30 syyskuuta 2012

Tornion VPK palaa entistä ehompana!
Taloon tulossa ravintola, ei elokuvateatteria!
 2000-LUKU   Tornion VPK:n ohi ajaessa, on tehnyt usein kipeää, kun kaunis suojeltu rakennus rapistuu silmissä. Puolitoista vuotta sitten siitä lähtivät viimeiset vuokralaiset. Merja ja Marja Maijanen pyörittivät  kahvilaa ja elokuvateatteria nimeltä Cult Cinema & Cafe. 
Mielessä on käynyt Pelasta  Palokunnantalo-liikkeen perustaminen, mutta onko siihen aihetta Tornion VPK:n asioista vastaava Kimmo Heikka?
- Ei ole. Uusi vuokralainen saadaan muutaman viikon päästä. Silloin talo tulee kokemaan ryhtiliikkeen ja se saa ansaitsemansa arvon. Ensi kesänä eessä on muun muassa kattoremontti ja muutenkin paikka pannaan entisaikojen  kuosiin.
VPK:lla on ollut monenlaisen kulttuurin tyyssija vuodesta 1904 alkaen. Sillä on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Tällä hetkellä rakennuksen sisätiloissa on entisen vuokralaisen lähdön jäljiltä enää pelkät seinät. 
- Totta. Esimerkiksi elokuvakatsomo on purettu, joten teatteria taloon ei ainakaan ole tulossa. Nyt salissa on tilaa lähemmäs 300 hengelle, kun teatterissa oli istumapaikkoja 134, Heikka sanoo, muttei kuitenkaan paljasta tulevan yrittäjän nimeä.
Paikan uutta vetäjää ei ole kuitenkaan vaikea jäljittää, kun leffateatteri on poissuljettu ja kun muistaa, kuka pelasti kaupunginhotellin suojiin  Lapin Kullan historian. 
- Alustavasti ollaan suunniteltu, että tehdään VPK:lle catering- tilat yksityistilaisuuksia varten, mutta kyllähän se toimisi live-paikkanakin. Hyvä stagehan talossa on, visioi, Tornion kulttuuripalkinnon ansaitseva Reijo Angeria, mutta huomauttaa, että saneeraus tehdään pikku hiljaa. 
- VPK:n kanssa yhteisvoimin laitetaan talo kuntoon, maalataan päältä ja somistetaan sisältä.
MAARIT, ELVIS & MERJA
Palokunnan talon pyörittäminen on haasteellinen tehtävä. Cult Cinema & Cafe toimi tiloissa vuodet 2006-2011.
Äiti ja tytär Maijanen pyörittivät elokuvia ja tarjosivat torniolaisille vaihtoehtokulttuuria ja esiintymispaikan uusille yrittäjille, vaikka taloudellisesti toiminta ei ollut kannattavaa, enää varsinkaan viimeisinä vuosina.
Tytär Merjalle on kuitenkin jäänyt ajanjaksosta mieleen monta ikimuistettavaa tapahtumaa. Elokuvien lisäksi VPK:lla nähtiin livenä muun muassa Jukka Poika, Asa, Stepa, Jaakko & Jay ja Surunmaa, mutta kaksi oli ylitse muiden.
- Las Vegasista asti tuli keikalle Scot ”Elvis” Bruce. Asiakkaita oli parikymmentä ja iso tähti esiintyi siitä huolimatta 100%:sti. Elvis tuntui ihan oikealta ja kaikki pääsivät kuvaan hänen kanssaan ja tunnelma yleisön joukossa oli kuin lapsilla jouluaattona. 
- Toinen unohtumaton keikka oli JP Leppäluodon ja Lotta Jääskelän Nick Cave-ilta. Upeat laulajat mustavalkoisissa asuissa ja mieleen jäi myös erään asiakkaan kommentti, että hän oli juuri nähnyt elämänsä parhaan keikan, Torniossa ja kahdella eurolla!
Maijasten tarjoaman ohjelmiston kirjo oli laaja. Oli myös teatteria, muotinäytöksiä, taidenäyttelyitä, Elma-gaalaa, Suur-Nilkkejä ja Earth Hour-tapahtuma, jossa kynttilöiden valossa kuunneltiin akustista musiikkia.
- Erityisesti mieleen  jäivät myös Twin Peaks-illat. Kun lempisarjani tuli uusintana teeveestä, näytimme jaksoja valkokankaalla ja möimme sarjasta tuttua kirsikkapiirakkaa, Merja muistaa.
Ennen Maijasia, VPK:lla elokuvia ehti näyttää neljäkymmentä vuotta Elma Marikainen. Hänelle viimeinen suuri tähtihetki oli 26.9. 2002, kun torniolaisen Arto Koskisen debyyttielokuvan Kahlekuninkaan ensi-ilta pidettiin VPK:lla. 
Loppuvuosina entistä useammin teatterissa kuului Marikaisen slogan toiselle katselijalle : "Voisitko odottaa vielä vähän aikaa, jos tulisi kolmas katsoja. Sitten voitaisiin pyörittää."
PS. Tulossa tarinaa myös VPK:n alkuvaiheista eli 1900-luvusta!!!

29 syyskuuta 2012

Tony Joe White laulaa bluesin!
Soundi 1/ 2002
                                                            
Meillä syvän Etelän kasvatti Tony Joe White on vieläkin tuntematon suuruus ja hänen laulunsa ovat tulleet tutuiksi paremmin muiden esittäminä; Elviksestä  Ray Charlesiin, niinpä  onkin aika tehdä pieni pintasilmäys miehen musiikkiin ja ajatuksiin.
  Australiassa ja muualla Euroopassa hän on nauttinut jo pitkään sitkeästä kulttisuosiosta.
Erityisesti ranskalaisille Tony Joe on kuin oma poika, sillä siellähän hänen neljäs singlensä Soul Francisco nosti hänet ensi kertaa myyntilistoille elokuussa- 68.

Tänään Tony Joe White on ajankohtainen neljännentoista studiolevynsä, The Beginning, takia. Tyypilliseen tapaansa hän on ilman levytyssopimusta, mutta se ei miestä huoleta ja hän sanookin, että maailmanlaajuinen diili on tekeillä.
  - Elämä on liian lyhyt kompromisseihin  ja rumapäisellä hevosella ratsastamiseen,  puoliverinen cherokee Tony Joe sanoo arvoituksellisesti ja viittaa  laulunsa More to this than that vanhaan viisauteen ja suuriin levy-yhtiöihin.
  Edelliselle levylleen One Hot July hän sai julkaisijan Ranskasta ja albumi purkitettiin Bogalusassa, Lousianassa, hänelle tutuissa maisemissa. Samaisessa pienessä studiossa ovat viihtyneet myös Dr. John ja Neville Brothers. 
Siellä Tony Joe löysi sähköisen yhtyeensä kanssa Missisipin rannalta, alligaattorien ja sammakoiden mellastaessa, uudelleen vanhakantaisen sointinsa, mikä oli hänen uransa alun kolmella hienolla Monument- albumilla; Black and White, ...Continued ja Tony Joe.

