Ivalon RETRO 50 vuotta! Jos käytte esimerkiksi Ismo Alangon keikoilla, voitte nähdä hänen yllään RETROsta ostetun paidan tai Remun jalasta bongata liikeestä hankitut kengät, joita rokkivaari osti heti kerralla useamman kymmenen paria.

Hilja ja Olavi Petterssonin RETROsta eli Asuste-Pettersonista on tullut julkkisten ja tavallisten bussituristienkin suosikkikohde Ivalon keskustassa. Paikka on oikea aarreaitta, sillä sen valikoimat pursuavat muotitamineita 1960-ja 1970-luvuilta.
Liikkeen uusi kukoistuskausi alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun Petterssonit kantoivat kellarista vanhoja piikkikärkikenkiä ja ne alkoivat mennä kuin kuumille kiville.
- Onneksi meidän edesmennyt poikamme Henry antoi vinkin. Muuten vaatelaatikot olisivat varmasti vieläkin avaamattomina kellarissa. Eihän me tiedetty ollenkaan, että vanha muoti kiinnostaa, Hilja myöntää ja sen jälkeen vanha Regma-kassakone vuodelta 1960 on taas pitkästä aikaa soinut iloisesti.
Hilja ja hänen miehensä Olavi avasivat vaateliikkeensä oven 1.12.1960! Pankkineiti ja sähkömies vaihtoivat alaa, kun huomasivat, että Ivalosta puuttui valmisvaateliike, jota tarvitsivat erityisesti rajantakaisen Tuuloman voimalatyömaan työntekijät.

Hiljalla kaupankäynti oli verenperintöä, sillä hänen isänsä Fritiof Junttilalla oli Ivalon ensimmäisiä sekatavarakauppoja. Lisäksi Hiljan sisarista Unto, Veikko, Hilkka ja Vilho ovat olleet kauppiaita.

- Kun Tuuloman suomalaisväki tuli juhlimaan Ivaloon, meidän liike oli aina auki. Kun tanssit hotellilla loppuivat aamuyöllä, ihmiset tulivat ostoksille. Parhaimmillaan meillä oli 15 myyjää ja laajennettiinkin kaksi kertaa, Hilja muistelee.

Kun Tuuloman rakentaminen loppui, Asuste Pettersonilla myynti hiljeni ja heille jäi kellarit täyteen tavaraa. Alkuaikojen huumassa ostettuja, nyt nostalgisia asusteita, myydään taas täysillä. On teryleeniä, krimpleeneä ja muun muassa tuotemerkkejä; Kaunotar, Eveta, Tammi-tuote, Maritta, Anne, Tip Top line, Tuulia, Ava, Favorite, Primas ja Hava, joita ei mistään muualta enää löydä.
Ja julkisuuttakin RETRO on saanut. Sana on kiertänyt. Hilja laskee, että heistä on ollut juttuja yli 30 lehdessä. Maailmaltakin on käyty ihmettelemässä.
- Täällä kävi kesällä yksi amerikkalainen kuvausryhmä. Valoja oli joka puolella. Kuvasivat joka kulmasta ja useamman päivän.

Petterssonien vaatteista ja kengistä ovat olleet innoissaan myös elokuvatuottajat ja kenkätehtaiden suunnittelijat, jotka ovat vanhan pohjalta luoneet uutta.

- Meille on ehdotettu nettikauppaakin, mutta sellaiseen ollaan jo liian vanhoja. Hyvä kun jaksetaan liikettä pyörittää, Hilja tuumaa ja myöntää, ettei heidän kahdella etelässä asuvalla pojalla ole kiinnostusta liikkeen pitoon.
- Jos meidän vanhin poika Henry eläisi, hän olisi kehittänyt ja jatkanut kauppaa ja varmasti järjestänyt meille isot 50-vuotisjuhlatkin, ensi vuonna 89 vuotta täyttävä Hilja Pettersson sanoo, hiukan surullisena.

Blues Stationista Suomen roots-baari!

Äänestä!

Blues-musiikin suomalainen verkkolehi Blues-Finland. com etsii Suomen juurevinta kuppilaa, joka satsaa vahvimmin elävään ja/tai tallenteilta soitettavaan bluesiin ja sen sukuiseen musiikkiin.

Roots-paikkoja riittää moneen lähtöön ja kolkkaan isoista kaupungeista pieniinkin paikkakuntiin. Verkkolehti on laatinut alustavan listan mestoista. Joukosta löytyy myös Tornion Blues Station music bar, mutta myös mitä tahansa listan ulkopuolista kuppilaa saa äänestää.

