keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pigmill, draivia Syvästä Etelästä!
Kemiläisen Pigmillin pomomies Peter Miinala allekirjoittaa, ainakin osittain, että Lynyrd Skynyrd on yhä southern rockin kunkkuyhtye.
- Kyllähän Skynyrdillä on läjäpäin hyviä kappaleita ja bändi toimii kuin tauti, mutta kyllä sen parhaat päivät ajoittuvat 1970-luvulle. Genrelle sen merkitys on kiistaton, mutta bändin nykymeininki alkaa olla jo osittain sellaista AOR-osastoa.
Tänään tulee kuluneeksi 33 vuotta, kun alkuperäistä Lynyrd Skynyrd-bändiä kuljettanut lentokone teki pakkolaskun Missisipin deltalle ja maahansyöksyssä saivat surmansa yhtyeen keulakuva Ronnie Van Zant ja kitaristi Steve Gaines.
Onnettomuus merkitsi Lynyrd Skynyrdin neljä vuotta kestäneen kultakauden päättymistä. Vaikka viikatemies on vieraillut yhtyeessä taajaan lentoturman jälkeenkin, bändi on sinnitellyt urhoollisesti eteenpäin. Jatkuvista miehistövaihdoksista huolimatta fanit eivät ole sitä hylänneet.
Suomessa southern rock voi hyvin ja Meri-Lapistakin löytyy ammattitaitoisia kokoonpanoja, Pigmillin lisäksi Kemistä De Soto ja Torniosta Free Ride, Supercharged ja tietysti täkäläiseksi on laskettava myös Greedy Pig.
Peter Miinalan Pigmill on tänään ajankohtainen uunituoreen Drive-pitkäsoiton myötä, eikä se ole mitään Lynyrd Skynyrdiä uudelleenlämmitettynä, vaan paljon muuta. Rytmiryhmä Antero Pöntisenaho-Jari Keinänen valaa perustan, mutta huomion vie kitaristi-laulaja Miinala, jonka kynästä kaikki levyn kappaleet ovat. Hänen osaaminen varsinkin kitaristina saa kuuntelemaan tarkemmalla korvalla. Miehestä on moneksi. Moonshinen liukas slide-laskettelu, Thinking `bout my baben jouheva kantripikkaus höystettynä Kari "Hautsi" Hautalammen kilkankalkan-pianolla ja Howling at the moonin rento sinisävytteinen Vaughan Bros-meininki nousevat Driven kymmeniköstä parhaiten esiin.
Vaikka Pigmill perustettiin jo vuonna 1997, Drive on vasta yhtyeen toinen albumi. Esikoinen On The Loose saatiin markkinoille monen mokan kautta vuonna 2002. Miten oli Peter, oliko kakkosen synnyttäminen helpompaa?
- Itseasiassa vain hiukkasen. Driven instrumenttiosuudet nauhoitettin jo vuonna 2005, jolloin levy oli alunperin tarkoitus julkaista. En kuitenkaan ollut tyytyväinen omaan lauluuni ja hyllytin levyn.
- Meni neljä vuotta kunnes Sira Moksi pyysi Moneksi-levylleen mukaan. Evil-biisin äänityssessioissa tutustuin sitten Kime Klemettiseen. Hänen kanssa tultiin sen verran hyvin juttuun, että päätin viimeistellä omankin levyni hänen studiossaan.
Bändinä olette olleet syyttä jonkinlaisessa uutispimennossa. Miten keikkoja riittää?
-Mehän keikkailemme itse asiassa aika paljon tällaiseksi rock-pumpuksi. Kiireisimpinä vuosina on tehty noin 50 keikkaa. Koska elanto ei ole kiinni bändistä, niin keikkaa tehdään sen verran ettei se ala vielä maistua työltä.
Näytte tekevän Pigmillillä myös cover-keikkoja?
- ZZ Top-ohjelmistolla on esiinnytty viimeksi ja lisäksi on joskus muinoin heitetty muutama Hendrix-tribuutti.
- Sira Moksin kanssa soitin muutama vuosi sitten myös AC/DC:tä ja Pigmillin lisäksi olen tätänykyä mukana myös Deep In Rock-bändissä, joka soittaa Purple-klassikoita.
Mistä oma kitaransoittoinnoitus lähti, jostain rokkiesikuvastako?
- Oma soittohistoriani alkoi 12-vuotiaana, kun setäni Veijo antoi minulle akustisen kitaran kouraan ja näytti kolme sointua, joita harjoittelin sormet verillä seuraavat pari tuntia. Sen jälkeen vietinkin viikonloput melko tiiviisti Uncle- Vepan opissa.
- Parin vuoden päästä minä opetin jo sitten häntä. Veijo oli minun lapsuudensankarini ja kukapa tietää missä sitä olisi tänä päivänä ilman häntä ja kitaraa. Luultavasti olisin ainakin monta ikimuistoista bändireissua ja muusikkoystävää köyhempi.

Ensimmäinen isompi bändisi oli Pentti Korpelan Loputkin Loat. Pääsitkö levyttämään
sen mukana?

- Loputkin Loat tuli mukaan kuvioihin 15-vuotiaana. Tunsin bändin basistin Seppo Salmen hänen veljensä kautta ja sain Perämeren Pohjukan Puhurin kuunteluun. Ihastuin levyyn ja kun bändin kitaristin pesti tuli hakuun menin koesoittoon ja sain paikan. Olihan se minulle iso juttu. Pääsin myös studioon ja soittamaan levyille Alkulimasta ihmiseksi, Outo pisto ja Kova luu. Loppujen Lokien kautta tutustuin myös Pigmillin ensimmäiseen rytmiryhmään.
Minkälaisella ohjelmistolla Pigmill lähti liikkeelle?
- Meillä oli alussa kymmenisen kappaletta, joista puolet omia ja puolet Hendrixiä, ZZ Toppia ja Johnny Winteriä.
- Meidän ensimmäinen keikka oli Torniossa ja tilaisuus oli varmaankin Lapland Tattoo Weekendin ensimmäinen versio. Silloin esiinnyttiin vielä nimellä Triple Trouble ja bassossa oli Tommi Korjonen ja rummuissa Jari Keinänen.
Pigmill vaalii teksasilaisen musiikin perinteitä. Lynyrd Synyrdin lisäksi, listaa muutama muukin vaikutteenantaja?
- Doc Holliday, Point Blank ja Outlaws southern rockin ja Stevie Ray Vaughan, Johnny Winter ja Omar & the Howlers bluesin puolelta.