Kuokan varressa

Uusimmalla levyllään, The Beginning, juurevuus ja luonnonmukaisuus on myös homman nimi, mutta nyt Tony Joen kuokka kaivautuu  syvenmmälle. Musiikissa haisee edesmenneiden bluessankareiden henki ja levy on täysin akustinen.
 - Kaksikymmentäviisi vuotta ihailijat ja muut ihmiset kyselivät, etkö koskaan tee akustista albumia. Keikoillahan soitan osan setistä yksin kitaran kanssa ja sitenhän aloitin. Soitin klubeissa Teksasissa ja Lousianassa.
 The Beginning syntyi syksystä kevääseen pohjalta laulu, kitara ja huuliharppu kymmenen minuutin päässä Tony Joen farmilta Tennesseen Franklinissä.
 - Levy on hyvin kiireetön. Äänityslaitteet olivat kaikki analogisia ja mikit katossa. Talo, jossa äänitykset tehtiin,oli vanha satavuotias tallirakennus. Katto korkealla, puinen lattia ja hyvä akustiikka.
 Itse hän kuvaa levynsä musiikkia tanssittavaksi bluesiksi ja kyllä Tony Joen lapikas käykin lattiaan kipakoissa pikkauksissa  kuin edesmenneellä John Lee Hookerilla konsanaan. Myös hänen tavaramerkiksi  muodostunut tummaakin tummempi ääni pääsee levyllä oikeuksiinsa. 
Monethan  ovat luulleet häntä pelkän laulun perusteella mustaksi mieheksi muun muassa Tina Turner .
Kun  keinuvassa Down by the border-laulussa vielä kellohame heilahtaa ja  Tony Joen äänessä voi kuulla häivähdyksen Elvistä, ei ihme, että levybisnes on halunnut valaa hänet tiettyyn muottiin.
- Kyllä, melkein jokainen levy-yhtiö jonka kanssa olen ollut tekemisissä, olisi halunnut minun olevan kaupallisempi. Studiossa olisi muokattu musiikistani radioon sopivampaa, mutta minulle se ei ole ollut koskaan oikea tie, sanoo omaa musiikintekemisen vapautta arvostava Tony Joe.

Blues särki hiljaisuuden

   Aikoinaan  ranskalaiset ristivät Tonyn Joen sähköisen musiikin  swamp-rockiksi ja jotkut puhuivat kantrifunkista, mutta kyllä hän on oma miehensä. Hänen musiikkinsa on sekoitus sopivassa suhteessa soulia, kantria ja bluesia ja kirpeinä lisämausteina  ovat kissamaisesti naukuva kitara, karhumaiset soulkarjahdukset ja loivempi laidback kuin J. J. Calella.
  Alun alkaen 23. kesäkuuta 1943 Oak Grovessa, Louisianassa syntyneestä Tony Joesta piti tulla baseballin pelaaja. Hän oli seitsenlapsisen perheen nuorin. Kun kaikki muut soittivat kitaraa ja pianoa, hän halusi tehdä toisin.
 - Meillä kotona Goodwillissä kuunneltiin paljon radiota, Elvistä ja isoja orkestereita, mutta vasta kun kuulin bluesia kitaran kanssa kuten Lightnin` Hopkinsia ja John Lee Hookeria lyömässä jalkaa, tulin toisiin ajatuksiin. Se voima ja energia särki hiljaisuuden, Tony kuvaa uravalintaansa ja nimeää herätyskappaleeksi ikivihreän Baby please don`t gon, minkä voimasoinnut hän opetteli perheen hyväkaikuisessa kylpyhuoneessa.
  Keikkailun Tony Joe aloitti  16- vuotiaana  ja ensimmäinen yhtyeviritys oli the Mojos. Hiukan myöhemmin hän siirtyi Teksasiin ja johti yhtyettä Twilights, kunnes heittäytyi sooloartistiksi, suuntasi Nashvilleen ja alkoi väsätä omia laulujaan. 
Yöklubeissa Tony Joe sai nuivan vastaanoton ja punaniskaiset jihaa-miehet pommittivat häntä kaljatölkeillä  ja vaativat puhdasta kantria. Aluksi levy-yhtiöt olivat kiinnostuneempia Tony Joen ulkonäöstä ja sen tuotteistamisesta, kuin hänen musiikistaan.
  Kerran hän oli taas kymmenen taalan keikalla Corpus Christissä, Teksasissa, kun hän sai Pariisista yllätyspuhelun . Radio Monte-Carlo oli soittanut singleä Soul Francisco ja saanut puolessa tunnissa satakunta uusintasoittopyyntöä ja kaikki halusivat, tietää kuka on Tony Joe White. Vuoden -68 jälkeen Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa miehen liikkeet onkin tiedetty tarkoin.
  Ensimmäiset jotka huomasivat hänen laulunsa jenkeissä olivat Waylon Jennings ja tuottaja Billy Swan, jonka kanssa Tony Joe teki Monumentille kolme ensimmäistä albumiaan.

Monumenttaalista laatua 

  Allekirjoittaneen ensikosketus Tony Joen santapaperiääneen oli vuoden- 69 esikoisalbumi Black and White. Jo silloin tiesi, että levyn toinen sivu oli kompromissi, jolle mies oli pantu laulamaan standardeja kuten Little Green Apples, Wichita Lineman ja Look of love, mutta toinen puoli oli pelkkää  asiaa. Polk Salad Annie, Whompt out on you, Aspen Colorado,  Willie and Laura Mae Jones ja Soul Francisco, uskomattoman funkkia tavaraa, jota  ajan hammas ei ole syönyt.
  Myös amerikkalaisetkin huomasivat puuvillapeltojen laulut Polk Salad Annien  ja  Willie and Laura Mae Jonesin  ja Tony Joe pääsi Top Teniin, mutta suuremman menestyksen laulut saivat muiden esittäminä. 
Las Vegasissa paluutaan tekevä Elvis levytti Polk Salad Annien ja kaksi muutakin Tony Joen laulua; For ol` times sake ja I`ve got a thing about you baby ja Dusty Springfield omi Willie and Laura Mae Jonesin Dusty In Memphis-albumilleen.  
Seuraavalta levyltä ...Continued löytyi sitten hienoja tunnelmapaloja Roosevelt and Ira Lee, Old man Willis ja Rainy night in Georgia. Viimeksimainitusta Brook Benton lauloi miljoonahitin ja siitä on sittemmin tehty yli sata muuta coveria. Kolmannelta  Tony Joe-albumilta pieneksi eurohitiksi nousi Groupy girl. Hän teki oman tulkintansa myös John Lee Hookerin Boom Boomista ja onpa levyllä laulu Stockholm Blues, mikä syntyi Arlandan lentokentällä. Tony Joe oli myöhästynyt lentokoneesta, ulkona satoi lunta ja syystä mieli oli kaikin puolin blues.
  Monument-kauden jälkeen Tony Joe teki kolme vahvaa albumia Warner Brothersille. Merkittävin niistä on myös hänelle itselleen Muscle Souls-studioilla, Alabamassa taltioitu The Train I`m On, jolla hän sai soittaa ihailemiensa Otis Reddingin levyilläkin soittaneiden, Barry Beckettin ja David Hoodin kanssa ja tuottajaksi hän sai legendaarisen Jerry Wexlerin.
   Jo varhain Tony Joe pääsi tutustumaan myös muihin esikuviinsa. Elviksen levyttäessä hänen laulujaan, kuningas muisti lähettää yksityiskoneensa häntä  hakemaan ja aina kun Elvis näki hänet yleisön joukossa Las Vegasissa, hän omisti Polk Salad Annien hänelle. Elvistä Tony Joe pitää hyvinkasvatettuna maalaispoikana, mutta enemmän viileää tyyliä oli Lightnin` Hopkinsissa.
 - Hän oli levyttämässä albumia California Mudslide Los Angelesissa ja levy-yhtiöni tiesi, että Hopkins oli yksi sankareistani ja järjesti minut studioon. Hän tuli sisään kitaransa, vaimonsa ja viinipullonsa kanssa. Hän kysyi; ” Are you gonna play with me?”ja sanoin; ”Yeah!”  Soitin muutaman kuvion, jotka hän tunsi hyvin ja hän alkoi nauraa. Sen jälkeen Lightnin`  soitti ja me teimme 14 laulua yhteenmenoon. Neljänkymmenenviiden minuutin soiton jälkeenhän lopetti,  levy-yhtiö latoi kymmenen sadan taalan seteliä hänen käteensä. Hän pani rahat ja viinpullonsa salkkuun, mutta ennen lähtöään hän kävi vielä puristamassa kättäni ja tuumasi; ”You play real good, boy!”

