sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Torniolaisneito filmitähtenä! Totta (Ei tarua!) Sattuma vei 18-vuotiaan Vuokko Doctaren valkokankaalle ja teki hänestä tunnetun Helsingin suihkuseurapiireissä. Torniolaistyttö näytteli kolmessa suomalaisessa elokuvassa, Autotytöt (1960), Minkkiturkki (1961) ja Teerenpeliä (1963), jonka jälkeen hän keskittyi perhe-elämään ja parturiyritykseensä Saloon Vuokko Mattila, josta tuli hetkessä jättimenestys, erityisesti poliitikkojen ja julkkisten keskuudessa.
Kuka on sitten Vuokko Doctare? - Hän syntyi toukokuun 5. päivä 1942 Torniossa. Äiti Kaino Kyllikki Raappana oli kotoisin Kuusiluodosta ja isä Emil Doctare Röyttästä. Isän kuoltua kaksi vuotta myöhemmin Uhtuan sotarintamalla saamiinsa vammoihin, Vuokko äitinsä kanssa muutti isän vanhempien luokse.
Kun Vuokko oli kuusivuotias hänen äitinsä löysi uuden miehen Peteliuksen ja heidän avioliitostaan syntyi muun muassa 1953 Pirkka-Pekka. Kun pariskunta muutti Kuusankoskelle, Vuokko jäi isovanhempien kasvatettavaksi Röyttään.

Doctaret pitivät häntä kurissa ja nuhteessa. Koulu oli Vuokolle ainoa pakopaikka, jossa hän pystyi vapaasti hengittämään. Hän kävi pyrkimässä salaa oppikouluunkin, muttei päässyt, joten koulunkäynti loppui siihen.
13-vuotiaana hän kuuli eräältä sukulaiseltaan, että Torniossa oli vapaana parturin paikka. Hän haki ja pääsi Puistolan parturiin harjoittelijaksi. Päivät olivat 12-tuntisia ja palkka 35 markkaa kuukaudessa, josta jäi käteen 5 markkaa, kun vuokra otettiin pois. Istua ei saanut vaikkei parturissa ollut yhtään asiakasta ja Vuokon tehtäviin kuului myös omistajan asunnon siivous.
Puolen vuoden kyykyttämisen jälkeen hän haki maan puolella avoinna olevaa liikkeenharjoittajan tointa ja sai sen. Kolmen kuukauden päästä hän teki töitä jo Laurilassa ja Kemissä hän ehti leikata hiuksia kahdessakin paikkaa. Valtakadun Kättö-Rissasella hän sai ensi kertaa kunnon palkkaa ja sinne hän olisi jäänytkin, ellei eräs tamperelaisparturi kurssitusreissullaan olisi tarjonnut hänelle työtä etelästä.
Kemissä hän oli ehtinyt kihlautua, mutta se ei hänen muuttoaan Tampereelle hidastanut. Uudessa kaupungissa hän löysi äkkiä uutta seuraa ja kun eräs nuori mies houkutteli Vuokkoa kanssaan Eläintarhan ajoihin Helsinkiin, hän suostui heti. Siellä heidän istuessa Ursulan kahvilassa eräs mies pysähtyi Vuokon kohdalle. Hän pyysi tätä muitta mutkitta elokuvan koekuvauksiin. Vuokko piti ehdotusta pilana, sillä hänelle Maunu Kurkvaaran nimi ei sanonut mitään, vaikka tämä oli suosittujen suomalaiselokuvien Tirlittan ja Patarouva ohjaaja. Aikansa odotettuaan Kurkvaara sai Vuokon ja tämän seuralaisen mukaansa ja antoi tämän luettavaksi Autotytöt -elokuvan repliikkilehtiön.
Vuokko sai elokuvasta suuren roolin ja hänen kanssaan näyttelivät muun muassa Ritva Vepsä, Leo Jokela, Yrjö Tähtelä ja Ville-Veikko Salminen. Musiikin sävelsi kitaristi Herbert Katz. Vuokosta tuli filmitähti, joka tunnettiin ja josta kirjoitettiin, muun muassa Seurassa oli hänestä aukeaman juttu.
Autotytöt laskettiin Maunu Kurkvaaran tuotannossa keskinkertaiseksi. Käsikirjoitusta pidettiin huonona, vaikkakin aihe oli ajankohtainen. Elokuva oli puheenvuoro rekkakuskien matkassa liikkuvista tyttölapsista ja heidän ongelmistaan.Elokuvantekijänä Kurkvaaran ollessa parhaimmillaan, häntä verrattiin Ranskan uuden aallon edustajiin.
Vuokko alkoi viihtyä Helsingissä, kihlaus kemiläismiehen kanssa oli purettu ja hän oli iskenyt silmänsä valokuvaaja Antti Mattilaan. Mustasukkaisuuttaan tämä alkoi vetää Vuokkoa pois julkisuudesta. Hän laittoi Vuokolle ehdon: joko minä tai elokuva. Hän valitsi perhe-elämän. Elokuvamoguli Toivo Särkän houkuttelemana hänet nähtiin vielä pienissä rooleissa Aarne Tarkaksen ohjaamissa elokuvissa Minkkiturkki ja Teerenpeliä. Vuokko luopui myös laulukeikoista, jotka hän oli aloittanut tunnetun Harry Aaltosen yhtyeen kanssa.
Parturin ammatista hän ei ollut missään vaiheessa luopunut. Aluksi hänellä oli paikka Katajanokalla Kullbergin liikkessä, jonka omisti vanha venäläisnainen. 1960-luvun puolivälissä hän pääsi Bror Bäckströmin salonkiin töihin. Liikkeessä oli suuren maailman tyyliä, mutta Vuokko halusi oman yrityksen.
1968 hän perusti Lapinlahdenkadulle parturin Salon Vuokko Mattila ja suosio oli heti taattu. Sana levisi räjähdysmäisesti ja syntyi vakiasiakaskunta. Parissa vuodessa paikka kävi ahtaaksi ja Vuokko avasi Museokadulla uuden liikkeen.

