Viimeiset lehdet tippuvat puista. Mennyt kesä on enää muisto vain. Vanhojahan ei saisi muistella, mutta en voi olla palaamatta kesän festivaalien kävijämääriin rajan molemmin puolin.Lapin kolme suosituinta musiikkijuhlaa olivat Simerock (20 000), Jutajaiset (16 000) ja Twin City Festivals (8 000) kuten viime vuonnakin. Sitten tulevat 3000-4000 kävijän tapahtumat Pyhä Unplugged, Satama Open Air ja Kalottjazz & Blues.
Merilappilaisittain kesä oli rikas. Melkein joka viikonlopulle riitti pieniä musiikkitapahtumia. Kemissä uusi festivaali Scandal Music Festival epäonnistui.
Haastatteluissa järjestäjät aikoivat tähystää Ruotsin puolelle, mutta senhän teki jo Tornio Festival ja veti vesiperän.Väkeä ei tullut Kemissä odotetusti myöskään Satama Open Air-tapahtumaan, vaikka Sonata Arctica oli saanut rinnalleen useamman ykkösbändin.Olisiko Simerock massiivisella rockkattauksella vienyt nuorten viikkorahat? Pienemmistä häppeningeistä Juicerock oli menestys ja kehittämisenarvoinen.
Torniossa muotoaan etsivä Twin City Festivals piti kutinsa, mutta osoitti, ettei Paula Koivuniemi kahtena perättäisenä kesänä yleisöä kiinnosta, jos uusiutumista ei tapahdu. Tanssit Tornionjoen rannalla ja Kaulinrannan kaupunginteatterin vierailu olivat myös yleisön mieleen. Pienemmät TornioHaaparanta-tapahtumat, Kalottjazz & Blues etunenässä, monipuolistivat kesän musiikkitarjontaa, mutta uutta yleisöä ne eivät saaneet. Harmi vain, kaupungit eivät käytä hyväksi vieläkään Tornionjoen rannan ulkolavoja, joita Umpitunneli on tarjonnut vuosia tapahtumien käyttöön.
Ruotsin puolella fästeistä osataan nauttia enemmän, sillä yksittäisenä esimerkkinä pelkästään ruotsalainen schlagerkonsertti Diggiloo veti Haaparannalla yli 3 200 kuulijaa! Se on tosi paljon kun ajattelee, että kaupungin väkiluku on 4.800. Huomioitava on myös pitkät perinteet omaava, runsaasti kulttuuritarjontaa sisältävä, Pajalan Markkinat, joka kerää vuodesta toiseen 20-30 000 vierailijaa.
Suurin ihmetyksen aihe on kuitenkin Kiirunafestivaali, joka kokoaa kolmen heinäkuisen päivän aikana kaupungin keskustaan huikeat 70-80 000 kävijää. Miten he sen tekevät, sillä Kiirunassahan on asukkaita noin 18.000 eli vähemmän kuin Rovaniemellä, Kemissä tai Torniossa.
Yleisin selitys on, että kiirunalaiset ovat oppineet muuttamaan kymmenessä vuodessa käytöstään. Lomalle
lähdetään vasta festivaalin jälkeen ja kaikki etelään muuttaneet sukulaiset vierailevat festivaaliviikonloppuna.Tapahtuman ohjelmarunko ei ole ihmeellinen. Päivällä on puuhamaata, tivolia, laulua ja soittoa ikäryhmälle 0-21 ja illalla aikuisia viihdyttävät eturivin ruotsalaiset poptähdet ja tanssittavat parhaat dansbandyhtyeet.
Kaikki vie kuitenkin aikansa. Kiirunafestivaalikin on kasvanut pikkuhiljaa. Se syntyi Kiirunan kaupungin täyttäessä 100 vuotta vuonna 2000. Lähtökohdat eivät olleet otolliset, sillä edellisenä vuonna oli yritetty herättää henkiin vanhaa Ljusets festivaalia paikallisella Kupol-torilla, mutta väkeä tuli vain muutama sata ja maksettavaksi jäi 250 000 kruunun tappiot.
Kuitenkin päätettiin yrittää. Nimi muutettiin Kiirunafestivaaliksi. Juhlatoimikunnassa oli vain pari, jotka uskoivat asiaan ja kiirunalaiset palkitsivat heidät. 13 000 ihmistä saapui kuuntelemaan Smokieta, Markoolioa, Hardcore Superstaria, Boomfunk MC:tä, Nanne Grönvallia ja Bo Kaspers orkesteria.
Tänä päivänä Kiirunafestivaali on jo itsestäänselvyys ja kaikille kaupunkilaisille yhteinen asia. Se on Norrbottenin suurin ja kaunein. Sananmukaisesti Kiiruna puhaltaa yhteen hiileen. Olisiko se menestyksen salaisuus?
Viime kesänä mukana oli 25 yhdistystä, 100 suurempaa ja pienempää yritystä ja työntekijöitä 350. Festivaalin vetonaulat olivat Kent ja Ark ja kaikkiaan mukana oli 33 musiikkiesitystä.
