivat takeena, että yleisö vastasi myös huutoon. Pohjoisen palkisilla, Lapin laskettelukeskuksissa aito asia purikin ja Roland piti bilekansaa hyppysissään.
Tästä ajasta löytyy kaksikin dokumenttia. EP Red Shoes ja livenauhoitus Kemin Urheilutalon kellarista Rocca-Soul Of Lapland, jolla kuullaan Rolandin tulkintoja muun muassa Tom Jonesin, Chicagon, Doobie Brothersin ja Blood, Sweat & Tearsin klassikoista.
Eri miehistöillä esiintyneen Battaglia Bandin kanssa, soulmies Roland Berg keikkaili vuoden 1996 loppuun, jonka jälkeen tilalle tulivat muut kiireet.
Lancers-Bad moon rising (1990) http://www.youtube.com/watch?v=HRZZZNpiioU
Rocca & BB -Long Train Runnin`
VIDEO *Rocca & BB- Soul sister, brown sugar: http://www.youtube.com/watch?v=efV_SDiHBKk
Merkkipäivänä päivänsankari on matkoilla

19 heinäkuuta 2010

Adjágas pääesiintyjäksi Ijahis idjaan!
Seitsemättä kertaa järjestettävä Ijahis idja soi Inarissa 20.–22. elokuuta. Festivaali on vakiinnuttanut asemansa tärkeimpänä saamelaismusiikkia esittelevänä tapahtumana Suomessa. Tämänvuotisena teemana on alkuperäiskansojen yhteenkuuluvuus ja esiintyjiä saapuukin kolmelta eri mantereelta.
Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä norjalainen Adjágas on festivaalin pääesiintyjä. Yhtye on noussut Mari Boinen ja Wimme Saaren vanavedessä merkittäväksi kansainväliseksi saamelaisnimeksi. Sen ytimen muodostavat Sara Marielle Gaup ja Lawra Somby, jotka yhdistävät musiikissaan pohjoissaamelaista joikua hyvällä maulla muun muassa bluesiin ja muuhunkin länsimaiseen musiikkiin. Adjágasin Mun ja mun oli yhtyeen läpimurtohitti ja takana on jo kaksi albumia Adjágas (2006) ja Mánu rávdnji (2009).
Ijahis idjan pääkonsertti alkaa lauantaina 21. elokuuta klo 19.00. ja siinä kuullaan Adjágasin lisäksi alkuperäiskansavieraiden esityksiä, perinteistä saamelaisjoikua, nykypäivän räppiä Amocilta ja Ailu Vallelta plus Molletin heavyä saameksi. Samana päivänä puolilta päivin järjestetään Siidassa Hiljaisen tiedon seminaari, jossa saa asiatietoa saamelaisten, inuiittien ja Venäjän porokansojen musiikkiperinteestä.

18 heinäkuuta 2010

Simerockissa 20 000 kävijää!
Tämän vuoden Simerock juhlittiin onnistuneesti kuluneena viikonloppuna Rovaniemen Ounaspaviljongilla. Lapin läänin suurin tapahtuma keräsi 20 000 kävijää.
Promoottori Sime Yliaska on tyytyväinen kävijämäärään.
- Vaikka samana viikonloppuna järjestettiin useita muita suuria tapahtumia niin onnistuimme silti keräämän juhlakansaa sankoin joukoin myös epävakaisesta säästä huolimatta.
Festivaalilla esiintyivät muun muassa Jenni Vartiainen (kuvassa), Sonata Arctica, Anna Puu, Tarot, Michael Monroe, Negative ja Chisu.
Simerockissa juhlittiin totutusti rauhalliseen tyyliin.
- Tapahtuma oli turvallisuusorganisaation puolesta napakymppi ja festivaalin saldona oli 1 tappelun alku sekä 1 nyrjähtänyt nilkka, kommentoi turvallisuuspäällikkö Tuomas Lepistö.

