sunnuntai 29. elokuuta 2010

Valo laskeutui Pokkaan!
Kun ajelen Inarista Kittilää kohti läpi orastavan ruskan, puolimatkan krouvissa vastaan tulee muutaman savun Pokka. Se on kyläpahanen, joka pitää hallussaan Euroopan ja Suomen pakkasennätystä – 51,5 astetta.
Kylän sydän on Tieva-Baari ja kun sinne astuu, kylmä ei kangista, sillä vastaanotto on kaikille yhtä lämmin. Pitäjä Kari Kokkomäki haastattelee sisällä pistäytyjät ja paikassa on kiireettömyyden tuntu.
Baarin nurkkapöydässä istuu yksi parrakas turisti. On jumittunut Pokkaan, vuokrannut mökin ja krapulan loivennus löytyy nyt aamuisesta mallaspirtelöstä. Saariselällä Jänkhällä jytisee- kokoontumisajoa pitäneet motoristit pysähtyvät tupakkitauolle ja yksi pariskunta saa menovinkkejä, minne mennä. Ovat lähteneet Lapin rundille ilman suunnitelmaa.
Juuri baarissa oli piipahtanut Pellervo Lukumies, tunnettu taidemaalari ja ajattelija etelästä.
- Pellervolla on mökki muutaman kilometrin päässä. Hän tuli piiloon lehdistöä. Oli tehnyt jonkun ison taidelahjoituksen ja sopulit olivat nyt perässä, baarinpitäjä tietää.
Lukumies tunnetaan parhaiten Toivakan kirkon erikoisista kattomaalauksista. Seudulla piti kammiaan myös lähes satavuotiaaksi elänyt monipuolinen lappilainen kulttuurimies Reino Sarvola.
Monenlaista julkkua Kokkomäki kertoo nähneensä vuosien varrella. Harvat istuvat baarissa pitempään, mutta HIMin Ville Valo kavereineen viihtyi oluella koko illan.
- Tuolta se tuli ylhäältä kuin ufo taivaalta ja laskeutui Juha Majavan kotimökin pihaan, muistelee Kokkomäki.

Ville Valo oli kirjoittamassa lauluja Levillä tulevalle Venus Doom-albumille ja asusti samassa mökissä kuin kuulu jalkapalloilija David Beckham perheineen. Pokkalaiseen Juhaan hän oli törmännyt baarissa ja kun mies oli häipynyt kotiseudulleen, Ville lensi helikopterilla perässä.
- Tuossa ne istuivat. Etelän turistit pyysivät nimmareita, mutta paikallisille Ville oli kuin kuka tahansa ohikulkija.
- En tiedä ovatko Juha ja Ville pitäneet vielä viime vuosina yhteyttä. En ole kysynyt, mutta nykyään Juha on Kiistalan kultakaivoksella töissä, baarin isäntä kertoo.
Tieva-Baarin tiskin yllä roikkuu POKKA PITÄÄ!-paita. Hauska brittisarja ja lappilainen kylä ovat löytäneet toisensa. Kuva vain puuttuu. Rautarouva Hyacinth Bukeén paikalla sopisi Alma Pokan kuva, sillä hänestä ja hänen baaristaan aina riittää puhetta. Tarinat muuttuvat aina kertojan mukaan, mutta todenperää niissä on enemmän kuin Nätti-Jussin jutuissa.
Alman baari oli aikanaan suosittu turistikohde. Baari-toimintaa Alma harjoitti omakotitalonsa olohuoneessa ja lakia ja järjestystä hän piti pahimmassa tapauksessa kiväärillä.
Kokkomäki muistelee, että Alma lopetti baarin pitämisen 1980-luvun lopulla ja muutama vuotta myöhemmin hän kuoli. Hannu Karpo ehti kuitenkin ikuistaa filmille Alman ajatuksia ja hänen vaihtoehtoiset itsenäisyysjuhlat tallentuivat jälkipolville. Juhlissa ei kuuleman 200 viinapulloakaan riittänyt, eikä niihin paikallisilla ollut asiaa.
Alma toki oli päässyt aiemminkin filmitähdeksi, sillä aviomiehensä Mikon kanssa he olivat mukana Risto Jarvan elokuvassa Jäniksen Vuosi (1977).
Siinä Almaa muistellessa jutustelun keskeyttää kauhea pamaus. Kokkomäki selittää, että Hukkavaarassa tuhotaan vanhoja ammuksia kerran vuodessa.
- Jos sattuu matalapaine, räjähdykset saavat ikkunat helisemään, mutta onneksi tästä on paikalle matkaa 20 kilometriä.
Taas Tieva-Baariin astuu uusi asiakas. On aika jatkaa matkaa. Baarinpitäjä tuikkaa kainaloon Tiina Pokan kirjoittaman kirjan Kirsti Pokasta.
- Siinä on lisää muistoja Alma Pokasta. Kirsti auttoi ja piti usein baaria, kun Alma oli käymässä Kittilän kirkolla, Kokkomäki huikkaa.
Painan kaasua. Uula haukahtaa takapenkillä. Pokka on muuttunut kyläpahasesta eläväksi ja päässä alkaa soida joskus 1980-luvulla kirjoitettu Greedy Pigin Pänen hieno pullokaulabiisi, tribuutti Alman baarille ja sen pääline: " Sano, että sua janottaa, mennään Alman baariin, ei tartte jonottaa! "