Tankki täyteen Blues Stationiltä!
Joku on kutsunut minua Archie Bunkeriksi, ei haittaa. Oma nojatuoli mulla kyllä on, mutta sen verran on eroa, että annan kyllä Uula-koirani sillä istua, aamukahvin aikaan. Hyvätapaisen koirani puolesta hoidan myös haukkumisen ja nyt on pakko ärähtää paikallisesti Meerin Grillin varjosta.
Kati ja Ari Eskelinen Blues Stationiltä ovat viritelleet yhteistyötä luulajalaisen Svartöns Blues-yhdistyksen kanssa. Nyt lauantaina nähdään, jatkuuko yhteistyö ja kannattaako satsata.
Eskeliset ovat ottaneet keikalle alabamalaisen, melkoisen maineen omaavan George Kilby Juniorin ja hänen Road Dogsinsa.

Musiikkihan on just kuin tehty Blues Stationin kanta-asiakkaille, mutta viime päivät olen ihmetellyt, missä on solidaarisuus, kun on olemassa Facebook ja muut värkit, joilla levittää ilosanomaa.
Eivät edes Blues Stationin vapaamatkustajat ole sivuillaan tietoa levittäneet. Eivät omaa parastaan ymmärrä. Jos Blues Station saataisiin täyteen, niin saman tason roots-konsertteja tulisi jatkossakin. Toisaalta Blues Stationin tapaisia vaihtoehtoisia pikkupaikkoja Tornio tarvitsee.

Olen myös miettinyt onko roots-musiikki laajemminkin merilappilaisia yhdistävä tekijä. Ei. Sehän on varmaan kaikille itsestään selvää. Silloinhan meillä olisi yhteinen yhdistys Kemin, Tornion ja Haaparannan kanssa ja haarakonttori Kaakamossa.
Valtakunnallinen bluesmedia ei ole ollut George Kilbyn Tornion keikasta kiinnostunut. Sen ymmärtää. Ammoisista ajoista lähtienhän uusi musa on tullut Suomeen Haaparannan kautta ja usein ennen kuin Helsinkiin. Kilby kiinnostaa vasta sitten, kun hän keikkailee pääkaupungissa. Näin kävi muun muassa tanskalaisen Thorbjörn Risagerin kohdalla, joka esiintyi Kalottjazzissa.

Baskery- vientimusaa från Tornedalen!
Läs Magnus Erikssons ny recension av New Friends-skiva!

Kun Haaparannan kirjastonhoitaja lykkäsi sukulaistyttöjensä Baskery-yhtyeen Fall Among Thieves-pitkäsoiton käteeni, ensimmäinen ajatus oli, että mikähän aloitteleva tyttöporukka tämäkin mahtaa olla. Yhtye sai kuitenkin iloisesti yllättymään ja nyt tätä riemastuttavan raikasta albumia on tullut kuunneltua melkein päivittäin ja totuuskin on paljastunut. Nämä Bondessonin sisarukset Greta, Stella ja Sunniva ovat täysammattilaisia ja ovat olleet aiemmin mukana maailmanmainettakin niittäneessä Slaptones-bändissä.
Baskeryn hyväntuulisella ja energisellä Fall Among Thieves-levyllä kuullaan banjopunkkia, räyhäbluesia ja hempeitä Dixie Chicks-stemmoja. Uutta lännenmusaa, americanaa, joka nopeissa lyö kipinää kuin nahkaruoskan sivallus ja hitaissa herkistelyissä saa kolmikon äänet soimaan yhteen kuin Harmony Sisters ennen muinoin! Kuulee, että heissä virtaa sama veri, sillä laulu on kuin yhdestä puusta. Meikäläisen lisäksi albumi on saanut pauloihinsa monet muutkin muun muassa Suomen parhaan rock- & rootstoimittaja Waldemar "Iso Musta" Walleniuksen ja muinaisen brittiläisen Melody Makerin x-päätoimittajan ja nykyisin Mojo-lehteen kirjoittavan Colin Irwinin, joka antoi 5:stä tähdestä 4: "Absurdly wonderful… CD enhanced by a lovely, warm, live intimacy, breathlessly buoyant vocals, instinctive harmonies…"
Baskery perustettiin keväällä 2006. Yhtyeen nimi tulee Kalixin Båtskärnäsin kylästä, joka tunnetaan myös nimellä Baskery. Sisarusten isä Sven-Åke on nimittäin Kalixista kotoisin. Vuosikymmenten takaa hänet muistetaan pohjoisessa parhaiten yhdenmiehenorkesteristaan,(jota muun muassa Esa Kuloniemi on kehunut) ja onpa hän istunut hetken Tonicsin rumpalin pallillakin. Tyttöjen äiti taas on Haaparannan Mattilasta. Nykyään kaikki asuvat jo Etelä-Ruotsissa.
Baskerya ennen sisarukset kiersivät kuusi vuotta nimellä Slaptones, jossa lauloi ja soitti rumpuja ja huuliharppua myös heidän isänsä Sven-Åke. Yhtye levytti EMI/Capitolille kaksi rockabilly-ja countryhenkistä albumia Simplify ja Amplify, joilla Sven- Åke vastasi perinteisestä bluesosastosta tyyliin Little red rooster, Tobacco road ja Rollin`and tumblin`.

