03 joulukuuta 2010

Vilho, lempeä kommunisti!
Kun jututin Ivalon tätiäni Hiljaa, hän kertoi, että hänen ensimmäiset hiihtohousunsa teki Vilho Suonvieri (1919-2006). Hämmästykseni oli suuri ja päivittelin maailman pienuutta, sillä niin monet läheisistäni tunsivat Vilhon.
Minulle Vilho oli mestaripelimanni, joka asui viimeiset vuotensa Haaparannalla. Hän kuului kaikkien aikojen miellyttävimpiin haastateltaviin, joihin lasken myös Annikki Tähden ja Nils-Aslak Valkeapään.
Tapasin Vilhon useita kertoja ja olen kuullut jälkeenpäin hänen ihmetelleen, että miten mulla aina riitti tuntitolkulla kysyttävää hänelle. Täytyy myöntää, että Vilholla oli tapana kertoa elämästään tavalla, joka vei mukanaan. Minulla oli myös kunnia kuulla hänen soittoaan.
Tälläkin hetkellä taustalla soi Vilhon kantelelevy. Parasta suomalaista roots-musaa tähän hetkeen, omina ehdottomina suosikkeinani Inarinjärvi ja Sininen ja valkoinen.
Alavieskalaislähtöinen Vilho oli alunperin vaatturi ja hän vaikutti sotien jälkeen Tornionlaaksossa. Hän oli huomannut, että Ruotsista sai tavaraa, josta Suomessa oli pula.
Vilho asettui Ylitornion Kaulinrannalle ja äitini kodissa, Arvo Syväniemen talossa hänellä oli työhuone, jossa hällä oli parhaimmillaan kuusi työntekijää.
1940-luvun lopulla hän kuuli, että pohjoisen ensimmäisillä voimalatyömailla raha liikkui ja tarvittiin vaatteiden tekijöitä ja hän siirtyi Ivaloon.
Kun itänaapurissa työt loppuivat, kylää kohtasi suurtyöttömyys, mutta Vilho ei jäänyt toimettomaksi. Hän matkasi Helsinkiin ja marssi Urho Kekkosen luo, joka oli silloin pääministeri ja Ivaloon saatiin heti hätäaputöitä, poroaidan laittoa ja muuta.
Vilholla ihmisten asioiden hoito ja poliittinen aktiivisuus kasvoi vielä, kun hän muutti punaiseen Kemiin vakuutusasiamieheksi. Valmisvaateteollisuus alkoi kukoistaa, eikä vaattureita enää tarvittu, joten hän oli pakko vaihtaa alaa. Urho Kekkosen hän tapasi vielä useita kertoja, toi Juri Gagarinin Suomeen, muutti Ruotsiin ja musisoi ympäri maailman. Vilho oli lempeä kommunisti ja hieno mies!