Lauluja listanimille

  Alun tiivistahtisen levynteon jälkeen Tony Joe keikkaili ahkerasti ympäri maailmaa mm. Creedence Clearwater Revivalin, James Taylorin ja Sly & Family Stonen kanssa . –80-luvulle tultaessa Tony  Joelta  tuli omia levyjä  harvakseen ja hän keskittyikin tekemään lauluja muille. Hänen laulujaan levytti erityisesti Joe Cocker , joista tunnetuimmat olivat Let the healing begin ja Out of the rain ja uutta nostetta ja multiplatinaa Tony Joen ura sai, kun Tina Turner tykästyi hänen lauluihinsa. Vuonna-89 julkaistulle albumille Foreign Affair hän teki nimisoulin lisäksi laulut Steamy windows, You know who( is doing you know what) ja Undercover agent for the blues. Hän myös soitti, tuotti ja sovitti omat laulunsa. Myöhemmin Tina ja Sting tekivät dueton  myös hänen herkistelystään On silent wings.

Takaisin luontoon

  Vaikka taloudellisesti Tony Joe olisi voinut lopettaa jo, kun kymmenet huippunimet versioivat hänen laulunsa Polk Salad Annie ja Rainy night in Georgia, hän jatkaa ja haluaa tehdä musiikkia omalla tavallaan.Vapautta rakastavalle, Tony Joelle luonto on tärkeä ja suuri osa hänen lauluista syntyy vuorilla, metsissä, kalassa tai iltanuotiolla istuessa.
 - Kaikki Luojan luomat;  äiti maa, naiset, hevoset, lehmät, kalat...ovat mulle merkittäviä, eivät raha ja muotijutut, Tony Joe alleviivaa.
 Useimmiten hänen laulunsa kertovat todellisista paikoista ja tapahtumista. Kun hän palasi
kuvioihin taas vahvemmin –90-luvulla  levyllä Closer To The Truth, yksi lauluista kertoi mystisestä paikasta nimeltä Tunica motel ja siitä tuli nähtävyys.
Paikassa Tony Joella ja Duck Dunnilla( Booker T & MG`s) oli tapana yöpyä  mennessään narraamaan taimenia, mutta laulun myötä rauha oli kadonnut. Tuolle levylleen hän halusi myös juurevammat versiot lauluistaan Steamy windows ja Undercover agent for the blues kuin Tina ja sehän onnistui Muscle Shoals-jermujen kanssa.
  Levy julkaistiin ensin Ranskassa, samoin kuin muutkin Tony Joen viime vuosikymmenen soolotuotokset; The Path Of A Decent Groove, Lake Placid Blues ja One Hot July. Uusinta upeaa unplugged-kiekkoa The Beginning saa varmimmin www.tonyjoewhite.netin kautta.

27 syyskuuta 2012

Jenni Vartiainen palaa keikkatauolta!
Suomipopin kuningatar Jenni Vartiainen palaa keikkatauolta viimeistään keväällä. Sen vahvistaa Ylläksen Taigan tapahtumakalenteri, joka paljastaa, että Jenni esiintyy 1500 henkeä vetävässä ravintolamaailmassa 16. huhtikuuta 2013. Kehiin palaa myös toinen paussia pitänyt suuren yleisön suosikki, nimittäin J. Karjalainen!
Jenni Vartiainen jäi pois keikoilta elokuussa 2011, jonka jälkeen häntä on nähty julkisuudessa Presidentin Linnan juhlissa ja viime kesän Ruisrockissa, jossa hän duetoi Apocalyptican säestämänä 50-vuotispäiviään juhlivan Michael Monroen kanssa hittinsä Missä muruseni on.
Tauon aikana Jenni on saanut päätökseen muun muassa laulunopettajaopintonsa.

- Kuuden vuoden urakka oli siinä ja suosiolla jätän koulunpenkit muiden lämmitettäväksi. Nyt on kaikki ajatukset uusissa lauluissa, kirjoitti Jenni  toukokuussa Facebookissaan ja uskotaankin, että Seili-albumi saakin jatkoa jo ensi vuonna.
Suomen suurimman musiikkialan tekijänoikeusjärjestön Gramexin tuoreiden tilastojen mukaan Jennin  esittämiä lauluja soitettiin viime vuonna kaupallisissa radioissa kaikkein eniten eli yhteensä 18 708 kertaa. Kaikkein soitetuimmat kappaleet olivat Vartiaisen Duran Duran ja Missä muruseni on.  Toiseksi eniten radiosoittoa sai Eppu Normaali (14 846 kertaa) ja. kolmantena tuli Madonna (14 844 kertaa).
 
Tässäpä Ylläksen Taigan 2013-keikat: 21. & 28.3. Jukka Poika/ 29.3. Laura Närhi/ 30.3. PMMP/ 31.3.Apulanta/ 4.4. Suvi Teräsniska/ 10.4. J.Karjalainen yhtyeineen/ 16.4. Jenni Vartiainen/ 30.4. Grooving High Allstars 

26 syyskuuta 2012

Mika muistelee ystäväänsä Juicea!
Mika Sundqvist on lähes kaikille suomalaisille tuttu kappaleesta Moottoripyörä on moottoripyörä ja meille lappilaisille erityisesti kirjoittamastaan laulusta Ei tämä tyttö lempeä anele, joka oli Tarja Ylitalon yksi suurimmista hiteistä.
Lauantaina 29. 9. Mikan keikalla Rovaniemen Uitto Pubissa, pääosassa on kuitenkin hänen ystävänsä Juice Leskinen.
Mieheen hän törmäsi ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa soittaessaan yhtyeessä Alwari Tuohitorvi ja vuosien myötä Sundqvististä tuli Leskisen ystävä ja luottomies. 
Hän äänitti kaikkiaan kolmetoista Juicen albumia. Ensimmäinen oli XV Yö (Tauko III) vuonna 1980 ja viimeiseksi jäi yhteisalbumi Senaattori ja Boheemi Mikko Alatalon kanssa. Siinä välissä muun muassa klassikkolevyt Boogieteorian alkeet ja Yölento.
Rovaniemellä Mika laulaa ja kertoo hauskoja tarinoita noiden albumien kappaleiden ympäriltä. Mukana hänellä on myös Juiceen liittyvää rekvisiittaa muun muassa  Suomikitara-39, julisteita, kultalevyjä ja valokuvia. 
Monet Mika Sundqvistin Juicea Muistellessa-illassa käyneet ovat kuvanneet sen tunnelmaa lämpimäksi ja välittömäksi. Luvassa on siis nostalginen ja muistorikas esitys.

