" Isä oli kruuvamies, niinko mie, tavallinen jätkä ja tavallinen mies. Tavallinen jätkä ei tavallinen ois, jos näistä seu`uista muuttais`pois..." Näin lauloi Markus Fagervall Kruuvamiehessä kaikkien sydämiin Luulajan Tornedalsfestissä pari viikkoa sitten. Häntä säesti kiirunalainen Willy Clay Band, jonka kappaleesta Miner Hasse Alatalo on tehnyt upean meänkielisen käännöksen.
Tornionlaaksolaisen kulttuurin monitoimimies Alataloa on kiittäminen myös siitä, että Luulajan loppuunmyydyistä konserteista on tulossa parhaita paloja Ruotsin televisioon.
- Koska meänkielistä KEXI- makasiinia on lähätetty nyt kymmenen vuotta, niin met päätimä juhlia sitä musikilla. Kolme puolen tiiman ohjelmaa elävää musikkia on luvassa, kertoo Hasse, joka on toiminut KEXIn vetäjänä ja tuottajana koko sen olemassaolon ajan.
Ohjelmat nähdään 21., 23. ja 29. päivä joulukuuta kello 19.00 (Ruotsin aikaa) SVT2:ssa.
Markuksen ja Willy Clay Bandin lisäksi mukana ovat kansanmusikkiryhmä Jord, huippusuosittu Raj-Raj Band ja sopraano Carina Henriksson, tuttu muun muassa Sota-uupperasta.
Markus & WCB: Kruuvamies http://www.youtube.com/watch?v=IOP1zdGc3rQ
LIVE: TÄHDET LAULOIVAT TORNIONLAAKSOLLE!Tunnelmia Tornedalsfestin gaalakonsertista Luulajan kulttuuritalolta 7. marraskuuta
LIVE Marraskuisen Tornedalsfestin huipennus oli iso gaalakonsertti Luulajan kulttuuritalolla, joka esitteli tornionlaaksolaista musiikkia parhaimmillaan. Vaivatta siirryttiin tyylistä toiseen, humpasta oopperaan ja samalla annettiin myös kielten, meänkielen, englannin ja ruotsin kukkia. Gaalassa keitettiin keitos, joka synnytti uutta maailmanmusiikkiakin.
"Luulaja on Tornionlaakson suurin kylä", totesi tapahtuman puuhamies Thomas Olofsson konsertin aluksi ja oli aivan oikeassa. Molemmin puolin Tornionjokea moni on muuttanut työn perässä Luulajaan ja nyt yhteinen sävel on löytynyt musiikista. Sen osoittavat viimeaikaiset loppuunmyydyt konsertit, joissa soi Väylänvartinen musiikki.
Päivällä kulttuuritalolla oli markkinameininkiä, meänkieliset kirjailijat lukivat tekstejään ja pohjustettiin yhteistä Tornedals kulturådia, jonka ensiaskel on Facebook Kulttuuriverkko.
Jordin jäsenet vievät väsymättä meänkieltä eteenpäin monella sektorilla. Heidän pääinstrumentti on kansanmusiikki, jonka käytössä he ovat taitavia. Loistava esimerkki ja mulle aivan uusi laulu oli Meänmaa, teänmaa. Siinä Erling Fredriksson uskoo haavojen umpeutumiseen ja kehottaa rohkeasti ylittämään rajoja ja olla pelkäämättä vanhoja varjoja.
Hienoa konsertissa oli, että artistit saivat esittää omaa tuotantoaan. Markus Fagervallin fanit saivat balladinsa Sun in my eyes, She ja Can you feel it. Myös Willy Clay Band pääsi esittelemään uutuusalbumiaan Blue, joka on äänitetty Junosuandossa. Nämä artistit toivat paikalle myös kaivattua nuorisoa.
Illan kohokohtiin kuului Markuksen laulama Kruuvamies. Käännöksen Willy Clay Bandin countryrallista Miner oli tehnyt Hasse Alatalo. Hieno ja sykähdyttävä kunnianosoitus kiirunalaisille kruuvamiehille. Turhaan Markus arastelee meänkielellä laulamista. Olen kuullut hänen laulavan Sisuradiossa Tapsa Rautavaaran Hummani hei-laulun ja sekin toimi hyvin. Toinen gaalan yllätysveto oli Hasse Alatalon laulama ja WCB:n Örjan Mäen peltikitaralla soittama Dylan-klassikko Don`t think twice, it`s alright. Hieno nostalgiahetki 1960-luvulta.
