tiistai 11. tammikuuta 2011

Mick Greenin viimeinen Suomen keikka Kemissä!
Tänään vuosi kitaristin poismenosta. Kantritohtori Teppo Nättilä antaa miehen kitaran laulaa klo 22.10 lähtien! Oli ilo olla paikalla, kun Pirates vieraili 16. elokuuta 2008 Kemin HullussaMyllyssä. Häpeä oli, että paikalla oli vain kourallinen väkeä, eikä tieto keikasta ollut kulkenut edes Oulun suurimmalle Mick Green-fänille, Kalevan kulttuuripäällikkö Petri Laukalle.
Itse kiinnostuin Piratesista aikanaan Dr Feelgoodin kautta. Yhtyeen ilmiömäinen Wilko Johnson tunnusti suoraan, että hän on ominut temppunsa Pirates-kitaristi Greeniltä. Meikäläiselle jälleennäkeminen oli paikallaan, sillä edellisestä Pirates-keikasta Kuusrockissa oli kulunut 30 vuotta.
Sydänvaivoista kärsivältä Greeniltä ei voinut odottaa Kemissä enää samaa agressiivista lavaliikehdintää ja salamakitarointia niin kuin nuorena, mutta kyllä miehen kitarointi oli edelleen puhdasta kultaa. Se korostuu vielä, kun kuuntelee Mickin soittoa "pienemmällä pykälällä" eli Van Morrisonin viimeisellä studioalbumilla Keep It Simple.
Viime aikoina on tullut kuunneltua Greeniä entistä enemmän, kun tuli tieto, että kitaristi on joutunut tänä vuonna jo kolmatta kertaa sairaalahoitoon. Sydän käy enää 15 %:n teholla. Pitempään hän on jo ollut lentokiellossa. Piratesin kanssa hän esiintyi viimeksi vuosi sitten ja Animalsien vieraana viime kesänä, jolloin hän soitti istualtaan. Greenin terveydentilasta saatiin huolestuttavia uutisia ensi kerran jo vuonna 2004, jolloin hän tuupertui kesken keikan Aucklandissa, Uudessa Seelannissa. Hän oli kiertueella Bryan Ferryn kanssa. Sydän pysähtyi, mutta onni onnettomuudessa oli, että paikalla oli kaksi lääkäriä, jotka antoivat ensiavun.
Mick & Greedy-Päne 2008
HullussaMyllyssä Piratesin lämppärinä toimi torniolaislähtöinen Greedy Pig. Jälleennäkeminen oli riemukas, sillä Mick Green kiersi Suomea yhtyeen kanssa helmikuussa 1999.
Tuolla kiertueella päästiin tutustumaan hyvin toisiinsa ja basisti Juha Liimatan muistellessa reissun alkukommelluksia ja yleensäkin Greeniä, ei voi muuta sanoa kuin että Mickin täytyy rakastaa soittamista.
- Räntää vihmoi ja näkyvyys oli tosi huono, kun lähdettiin eka keikalle kohti Poria. Ehdittiin ajaa jonkin matkaa, kun kolahti. Vanhasta Ivecosta rojahti sivuovi sijoiltaan. Se saatiin paikalleen, mutta kukaan ei uskaltanut istua enää oven vieressä. Jatkettiin matkaa, juttu alkoi lentää ja kilometrit taittua, kunnes vähän ennen Poria pamahti konepelti pystyyn. Revittiin ovesta pätkä kumitiivistettä ja sitastiin sillä paketti kasaan ja jatkettiin matkaa.
- Mick oli ihan coolina koko ajan. Vähän myhäili itekseen, kun auton kanssa taisteltiin. Ei sanonu mitään siinäkään vaiheessa kun konepelti oli tanassa ja näkyvyys nolla. Eikä siinä kaikki. Kamoja roudatessa rumpali Kaitsu pudotti kiireessä Mickin keikkapuvun ovensussa rapakkoon. Siitä ois voinu rauhallisempikin kaveri hermostua, mutta Mickiä homma tuntui vaan naurattavan.
