maanantai 9. elokuuta 2010

Kaj "Dry" Martin, Juicen luottorumpali Kemistä!
"Kyllähän rumpaleita on, mutta missä ne hyvät pyörii? Kaitsun tyyli on lumonnut minut niin etten varmaan osaisi arvostaa jotakin läpsyttelijää. Kaitsu on nähdäkseni oivaltanut hienosti sen seikan, että rummut ovat lyömäsoitin. Niitä lyödään." (Juice Leskinen)
Moni muistaa kyllä Hannu Tervaharjun, Ila Louerannan, Puntti Valtosen, Kati Pyykön ja monilla Juicen levyillä vierailleen Vesa Hyrskykarin, mutta harva tietää ensimmäisen Juice Leskisen yhtyeessä soittaneen kemiläisen.
Edellämainituista osa esiintyy lauantain 14.8. Juicerockissa Kemissä, muttei rumpali Kaj "Dry" Martin, joka soitti Juice-yhtyeestä vuosina 1975-1977, koska ei edes tapahtuman järjestäjä tiennyt hänen olemassaolosta!
- Minua luullaan aina perusmanselaiseksi. Kukaan, paitsi läheiset, ei yhdistä minua Kemiin, koska olen elänyt melkein koko ikäni Tampereella, Kaj Martin kertoo.
Hän kuuluu Manse-rockin pioneereihin ja Juicen lisäksi menneisyyteen kuuluu muun muassa soittaminen kohutussa Hair-musikaalissa ja Kari Peitsamon läpimurtohitillä Kauppaopiston naiset ja kultalevy Seitsemän Seinähullun Veljeksen kanssa.
Martinille Kemi on kuitenkin tärkeä paikka. Siellä hän syntyi ja sieltä kaikki alkoi. Vaikka hän muutti Kemistä Tampereelle jo viisivuotiaana, innostus musiikkiin on pohjoista perua.
- Kesät vietettiin lähdön jälkeenkin aina Kemissä. Siellä minulla on paljon soittavia sukulaisia, Valtoja ja Tuomivaaroja. Yksi minun suuri innoittaja oli erittäin hyvä muusikko Pekka Valta. Hänen isänsä Auliksen tekemiä kitaroita aina soiteltiin ja siinä tuli opittua perusjutut.
Pekka huomasi myös Kajn rytmiset kyvyt ja hän järjesti serkulleen ensimmäisen rumpukeikan Hyrynsalmelle.
- Kemiläissoittaja Olli Mäkynen oli haeskellut rumpalia ja Pekka oli ehdottanut minua. Olin silloin 13-vuotias kakara, kesälomalla koulusta ja vielä nukkumassa, kun Mäkynen tulee puistelemaan ja kyselemään, että eikö lähdetä keikalle. Unenpöpperössä mä sanoin vain juu juu. Tajusin vasta, kun auton nokka oli kohti etelää, mitä oli tullut luvattua. Oikeisiin rumpuihin olin koskenut siihen mennessä pari kertaa ja pääasiassa Vallan pihassa oli hakattu ämpäreitä ja peltipurkkeja.
- Ennen keikkaa jännitti tietysti pirusti ja vielä enemmän keikalla, kun kaikki tuijottivat pikkukölviä rumpujen takana. Siitä selvittyä, ajattelin ensin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen keikka. Kuitenkin kun sain käteen saman liksan kuin vanhemmatkin soittajat, innostus lähti. Perhana tätä täytyy jatkaa, Kaj tarinoi.
Tampereella Kaj Martin oli mukana heti 1960-luvun ensimmäisessä popaallossa.
- Siihen aikaan oli muodissa maailmalla Dave Clark Five ja veljen kanssa keksittiin bändin nimeksi Kaj Martin Five. Se soi hyvin ja siitä se lähti. Muutamia keikkojakin tehtiin, mutta sanotaanko, että se oli vielä semmoista alkuräpistelyä, rumpali myöntää.
Yhtye kuitenkin kelpuutettiin jo tunnetun keikkajärjestäjän Tappi Suojasen talliin, mutta vauhtia homma sai kun mukaan tuli kaupungin kovin rocklaulaja Rale Koivisto. Hän oli ehtinyt levyttää jo Five Comets-yhtyeensä kanssa kaksi singleä ja saanut kansallistakin nimeä laululla Älä hylkää rakkautta (1964).