Blues-Erja irti Teemalla !
MAKUPALA: Iiro irti: Aulanko Blues 7

Kemin Kesäkissabluesin (24.7) pääesiintyjä kitaristi-laulaja Erja Lyytinen nähdään tänään sunnuntaina YLE Teemalla klo 20.05 keikalla yhdessä pianovirtuoosi Iiro Rantalan ja hänen neuvonantajansa jazzkoira Börjen kanssa.
Iiro irti-sarjan ensimmäisessä osassa Rantala kokeili iskelmämuusikkona olemista Eino Grönin seurassa. Eleettömästä tangon kaihosta vaihdetaan nyt juurevaan bluesiin, kun Iiron keikkabussin kyytiin hyppää kitarataituri Erja Lyytinen. Iiro ja Erja matkaavat Hämeen järvimaisemien halki Hämeenlinnaan Aulanko Bluesiin. Matkalla bussissa harjoitellaan illan ohjelmistoa ja kerrotaan bluestarinoita.
Luonto avustaa iltaa järjestämällä tunnelmaan sopivan bluesilman: sadetta ja välillä pilkahdus aurinkoa. Sää helpottaa Iiron heittäytymistä bluesin tunnelmaan, mutta paljon on vielä kysymyksiä ilmassa. Voiko olla bluesmies ilman poninhäntää ja patahattua? Millainen on oikea bluesilme? Mistä syntyy uskottava bluesilmaisu? Maistuuko keikkakoira Börjelle bluesmakkara?
Keikkapaikalla yleisönä on vaativa joukko vannoutuneita bluesmiehiä ja -naisia. Iiron paineet kasvavat: mistä se oikea bluestunne löytyy? Onneksi Iirolla on paras mahdollinen opas bluesin saloihin: Erja Lyytinen on yksi Suomen parhaista kitaristeista ja hieno bluesartisti.
Yksi asia on kuitenkin varma: nyt saa ainakin lavalla heilua, toisin kuin iskelmäkeikalla!
Iiro Erjan kanssa-ohjelma uusitaan tiistaina 20.7. klo 23.15 ja
lauantaina 24.7. klo 15.25.
Muut jaksot:
Iiro Rantala ja Turisas Ruisrockissa 15.8. kello 20.05.
Iiro Rantala ja Eppu Normaali Ilosaarirockissa 29.8. kello 20.05.
Iiro Rantala ja Jukka-Pekka Sarasteen johtama Suomalainen Kamariorkesteri Tammisaaren kesäkonsertit -tapahtumassa 12.9. kello 19.35.
Maisemakuvia Espanjasta vuodelta 1960!
Columbia records julkaisi Miles Davisin Sketches Of Spain-albumin päivälleen 50 vuotta sitten. Minulle se on niitä harvoja jazzvinyylejä, joita tulee kuunneltua yhä tosi usein.
Onko kyse jazzista? Minun korvissa se on kyllä musiikkia, jossa espanjalainen flamenco yhdistyy bluesiin.
Miles Davisillehän (1926-1991) mikään ei ollut vierasta, sillä viimeiset äänityksensä hän teki hiphoppareiden kanssa ja suunnitteilla oli yhteistyö Princen kanssa. Kuitenkin hän oli ensisijassa jazzikoni, joka soitti be-bopista aina jazzrockiin asti.
Miles on sanonut, että tätä Sketches Of Spain-levyä tehdessä tärkeintä ei ollut oikein soittaminen, vaan tunne ja se kyllä välittyy. Sketches Of Spain on helppo levy. Se puhuttelee, mutta nykyajan kiireiseltä ihmiseltä sisäänpääsy toki vaatii kuunteluun keskittymistä.
Aikanaan Miles jäi koukkuun tuttuun klassiseen Joaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez kitaralle ja orkesterille-kappaleeseen ja siitä levy alkoi syntyä ja se onkin levyn klassisin raita. Itselle kuitenkin Solea sinisine sävyineen vetoaa enemmän ja miksei myös espanjalaisen Manuel de Fallan Will o`the wisp.
Sovittajana ja orkesterinjohtajana Milesilla on Gil Evans, itseoppinut originelli muusikko, joka ei toiminut jazzoppien mukaan, vaan käytti omaa päätä ja sydäntä, ja näin jätti jälkensä historiaan. Isosta orkesterista hän ei ota kerralla täysiä tehoja pois, vaan johtaa ryhmäänsä maltilla, pieniä kuulokuvia luoden ja tunnelmaa rakentaen.
Sanotaan, että yksinkertainen on kaunista, minulle se on hiljaisuus. Pidän useista kitaristeista, joilla on taito antaa hiljaisuuden soida kuten B.B.King, Peter Green ja Mark Knopfler. Nyt kitaran sijaan soi Miles Davisin trumpetti.
Itse olen monesti verrannut tämän mestariteoksen helppoa avautumista Mari Boinen kuulemiseen ensi kertaa livenä. Heti tiesin, mistä Mari joikasi, vaikken saamea osannut kuin muutaman sanan. Sama Davisin suhteen. Ymmärsin häntä heti, vaikka jazzia ymmärrän vain vähäsen.

