Vilho Koljonen (18.8.1910- 1.9.2000) muistetaan parhaiten ikivihreästä Kisällit kesällä, josta teki tunnetun 1950-luvulla Kipparikvartetti. Kaikkiaan hänen puumerkkinsä on yli 30:ssä levytetyssä laulussa, joita lauloivat muun muassa Veikko Tuomi, Erkki Junkkarinen, Olavi Virta, Henry Theel ja Jorma Ikävalko.
Useimmissa noissa 1950-luvun levytyksissä Vilho toimi sanoittajana ja kaikki ne syntyivät Arpelassa, pienessä Könölän kylässä, 30 kilometriä Torniosta. Siellä hän toimi sijaisopettajana vuodet 1950-1955.
Könölään Vilho uskaltautui viiden vuoden Ruotsissa "pakoilun" jälkeen. Piileskelyn aiheutti hänen vaimonsa Elina, joka oli inkeriläinen ja Suomessahan inkeriläiset palautettiin kotimaahansa.
Kauniiseen tarjoilijattareen hän oli törmännyt sota-aikana toimiessaan Aunuksen radiossa ja siellä hän tapasi myös Kipparikvartetin pomon Kauko Käyhkön, joka sai hänet innostumaan laulunteosta. Aunuksen radioa isännöi Pekka Tiilikainen ja toimittajakuntaan kuuluivat myös Oke "Tippavaaran isäntä" Tuuri ja Oiva Paloheimo.
Vilho ehti elää värikkään elämän ja olla monessa mukana. Hän syntyi Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa ja pätevöidyttyään Oulussa opettajaksi, hän vietti viimeiset vuosikymmenensä Muonion Särkijärvellä.
Koulunsa Koljonen kävi Helsingissä. Yliopistossa hän luki Itämeren suomalaisia kieliä, mikä vei hänet stipendiaattina Karjalaan keräämään sikäläistä murresanastoa ja kansanrunoutta. Viitenä kesänä hän kolusi synnyinseutujaan ja reissuilta kertyi aineisto hänen esikoisromaaniinsa Harmaan Kylän Laulu (1942). Se sai loistoarviot ja Vilhoa kehuttiin synnynnäiseksi kertojaksi ja valmistyyliseksi kirjailijaksi. Häntä pidettiin uutena kalevalaisen runoperinteen henkiinherättäjänä.
Koljonen kirjoitti myös proosaa, runoja ja lastenkirjoja. Hän pakinoi sekä radiossa, että lehdissä muun muassa Helsingin Sanomissa nimimerkillä Oue ja Pohjolan Sanomissa K.A.Mera ja Ville Koo.
Vilho ehti olla nuoruusvuosinaan Helsingissä myös ensimmäisiä suomalaisia mainostoimittajia. Muun muassa suhdetoiminta-sana on hänen päästään. Hän oli myös arvostettu harrastevalokuvaaja, joka voitti useamman sarjan jo 1930-luvulla Karjala-kuvillaan Suomen Kuvalehden kilpailussa ja 1970-luvulla, kun etsittiin Suomen Seitsemää Ihmettä, Muonion Kemiöniemen kalapirtit valittiin yhdeksi, kiitos Koljosen kuvien.
90-vuotiaana kuolleen kotiseutumiehen ja kulttuurin monitoimijan pöytälaatikkoon jäi muun muassa lähes valmis romaani ja paljon hauskoja lauluja, joita hänen poikansa taiteilija Veli Koljonen on sittemmin levyttänyt. Useimmat niistä kertovat Lapin luonnosta ja hänen rakkaimmasta harrastuksesta, kalastuksesta. (Kuva: Veikko Väänänen/LK)
Kipparikvartetti-Kisällit kesällä http://www.youtube.com/watch?v=yOTBceC3vPI
Lasse Hoikka -Kevättä ilmassa http://www.youtube.com/watch?v=sAC_6vidzjA