Vuonna 2005 yhtye pyydettiin mukaan Brian Setzer Orchestran Euroopan rundille ja sitä myötä myös yhtyeen joulukiertueelle Yhdysvaltoihin. Reissulla sisaruksille tarjottiin Nashvillessä mahdollisuutta levyttää Steve Earlen ja Ray Kennedyn omistamilla Room & Board-studioilla, mutta he sanoivat ei.

Isä Sven-Åke oli jäämässä pois tyttöjen kyydistä ja Baskery-juttu omine lauluineen oli vielä niin alkuvaiheessa, ettei levyn kanssa haluttu kiirehtiä. Laulujen kirjoittaminen vei aikansa ja vuonna 2008 ilmestyi Fall Among Thieves ja tällä hetkellä Bondessonin sisarukset ovat aktuelleja uuden albuminsa New Friends vuoksi.(Päivitys15032011)

Lue Rootsy.nu-lehden Magnus Erikssonin arvio levystä på svenska!

Baskery: New Friends

(Mother Tarantula/Border)

Ny skiva med Baskery, delvis ny inriktning på musiken. Kanske ska titeln »New Friends« tolkas som en diskret programförklaring? Jag har lyssnat på Baskerys nya album många gånger den senaste tiden, vänt och vridit på mina intryck och jämfört med debuten »Fall Among Thieves«, som tog mig med storm för tre år sedan.

Har gruppen mognat? Har de övergivit den trotsiga stilblandningen för ett mognare och mer sammanhållet uttryck? Men vad betyder »mognad« i sammanhanget? Kanske är det blott och bart en reflex för att komma tillrätta med det som överraskar mig som lyssnare, därtill en lyssnare som borde kunna göra reda för sina intryck?
Men bort alla förpostfäktningar. Uttrycket är mer sammanhållet på »New Friends« än på »Fall Among Thieves«, och jag tror att många skulle säga att Baskery har mognat. Men redan den trotsiga stilblandningen och vildsinta instrumenteringen på debuten speglade en genomreflekterad estetik, en osannolik och därför så överraskande förening där old timey-impulser kryddades med punkrytmer och slidebanjo till en stolt självständighetsförklaring.
Då spelades korten ut, nu är det dags för nästa runda. Då blir det annorlunda. Handen skall kompletteras, kanske till en kåk - fast engelskans »full house« säger nog mer.
Ty tendenserna renodlas, det musikaliska uttrycket snarare fyllt ut än sprids. Och handen vinner.
Det kanske mest slående draget på den nya skivan är de starka melodierna. Där melodierna var omedelbart avväpnande på debutalbumet, verkar de mer på djupet den här gången. Även om parallellen kan tyckas långsökt, som en bro mellan nog så stormiga vatten, är det som om Kate Bush ligger och lurar i en sång som »Rivers of Home«. Den envetna minimalismen och medvetet fulljuva falsetten ger signaler åt det hållet, samtidigt som en låt som »Nobody Nice« drar åt ett håll där Baskery tuktats av Dixie Chicks. Det draget förstärks av »Throw A Bone« med fräck stämsång och slamrigt komp.
Och i »Rotten / Boys« skapar Baskery en säregen kontrast mellan raspig ljuvhet och munspel och rytmmarkering à la »Wreck of the Old 97« som understryker gruppens trotsiga attityd mot genre- och impulsbeskrivningar.
Jag inser att ordet »trotsig« återkommer. Det är knappast en tillfällighet. Systrarna Bondesson har en självständig attityd, och det var bedrövligt att se hur somliga kritiker såg Baskery som ett resultat av pappas styrning när förra skivan kom; den arma farsan Jan-Åke var ju snarare döttrarnas gisslan i rockabillybandet Slaptones.
Men kanske övertolkar jag självständighetssträvan i Baskerys musik. De har egen röst och fräcka idéer. De är skickliga instrumentalister, och sången bildar hela tiden en organisk enhet med textens och musikens stämningar.
När jag hänvisar till namn som Kate Bush och Dixie Chicks, eller gamla tågsånger, är det bara för att ge en vag bild av i vilken riktning idéerna drar. Ty alla intryck smälts om i en degel som bär Baskerys omisskännliga »imprint«. I den bemärkelse jag använder ordet är det oöversättligt, liksom Baskerys musik till slut trotsar det mesta - även beskrivningen.
Kanske borde även ordet »oemotståndlig« nästla sig in i språksnåret.