Pikkuhiljaa Kaj Martin Fivesta alkoi muotoutua legendaarinen Matthews (oik.kuvassa), joka oli Tampereen ensimmäinen oikea rockbändi. Kajn ja Ralen lisäksi siihen kuuluivat kitaristi Seppo Alajoki ja basisti Markku Lindfors. Se nousi suursuosioon Tampereen Popteatterin hippimusikaalin Hairin säestävänä yhtyeenä ja killui musiikkilehti Stumpin karvapäälistan kymmenikössä ainoana bändinä Helsingin ulkopuolelta.
Hairin ensiesitys oli Tampereen teatterikesässä 1969 ja kahden vuoden aikana sitä esitettiin huikeat 250 kertaa.
- Hairistä alkoi varsinainen show. Suomessahan ei muusta puhuttukaan ja kysymyshän oli tietenkin enimmäkseen niistä kuuluisista 15 sekunnista eli kohutusta alastonkohtauksesta.
- Meidän bändillekin julkisuus merkkasi kauheaa keikkailua. Silloin pää edellä mentiin joka paikkaan, eikä paljon sivuille katseltu. Kahtena juhannuksena kuljettiin jopa lentokoneella. Meidän manageri heittäytyi rahanahneeksi ja vuokrattiin pienkone. Saatiin hetken leikkiä rock`n`roll-tähtiä ja yhtenä juhannusaattona meillä oli jopa 7 keikkaa.
Matthews kiikutettiin myös pikavauhtia studioon ja syntyi sinkku Angela.
- Siihen aikaan levy-yhtiö saneli mitä levytetään ja niinpä Helsingistä lähetettiin biisi ja kehotus, että treenatkaa tämä. Me oltiin raju bändi, tykättiin soittaa Creamia ja sellaista, eikä Angela sopinut meille ollenkaan. Siitä kyllä huomautettiin, muttei se auttanut.
Pikkuhiljaa popteatterin tarpeiden mukaan Matthewsiä vahvistettiin lisäsoittimilla ja nimi muuttui Apostoleiksi ja laulusolistiksi tuli Raya Alenius.
- Teatteritouhussa pyörin matkassa vielä Salvation-musikaalissa. Jesus Christ Superstarissa kävin vain yksissä treeneissä. Pääsin harjoittelemaan Tampereen kaupunginorkesterin kanssa ja se tuntui tosi juhlalliselta, muttei se ollut enää minun juttu.
Muusikon uran alkutaipaleella Kaj soitti pidemmän aikaa myös yhtyeissä Brian Kottaraisen Lepakkomiehet, Eki Liikasen Aikapommi ja Pentti Oskari Kankaan 7 Seinähullua Veljestä, jonka esikoisalbumista Kaj on saanut toistaiseksi ainoan kultalevynsä.

Kutsu näihin bändeihin kävi puhelinsoitolla ja samoin tapahtui Juicenkin kohdalla.
- Juicen Coitus int oli hajonnut ja basisti Juuso Nordlund otti yhteyttä. Hän kysyi olenko vapaana ja lähdenkö mukaan ja vastasin joo. Vielä kun Juicen kanssa kahviteltiin ja jutut meni yksiin, asia oli sillä selvä.
Yhtyeen nimeksi tuli Juice ja se ehti julkaista kolme sinkkua ja kaksi albumia Keskitysleirin Ruokavalio ja Lahtikaupungin Rullaluistelijat.
- Keskitysleiristä ainakin saatiin kovasti kehuja muusikoilta. Monen mielestä se oli siihen asti Juicen levyistä soitannollisesti ja musiikillisesti paras. Aihepiirinsä puolesta levy ei ollut kuitenkaan mitään kevyttä Juicea ja ilmestyessään Keskitysleiri- teema herätti paljon närää ja keskustelua. Eräitten poliittisten piirien mukaan se rikkoi hyvää makua ja sen vuoksi muun muassa Juho Juntusen suunnittelemaa kantta jouduttiin siistimään.
- Muistan myös, että levyn sisäpussin toisen maailmansodan aikaisia keskitysleirikuvia peiteltiin, Kaj lisää.