15 heinäkuuta 2010

Summertime Blues III soi Valdemarissa!Kolmannen kerran järjestettävässä Rovaniemen Summertime Bluesissa (23.-24.7) riittää mustaa rytmimusiikkia moneen nälkään. Promoottori Jarmo "Luigi" Puhakka on loihtinut taas pöytään kutkuttavan monipuolisen kattauksen.
Pääesiintyjäksi on saatu Lontoosta kitaristi-laulaja Tim Hain, joka fuusioi ovelasti bluesia ja reggaeta. Toki sitä on ennenkin tehty, muttei näin pieteetillä. Hänen rento reggeily kuuluu niin hänen laulustaan kuin soitostaankin. Eniten hyvää palautetta ja radiosoittoa hän on saanut versiostaan Jimi Hendrixin Wind cryes Marystä, josta ovat pitäneet muun muassa Bill Wyman ja Paul Jones. Huomiota hän on kerännyt myös biiseillään Blues for Obama ja Going to Jamaica.
Hainin kanssa ravintola Valdemarin lavalla kuullaan myös loistavaa huuliharpistia Alan Gleniä. Luotettavana sessiomuusikkona hän on heittänyt keikkoja joka toisen kovan bluesnimen kanssa, mutta pisimpään hän on viihtynyt yhtyeissä Nine Below Zero (1991-1995) ja Yardbirds (1996-2003).
Dr Feelgoodin veljesyhtyeessä Nine Below Zero Alan soitti albumeilla Off the Hook , Hot Music for a Cold Night ja Best of Nine Below Zero. Hän sattui liittymään bändiin aikaan, jolloin sen menestys oli kukkeimmillaan ja kaikki tähdet halusivat sen mukaan kiertueilleen. Sting, Ray Davies, Brian May, Alvin Lee ja Eric Clapton siinä onnistuivat. Viimemainittua Nine Below Zero lämppäröi kahdellatoista loppuunmyydyllä Royal Albert Hallin keikalla.
Nostalgiabändi Yardbirdsin riveissä Alan oli mukana levyllä Birdland, jota on hehkuttanut muun muassa Esa "Bluesministeri" Kuloniemi. Vielä tänäkin päivänä bändi on kovassa iskussa ja viimeksi viime vuonna Alan esiintyi yhtyeen kanssa.
Rovaniemiläisittäin varmasti brittivieraita suuremmat vetonaulat ovat yhtyeet Arcticus ja Stand Back, jotka tekevät comebackin vuosikymmenten tauon jälkeen. Summertime Bluesin perjantai on omistettu paikalliselle rockhistorialle ja lauteilla nähdään monta kansallisesti menestynyttä muusikkoa.
Articus oli ensimmäinen musiikillisesti merkittävä rovaniemeläisbändi. Se syntyi vuonna 1974 Jukka Hakokönkään ja Pentti Paakkolan vetämissä Sampon jameissa. Edellä mainittujen lisäksi alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Erkki Kaikkonen ja jo edesmenneet Jukka Martikainen ja Väinö Nopanen, joille Valdemarin keikka on omistettu.
Arcticus soitti funkahtavaa rockia; Neville Brothersia, Metersiä ja Little Featiä. Yhtyeen meriitteihin kuului toinen sija rockin SM-kisoista. Voiton se hävisi pisteellä yhtyeelle Fantasia. Arcticus esiintyi Iltatähdessä ja sitä kiitettiin ammattitaidosta, mutta levytyksiä se ei tehnyt. Sille tarjottiin esimerkiksi Procol Harumin Pandora´s Boxin levyttämistä, mutta yhtye ei halunnut livetä linjasta.
Arcticus hajosi vuonna 1977 monien miehistövaihdosten jälkeen ja nyt Summertime Bluesissa se nähdään kokoonpanossa: Pentti Paakkola (kitara, laulu), Erkki Kaikkonen (basso, laulu), Jartsa Karvonen (rummut), Juhani Vitikka (koskettimet, laulu), Harri Raudaskoski (kitara, laulu) ja Rami Hakala (kitara, steelkitara).
Stand Back tekee paluun yli 15 vuoden tauon jälkeen. 1980- ja - 90-lukujen vaihteessa vaikuttanut orkesteri muistetaan erityisesti stemmalaulusta ja vaikuttavista funksovituksistaan. Ainoastaan tätä yhtä keikkaa varten henkiin herätetyssä poppoossa soittavat Tapio Maunuvaara (koskettimet, trumpetti, laulu), Timo Kuusisto: (kitara, laulu), Jarmo Puhakka(kitara, laulu), Esa Virkkula (rummut) ja Tapio Tekoniemi: (basso).
Lisäksi festeillä kuullaan Raudaskoski Twinsiä. Harrin ja Hannun lisäksi juurihoitoa antavat Rami Hakala kitarassa ja Esko Ollila rummuissa. He esiintyvät lauantaina ennen ulkomaanvieraita.

Tim Hain & Alan Glen - Hug ya , El Pie Special , Blues for Obama , Wind cries Mary , It touches us all (Song for Haiti)
Alan Glen & Incredible Blues Puppies - Got love if you want it
Alan Glen & Yardbirds - Sitting on top of the world , Five long years , Drinking muddy water

13 heinäkuuta 2010

Suomen ykkösartistit Lapin superviikonlopussa! Festivaalejahan tehdään yleisölle ja nyt heitä hellitään Lapin lyhyessä kesässä. Tulevana viikonloppuna viitisenkymmentä Suomi-rockin ja -iskelmän huippunimeä panee parastaan. Hetkeksi festivaalihumu siirtyy etelästä pohjoiseen ja yöttömässä yössä juhlitaan listastarojen tahtiin.
Kaikki rockin kärkinimet löytyvät Simerockin yli 30 artistin ja yhtyeen joukosta. Festivaali tulee taas massiivisella artistikattauksellaan.Parhaimmillaan festivaali on kerännyt 27 000 kävijää. Viime vuonna jäätiin muutama tuhat sen alle.

Tämänkesäisen tapahtuman polkaisee käyntiin perjantaina klo 16 torniolainen Iiris ja yhtä soittoa rokataan sunnuntaihin klo 21.15 asti, jolloin juhlan kepittää finaaliin festaripomo Sime Yliaskan lempparibändi kemiläinen Sonata Arctica.
Viime vuonna Simerockin yleisömangneetti oli iskelmädiiva Paula Koivuniemi. Hän keräsi rocknuorison lisäksi paikalle varttuneempaakin väkeä. Nyt Koivuniemi esiintyy Tornion Twin City-festivaaleilla. Hänen esiintymisaika on perjantaina klo 21. Paulan lisäksi pitkään Tornioon odotetun Yön uskotaan saavan väen liikkeelle. Rockyleisön mieleen on varmasti Maija Vilkkumaa, Pelle Miljoona maittaa nostalgianälkäisille ja Frederikhän uppoaa aina kuin veitsi voihin.
Vielä muotoaan etsivä Twin City-festivaali toteutetaan nyt viimevuotisesta supistettuna Tornionjoen rannalla. Viikko on typistynyt kahdeksi päiväksi, mutta huippuartistien lisäksi, oheisohjelmaan kuuluvat yhä suositut Lohifestit ja juoksuhäppening Naisten Pinkasu.
Perinteikäs tanssinystävien kesätapahtuma Ylläs Soikoon! Äkäslompolossa järjestetään nyt 23. kerran. Tanssiorkestereiden SM-kisan sijalle on tullut luonto ja retkeily. Esimerkiksi patikoimalla pääsee kuulemaan mainiota Korsuorkesteria, mutta toki tutummassakin ympäristössä kuten Riemuliiterissä tanssitaan. Tänä vuonna tähtinä ovat muun muassa Juha Tapio, Janne Tulkki, Marko Haavisto & Poutahaukat, Susanna Heikki ja Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit.
Muuallakin tapahtuu. Pelkästään Meri-Lapista haravoituna Suukosken keitaalla esiintyy lauantaina Matti & Teppo ja Tähtirannassa Sääskisafari solisteineen. Musiikin marginaalista poimittakoon vielä Nine Livesin synttärit perjantaina Kemin Puistopaviljongilla ja Tornion Blues Stationiltä Peter Greenin aikaista Fleetwood Maciä osaavasti yks`yhteen coveroiva Wolfman Jack.

