Esa Seppänen Luleåkalasseissa:
"10cc kuin suoraan progeoppaasta!"
LIVE! Ylläksen mökiltä Pajalan ja Överkalixin kautta Luulajaan. En tiennyt mitä odottaa, kun saavuin Norrbottenin pääkaupunkiin. Puoli Luulajaa oli varattu festareille. Paikan päällä oli kolme päälavaa, joissa jokaisessa esiintyi illan aikana kolme artistia. Lisäksi teltoissa soitti lukuisia paikallisia bändejä ja löytyipä hengellistä laulantaakin. Siis kaiken kaikkiaan aikamoinen sekametelisoppa.
Illan mittaan keikkapaikalta toiselle sai ravata useita kilometreja ja siitä huolimatta moni bändi jäi näkemättä. Mielelläni olisin kuunnellut esimerkiksi suurin piirtein kaikkien blueslegendojen kanssa soittanutta James Harmannia, mutta ensi kertaan jäi.
Ekaksi piti nähdä Erja Lyytinen Bluesteltassa ja hienoa oli huomata tyylikkään suomalaisen artistin suosio! Erja kertoi viimeksi olleensa keikalla Luulajassa vuonna 2008, mutta se ei tahtia haitannut. Kun Erja kysyi yleisöltä ketkä olivat paikalla edellisellä keikalla niin suurin osa nosti kätensä pystyyn. Ja saipa Erja NSD:n sivuillakin hienot arvostelut!
Erjan keikka jäi valitettavasti kesken kohdaltani, sillä kiiruhdin 55 miljoonaa levyä ja 34 ykköshittiä maailmalla keränneen Andy Scottin Sweettiä katsastamaan. Aluksi homma näytti olevan korniuden rajoilla, mutta loppupeleissä yhtye lunasti kuin lunastikin paikkansa. Kesken Love is like an oxygene-biisin tuli yli viisiminuutin progejamittelu ELP:n Karn Evil 9:n kera.
Monelta asia jäi varmaan huomaamatta, mutta mielestäni se oli keikan kohokohta!. Uskoa tulevaisuuteen Andy Scottilla riittää, sillä hittipotpurin lisäksi bändi esitteli uunituoreen levynsä ruotsalaisyleisölle.
Toinen törmäys suomalaissoittajiin tapahtui vahingossa, sekin Bluesteltassa. Erja Lyytisen jälkeen esiintyi ihan kelpo ruotsalaisbändi nimeltä Trickbag ja huuliharpussa oli yllättäen T Leino! Vakituinen huuliharpisti oli kuuleman mukaan "jänistänyt" ja jostain oli saatu haalittua arvostettu suomalaissoittaja kehiin. Solistin mukaan yhteistä kieltä ei muusikoilla ollut, mutta heti ensi tahdeista yhteispeli sujui ongelmitta.
Sitten taas pikataival alueen toiseen reunaan, jossa päälavalla esiintyi pitkään odottamani 10cc ja Graham Gouldman.
Ammattitaitoinen yhtye, jossa Gouldmanin lisäksi oli mukana käytännössä alusta saakka soittaneet kitaristi ja rumpali. 10cc tarjoili tyylillä puolitoistatuntisen hittikimaran. Vanhana progefanina kutsuisin bändin musaa taidepop-musaksi, jossa mausteena ovat mielikuvitukselliset ja yllätykselliset sovitusratkaisut, eli suoraan progeoppaasta! Esimerkiksi Feel the benefit venyi maukkaaksi 15 minuuttiseksi progebiisiksi.
Tällä kertaa bändin settiin ei mahtunut yhtään Gouldmanin muille tehtailtua hittiä tai kappaletta hänen soololevyiltään, joista uusin ilmestyy tässä kuussa. Muuten 10cc:n ensimmäinen hitti Donna täyttää tänä vuonna 40v!
Sitten kilometrejä ja seisoskelusta kärsineet jalat täytyi suunnata kohti autoa ja kotimatkaa. Yllättäen reissu jäi alle 300 kilometrin per siivu. Siitä huolimatta aamu oli jo viiden tietämillä kun saavuin Ylläkselle. Tänään on puolestaan huomannut, että on jo yli viisikymppinen, mutta näihän se vaan menee.
Kaikesta huolimatta meikäläisestä reissu kannatti ja saldo jäi plussan puolelle, mutten tiedä miten kävi järjestäjien kannalta. Piteå Dansar & Ler-festarit olivat juuri kärsineet yleisökadosta ja hitaaseen tahtiin Luulajan keskustan juhla-aluekin täyttyi. Ehkä ihmiset katsovat kesän säätiloja entistä tarkemmin ja loppujen lopuksi perjantai-ilta Luulajassa saatiin viettää aurinkoisessa ja kohtuullisen lämpöisessä kelissä.
ESA SEPPÄNEN
