tiistai 25. tammikuuta 2011

Bebop-fonisti Phil Woods
Charlie "Bird" Parkerin jäljillä!
(LIPPUvaraukset numerosta 990 46 922 145 49)
Norrbotten Big Bandin entinen kapellimestari Tim Hagans piti sanansa. Ensi helmikuun 3. päivä kuullaan Haaparannallakin (Folkets Hus klo 19.00 Ruotsin aikaa) bebopin yhtä viimeisistä mohikaaneista, alttosaksofonisti Phil Woodsia.
Marraskuussa 80-vuotta täyttävä Woods on yhä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja esiintyy ympäri maailman, isojen orkestereiden ja oman kvartetin kanssa.
Neljällä Grammyllä palkittu Woods on jazzin historian eniten levyttänyt alttosaksofonisti ja hän on ollut mukana yli 600 sessiossa. Hän on ehtinyt soittaa kaikkien suurten jazznimien kanssa 1950-luvulta lähtien. Ensimmäinen isompi juttu oli, kun Quincy Jones pyysi hänet Dizzy Gillespien isoon orkesteriin. Sen jälkeen hän on keikkaillut ja levyttänyt Benny Goodmanin, Benny Carterin, Clark Terryn, Bill Evansin, Oliver Nelsonin, Thelonious Monkin, Charlie Barnetin ja monen muun kanssa.
Woods on ollut kysytty myös popartistien keskuudessa. Kun on kaivattu sielukasta fonisooloa, Phil on pyydetty paikalle. Paras esimerkki on Billy Joelin keskinkertainen balladi Just the way you are. Sen Joel aikoi jättää levyttämättä, mutta Woods pyydettiin studioon ja hän nosti sen uudelle tasolle ja vuonna 1978 Joel pokkasi laulusta kaksi Grammyä. Woods on kullannut soitollaan myös Steely Danin, Carly Simonin, Paul Simonin ja Phoebe Snown levyjä.
Phil Woods aloitti saksofonin soiton 12-vuotiaana. Ennen musiikin opiskeluaan New Yorkissa hänen yksi opettajistaan oli muusikko Lennie Tristano, jonka kautta hän pääsi ensi kertaa tapaamaan ja kuuntelemaan 15-vuotiaana Charlie "Bird" Parkeria.
Hän sai mestarilta backstagella palan kirsikkapiirakkaa ja lavalla Parker antoi oppitunnin siitä, miten alttosaksofonia soitetaan.
Seuraavan kerran he tapasivat 1952 Philin valmistuttua Julliardin musiikkikoulusta. Heillä oli keikat New Yorkin Greenwich Villagessa saman kadun vastakkaisilla puolin ja tauolla Woods piipahti kuuntelemassa Charlieta.
- Hän soitti Arthur's Tavernissa, joka on vieläkin olemassa. Siellä oli jamit. Charlie soitti baritonisaksofonia, joka kuului taidemaalari Larry Riversille. Hän tunnisti minut ja niinpä uskalsin kysyä: Mr Parker, ehkä haluaisitte soittaa alttoani? Phil, se olisi suurenmoista, Charlie vastasi. Hain soittimeni ja ojensin sen Parkerille ja hän soitti Long Ago and Far Away-kappaleen. Sitten hän sanoi: Nyt sinä soitat ja soitin pätkän samaa biisiä ja sain häneltä kannustusta: Sounds real good, Phil!
Ilman näitä ikimuistoisia ensitapaamisiakin Woods, niin kuin kaikki muutkin bebop-aikakauden lapset Miles Daviesistä lähtien, imivät vaikutteita Parkerilta. Phil opetteli ulkoa kaikki Charlien levytetyt soolot. Hän saikin ihailijoiltaan lempinimen Little Bird, mutta improvisaatio antoi Woodsille mahdollisuuden kehittää oman persoonallisen tyylin.
Ennen Parkerin kuolemaa 1955 Phil ehti jammailla mestarin kanssa kunnolla pariin otteeseen Open Door-klubilla, mutta Bird ei jättänyt häntä rauhaan poismenonsa jälkeenkään. Woods rakastui Parkerin leskeen Chan Richardsoniin. Ystävyys johti avioliittoon ja hänestä tuli Charlien lasten Kimin ja Bairen kasvatusisä.
Kun Phil saapui keikalle Parkerille rakennetun King Super 20-fonin kanssa, Charlie Mingus katsoi alta kulmien ja Art Pepper kuittaili, että Woods oli fiksoutunut Parkeriin niin vahvasti, että halusi omia kaiken mestarille kuuluneen. Myöhemmin kanssamuusikot tajusivat kuitenkin, että Phil ruokki soittamalla Parkerin perheen, kun Chen oli perinyt mieheltään vain kaksi hänen saksofoniaan. Heidän avioliitto todettiin nimittäin pitkällisten oikeusprosessien jälkeen laittomaksi ja Charlien kolme muuta vaimoa jakoivat perinnön.
Vuonna 1968 perhe muutti Pariisiin. Päällimmäisenä syynä olivat rotusyrjintä ja Vietnamin sota. Phil ja Chen halusivat rauhallisemman kasvuympäristön lapsilleen. Woodsin muusikon urallekin paikan vaihdos oli piristysruiske. Hän alkoi nousta rivimiehestä parrasvaloihin ja hänen bändinsä sai kutsun Newportin jazzfestivaalien yhdeksi pääesiintyjäksi.
Viiden vuoden kuluttua hän palasi Amerikkaan. 17 vuotta kestänyt avioliitto Chenin kanssa oli takana. New Yorkista töitä ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Hän oli jo palaamassa takaisin Ranskaan, kunnes onni potkaisi. Michel Legrand tarvitsi fonistia You must believe in spring-levytykseensä. Se johti levytyssopimukseen RCA-levy-yhtiön kanssa ja sen jälkeen Phil Woodsilla riitti taas vientiä, niin jazz- kuin poppiireissäkin.

NAPSAUTA & KUUNTELE: Phil Woods: Gunga Din (1959) , Quincy Jones BB: The Midnight Sun Will Never Set (1960) , Quincy Jones BB:The Gypsy (1960) , The Phil Woods Quartet: Webb City (1982) , Dizzy Gillespie & Phil Woods All Stars (1989) , Phil Woods: April in Paris (2001) , Phil Woods: My Man Phil (2009 Dizzy`s Club) , Michel Legrand and His Orchestra: We've only just begun , Steely Dan: Dr. Wu , Billy Joel: Just the way you are