24 syyskuuta 2012

Karelian Suomi Pop-levyt vihdoin CD:lle!
IIVANA NYHTÄNKÖLJÄ & ARMAS NUKARAINEN
Juha Rantalan pyörittämä Rocket records on tehnyt kulttuuriteon, sillä se julkaisee 26. lokakuuta Karelian hauskat Suomi Pop-albumit 1 & 2. Tätä CD-pakettia monet ovat odottaneet pitkään ja hartaasti, sillä vinyyleinä näitä levytyksiä, on ollut mahdotonta saada vuosikymmeniin.
Vuonna 1970 sen ajan huippumuusikot Edward Vesala, Paroni Paakkunainen, Ilpo Saastamoinen ja Pekka Sarmanto päättivät laittaa suomalaisen kansanmusiikin uuteen kuosiin, sekoittamalla siihen poppia, rockia ja jazzia. Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu, Armas Nukarainen ja Pedri Sirmakka olivat heidän taiteilijanimensä eli lähdettiin liikkeelle vahvasti pilke silmäkulmassa, Zappa-hengessä.
Yhtyeen suurin hitti oli Nyhtänköljän (Edward Vesalan) "laulama" Herrojen kanssa pellon laidalla, mutta kyllä albumitkin menestyivät. Esimerkiksi Suomi Pop 1 oli huhtikuussa 1971 heti CCR:n albumin jälkeen maamme toiseksi myydyin. 
Lappilaisittain levyt olivat merkittäviä historiallisestikin, sillä Karelia levytti monta ns.joikua ja ne kuultuaan hyvän huumorintajun omaava, saamelaismusiikin isä Nils-Aslak Valkeapää kiinnostui yhteistyöstä Paroni Paakkunaisen kanssa, mikä kestikin sitten kolmekymmentä vuotta. Toisaalta, joka on nähnyt Ilpo Saastamoisen säveltämät Ylläksen Velho-oopperat, Karelian musiikista löytää aihioita noihinkin suurteoksiin.
Kaikkiaan lokakuussa julkaistavalla Suomi Pop -CD:llä on mukana 30 esitystä, kaksi albumia ja singleraidat. Levyn mukana seuraa myös 12-sivuinen booklet, johon saatesanat ovat kirjoittaneet Paroni Paakkunainen ja Ilpo Saastamoinen.
Irkkulegendat Ouluun!
The Irish Festival of Oulun lipunmyynti on ollut vilkasta, mutta kaikkiin tapahtumiin on vielä saatavilla lippuja.
Eniten kiinnostusta on ollut Oulun kaupunginteatterilla sunnuntaina 7. lokakuuta järjestettävää päätapahtumaa kohtaan. Pääesiintyjät Dónal Lunny, Andy Irvine, Liam O'Flynn ja Paddy Glackin ovat tuttuja legendaarisesta Planxty-yhtyeestä, joka on tehnyt irlantilaista musiikkia tunnetuksi eri puolilla maailmaa. Alkuperäisestä vuoden 1972-bändistä on poissa vain Christy Moore. Jokainen joka tuohon aikaan diggaili esimerkiksi Fairport Conventionia, tiesi myös Planxtyn. Myöhemmin heidän perinteiseen  irkkusoittoonsa on törmännyt esimerkiksi Euroviisuissa.
Konkarinelikkoa lämmittelee Oulun keikalla kovassa nosteessa oleva viulisti Niamh Ní Charra bändeineen.
The Irish Festival of Oulu kurkistaa irlantilaiseen kulttuuriin tuttuun tapaan monelta kantilta. Musiikkikonserttien lisäksi tarjolla on muun muassa elokuvia, teatteria ja runoja.
Myös festivaalin yhteydessä järjestettävät tanssikurssit sekä musiikin ja tarinankerronnan workshopit alkavat olla täynnä. Kolmasosa kurssilaisista tulee Oulun alueen ulkopuolelta. Kaukaisimmat vieraat ovat Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä.
Järjestyksessään seitsemäs The Irish Festival of Oulu valloittaa Oulun 3.-7. lokakuuta. Viiden päivänä aikana eri tapahtumiin odotetaan kaikkiaan noin 8000 kävijää.

23 syyskuuta 2012

FINNHITS-kiertue joulukuussa
Rovaniemelle! 
Huomenna 70-vuotta täyttävä Danny Lahden Finnhits-kenraalissa yhdessä
lappilaiskaunottarien Einin ja Katja Lukinin kanssa. (Kuva:Eastway)
Marras-joulukuussa alkuperäiset Finnhits-tähdet Danny, Eini, Frederik,Tapani Kansa ja Virve Rosti kiertävät Suomen konserttisaleja ja esittävät räväkkään tyyliinsä superhittejä kulttimaineisilta Finnhits-kokoelmilta. Yleisö saa pikkujouluturneella kuulla muun muassa sellaisia menestyskappaleita kuin Tsingis Khan, Sata salamaa, Tahdon olla sulle hyvin hellä, R-A-K-A-S, Huone 105 ja monta muuta tanssilattioiden supersuosikkia. Rovaniemen Lappi-Areenalla Finnhits-suosikit nähdään 1.joulukuuta.
Kiertueella esiintyjiä säestää 8-miehinen Popkorn-orkesteri ja tietenkin mukana on Dannyn taustalta tuttu upea D’Voices-kaksikko, jossa laulavat Varpu Virta ja keminmaalainen Katja Lukin, joka odottaa malttamattomana kiertueen alkua. 
Hän kirjoittaa netissä: " On siistiä kun Dannyn mukana pääsee aina uusiin hienoihin juttuihin mukkaan. Nyt esimerkkinä tämä Finnhits-kiertue, joka starttasi Lahesta viikko sitten.
Orkesterina on Popkorn ja me lauletaan Varpsin kanssa kuorot kaikille artisteille. Onhan mahtavaa hommaa! Porukka on ihan älyttömän mukavaa ja tuskin jaksan oottaa, että kiertue pärähtää kokonaisuudessaan käyntiin marraskuun 17. päivä. Siitä tulee niin hieno juttu!