12 heinäkuuta 2010

Nine Lives - Queen Maryltä Punaiselle torille!Kemiläisen Nine Livesin vimmainen rock`n`roll on kipinöinyt jo 20 vuotta. Synttäreitä juhlitaan ensi perjantaina 16.7. Kemin Puistopaviljongilla. Lisäsäihkettä ja glamouria pippaloihin tuo hollantilainen Sue Moreno, joka kantaa tänä päivänä Rockabilly-kuningattaren kruunua. Hän on laajaääninen laulaja kuten suuri esikuvansa Wanda Jackson. Porukkaa tanssittaa myös englantilaistrio Johnny and the Roccos, jota johtaa pitkän linjan rockveteraani Bob Fish, jonka kerrotaan soittavan Elvis-kitaristi Scotty Mooren vanhalla Gibsonilla.
Nine Lives sai alkunsa laulaja Antti Pasasen ja kitaristi & lauluntekijä Jarno Tiihosen toimesta, rytmiryhmä Lauri Valkonen ja Tommi Hänninen vakiintui muutaman miesvaihdoksen jälkeen. Rockabillypiireissä yhtye rankataan yhdeksi kovimmista suomalaisbändestä ja maailmallakin se tunnetaan. Se nähtiin yhtyeen kolmannella Amerikan rundilla.
- Oltiin Long Beachillä Ink 'n' Iron-festivaaleilla toukokuussa ja hämmästyttiin. Paitsi, että ihmisten vastaanotto oli upea, myös yllätti, että yleisö osasi meidän biisien sanat. Itse joutui välillä oikein keskittymään, ettei laula mitä sattuu, Antti Pasanen kertoo.
Vaikka Nine Livesin soitosta paistaa läpi perinnetietoisuus, monessa liemessä keitetyt muusikot, eivät suostu olemaan tavallinen nikotteleva rockabillybändi, vaan he noukkivat vaikutteita sieltä täältä Peruspoljentoon roiskitaan raikkaita sävyjä muun muassa rautalangasta, surffmusasta, countrysta ja popista.
- Jossain meidän musaa on kuvattu sanalla bluesboogie, mitä se sitten lieneekin. Emme ole kuitenkaan puhdasoppinen rockabillybändi eli me ei yritetä kuulostaa puritaanisesti 1950-luvulta. Me ei myöskään pelätä käyttää nykyajan studiotekniikkaa, mikä on joillekin alan friikeille kauhistus. Lähinnä kait soitetaan countryyn ja bluesiin pohjautuvaa neobillyä, jossa on vaikutteita modernista musiikista, Pasanen kiteyttää.


