23 syyskuuta 2011

Näkikö Victorian 1000 vai 3000 ihmistä?
Väärien yleisölukujen ongelma!










Kaksi ensimmäistä kysymystä, joihin ihmiset haluavat vastauksen eilisen kruununprinsessa Victorian Tornion vierailunkin yhteydessä ovat: Onnistuiko keikka ja oliko paljon väkeä?
Ensimmäiseen on helppo vastata kyllä, mutta kuinka paljon ihmisiä oli Victoriaa katsomassa, ei koskaan selviä.
Kun Pohjois-Suomen tv-uutiset ilmoitti yleisömääräksi yli tuhat, niin MTV3:n mukaan poliisi arvioi ihmisiä olleen vähintään 3000!
Kumman sanaan luotat enemmän YLEn vai poliisin?
Luulen, että jälkimmäinen jää kirjoihin, vaikka historiakirjoituksessa faktatietoon pitäisi pyrkiä.
Kun yleisömäärä on katsojan silmässä, arviot ovat mitä sattuu, eikä ongelma ole uusi. Pitimpään elänyt legenda koskee 1950-ja 1960-lukujen Aavasaksan juhannusjuhlia. Jopa prograduissa edelleen mainitaan, että parhaimmillaan juhannujuhlilla vieraili kaksikymmentätuhatta ihmistä, kun faktat ja myydyt lippumäärät löytyvät matkailuyhdistyksen pöytäkirjoista.
Parhaimmillaan vaaralla oli 10-15000 ihmistä, sillä tuskin siellä tuhansia liputtomia oli. Itse löysin aihetta tutkiessa erään juhlapuheen, jossa oli käytetty Lapin lisää kunnolla ja ennätys oli 27 000 ihmistä. Jos tuo pitäisi paikkansa, ihmiset olisivat jo tippuneet tungoksessa vaaran kalliolta.
Yleisömäärien ilmoittelu saa usein huvittaviakin piirteitä. Kun on useampi järjestäjä ja he antavat haastatteluja eri lehdille, niin eräänkin festivaalin kävijämäärä nousi kahdessa päivässä kolmella tuhannella. Toinen pitkäikäinen tapahtuma ilmoittaa kävijämääräkseen joka vuosi 5000, vaikka sateisina kesinä oikea luku on ollut lähempänä tuhatta.
Myös festivaalien ilmaiskonsertit antavat mahdollisuuden paisuttaa todellista kävijämäärää mielivaltaisesti.
Onko ongelmaan ratkaisua? Vaatimattomuus ja rehellisyys ei ehkä ole kaunista, mutta festivaalit voisivat ainakin tehdä niinkuin Pori Jazz, että ilmoittavat kuinka paljon lippuja pitäisi myydä, että pääsevät omilleen. Twin City Festivalskin näin tekee, ilmoittaa yleisömäärän, jolla ”pää pysyy pinnalla”. Tapahtuman jälkeen nähdään sitten miten kävi.
Esimerkiksi Ylläjazz & Bluesin, Pakkasukon ja tietysti Kalottjazz & Bluesin kohdalla, joka kustannetaan osin veronmaksajien varoilla, olisi hauska joskus kuulla, paljonko tuli voittoa vai tuliko tappiota? Toki Finland Festivals ilmoittaa joka vuosi viimeksimainitun myydyn lippumäärän.