 Tää on taas niitä juttuja, joita ei ois voinu kuvitellakaan pääsevänsä tekemään… 90-luvun lopulla olin armoton Reetu-fani. Kavereiden kanssa kuunneltiin kaikki viikonloput Reetua ja kappaleet osattiin ulkoa unissaanki. Sitten ku Reetu viimein tuli Kemmiin keikalle, ni sinne mentiin pikkumekoissa Reetua fanittamaan. Alushousuja ei kuitenkaan tajuttu heitellä ;) Nyt sitä sitten saa laulaa samoja biisejä Reetun kanssa samalla lavalla. 
Virve Rostia muistan laulaneeni 80-luvulla, kun meillä oli semmonen Finnhits –LP, josta löyty semmonen Virven biisi ku ”123- Tulta”… ”Tää aivan polttaa, polttaa uuuuu….” Se on mun ”Lapsuuteni”-kirjassaki merkattu yheksi mun lempikappaleeksi. Laulanhan mä Vickyn biisejä myös Dannyn keikoilla. Charlie Brownit ja Oon voimissain oon kuulunu munki ohjelmistoon jo vuosia. 
Tapani Kansalta oli samalla Finnhits- levyllä ”RAKAS”, jota pääsee laulamaan kiertueellaki. 
Eini taas oli mun iskän suosikki ja muistan ku iskä oli saanu jostaki tansseistaki Einin fanikortin, jonka äiti oli kai sille hakenu ;) Se oli sit vähän niinku mun aarre ja Eini oli siinä niin kaunis…ja kaunishan Eini on edelleenki. Siis TODELLA kaunis! Ja mahtavaa, että Einillä on nyt se Faksi-hitti. Se jää niin päähän soimaan. Tätä Finnhits-kiertuetta kyllä kannattaa tulla kattomaan!!!!!"
Tornion Pikisaari saa ensi kesänä yhden festivaalin lisää!
Torniolaisen Erkki Hanhirovan Hellälä-projekti odottelee vielä parempia taloudellisia aikoja. Samalla myös, Väylän Pyörteen ensimmäisenä mediana uutisoima, kohuttu Grand Marina-festivaali huippuartisteineen pidetään hyllyllä.
Promoottori Markku Köngäs ei ole jäänyt kuitenkaan pyörittelemään peukaloitaan Tornion suhteen. Kun Satama Open Airin ensi kesän esiintyjät on nyt lyöty lukkoon, katse hänellä on kotikaupungissa.
- Öölifestit odottavat enää Tornion Nuorkauppakamarin lupaa eli Pikisaaressa juhlitaan melko varmasti 5. ja 6. heinäkuuta!, Köngäs lataa ja lupaa, että esiintyjät ilmestyvät Öölifestien kotisivulle http://www.öölifestit.fi/, kun kaikki sopimukset ovat 100%:sti kunnossa.
Torniossa järjestetyillä suosituilla Öölivestivaaleilla on aina sattunut ja tapahtunut ja niistä liikkuu monia hauskoja tarinoita.
Nuorkauppakamari järjesti ensimmäiset Öölivestivaalit Pikisaaressa ennen vuosituhannen vaihdetta. Mukana järjestelyissä oli  muun muassa Ylläkseltä juuri kaupunkiin muuttanut yrittäjä Reijo Angeria, joka muistelee tapahtumaa kirjassaan 20 Vuotta Umpitunnelissa:  ” Öölivestivaalit oli skandaali ja tuntu, että se herättää kuolheekki, vaikka soitto oli seis jo klo 22.00. Jokku pahantahtoset tekivät aiheettoman ilmotuksen, että met järjestäjät olhaan kännissä koko sakki ja meät haethiin kesken illan poliisilaitokselle puhallutettavaksi.”
Kun Nuorkauppakamari lopetti, Öölivestivaaleja järjestettiin Umpitunnelissa. Ensimmäiset keräsivät  komeat 3000 kävijää ja esiintyjinä olivat Tommi Läntinen, Waldo`s People, Dementitokset, King Lappland (joka häädettiin lavalta 3.biisin jälkeen) ja Vahtimestarit Areenalla show, jonka vieraileva tähti oli Kalle Palander.
Jari Vesa kuvailee tapausta näin Poppi-kirjassa: ” Oli hommattu isot aurinkolasit, hame ja peruukki ja puettu Kalle Suvi Miinalaksi. Oula Mälkättäjä ajoi sitten peltipailakalla ”seinän läpi” missi kyydissä. Kauheat aplodit ja kaikki uskoivat, että se oli Suvi. Kun Oula paljasti vieraansa ja Kalle riisui peruukkinsa kaikki olivat aivan haavi auki…”

22 syyskuuta 2012

Ruotsin hauskin mies Ronny Eriksson Haaparannalle!

Mitä minun pohjoiset silmäni näkevätkään? eli Vad skådar mitt norra öga? on nimeltään piittimelähtöisen koomikon Ronny Erikssonin ruotsinkielisen shown nimi, joka nähdään 12. lokakuuta Haaparannan Folkkanilla klo 19.00 (Ruotsin aikaa).
Hauska sattuma. Nimittäin seuraavana päivänä 13. lokakuuta Tornion Musiikkitalolla esiintyy Raj-Raj Band.
Joskus on tullut ehdotettua rajaseudun tapahtumajärjestäjille, Huumorifestivaalia, sillä sellainen ainakin Suomen tapahtumakirjosta uupuu, mutta nythän se toteutuu.
Rajalla nähdään samana viikonloppuna Pohjois-Ruotsin hauskimmat jutuniskijät, mutta samalla  esiintyjät, joiden show on myös musiikillisesti parasta A-luokkaa.  
Itseään pessimistikonsultiksi  tituleeraava Ronny Eriksson on valtakunnan julkkis ja ruotsalaisen stand upin uranuurtaja jo 1970-luvun alusta asti. Hän on tuttu muun muassa tv-sarjoistaan Bondånger och Lid i natt, mutta kotipaikka on edelleen Piteå, jossa hän  pyörittää  muun muassa kulttuurikahvila Krokodilia ja yhtyettä Euskefeurat.
Erikssonin uusi Vad skådar mitt norra öga?-esitys on sekoitus kabareeta ja stand-uppia. Hän esittää yhteiskuntakritiikkiä satiirin ja huumorin keinoin. Syynissä on nyky-Ruotsi, muun muassa kaupungin ja maaseudun erojen jatkuva kasvu, jonka seurauksena ihmisten on entistä vaikeampaa ymmärtää toisiaan.
- Luvassa on totuuksia, puolitotuuksia, valehtelua ja uusia lauluja, sanoo Ronny  esityksestään, joka on järjestyksessään jo kolmas, jonka hän tekee Ruotsin Riksteaternille.
Lavalla Haaparannalla Ronnyn kanssa  nähdään etelän muusikot kosketinsoittaja Benneth Fagerlund ja kitaristi Martin Tallström. Ensinmainittu on tehnyt yhteistyötä myös muun muassa Mats Ronanderin  ja Siw Malmkvistin kanssaja keikkaillut Lill-Babsin kanssa vuodesta 1996 lähtien. Jälkimmäinen freelancerkitaristi taas on soittanut esimerkiksi Ingmar Johanssonin  ja Anna-Lotta Larssonin bändeissä.

21 syyskuuta 2012

Lauri Tähkällä ja Paula Koivuniemellä spesiaalikeikka Rovaniemellä!

Lauri Tähkä lähtee marraskuussa konserttisalikiertueelle, joka käsittää 21 esiintymistä. Kaksi niistä hän toteuttaa yhdessä Paula Koivuniemen kanssa.
Kyseiset spesiaalikonsertit eli kahden persoonallisen eteläpohjalaistähden kohtaamiset voi nähdä isolla estradilla vain Rovaniemen Lappi-Areenalla 16.11.ja Seinäjoen Areenalla 17.11.
Konserttikiertueen  jälkeen Lauri Tähkä jää puolen vuoden keikkatauolle, jonka aikana hän keskittyy uuden levyn tekoon. 
Jope Ruonansuu Paksukaisen roolissa!
Lavakomiikkaa, elokuvaa sekä uutta elokuvamusiikkia sisältävä  viihdekokonaisuus on yksi syksyn 2012 mielenkiintoisimpia ja kekseliäimpiä konserttikiertueita.
Sen takana on Uuden Musiikin Orkesteri kapellimestarinaan Kari Heinilä. Konsertin ohjaa Marko Talli.
Koko perheen elokuvakonsertissa palataan 1920-luvun mykkäkomediaelokuvien maailmaan, kun Ohukainen ja Paksukainen nousevat valkokankaalta eloon konserttilavalle!
Päärooleissa nähdään Jukka Toivonen Ohukaisena ja Jope Ruonansuu Paksukaisena.
Konsertissa nähdään lavakomiikan lisäksi valkokankaalta kaksi nostalgista Ohukainen & Paksukainen –elokuvaa. You’re Darn Tootin’ -pätkässä sankarikaksikko esiintyy muusikon töissä ja The Finishing Touch esittelee saman parivaljakon hulvattoman epäonnisina rakennusmiehinä. Tarina jatkuu, kun elokuvien tähdet pomppaavat elokuvasta suoraan yleisön eteen.
Suomen eturivin elokuvamusiikkisäveltäjiin kuuluvien Timo Hietalan ja Pessi Levannon uudet leffamaiset sävelmaailmat sävyttävät Ohukaisen ja Paksukaisen hullunkurista maailmaa. Musiikkia kuullaan sekä valkokankaan tapahtumien että Ruonansuun ja Toivosen lavakomiikan taustalla.
Toistaiseksi  puolitoistatuntinen konsertti on nähtävissä:
 SU 30.9.2012 KLO 18.00Savoy-teatteri, Helsinki
TI 2.10.2012 KLO 19.00Sibeliustalo, Lahti
KE 3.10.2012 KLO 19.00Savoy-teatteri, Helsinki
TO 4.10.2012 KLO 19.00Verkatehdas, Hämeenlinna
SU 14.10.2012 KLO 18.00Tampere-talo
Liput: 36 / 18 €, ennakot: Lippupalvelu (Helsinki, Lahti ja Hämeenlinna), 
Lippupiste (Tampere)