Omassa genressänne olette tuttu juttu , mutta mikä on estänyt teitä lyömästä läpi suuren yleisön keskuudessa?
- Ihmiset jotka näkevät meidät keikalla yleensä tykästyvät, joten ennakkoluuloista siinä kait on ensisijassa kyse, mutta siihen on varmaan monta syytä. Itse pidän yhtenä tärkeimmistä sijaintia. Vaikka meillä onkin ihan hyvät suhteet Etelä-Suomen alan tekijöihin, niin paljon helpompaa olisi jos asuisi siellä. Joskus tuntuu, että Helsinkiiin on välillä pidempi matka kuin Los Angelesiin. Toinen juttu on ehkä meidän musiikin omaperäisyys. Me ollaan puristeille liian rankkoja ja keskitien tallaajille taas kontrabassosta johtuen sitä samaa rockabilly-kauraa.
Kävitte äskettäin keikoilla ison veden takana Amerikassa, kerroppa matkan kohokohta?
- Tietysti itsessään esiintyminen Ink`n`Iron-tapahtumassa oli kokemus. Festarihan oli legendaarisen valtamerihöyry Queen Maryn satamassa.ja se on tietääkseni kaikkien isoin tatuointifestari maailmalla. Kaiken kuitenkin kruunasi yöpyminen tässä aristokraattishenkisessä laivassa. Sen atmosfäärissä tunsi olevansa ihankuin 1930-luvulla itsekin. Se antoi matkalle mukavaa lisäväriä ja koettiin menneitten aikojen loistoa. Samassa laiturissa oli myös presidentin vävynä tunnetun Jari Komulaisen aiemmin omistama Neuvostoliiton aikainen sukellusvene turistikohteena..
Mitä muita elämyksiä tulee päällimmäisenä mieleen 20 vuoden ajalta?
- Jenkkiturneet kaikki ovat olleet sellaisia, joita on mukava muistella vanhana kiikkustuolissa.Matkan varrella on tietty tapahtunut paljon ja on tutustunut hienoihin kollegoihin. Kohokohtina voisi mainita yhteiskiertueen Stray Cats- rumpali Slim Jim Phantomin kanssa vuonna 2005 ja keikan Big Rumle-festeillä Englannin Norwichissa vuonna 1997, jossa saatiin levytyssopimus kulttimerkki Nervous Recordsin kanssa.
- Jollain lailla myös esiintymiset Pietarissa ja Moskovassa olivat ikimuistoisia. Erityisesti venäläiset junien makuuvaunujen puulaverit muistan erityisesti, kuin oltaisiin menty aikakoneella 1950-luvulle. Samoin Moskovassa saatiin huomata, että myös Nine Lives-levyt löytyvät piraattilevyhyllystä, kun eräs lämmittelijäbändin jäsen kävi hakemassa takahuoneessa nimmarit piraattiversioihin.
Poikkeaako keikka Venäjällä jotenkin keikasta esimerkiksi Suomessa?
- Perusmeininki klubeilla on sama. Eroa ei länsimaiseen ole, mutta yksi hauska piirre on jäänyt mieleen. Pietarin ja Moskovan keikkojen jälkeen piti bändin osallistua klubin omistajan kanssa illalliselle, jossa tarjoiltiin borch-keittoa, joka onkin nykyään yksi suosikkiruuistani.
- Kiire oli koko ajan kova ja promoottorit veivät meitä Lada-kyydillä nähtävyydestä toiseen. Hirveä hoppu oli myös yöjunaan, joka oli samalla meidän kotina ja jossa sinä viikonloppuna vietettiinkin hyvät 52 tuntia.
Kiertueillanne on tapana olla ilmeisen tiukka aikataulu. Onko sählätessä sattunut mitään läheltä piti- tilanteita?
- Suurempia kommelluksia ei ole ollut, mitä nyt muutamia kertoja ollaan meinattu myöhästyä lennoilta. 2008 jenkkirundille lähtiessä, olivat lentoliput hukassa vielä 1,5 tuntia ennen kuin joku ystävällinen toi ne Kemin poliisiasemalle ja päästiin ajamaan Ouluun konetta kiinni. Ottivat vielä onneksi kyytiin, vaikka oltiinkin jo selvästi myöhässä kun tultiin portille.
- Samantyylinen tilanne sattui tällä reissulla Amsterdamissa, kun Minneapoliksen koneeseen nousuaika olikin 1.5 tuntia ennen lentoon lähtöä ja me mentiin portilla tuntia ennen. Kovien kuulustelujen jälkeen ottivat meidät kuitenkin kyytiin, sillä olihan meidän laukutkin jo koneessa. Siitähän se soppa vasta olisi syntynyt, jos kone olisi pitänyt niiden takia tyhjentää.
Nine Lives on vienyt sinua maailmalle. Nykyään olet esimerkiksi Pakkasukko Jazz & Bluesin toinen vetäjä. Olisiko sinusta tullut promoottoria ilman Nine Livesia eli ovatko kontaktit syntyneet näillä reissuilla?
- Ei varmaankaan olisi tullut ilman Nine Livesia. Kyllähän tuolla tien päällä oleminen ja alan ihmisiin tutustuminen on tämän alan korkeakoulu. Sitä tietotaitoa on mahdotonta muuten hankkia. Aloin tosiaan ensin touhuta Nine Livesin keikkoja ja noin viisi vuotta sitten Tuomas Laajoen kanssa aloitettiin yhteistyö, joka on poikinut näitä Kemin tapahtumia. Synttäreiden jälkeen seuraava on Kesäkissablues 24. heinäkuuta.
Olet tuonut paljon vanhasta rockista ponnistavia artisteja Kemiin, kenestä olet eniten ylpeä?
- Lista on aika pitkä; Imelda May, Restless, Slim Jim Phantom, Mike Sanchez, Jerry Lee Lewisin sisko Linda Gail Lewis ja vaikka vielä Jesse Dayton. Tottakai olen ylpeä jokaisesta hyvästä täällä käyvästä bändistä. Periaatteena meillä on, että jokaisen meillä esiintyvän bändin on oltava sellainen, että itsekin digataan niin paljon, että halutaan se nähdä livenä.
Mainitsit uskomattoman showmiehen Mike Sanchezin, joka on kiertänyt muun muassa Bill Wymanin rytmikunkkujen kanssa, kerro miten kontakti häneen syntyi?
- Joitain vuosia taaksepäin näin Miken Big Town Playboysit keikalla Lontoon 100- klubilla. Silloin en tehnyt vielä näitä juttuja, mutta diggasin meininkiä kovasti ja homma jäi kytemään. Positiivisesta livekokemuksesta ajatus lähti liikkeelle ja monta hyvää bändiä on tullut maailmalta Kemiin sillä lailla.
Imelda Maystä on tullut tähti Kemin keikan jälkeen, miltä tommoset jutut tuntuu?
- Hyvältä tuntuu tottakai, kiva nähdä kun tutut pärjää urallaan. Hiukan tosin fiilis on epätodellinen, miettii välillä, että tunnenko nuo ihmiset oikeasti vai kuvittelenko vain. Imelda oli aivan liian hyvä jäädäkseen sivuraiteelle. Ilmeisesti aina välillä oikeuskin tapahtuu ja se antaa uskoa musiikkibisneksen näkymättömiin moottoreihin. Candy Kane on toinen isompi nimi, jolla on pitkä tie takanaan ja on kuuluisa myös aikuisviihdebisneksestä. Kemissä hänellä oli hieno vastaanotto keskellä viikkoa.
Nyt takana on Nine Livesia 20 vuotta ja on juhlan paikka. Vieläkö jaksatte toiset 20 vuotta?
- En näe mitään syytä miettiä eläkepäiviä. Jatketaan keikka kerrallaan niin pitkään kuin homma on kivaa. Tähän asti jokaista keikkaa on ainakin odottanut innolla, vaikkakin kotiinpaluu reissusta Kemiin tuntuu joka kerta makealta.
Nine Lives-albumit: Common Trap (Black Dog Records), Roundabout (Nervous Records), Surfin Pig (Crazy Love Records), Rocket (Jungle Records) ja Grim Reaper (Jungle Records).
Kuuntele ja katsele makupalat! - www.myspace.com/ninelivesweb