Magnus Eriksson / www.rootsy.nu

www.rootsy.nu

Baskery - One Horse Down / Baskery-On a day like this / New Friends-CD-promo / Slaptones- Please don`t touch Slaptones-Heartboy

Walesin tiikeri ärähtää Luulajassa!
Tämän kesän ehdottomasti nimekkäin Pohjois-Kalotilla vieraileva tähti on 150 miljoonaa levyä myynyt Tom Jones. Vetreä 71-vuotias Walesin tiikeri ärjyy Luulajassa lauantaina 6.8. klo 22 alkaen.
Jones on ollut suosittu viidellä eri vuosikymmenellä, ja kysyntää riittää yhä ympäri maailman. Ja miksei riittäisi, sillä viime vuonna hän julkaisi uransa parhaan albumin.
Praise & Blame on back-to-basics-pitkäsoitto. Mukana on gospelia, mutta myös muun muassa Dylania, John Lee Hookeria ja Don Gibsonia.
Usealla keikalla Tom Jonesin väkevä aloitus on ollut tulikivenkatkuinen Hooker-cover Burning Hell, jonka jälkeen biisilista on noudatellut järjestystä: Run On, Let’s Have A Bal, I’ll Never Fall in Love Again, Strange Things, Dixie Chicken, Green, Green Grass of Home, Detroit City, Delilah, St. James Infirmary Blues, What Good Am I ?, Nobody’s Fault But Mine, Don’t Knock, Didn’t It Rain, Mama Told Me Not to Come, You Can Leave Your Hat On, If I Give My Soul ja It’s Not Unusual. (Encore: Kiss, If I Only Knew ja Hey Pocky Way).
Tom Jonesin kaksituntisella keikalla Luulajassa on siis luvassa hittejä hänen pitkän uran varrelta, mutta myös Praise & Blame-albumin kappaleita ja yllätysvalintoja tyyliin Meters ja Three Dog Night.

George Kilby Jr Tornioon!

Maineikas amerikkalainen laulaja-kitaristi George Kilby Jr tekee pistokeikan Road Dogs-yhtyeensä kanssa Luleåkalasseista Tornioon. Hän esiintyy ensi kertaa Suomessa lauantaina 6.8. musiikkibaari Blues Stationillä, Laivurinkatu 7: ssä.