20 syyskuuta 2012

Vuoden radio on Radio Musa!
Radio Musa on saanut Vuoden paras radio -tunnustuksen Suomen Radio- ja TV-selostajien liitolta. Yli 700 jäsenen yhdistys julkisti tunnustuksen Tätä Suomi tanssii -gaalassa Tampereella sunnuntaina.
Radio Musan palkitsemista perusteltiin muun muassa monipuolisella musiikilla ja kiinnostavalla ohjelmistolla sekä aikuisväestön huomioon ottamisella. Musa mainostaa olevansa "aikuisten musiikkiradio".
- Alan ammattilaisten antama tunnustus lämmittää luonnollisesti tekijöiden mieltä. Mutta vielä tärkeämpi tunnustus tulee kuulijoilta. Radio Musalle on ollut sosiaalinen tilaus. Meitä kuuntelevat radion suurkuluttajat, jotka ovat kuulolla koko päivän ja usein myös koko yön. Teemme siis työtä, jolla on tarkoitus, muotoilee ohjelmapäällikkö Pentti Teräväinen.
Radio Musa on ympärivuorokautinen kanava, joka toimii Pirkanmaalla taajuudella 88,7 Mhz. Radiota pyörittävät Aija ja Pentti Teräväinen laajan avustajajoukon kera. (Discopress)

18 syyskuuta 2012

Tsöh, Tsöh- Kuuluuko? 
Kuvia ja ääniä Lappipopin alkuhämärästä! 
Matkalla pohjoiseen kannattaa pistäytyä Rovaniemen Artikumissa, jossa on 15. marraskuuta asti lappilaisen populäärimusiikin historiaa käsittelevä näyttely Tsöh, Tsöh- Kuuluuko?. 
Lappi on tunnetusti laaja maa ja tarinat murusina  ja vaikeasti kerättävissä, mutta Rovaniemen näyttely tuo taas omalta osaltaan vähän dokumentoituun historiaan lisävalaistusta. Se valottaa pääasiassa aikajaksoa 1960-1980.
Erityisen mielenkiintoisia ovat rovaniemeläismuusikoilta haalitut vanhat soittimet, helminä Esko Porthanin sähkökitara ja Seppo Leinon hanuri. Omaa tarinaansa kertoo myös vanha Levin-kitara, jolla Nils- Aslak Valkeapää teki saamelaismusiikin historiaa uudistamalla sitä.
Hieno oivallus on myös tauluteeveiden käyttö. Toisessa pyörii kuvakaruselli bändeistä ympäri Lappia ja toisessa kaksi vanhaa tanssimuusikkoa kertoo tarinaansa vanhojen valokuvien säestyksellä.
Herajärvi & Äijälä
Näyttelystä löytyy myös tyypillinen popparin huone, suurine Suosikin julistelakanoineen, punkyhtye Aivoproteesin "sota-asu" ja luonnollisesti esillä on levyjen kansia, sillä Lapin kirjastoon Rovaniemellehän pyritään keräämään kaikki pohjoisessa tehdyt levytykset. 
Näin torniolaisena mainittakoon, että Tsöh, Tsöh- Kuuluuko?-näyttelyn ulkopuolella kävijää tervehtii, kaksi partahaituvia hiplaavaa torniolaispunkkaria, Petter Abraham Herajärvi ja Veli-Matti Läjä Äijälä. Kerrattokoon myös, että näyttelyn vanhimmasta kuvasta, vuoden 1936 Kivalo-yhtyeestä, voi bongata muun muassa Tornion työväentalon entisen vahtimestarin Eero Kallion, joka erään tarinan mukaan hankki kaupungin ensimmäiset rummut.
Arcticus-kitaristi Esko Porthanin Fender Stratocastor 1966

Ruotsalainen Jerry Williams & Violents huudatti tyttöjä Rovaniemen Valsalla 1964













Kaulinpään iskelmätähti Markus alias Markku Tranberg
Kemiläisrokkia: Duurikuuri, Santa Lucia & Loputkin Loat
Bo Kaspers Orkester Luulajaan!
Ruotsalainen popjazzbändi Bo Kaspers Orkester viettää tänä vuonna juhlavuottaan. Heidän debyyttialbuminsa julkaistiin 20 vuotta sitten ja he ovat tänä aikana julkaisseet yhdeksän studioalbumia, kaksi kokoelmaa ja levyjä on myyty pohjoismaissa ruhtinaalliset yli 1.5 miljoonaa kappaletta, josta Suomen osuus on 130 000!
Heidän 10. studioalbuminsa Du Borde Tycka Om Mig  julkaistaan perjantaina 2. marraskuuta. Levyn on tuottanut itsekin artistina tunnettu  ja Grammis-palkittu Christian Walz, joka tuotti myös Veronica Maggion kehutun Satan I Gatan-levyn.
Levyn ensimmäinen single Världens ände  on nyt julkaistu ja kuultavissa täältä Bo Kaspers Orkester – Världens ände
Albumin ilmestymisen myötä Bo Kaspers Orkester lähtee mittavalle Skandinavian kiertueelle, joka  käynnistyy 9.11. Tanskan Århusista. Luulajan Kulttuuritalolla  yhtye esiintyy 16.11. ja sitä ennen se konsertoi 14.11. Helsingin Finlandia-talossa.
Suomalaisille yhtye on tullut erityisen rakkaaksi klassikkoversiostaan, jonka se teki Rauli Badding Somerjoen  ikivihreästä Paratiisi. Saa nähdä  kuullaanko tämä herkkupala Helsingin lisäksi myös Luulajassa.
CMX kahdelle keikalle ja studioon!
CMX päättää yli vuoden kestäneen keikkataukonsa joulukuussa tekemällä kaksi keikkaa. Yhtye esiintyy 4. joulukuuta Tampereen Klubilla ja 5. joulukuuta Helsingin Tavastialla.
Ennen sitä yhtye työstää Joensuun SF-studiolla uutta albumiaan, jonka on määrä ilmestyä vuoden 2013 alkupuolella. Tuleva pitkäsoitto on järjestyksessään CMX:n neljästoista studioalbumi. 
Torniossa vuonna 1985 perustettu CMX on uransa aikana myynyt lähes 400 000 levyä, äänestetty lukuisia kertoja merkittävimmäksi kotimaiseksi bändiksi ja saavuttanut huojumattoman aseman sekä kriitikoiden että suuren yleisön keskuudessa. 
Edellisen kerran CMX esiintyi livenä vuoden 2011 elokuussa Helsingin Tavastialla.
Lipunmyynti tuleville Helsingin ja Tampereen keikoille alkoi tänään klo 9.