11 heinäkuuta 2010

Jukka Tolonen laulaa virren!
Superkitaristimme Jukka Tolonen sulki vankilan portit takanaan vuoden alussa ja ilmoitti tulleensa uskoon ja tekevänsä virsilevyn. Tämä ei ollut mikään ihmeellinen uutinen, mutta se oli, että hän oli luopunut kitaransoitosta.
Piano oli tullut tilalle. Se ei ole Jukalle vieras soitin, sillä piano oli hänen ensimmäinen soitin. Tolonen otti nuoruudessaan soittotunteja kymmenkunta vuotta ja monella sooloalbumillaan hän on soittanut myös omia pianokappaleitaan.
Syyksi instrumentin vaihtumiseen kitarasta pianoon, Tolonen kertoi nivelkulumat, jotka häiritsevät kitarointia. Koko ikänsä hän on kärsinyt reumaattisista säryistä. Tästä syystä muun muassa Tornio-festivaaleilla vuonna 1973 häntä tuurasi Jukka Hauru!
Ennen vankilareissua Jukka oli soittajana vielä kovassa iskussa. Hän soitti flamencoa, John Coltrainea ja teki näyttävän paluun vuonna 2006 Tasavallan Presidentin kanssa. Yhtye kiersi promoamassa mainiota Six Complete-levyä Torniota myöten ja turnee päättyi Tavastialle..
Muutama tunti Helsingin keikan jälkeen Tolonen sitten riitaantui naisystävänsä kanssa ja puukotti häntä. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jukan yli kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Riidan ja puukotuksen syyksi paljastui mustasukkaisuus.
Nyt rangaistus on takanapäin ja tekeillä on virsilevy ja myös Lasse Keson ohjaama dokumentti Tolonen – This Life, joka kertoo Jukan vankilavuosien jälkeisestä elämästä. Miltä sitten kuulostaa Jukka Tolonen tänään, sen voi kuulla tästä
http://www.youtube.com/watch?v=VPzhNnVJ2a0

09 heinäkuuta 2010

Heavy tulee, muttei tapa!

