maanantai 23. elokuuta 2010

Vesa-Matti Loiri Inarilta!
ELOKUVA Vesku (Mika Kaurismäki) Maailman ensi-ilta Ivalon elokuvateatteri Aslakissa 20. elokuuta
Moottorivene hyrisee hiljalleen Inarinjärvellä. Vesa-Matti Loiri on kalassa. Hän laulaa Lapin kesää, koska Ahti ei suo antejaan.
- Yleensä laulu auttaa, mutta nyt tunne taisi puuttua ja meni suorittamisen puolelle, stadin kundi naurahtaa ja ylistää mansikkapaikkaansa Inarilla.
- Tämä on ihana maailma, kaunis ja ankara. Täällä on kliffaa hei!
Inarin Veskoniemessä Mika Kaurismäen kamera on käynyt ja tuloksena on syvällinen, mutta viihdyttävä elokuva Vesku. Tupakkaa on kulunut, kun Vesa-Matti Loiri on puhunut. Filmintekijä on etsinyt ihmistä roolien takaa ja onnistunut.
Elokuvan rytmi on löytynyt Inarilta, jossa Loirilla on ollut aikaa omille ajatuksille. Dokumentissa on samaa koskettavuutta kuin hänen musiikillisessa Ivalo-trilogiassaan. Elokuvassa puhutaan suurista asioista, elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta.
Vesku ei kerro hänen musiikistaan tai elokuvistaan. Filminpätkät ja laulut täydentävät Loirin puhetta ja Kaurismäki on etsinyt filmiinsä harvemmin nähtyjä ja kuultuja taltiointeja. Turhapuron nimi mainitaan vain pari kertaa ja esimerkiksi Ivalo-trilogiaan liittyen nähdään vain ne must- otot, kun Loiri tulkitsee studiossa Aulikki Oksasen kirjoittamaa "surullista häävalssia" Vilukukkaa ja kun Loiri laulaa Juicen Rakkauden ammattilaisen haltioituneelle yleisölle Provinssirockissa.
Elokuvan musiikkivalinnat suosivat Lorin vahvasti eläytyvää tulkintaa. Kirkossa lauletut elokuvan alkuriimit: Laulu se on on ollut minun iltojeni ilo ja Lenni-Kalle Tapaleen tömäkkä pianosäestys Albatrossissa ja useat kohtaukset Rauta-aika-elokuvan sammontaonnasta veistävät Loirista jämäkkää näköispatsasta. Elokuvassa Loiri sanookin, että hän halusi alusta asti musiikkiinsa oman saundin ja jokainen laulu on hänelle teatteriesitys.
Loiri kertoo koomikkona olemisen vaikeudesta. Häntä varoitettiin, että jos ylität rajan, vakavasti otettavaksi taiteilijaksi ei ole enää paluuta. Väitteen hän kertoo osoittaneensa ensi kertaa vääräksi Leino-levyillään. Kun hän sanoo, että koomikot ovat lyhytpinnaisia, hän viittaa itseensä ja Spedeen.
- Monta kertaa piti polkea Pertin jalkaa, ettei hän tirvassut ja joutunut lööppeihin
Pahimmat sudenkuopat Loirin mukaan löytyivät kansankapakoissa, joissa koomikon täytyi olla yhtä hauska kuin televisiossakin.
Paitsi äkkipikainen Spede oli omistushaluinen. Hän ei olisi sallinut Loirin tehdä muuta kuin Spede-tuotantoa. Parin työskentelyä läheltä seurannut Hannele Lauri puhuu kahden itsepäisen ihmisen viha-rakkaus-suhteesta.
Näyttelijä Esko Salmisen kanssa Loiri keskustelee roolin nahkoihin menemisestä ja siitä irtautumisen vaikeudesta. Se tapahtui Loirillekkin voimallisesti esimerkiksi Pahojen poikien isä-Joukon roolin ja Rakastuneen ramman kohdalla, mutta dokumentissa siitä puhutaan vain yleisellä tasolla.
Veskussa ääneen pääsevät myös naiset, äiti, vaimot ja rakastajattaret. Lenita Airisto sanoo, että Loirin kanssa mentiin heti täysillä, hän paljasti itsensä helposti ja päästi maailmaansa.
Hänen neljälle lapselle Loiri oli erilainen isä. Ukolle paras isä ikinä! Itse Loiri sanoo, ettei hänellä ole ollut lapsilleen muuta annettavaa kuin rakkautta. Rahaa, mikä on tullut, on mennyt ja loput on vienyt verottaja.
