Olipa kerran ääni, joka kiiri tanssilavojen puisissa rakenteissa ja sekottui muihin ääniin. Vähitellen se alkoi erottua. Vuodet kuluivat, ääni kiersi maata ja syveni. Siihen tarttui eletyn elämän nukka ja kuljetun tien hiekka. Alettiin pikkuhiljaa puhua siitä erityisestä äänestä. Tähän päivään mennessä tuo ääni on kiertänyt maan kaikki majatalot, kuppilat, tanssilavat, hotellit ja konserttisalit. Jos on vielä joku paikka missä se ei ole käynyt, se tulee sinne huomenna. Nyt äänen tietävät kaikki.Kirjailija Kari Hotakainen kirjoitti nuo saatesanat kaksi vuotta sitten Kari Tapion (1945-2010) pitkäsoitolle Viimeiseen Pisaraan, jolla iskelmätähti pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja levyttämään albumillisen rakastamaansa country & western-musiikkia, höystettynä vanhalla gospelilla ja rock`n`rollilla. Kari sai ympärilleen amerikkalaiseen roots-musiikkiin vihkiytynyttä väkeä pedal-steelkitaristi Olli Haaviston johdolla ja lopputulos oli onnistunut, sillä monet ovat valmiita nimeämään albumin hänen taiteelliseksi päätyöksi.
Karin countrylevy valmistui siis melkein kalkkiviivoilla. Vielä ennen poismenoaan häneltä ehti ilmestyä albumi Vieras Paratiisissa, josta hän vastaanotti 21. kultalevynsä viime kesän Provinssirockissa. Suunnitelmia hänellä oli eteenkinpäin, joista hengellinen gospel-levy ensimmäisenä. Vuoden alussa hän piipahti myös Nashvillessä, jossa hän lomailun ohessa haisteli ilmaa, kävi konserteissa ja fiilistelemässä legendaarisilla Sun-studioilla , mukana muun muassa kitaroiva tangokuningas Saska Helmikallio!
Kari Tapiosta on tehty vähän musiikkiaiheisia juttuja.Sen ymmärtää, koska iskelmätähdessä suurta yleisöä kiinnostavat enemmän arkiset asiat. Kari puhuikin avoimesti ylä-ja alamäistään. Kaikki tietävät myös hänen piipputupakkamerkkinsä ja että hän oli ennen laulajan uraansa mäkihyppääjä, toimi käsilatojana ja Dannyn käärmeenhoitajana. Että hän piti kalastamisesta ja suurin saalis oli 8.8 kiloinen lohi, jonka hän pyydysti Tornionjoesta, jolla hän souti viimeksi viime kesänä.Että hän omisti jopa seitsemät parit Reinoja ja kävi tossut jalassa Kalastajatorpalla ja niin edelleen.
Iltalehdessä Andy McCoy sanoo, että Kari Tapio toi countryn Suomeen. Sen allekirjoittaa myös Esa Kuloniemi viimevuotisessa Soundissa, jonka musiikkijuttu on yksi parhaista laulajasta vastaantulleista. Tosin Esan mukaan "Kari salakuljetti countrya maamme tanssiyleisön tietoisuuteen ujuttamalla sitä muun materiaalin sekaan."Karin kaikkien aikojen biisisuosikki oli Keskyön Cowboy-leffasta tuttu Harry Nilssonin Everybody talkin´ , mutta Esan jutussa hänen Top5:een kuuluvat Charley Priden I`m just me, Kris Kristoffersonin Sunday morning coming down, Jim Reevesin I love you because, Emmylou Harrisin Together again ja Willie Nelsonin Crazy.
Soundin jutussa Kari Tapio kaivelee musiikillisia juuriaan tähän tapaan.
- Mulle asennettiin ääneen Suomen ensimmäinen kompressori vuonna 1945 Suonenjoella.Siis synnytyslaitoksella.Äiti kertoi kätilöidenkin tuumanneen että onpas möreä-ääninen poika.
- Alkusysäyksen maa-ja ilmansuuntamusiikkiin sain jo koulupoikana. Kuulin rusettiluistelussa kaiuttimista Onni Gideon-vainaan soittavan havaijikitaralla Tiikerihaita ja Kuningaskobraa, ja se stilikan soundi antoi ihmeellistä potkua hokkareihin. Sitten vuonna 1973 sytyin countryyn toden teolla Liikasen Ekin bändissä. Kokonpanossa ei ollut pianistia vaan sen korvaava pedal-steelkitara, jota soitti Roy Rabb, Suomen ensimmäinen stilikan soittaja. Menin siitä soitosta ihan sekaisin ja velat muuttui saataviksi. Mutta countryn esittäminen siihen aikaan oli taistelua tuulimyllyjä vastaan. Suomen tanssikansa ei ollut vielä valmis. Nyt se on.
