Aavasaksan juhannus 1967: Eero & Jussi and the Boys!
" Olihan se Aavasaksan keikka varsin ikimuistoinen. Vettä satoi, eikä kuuluisaa keskiyön aurinkoa näkynyt.
Keikka oli kuitenkin kovahintainen 3800 markkaa (ainakin saman verran euroja).
Sopimukseen kuului myös, että veljeni Eero piti pari yleisökilpailua ja juonsi tanssia edeltävän ohjelmaosuuden. Siihen sisältyi Raatikon perustajan Maria Wilskan tanssiryhmä, joka piti taiteellisen esityksen ja sehän passasi
yleistunnelmaan niin kuin nenä poskelle. Niiden joraaminen meinasi mennä ihan ketuille, kun tanssilattia lainehti vettä.
1967 soitimme ihan tavallista tanssimusiikkia suomeksi popin, soulin ja sen sellaisen ohessa,koko illan keikkojahan me noihin aikoihin pääasiassa teimme. Maalla soitettiin toki myös ohessa, tangoa. Paronihan vetäisi viululla tarvittaessa vaikka La Cumparsitan, tai Häävalssin pelimannityyliin! No problem.
Aavasaksan keikan saimme muuten Helsingin työvoimatoimiston muusikkovälityksen kautta, siis aivan suoraan, ilman mitään välikäsiä. Toimistoa hoiteli tuolloin erittäin tarmokas rouva Verna Seppälä. Mitään prossaa ei tietenkään valtion työvälitykselle tarvinnut maksaa. Järjestelmä toimi hyvin vielä 70-luvun alkuun asti, kunnes ohjelmatoimistot kaappasivat homman kokonaan itselleen.
Sitten vielä yksi juttu, jonka velipoika kuuli joskus vuosia sitten Äkäslompolossa. Juhlien varsinainen spiikkeri kuulutti yleisäänilaitteiden kautta: "Ja aivan pian aloittaa tanssilavalla Eero ja Jussi and The Boys",jolloin eräästä teltasta kömpi ulos nuorimies sopertaen kovaan ääneen: "Minä olen!" En muista oliko kaverin nimi Eero Jussi vaiko Jussi Eero." (Jussi Raittinen)
Keikka oli kuitenkin kovahintainen 3800 markkaa (ainakin saman verran euroja).
Sopimukseen kuului myös, että veljeni Eero piti pari yleisökilpailua ja juonsi tanssia edeltävän ohjelmaosuuden. Siihen sisältyi Raatikon perustajan Maria Wilskan tanssiryhmä, joka piti taiteellisen esityksen ja sehän passasi
yleistunnelmaan niin kuin nenä poskelle. Niiden joraaminen meinasi mennä ihan ketuille, kun tanssilattia lainehti vettä.
1967 soitimme ihan tavallista tanssimusiikkia suomeksi popin, soulin ja sen sellaisen ohessa,koko illan keikkojahan me noihin aikoihin pääasiassa teimme. Maalla soitettiin toki myös ohessa, tangoa. Paronihan vetäisi viululla tarvittaessa vaikka La Cumparsitan, tai Häävalssin pelimannityyliin! No problem.
Aavasaksan keikan saimme muuten Helsingin työvoimatoimiston muusikkovälityksen kautta, siis aivan suoraan, ilman mitään välikäsiä. Toimistoa hoiteli tuolloin erittäin tarmokas rouva Verna Seppälä. Mitään prossaa ei tietenkään valtion työvälitykselle tarvinnut maksaa. Järjestelmä toimi hyvin vielä 70-luvun alkuun asti, kunnes ohjelmatoimistot kaappasivat homman kokonaan itselleen.
Sitten vielä yksi juttu, jonka velipoika kuuli joskus vuosia sitten Äkäslompolossa. Juhlien varsinainen spiikkeri kuulutti yleisäänilaitteiden kautta: "Ja aivan pian aloittaa tanssilavalla Eero ja Jussi and The Boys",jolloin eräästä teltasta kömpi ulos nuorimies sopertaen kovaan ääneen: "Minä olen!" En muista oliko kaverin nimi Eero Jussi vaiko Jussi Eero." (Jussi Raittinen)
Eero & Jussi and the Boys oli Aavasaksan juhannuksessa ensimmäinen bändi, joka toi Aurinkovaaralle nuorisomusiikin kansaivälisen tuulahduksen. Yhtyeessä soittivat silloin Paroni Paakkunainen saksofonia, Pekka Laitinen urkuja, Lasse Kvist bassoa ja Kurre Mattson rumpuja. Väkeä oli Pohjolan Sanomien mukaan 7000 (ja Lapin Kansan 10 000). Samanaikaisesti Tornionjoen toisella rannalla Matarengissä esiintyivät Little Joe Bonanzasta, Laila Kinnunen, the Shanes ja Lill Lindfors.