Albumin äänitykset tehtiin Marcus Musicissa Tukholmassa ja tuottajana toimi Richard Stanley. Vaikka tänään levyn myynti lähenee jo kultalevyn rajaa, sen lauluista Luonas kai olla saan on ainoa, josta on muodostunut ikivihreä.
- Yleensähän homma studiossa toimi niin, että Juice antoi suunnan, rämpytti kitaraa ja sanoi, että biisi on tämmönen ja me annettiin sille lopullinen asu. Luonas kai olla saan-kohdalla saatiin idea, että biisiin täytyy saada ehdottomasti fonisoolo ja paikalle haalittiinkin eräs Ulf Andersson. Tosi pätevä mies ja kuultiin myöhemmin, että hän kuului Abban vakikalustoon.
Juice-yhtyeen toinen albumi Lahtikaupungin Rullaluistelijat (Bay City Rollers) oli sirpaleisempi levy, välityö Juicen tuotannossa.
- Me oltiin käyty Marcus Musicissa, joka oli rakennettu vanhaan elokuvateatteriin. Se oli tosi hieno 24-raitastudio ja nyt mentiin Microvoxiin, lahtelaisen kerrostalon kellariin, jossa oli kaksi raitaa. Ero oli kuin yöllä ja päivällä ja kyllä se kuuluu Lahtikaupunki-levyltäkin.Kajn mukaan kaikista hauskinta tämän levyn teossa oli kaikenlaisten älyväläyksien keksiminen.
- Ääniteltiin täyteääniä ja niitä lisäiltiin sitten biiseihin. Muun muassa heiteltiin vanhaa venäläistä sinkkiämpäriä kerrostalon rappusissa ja levyltä voi kuulla myös hampaanharjausta ja vessanpöntönvetoa.
Vaikka jälkeenpäin Juice on kertonut, että levy tuli julkisuuteen keskeneräisenä, lahtelaisessa kellaristudiossa tehtiin myös historiaa.
- Kun me saatiin omat hommat tehtyä, meillä jäi yli studioaikaa ja Kari Peitsamo ilmestyi paikalle. Hän oli Loven uusia löytöjä. Hänellä oli biisi ja hän pyysi minua ja Juusoa (Nordlund) taustojen tekoon. Homma mentiin pari kertaa läpi ja soitettiin se sitten kerralla purkkiin. Biisi oli Kauppaopiston naiset.
Laulusta tuli Peitsamon läpimurto ja Soundissa Kauppaopiston naiset valittiin vuoden 1977 parhaaksi lauluksi. Sinkun jälkeen ilmestyi myös albumi Jatsin Syvin Olemus, jolla Martin on mukana 10 raidalla.
Juice hajosi 19. elokuuta 1977, mutta Kajn yhteys Leskiseen ei kuitenkaan katkennut.
- Kyläilin usein Juicen luona. Muisteltiin ja naureskeltiin menneille. Hän teki myös mulle muutaman käännöstekstin. Pari Moody Blues- biisiä oli tarkoitus jopa levyttää, mutta ne olivat niin suojattuja, että toteutus jäi nauha-asteelle.
Juice-yhtyeen jälkeen Kaj perusti nimittäin oman Dry Martin Bandin. Rumpalista tuli myös laulaja ja kitaristi. Menneisiin vuosiin mahtuu myös sambakarnevaalien järjestämistä ja oman panoksensa hän antoi myös perheyritykseen Kem-Martin, joka syntyi Kajn kampaajaäidin kehittelemän hoitoaineen ympärille.
Tällä hetkellä Martin pitää taukoa soittajan hommista. Tampereella kysyntää riittäisi ja siellä hänet tunnetaan. Siitä oli hyvänä osoituksena Kajn 30-vuotistaiteilijajuhla vuonna 1992. Paikka oli Tampere-talo ja toistatuhatta tuli ja Kajn päävieras oli tietysti mestari Juice Leskinen.
Tässä muutama Dry Martinin rumpunäyte:
7 Seinähullua Veljestä- Heipä hei http://www.youtube.com/watch?v=iBJX3GXlzAE
Juice-Keskitysleirin ruokavalio http://www.youtube.com/watch?v=AWC_YEIyIcU
Juice-Valssaaja konepajalla http://www.youtube.com/watch?v=BFO5N-5clSA
Kari Peitsamo- Kauppaopiston naiset http://www.youtube.com/watch?v=olTkvIMW-3I