Tänään Jutajaisissa, sunnuntaina Kalottjazz & Bluesissa!
- Kyllä sitä nyt jaksaa urakoija, kun on saanu pari viikkoa leppäillä kotitörmällä Kelottijärvellä, tuumaa joikumestari Wimme Saari, jota tie vie tiuhaan tänä viikonloppuna. Lapin rundilla häntä kuullaan tänään klo 20 Jutajaisten festivaaliareenalla yhdessä Kimmo Pohjosen ja Petri Sariolan kanssa ja sunnuntaina hän esiintyy Kalottjazz & Bluesin pääkonsertissa Pikisaaressa ja siinä välissä hän heittää keikat myös Kittilässä ja Kolarissa.Joiku on kuljettanut Wimmeä myös maailmalla. Hänelle reissaaminen sopii. Parhaiten hän sanoo viihtyvänsä matkoilla paikoissa, missä on metsiä ja vuoria.Wimme on Suomen kansainvälisesti tunnetuin maailmanmusiikin esittäjä Värttinän ja Kimmo Pohjosen ohella. Viimeisimmän Mun-albumin nousu Euroopan maailmanmusiikkilistan kärkikolmikkoon ei ollut ensimmäinen kerta, sillä muun muassa Wimmen vallaton irrottelu Texas oli aikanaan iso hitti.
Ilman syntymäpaikkaansa Enontekiön Kelottijärveä, Wimme joikua tuskin olisi. Hänen aiheensa tulevat Käsivarresta, vaikka Wimme on asunut perheineen jo pitkään Joensuun lähellä Liperissä.
- Värit, valot ja muistikuvat tulevat pohjoisesta ja usein ikävän läpi sitä muistelee Kelottijärveä. Kotona käyessä taivastelen luonnon olemusta ja puran tunnot sitten musiikhiin etelässä, Wimme kertoo.
Joikua Wimme kuuli poikasena poroerotuksissa. Hänen kotinsa oli lestadiolainen ja joikaaminen suuri synti. Sanottiinhan, että piru taivaasta pudotessaan joikasi mennessään.
Wimmen suvulla on kuitenkin vankka joikuhistoria. Hänen äitinsä Karin-Anna joikasi kaksikymmentävuotiaaksi, ennen kuin tuli uskoon. Myös hänen setänsä ja enonsa joikasivat.
Kodin tiukka uskonto antoi Wimmelle avaimet joiun harjoittelemiseen. Virren veisuu on Wimmen tapa harjoitella joikaamista ennen studioon menoa.
- Kun veisaa paljon, tulee vahva ja selvä ääni. Tulee särmää, jolloin joikua on helppo kuljettaa, Wimme paljastaa.
- Värit, valot ja muistikuvat tulevat pohjoisesta ja usein ikävän läpi sitä muistelee Kelottijärveä. Kotona käyessä taivastelen luonnon olemusta ja puran tunnot sitten musiikhiin etelässä, Wimme kertoo.
Joikua Wimme kuuli poikasena poroerotuksissa. Hänen kotinsa oli lestadiolainen ja joikaaminen suuri synti. Sanottiinhan, että piru taivaasta pudotessaan joikasi mennessään.
Wimmen suvulla on kuitenkin vankka joikuhistoria. Hänen äitinsä Karin-Anna joikasi kaksikymmentävuotiaaksi, ennen kuin tuli uskoon. Myös hänen setänsä ja enonsa joikasivat.
Kodin tiukka uskonto antoi Wimmelle avaimet joiun harjoittelemiseen. Virren veisuu on Wimmen tapa harjoitella joikaamista ennen studioon menoa.
- Kun veisaa paljon, tulee vahva ja selvä ääni. Tulee särmää, jolloin joikua on helppo kuljettaa, Wimme paljastaa.
Paitsi kodilleen paljosta kiitollinen Wimme on esikuvalleen Nils-Aslak Valkeapäälle, joka lähti uudistamaan joikua. Hän on seurannut tienraivaajan jalanjälkiä ja Wimmen on sanottu esittävän milloin mitäkin joikupoppia, ambientiä, teknoa tai new agea. Itse hän haluaa mieluiten toivottaa kuulijansa tervetulleeksi Wimme-maailmaan ilman rajauksia.
Mun-levy esittelyssä! -http://vaylanpyorre.blogspot.com/2009/12/wimmea-ei-tuuli-vie.html
