maanantai 24. tammikuuta 2011

Fantasian mestari Kukkolasta!Moni on kysynyt minulta, mistä tuo Väylän Pyörre tuli kirjaani, levymerkkiini ja nyt tälle uutissivulle. Se ei ole minun päästäni, vaan napattu kukkolalaislähtöiseltä, musiikin moniottelijalta Tuomo Haapalalta. Tornio-historiikkiani tehdessä hän nimittäin, kertoi että hän halusi laittaa ensimmäiselle soololevylleen kolme nimeä Vattenvirvlar, Movements In Rapid Waters ja Väylän Pyörtheet. Viimeistä Caprice-levy-yhtiö ei kuitenkaan hyväksynyt ja sain Tuomolta luvan käyttää sitä.
Tuomo Haapala on mielikuvituksen mestari, josta minulla tulee aina mieleen suuresti ihailemani M.A.Numminen. Hän tekee pieniä ja suuria tekoja ja aina poikamainen pilke silmäkulmassa. Harmi vain, ettei hän ole koskaan päässyt hätkäyttämään ja näyttämään osaamistaan ja kekseliäisyyttään omalla maallaan. Toki basistina hän on piipahtanut pikaisesti Kalottijatseissa ja vetänyt performanssiesitystä Pajalan Vasikkavuomalla, mutta kaupunkispektaakkeli TornioHaaparannalle odottaa vielä tilausta. Nyt kun on saatu pystyyn shoppailukeskukset, olisikin aika keksiä jotain uutta kulttuurin saralla.
Tuomolla on takana jo kaksikymmentä kaupunkiesitystä, joissa hän masinoi liikkeelle satoja ihmisiä, amatöörejä ja ammattilaisia. Kaupunki on näyttämö ja sen asukkaat näyttelijöitä. Rajalla teos olisi hieno tapa lähentää naapuruksia konkreettisella yhdessä tekemisellä.
1990-luvulla Tuomolla ja Haaparannan kulttuurisihteeri Tapio Salolla oli jo viritelmiä asian suhteen, Spektaakkeli oli tarkoitus esittää Kukkolankoskella, mutta se kaatui EU-rahoituksen puutteeseen. Viisi vuotta sitten Haapala innostui uudelleen aiheesta, kun hän kuuli, että kosken yli rakennetaan kävelysilta. Vihkiäisiin hän lupasi muusansa Marie Selanderin kanssa esityksen, joka muistetaan. Harmi vain, kävelysillasta ei ole kuulunut sen koommin mitään.
Itse olen nähnyt Tuomon esityksen Kuvia Hämärässä Helsingin Hietalahden satamahallissa lentävine raitiovaunuineen, tanssijoineen, soittajineen ja sukeltajineen. Monesti olen miettinyt, miltä kuulostaisi Tuomon rajaton musiikki Väylällä tai näyttäisi esim. trapetsitaiteilija ylittämässä vaijeria myöten Kukkolankoskea, sillä Haapalalla on tapana tehdä mahdoton mahdolliseksi.
Kaupunkiteosten lisäksi Tuomo tekee paljon muutakin. Tällä hetkellä hän soittaa Katrineholmin sinfoniaorkesterissa, esittää musiikkiaan vaimonsa kanssa Voice & Bass-duossa ja työstää Ruotsin Sisuradiolle musiikkiteosta Läpi Harmaan Kiven.
Se koostuu suomalaisten äänimuistoista. Miltä työelämä kuulosti kun suomalaiset siirtolaiset aikoinaan tulivat Ruotsin puolelle töihin? Telakalle, tekstiilitehtaaseen, siivoamaan...? Tämä työelämän musikaalinen kuvaus lähetetään Sisuradiossa tänä keväänä ja siinä Haapalan omat kokemukset ovat hyvänä tukena, sillä hän tuli Ruotsiin kesätöihin 1969 ja jäi sille tielleen.Taakse jäivät opinnot Sibelius-Akatemiassa ja avautui uusi musiikillinen maailma, mutta leipä oli hankittava aluksi muista töistä. Sittemmin hän niitti mainetta jazzyhtyeessä Iskra 23 vuoden ajan ja soitti Vargavinterissä, Ruotsin yhdessä ensimmäisisistä maailmanmusiikkiyhtyeistä. Hän loi improvisaatiolinjan Uppsalan yliopistoon, jota johti vuosia ja paljon, paljon muuta.
Nykyään Julitassa, lähellä Katrineholmia asuva Tuomo Haapala viettää edelleen kesiään Suomen Kukkolankoskella. Jos hän ei kiireiltään ehdi, juuristaan häntä muistuttaa tallissa Vieterin sukulainen, suomenhevonen Vakke (kuvassa). Sen hän sai aikanaan 60-vuotislahjaksi ja sen edellinen omistaja oli kukkolalainen Veikko Hjort.