Voi myös jättää äänestämättä ja vain osallistua palkintojen arvontaan.Viimeinen äänestyspäivä on 14. joulukuuta. Äänestää voi nimellä, nimimerkillä tai nimettömänä..
Kaikkien sähköpostiosoitteensa ilmoittaneiden kesken pääpalkintona arvotaan moderni versio klassikko-tuotteesta:Sony Walkman. Lisäksi iso läjä levypalkintoja.

Lue Blues Station-haastis tääältä!

Southern rockin taiturit Torniossa!Maaliskuussa julkaistu North Will Rise Again-kokoelma esittelee Suomen parhaat southern rock-bändit. Levyn myyntiä on vauhditettu pitkin vuotta keikoilla ympäri maan.
Tulevana viikonloppuna turnee piipahtaa vihdoin pohjoisessa ja perjantaina 26. marraskuuta Tornion Umpitunnelin lavalla nähdään kolme levyn bändiä: Havana Black ja rajakaupungin ylpeydet Greedy Pig ja Free Ride. Seuraavana iltana, yhtyeet esiintyvät vielä Oulun Nuclear Nightclubissa.
North Will Rise Again-levyn tuottajan Hannu Leidenin johtama Havana Black on pysynyt vuosikymmenet genrensä keulakuvana Suomessa ja sitä pidetään ennen muuta loistavana livebändinä.
Yhtye kuuluu niihin ensimmäisiin, jotka melkein breikkasivat Amerikassa 1980-luvun lopussa. Guns`n`Rosiesin silloinen manageri Alan Niven innostui ensinnä yhtyeen Indian Warrior-levyn kannesta ja sittemmin sen sisällöstä. Havana Black jopa muutti Los Angelesiin, mutta siellä kaikki meni pieleen. Vielä muutamaa vuotta myöhemmin yritettiin Jimi Hendrix-tuottaja Eddie Kramerin kanssa, muttei tärpännyt. Historian lehdille jäi ainoastaan laulun Lone Wolf kunniakas 17.sija Billboardin radiosoittolistalla.
Pitkään kuvioissa on ollut mukana myös Greedy Pig, jolta Umpparissa kuullaan livenä varmasti useampikin piakkoin julkaistavan albumin kappale.Pikkulämpimäiset Holler ja Idle motion nautittiin jo North Will Rise Again-kokoelmalla, jonka muuten avaa komeasti Free Riden Never met a miracle.
Free Riden voimakaksikko Toni Ylianunti ja Tapani Ollonen ovat tuttuja Meri-Lapissa myös Tornion Musiikki-liikeestään. Luonnollisesti sieltä löytyy hyvät valikoimat myös southern rockia. Osa levyistä on Tonin Rebel Musicin(kuva) peruja, jota hän pyöritti ennen yhteisyritystä. Sen levyaarteet houkuttelivat jo 1990-luvun lopulla asiakkaita Luulajaa, Oulua ja Rovaniemeä myöten.
Toni, osaatko sanoa milloin southern rock tuli Tornioon ja milloin se sinulle kolahti ?
- Uskoisin että jo 1970-luvulla täälläpäin kuunneltiin varmaan jotain Allman Brothersia ja ehkä ZZ Toppia, mutta itse aloin hahmottaa näitä etelän bändejä joskus 1982-83. Vanhan bändikaverin (Frostbite) isoveljen levyhyllyä tutkiessa löysin Blackfootin, ZZ Topin, Lynyrd Skynyrdin ja Molly Hatchetin.
- Minusta tuntuu, ettei silloin vielä varsinaisesti puhuttu southern rockista, vaan taisivat nämä edellämainitutkin mennä heavy- ja hard rock-nimikkeiden alle.
- Omassa kaveripiirissä alettiin vasta 1980-luvun loppupuolella niinsanotusti suuremmin innostua southern- musasta, mutta minut se oli vienyt jo siihen mennessä täydellisesti mennessään.
-Kaikki tuntui olevan balanssissa; musiikki, raju asenne ja ulkonäkökin ja tuli hankittua läjäpäin genren levyjä; Doc Hollidaytä, Black Oak Arkansasia, Outlawsia, Johnny Winteriä, Georgia Satellitesia, Jason & The Scorchersia ja Point Blankia.
Milloin southern rock alkoi kuulua sitten torniolaisessa rockissa?
Tuliko musa moottoripyörien mukana?
- Minusta täällä pyöräukot alkoi kuunnella etelän musaa vasta 1990-luvulla, mutta väittäisin että Greedy Pig oli eka bändi 1980-luvulla, josta tyylin vaikutteet kuului kunnolla. Pänen laulussa Black Oak Arkansasin Jim Dandy ja ZZ Topin Billy Gibbons ovat vahvasti mukana. Greedythän soittivat myös niitten biisejä covereina. Toisaalta sieltä kuului myös Feelgood/Pirates –vaikutteet, mikä teki bändistä minusta omaperäisen.
Meri-Lapissahan genre voi hyvin. Allekirjoitatko väittämän, että Kemissä southern rock esim. De Soto on enempi kallellaan vanhaan rockiin kun taas Torniossa Free Ride suosii enempi painavampaa Lemmy-otetta?
- De Soto on minusta ehkä enemmän Stevie Ray Vaughan-bluesia, mutta löytyyhän sieltä etelän meininkiäkin. Tepa Lukkarinen on kova southern-diggari!
- Free Ride taas edustaa uudempaa sukupolvea. Niin kuin sanot, nojataan hiukan raskaampaan osastoon. Meidän yhteinen raamattu on Zakk Wylden Pride & Glory -yhtyeen ainoaksi jäänyt levy vuodelta 1993, mutta pyristellään lokeroitumista vastaan. Tehdään raisua rokettirollia, joka on varmasti velkaa southern –sankareille, unohtamatta Lemmyä tai Peer Günttiä.
Tornion Musiikki pitää yllä monipuolista levyvalikoimaa, miten southern rock menee kaupan?
Hyvin. Enemmän ostetaan näitä vanhoja nimiä, joita edellä luettelin, mutta onhan joukossa aina joku uusikin, joka myy tosi hyvin kuten esimerkiksi Black Stone Cherry.
Umpitunnelin alustava aikataulu: 22.45 Free Ride, 23.30 Havana Black & 00.30 Greedy Pig!