Auto-onnettomuudessa kuollutta yhtä poikaansa ja vaimoaan Loiri käsittelee pimenevässä illassa räiskyvän nuotion ääressä. Kipeitten asioiden lisäksi hän kertoo rajatilakokemuksistaan, etiäisistä ja kohtaamisista Lapin luonnossa.
Vesku on kaikkinensa monipuolinen, ehyt syväluotaus viihteen suurmieheen. Ainakin Provinssirock-sukupolvelle, joka suurelta osin tuntee hänet vain Uuno Turhapurona, Vesku paljastaa miehestä aivan uusia puolia.Toivottavasti se on vain välitilinpäätös ja Vesa-Matti Lorin matka jatkuu. 4/5 Väylän Pyörrettä
************************************************************
Inarin pr-mies tuli kävellen!
Jo hyvissä ajoin Suomen pohjoisimman elokuvateatteri Aslakin eteen oli levitetty punainen matto kutsuvieraita varten. Paikalla oli parisenkymmentä median edustajaa ja paikallisia silmäätekeviä.
Vesku-elokuvan maailman ensi-ilta Ivaloon! Idean isä oli Sodankylän elokuvajuhlien pomo Ari Lehtola, joka kertoi elokuvan paikkakunnalle tuloa edesauttaneen se, että Inarin kunta oli tukemassa taloudellisesti elokuvaa. Paikalla olleet kunnanisät olivat tajunneet Loirin pr-arvon, sillä Inarinjärvihän toistuu hänen haastatteluissaan jatkuvasti ja pelkästään positiivisessa mielessä.
Jo Ivalo-trilogia sai heidät nimeämään Loirin Inarin kunniakansalaiseksi, mutta konkreettisesti yhteistyö toteutui Vesku-elokuvan yhteydessä.
Elokuvan sankaria ja tekijää odotellessa nautittiin tervetuliaismaljoja. Pikkukuksista maisteltiin kotoisasti jaloviinaa. Taiteilijat olivat luonnollisesti myöhässä, mutta Lapissahan ei odottavan aika ole koskaan pitkä.
Vesa-Matti Loirin oli tulossa ensi-iltaansa Rovaniemeltä, jossa hän oli jälkikontrollissa. Edellisenä päivänä hän oli noussut taas kuumaksi nimeksi ja 7 päivää-lehden palstoille otsikolla: "Vesku taas sairaalaan! Kaatui kännissä mökillään!", jota sitten iltapäivälehdet oikoivat.
Loirin saapuessa kutsuvierasyleisön eteen, paikalle astui pirteä ja selväpäinen mies. Hän tuli kävellen, ei kainalosauvoja tai rullatuolia käyttäen. Loiri lähettikin terveisiä etelään lohkaisten: "Kännissähän sitä on oltu, mutta polvet on ehjät!"
Vesku-elokuvan nähtyä, on pakko sanoa, että elokuvateatteriin asteli myös painoaan pudottanut Loiri.
Hän tuumasikin, että samalla kun itsestä tehty dokumentti hämmensi, samalla hävetti oma turpea olemus valkokankaalla.
Itse elokuvasta Loiri jakoi runsain mitoin kiitosta tekijä Kaurismäelle, jonka työhön hän ei puuttunut missään vaiheessa.
- Elokuva kouraisi syvältä. Pelkäsin kyllä, että elokuvasta tulee puhuva pää. Onneksi Mika keskeytti mökillä aina terävällä kysymyksellä, kun aloin lipsua aiheesta.
Vesku-elokuvaa tehtiin puolitoista vuotta ja lopullisessa filmissä mukana on vain 10 % materiaalista. Kaikkiaan filmiä paloi 70 tuntia!
- Kameralla kirjoitettiin, eikä mitään käsikirjoitusta ollut. Erityisesti balanssin löytäminen runsaasta aineistosta oli vaikeaa, kun kysymyksessä on niinkin monilahjakas persoona kuin Loiri, Kaurismäki myöntää, mutta sanoo itsekin olevan tyytyväinen lopputulokseen. Elokuvan valmistumisen kanssa tekijän mukaan ei pidetty kiirettä ja oikea tunnelma löytyi. Samanaikaisesti Mika teki dokumenttia Miriam Makebasta, joten Vesku sai aina välillä muhia rauhassa hänen pääkopassaan.