Vaikka George teki yli kaksikymmentä vuotta yhteistyötä legendaarisen, viime keväänä 97-vuotiaana edesmenneen Muddy Waters-pianisti Pinetop Perkinsin kanssa ja muutenkin hän on tehnyt paljon bluesin hyväksi, Georgen oma musiikki on yhtä paljon countrya ja rockia kuin bluesia.
Kilbyn musiikki on puhdasta americanaa ja keikoillaan hän tarjoaa yleisölleen viihdyttävän ja helposti jalan alle menevän miksauksen kaikista tekemistään lauluista.
George Kilby Jr. syntyi ja varttui Anistonin kaupungissa Alabamassa. Tietenkin Lynyrd "Sweet home Alabama" Skynyrd inspiroi häntä, mutta lähempänä hänen sydäntään nuoruudessa olivat kuitenkin Allman Brothers ja country Waylon Jenningsin ja Willie Nelsonin tapaan.
Ensimmäisen oman yhtyeensä George Dickel Bandin kanssa hän suunnisti New Yorkiin, jossa esiintyi Lone Star Cafessa, joka oli paitsi countryn tyyssija, myös mustien artistien suosima. Siellä George sai bluespureman ja hänen yhtyeensä pääsi lämppäröimään muun muassa Etta Jamesia, Albert Kingiä ja James Brownia.
Pianisti Pinetop Perkinsiin hän törmäsi kiertueellaan 1985. Se johti ystävyyteen, joka kesti Pinetopin poismenoon asti. George jopa asui jonkin aikaa Perkinsin perheessä Chicagossa.Viimeisimmällä Kilbyn albumilla Let The Melody Live On on muun muassa vaikuttava 8-minuuttinen bluesluenta Sunny roads, jossa kuullaan Pinetopin lisäksi myös toista Kilbyn pitkäaikaista yhteistyökumppania New Orleans-funkin uranuurtajaa rumpali Charles "Honeyman" Otista.
Vaikka Pinetop Perkins teki levyjä kaikkien suurten nimien kanssa Eric Claptonista BB Kingiin, oli mukana Muddy Watersin klassisilla albumeilla Hard Again ja I`m Ready, suosikkialbumikseen hän nimesi Elmore-lehden jutussa Kilbyn bändin kanssa tehdyn Live At 85 vuodelta 1999. Sitä ennen George oli tuottanut Vanguard recordsille Perkinsin levyn Portrait Of A Delta Bluesman, joka valittiin vuoden blueslevyksi ja palkittiin W. C. Handy-palkinnolla. Kolmen legendan, Pinetopin, Otiksen ja reggaen kantaisäksikin kutsutun pianisti Roscoe Gordonin kanssa Kilby teki myös pikäsoiton Pinetop and Friends.
Vaikka Kilbyn alkutaival 1980-1990-luvuilla onkin ollut mustan rytmimusiikin sävyttämää, tällä vuosituhannella hän on palannut enemmän Alabama-juurilleen. Eräässä tuoreessa haastattelussa hän sanookin:
- Pinetop Perkins on esikuvani. Hän oli loistava musiikko, mutta hän opetti minua enemmän olemaan oma itseni muusikkona.
- Yhteistyöstäni Pinetopin kanssa johtuu, että ihmiset odottavat minun kuulostavan enemmän bluesilta. Tällä hetkellä teen kuitenkin enemmän folkkia ja americana-musaa, jossa on Teksas-meininkiä.

Torniolaismissi Miss Maailma-kisaan!

- Nyt on sitten virallisesti mustaa valkoisella - Miss Maailma 2011 -kisat!, iloitsee Suomen toiseksi kaunein Sara Sieppi Facebookissa, kun hänen Lontoon-matkansa on saanut sinetin.

Miss Maailma-kisa järjestetään nyt 60. kertaa ja kaikkiaan mukana on ennättykselliset 120 maata. Kilpailupaikkana on Lontoon Earls Court ja päivä 6. marraskuuta.

Vaikka Sara Siepin nykyosoite on Oulussa, hän viihtyy hyvin entisessä kotikaupungissaan. Viimeksi Sara bongattiin Torniossa Twin City-festivaaleilla. Hän hyppäsi myös bagjumpin, josta kuva ohessa. Netin mukaan hän fanittaa myös Umpitunnelia.

Miss Suomi-finaalissa Sara oli nuorin ehdokas, mutta parikymppisenäkin, hän on selvinnyt hyvin silmätikkuna olosta.

– Olihan se outoa, kun ei enää niin rauhassa voinut olla, mutta ei julkisuus minua hirvitä, Sara vakuutti MTV3:lle.

Iltalehtien lööppeihin hän nousi ensi kerran kun hän juhli samassa seurueessa MM-sankari Mikael Granlundin kanssa. Luonnollisesti hänet on liitetty jo useampaankin mieskandidaattiin muun muassa kansallisiin turhiksiin kuuluvaan Esko Eerikäiseen.

Tornion yhteislyseosta pari vuotta sitten ylioppilaaksi päässyt Sara kokeili tammikuussa siipiään osallistumalla Janina Freyn Uimapukumalli -kilpailuun, mutta putosi silloin valittaessa semifinalisteja, mutta ensimmäisissä kauneuskisoissa tuli heti menestystä.

- Sara on erittäin kaunis. Aivan ihanat hymykuopat. Hän on luonnollinen ja aito ja videollakin hänen hymynsä hurmaa. Hänessä on jotain vanhan ajan missien glamouria, hehkutti mallimaailman tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin emoihin lukeutuva Marjo Sjöroos ennen missifinaalia ja tylytti muita Miss Suomi-kandidaatteja.