Kaamosjazz sai lisäaikaa! Saariselän suurimmat yrittäjät ja samalla suurimmat hyötyjät ovat lupautuneet osallistumaan Kaamosjazzin taloudelliseen tukemiseen ja ovat päättäneet ottaa vetovastuun tapahtumasta. Tapahtuman "sielu" Kauko Launonen luopuu festivaalin vetämisestä.
On jännittävää nähdä, miten Kaamosjazz muuttuu. Onko perinteisen tunnelmallisen, mainstream-festivaalin aika ohi vai jatketaanko entiseen malliin. Siitä on luvattu alustavaa tietoa jo ensi maaliskuussa.
Kolmekymmentävuotisen historiansa aikana Kaamosjazz on kasvanut pienestä kolmen konsertin viikonlopusta yhdeksi Suomen tunnetuimmaksi musiikkifestivaaliksi. Kaamosjazzin myötä marraskuun viimeisestä viikonlopusta muodostui 1980-luvulla koko Pohjois-Lapin taloudellisesti merkittävin viikonloppu. Aiemmin vuoden hiljaisin hetki täyttyi tuhansista jazzvieraista, väkeä tuotiin ylimääräisillä lennoilla ja pääsyliput myytiin loppuun jo edellisenä keväänä. Lukemattomat yritykset huomasivat tapahtuman sopivaksi kulttuuripitoiseksi vuoden päätösjuhlaksi, jolla muistettiin henkilökuntaa ja liiketuttavia.Yhteiskunnan apua ei tarvittu.
Pari vuotta sitten alkoi pääsylippujen myynnissä näkyä pientä laskua ja viime vuoden Kaamosjazzeissa tapahtui romahdus. Tulot eivät riittäneet menoihin ja järjestäjälle, Kaamosjazz ry:lle jäivät viisinumeroiset velat. Osasyynä oli tietenkin kaikki yllättänyt lama, mutta pahin isku oli kuitenkin, että yritykset ja heidän vieraansa jäivät pois yleisön joukosta. Järjestäjän mukaan syynä oli uutisointi, jonka mukaan kaikki Lapissa järjestettäviin tapahtumiin osallistuvat ovat korruptoituja tai korruptoijia.
Tämänvuotinen Kaamosjazz järjestetään 25.-28.11. ja tästä löytyy ohjelma!