Lauantai-iltana selviää Seinäjoella nousevatko Manowar-diggari Tapani Kankaan kädet hevikansan suosimaan pirunsarvitervehdykseen tangokuninkuuden merkiksi.
Jos niin ei käy paria tuntia myöhemmin klo 22.30. Kemin sisäsatamassa, tuhannet kädet nousevat takuuvarmasti, kun Scandal Music-festivaalin pääesiintyjä Stratovariuksen vokalisti Timo Kotipelto kiljaisee tervehdyshuutonsa.
Aikanaan laulaja Ronnie James Dio keksi pirunsarvitervehdyksen, vaikka erään irvileuan mukaan sen ehti häntä ennen patentoida jo kansainvälinen pystykorvaliitto.
1980-luvun alussa huumoribändi Sleepy Sleepers lauloi: "Heavy tulee, heavy tappaa !" Hokema kuvastaa lähinnä sarjakuvista ja filmeistä tuttua kauhua hevikirveineen. Heavyhän ei ole ollut koskaan kapinallista tai vaarallista. Se on hyväksynyt jokaisen joukkoonsa.
"Heavy on nykyajan iskelmää", sanoi Mr Lordi ja viisuvoitollaan todisti, että heavyn hyväksyy koko Eurooppa vauvasta vaariin. Soundissa entinen tanssimuusikko, nykyinen Sonata Arctican kultakurkku Tony Kakko tuumaa: "Oikeasti Sonata Arctican biisit on humppaa ja tanssimusiikkia. Sovituksestahan se on kiinni."
Heavy on siis valtavirtaa, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta joskus ihmettelee kuinka pitkälle sillä rahastamisella voi mennä.
Kun isä toi pikkupoikansa muutama vuosi sitten Jumbo-markettiin katsomaan verta roiskivaa Lordia, poika parahti itkuun pelosta ja lapsivaltuutettu Marja-Kaisa Aula heristi sormeaan Lordi-yhtyeelle. Joku viisas hihkaisi siinä kohtaa onnesta. Hän oli hoksannut markkinaraon ja keksi mauttoman idean eli Hevisauruksen, jonka Jurahevin kuninkaat-levyä syyllistyy kehumaan nyt jopa Helsingin Sanomat: "Dinosauruksista koostuva yhtye Hevisaurus tekee lastenheviä, ja tekee sen oikeasti hyvin. Nämä dinot tulevat jyräämään lastenmusiikkiaallon harjalla. Aikuisenkin on vaikea olla tykkäämättä."
Heavy metal-termihän napattiin Steppenwolfin biisisistä Born to be wild, johon se oli keksitty William Burroughsin romaanista Alaston Lounas. Tyylin kantaisinä pidetään 1960-luvun brittiläisiä voimatrioja Cream ja Jimi Hendrix Experience, jotka käänsivät volyme-nappia kohti kaakkoa, mutta varsinainen läpimurto tapahtui Jeff Beck Groupin, Led Zeppelinin ja Deep Purplen kaltaisten bändien myötä.
Henkilökohtaisesti, muistan, kuinka Juntikan pikkupuolella Raumolla Whole lotta love-sinkkua luukutettiin täysillä kymmeniä kertoja putkeen. Kuunneltiin David Byronin, Ian Gillanin ja Robert Plantin korkealta kiikaavaa laulua. Se oli virkistävää Pressan ja Wigujen kuuntelun lomassa ja livenä Uriah Heep ja MC5 Ruisrockissa 1970-luvun alussa pystyivät tarjoamaan loistavan lavashown, mikä varsinaisilta ihanteiltani puuttui. Myöhemmin teatraalinen pullistelu ja maschoilu söi heavyn kivijalkaa ja kiinnostus väheni. Se oli monelle parodian paikka. Muistan, kun eräässä Kuusrockissa Popedan Pate Mustajärvi laittoi backstagella vähän fyllinkiä pöksyihin ja veti sukkahousut päälle ja tanssi lavalla heavybalettia Tuonelan joutsenen lailla.
Kuitenkaan alamäistä huolimatta heavy ei ole koskaan kuollut ja parhaimmillaanhan se on hyvää viihdettä. Missä mennään tänä päivänä Suomessa, sen voi tsekata parhaiten Kemissä kahdessakin tapahtumassa,
Scandal Music Festivaalilla 9. - 10.7. ja Satama Open Airissä 21.8.
PS. Tapani Kangas jäi kolmanneksi ja Stratovariusta tervehti vain 1000 kuulijaa.

