Rosa Liksom voittaa Finlandia-palkinnon!
Raati on valinnut taas kuusi Finlandia-palkintoehdokasta, joista voittajan valitsee KOM-teatterista parhaiten tunnettu ohjaaja Pekka Milonoff. Ennakkoon vahvoilla on Ylitorniolla syntynyt Rosa Liksom kirjallaan Hytti no:6. Jos vanha kommunisti Milonoff ei petä, hän luovuttaa 1. joulukuuta 30 000 euron palkinnon Rosalle, sillä hänen kirjansa kuvaa vanhaa Neuvostoliittoa ja matkaa junassa halki Siperian.Muut Finlandia-palkintoehdokkaat ovat Jenni Linturi (Isänmaan tähden), Laura Gustafsson (Huorasatu), Laila Hirvisaari (Minä, Katariina), Kristina Carlson (William N. päiväkirja) ja Eeva-Kaarina Aronen (Kallorumpu).
Rosa Liksom oli vuoden 2005 Kalottjazz & Bluesin jazztaiteilija. Silloin hän oli ajankohtainen kirjastaan Reitari. Näin Rosasta kirjoitin Aineen taidemuseon näyttelyn alla.
Rosa Liksom (Anni Ylävaara) on riisunut mustat lasinsa, mutta silti hän on yhä omintakeinen, salaperäinen hahmo. Hän on lyhytsanainen kommenteissaan, eikä hän avaudu tai avaa kotinsa vaatekaappia. Rosa sanoo sanottavansa kirjoissaan ja kuvissaan.
Rosa muistelee, että hänen taidettaan on viimeksi ollut esillä yli vuosikymmen sitten Meri-Lapissa Kemin sarjakuvapäivien yhteydessä.
Tornio on kuitenkin taiteilijalle hyvin tuttu paikka, sillä hän on käynyt syntymässä Tornion kaupungin sairaalassa. Kun häneltä kysyy muistoa Torniosta, ensin vastaus on jyrkkä: ”Ei heru!”, mutta pikkuisen suostuttelun jälkeen, hän raottaa verhoa.
- Minun isovanhemmat asuivat Satamakatu 8:ssa ja myös isäni on syntynyt Torniossa. Varsinkin vanhasta puukaupungista minulla on lämpimiä muistoja. Erityisesti Karkiaisen leipomon tuoksut olivat elämys ja etenkin leipomon päällikkö Hulda Sikanen. - Iäkäs nainen, joka asui yksin leipomon takana pienessä huoneessa. Hänet muistan hyvin.
Rosa Liksomin isoisä Frans oli kaupungin kasööri ja hän käytti vielä ruotsinkielistä sukunimeä Överberg. Suvun talo oli nykyisen Kultaoptiikka Kemppaisen paikalla. Rosan veljet ovat opiskelleet Torniossa, kun taas Rosa sai valkolakin Rovaniemen keskustan lukiosta.
Onnellisen lapsuuden Rosa vietti Ylitornion Lohijärvellä. Ahdistusta hän ei kokenut kuten muut saman sukupolven pohjoiset taiteilijat. Syyksi hän on sanonut, ettei harrastanut kirjojen lukemista, eikä käynyt missään. Parinkymmenen kilometrin päässä asui kyllä Lapin tunnetuin naiskirjailija Annikki Kariniemi.
- Pelkäsin häntä. En tuntenut Annikkia, vaikka hän kävikin meillä usein ostamassa perunoita. Monesti matkustettiin myös samassa onnikassa.
Kotikylästään Rosa lähti 17-vuotiaana. Hän opiskeli antropologiaa Helsingin yliopistossa ja teki sekalaisia töitä. Kirjoittamisen hän aloitti punkjulkaisuissa vuonna 1983. Hänen ensimmäinen novellikokoelma Yhden yön pysäkki julkaistiin kahta vuotta myöhemmin. Silloin hän piti myös ensimmäisen taidenäyttelynsä Wanhan galleriassa Helsingissä.
Rosa kiersi maailmaa ja kirjoitti. Suuret metropolit Moskova, Pariisi ja Kööpenhamina tulivat tutuiksi ja kirjallisia postikortteja hän lähetti myös kaukomailta Vietnamista, Kiinasta ja Mongoliasta. Rosa shokeerasi rosoisilla tarinoillaan, karkealla kielellään ja huumorillaan, mutta onnellisimmat ihmiset kirjoihinsa hän löysi pohjoisesta. Välillä hän puhui etelän slangia, välillä meänkieltä. Viimeisimmän hävyttömän ja hauskan mestariteoksensa Reitarin Rosa kirjoitti juuri meänkielellä. Kielellä, jonka hän sanoo olevan hänen äidinkielensä.
Musiikin suhteen Rosa Liksom sanoo olevansa kaikkiruokainen.
- Nautin hyvästä musiikista, mutten ole mikään suurkuluttaja. Musiikkifestivaaleillakaan en käy, mutta elokuva-festareilla kylläkin. Rakkautta & Anarkiaa-festivaali Helsingissä on yksi vuoden kohokohtia ja Sodankylän elokuvajuhlillakin kävisin, jos asuisin lähempänä.
Rosalle liikkuva kuva onkin tärkeä ilmaisumuoto. Hän on tehnyt itse elokuvakäsikirjoituksia, lyhytelokuvia ja ohjannut dokumenttielokuvan Risto. Haaveena on joskus koko pitkän elokuvan teko.
Jos Rosa tuntee hengenheimolaisuutta elokuvaohjaajien Quentin Tarantinon, John Watersin ja Aki Kaurismäen kanssa, kuvataiteilijoista hän arvostaa Kalervo Palsaa. Häneen Rosa törmäsi vuonna 1986 Sodankylän filmijuhlilla ja ystävyys kesti Palsan kuolemaan asti. Kalervo on mukana myös Rosan Reidar Särestöniemestä kertovassa ilotulituksessa Reitari.
- Kirja on fiktiivinen, sillä todellisuuden Palsa oli herrasmies, eikä mikään barbaari. Sitäpaitsi en tuntenut Reidaria, enkä Kalervon lisäksi kirjan muitakaan Lapin suuria taiteilijoita, Rosa tunnustaa.
