25 heinäkuuta 2012

Lappilaisesta kevyestä musiikista näyttely Rovaniemelle!
Torniossa 1927
23. elokuuta avataan Rovaniemen Arktikumissa lappilaista populaarimusiikin historiaa käsittelevä näyttely
Tsöh, Tsöh! Kuuluko?.
Käsitteenä populaarimusiikki on varsin laaja sisältäen niin jutaavan tanssimusiikin kuin pimeimmän heavy rockin ja kaiken siltä väliltä. 
Eräänä varhaisimmista kansanomaisen populaarimusiin esittäjistä voidaan pitää legendaarista Kalkkimaan pappia, oikealta nimeltään Petter Abram Herajärvi (1830–1885). Tornionlaakson totuudentorveksiksin kutsutulla kylähullulla oli tapana esittää pilasaarnojen ja pilkkalaulujen ohella myös viihteellisiä arkkiveisuja, joita myytiin lauluvihkoina markkinoilla ja muilla tapaamispaikoilla. Kalkkimaan papin tunnetuin arkkiveisu on vuonna 1854 julkaistu "Kalkkimaan papin laulu Engelsmannein käytöksestä Oulun läänissä kesällä 1854".
1900-luvun alussa markkinoilla kuultiin posetiivien keskieurooppalaisia salonkisävelmiä ja tanssittiin ajan muotitansseja torvien ja hanurien tahdissa. Myöhemmin mukaan tulivat gramofonit, radiot ja tanssiorkesterit "jazz-rämpytyksineen", joista innostui koko Lappi Petsamoa myöten. Kesällä 1926 Rovaniemellä vieraili amerikansuomalainen Suomi-orkesteri, jonka ohjelmistoon kuului myös jazz. 1930-luvulla pohjoisessa vaikuttivat muun muassa  torniolaisten Hentun veljesten Kivalo-orkesteri ja rovaniemeläinen Roifox. 
Sotien jälkeen lappilaisille maistui iltamaperinne, rillumarei ja reipas tanssimusiikki, mutta jo 1960-luvulla myös angloamerikkalainen rock and roll alkoi saada hiljalleen jalansijaa ja ennen pitkää yhtyeitä alettiin perustaa kaikkialla Lapissa. 
1970–1980-luvuilla populaarimusiikki pirstaloitui entisestään, uutuuksina vaikkapa purkka, jytä ja punk, mutta myös afroamerikkalainen musiikki, soul, funk, jazz ja ennen kaikkea blues juurtuivat maakuntaan sekä artististien, yhtyeiden että festivaalien muodossa. Musiikkia kuluttava nuoriso laukkasi discoissa ja nuorisotaloissa ihmettelmässä etelästä saapuvia yhtyeitä samalla paikallisia kannustaen.Viikonloppuisin kavereita tavattiin ulkona, kaduilla ja maitolaitureilla. Ravintoloissa raikasi elävä musiikki.
Tsöh, Tsöh! Kuuluko? Lappilaisen populaarimusiikin historiaa -näyttely esittelee kattavasti lappilaisen populaarimusiikin historiaa painopisteenä 1960–1980-luvut. 
Näyttelyssä on esillä vintage-bändisoittimia, harvinaisia valokuvia, historiallisia äänentoistolaitteita ja tallentimia sekä muita mielenkiintoisia kuriositeetteja. 
Näyttelykävijä pääse tutustumaan 1960-luvun bändi- ja tanssilavaan takahuoneineen sekä 1970-luvun teinitytön huoneeseen värikkäine yksityiskohtineen. Lappilaisen populaarimusiikin näyttelyhanke toteutetaan Lapin taidetoimikunnan, Lapin maakuntakirjaston, Lapin yliopiston ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä.
PS "Olen ollut viikon täällä Tukholmassa Kungliga Bibliotekissä lukemassa Haparandabladetia 1880- ja 1890-luvuilta. Löytyi ilmoitus, että kongolaisamerikkalainen neekeri oli ollut soittamassa Haaparannalla 1890-luvun lopulla..." (Marja Mustakallio meilasi tammikuussa 2008)