08 heinäkuuta 2010

Kun Pyhimys Matarengissä piipahti!
TOTTA(ei tarua!) On aurinkoinen juhannusaatto vuonna 1966. Keskiyön juhlan vietto on hyvässä alussa. Viisituhatta silmäparia tuijottaa taivaalle Ruotsin Matarengissä. Helikopteri kaartaa Tornionjoen suunasta. Se laskeutuu urheilukentän liepeille. Ovi avautuu ja ulos astuu Pyhimys alias Roger Moore, 1960-luvun suosituimman tv-sarjan sankari. Ihmiset hurraavat ja charmantti herrasmies tyköistuvassa liivipuvussaan huiskuttaa leveästi hymyillen kättään. Pyhimyksen seurassa on miss Ruotsi-kilpailun kakkonen Gun Sundberg, jonka kanssa hän siirtyy autoon, joka vie heidät Hotelli Matarenkiin odottamaan esityksen alkua.
- Kun menin Roger Mooren hotellihuoneeseen, siellä nautittiin tervetuliaissnapseja, pääasiassa skoonelaista akvaviittia. Mukana oli Gun, illan pääsolisti Laila Kinnunen ja Pyhimyksen stuntman ja henkivartija Leslie Crawford. Osa heistä oli jo iloisesti huppelissa, mutta Moore osasi pitää rajansa, paikalla ollut Aftonbladettiin kirjoittanut luulajalaistoimittaja Duff Deutgen muistelee 44 vuotta myöhemmin.
1960-luvulla elettiin television tulon neitseellisiä vuosia. Pyhimystä katsottiin niin idässä kuin lännessä ja sen mukaan jopa hallitukset päättivät kokousaikataulunsa. Kaikkiaan Simon Templarin seikkailuja kuvattiin vuosina 1962-1969 118 jaksoa. Roger Moorelle Pyhimys oli läpimurto näyttelijänä. Vuonna 1973 hän teki myös James Bondista itsensä näköisen, monen mielestä sen ainoan ja oikean Bondin.
Toimittaja Deutgen kertoo myös, että ulkolaisena Pyhimys ei saanut ylittää silloista Kalixlinjaa. Sen vuoksi helikopteri saapui Luulajasta mutkan kautta. Suoja-alue oli tarkoin varjeltu salaisuus. Idästä uhkaavaa ”punaista vaaraa” vastaan oli varustauduttu toisesta maailmansodasta lähtien ja jopa Kalixjokivarren mökkeihin oli kätketty tykkejä.
Ruotsin Karungista lähtöisin oleva Sven Keskitalo kolusi ahkerasti kavereidensa kanssa juhannusjuhlia. Varhaisimmat muistot ovat Luppiolta, jossa esiintyi Suomen teeveestä tuttu ”Suolaa suolaa enemmän suolaa”-taikuri Fakiiri Kronblom.
Matarengissa ennen Pyhimyksen vierailua hän kävi kuuntelemassa yhden hitin ihmettä, My Boy Lollipop-laulaja Millie Smallia ja twistkuningas Chubby Checkeriä, joka saapui rajalle kuvankauniin vaimonsa, Miss Maailmaksi kruunatun Catharina Loddersin kanssa.
- Pyhimyksestä muistan, kun hän nousi lavalle, hän kehui tietenkin ensin täkäläisten tyttöjen kauneutta. Sitten hän pyysi jonkun kirjoittamaan nimensä isoon kierrebloggiin. Siitä hän sitten taiteili koiran, jonka päälle Pyhimyksen sädekehän ja se oli siinä. Ihmiset vähän hämmästyivät, eikö se tuon pitempään viihtynyt, Sven kertoo.
Roger Mooren esitys kesti 7 minuuttia. Hän antoi vielä muutaman nimmarin ja kiirehti ruotsalaisneito Gunin kanssa odottavaan autoon, joka oli samaa mallia eli Volvo P1800, mitä Pyhimys ajoi sarjassa ja arkielämässäänkin. Auton oli järjestänyt NSD-lehden toimittaja Gösta Elmquist, joka työntyi mukaan. Lähdettiin kohti seuraavaa keikkapaikkaa Bodenin Sörbytä. Reissusta Gösta kirjoittaa lehdessään: ” Poliisi ohjaa meidät Övertorneån ulkopuolelle, jonne parkkeeramme odottamaan johtoautoa. Sitä etsitään poliisiradiolla ja samalla poliisi piirtää nopeimman tien Sörbyhyn. Kymmenen minuutin päästä Pyhimys hyppää rattiin ja painaa kaasua ja pieni urheilukärry murahtaa kohti etelää. Ensimmäisellä sivutiellä on autiota ja hiljaista. Välillä odotetaan johtoautoa, mutta turhaan. Mutkikkailla sorateillä Pyhimys alkaa pyyhkiä hikeä ja Gun alkaa hermostua. Tunnin päästä pitäisi olla Sörbyssä. Vaikuttaa mahdottomalta. Äkkiä näemme mustan varjon kiirehtivän tielle. Poro! Pyhimys vaihtaa pienemmälle, koukkaa tien oikean reunan kautta ja viheltää ja kysyy, mikä eläin tuo oli. Puolen tunnin päästä pitäisi olla perillä, mutta olemme vasta puolimatkassa. Puoliltaöin tulemme asfalttitielle, ei yhtään autoa näy. Yhtäkkiä sukeltaa esiin kaksi tielläkulkijaa ja saamme lyhyen kuvauksen reitistä. Näetkö kuka ajaa, sanoo toinen. En, vastaa toinen, Se on Pyhimys! Ennen kuin toinen ehtii vetää henkeä Pyhimys kurvailee jo kaukana soratiellä. Hän laulaa ja hymyilee TV-hymyään ja pari tuntia myöhässä saavumme Sörbyhyn. Lyhyt haastattelu. Pyhimys heittää kukkia yleisölle ja huikkaa kättä ja matka jatkuu helikopterilla Skellefteåån, jonne saavutaan aamuneljältä, jolloin puolet yleisöstä on jo lähtenyt omille teilleen. ”
Kahdessa vuorokaudessa Moorella oli Ruotsissa kuusi keikkaa, joista hän kuittasi 130 000 kruunua eli silloista 95 000 Suomen markkaa. Seuraavana juhannuksena Matarengissä lavalle nousi lännensarja Bonanzan kauniskasvo Little Joe Cartwright eli Michael Landon. Hänen lännenshownsa kesto oli 17 minuuttia.
- Alussa kun yleisöstä kuului mölinää, Pikku Joe kysäisi hymyssä suin, onko täällä joku juonut vahvaa maitoa ja väki hiljeni. Hän esitteli pistoolitemppujaan, miten ase vedetään halsterista ja taisipa muka ampua jalkaankin. Hän myös lauloi. Eihän ääni raponen ollut, mutta muistan laulun Gimme a little kiss, Sven Keskitalo tarinoi.
Maailmantähdet Matarenkiin toi Wille Damber, joka pyöritti Hotelli Matarenkiä. Juhannusjuhla kirkonkylässä järjestettiin ensi kertaa 1962 ja nimiartistien lisäksi paikalla oli tivoli ja elokuvia katseltiin läpi yön. Vaikka tarjonta oli monipuolista, koskaan se ei lyönyt yleisömäärässä Aavasaksaa.
- Syy oli Luppion ja Matarengin juhlien päällekkäisyys. Ne söivät toisiaan ja siitä hyötyi Aavasaksan lisäksi Pajalan Tärendöholmen ja Ylikainuun Brännaberget, joissa käytiin paljon varsinkin 1970-luvulla, Sven arvioi.
Jo vuonna 1970 koettiin ennusmerkit tulevasta Matarengin juhannuksen hiipumisesta. Kun rockkuningas Chuck Berry heitti Norrbottenin ainoan keikkansa kylällä, Johnny B. Goodea ja Roll over Beethovenia vaivautui kuuntelemaan vain 3000 ihmistä! Samaan aikaan Aavasaksalla komeetan lailla listoille noussut Kaulinpään poika Markus ”tanssitti” 15 000 ihmistä! Ruotsin Luppion vetonaula sinä juhannuksena oli Tapio Rautavaara!

Pyhimys-The Saint-theme-http://www.youtube.com/watch?v=a3x2MHT1Q7E
Little Joe - Gimme a little kiss- http://www.youtube.com/watch?v=fWZ4cG-wTUY