Hänen mielestä Sara oli ainoa Miss Suomeksi kelpaava, mutta ehkäpä Lontoossa kakkossija vaihtuu Miss Maailma-titteliin! (Kuva: Saran albumista)

Musiikkia ilman piuhoja!
Jos haluaa Kemin Satama Open Airin hektisen ja sähköisen musiikin sijaan nauttia ensi viikonloppuna Lapissa kevyen musiikin huipuista akustisesti luonnon helmassa, se onnistuu Pyhä Unplugged-tapahtumassa. Konsertteja on 4.- 7.8. Aittakurussa, Hotelli Pyhätunturin ravintoloissa sekä Tajukankaan laavulla.
Mato Valtosen isännöimän laatufestivaalin esiintyjälistalla ovat Johanna Rusanen, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani, Paleface, Juha Tapio, Dave Lindholm, Kari Peitsamo, Samuli Putro, Edu Kettunen & Pekka Ruuska, Mariska & Pahat Sudet, Martti Servo Duo, Sami Pitkämö, Aki Louhela plus housebändinä Lenni-Kalle Taipale & SVY.

Aiemmin VPU:ssa mainittua Pyhä Unplugged –cd:tä on ennakkomyynnissä Pyhätunturilla. Virallisesti levy julkaistaan vasta 14. syyskuuta.

Levyllä ovat mukana Irina, KaartamoKettunenKuustonen,Jorma Kääriäinen, Hanna Pakarinen, Paula Koivuniemi, Paleface, Sami Pitkämö, Laura Voutilainen & Pave Maijanen –duo.

Tarkempi PU-ohjelma löytyy osoitteesta:

http://www.pyha.fi/tapahtumat/default.asp?mainid=6986

Satama Open Air luottaa monipuolisuuteen!

Neljännen Kemin Satama Open Air- tapahtuman rakentaminen alkoi tänään klo 9, mutta ylläolevassa videossa näet, kuinka kaikki alkoi yhdestä konsertista. Videon on koostanut Jouni Kunelius.
Tapahtuma ei olisi mitään ilman kaupungin ylpeyttä Sonata Arcticaa, josta kaikki lähti ja ensi viikonloppuna lappilaisille on tarjolla jo täysimittainen kahden päivän festivaali.
Sonatalle kuuluu itseoikeutetusti tänäkin kesänä pääesiintyjän paikka ja päälle messevä ilotulitus. Yhtyeelle esiintyminen on toinen Suomessa tälle kesälle ja showtime on 6.8. klo 22.00.
Viime kesänä Satama Open Air toi Kemiin kovia raskaan rockin nimiä. Sonatan lisäksi mukana olivat Tarot ja Northern Kings, mutta yleisö ei tarttunut syöttiin. Nyt tapahtuma pyrkii tarjoamaan musiikkia koko perheelle, popista raskaaseen metalliin.
Perjantaita 5.8. tähdittää yksi Suomen kuumimmista naisartisteista Anna Abreu. Lavalla nähdään myös syksyllä 2010 suomenkielisen debyyttialbuminsa julkaissut Emma-palkittu räppäri Paleface, jolla sana taipuu ja läppä lentää. Muun muassa hänen lohkaisunsa Helsinki – Shangri-La ja Syntynyt rellestää ovat saaneet runsaasti radiosoittoa. Arttu Wiskari puolestaan on lupaava laulaja-lauluntekijä-komeetta. On puhuttu uudesta Anssi Kelasta, mutta onko miehessä lavasäteilyä, on vielä arvoitus.
Yksi kesän suurista hiteistä on ollut Poika saunoo.Sen myötä Poju tuo jääkiekon MM-huumaa Kemiinkin. Voimallista yhteislaulua kuullaan varmasti myös, kun lavalle pelmahtaa miesporukka Jean S, joka tarjoilee parhaita Finnhittejä vallattomalla showlla ryyditettynä.
Lauantain 6.8. aloittaa lasten keskuudessa suosiota nauttiva heviorkesteri SauruXet, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Hevisaurus.Illan hämärtyessä pökköä pesään laittavat glam rock-yhtye Reckless Love ja heavybändi Kiuas ja kaiken kruunaa Sonata Arctican show.
Koko kaksipäiväisen Satama Open Air-festivaalin juontaa aina sanavalmis mediapersoona Jone Nikula. Lisää tapahtumasta: http://www.satamaopenair.fi/