maanantai 30. elokuuta 2010

Bluestähtiä Luulajaan!
Muddy Watersin jalanjälkiä ja Teksasia!
Tänä syksynä Luulajan kulttuuritalolla kuullaan sananmukaisesti historian lehtien havinaa, kun brittilegenda Paul Jones marssittaa 21. syyskuuta lavalle liidaamansa THE BLUES BANDin ja Fabulous Thunderbirdsin keulakuva KIM WILSON 6. marraskuuta Blues All- Stars-miehistönsä Teksasista. Harpisti-laulaja Paul Jonesin jokainen 1960-luvulla elänyt muistaa Manfred Mannin popralleista Pretty Flamingo ja Do wah diddy diddy. Pienempiä hittejä olivat muun muassa Hubble bubble toil and trouble, Sha la la ja 5-4-3-2-1, mutta keikolla ne esitettiin medleynä, koska Manfred Mann halusi olla vakavasti otettava rhythm & blues-bändi.
Jones viihtyi yhtyeessä kolmisen vuotta, jonka jälkeen hän jatkoi sooloartistina. High time, I`ve been a bad, bad, bad boy, Thinkin`ain`t for me ja Aquarius vuosina 1966-68 tekivät tästä kauniskasvosta suositun ympäri maailman. Hän menestyi myös näyttelijänä niin elokuvassa kuin teatterissakin. Nyttemmin Jones tunnetaan myös brittien omana Bluesministerinä!
Manfred Mannissä soitti myös kitaristi Tom McGuinness, joka oli saanut maistaa menestystä myös McGuinnessFlintissä, jonka kappale
When I'm dead and gone soi vuonna 1970 ympäri Euroopan. Suosion hiivuttua, hän ajautui tekemään mainosmusiikkia, kunnes otti yhteyttä Paul Jonesiin bändin perustamiseksi just for fun-pohjalta.
Näin helmikuussa 1979 sai alkunsa The Blues Band. Koska elettiin uuden aallon aikaa, yhtyeen suhteen suuria odotuksia ei ollut, mutta yllätys oli suuri, kun menestystä tuli ensikeikasta lähtien. Tiukoilla rhythm`n`blues-arreilla The Blues Band iski kiilansa samaan rakoon kuin Dr Feelgood ja Nine Below Zero.
Yhtyeen nimivahva miehistö ei ole vuosien varrella paljon muuttunut. Paul Jonesin ohella laulusta vastaa kitaristi Dave Kelly. Brittigenressä hän on arvostettu muusikko, joka taipuu folkista ja countrysta bluesiin ja on soittanut kaikkien kanssa niin Muddy Watersin, John Lee Hookerin kuin Tom McPheenkin.
Yhtyeen rytmiryhmän muodostavat basisti Gary Fletcher ja rumpali Rob Townsend, joka soitti 1970-luvulla muun muassa bändisuosikeissa Family ja Medicine Head.
Fabulous Thundersbirds syntyi kuululla San Antoine-klubilla Austinissa vuonna 1974. Sen perustivat Kim Wilson, laulaja-harpisti hänkin, ja kitaristi Jimmie Vaughan. Jälkimmäinen jätti yhtyeen jo vuonna 1989, mutta yhtye jatkaa Kimin komennossa edelleen hyvällä menestyksellä. Tuff Enough oli albumi, jolla yhtye löi lopullisesti itsensä läpi ja Suomessakin yhtye vierailee säännöllisesti.
Luulajaan vahvaääninen ja harpistina korkealle rankattu Wilson tuo kuitenkin kokoonpanon, jossa on kokeneita kehäkettuja, muttei yhtään T-birdsiä
Päästessään soittamaan itsensä Muddy Watersin kanssa Kim imi itseensä huuliharppukikkoja. Pianisti Barrelhouse Chuck sai taas oppia suoraan Muddyn pianistilta Pinetop Perkinsiltä. Kitaristi Billy Flynn on myös soittanut Muddyn bändin soittajien kanssa ja kaikki kolme olivat juonimassa lisäksi musiikkia elokuvaan Cadillac Records, mikä kertoo levy-yhtiö Chessin tarinan,jonka suuria tähtiä Waterskin oli.
Muddy Waters-fanikerhon lisäksi yhtyeeseen kuuluu rumpali Richard Innes, joka edustaa Amerikan länsirannikon sointia. Hän on kaveerannut lavalla muun muassa Hollywood Fatsin, Buddy Guyn, Little Richardin ja Albert Collinsin kanssa. Basistina häärää Larry Taylor, joka muistetaan parhaiten Canned Heatistä ja John Mayall`s Bluesbreakersistä.
Luulajassa Kim Wilson`s Blues All-Stars kruunaa paikallisen Svartöns Blues-yhdistyksen 10-vuotisjuhlat, mutta Teksasista on tulossa toinenkin tsekkaamisen arvoinen ryhmä Memo Gonzales & The Bluescasters. Ei pidä väheksyä myöskään tanskalaisen Torbjörn Risagerin soulbluesia, jonka keikka muutama vuosi sitten Kalottjazz & Bluesissa oli tosi nautittavaa kuultavaa. Koko synttäriohjelma löytyy täältä .
Eikä tässä kaikki. Viriili Svartöns Blues tarjoaa jo 9. lokakuuta lievitystä odotukseen, sillä KENT OMAR DYKES vierailee myös Luulajassa.
Muhkeaäninen, bluesshoutereista inspiraationsa saanut Omar on lähtöjään Missisipiltä, mutta hän siirtyi 1970-luvulla Howlers-bändinsä kanssa Austiniin, koska siellä tapahtui. Hänen Howlin` Wolf-tyyli sai vaikutteita countrysta ja rockabillystäkin ja Omar yhtyeineen äänestettiin kahdesti peräkkäin Austinin parhaaksi bändiksi- ennen paikallisia suuruuksia Stevie Ray Vaughania ja the Fabulous Thunderbirdsiä.
Vuonna 1980 tuli ensimmäine levy ja 18 sen jälkeen, uusimpana niistä Big Town Playboy viime vuodelta. Hän on tehnyt myös äskettäin kiitetyn duolevyn kitaristi Jimmie Vaughanin kanssa nimeltä The Jimmy Reed Highway.