Sopraano Carina Henriksson toi mukaan ripauksen korkeakulttuuria, oopperaa. Omien klassisten laulujen ohella hän lauloi hyvin yhteen Jordin leidien Gun Olofssonin ja Susanne Rantatalon kanssa. Miks´ sinuun mä rakastuin kertoi onnettomasta rakkaudesta ja laulu hyväili kuin Harmony Sisters ennen vanhaan.
Sokerina pohjalla oli Raj-Raj Band. Kun yhtye hyppäsi estradille, yläparvi oli jo valmis tanssiin. Vaikka Rolf Digervall ja komppania ehti heittää vain lyhyen shown, he ottivat yleisön mutkattomasti haltuunsa. Kylan, Pekkas vals, Ievan polkka ja ennen muuta joppausreggae Lasti oli varmaanki arvoisa oli lyömätön. John Merasniemi oli tekstinikkari, jonka leikkiä sanoilla kuuntelisi lisääkin!
Illan komea päätös oli On kaipuu tänne aina pohjaton. Oli sykähdyttävää nähdä, kun täysi sali nousi seisomaan ja lauloi sydämensä pohjasta. Paul Muotka on kirjoittanut kansanlaulun, joka puhuttelee meänkielisiä. Luulajassakin monen silmäkulmasta herahti kyynel.
"Luulaja on Tornionlaakson suurin kylä", totesi tapahtuman puuhamies Thomas Olofsson konsertin aluksi ja oli aivan oikeassa. Molemmin puolin Tornionjokea moni on muuttanut työn perässä Luulajaan ja nyt yhteinen sävel on löytynyt musiikista. Sen osoittavat viimeaikaiset loppuunmyydyt konsertit, joissa soi Väylänvartinen musiikki.
Päivällä kulttuuritalolla oli markkinameininkiä, meänkieliset kirjailijat lukivat tekstejään ja pohjustettiin yhteistä Tornedals kulturådia, jonka ensiaskel on Facebook Kulttuuriverkko.
Jordin jäsenet vievät väsymättä meänkieltä eteenpäin monella sektorilla. Heidän pääinstrumentti on kansanmusiikki, jonka käytössä he ovat taitavia. Loistava esimerkki ja mulle aivan uusi laulu oli Meänmaa, teänmaa. Siinä Erling Fredriksson uskoo haavojen umpeutumiseen ja kehottaa rohkeasti ylittämään rajoja ja olla pelkäämättä vanhoja varjoja.
Hienoa konsertissa oli, että artistit saivat esittää omaa tuotantoaan. Markus Fagervallin fanit saivat balladinsa Sun in my eyes, She ja Can you feel it. Myös Willy Clay Band pääsi esittelemään uutuusalbumiaan Blue, joka on äänitetty Junosuandossa. Nämä artistit toivat paikalle myös kaivattua nuorisoa.
Illan kohokohtiin kuului Markuksen laulama Kruuvamies. Käännöksen Willy Clay Bandin countryrallista Miner oli tehnyt Hasse Alatalo. Hieno ja sykähdyttävä kunnianosoitus kiirunalaisille kruuvamiehille. Turhaan Markus arastelee meänkielellä laulamista. Olen kuullut hänen laulavan Sisuradiossa Tapsa Rautavaaran Hummani hei-laulun ja sekin toimi hyvin. Toinen gaalan yllätysveto oli Hasse Alatalon laulama ja WCB:n Örjan Mäen peltikitaralla soittama Dylan-klassikko Don`t think twice, it`s alright. Hieno nostalgiahetki 1960-luvulta.
Sopraano Carina Henriksson toi mukaan ripauksen korkeakulttuuria, oopperaa. Omien klassisten laulujen ohella hän lauloi hyvin yhteen Jordin leidien Gun Olofssonin ja Susanne Rantatalon kanssa. Miks´ sinuun mä rakastuin kertoi onnettomasta rakkaudesta ja laulu hyväili kuin Harmony Sisters ennen vanhaan.
Sokerina pohjalla oli Raj-Raj Band. Kun yhtye hyppäsi estradille, yläparvi oli jo valmis tanssiin. Vaikka Rolf Digervall ja komppania ehti heittää vain lyhyen shown, he ottivat yleisön mutkattomasti haltuunsa. Kylan, Pekkas vals, Ievan polkka ja ennen muuta joppausreggae Lasti oli varmaanki arvoisa oli lyömätön. John Merasniemi oli tekstinikkari, jonka leikkiä sanoilla kuuntelisi lisääkin!
Illan komea päätös oli On kaipuu tänne aina pohjaton. Oli sykähdyttävää nähdä, kun täysi sali nousi seisomaan ja lauloi sydämensä pohjasta. Paul Muotka on kirjoittanut kansanlaulun, joka puhuttelee meänkielisiä. Luulajassakin monen silmäkulmasta herahti kyynel.
