torstai 4. marraskuuta 2010

Juice tekee hyvää!
Pispalassa Jytää
Juicen & Coitus Intin Parhaita(Suomi-Solistit)

Juice Leskisen kuoleman jälkeen hänen tuotantoaan on laulettu uusiksi yllättävän vähän. Lähinnä hänen tamperelaisystävät ovat kokoontuneet mestarin laulujen äärelle. Vuosi sitten ilmestyi ensimmäisenä Pate Mustajärven Ollaan Ihmisiksi-levy. Pian sen jälkeen tuli Mika Sundqvistin Juice 4ever, jolla on mukana paljon samoja artisteja kuin tuoreella Pispalassa Jytää-kokoelmallakin. Ikurin turbiini esittää molemmilla jopa saman biisin Elämässä pitää olla runkkua, joka onkin minusta ainut Juice-biisi, johon Paten ääni oikeasti sopii.
Pispalassa jytää-levyllä Juicen biiseillä tehdään hyvää, sillä albumin tuotto menee Tampereen ensi- ja turvakodin toimintaan lastensuojelun hyväksi. Lisäksi levyn tekemistä on tukenut Reino-brändin omistaja Arto Huhtinen.
Levy koostuu Coitus Intin kahden ensimmäisen levyn sekä Juice ja Mikko -albumin parhaista paloista. Projektin takana on pispalalainen Hauli Bros-yhtye, joka oli useina kesinä soittanut muutaman nostalgisen Coitus Int -keikan. Vuonna 2005 itse Juice oli paikalla ja osallistui keikkaan laulamalla ravintolan pöydästä. Coitus Int -klassikoiden uudelleen levyttämisestä oli jo silloin puhetta, mutta se jäi odottamaan parempaa hetkeä.
Pispalassa Jytää-levyllä on mukana Manserockin koko kerma ja aika monessa biisissä myös Juicen henki elää. Leskisellehän tärkeintä olivat tekstit, eikä musiikilla ollut niin väliä. Lieneekö syy juuri siinä, että levyllä onnistuvat parhaiten juuri sanoittajat Heikki Salo ja Pauli Hanhiniemi. Kollegat näkevät pintaa syvemmälle ja Juicen runollisen helmen 3.30 ja itseironisen Klovni heittää veivin-laulun viesti välittyy.
Nostalgianälkäisille mannaa on tietenkin alkuperäisten Coitus Int-jäsenten Mikko Alatalon ja etenkin Niuvanniemen hoitopojan ykkösbaritoni Pentti Penninkilammen läsnäolo. Hän on se soulääni Panomiehessä ja Mikon kanssa hän laulaa myös Odysseuksen, joka pääsee vihdoin oikeuksiina Henrik Perellon jousi-ja huiluarrien myötä eli irti alkuperäisen autenttisuudesta.
Jokainen artisti sai valita oman biisinsä ja nappiin osuvat myös laulavat kitaristit Heikki Silvennoinen Cream-pastississaan Ruisrock ja Erja Lyytinen Kuopio tanssii ja soi-biisissä. Myös Harri Marstion Mari, Olli Lindholmin Syksyn sävel ja Jani Wickholmin Hän hymyilee kuin lapsi ovat ihan kelpo kuultavaa, mutta mitään uutta Juicen lauluihin he eivät tuo.
Aikanaan Tapani Kansaa syytettiin ylipateettisuudesta. Termiähän ei nykyään enää paljon viljellä, mutta tällä levyllä samasta syystä voi sormella osoittaa Jarkko "Teräsbetoni" Aholaa Hengitä sisko-tulkinnassa. Yli hilseen menee myös, useimmiten CCR:n kanssa onnistunut Pentti Hietanen Matkasoittajat (Travellin` band)-biisissä.
Albumin päätöslaulu on Mestari poissa jo on. Se on uutta Mikko Alataloa, jossa hän riimittelee muun muassa: Me saimme sulta paljon oppia/ Suomi-poppia kuinka luodaan/ Juodaan nyt kielelle suomen!/ Sen mestari poissa jo on.
3/5 Väylän Pyörrettä