Mick, Juha, Kaitsu & Päne 1999>>>
Suomalaista keikka-arkea parhaimmillaan. Tätä vasten tuntuukin hullulta ajatella, että sama Mick Green on asunut viiden tähden hotelleissa Las Vegasissa Engelbert Humperdinckin kanssa ja bäkkärillä Elvis ja Barbara Sreisand ovat häiriköineet heidän korttipeliä. Kaiken kukkuraksi vielä muutamaa päivää Greedy Pig-kiertueen jälkeen Mick meni studioon Sir Paul McCartneyn kanssa, mutta sitä ennen oli pakko päästä Suomeen kiertämään. Juha Liimatta jatkaa tarinointia.
- Porissahan me oltiin melkolailla hyvin myöhässä ja viritettiin
kamat ja
samantien lavalle. Oli aika paha eka keikka. Kun sitten saatiin parempi kiesi, kiertuekin alkoi sujua.
- Mick ei yllättäen ollut mikään kaljankittaaja. Vesilasin kanssa jutteli mukavia, ehkä yksi tai kaksi paukkua meni mutta yleensä ajoissa nukkumaan. Mick yritti opettaa meille cockneya, mutta ei lähteny oikein luonnistuun. Kun ollaan Peräpohjolan syvästä etelästä, niin on vähän kankia tuo kieli.
- Mick muisteli jonkin verran vanhoja aikoja. Miten oli tutustunut jo lapsena tulevaan Pirates-rumpaliin. Mick oli käveleskellyt muina miehinä kun Frank Farley oli hypännyt puusta sen niskaan ja tappeluhan siitä tuli. Muisteli kanssa niitä aikoja kun olivat käyneet Kuusrockissakin soittamassa. Sanoi, että siitä oli glamour kaukana. Ajelivat pakulla ympäri Eurooppaa ja yleensä nukkuivatkin siinä pakussa, että saivat rahat riittämään. Hotelleissa ei kuulemma juurikaan ollut varaa yöpyä.
- Green kertoili myös levynteosta Van Morrisonin kanssa. Oli kuulemma aika ärtyisä äijä, joka sai yllättäviä raivareita. Johnny Kiddiä kehui kovaksi naistenmieheksi. Pojat joutuivat joskus alottaan keikan instrumentaaleilla, kun Johnnylla oli vielä hommat kesken takahuoneessa.
- Engelbert Humperdinckin bändiin mennessä Mick oli vakuutellut nuottien olevan hallussa, vaikka nuotinlukutaito olikin mitä oli. Eka keikoilla joutui sitten feikkaamaan. Hän oli vaan soittavinaan suuren osan aikaa. Isossa bändissä sitä ei kukaan huomannut. Hän meinasi vaan, ettei ollut musiikillisesti hänen juttunsa, mutta isoja palkkashekkejä ja pitkiä Acapulcon komennuksia vastaan ei ollut mitään.
- Mick oli tosi rento ja kohtelias kaveri. Ei mitään starailua missään vaiheessa. Hänellä oli lepposan isällinen ote asioihin. Välissä selkä vihoitteli ja paikat oli kippeenä, mutta missään vaiheessa ei kaatanut asioita meidän päälle. Oli kiinnostunut meiänki asioista ja fiiliksistä. Hieno äijä! (25.12.2009)
The Pirates: Lonesome train http://www.youtube.com/watch?v=IS8uC7ea9oE
The Pirates: Johnny B. Goode http://www.youtube.com/watch?v=qU3InZ-wPNc
Johnny Kidd & Pirates: Jealous girl http://www.youtube.com/watch?v=x8HMOiGfuGg
Billy J Kramer & Dakotas: Little children http://www.youtube.com/watch?v=f3TK54iyGjc