Vaikka Autotyttöjen ja muista elokuvarooleista oli jo vuosikymmen, Vuokosta puhuttiin yhä. Hän oli menestyvä liikenainen ja kestojulkkis.
Toimittaja Seppo Porvali kirjoitti Nykypostissa:" Ihmisestä nimeltä Vuokko Mattila lienee kirjoitettu tämän maan aikakauslehdissä satoja palstamillimetrejä. Kirjoittaminen alkoi Vuokon saapuessa Helsinkiin jo 60-luvulla ja kun kirjoittamisen liekki kerran on sytytetty, oli sitä enää vaikea lopettaa. Etenkin, kun Vuokko harvoin sanoi ei yhdellekään toimittajalle, joka lähti häneltä haastattelua pyytämään. Ei edes niinäkään aikoina, jolloin hänellä meni huonosti- avioeron synkkinä hetkinä, jäädessään yksin lasten kanssa, etsiessään lohtua alkoholista."
***********************************************************
Haaparannallakin SF-näyttelijä!
Haaparannanlehti jututti elokuussa 85-vuotiasta Irene Olssonia, joka näytteli vuonna 1946 Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa Nuoria Sumussa. Silloin hän käytti nimeä Marjatta Uski.
Hän oli 15-vuotias, kun joutui lähtemään sodan jaloista evakkoon Karjalasta ja päätyi Helsinkiin. Kauppakoulun käytyään hän päätyi eräälle lehdelle töihin. Viedessään erästä kiireellistä kirjettä Suomen Filmiteollisuuden konttoriin, hänet huomioi toimitusjohtaja Särkkä, joka otti muutaman päivän päästä yhteyttä ja pyysi koekuvauksiin.
Uski pääsi näyttelemään Leif Wagerin, Hannes Häyrisen ja Topi Ruuthin kanssa. Miehet esittivät elokuvassa aseveljiä, jotka olivat rintamalla samassa asemassa, mutta palatessaan siviiliin tilanne oli aivan toinen. Yksi kylpi rahassa, yksi kärsi työttömyydestä ja yksi hairahtui rikoksen polulle.
Suurisilmäisellä Marjatta Uskille Nuoria Sumussa jäi hänen ainoaksi filmikseen. Hän oli erään miesnäyttelijän kanssa Miss Suomi-kiertueella, joka kiersi Suomen ravintoloita ja hotelleja.

Uskin kuva koristi useiden suomalaislehtien kansia, mutta tämän reissun jälkeen hän katosi. Tornion kaupunginhotellissa hän oli törmännyt haaparantalaiseen Bertiliin, jonka kanssa meni naimisiin. Ja kun nimi muuttui, häntä ei löydetty, vaikka helsinkiläiset elokuvantekijät häntä kiivaasti etsivätkin. (Tähtiä Sumussa on julkaistu äskettäin DVD:nä!)