17 syyskuuta 2012

Katja Lukin ja Jouko ”Jokkeri” Elevaara palkittiin Tampereella!
KATJA LUKIN
Rovaniemeläislähtöisen Pentti Teräväisen isännöimä Discopress Oy tunnetaan parhaiten, pohjoisessakin
tarkoin seuratusta,  Tätä Suomi Tanssii-listasta ja tietenkin Kuukauden Levy-valinnoistaan.
Eilen juhlittiin jo 23. kertaa musiikkiväen Lavakauden päättäjäisiä Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa.
Illan  yhteydessä julkistettiin  ja palkittiin  Tätä Suomi tanssii –listan laatijoiden valinnat
vuodelle 2012.
Kesän 2012 tanssihitti –äänestyksen voitti pohjoisen tytön Katja Lukinin esittämä vauhdikas Kaipaan Yyteriin ja Kesän 2012 diskohitiksi valittiin  JVG:n (feat. Raappana)  Kran Turismo.
JOKKERI
Vuoden Tanssijatulokas-tittelin sai Heikki Koskelo, Vuoden Tanssittaja on Hurma-yhtye ja Vuoden Levy on Topi Sorsakosken Tummansininen Sävel.
Juhlassa muistettiin myös pitkänlinjan työmyyriä. Yksi Sisu-palkinnon saajista oli Posiolla, sikäläisten juhannusjuhlien järjestäjänä, kannuksensa 1970-luvulla luonut, tanssienjärjestäjä  Jouko "Jokkeri" Elevaara. Pitkästä ja johdonmukaisesta, edelleen jatkuvasta työstä suomalaisen tanssikulttuurin hyväksi palkittiin myös  Matti Heinivaho, Danny, Vexi Salmi,  Jukka Kuoppamäki ja Jämsän Paroni Esa Lehtinen.
Lue Jokkerin huikea tarina täältä hänen Posio-vuosistaan, paitsi tanssienjärjestäjänä, myös urheiluvalmentajana; http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellitec=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMPrintThisPageLayout&cid=119471472278

16 syyskuuta 2012

LIVE: Nina Mya,sokerina pohjalla Ruskaswingeissä!
NINA MYA yhtyeineen
Ruskaswing, Hotelli Pyhätunturi 14. syyskuuta; Antti Sarpila Swing Band, Kuru (feat. Verneri Pohjola) & Nina Mya

Jos Lapin luonto odotteli vielä Pyhätunturillakin puraisevaa yöpakkasta, jotta ruskan väriloisto pääsisi valloilleen, Ruskaswingien perjantai-illassa kaikki oli kohdallaan.
Ensikertalaisena tapahtumassa aisti samaa kiireettömyyttä, kun alkuaikojen Pyhä Unpluggedissa. Ei ympärillä piriseviä kännyköitä tai niihin pälättäviä ihmisiä. Tunturiin oli tultu lataamaan o m i a akkuja ja reippailun lomassa  nauttimaan hyvästä musiikista.
ANTTI SARPILA
Laajasti kansainvälisestikin arvostettu klarinetisti Antti Sarpila on ollut Ruskaswingien taiteellinen johtaja sen koko olemassaolon ajan eli vuodesta 1989 lähtien. Esiintyjänä hän on rutinoitunut, todellinen entertainer.  Iloista musiikkia hän maustoi hauskoilla jutuilla, jotka irtosivat luonnikkaasti. Kuultiin ikivihreitä tyyliin Spring in Poris` ja Smoke get in your eyes, jonka aikana yhtyeen kontrabasisti Mihai Petrescu ajettiin sananmukaisesti ulos kolmen minuutin tupakkitauolle.
Oli hienoa katsella myös pianisti Marian Petrescun kerkeävien sormien leikkiä koskettimilla ja kuunnella x-Gerry & the Pacemakersien rumpali Keith Hillin hi-hattien helinää. 
Jäin kuitenkin miettimään, haluanko vanheta swingin tai Jelly Roll Mortonin ragtimen tahdissa, niin kuin suurin osa salintäyteisestä senioriyleisöstä.
Vastaukseni on EN. Sarpilan musiikissa eivät ole mukana oikeat ruskan värit, jota odotan musiikilta. Ne taas löytyivät oululaisyhtye Kurun  ja jazzlaulajatar Nina Myan musiikista. Eittämättä näille uransa alkutaipaleella oleville nimille, 30-vuotistaiteilijajuhlavuottaan viettävä Sarpila on oiva esimerkki siitä, kuinka vuosien kovalla työllä kasvetaan kisällistä mestariksi.
KURU
Tunturijazzia soittavaan  Kuruun ennakkotutustuminen oli jäänyt muutaman nettibiisin varaan. Hotellin keikalla yhtyeeltä kuultiin instrumentaalimusiikkia vuoden 2005 levyltä Trace,  mutta seuraavana päivänä yhtye vei kuulijan aivan toiseen maailmaan, esittämällä konserttitalo Naavassa uuden runolevynsä Enemmän . Solistina oli upeaääninen Mari Leppävuori.
On sanottu, että Trace-albumin musiikki on sukua Anssi Tikanmäen Maisemakuville. Minusta Kuru kuulosti ainakin livenä enemmän jazzilta ja sen keinuvuudessa löysin paremminkin veriveljeyttä Nils-Aslak Valkeapään ja Paroni Paakkunaisen yhteisille jazzjoikulevytyksille.
VERNERI POHJOLA
Heti yhtyeen keikan alussa kävi selväksi, että musiikki on saksofonisti Jarkko Niirasen Lapin luontokokemusten ja vaellusreissujen inspiroimaa.
Hänen kunnianosoitus pohjoisen erämaille ja elämäntyylille oli Freedom. Lapin taikaa siihen ja myös By the statue of seita-kappaleeseen toivat "Peltolan shamaanin" kosketisoittaja Sami Juntusen joikutapailu ja kahden lyömäsoittajan käyttö.
Saksofoni on se soitin, jolla yleisimmin jazzissa Lapin tuntureita on kuvattu, mutta Kuru ei onneksi jättänyt hommaa yhden kortin varaan, vaan Jarkko Niirasen tueksi tuli puhaltaja Verneri Pohjola, joka toi mukaan omat kirpeät mausteensa. Erityisen maukasta kuultavaa oli  Wave-kappaleessa kitaristi Jussi Jaakon Seppo Tynimäinen ryöpytys ja sen jatkeeksi Vernerin flyygelitorvi ja musiikkihan toi mieleen tietysti Pekka Pohjolan. Eittämättä isä- ja poika-Pohjolan olemuksessa on samaa vakavuutta. Lieneekö ollut jo lapsena, kun Pekka teki hänelle biisin Blues for Verneri. Toinen biisi, jossa Vernerin sanottava purkautui hienosti soiton kautta, trumpetin ääni nousi esiin usvasta kuin lentoon nouseva joutsen oli sävellys Mist. 
NINA MYA
Illan huipennus, sokeri pohjalla oli torniolaisen Nina Myan (Nina Höynälä) esiintyminen. Hänen näkemistä ensi kertaa livenä, odotin jännityksellä. Debyyttikiekko Flying Solo asetti riman tosi korkealle, eikä Nina pettänyt. Vauhdikkaasti levyn aloitusraidalla Illusion lähdettiin liikkeelle ja lähes koko albumi kuultiin.
- On kiva olla pohjoisessa. Kerroin yhtyeen pojille bussissa, kun tultiin Pyhälle, että on mukava taas sanoa  mie ja sie, eikä kukaan ihmettele, spiikkasi hymyilevä Nina alkulämmittelyn jälkeen ja oli lavalla kuin kotonaan.
Hän näytti omaavan luontaisen kyvyn ottaa yleisönsä ja hän osasi myös heittäytyä musiikin vietäväksi, mikä lisäsi vielä elämyksen vaikutusta.
Niin kuin albumillakin Ninan tulkinta Billie Holiday-klassikosta I`m a fool to want you oli myös livenä hänen kuningatarbiisinsä. 17-vuotiaasta asti kappaletta laulanut, Nina vei kuulijaa entistä syvemmälle, ja saattoi kuulla Lady Dayn nyökyttelevän pilven reunalta hyväksyvästi.
Allekirjoittaneen suosikkeihin  lukeutuivat ehdottomasti myös soul-ja popaineksia sisältävät ja tunnelmoinnille sijaa antavat  Sleepless ja The Heat. Jos levyllä kuulin Ninan äänessä häivähdyksen Sade`a, niin nyt Angie Stonea.
Tanssijoiden mieleen olivat luonnollisesti menevät kappaleet kuten Solitary ja One more time, mutta toimiva oli myös Ninan esiintymisen päättänyt Chick Corean Spain, jonka Joaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez-intro oli, taas upea välähdys laulajattaren loistavista tulkintataidoista, ennen kuin lattarirytmit saivat vallan, päästettiin irti ja annettiin mennä..
Loistava keikka! Nina tekee jazzia, jota monine mausteineen on mukava kuunnella niin livenä kuin levyllä. Nyt vain toivotaan hänelle ja bändille paljon keikkoja, ja odotetaan milloin Nina Mya keksitään maailmalla. Aika pianhan se kävi Verneri Pohjolalla, Iiro Rantalalla ja Timo Lassyllä, jotka edustavat myös kaikki aika retrohenkistä jazzmeininkiä, josta on helppo pitää.