Meänlandin reggae OK!
Nouse, seiso (Get up, stand up)

Luulajan Tornedalsfesteillä kuultiin haaparantalaisen The Meänland-yhtyeen käännös Nouse, seiso reggaekunkku Bob Marleyn klassikosta Get up, stand up . Edellisen vuoden juhlilla hitiksi nousi Markus Fagervallin & Willy Clay Bandin kantriballadi Kruuvamies .
Suomalaisen korvaan Nouse, seiso-kappaleen teksti ehkä särähtää, mutta Adam "Aatu" Huuvan viesti onkin tarkoitettu meänkielisille ja se tuntuikin menevän hyvin perille oman väen parissa Luulajassa. Huuvan rinnalla lauloi Heidi-Maria Alatalo ja Sami Bergman soitti kitaraa ja Jani Nikula bassoa.
Kuten tiedetään Ruotsin Tornionlaakso kamppailee meänkielen säilymisen puolesta, mutta Suomen puolen murre voi hyvin ja jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin.
Vuonna 1997 kirjoitin meänkielisten MET-aviisiin ensimmäisen musiikkijuttuni, jossa kehoitin meänkielisiä nostamaan esille omia musiikin tekijöitä. Viittasin kuinka tärkeä ase musiikki on ollut esimerkiksi saamelaisille oman identiteetin vahvistajana.
Saamelaismusiikin ja joiun uudistaja Nils-Aslak Valkeapää korosti aina, että tärkeintä on tekeminen. Toiset musiikkikokeilut epäonnistuvat, toiset onnistuvat. Paikalleen ei saa jäädä, koska se tietää kulttuurin kuolemaa, hän alleviivasi.
Nouse seiso jamaikalaisrytmein ei ole uusi juttu meänkielisille. Hasse Alatalo ja Raj-Raj Band tekivät John Merasniemen hulvattoman joppaustarinan pohjalta Lasti oli varmaanki arvoisa -kappaleen, jossa kaikki reggae-palikat ovat kohdillaan. Myös Jordin seuraavalle albumille on tulossa meänkielinen reggae. (Kuva: Elina Stoor)
The Meänland - Naista en saa (Bob Marley - No woman, no cry)
The Meänland - Hauras (Sting - Fragile)

Källi Joulupukille!

Ja muita uutisia!

Duudsoneiden Jukka ja Jarppi lähtivät Korvatunturille oppimaan joulun sanomaa Joulupukilta itseltään. He kyläilivät Korvatunturilla Joulupukin luona. Joulupukki tunnetaan joka puolella maailmaa, mutta kuinka moni tietää, että pukki tulee Suomesta? Miten oikean pukin tunnistaa?
Maailmassa on paljon valepukkeja, ja nehän täytyy paljastaa Duudson-tyyliin. Oikea, se napapiirin hehheh- Joulupukkikin löytyi. Jarppi ja Jukka Korvatunturilla – katso video täältä Subilta

>>>

Kemin Koodin Band Challenge huipentuu perjantaina 26.11. pidettävään finaaliin. Aikaisemmin kerran järjestetyn koitoksen voitti helsinkiläinen Walkalone.

Syksyn alkukarsintoihin osallistui 24 bändiä, joista loppukisaan selvisivät Facelift (Oulu- Vaala), Playback (Kemi), Madhatter (Tornio- Raahe- Oulu), Vained ( Haukipudas), Clara (Oulu), Athorial (Kemi), Satellite Stries (Oulu) ja Renvoyers (Tornio).
Voittajan ratkaisee arvovaltainen tuomaristo ja parhaita odottavat mainiot palkinnot. Ensimmäinen saattaa päästä jopa levyttämään. Ainakin yhtye pääsee tapaamaan levy-yhtiö EMI:n, ohjelmatoimisto Dex-Viihteen ja Scandal Music Companyn edustajat. Toiseksi tullut saa studioaikaa ja äänittäjän TicoTico-studiolta (arvo 270€) ja kolmas lahjakortin Kemin Musiikkiin (arvo 50€).

>>>

Tv:n puolelta sunnuntain Tanssii Tähtien Kanssa-finaaliin voitosta kisaavat kaksi eniten lappilaisverta omaavat eli

Laura Voutilainen ja Antti Tuisku, joista jälkimmäinen on jo pitkään ollut yleisön suosikki. Kun toinen reality loppuu toinen alkaa. Idolsin ensimmäiset koelaulut ovat takana ja tulevana viikonloppuna kiertue suuntaa Rovaniemelle.

Idols-kolmonen Antti Tuisku toivoo tulevalla viidennellä kaudella enemmän miesenergiaa.
– Toivoisin, että mukana olisi poppareita, jotka oikeasti tekevät sitä hommaa suurella sydämellä ja erityisesti miespuoleisia sellaisia. Nyt vain rohkeasti sinne koelaulupaikalle kaikki. Tsemppiä jokaiselle laulajalle, Antti kannustaa.
Ilmoittautuminen koelaulupaikalla Rovaniemen kaupungintalolla perjantaina 26.11. klo 11.00. Lauantaina ilmoittautumisia ei enää oteta vastaan, silloin tuomareille esiintyvät perjantailta jatkoon päässeet laulajat!