Kemiläiset Hammond-miehet muistelevat!
Näin kävi muun muassa kolmella kemiläiskosketinsoittajalle, Matti Adolfsenille, Kari Hautalammelle ja Tuomo von Pfalerille.
Matille Deep Purple oli Uriah Heepin ohella "tienavaaja" urkujen soittoon, mutta syvemmälle hänet vei Yesin albumi Close To the Edge. Karilla ja Tuomolla taas suhde Jon Lordiin on säilynyt tuoreena vuosikymmenestä toiseen.
 |
| KARI HAUTALAMPI |
Kyllähän Purplea on tullut coveroitua suhteellisen paljon. Esimerkiksi hra Pentti Hietasen kanssa 2000-luvun alusta alkanut yhteistyö on kiva esimerkki siitä.
En ole kovin puritaaninen tiettyjen asioiden suhteen musiikissa, mutta Jon Lordin soolot on PAKKO soittaa ainakin suurinpiirtein, kuten ne on soitettu alunperin. Mieleni kovin pahoitan, jos näin ei tapahdu!!
Lordin muu tuotanto on jäänyt itsellä vähemmälle huomiolle. Huomasin jossakin vaiheessa tekeväni ammattia soittamisesta, joten piti ja sain laajentaa musiikin tuntemusta."
 |
| TUOMO VON PFALER |
Minun henkilökohtainen musahomma lähti käyntiin 12-13 vuotiaana, kun kaveri kiikutti kuultavaksi Deep Purplen vinyylialbumin Burn. Se kolahti samantien ja matka Lordin musiikilliseen maailmaan alkoi ja
samalla tiellä ollaan yhä.
Henkilökohtaisesti pidän kaikista Deep Purple-levyistä, joissa Jon Lord on mukana, aina Mark II:sta alkaen. Rod Evans ja Nick Simper eli Mark I ei kauheena hätkäytä. Toki siellä on hienoja biisejä, mutta kun Speed King tai Burn RÄJÄHTÄÄ käyntiin, niin ei siinä enää ole pahemmin kysyttävää.
samalla tiellä ollaan yhä.
Henkilökohtaisesti pidän kaikista Deep Purple-levyistä, joissa Jon Lord on mukana, aina Mark II:sta alkaen. Rod Evans ja Nick Simper eli Mark I ei kauheena hätkäytä. Toki siellä on hienoja biisejä, mutta kun Speed King tai Burn RÄJÄHTÄÄ käyntiin, niin ei siinä enää ole pahemmin kysyttävää.
Deep Purplen tuotannon lisäksi on tullut ahmittua Lordin soolotuotantoa, Whitesnake- ja Ashton, Lord & Paice-kausien levyjä. Myöskin olen aika hyvin katsonut, kaikenmaailman dokkarit missä Lord
vilahtaa.
Lordin klassinen kausi myös toimii. Varsinkin 2000-luvulla tehdyt tuotannot. Pictured Within on upea kappale.
Hienolta kuulosti myös hänen tuore bändi Jon Lord Blues Project ja mielenkiinnolla olisin kuullut lisää Lordin ja Joe Bonamassan yhteistyöstä. Harmi, että homma jäi kesken.
Hienolta kuulosti myös hänen tuore bändi Jon Lord Blues Project ja mielenkiinnolla olisin kuullut lisää Lordin ja Joe Bonamassan yhteistyöstä. Harmi, että homma jäi kesken.
Panen täysin Lordin piikkiin sen, että minun pääsoittimeksi valikoitui juuri Hammond, jota rahtaan keikoille. Aikanaan How Much More-yhtyeen kanssa järjestettiin parikin Deep Purple-tribuuttikonserttia ja keikkasettiin aina ujutettiin muutama Purple-klassikko, mutta nykyisessä the Grammersissä pitäydytään täysin omassa tuotannossa.
Silti levyarvostelijat ja fanit ovat sitä mieltä, että kyllä Jon Lord sieltä puskee yhä läpi.
Silti levyarvostelijat ja fanit ovat sitä mieltä, että kyllä Jon Lord sieltä puskee yhä läpi.
Tottahan se on. Jon on ollut mulle niin kova esikuva, ettei se voi olla kuulumatta.
Sitä tyylittelee hänen laillaan ja paljon soittoon tulee vaikutteita myös aivan alitajunnasta."
Tuomon vinkkejä! Yllä Jon Lord kertoo Hammond-soundistaan ja alla muutama pätkä 1970-luvulta, jolloin Jon Lord ja Deep Purple oli hänestä livenä parhaimmillaan.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=g7n3ABzopHU
http://www.youtube.com/watch?v=EJy6e_AghBU
http://www.youtube.com/watch?v=1slq_FwRN8o&feature=results_video&playnext=1&list=PL3A8ED39E7E55387A
http://www.youtube.com/watch?v=jv7IzJ35RZA&feature=related