13 syyskuuta 2012

Michael Monroe
viettää itsenäisyyspäivän Levillä!
Michael Monroe päättää menestyksekkään Sensory Overdrive - kiertueensa marras-joulukuussa. Bändi nähdään keikalla  Lapissa, Levin Hullu Poro Areenalla 6.joulukuuta.
Kiertue alkaa  23.11. Vuokatin Winter Open -tapahtumasta ja päättyy kolmeen keikkaan Helsingin Tavastia-klubilla itsenäisyyspäivän jälkeen. 
Michael Monroen viimeisin albumi Sensory Overdrive julkaistiin keväällä 2011 ja se nousi Suomen albumilistan ykköseksi myyden kultaa. Michael Monroe sai alkuvuodesta Emma-palkinnot Vuoden yhtyeenä sekä Vuoden rock-albumista. Brittiläinen Classic Rock-lehti puolestaan palkitsi levyn vuoden parhaana albumina.
Syksyn kiertueen lisäksi Michael Monroe valmistelee parhaillaan keväällä 2013 julkaistavaa uutta albumia. Michael Monroen pitää kiireisenä myös Nelosen The Voice of Finlandin toinen tuotantokausi, jossa hänet nähdään yhtenä tähtivalmentajista. 
Michael Monroen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat basisti Sami Yaffa, kitaristit Dregen ja Steve Conte sekä rumpali Karl Rockfist.
Ennakkoliput myynnissä keikkapaikkakohtaisesti alkaen MA 17.9.
Raj-Raj Band konsertoi Torniossa!
Tornion Rotaryklubi järjestää hyväntekeväisyyskonsertin Tornion Musiikkitalolla 13. lokakuuta  klo 19.30 - 22.30.
Pääesiintyjänä on supersuosittu, meänkielistä huumoria viljelevä  Raj-Raj Band Pajalasta, joka tekee loppuvuoden ainoan keikkansa Torniossa!!!
- Paikat pruukaa loppua kesken, kun Raj-Raj Band esiintyy. Nyt on paikkoja vain 330, joten kannattaa hankkia liput ajoissa, että saa varmasti paikan syksyn hauskimpaan iltaan, tapahtuman puuhamies Esa Palsi kehottaa. 
Totta. Raj-Raj Band kerää länsinaapurissa täysiä konsertti- ja tanssisaleja, missä esiintyykin ja kiinnostus kasvaa koko ajan Suomessakin. Alkuvuodesta Pellon Rohkihalliin se keräsi jo 650 kuulijaa. Ruotsissa esimerkiksi Luulajan kulttuuritalon suuren salin yhtye on loppuunmyynyt jo 7 kertaa peräkkäin ja Haaparannan konsertteihin on kannettu lisäistuimia. 
ESA PALSI 
Raj-Raj Bandin Tornion konsertti on osa Rotary-järjestön kansainvälistä projektia, jolla on tarkoitus saada polio hävitettyä maailmasta. Tulevan Musiikkitalon tapahtuman tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä lasten poliorokotuksiin.
- Edellisen kerran pari vuotta sitten keräsimme vajaat 10 000 € samaan tarkoitukseen ja näillä varoilla saatettiin rokottaa 20000 lasta, Esa kertoo, mutta korostaa, että poliota esiintyy vielä Nigeriassa, Afganistanissa ja Pakistanissa, joten siltä ei ole kukaan vielä täysin turvassa nykyisten nopeiden matkustusmahdollisuuksien takia.
Esa Palsi ehdottaa Raj-Raj Bandin konserttia oivana vaihtoehtona esim. yritysten pikkujouluporukoille. Lippuja saa ennakkoon Tornion Matkailutoimistosta, Disainereilta ja Tornion rotareilta. Lipun hinta on 35 € /280 SEK.

11 syyskuuta 2012

Beatlesin eka sinkku Love me do tänään 50 vuotta!
Syyskuun 11 päivä 1962 George Martin kutsui Beatlesit Lontooseen levyttämään ensimmäistä levyään  Love me do, jonka B-puolella oli   PS I  love you .
Hän oli kuullut, että heillä oli uusi rumpali. Hän ei halunnut riskeerata. Hän päätti palkata kokeneen levytysrumpalin, jonka nimi oli Andy White, ja pitää hänet kaiken varalta paikalla. Hän ilmoitti siitä Brian Epsteinille, mutta Ringolle ei kerrottu.
He aloittivat Love me don ja 17 ottoa tarvittiin ennenkuin George Martin oli tyytyväinen. Ringo oli epävarma, koska oli ensi kertaa studiossa. Kun Beatles palasi tekemään B-puolta, rumpalin pallilla istui toinen rumpali ja Ringo sai maracasit käteen ja hänen nimensä loisti vain A-puolen biisissä Love me do.
 Sinkku ilmestyi kauppoihin lokakuun 4. päivä 1962 ja parhaimmillaan se nousi Brittein listalla sijalle 17, johon George Martin oli suhteellisen tyytyväinen. Hän kuitenkin etsi kappaleita muualta ja ehdotti Beatlesille seuraavaksi sinkuksi laulua How do you do it. Se ei kuitenkaan kelvannut yhtyeelle ja se annettiin Gerry and the Pacemakersille ja siitä tuli listaykkönen, mutta Fab Fourilta oli tulossa jotain paljon parempaa...Please please me....